Advertisements

Sarjakuvafestarit eli mahtava tekosyy matkata Luzerniin

Keväällä iskee aina reissutarve ja onneksi on Luzernin sarjakuvafestivaali Fumetto; se tulee kuin tilauksesta oikeaan aikaan.

Heti näyttelyn ensimmäisestä salista löysin itseni. Siis jos olisin eläin. Tämä olisi ilmeeni:

fumetto 2 harmaa pupu

Urs Meilen Rabbit Portrait lähikuvassa

Varhaiskevään tukkoinen hellepäivä oli niistää mehut heti ensi kättelyssä, mutta onneksi kaupungissa on lähteitä ja kahviloita. Luzern tarjoaa festivaalille muutenkin hyvät kulissit. Yltiökauniiden maisemien vastakohtana on sarjakuvan rosoinen maailma.

fumetto 16 kuohut ja linna

Vihreä vesi alkaa janottaa.

Festivaalikeskuksessa pyörii aina paljon porukkaa, on apetta, välikahvia ja festivaalikamaa. Piirtäjät myyvät omia töitään ja oheistavaraa, merkkejä, kasseja, kortteja, koruja…Suomalaiset eivät olleet niin esillä kuin aiemmin, mutta Ville Rannan L’exilé du Kalevala näytti olevan hyllyssä.

 

fumetto 9 festivaalikamaa

Olis kassii, pussukkaa, paitaa, mitä sais olla?

fumetto 21 merchandice

….ja sit tietyst niit sarjakuvii, kuvii ja piirustuksii.

Koska olin valmistautunut Fumettoon surkeasti, kaikki oli yllätystä. Kuten se, että yksi sisäpiha esitteli latinalaisamerikkalaista sarjakuvaa. Vaikka meidän perhe on jotakuinkin 2/3 costaricalainen, emme tunteneet Edward Brendsin töitä ennakolta. Tai olleet ylipäätään koskaan kuulleet nimeä. Shame on us.

fumetto 10 volcan

fumetto 13 sisäpiha

Täl seinäl oli tämmösii juttui.

fumetto 11 lattarisarjakuva

“Tiedän, sanopa muuta, olet oikeassa, elämä on yksi absurdi  haava.” (En valitettavasti tiedä tämän piirtäjää)

fumetto 12 edward brenes cr

Costaricalaista tuotantoa

Satelliittinäyttelyt oli ripoteltu pitkin kaupunkia ja myös päänäyttelyiden perässä sai juosta kilometrikaupalla. Kellarimaisen varastotilan sisällä keskustan ulkopuolella oli ihana viilennellä ylikuumentuneita jalkoja. Eikä sarjakuvissakaan ollut mitään vikaa. Oikeastaan Miroslav Seculic-Strujan työt olivat päivän mielenkiintoisimpia.

fumetto 17 bunkkeri

Miroslav Seculic-Strujan tuotanto seinillä viileässä

Kellaritilasta jatkettiin vielä matkaa poispäin keskustasta, ohi eksoottisten vihannesmyymälöiden, pitkin likaisia katuja, kylttien mukaan kohti Baselia, rämppääntyneiden talojen viertä. Tähtäimessä “street art”. Kuumien kilometrien jälkeen, toiselta puolen rautatietä joen partaalta löytyi tämä:

fumetto 18 street art

Balz Bosshard tuli  tänne väripurkkeineen taatusti autolla. Tai ainakin pyörällä.

Ei oltu vaikuttuneita. Odotin ainakin kymmenien metrien katutaidetta, mutta että yksi työ. Ja taisi siinä vieressä oli joku pieni toinenkin. Tässä vaiheessa näin enää jäätelönkuvia silmissäni ja olin vähällä heittäytyä jokeen viilentymään.

fumetto 18 luzern linna ja muuri

Luzernin vanhaa muuria tornin ja Alpin kera. Torniin en vieläkään ehtinyt kiivetä. Vielä yhden kerran.

Psykologisesti mielenkiintoista, että vuorien katseleminen viilentää kiehuvaa oloa. En silti päässyt pakkomielteestäni saada jäätelöä, ennenkuin edessäni oli 2 suurta palloa keksillä ja ananaskirsikalla koristeltuna.

fumetto 20 luzern pilatus

Onhan Luzernista pakko laittaa jokunen turistikuva. Pilatus ja Sveitsin lippu ovat klassikot.

Iltasella luovimme aasialaisturistien ohi kohti illallista joen rannalle. Niin kuvittelimme. Kaikilla veden äärellä olevilla pöydillä oli varatut kyltit tai niissä istui jo porukkaa nauttimassa alku-illan drinkkejä. Oli turha yrittää etsiä kivaa ravintolaa hyvällä pöydällä, enää oli kyse vain pöydästä. Saimme ehkä sen viimeisen vapaan ja jäimme odottelemaan ruokaa. Söin korista kaikki leivät. Join veden. Kirjoittelin viestejä. Ihastelimme maisemaa. Kävimme läpi päivän annin. Väsyin. Olin todella nälkäinen. Epäilin valuvani tuolilta pöydän alle ja mietin olisiko se oikea tapa saada ruokaa. Maata voipuneena suu auki ja ripsiä heikosti räpytellen.

Tunnin päästä, sen jälkeen kun naapuripöydässä oli tilattu, syöty  kaksi eri ateriaa, maksettu ja poistuttu, saimme annoksemme. Parsarisotto ei ollut huonon näköinen, ollenkaan, mutta vahvisti säännön: älä koskaan tilaa mitään, mikä kotona on herkullista.

fumetto 21 illallinen

Koska aterioinnin yllä leijui ärtynyt musta pilvi, ravintolapäällikkö piffasi juomat. Ensi kerralla tilaan odotteluun pullon kalleinta viiniä. Ja otan kassiin omat alkusnäkit.

En resumen: Luzern en un día de primavera asoleado es muy bonito, un poco demasiado bonito. Por eso es un buen lugar para un festival de caricaturas. El paisaje, que parece a un escenario, se topa con el mundo áspero de comics. Y, por cierto, tenían esta vez también obras de dibujantes latinoamericanos, hasta de un tico, Edward Brends.

Kurzgesagt: Luzern im Frühling ist sehr schön, sogar ein bisschen zu schön. Und deswegen auch einen guten Ort für ein Comics Festival. Die kulissenhafte Landschaft trifft sich mit der karge Welt von den Comics. Und übrigens, dieses Mal gab es auch Werke von lateinamerikanischen Zeichnern, auch von einem costarricanern, Edward Brends.

Advertisements

Vaaterista suorin jaloin juhliin

Niin se on, että kun on fysiikka romuimmillaan, hyvää tekee laittaa kukkamekko päälle ja lähteä ihmisten ilmoille. Näin vakuutin itselleni. Ensimmäinen juhlakenkä jalassa levisin lattialle, toisen jälkeen olin juuri syntyneen kirahvin olotilassa, hutera ja vailla tukea.

p ja a 1 p

Testing, testing…

Koska kaupunki on junamatkan päässä ja sitä edeltävät ensin kotiportaat ylös katutasolle, vaativahko alamäki ja vielä vaativammat 100 porrasta kohti asemaa, kokeilin vakautta kotioven edustalla. Korko keinahteli leikkaamattoman ruohikon päällä, vaapuin puolelta toiselle. Mitä jos alamäessä hyytelön pidolla varustetut reiteni pettäisivät? Mitä jos en saisikaan jarrutettua? Mitä jos herrasmies vierelläni katselisi talitinttejä, eikä huomaisi, kun kiertyisin eteenpäin, rullaisin ihmispallona portaita alas, tien yli, aseman tunneliin ja -putuf- pysähtyisin seinällä olevaan mainostauluun?

