Advertisements

Kesä kuin lapsena

Urbaani kesä oli se juttu. Käyskentelyä kuumilla tuoreelta asvaltilta tuoksuvilla kaduilla, kahvia torikahvilassa, konsertteja ulkosalla. Hiipuvan illan tuntu, kun kaikki oli vielä alkamassa. Kuiskuttelut pimeässä, lämpimät kalliot, pyöräilyt kasteisessa yössä.

Hilja kipaisi Kotkan metsään hetkeksi.
Sieniä ei ollut lainkaan. Näimme muutaman, tämä oli ainut syötävä.
Tatti pannulle.
Sammalta on kosketettava.

On se vieläkin, nautin kesäkaupungista. Herneistä torilta, jäätelöstä. Siitä, kun vaatteita vähennetään ja tuuli pyyhkii jalkoja. Kaupunkijuhlista. Suomessa merilman puhalluksesta, Sveitsissä kirkkaasta järvivedestä. Pikkuhiljaa tummenevista illoista, niistä, jolloin vielä voi istuskella ulkosalla ilman takkia ja on haettava kynttilä, koska ei näe enää edes lepakoita.

Oli säitä.
Olen varma, että nämä elävät heti kun kääntää selän.
Kuivaa jäkälää, kuin aseteltuna kanervien edustalle.
Kuivakan suon vihreää partaa.

Metsästä, luonnosta, on kuitenkin tullut vieläkin tärkeämpi osa kesää. Pitkät housut jalkaan punkkeja ja piikkisiä kasveja vastaan, suojaamaan polvia, jos jalka lipsahtaa. Reppu ja eväät, veitsi, aurinkorasva, vettä. Toisinaan ilman kannettavaa, vain nopea käväisy vihreään. Löydän matkalta aarteita, kuvaan kaikkea mitä löytyy ja ihailen muotoja ja värejä. Joko värit ovat vuosien aikana kirkastuneet tai silmäni avautuneet. Nauran kummallisuuksille, kunnioitan kekseliäisyyttä.

Vesi, se tärkeä elementti.
Saaresta löytyi muhkeita ruusunmarjoja.
Meijän lahti. Rauha ja värit!
Huussistakin katsottuna maailma on kaunis. Saaressakin on metsää.
Saaren sveitsiläinen detalji ikkunaluukussa.

Niin Sveitsissä kuin Suomessa luonto on lähellä. Suomessa laajemmin ja laakeemmin. Sveitsissä kaupunkioloissa se on pientä, mutta joka puolella. Muualla ärhäkkäämpää ja kohoilevaa. Silti yhtä helposti häviän pois polulta, sujahdan kohtaan, joka tuntuu hyvältä.

Ja taas nämä värit!
Kalastushommat ovat myös tärkeitä.
Hän halusi tehdä ruusunmarjahilloa. Kerroin, kuinka lapsena pistimme kaverin niskaan niiden siemeniä. Ilmaista kutituspulveria.
Ruusunmarjasatoa.

Kuulin, että siistissä metsässä verenpaine laskee, sekaisessa myös, mutta ei niin paljon. Mikä metsä se siivottu metsä on, ajattelen? Hoidettu metsä on tietysti hyvinvoiva, mutta siivotulle metsälle on oma sanansa: puisto. “Sveitsissä ei ole oikeita metsiä”, sanoi tytär. On kyllä, mutta lähimetsät ovat niin pieniä. Ja sveitsiläiset niin ahkeria. Muurahaisten tapaan on tehty polkuja kaikkien kaupunkien lähellä olevien metsin läpi, ristiin, rastiin. Kaatuneet rungot pilkottu ja laitettu kauniisti pinoihin, kokojärjestyksessä. Parhaat metsät löytyvät vähän syrjästä. Ne, missä sammalet peittävät kaatuneet rungot, kuivista oksista roikkuu naavaa.

Niiden etsimistä jatkamme. Siellä, täällä ja tuolla. Astumme mättähälle ja hengitämme vihreää.

Advertisements

2 responses

  1. Suomen ihana kaunis kesä:) Tuota luonnon läheisyyttä kaipaan paljon; lähelläni on puistoja , montakin, ja vielä ihan ikkunan alla, mutta luonnon läheisyys ainakin omalla alueellani kaikkoaa kauemmas vuosi vuodelta kun rakennettaan ,rakennetaan…

    Liked by 1 person

  2. Pohjoisen kesä on niin hentoinen ja herkkä. – Luonnonläheisyys on kaupunkiseuduilla vaikea asia, mutta toisaalta ainakin Zürichissä asiaan on herätty. Ei niinkään idealisminäkökulmasta, vaan ihan sen tosiasian edessä, että kaupungit ovat kuumia ja niihin tarvitaan lisää puita varjoiksi.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: