Sain palautetta, että nämä pienet kulttuurimurut voisivat päättyä mieluusti hervottomaan kakkujen mässäilyyn. Listaisin heti mahdollisia kahviloita, suunnittelisin leivosmaistajaisia ja mikä mekko tulisi laittaa päälle, jottei herkuista pullottava kupu olisi niin ilmeinen. Näin siis tavallisesti. Tammikuussa on kaikki toisin.

Jo varhain joulun alla eli syyskuussa, kun Lebkuchenit ja muut joulun ajan leivonnaiset ja suklaat ilmestyvät kauppoihin, muistutan itseäni siitä, ettei kaikkia lajeja hankita kaappiin. Yksi pieni pussillinen sveitsiläisiä joulupipareita on ihan ok, koska sen lisäksi haluan ehdottomasti germaanisen alueen sydämen mallisia, suklaakuorrutteisia Lebkucheneita aprikoosisydämellä. Ostin pienen pussillisen reissulta Saksasta, halvempia ja mehevämpiä; niissä oli enemmän hilloa. Joulukuussa tajusin, että niitä tarvitaan lisää. Sveitsissä pussit ovat isompia ja nyt niitä on jäljellä vielä tammikuussa.

Joulukakkusuunnitelmaa määritti tykkäämiset: yksi halusi costaricalaiseen tyyliin queque borrachon, rommilla tai vastaavalla kostutetun “humaltuneen kakun”. Joten tein ainoan, jonka tästä kategoriasta hallitsen, suomalaisella reseptilla kakun, johon imeytetään pari desiä kahvia ja pari ruokalusikallista konjakkia. Toisen mielestä joulua ei tule ilman ranskalaistyyppistä todella suklaista jouluhalkoa, johon tulee myös pari purkkia Nutellaa.Edellinen syöjä ei taas halua mitään missä on suklaata. Seurava taas ei kestä taateleita. Joten kolmas joka rakastaa ihan tavallista ja perinteistä taatelikakkua, sai jakaa sen ensimmäisen kakunsyöjän kanssa.

Kolme henkeä ja kolme kakkua ei riittänyt, päälle siihen tuli ystäville tehdyt uudenvuoden sekä syntympäiväkakut, joista jäi meille kotiinkin aina aimo lohkareet. Ach, ja tietysti vielä muut herkut, joulusuklaat, joulutortut ja suomalaiset joulupiparit.

Herkkubilanssi näyttää siten tältä: osa joulutortuista meni kompostiin, koska ne muutamat pakastimesta otetut kuivettuivat syömättöminä. Kahvikakku päätyi osittain samaan paikkaan.Vielä tänään pakastimesta löytyy pala jouluhalkoa, kahvikakkua ja taatelikakkua sekä yllättäin pieni pussillinen korvapuusteja; kai nekin tuli tehtyä adventin hurmassa.

Herkut eivät vain enää vedä samaan tahtiin keittiöön, kuin joulua odotellessa. Makuhermot huutavat jotain hyvää, mutta ehdottomasti sokeritonta ja mieluusti kasvispitoista. Siihen hätään löytyi onneksi Buddha bowl, jonka satay-sauce oli niin hyvää, että olisin voinut maistella sitä lusikalla ihan pelkästään.

Paahdettuja kikherneitä (muutama räjähti jauhoksi; uusi uuni on ehkä turhan tehokas) ja bataattia, kvinoaa, babypinaattia ja avocadoa satay-kastikkeella – tässä tie kohti helmikuuta.

(Kahvin seuraksi silti ehkä pienenpieni pala taatelikakkua.)

En resúmen: En la navidad eramos 3 personas con tres queques, uno para cada uno según los gustos. Además un par de pedazos grandes de queques que quedaron de los que hicimos para amigos, galletas suizas, galletas finlandeses, chocolates y otros pasteles navideños. Y resulta, que en enero todavía queda mucho. Pero ya la capacidad de disfrutar está menor. Hace falta algo rico para el paladar, pero preferiblemente sin chocolate y con vegetales. Como un “Buddha bowl” (la foto arriba): aguacate, quinoa, sweet potato, garbanzos y espinaca de ensalada – con satay sauce, algo maravilloso!

Kurzgesagt: 3 Personen und 3 Kuchen für Weihnachten war ziemlich viel. Dazu Schweizer Guezli, Finnische Pfefferkuchen, Stücke von den Kuchen die wir für Freunden gemacht haben und ein Stück übrig blieb, Schoggi und verschiedene sorten von Weihnachtsgebäck. Einfach zu viel. Und es gibt immer noch. Aber keine lust für Süsses- oder um ehrlich zu sein, nur ein wenig lust. Aber die Gaumen brauchen etwas leckeres, lieber mit Gemüse. Zum Glück gibt es “Buddha Bowl”: Qvinoa, Kichererbsen, Avocado, Sweet Potato, Baby Spinat – und Satay-Sauce, die ich ganz ohne nichts geniessen könnte, einfach ein Fest im Mund.