p ja a 4 p

p ja a 5 p

p ja a 6 p

p ja a 7 p

Suljin silmäni hetkeksi, mielikuvaharjoittelin itseni pilatekseen, jossa en ollut käynyt viikkoihin, yritin paikallistaa syvät vatsalihakset ja kaiken mahdollisen kehoa koossa pitävän lihaksiston. Mietin kuinka toteuttaa juhlissa päivärytmiäni “yksi osa pystyssä, kaksi osaa vaaterissa”. Ilta-auringossa oli vain unohdettava kaikenlainen raihnaus ja lähdettävä eteenäpäin. Kai kavaljeeri kantaisi taksille. Tai ainakin tilaisi kottikärryt.

p ja a 8 p

Vauhdikas serenadi syntymäpäiväpariskunnalle, Annelle ja Pirmille

Juhlapaikalle pääsin köpöttävin askelin, joita mummelitkin olisivat ihmetelleet, mutta olinhan sentään yrittänyt peittää kalmankalpeutta sudilla ja ainakin yrittänyt ottaa asenteen, jolla kävellään hyväntuulisen leppoisasti kevätillassa kohti syntymäpäivää, ilman kiirettä, tietäen päämäärän olevan saavutettavissa ennen pitkää ja matkan olevan sitäkin tärkeämpi.

Zürichin upean Brockenhausin, kirpputorin, korttelin päädyssä Amboss Rampen ovella tajusin, että matkalla ei sittenkään ollut väliä, vaan päämäärällä. Paikka oli kuin venäläinen nukke, tilan takaa avautui toinen, kaikissa juhla, kepeä ilo ja musiikkia.

p ja a 10 p

p ja a 12 p

p ja a 13 p

p ja a 11 p

Baarin pöytiä pitelivät laatikot pulloineen; täällä myydään perinteistä zürichiläistä Amboss-olutta. Taaempana olevan teollisen hallimaista ruokasalia koristivat vanhat peilit, puhelimet, taulut, lamput, urkuharmooni. Ei mitään pompöösiä tai jäykkää; vain hurmaavaa ja sielukasta.

p ja a 14 p

Hehkeä sankaritar mustassa mekossaan ja sankari vaaleanpunaisen ruusun sävyisessä paidassaan olivat tuoneet mukanaan pari sataa vierasta, hyvää ruokaa ja reggae-bändin. Puolilta öin  isäntä viritteli juhlijoille yöpalaa, kinkkua, juustoja, hummusta, päärynäleipää ja hedelmiä. Ja minä ihmettelin kuinka olinkaan pysynyt pystyssä tanssilattialla. Ettei sentään olisi mennyt överiksi, sen yhden ja ainoan tanssitun biisin jälkeen pysyttelin baarijakkaralla ja pitelin kiinni tiskistä, etten olisi valunut liukkaan mekkoni kera lattialle.

p ja a 15 p

p ja a 16 p

Tanssilattialla oli vielä täyttä, kun astuimme hiljaiselle kadulle. Koskaan ennen en ole poistunut juhlista juusto molemmissa käsissä. Saimme lähtiäisiksi aimo kimpaleet kahdelta eri vuoristoalueelta, juhlien isännän mukaan aamupalalle.

Leppeässä yössä tajusin, ettei oloni ollutkaan enää niin hutera. Kevätflunssan lääkelistaan, heti inkiväärin, kurkuman ja hunajan jälkeen olisi listattava hyvät juhlat.

En resumen: Después de una gripe de primavera, lo que a uno finalmente cura, es una buena fiesta! Gracias Anne y Pirmin!

Kurzgesagt: Nach einer Frühlingsgrippe, was schliesslich heilt, ist eine gute Party! Danke Anne und Pirmin!

Hienostunut hetki kirjasalongissa?

Kaupunkiin on tullut kirjasalonki, mikä kuulostaa hiukan pölyttyneeltä, romanttiselta, hatuilta ja käsineiltä, sikareilta ja iltapäivä-sherryltä. Ehkä myös pikkuisen Agatha Christie -tyyppiseltä murhatapaukselta ja juoninnalta. Älykkötapaamisilta ja ryhmittymiseltä.

Mikään näistä ei sovi yhteen businesskaupunki Zürichin kanssa, mutta juuri siksi paikka on niin odotettu ja tarpeellinen. Salonki on osa kulttuuritaloa, Kosmosta, josta puhutaan urbaanina kokemustilana. Bistro, kirjasalonki sekä -kauppa, elokuvateatteri, auditorio ja baari muuttuvat joustavasti kulttuuritilaisuuksien kotipesäksi.

kirjasalonki 1 portaat p

Tästä ylös, hoppelihop

kirjasalonki 2 lauteet p

Ja jos jalka ei nouse, lauteilla on aina kohta johon jäädä lepäämään. Kirjatkin on valmiina.

Odotin kirjasalongin olevan pieni kirjakauppa parilla sohvalla ja löysin kaupungin parhaan oleskelutilan. Alvar Aallon suunnittelua muistuttava sisäänkäynti tai ainakin skandinaavisella fiballa maustettu hallimainen portaikko, jossa tuoksui sauna ja oli myös lauteet, oli jo täysin uutta silmälle. Yläpäässä avautui portaikkoa reunustava suuri, valoisa tila; sohvia, pöytiä, nojatuoleja ja kaikenikäistä porukkaa viettämässä aikaa.

Täällä siis saa olla, tehdä töitä, lukea kirjaa, funtsia, kokoontua, neuvotella. Eikä oleskelusta veloiteta. Sivussa on baari, mutta missään ei lue ostovelvollisuudesta. Sen sijaan vitriini on sen verran vetoava, että jossain vaiheessa, siinä kun aivoissa hurina alkaa lähestyä ajatuksen ja unen rajaa, on noudettava ravintoa mielelle ja vatsalle.

kirjasalonki 3 sohva p

Siihen vain soffalle istumaan.

kirjasalonki 3 kahvi p

Ihan kuin olisi vähän hienommalla retkellä. Voikku voipaperissa.

Tarjolla on kolmea sorttia sandwichejä, raakakinkku, vegaani ja kananmunavaihtoehto. Ja suolaisia piiraita, lähes pilvenpehmeää suklaapalakaakkua ja iltaa kohti aperokupposia, valtavia oliiveja, leipätikkuja. Kirjaa lehteillessä voi nauttia lasillisen viiniä pikkusyötävän kanssa.

kirjasalonki 6 astronautti kirjat p (2)

Tilasta löytyy sieltä täältä oudohkoja tyyppejä, kuten tämä maalaava (?) astronautti.

kirjasalonki 8 tyypit p2

Nämä ovat niitä tavallisempia tyyppejä. Kahvitaukolaisia.

 

 

Istun nojatuolissa läppäreineni, kun ohitse kulkee mies, piiloutuen lehden taakse. Hänen perässään konttaa ensin yksi konttausiän ohittanut lapsi. Sen jälkeen toinen, samaten polvillaan edeten, isompaa sorttia. Ja vielä kolmas, taatusti jo koululainen. Kirjahyllyn luona pariskunta läprää kirjoja ja joku nainen tulee kysymään löytyisikö hänen kaipaamaansa opusta. Muutoin on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Ikkunapöydässä nakutetaan ja tuijotetaan tietokoneen ruutuja ja vilkuillaan puhelinta. Kenelläkään ei ole kirjaa kädessä. Minä sentään ajattelen niitä. Salongin kirjat ovat ehkä pikemminkin rekvisiittaa – jonka voit halutessasi lunastaa itsellesi.

kirjasalonki 9 lauteet ja bistro p

Lauteilta voi katsella mitä alakerran bistrossa tapahtuu.

