Hypätessäni uusien blogien kelkkaan, olen vähän hukassa. Kestää hetken ennenkuin tavoitan sen kuka kirjoittaa, mitä, joskus myös paikka on epäselvä, eikä tilannekaan avaudu. Lukijana olen se laiska, joka ei jaksa kulkea polkua takaisinpäin, käydä kurkistamassa menneisiin kirjoituksiin. Haluan vain sujahtaa tunnelmiin, ottaa vastaan valmista. Vähän niin kuin suklaapalan.

Tunnontuskissani ajattelin auttaa omia lukijoitani ja pistää koordinaatteja kartalle. Ei silti, että nämä auttaisivat ymmärtämään, mutta kenties täydentävät kuvaa.

Juuri nyt olen freelancer ja kopassa monenmoista, kuten kirjallisia hommia,  suomen opetusta, workshoppeja ja latte macchiaton valmistamista. Kirjallisuudellisimpiin kuuluu pari vuotta sitten julkaistu Hausfrau – kotona Sveitsissä.

Mie. Elina Warstan tulkintana kirjani kannessa.

Ja siis Sveitsi, se on se nykyinen tukikohtani, ollut jo lähes parikymmentä vuotta. Tänne tullessani puhuin itsestäni tamperelaistuneena kotkalaisena, joka oli kuitenkin asunut viimeiset vuodet pääkaupunkialueella. Sveitsissä on Tampere alkanut jäädä jonnekin taka-alalle ja murteenkin takia olen aina vain enemmän kotkalainen. Ja varmaan myös mentaliteetiltäni.

Höpötän vauhdikkaasti sietä ja mietä, välillä siätä ja miätä, enkä tiiä mennääks myö jonnee vai lähetsie ikinä minnee. Ja tähän väliin tuuppaan sanoja espanjaksi, ripottelen lauseisiin jostain mystisestä syystä myös englantia ja sveitsinsaksakin, se päivittäin kuultu kieli, tunkee mukaan. Espanjaa siis siksi, että la media naranja, se appelsiinin toinen puolikas, on keskiamerikkalaisesta Costa Ricasta. Ja tytär on siten kolmen maan tuote, vaikka usein aasialaiseksi tunnistetaan.

Tämä on se kirjallinen tuotokseni.

Mitä muuta haluaisitte tietää?

Syön mielelläni ja varsinkin omia leivonnaisiani. En kestä yli kolmea tuntia ravinnotta. Tai kestän, mutta kärttyisenä. En ole kaurapuuroihmisiä. Syön silti nykyisin ainakin kolmesti viikossa puuroa, koska tyttäreni sai kavereilta lahjaksi 13 kg ryynejä. Joukkoon tarvitsen paljon hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä ja mitä nyt kaapista löytyy.

Hallittu kaaos on kotona pysyvä tila ja imuria käytän, koska tiedän sen olevan välttämätöntä. Pölylle olen allerginen. Ikkunoiden pesun olen ulkoistanut tyttärelle.

Kirjat ovat osa identiteettiäni ja nykyisin luen liian vähän siihen nähden. Toisaalta turhan paljon dekkareita sekä niukasti uutta suomalaista kirjallisuutta, mikä johtuu kotini ja suomalaisten kirjastojen välisestä matkasta. Zadie Smith, Anna Gavalda, Siri Hustvedt, Donna Leon, Sue Grafton. Niist mie oon tykännyt. Ja monista muistakin.

Olen erittäin ahkera liikkuja, juoksen, pyöräilen, tallaan rinteitä ylös ja alas, pilates pitää kehoni kasassa ja kuntosali lihakset olemassa. Olen myös täysin lahjaton monessa urheilulajissa. Paras suoritus lienee ollut koulun tokalla luokalla maastojuoksussa. Olisin päässyt mitaleille, mutta jäin odottamaan kaveria puskan kohdalle; kävi sääliksi raukka, joka ei jaksanut ylämäessä. Sen jälkeen en enää havitellut kisoihin. Paitsi hiihtokilpailuihin, joissa sivakoin uutterasti ja sain aina lusikan. Kuten kaikki muutkin osanottajat.

Tämä on se, joka tuotti edellä olevan kirjallisen tuotoksen.

Meillä soi aina musiikki, mies soittaisi mieluusti kaikkia maailman instrumentteja ja haaveilee cajónista, perulaisesta laatikkorummusta sekä tuubasta. Kotona on jo kontrabasso, kitara, risa saksofoni, piano, huilu, nokkahuilu, oboe, huuliharppu ja ainakin jossain vaiheessa oli myös säkkipilli, sitä missä se nykyisin on, en tiedä ja parempi niin. Niin ja minun viuluni, joka pääsee ääneen jouluisin. Musiikillisesti muutoin olen jämähtänyt jonnekin vuosien taa ja kuuntelen yhä niitä samoja: Scandinavian Music Group, Ultra Bra, Kate Bush, Maija Vilkkumaa, Leonard Cohen, KT Tunstall, The Do, Marina and the Diamonds, Amy Winehouse…

En resumen: Quien soy en total? Bueno, los que leen mi blog en español, ya seguro lo saben. Pero para mis nuevos lectores quería contar que soy periodista, he escrito un libro, doy clases de finlandes, a veces hago latte macchiatos y workshops. Vivo desde hace años en Suiza, me gusta comer, especialmente mis propios quequitos, no puedo estár muchas horas sin nutrición, o puedo pero de mal humor. Hago mucho deporte, corro, camino, ando en bici, hago pilates y voy al gimnasio. Sin talento, pero todos los días. Libros me encantan, también música, que es bueno, ya que tengo esposo, que quisiera tocar todos los instrumentos del mundo. Ya tenémos un violín, guitarra, oboe, flauta, flauta irlandés, bajo y saxofón. Según el los próximos van a ser un cajón y una tuba. Lo dudo.

Kurzgesagt: Wer bin ich? Wahrscheinlich liest meinen Blog niemand auf deutsch, aber für alle Fälle, hier gibt es einige Details: Also, ich bin eine Journalistin, Schriftstellerin, ab und zu mache ich Latte Macchiatos und gebe Finnisch Stunden und Workshops. Die Schweiz ist mein zu Hause seit langem, ich mag gutes Essen, speziell meine eigene Gebäcke, ich überlebe nicht lange ohne Nahrung oder schon, aber schlecht gelaunt. Im Sport bin ich nicht begabt aber sehr fleissig und laufe, jogge, wandere, fahre mit dem Velo, gehe ins Pilates und ins Fitness. Lesen ist mir wichtig, auch Musik und gut so, weil mein Mann alle mögliche Instrumenten spielen möchte. Wir haben schon eine Geige, Guitarre, Oboe, 3 Flöten, Kontrabass und kaputte Saxofón. Die nächste werden ein Cajón und eine Tuba sein, sagt er. Das bezweifle ich.