Lahjatatti ja mustikoita

Lahjatatti ja mustikoita

Viikon toinen retki alkoi tahmeasti, ensin Zürichin ruuhkissa ja samaa Luzernissa. Kun päästiin Pilatuksen ohi ja Sarnenin (edellinen reissu täällä) paikkeille, oltiin jälleen selvillä vesillä tai siis tässä tapauksessa vuoristotien alkupäässä, menossa kohti uusia seutuja.

Ympyräreitti lähti vuoristohotelli Langisin luota, läpi kosteiden nummien, ohi nuotiopaikkojen ja joen sivustaa mutkitellen. Eksymävaraa ei ollut, sillä luonnonsuojelualue ja lehmien ja vasikoiden niityt oli tiukasti rajattu sähköaidalla.

Seutu oli kosteaa ja ylöspäin johdattivat kumiset kennot, mikä auttoi varsinkin mutaisissa jyrkemmissä paikoissa. Alkumatkasta vastaan tuli kaksikko, joilla valtavasti tatteja. Siis TATTEJA! Ensimmäiset, jotka olen Sveitsissä nähnyt ja nekin toisten koreissa.

Polku nousi 500 m korkeammalle nopeaan tahtiin. Ylempänä kulki kolmikko sienijahdissa. Innostunut karjahdus kertoi tatista polun syrjässä. Maasto oli sammaleista ja kuusia joka puolella. Hidastettiin vauhtia ja yritettiin mekin availla sienisilmää. Ei niin mitään syötävää, paitsi parit karvalaukut. Mustikoita sen sijaan alkoi olla paikoittain reilustikin. Harmitti, sillä eväslaatikot oli vielä käytössä. Ei ollut edes kuksaa mihin kerätä.

Pysähdyttiin tutkimaan kaikki takkien taskut ja repun pohjat ja löydettiin vanha riisipussi, jossa oli tuotu retkelle aiemmin kevätsipulia leipien väliin. Haisteltiin pussia ja todettiin käyttökelpoiseksi. Kuljettiin mättäältä mättäälle, kunnes päätin että nyt riitti. Pakko jatkaa matkaa, että päästäisiin ennen iltaa perille. Tuloksena 7 dl eli kesän ensimmäinen mustikkapiiras.

Oli todella lämmin päivä, eikä varjoa riittänyt viilentämään oloa kuin paikoittain. Jänzin huipulla tavattiin uudelleen sieniä metsästävä kolmikko. Heidän kävi sääliksi meidän onneton vainu ja saimme lahjaksi yhden isohkon, melko syödyn tatin. Mushroomman kertoi oppineensa sienihommat isältään. Tunsi paikat ja myös alueen tarjonnan.

Evästauko pidettiin huipulla, mistä löytyi pari penkkiä. Jostain syystä lentomuurahaiset olivat vallanneet penkkien ympäristöt, joten istahdettiin heinikkoon. Bernin valkoihuippuiset Alpit ja sinisenturkoosit järvet olivat ihan postikorttimateriaalia. Alaspäin jatkettiin toiselle puolen Jänziä pikkuruista polkua ohi kellokaulaisten hevosten. Jännitin jonkun verran, sillä ne näykkivät toisiaan leikkimielisesti ja ryntäilivät ees taas. Yksi hevosen liikahdus polulle ja olisin kumossa alaspäin viettävässä rinteessä.

Loppumatka oli kokonaan auringossa ja vaikka vettä oli mukana paljon, täytyi viimeisellä tunnilla miettiä monta suullista jättää pulloon varaksi. Ennen kotiinlähtöä käväistiin vielä syömässä hotellin terassilla palauttava ateria. Fitnesslautanen, iso läjä erilaisia salaattiaineksia ja joku proteiinilähde, löytyy usein ruokalistoilta ja päivän kuumuuden jälkeen se tuntui ainoalta mahdollisuudelta.

Ja mitä kävi tatille? Se kärsi lievästi kuljetuksesta, mutta päätyi sipulin kera pannulle ja pienten leipien päälle. Kiitettiin mielessämme vielä kerran ystävällisiä kanssavaeltajia gourmet-paloista.

Jokisen yli.
Over the river.
Vilukko. Parnassia palustris.
Sveitsin suurinta nummialuetta.
The biggest heath area in Switzerland.
Ylempänä alkaa pilkottaa huippuja.
A bit higher, you can see the first peaks.
Tattiseutua.
The bolete area.
Hikisiä, mutta ylhäällä ja repussa mustikoita. Sweatting, but we got there and have bilberries in backpack.
Vähän matoinen lahjatatti.
A bit eaten boletus we got.
Hän kirjoittaa Jänzin (1737 m) lokikirjaan tärkeitä sanoja.
Writing important words in the logbook of Jänzi (1737 m).
Kellokaulaisia hevosia.
Horses with bells.
Lurppasilmävuohia.
Sly eye goats.
Palauttava ateria ennen kotimatkaa.
A recovery meal before going home.

En resumen: una de las mejores caminatas en este verano. El camino al pico de Jänzi pasa por páramos bonitos, bosques con boletos y árandanos y arriba te espera la vista a los Alpes.

Kurzgesagt: Eine von den schönsten Wanderungen in den letzten Zeiten. Der Weg führt durch Moorlandschaft, Wälder mit Steinpilzen und Heidelbeeren und oben wartet eine grossartige Aussicht in den Alpen.