Kotiin kävellessäni tiedän löytäneeni itselleni toimiston ja henkisen kodin. Katu jolla kävelen, on minulle uusi. Täällä kohtaa vanha ja juuri valmistunut Zürich. Palaan kirjasalongista kotiin kuin ulkomailta, virkistyneenä ja tarmokkaana.

En resumen: Tenémos en Zurich un salón de libros! Me parece, que me ha venido la oficina lo que he esperado. En Kosmos, un lugar de cine, comida, arte, discuciones y bien estar, voy a estár sentada en las escaleras de madera (que huelen a sauna o Finlandia) o tal vez en un sofá, escribiendo, leyendo, tomando cafécitos. Gracias Zurich!

Kurzgesagt: Endlich haben wir ein modernes und urbanes Wohnzimmer in der Stadt! Im Buchsalon vom Kosmos, ein Haus für Kultur, Diskussionen und neuen Gedanken, werde ich auf dem Sofá oder auf dem Holztreppen (die nach Sauna oder nach Finnland riechen) sitzen, geniessen, schreiben, lesen, Kaffee trinken. Danke Zürich!

Kuinka vältellä karnevaalia

On melkein tarkalleen 19 vuotta siitä, kun jätin matkalaukkuni Sveitsiin, muistaakseni vastaanotin pienen muuttokuorman ja lähdin saman tein Costa Ricaan. Kuukauden päästä uskalsin tulla takaisin katsomaan, että mihinkäs se patja tulikaan laitettua. Verhottomaan makuuhuoneeseen ja asuntoon, jossa kaikui.

Silloin olin autaan tietämätön helmikuun tapahtumista, kuinka olisin voinutkaan, olinhan vasta ymmärtänyt, että koti on tässä pisteessä. Ensin oli selvitettävä, mistä saa kahvia, leipää ja juustoa. Vasta sen jälkeen voi laajentaa piiriä kaupunkiin, Zürichiin, asti.

etelaamerikkalaiset pieni

Eteläamerikkalaiset pistivät karnevaaliin vauhtia.

Joka vuosi näin uutisista, että Luzernissa ja Baselissa karnevaalia, Fasnachtia, juhlittiin isosti. Zürichissä kadulla näkyi paperisilppua, joskus ohitin torvenkantajan tai väsyneen näköisen kulkijan kirjavissa vaatteissa. Se pisti silmään harmaan-mustassa kaupungissa, jossa talvisin kääriydytään maiseman väreihin. Mutta kukaan ei puhunut karnevaalista.

Jossain vaiheessa havahduin siihen, että Costa Rican vieraat vietiin Fasnacht-iltana katsomaan menoa, mutta itse en ollut silloinkaan mukana. Yleensä homma meni niin, että joko lapsi oli vielä pieni ja väsymys suuri, meillä sairastettiin talviflunssia tai kohdalle osui hiihtoloma ja reissu.

prinsessa ja lohikaarme pieni

Andien ponchojen välistä löytyi prinsessa ja lohikäärme.

Sunnuntaina heräsi poikkeukseen. Emme olleet lomailemassa, lapsesta oli tullut nuori ja kaupungissa karnevaali. Pistin päälleni paksuimman takin; järveltä hohkasi kylmää sumua ja viimaa, joka olisi voittanut pahat hengetkin.

Auer näytti pitävän otteessaan vain yleisöä, kulkueen tyyppejä se ei lamaannuttanut. En saanut selville hahmojen taustoja, mutta mukana liikehti peikkoja, paholaisia ja ties mitä röllejä. Luulisin, että sieltä löytyi myös pääsiäisnoidan serkkuja. Ainakin garderobi oli tutun näköinen.

marimekkonoidat pieni

Olisivatko nämä marimekko-noitia ja kuppikakkutyttöjä?

noidat pieni (2)

Noitia tai jotain sinnepäin ja vihreästä hahmosta en kyllä osaa sanoa.

paasiaisnoidat pieni (2)

Nämä ovat kyllä ihan pesunkestäviä noitia.

vihrea hirvio kuvassa pieni

Hän poseeraa.

Zürichin karnevaali on pieni ja jää myös kevään kiltojen kulkueen, Sechseläutenin, jalkoihin. Fasnachtista kuulemma puuttuu jännite. Jos edes eliitti olisi marssimassa, kuten Sechseläutenissa, mutta ei. Kuka tahansa voi osallistua kulkueeseen, työläiset ja ulkomaalaisetkin.

Zürichin Fasnacht on monista joutavanpäiväinen juhla. Katolisissa kaupungeissa karnevaali edeltää paastoa, protestanttisessa Zürichissä taas ei paastota, eikä juhla ole muutenkaan sidoksissa kirkkoon. Paitsi että jossain vaiheessa kirkko kielsi juhlinnan.

bonk pieni

He jakelevat ruusuja. Ja sytyttävät jotain.

iloinen bonk pieni

Näilläkin oli hyvä meininki.

Osalla väestöä tuntuu olevan silti tarvetta ja halua irrotella rooliasuissa nollakelissä. Palelin jonkun aikaa ja harkitsin Glühweinin tai kuuman makkaran ostamista, ihan vain käsieni lämmikkeeksi. Mutta koska varpaat olivat kylmemmät kuin sormet, eikä makkara mahdu lenkkitossuun patteriksi, jätin viimeisten marssijoiden jälkeen kadun, jota peitti kirjava paperisilppukerros.

Päivää myöhemmin kaikki oli kuten aina. Ihmiset harmaa-mustissa ja katu puhdas. Monien karnevaaliasusteena oli siivousvälineitä, luuta ja vessaharja. Mutta ei niitä taidettu sittenkään käyttää puhtaanapitoon, sillä vessaharjalla sekoitettiin katsojien hiuksia ja luudalla heitettiin silppua ilmaan, kasvoille ja niskaan. Jostain tunki silti epäily, että ehkä juhlijoita vaadittiin korjaamaan jälkensä. Mutta ei, ei sentään, ei edes Zürichissä.

meksikol aikuiset flamenco

Tässä vaiheessa hämmennyin, lipun mukaan ovat meksikolaisia, mutta tanssi muistutti erehdyttävästi espanjalaista flamencoa.

meksikol flamenco

Tämä tyttö oli ylpeä edelläkävijä ja kaikki liikkeet varmasti hanskassa.

En resumen: En el frío de Zurich también se celebra el carnaval, aunque es pequeño. Después de 19 años en Suiza, llegue a visitarlo por la primera vez. Vean las fotos!

Kurzgesagt: In der kälte von Zürich feiert man auch die Fasnacht. Nach 19 Jahren in der Schweiz habe ich jetzt das erste Mal ZüriCarneval besucht. Schaut mal die Fotos!

 

Yksi lämmin ilta elokuussa

Siirryin sekavan viikonlopun ja vielä sekavamman yön jälkeen pihatoimistoon. Kaadan lisää kahvia kuppiin ja toivon sen aktivoivan synapsit, sillä juuri nyt päässä on vain mytty matoja, sinne tänne luikertelevia ajatutusten lankoja.

Taivas on pilvetön, järvi kimmeltää vihertävänä ja lähes tyynenä, lämpötila kohdallaan, harmaahaikara narskahtelee ja etsii kaarrellen otsaansa, siis tarkoitan oksaansa johon istahtaa. Toivon puutarhapöydän olevan ekonomisempi, ekumeenisempi, äh, ergonomisempi kuin kirjoituspöytäni, joka on menneiltä ajoilta, jolloin ei tunnettu tietokoneita ja näyttöjä.

