Urbaani kesä oli se juttu. Käyskentelyä kuumilla tuoreelta asvaltilta tuoksuvilla kaduilla, kahvia torikahvilassa, konsertteja ulkosalla. Hiipuvan illan tuntu, kun kaikki oli vielä alkamassa. Kuiskuttelut pimeässä, lämpimät kalliot, pyöräilyt kasteisessa yössä.

On se vieläkin, nautin kesäkaupungista. Herneistä torilta, jäätelöstä. Siitä, kun vaatteita vähennetään ja tuuli pyyhkii jalkoja. Kaupunkijuhlista. Suomessa merilman puhalluksesta, Sveitsissä kirkkaasta järvivedestä. Pikkuhiljaa tummenevista illoista, niistä, jolloin vielä voi istuskella ulkosalla ilman takkia ja on haettava kynttilä, koska ei näe enää edes lepakoita.

Metsästä, luonnosta, on kuitenkin tullut vieläkin tärkeämpi osa kesää. Pitkät housut jalkaan punkkeja ja piikkisiä kasveja vastaan, suojaamaan polvia, jos jalka lipsahtaa. Reppu ja eväät, veitsi, aurinkorasva, vettä. Toisinaan ilman kannettavaa, vain nopea käväisy vihreään. Löydän matkalta aarteita, kuvaan kaikkea mitä löytyy ja ihailen muotoja ja värejä. Joko värit ovat vuosien aikana kirkastuneet tai silmäni avautuneet. Nauran kummallisuuksille, kunnioitan kekseliäisyyttä.

Niin Sveitsissä kuin Suomessa luonto on lähellä. Suomessa laajemmin ja laakeemmin. Sveitsissä kaupunkioloissa se on pientä, mutta joka puolella. Muualla ärhäkkäämpää ja kohoilevaa. Silti yhtä helposti häviän pois polulta, sujahdan kohtaan, joka tuntuu hyvältä.

Kuulin, että siistissä metsässä verenpaine laskee, sekaisessa myös, mutta ei niin paljon. Mikä metsä se siivottu metsä on, ajattelen? Hoidettu metsä on tietysti hyvinvoiva, mutta siivotulle metsälle on oma sanansa: puisto. “Sveitsissä ei ole oikeita metsiä”, sanoi tytär. On kyllä, mutta lähimetsät ovat niin pieniä. Ja sveitsiläiset niin ahkeria. Muurahaisten tapaan on tehty polkuja kaikkien kaupunkien lähellä olevien metsin läpi, ristiin, rastiin. Kaatuneet rungot pilkottu ja laitettu kauniisti pinoihin, kokojärjestyksessä. Parhaat metsät löytyvät vähän syrjästä. Ne, missä sammalet peittävät kaatuneet rungot, kuivista oksista roikkuu naavaa.

Niiden etsimistä jatkamme. Siellä, täällä ja tuolla. Astumme mättähälle ja hengitämme vihreää.