No niin, hyvät metsäläiset ja metsämieliset, tänään suuntaamme sieneen. Kaikki apuvälineet, sieniveitset, opaskirjat, kasvit ja muut tunnistavat appsit, voitte unohtaa, sillä nyt on kyse vain kauneudesta. Sienen estetiikasta.

Sveitsiläismetsässä digitaaliseen koppaan saa tavaraa, vaikkei poikkeaisi vihreää tiheästi raidottavilta poluilta. Niiden välisellä alueella, siis siellä oikeassa pöpelikössä, ei näy koskaan ketään. Paitsi ehkä satunnainen metsänhoitaja moottorisahan kanssa tai jokunen metsäkauris.

Nämä neljä sientä olivat asettuneet lahoavalle rungolle vieriviereen, toisistaan turvaan etsien. Silti joku oli uskaltautunut maistamaan tuoretta ja sileäpintaista lakkia.

“Minä kiipesin korkeimmalle, yhtään ei täällä huimaa ja olin eka.”

Sammalelta, neulasilta ja mätäneviltä lehdiltä tuoksuvaan ilmaan tule vivahde omenapiirakkaa – ehkä peräti kaneliakin. Tien reunoilla kasvaa varta vasten omenapuita. Välipalaa metsän eläimille. Jospa nyt tekisin sen suunnitellun piiraan. Ostin edellisenä viikonloppuna torilta omenoita, “parhaat piirakkaan”, sanoi torimyyjä. Kun olin taikinaa aloitellessa pudottanut 2,5 desilitraa jauhoja lattialle, huomasin, ettei se haittaa, sillä omenatkin olivat jääneet toripöydän vihannesten keskelle.

Onko tuo mustetta, jota sienestä valuu? Vai jättimuurahaisen takapuoli?

Tästä käy tie taivaisiin.

Sienissä on jotain mystistä ja nämä aivan varmasti sukua hattivateille. Ne ovat menossa jonnekin. Ja sitäpaitsi loistavat sammalen keskellä.

Rungossa täytyy olla tässä kohtaa tiheä sienirihmasto. Silmänräpäyksessä kasvaneet pikkusienet ovat puhtaita ja täydellisiä; kuin paraskin accessoire lehtipeitteen piristykseksi.

Valkolakki oli päättänyt tulla tähän. Läjä kuivia lehtiä? Ihan sama. Ei muita sieniä missään? Ihan sama. Takana virtaa joki, vieressä suojaavia kiviä – mahtava paikka.

Kun digitaalinen koppa tuntuu täydeltä, lähdetään kotiin kuumalle kaakaolle ja lusikoidaan sen pinnalle kermatötterö. Matkalta silti vielä kerättävä vielä pari muistoa. Nämä värit kestävät vain seuraavaan tuulenpuuskaan.

En resúmen: Hoy hacemos un paseito de recoger hongos en una canasta digital. No hace falta andar con un app o con un libro para reconocer los hongos. No. Ahora concentarmosnos sólo en la belleza. En la estética de los hongos de otoño.

Kurzgesagt: Heute sammeln wir Pilze. Und du brauchst keinen App oder Buch um die zu erkennen. Diesesmal geht es nur um die Schönheit. Um die Ästhetik von den Herbstpilzen.