Sillä niskaa viilsi yöllä, ilman ja tyynyn kanssa. Saan saman aikaan treenaamatta kuten myös treenaamalla. Ehkä Wirbel on jumissa. Mikä Wirbel onkaan suomeksi? Niin juuri, nikama. Niillä paikkein kun olin mytännyt tyynyn seinän ja sängyn väliin, tyytynyt helteiseen yöhön ja makasin kuin Kleopatra sarkofagissa, alkoi laahaus. Ehkä naapuri jälkikasvuineen vetää patoja sisältä pihalle, koska ei saa unta kuumassa? Ehkä varas laahaa löytämiään aarteita säkissä pakoautoon? Ehkä murhaaja hinaa ruumiita puiden kätköön?

happening 8 winti

Näillä rokkasi. Winterthurilainen bändi, nimestä ei tietoa.

Ja sitten se nosturi. Piippausta ja kitinää, rakennusääniä. Kello oli kahden ja kolmen välillä, kaikkialla pilkkopimeää. Kymmenen jälkeen romuajien perään voisi usuttaa poliisin. Mutta mihin usutat, kun yhtäällä haukkuvat hermostuneet koirat, toisaalla (niin missä?) metelöi se nimetön joku ja tekemällä jotain, jolle ei sillekään ole nimeä.

happening winti mummeli ja muut

Winterthurilaisen bändin yleisöä. Kaikki sukupolvet edustettuina.

Viikonlopun epäjärjestys oli oikeastaan hallittua kaaosta. Piti varmistaa, että jälkikasvu lähtisi Berliiniin pensseleiden ja piirustusvihkojensa kera ynnä muiden kamppeiden kera, ja se vaati tiettyä suunnittelua. Ja sitten se kesän loppu. Elo-syyskuussa tamburiinin rytmi alkaa paukuttaa entistä nopeammin, tapahtumaa lykkää joka kulmalta, on festivaalia, kaupunkijuhlaa, korttelipirskeitä, kujajuhlia ja taidetapahtumaa.

happening 9 winti

Katufestivaalieväs:possuvarras.

Jos lähtisimme ajoissa, ennättäisimme kolmiin juhliin, pohdin silloin ja niistin nenää. Flunssa on siinä vaiheessa, että koti kyllästyttää ja ajatus tungoksesta 30 asteessa laittaa palaamaan viileiden lakanoiden väliin. Iltasella laskeskelen viikonloppuja, mietin elokuun lämpimiä, melkein trooppisia öitä ja niiden hiipumista. Päättäväisesti tuuppaan nenäliinat laatikkoon ja kipaisemme junalle. Jos ei muuta, niin Sannan Suomi-kuvat käyn katsomassa, sitten saan tulla kotiin, puhelen itselleni. Heikintalon Sanna on Sveitsiin asettunut valokuvaaja, se, joka otti myös minusta kuvat kirjaani varten.

happening 7 wc

Vessavuoro odotellessa voi ehkä taiteilla?

Huomaan olevani toista kertaa lyhyen ajan sisällä Winterthurissa. Korttelijuhlissa on kotoinen meininki, selvästi talojen asukkaita ja lähiporukkaa. Kaupungista puuttuu Zürichin cooliutta tavoitteleva ilmapiiri ja turistit. Winterthuriin ovat kerääntyneet kuvataiteilijat, muusikot ja valokuvaajat. Pirskeiden julkinen vessa onkin taideateljee. Myös se kertoo paikasta.

happening 13 zuri (2)

Zürichissä pirskeet olivat seuraavalla tasolla. Enemmän ääntä, juotavaa ja porukkaa.

happening 11 zuri

Niederdorf ja Dörflifest.

Junassa Zürichiin en todellakaan jaksa enää mennä muualle kuin kotiin. Mutta asemalla virkistyn, ehkä sittenkin käymme katsomassa Niederdorfin Dörflifestiä. Aukiolla pulloista kaadetaan juomia puolihuolimattomasti, melkein lasiin. Musiikki osuu tärykalvoon ja tungokseen ei mahdu. Rosenhofin sisäpihalla soittaa kolmen miehen bändi suoraan New Yorkista, laulajalla punaiset kiiltonahkaiset teräväkärkiset kengät, joista Leningrad Cowboyskin olisi ylpeä. Tyypeillä on musiikki ja eläytyminen hanskassa, mutta kuka olisi lainannut äänimiehen tai edes toimivat vahvistimet?

Kaduilla on enemmän ihmisiä kuin päivällä harvoin. Istahdimme tyveneen ja sivustan rauhaan katselemaan kaupungin profiilia. Kolmannet juhlat saivat jäädä. Tämäkin riitti, kaksi kaupunkia, kaksi erilaista tunnelmaa. Yksi lämmin ilta elokuussa.

happening 10 zuri

Kyllä. Tämä on Zürich.

En resumen: En agosto viene el momento de entender que ahorita se acaba. El verano. Y de pronto hay fiestas por todo lado. Cada barrio, ciudad, festival, hasta calles tienen sus fiestas. Tratámos de ir a tres de una vez. Logramos visitar uno en Winterthur, vimos las fotos de Finlandia de Heikintalon Sanna y tomámos el zarpe en Zürich, pero el tercero tuvimos que dejar para otro día. O para otro año.

Kurzgesagt: Im August kommt das Moment der Realität. Es sind die letzten Tagen des Sommers. Alle wollen noch feiern, es gibt Dörflifest hier, Gassenfest da, Chilbi und Festivales, überall ein Fest. Wir haben versucht 3 auf einem Tag zu besuchen. In Winterthur sind wir durch den Strassenfest gelaufen um die Fotos aus Finnland von Heikintalon Sanna zu sehen und dann noch in Zürich durch Dörflifest gewandert, aber das dritte mussten wir für einen anderen Tag lassen. Oder für nächstes Jahr.

Kultarannikon reitti 66

Viimeinen Luciferin sääkartalle pyyhkäisemä hellepäivä aiheutti paineita. Nyt kun vielä on kuuma, mitä kaikkea halusinkaan tehdä? Sen verran paiste lämmitti ajattelukykyä, ettei mieleen tullut enää mitään uusia ideoita. Ovet, luukut ja verhot kiinni ja kirja auki?

Aldo ehdotti pyöräilyä ja myönnyin omaksikin yllätyksekseni. Viikkojen helletreeni on tuottanut tulosta. Kolmessakymmenessäkin jaksaa ja voi.

meilen viiniviljelysten luota

Alhaalla siintää Zürichinjärvi

Rapperswilistä Badeniin kulkeva pyöräreitti numero 66 on kuulemma se, mitä pitkin jokaisen zürichiläisen pitäisi joskus ajaa, sanovat ne jotka tietävät. 60 kilometria jokivartta, Kultarannikon villojen välissä kumpuilevaa tietä, mahtavia näkymiä Zürichinjärvelle. Reilu 300 metriä nousuja.

meilen viiniviljelykset

meilen niittyä

meilen villa ja järvi

Hulppea arkkitehtuurin tuotos häiritsee maisemakuvaani.

Me sahaamme yleensä sitä yhtä ja samaa pätkää, kahdenkymmenen kilometrin reittiä, jossa on nousua sen verran riittävästi, että tuntee jotain tehneensä. Huviajelulla helteessä pituudella ei ole merkitystä, vaan kohteella. Uimapaikalla.

Tänään livahdimme varsinaiselta reitiltä hiekkatielle omenapuiden ja viiniviljelysten väliin. Tuoksui alpilta.

meilen laivalaituri

Meilenin laivalaituri. Kukkasin koristeltu.

meilen uimapaikka

Tästä pääsisi lautalla toiselle puolen. Ja uimaan ihan mihin suuntaan huvittaa.