Spagettijäätelöä ja sammakoita

Spagettijäätelöä ja sammakoita

Kolmas kuiva päivä – jotka siis tähän asti olivat osoittautuneet kuitenkin melko kosteiksi – joten liikkeelle. Reppu selkään ja menoksi, vaikka yritti ripotella ja taivas näytti ukkostavalta.

Juna vei Baselin suuntaan Liestaliin. Pikkuruinen historiallinen keskusta oli viehkeä, mutta me kiiruhdettiin sen läpi sähköpyöräjoukkoa väistellen kohti vierestä nousevaa vuoren seinämää.

Ensimmäisten 40 korkeusmetrin jälkeen viikkojen sateet tiivistyivät teepaitaan. Oli pakko hengähtää. Painostavuus lupaili ukkosta.

Metsä oli vähän rönttöistä ja riippaantunutta. Mutta se ei haitannut, koska piti keskittyä askeltamaan. Hyvä päivälenkki joka tapauksessa; melkein 600 vertikaalimetriä sai hapen vaihtumaan keuhkorakkuloissa.

Näin punaisia pyöreitä hedelmiä tai marjoja ja tarkastin kasviäpillä mistä on kyse. Aldo oli sitä mieltä, että sovellus ei toimi, sillä se väittää kaikkia puiden marjoja kirsikkaluumuiksi. Toinen vaihtoehto on, että niitä on montaa sorttia ja nyt satoaika.

Neljän tunnin aikana nähtiin kolme yksittäistä kävelijää ja neljän pyöräilijän joukko, mutta Liestahlin näkötornin luona nousi savu useasta nuotiopaikasta ja leikkikentällä oli täysi meno. Torniin oli karuselliovi ja sen piti avautua 50 rappenilla. Pussista löytyi sopivat kolikot, mutta ovi ei liikahtanutkaan. Jatkettiin matkaa muristen.

Polun poikki juoksi kiireinen hiiri, päivän suurin eläin. Linnuista ei ollut muuta merkkiä kuin höyhen polulla. Aldon mukaan se oli kyyhkysen: “Siinä kaikki, mitä rauhasta on enää jäljellä.” Kolmas löytö oli puun kolosta kurkisteleva sammakko, sellainen vähän jäykempi tapaus.

Lounaspaikka löydettiin pellon sivusta. Istahdettiin puun alle syömään munakoisopyreleivät ja muuta snäkkiä traktorishowta katsellen. Yksi kasasi heinät pitkiksi riveiksi, toinen kävi noukkimassa. Jälkimmäinen oli melkein loppusuoralla, kun kuului kova kolahdus ja homma pysähtyi. Mies yritti ronkkia jotain pitkällä metallityökalulla, kokeili uudelleen, toistamiseen ja luovutti. U-käännös ja pellon poikki tutkimaan vauriota.

Sissacherfluella istahdettiin hetki katselemassa maisemaa. Alpit olivat peitossa, mutta Baselin korkeat tornitalot häämöttivät horisontissa. Tuuli tuntui hyvältä ja istahdettiin hetkeksi lepotuoleihin. Korkeusmetrit oli kasassa, tästä lähdettiin alas Sissachiin.

Sissach vaikuttaa vanhalta teollisuuskylältä, jossa on vielä entisajan tunnelmaa. Wieniläistyylisen kahvilan ovelta näkyi hopeinen kassakone 1900-luvun alusta. Silti hohto oli poissa, paikassa toimi pop-up ja koko paikka vähän rämppääntynyt. Talojen väriskaala vaihteli kirkkaan sinisestä keltaiseen, mikä ei myöskään ole ihan tavallista, ainakaan meilläpäin. Istahdettiin hetkeksi toisen kahvilan terassille jätskille, sillä menusta löytyi spaghettijäätelö, Spaghetti Eis, jota olen viimeksi syönyt teininä Sussen kanssa jossain päin Saksaa. Hyvin saksalainen tuote siis, ei mikään normijuttu sveitsiläiskahviloissa.

26 Summit Challenge etenee ja jospa säät olisivat nyt hetken sillä mallilla, että päästäisin oikein kunnon vuoristoon. Pisteitä on koossa 11 ja kiinnostavimmat paikat vielä käymättä.

Liestalin historiallinen keskusta.
The historic center of Liestal.
Mie en jaksa.
Can´t anymore.
Pakko puhallella hetki ennen jatkamista.
A short break to breath.
Nämäkin kirsikkaluumuja.
These are also cherryplums.
Liestalin torni, jonne ei noustu.
The tower, where we didn´t climb.
Rauhasta on jäljellä vain yksi höyhen.
This feather is all that´s left of peace.
Lounas puun alla.
Lunch under the tree.
Voikku nro 1: munakoisomössöä ja tomaattia.
The sandwich number 1: aubergine stuff with tomato.
Se on jumissa. Not working.
Vähän erikoisempi paikka katsoa näköalaa.
A bit strange place to look the view.
Huipulla, Sissacherflue.
On the peak/Sissacherflue.
Rypäleet vähän heikossa hapessa.
The grapes in a bit bad shape.
Yllätys puun kolossa.
A surprise in a treehole.
Päivän kisuli.
The cat of the day.
Sissachissa on värikkäitäkin taloja.
In Sissach they use bright colors.
Spagettijätskiä, maistuisko?
What about spaghetti ice cream?

En resumen: La caminata en canton Basel, de Liestal a Sissach. Subimos y sudamos y por su puesto fuimos a un cafecito con heladito en el final.

Kurzgesagt: Man muss nicht sehr hoch wandern um wirklich zu schwitzen. Schon von Liestal nach Sissacherflue ist genug.