Meilenin laivalaiturin ja lauttalaiturin välissä polskutteli lauma lapsia. Veden päälle rakennettu terassimainen lava toimi saunan lauteina. Puu poltti reisiä. Laineet roiskauttivat löylyä alakautta lankkujen välistä.

Pulahdus veteen ja hetki lauteilla. Kun iho oli kuiva, oli jatkettava matkaa. Helvetia-laiva teki välipysähdyksen ja hetken ajattelin pyörien taluttamista kannelle ja raikasta laivamatkaa, järvituulta hiuksissa. Mutta ei nyt sentään. Emme jääneet rantaan edes kahville. Täytimme vain vesipullot ja aloimme polkea mäkeä ylös kohti viiniviljelyksiä.

meilen laiva helvetia

Helvetia-laiva lähdössä kohti Zürichiä.

En resumen: El camino de bici número 66 entre Zürich y Baden es algo, que todos Züriquitos alguna vez deberían hacer, dijo alguien, quien sabe. Nósotros anduvimos sólo una vuelta de 20 km en la Costa de Oro, entre los viñedos, casas grandes y subiendo así que se podía ver hasta el final del lago. Los 30 grados no era un problema, cuando por todo lado hay la posibilidad bajar al lago y hecharse en el agua.

Kurzgesagt: Der Veloveg 66, Limmat-Goldküste, sollten alle Zürcher irgendwann kennenlernen, hat jemand, wer weiss, gesagt. 60 km, etwa 300 m Höhendifferenz und wunderbare aussicht auf dem Zürisee. Wir haben einen Teil zwischen den Weinreben und Apfelbäumen gefahren, eigentlich ausser 66, und dann eine Pause in Meilen zwischen den Schiffsteg und Fähresteg gegönnt und ins Wasser gesprungen. Es kann sein, dass Zürisee nicht eine von den grössten Seen ist, aber es wird enorm und überall genossen.

Zürichin kahvilat, osa 3

Aloin kyhätä itselleni puhelimeen listaa paikoista, jonne syöksyä, kun kaupungilla heikottaa. Edellisessä käytiin aamupalalla, joka ei kuulu improvisoituihin kahvilakeikkoihin, vaan sitä kyllä suunniteltiin pitkään ja hartaasti, sillä tyhjän mahan lähdöt eivät oikein istu omaan olooni ja seuralaisellekin piti löytyä sopiva hetki.

Nyt tajusin, että oikeastaan kyse ei ole kahviloista, vaan välipalapaikoista, joista luonnollisesti pitää saada hyvää kahvia, mutta myös jotain nakerrettavaa. Alkuaikoina Zürichistä tuntui olevan tosi vaikea löytää lämpimiä voileipiä tai muuta houkuttelevaa suolaista pientä haukattavaa tai yleensä mitään, mikä ei olisi ollut muoviin kääritty.

Gärtnerei The Burner

Gärtnerei the Burner lähis

The Burner on täyttä tavaraa.

Siinä vaiheessa, kun Helsingissä ollaan jo vuosia syöty raakakakkuja, chiavanukkaita ja ties mitä bowleja, on Zürichissä vasta herätty terveellisempien vaihtoehtojen maailmaan. Mutta vauhdilla. Joka kulmalle on pulpahtanut läheltä tuotujen raaka-aineiden, vihanneksia ja proteiinia tarjolle lykkäävien ja luonnollisuudella ratsastavien useiden kuppiloiden valikoima.

gärtnerei yleisilme

Pöydässä on tilaa. Vähän ruokalan oloinen paikka.

gärtnerei näkymä

Ikkunan edessä voi tarkkailla ratikkaliikennettä, sillä pysäkki on juuri kohdalla.

Gärtnerein Seefeldin ravintola on ulkopuolelta mitäänsanomaton, sisältä valoisa ja arkisena kesäpäivänä alkuiltapäivästä tyhjähkö. Tänne tuskin jäädään pitkäksi aikaa vihannesten ympärille turisemaan, vaan ideana on syödä ja mennä. Annos näyttää herkulliselta, salaatissa on tavaraa vaikka useampaankin ateriaan. Kanaa, kikherneitä, mangoa, seesaminsiemeniä, kurkkua, pinaattia, porkkanaa, avokadoa, granaattiomenan ja hampun siemeniä sekä salaattia. Hunaja-sinappikastike on ärjyä, jotenkin kitkerää ja koko juttu kaikista aineksistaan huolimatta mauton. Jään vähän ärtyisäksi, sillä odotukset olivat kovat. Vatsa sen sijaan on pullollaan.

Not Guilty

Not Guilty on todella keskeisellä paikalla. Raitiovaunut ja autot kulkevat edestä, takaa ja sivusta.

not guilty ulkokuva

Gärtnereista ei näkymät ole kovin kummoiset, mutta parin korttelin päässä Not Guiltyllä sitäkin paremmat ja se nostaa pisteitä, vaikkei tarjolla ole edes sisäpaikkoja. Tämä on siis terveyskioski, mutta lounaskäyttöön. Edustalla on pöytiä ja tuoleja keskellä liikennettä, mutta toiselta puolen katua löytyy järviympäristö, jonne kaikki muutkin ovat roudanneet syötävänsä ja kääntäneet selkänsä autoille ja raitiovaunuille.

not guilty pita

Siis pitahan on lämmin!

Kuten nimi sanoo, Not Guiltystä saa nopeaa sapuskaa, mutta vailla grilliruuan huonoa omaa tuntoa. Gärtnerein salaatin jälkeen tympii ja ostan kauan himoitun lämpöisen pitaleivän. Sisällä on vihanneksia ja savutofua, jotain aasialaistyyppistä kastiketta ja jotenkin on saavutettu se, mihin monet haluavat, mutta eivät tavoita: chilinen, hiukkasen makeaan vivahtava maukas snäkki. Ikkunalla on purkeissa valmiiksi koottuja juomien raaka-aineita vihanneksista ja hedelmistä ja valitsen vihreän Popeyn. Pinaattia, minttua, limeä ja muistaakseni omenaa. En vaikutu, mutta uskon sen terveellisyyteen ja raikkauteen. Not Guiltyn ainut ongelma on hinta. 21 frangia mehusta ja leivästä kirpaisee.

not guilty ynpäristö

Aidan toiseltapuolen löytyy jokivarsi ja istumapaikkoja.

not guilty lähiymp

Zürichin suosittu lounas- ja snäkkipaikka.

En resumen: los lugares de snack saludables aparecen en Zürich como hongos después de la lluvia. En Gärtnerei comí una ensalada enorme, que pareció tener todo posible – menos sabor. Not Guilty en vez me convenció: un pita relleno con vegetales y tofu ahumado era enchilosa, un poquitillo dulce, pero riquísimo. El único problema: el precio.

Kurzgesagt: etwas Natürliches und Gesundes zum Snack? No problem, das gibts überall, sogar in Zürich. In Gärtnerei Seefeld habe ich einen Salat gegessen, der fast zu vielen Zutaten hatte – aber wenig Geschmack. Dagegen Not Guilty beim Bellvue hat keine Innenräume und die Tische draussen sind zwischen den Strassenverkehr, aber mein Pita mit Gemüse und Tofu war Köstlich (von der Saft war ich nicht so begeistert und noch weniger von der Preis). Und wen die Tische nicht gefallen, kann die Strasse überqueren und beim See das Essen geniessen.

 

 

 

 

Kesänautintoja

Street Food Festivalille, kohti myrskyä ja ukkosta, vaikka tornado imaisisi nuudelit ja jäätelöä koristaisi rakeet, ajattelimme ja päätimme olla kokonaan huomioimatta ylle vyöryvää säätä.

17-07-05-08-30-24-365_deco

Festivaali löysi uuden kodin Hardturmin alueelta.

Suunnittelin täyttäväni blogin kauniilla iltakuvilla, joissa eriväriset pyöreät lamppuketjut koristavat helminauhana sirkusmaista, satumaista aluetta, pienet metallihäkkyröihin tehdyt nuotiot lämmittävät palelevia käsiä (koska on enää parikymmentä lämmintä helteen jälkeen), ihmiset rupattelevat raukean rauhaisina, vatsat täynnä moninaisia makuja ympäri maailman. Mutta ennen auringonlaskua mustat pilvet räväyttivät sen koko illan uhkaavana leijuneen sisältönsä syöjien päälle. Ison katoksen alle mahtui suurin osa; sade tuskin kestäisi kauan. Sitä en tiedä, mitä yhdelle reunalle kyhätyille harsokattoisille ja patjallisille lepolavereille, kuin trooppisille oaaseille, tapahtui. Ehkä niistä tuli vesisänkyjä?

17-07-03-15-59-54-784_deco

Onneksi siinä vaiheessa olimme jo valmiita tallustelemaan hitaasti, ruokaa sulatellen kohti ratikkaa. Vähän jäi kaivelemaan, että nachojen guacamole oli loppunut jo alkuillasta. Avocadosalsaa oli sentään jäljellä. Ja ne chilikastikkeet! Habanero oli todellakin sitä mitä piti, eikä säälistä laimennettu. Sitruunamarinoitu kala, Ceviche, oli perulaiseen tapaan tarjoiltu, perunoiden ja bataatin kera.

17-07-03-15-59-18-400_deco

Olisin halunnut japanilaisia annoksia, joissa oli kaikissa jotain pyöryköitä, en tiedä mitä, mutta silti tuli tarve maistaa niitä; ehkä ensi kerralla. Samalle listalle jäi myös ceviche-kojun musta kasvisburgeri. Kamerunilaisten kohdalla tuoksui niin vetoavasti, että tarvitsin välittömästi alkupaloja, näitä ei lykättäisi toiseen kertaan.

Kasvissamosat eivät olleet niitä esteettisimpiä, vähän muhkuisia ja paperilautasella värittömiä uppopaistoksia, mutta niin hyviä! Taikinassakin oli rutkasti mausteita, eikä selvästikään ollut käytetty mitään puolivalmisteita. Olisi ehkä pitänyt maista myös kokonaista grillattua kalaa, tilapiaa, sekin tuoksui herkulliselta. Nämä tyypit selvästi osasivat asiansa ja sitäpaitsi kojussa oli torin paras meininki, annokset syntyivät musiikin ja tanssin lomassa.

Kupillinen vietnamilaista nuudelikeittoa katosi alta aikayksikön, samoin kreikkalainen kasvispita. Pita oli pehmeä ja ainekset kirkkaan raikkaita. Pieni kommunikaatio-ongelma oli syntyä, kun sipulit jäivät puuttumaan, eikä Zwiebel ollut kreikkalaiskokille tuttu sana. Elekielellä sain renkaat annoksen päälle.

Jälkkäriosastolla teki mieli maistaa kaikkea, rullajäätelöä, mustaa jäätelöä, myös perinteiset leivonnaiset, éclair ja macarones houkuttelivat. Lopulta päädyttiin espanjalaiseen churros con chocolate annokseen, joka oli hervoton. Se jäi kahdelta syöjältä kesken, vaikka churrot olivat rapeita ja suklaa ihanan paksua. Dippaus muuten on vaativa laji; paidasta näki, että oltiin käyty ruokafestareilla.

17-07-03-15-55-35-781_deco

Epäilen, että churrojen paistaja on oikeasti flamencotanssija.

17-07-03-15-54-51-510_deco

17-07-03-15-54-16-563_deco

Moni kuppikakku päältä kaunis.

Näitä kuppikakkujakin oli lopulta pakko vielä maistaa, mutta ikiaikuinen sanonta piti paikkansa. Todella viehättäviä – ja tylsän makuisia. Pohja oli tavallinen voilla tehty vaniljamuffinsi, raskas ja tympeä. Ja päällä jonkinlainen voikreemi, josta puuttui tuorejuuston kirpeys.

Vaikka lauantaina oli vatsa täytetty, sunnuntain koittaessa nälkä närästi jo aika tavalla ja olimme valmiita seuraavaan herkuttelusessioon. Tähän kohtaan oli tarkoitus laittaa kuvia kesäisen lounaskonsertin runsaasta ja värikkäästä buffetista, ikäänkuin sinetiksi parin päivän herkuttelusta, mutta ilmeisesti ahneus teki tepposet. Yhtään kuvaa ei ole, edes itse viemästäni kakusta. Kuvaamisen sijaan keskityin huolella ja antaumuksella täyttämään lautasta ja saaliin syömiseen.

Viulunrakentajan kesäkonsertin buffetin tarjosi ateljee, jälkkärit toivat vieraat. Ohjeeksi sain vain, että kakku saisi mieluusti olla neliömetrin kokoinen. Pellillinen omenarahkakakkua sai täyttää tämän tehtävän. Muuten tarjolla oli läjäpäin juustoja, melonia, mozzarella-tomaatti -vartaita, kuivakinkkuja, salamia, couscous-salaattia, leipiä, meloneja, mansikoita ja kirsikoita, kokonaisia porkkanoita ja vihannestikkuja.

Mutta siis, aperoa edelsi musikaalisia herkkuja. Itse konsertti joutui siirtymään surkean sään vuoksi puutarhasta sisälle. Vanhan myllyn pihakatoskaan ei riittänyt; kosteus oli liikaa jousisoittimille.

17-07-03-15-53-16-758_decoKesäisen ulkokonsertin viehättävyys on juuri se paikka lammaskarsinan läheisyydessä, joten vinttisali latisti hiukkasen tunnelmaa. Kvartetti soitti paletillisen klassista, Elgaria, renessanssimusiikkia ja argentiinalaisia tangoja. Siinä vaiheessa kukaan tuskin enää muisti kaivata puutarhaa. Viulunrakentajan koira on selvästi konserttikoira, se paukutti lattiaan hännällä tahtia ja lauloi tangon loppuun oman unisen soolonsa.

17-07-03-15-52-30-471_deco

Miele nauttii musiikista. Vieressä isäntä, joka aina pukeutuu sukkia myöten Marimekkoon.

En resumen: Un fin de semana de muchos sabores, para el oído y para el paladar. (Street Food Festival y un concierto de verano donde el luthier.)

Kurzgesagt: Eine Wochenende mit vielen Aromen, für das Ohr und für die Zunge. (Street Food Festival und ein Sommerkonzert beim Geigenbauer.)

 

Ulkoilmaoopperan tärkeimmät elementit: viini, piknikkori ja aurinko

Ulkona +30 ja risat, sisällä ehkä pari astetta vähemmän. Ikkunaluukut kiinni istun läppärin edessä ja varustaudun Oopperaa kaikille -tapahtumaan. Varmuuden vuoksi kävin tätä ennen dippaamassa itseni kolmesti järveen. Valitettavasti ylämäki kotiin aiheutti putousmaisen hikoilukohtauksen ja kotona turvassa ajattelin jo, etten enää lähde ulos. Tai ehkä sittenkin, mutta vasta lokakuussa.

En ole käynyt Zürichin oopperassa yhtä monta kertaa kuin olisin halunnut, sillä liput perheelle ovat samaa luokkaa kuin lento Suomeen ja vaakakupissa kyllä jälkimmäinen voittaa. Mutta nyt, kansanjuhla yhdistettynä Verdin oopperaan, tällä kertaa olisin tikkana paikalla.

Oopperassa ollaan tietoisia, että sen edustalle kerääntynyt väki ei ehkä ole kaikkein sivistyneintä oopperamielessä. Facebookiin ilmestyy tiedonhaluisille simppeli versio Naamiohuvien, Un ballo in maschera, juonesta. Playmobilhahmoilla leikitystä versiosta ymmärrän, että kyse on Ruotsin kuninkaasta Kustaa kolmannesta, Ulrikasta ja Renatosta. Kolmiodraamaa siis.

un ballo in maschera facebook

Olen mielestäni varustautunut koitokseen hyvin, kun läksytkin on tehty. Puen housut joilla on hyvä istua maassa ja sujautan kassiin vesipullon, puhelimen ja rahapussin. Ohelma alkaa puoli kuusi. Kymmenen minuttia sitä ennen marssin Sechseläuten aukiolle oopperan eteen. Kaksi kolmannesta aukiosta on täynnä. Osa porukasta istuu niiden muutaman äärimmäisellä laidalla olevan puun alla, loput sivelevät aurinkorasvaa ja asettelevat aurinkohattuja.

Paikalle valuu kokonaisia perheitä vauvasta vaariin, piknikkorien ja ruokakassien kera, viininjäähdyttimet käsissään, kylmän valkoviinin kaula ulos kurkottaen. Lähes kaikilla on jo edellisvuosilta oopperan taiteltavat tuolit pussukassa olkapäällä. Niitä saa ostaa viidellätoista frangilla. Vaihtoehtona on oopperan viltti, 5 Fr.

oper für alle sechseläutenplatz1

Valkoinen rakennus taustalla: Zürichin ooppera

Tajuan, että olen liian aikaisin paikalla. Varsinainen ooppera alkaa vasta pari tuntia myöhemmin. Aukiolla on sietämättömän kuuma ja käyn viereisessä marketissa ostamassa jätskin. Kuten varmaan puolet niistä, jotka ovat tulossa ulkoilmaoopperaan. Seison varmaan vartin kassajonossa ja ihmettelemme edessäni olevan naisen kanssa yhtä tyhjää kassaa. Eikö siihen löydy ketään rahastamaan vaikka vain jätskiostoksilla olevia? Lopulta nainen pääsee maksuhommiin ja kassa tervehtii yleismaailmallisella “Hallo”:lla. Minulle sama kassa sanoo “Bonsoir!” Häh? Vastaan “grüezibonsoir”. Ihme etten lisää vielä “moi!” Painelen vauhdikkaasti sähköportaita ylös painostavaan ulkoilmaan.

Käyn jätskin kera tarkastamassa tilanteen. Aukio täyttyy. Ja lähden seuraavalla junalla kotiin.

oper für alle sechseläutenplatz2

Kotona yritän käyttää odotteluajan tehokkaasti ja pesen kylpyammeen. Tajuan, etteivät varusteluni koitokseen olleet sittenkään normimittaiset, tyylikkyydestä puhumattakaan. Päätän sivuuttaa tyylin ja pakkaan marimekon kangaskassiin peiton, jolla on ennenkin istuttu maassa, evääksi suolaisia kokojyväpipareita ja Gruyere-lohkoja. Surrautan vielä smoothiepurkkiin juoman vesimeloonista, hamppuproteiinipulverista ja limetistä. Maistuu karmealle ja väri on erehdyttävästi hometta muistuttava. Mutta kylmää ja virkistävää iltapalaksi helteellä.

Otto kaksi: jälleen kymmenen minuttia ennen alkua olen paikalla. Mietin monta litraa tämä ihmismassa on hikoillut sillä aikaa, kun olin kotona suhteellisen viileässä.

Poliisi on myös paikalla. Ja ambulanssit. En pidä itseäni hysteerisenä, kun mietin mistä suunnasta mahdollinen väkijoukkoon ajaja tulisi. Päätän etsiä istumapaikan vastakkaiselta puolelta. Enkä halua 10 000 ihmisen väkijoukon keskelle.

Ei silti että pääsisinkään. Kävelen massan reunaan ja totean, ettei tässä ole juuri valinnan ongelmaa. Aukio on täynnä ja sitä rajoittaa yhdeltä puolen kulkevat raitiokiskot, toisaalla autotie. Istun toiseen ääripäähän, ainoaan kohtaan minne mahdun ja näkymä on tämä:

oper für alle sechseläutenplatz3

Minä täällä, missä ooppera? Avaan eväsboksini ja narskuttelen juustoa. Hörppään smoothiani ja päätän juoda sen kokonaan, niin pääsen siitäkin tuskasta ja saan nesteytytettyä itseni. Vieressä lapsiperheen vaippaikäiset silmäterät kuopsuttavat puita ympäröivää hiekkamaata tehokkaasti. Aivastan ja ihmettelen, miten oopperan laulu ei ylitä hiekan rahinaa. Toisaalta vieressä eteeni availlaan tehokkaasti klappituoleja ja järjestellään mukavuuksia, viinipullo on avattu ja heitä naurattaa tilanne, jossa itse tapahtumaa ei näe ja siksi he jatkavat juttelua. Istun jalkakäytävän reunalla ja päätän kirjoitella kaupungin toisella puolen olevalle tyttärelleni. Välillä nousen katsomaan mitä skriinillä tapahtuu. En saa mitään tolkkua.

oper für alle sechseläutenplatz4

Volyymi ympärillä kasvaa, poliisi tarkistaa jonkun nuoren miehen papereita, autot huristelevat ja ohikulkevat iloiset tyypit ottavat osaa oopperaan kiekumalla. Varttia myöhemmin tytär on vieressäni ja lähdemme kotiin. Seuraavana päivänä luen lehdestä miten mahtava tapahtuma oli, kuinka oopperaa seurattiin Luganossakin ja kuinka tähdet tulivat parvekkeelle tervehtimään ulkona näytöstä seuraavia.

Kenelle ulkoilmaooppera oli sitten tarkoitettu? Köyhille? Piheille? Kansalle? Ohikulkijoille? Niille jotka eivät koskaan muuten tulisi oopperaan? Epäilen, että kaikkia näitä oli paikalla ja varmaan myös niitä, joista tulee uusi oopperasukupolvi. Ja varmaan myös niitä, jotka periaatteessa pitävät oopperasta, mutta käyvät harvoin. Mutta väitän, että ulko-ooppera vaatii enemmän omistautumista asialle kuin lippujen osto sisänäytökseen. Kaiken pitää natsata: ajoituksen, sään, nesteytyksen ja ravinnon. Mutta Oper für alle ei ehkä sittenkään ole oopperaa kaikille.

En resumen: Opera para todos, así se llama en Zürich el evento en Sechseläutenplatz. Transmitieron la opera de Verdi, Un ballo in maschera, abajo del cielo azul y que llegó a ser? Una fiesta de verano. Vinieron familias desde bebés hasta los abuelos con canastas de picnic, con botellas de vino, cobijitas y sillas plegables de opera de los años anteriores. La plaza se llenó tanto, que cuando yo vine, ya no había campo en ningún otro lado que en el otro extremo. Había estudiado el complot en facebook, donde la opera de Zürich había hecho un videillo jugado por los muñequitos de Playmobil. Un triángulo amoroso iba ser. Por dicha sabía al menos eso ya que no vi la pantalla, ni oí la música. La próxima vez voy a ver opera adentro en la opera y de mi propia silla, preferiblemente cerca del escenario.

Kurzgesagt: Opern für alle, so heisst es. Ich hatte meine Uftzgi gemacht, das Playmobil-video von dem Opernhaus über Un ballo in maschera in Facebook geschaut, das heisst, optimal vorbereitet. Das Wetter war fast zu perfekt, die Leute mit piknik-Körbli und Zürich Opernhaus -Klappstühlen wanderten Richtung Sechseläutenplatz. Zwei Stunden später, nach dem Vorproggram, war der Platz voll und ich am Rand, sitzend auf dem Trottoir. Leider konnte man weder Musik hören noch Bildschirm sehen. Das nächste Mal Oper lieber im Opernhaus. Mit reserviertem Platz.

 

 

Zürichin kahvilat osa 1: vietnamilaista kahvia ja sconesit japanilaisittain

Yleensä se menee niin, että kun kintut on löperöinä ja pakko saada kahvia ja heti, ei mitään kivaa paikkaa tunnu olevan missään. Tai kun vieraiden kanssa pitäisi löytää se täydellinen paikka, jossa a) olisi kaupungin parhaat maisemat, b) joka tarjoaisi sataprosenttisen makunautinnon paikallisen kulttuurin ja henkilökohtaiset preferenssit yhdistäen, ja c) vastaisi “kivan paikan” kriteereihin, käy muisti aivan tyhjillä. Yhtäkkiä ei mieleen tule muuta kuin ne ketjukuppilat, jos sitäkään. Siksi uusi projekti: kategorisoin käymäni kahvilat ja listaan ne puhelimeen. Sieltä sitten näppärästi valitsen, kun kofeiinitaso on päässyt laskemaan uhkaavan alhaiseksi ja aivotoiminta on nollilla.

cranh caphe terassi

Granh Caphên katuterassi ei jää jalankulkijoiden jalkoihin.

Zürichin kauppakadun Bahnhofstrassen luksusmerkkien päässä eli lähellä järveä on vuosikaudet ollut hiljaista. Paradeplatzin perinteistä ja aina tupaten täynnä olevaa Sprüngliä lukuunottamatta, Jimmy Choon, Diorin ja Tiffanyn ympäristössä ovat perinteisesti kukoistaneet pankit, eivät kahvilat. Toukokuussa ovensa avasi kuitenkin Granh Caphê. Aasialaistyyppisiä ravintoloita on joka kulmalla, mutta väittäisin, että tämä on kaupungin ensimmäinen vietnamilainen kahvila. Jota nimestä huolimatta kutsutaan myös deliksi.

cranh caphe filtterikahvi

Tämä on vietnamilainen filtterikahvi.

Granh Caphên edustalla on zürichiläisittäin harvinaisen leveä jalkakäytävä ja reilusti tilaa pöydille. Iltapäivän helteessä varjoisalla katuterassilla istuu enemmän porukkaa kuin sisällä. Ohi römistelee ratikoita, muuten paikka on rauhallinen ottaen huomioon, että ollaan kaupungin ytimessä.

cranh caphe ikkuna2

Ikkunasta voi pitää silmällä ratikkaliikennettä ja turistilaumoja.

cranh caphe rainbowrolls

Rainbowrolls. Ilo silmälle.

Kahvila on pop-up -tyyppinen, sillä on kaksi vuotta aikaa kukoistaa, sen jälkeen rakennus menee täysremonttiin. Väliaikaisuus näkyy ehkä siinä, että kaupan toisesta päästä avautuu lasiseinä ja ovi Gross Couture -liikkeeseen. Kahvia siemaillessa voi samalla valita ikkunassa roikkuvista iltapuvuista mieleisensä. Kätevää.

cranh caphe yleis sisä

Kuppilassa oli tilaa.

Iltapäivällä ruokalistasta löytyy pientä syötävää, joista osa on vasta “tulossa”. Nyt kahvin seuraksi tarjottiin joko sandwichiä tai rainbowrolls. Valitsin jälkimmäisen ravuilla ja kokeeksi vietnamilaisen kahvin kondensoidulla maidolla. Kahvi oli kuin karkki, voimakas ja todella makea. Hinta sen sijaan oli suolainen; 6 frangia desin juomasta, mikä on kallis jopa Bahnhofstrassella. Rullien 9 Fr sen sijaan on normaalin rajoissa.

cranh caphe hylly

Vietnamilaista kotiin vietävää.

cranh caphe kallopullot

Näissä ei olekaan vietnamilaista, vaan meksikolaista juomaa. Arvannette mitä.

Aivan toiselta puolen kaupunkia, Beckenhofstrasselta, löytyy japanilaishenkinen Miyuko, jonka myös laittaisin aasialaisten kahviloiden sarjaan. Oikeastaan Les gourmandises de Miyuko on kulttuurien sekamelska. Nimessä on ranskaa ja japanilainen nimi, joka ilmeisesti viittaa mangaan, sisustuksessa japanilaista söpöilyä, kahvilan perustaja on sinertävätukkainen saksankielinen sveitsiläinen ja toinen Miyuko-kahvila on avattu – minnekäs muualle – muodikkaaseen Reykjavikiin, Islantiin.

miyuko ulko2

Siinä niin nätisti vierekkäin: sveitsiläinen Wirtschaft ja Japanila.

miyuko taulut kukatZürichissä varaus on avainsana. Ihan kaikessa. Leffaliput, pöydät ravintoloihin, kinkku jouluksi ja ystäväni Pian mukaan myös ruokakaupasta ruodot ja päät kalakeittoon – tai jäät ilman. Miyukoon on turha yrittää ilman pöytävarausta, varsinkaan viikonloppuna. Torstaina niitä oli lauantaille jäljellä “muutama”. Varauksen voi tehdä netin kautta, kunhan ensin hyväksyy tiukat säännöt myöhästymisestä ja valitsee valmiiksi menú-vaihtoehdon. Jo edellisellä kerralla kaikesta ulkoisesta herttaisuudesta huolimatta kahvilassa leijui jonkinlainen ankaruus. Seurani mielestä tarjoilijat olivat pelottavia.

miyuko kakku

Laktoositon mutta graafinen kaakku.

miyuko cappuccino

Ihan tavallinen capuccino.

miyuko taulu

Edellisestä kerrasta viisastuneena päädyin nyt ihan tavalliseen capuccinoon. Miyukon plussaksi on laskettava se, että kakkuja saa myös vegaanisena ja laktoosittomina, kuten myös kaikkia juomia. Tällä kertaa sconesit (brittiläistä alkuperää) olivat uunissa liian kauan ja pieni pettymys. Sortteja oli myös yksi vähemmän. Kahvi tuotiin sveitsiläiseen tapaan ensin ja syötävät myöhemmin. Kuiva scones olisi vaatinut huuhteluksi toisen kupin kahvia. Kahvista ja syötävästä pulitettiin noin 16 Fr.

miyuko scone annos

Teelusikallinen hilloa ja kuivahtaneet sconesit, mutta kermaa on riittävästi.

miyuko syöty

Valituksesta huolimatta kaik´mäni.

En resúmen: Nunca se me ocurre donde podría haber una buena cafetería (bonita, con algo rico de comer y con una buena vista) en Zürich, cuando urgentemente haga falta. Entonces, ahora hago una lista en categorías en mi teléfono. Las dos primeras son en alguna manera asiaticos: la cafetería vietnamita, Granh Caphê,  y la cafetería en el estilo manga japonés, Les gourmandises de Miyuko.

Kurzgesagt: Es fällt mir nie in Züri ein Café ein, wenn es notfallsmässig nötig wäre. Deswegen mache ich mir jetzt eine Liste auf dem Handy. In der Kategorie “praktisch asiatisch” gibt es jetzt zwei: contemporary Vietnam Deli Granh Caphê und Les gourmandises de Miyuko mit Japan-Flair.

%d bloggers like this: