Pääsiäinen. Saharan keltaista ja föhnin pöllyttämää. Sadetta, sädettä. Kokkausta, kokeilua, sadattelua ja syömistä. Laitoin kananmunien päälle nätisti keväisiä kukkien lehtiä, sujautin nailonsukkaan ja kurkumaveteen, punaisten sipulinkuorien veteen. Tulos: outoja läikkiä, vaaleaa kellertävää, tummempaa oranssihtavaa, sellaista, miltä terrakotta kuulostaa, mutta ehkä punertavampaa.
Ja tein tietenkin pääsiäiskuppikakkuja, banaanillisia ja päällä tuorejuustokuorrutus, kauniisti pursotettuna, pääsiäisrakeilla koristeltuna. Tämä siis viime vuonna. Tänä vuonna valitsin uuden vegaanisen tuorejuuston, joka ensin sekoittui kuten kuvaan kuuluu ja kakkusen päällä erkaantui. Pursottimen kärjet olivat myös lainassa, joten läiskäisin töhnää muffinsin päälle ja työnsin jääkaappiin. Miettiköön siellä oloansa.
Tulos: jokaisen kondiittorin painajainen. Testimaistajien arvio: sikahyviä. Joten keskiarvo kohtalainen. Munien kuoria ei kukaan enää kuoriessa miettinyt.
Siinä rankkasateen ja Saharan pimentämän auringon välissä saatiin syödä pääsiäisbrunssi leppeässä lämmössä, pienessä auringossakin. Ikuinen ilon aihe on Bärlauch Zupfbrot, karhunlaukka nyhtöleipä, josta tein puolet pienemmän version ja ahh, yksi parhaista sesonkituotteista ikinä. Sillä juuri nyt metsien pohjaa peittävät suikuraiset lehdet, huomenna niissä ehkä on jo kukat ja se oli sitten siinä. On odoteltava seuraavaa vuotta.
Pashasta ei ole kuvia, ne jää usein ottamatta, koska keskityn saamaan palan lautaselleni (joka aina tietenkin tarttuu, hajoaa, leviää) ja siihen hetkeen, kun pehmeä rahkakerma tapaa kielen, tarttuu kitalakeen, kun mantelit rapsuvat ja kuiva-aprikoosin hapan herää eloon, rusinan makeuden tasoittamana.
Laittelen nyt koristeita riviin, matka kellaria kohti alkakoon. Pääsiäinen, olit kaikessa runsaudessasi lempeä ja virvoittava. Ensi vuoteen!
En resumen: La pascua la pasamos comiendo, como se ve en las fotos. Lo de teñir huevos con las hojas de la cebolla morada y cúrcuma no me salió así como queria, pero igual los comimos. Lo más importante, todos los huevos escondidos los encontramos. Ahora. No en el calor del verano y por el olor.
Kurzgesagt: Ostern ist sehr Ostern gewesen. Viel gegessen, viel gefaulenzt. Eierfärben ist nicht ganz optimal gegangen, aber who cares.
Vedin tiukasti kaulaliinan solmuun, viileä tuuli tuntuu lämpimien päivien jälkeen entistäkin kalseammalta. Tihku kihartaa hiuksia, eikä tänään tunnu kevään hyväilevä ote, vaan se raaka puoli. Kaupunki on jo hiljenemässä, pääsiäisenä monet ajavat kohti aurinkoa, lentävät toisaalle.
Kierrän lähteeltä toiselle, sillä jossain vaiheessa palmusunnuntain jälkeen vanhankaupungin lähteet puhkeavat kukkaan. Ne koristellaan punaisin, keltaisin, oranssein ja valkoisin, aniliininpunaisin, vaaleanpunaisin, ties minkä värisin ruusuin, jotka vetävät ihastelemaan, poseeraamaan, kuvaamaan.
Ruusujen piikit viittaavat pääsiäisen tapahtumiin ja orjantappurakruunuun; Reformoitu kirkko on siis kukkainvaasion takana. Suurin osa tuskin miettii taustoja, mutta värit ja valtava määrä virtaavassa vedessä keinahtelevia ruusuja ja nuppuja ilahduttaa kaikkia ohikulkijoita.
Edellisenä iltana en löytänyt vielä kukan kukkaa ja aloin mielessäni kehitellä skenaarioita kirkon säästöohjelmasta, maailmantilanteen epätoivosta ja solidaarisuudesta. Mutta tänään Helmhausin lähteeseen laitettiin laatikoista juuri viimeisiä kukkia, kun saavuin sen ääreen. Joten sain kun sainkin kuvani, joilla toivottaa hyvää pääsiäistä. (Katso ruusuja, sulje silmäsi ja haistat ruusutarhan.)
Hmm….ei vielä kukan kukkaa.
En resumen: en la Semana Santa, la iglesia decora unos fuentes en Zurich con rosas, además de ser muy bonito, también es un simbolo de la corona de espinas.
Kurzgesagt: Verschiedene Brunnen in der Altstadt sind im Ostern festlich mit Rosen geschmückt; super schön, aber die Dornen stehen auch symbolisch für die Krone aus Dornen.
Syyskuun päivä alkoi kallistua iltaan, kun tallasimme kohti lähintä museota kaupungin rajalla. North American Nativ Museum, Nonam, on sveitsiläiskaupungissa Zürichin kamariorkesterin harjoitustilojen vieressä, asuinalueen keskellä kätkössä.
Koska pääsy pitkään museoyöhön ei onnistunut, haettiin luomuoluet ja La Chamacan tacoja ja istahdettiin Nonamin edustalla puupöydän ääreen. Sillä jollain piti ylittää turhautumisen raja. Sää oli liian lempeä, lämmin ja aurinkoinen, ja ilta lupaava kaikesta huolimatta.
Liput olisi pitänyt lunastaa verkkosivulta, joka jumiutui jo muutama tunti ennen tapahtumaa. Puhelimen kanssa sählääminen väsytti ja jatkettiin seuraavaan kohteeseen, Le Corbusierin paviljonkiin Zürihornin puiston sivussa. Jos ei päästäisi sisään, niin ainahan sitä voisi jäädä rannalle jäätelölle, uittelemaan varpaita.
Meidät ja muutama muu turhautunut lipunostaja päästettiin sisälle kehoituksella kokeilla uudelleen. Sveitsiläis-ranskalaisen arkkitehdin talo muuttui auringon laskiessa, värikäs palapelirakennus sai uusia muotoja, keltainen, sininen, punainen leijui ilmassa. Astuin soikeasta vihreästä ovesta terassille, kuljin tilasta seuraavaan kapeita betoniportaita. Pimeän tullen ulkona alkoi väristä. Elämää juhlistava performanssi ei silti yltänyt Le Corbusierin arkkitehtuurin tasolle ja jatkoimme lyhdyin koristellun puiston sivusta ratikkapysäkille.
Kaupunki oli yöllä täydempi kuin koskaan arkisin, taiteen perässä kulkevia, nuoria rannassa tanssimassa salsaa, osa valui klubeihin, hengailivat kadulla, ajelivat suuntaan tai toiseen. Lämpö, valot ja elämä tuntuivat ihanalta, kuin Välimereltä suoraan. Zürichkö kiireinen tai jäykkä?
Freddy Benitezin y la Diferenten aloitellessa meillä oli vihdoin liput. Lattaribändi sai tiukan motivoinnoin jälkeen meidät kaikki tanssilattialle cumbiaan, tätä ei vain katsella, pitää liikkua, tuntea musiikki kehossa, sanottiin. Ja kyllä tuntui, hiki nousi heti niskaan, lantio vapautui hetken yskähtelyn jälkeen.
Viviane Chassot´n harmonikkasävelet kaktusten ja muiden mehikasvien keskellä rauhoittivat niin, että aloin valua penkiltä unisena. Tajusin, että tämä oli tässä. En jaksaisi enää venyttää yötä edes taiteen vuoksi. Toki yöpalalle lasisten kasvihuoneiden edustalle kykenin, mutta illan vire viilensi käsivarsia ja alkoi palella. Soikean kuun valossa palasimme keskemmälle kaupunkia. Laivallakin olisi päässyt, mutta se tuli mieleen liian myöhään, värikkäänä ja kauniina ilmestyksenä järven pinnalla.
Lähiluomuolutta tietenkin maistettava La Chamacan tacojen kera. Organic beer with the tacos of La Chamaca. Koska ei päästy museeon, katseltiin taivasta ja fasaadeja. Couldn´t get to the musem, so we checked the sky and facades.Le Corbusierin paviljonki. The pavilion of Le Corbusier.Detalji sisältä. A detail inside.Performanssi meneillään. A performance going on.Yön valot. The lights of the night.Freddy Benitez y la Diferente.Viviane Chassot ja kaktukset. Viviane Chassot and the cactus.Kuu ja sen silta. The moon and it´s bridge.Iltapala. Night snack. Olisko tuo tapahtuman kulkuneuvo? Is that the shuttle of the museum event?
En resumen: Un evento de museos en la noche de Setiembre es siempre como del otro mundo. Relajado, divertido y lleno de color.
Kurzgesagt: In der Lange Nacht der Museen wird Zürich entspannt, amüsant und voll von Farben.
Selvästikin kaikki ylimääräinen karsiutuu kuumassa. Viikonloppuun ei juuri paljon mahdu ikkunoiden ja luukkujen sulkemisesta kysymykseen “milloin mentäis uimaan?” ja sen toteutukseen. Ruuan pohtiminen on jo pieni urakka. Ja kyläjuhlat, ne vasta tuntuukin haastavalta. Kuka jaksaa nousta mäkeä hikisenä tungeksivaan väkijoukkoon?
No me jaksettiin. Moni muu ei. Harvoin ovat nämä juhlat olleet yhtä tyhjää täynnä. Myyjiä oli vähemmän, samoin kyläläisiä. Se tuskin pelkästään johtuu kuumasta; koronan jälkeen vapaaehtoisvoimin kyhätty markkinahomma on selvästi kärsinyt inflaation. Ruokaa olivat tulleet myymään ulkopuoliset, kyläläiset vanhenevat ja uusilla ei ole intoa osallistua. Chilbin sielu on kateissa.
Tarjolla oli roinaa, kirjoja ja kukkasipuleita, tivolia, vanhanajan karuselli ja eurohumppaa street foodin kera, miesten jumppakerhon raclettea ja makkaroita. Ja upea ilta-aurinko Zürichinjärvelle; viiniviljelykset, rypäleitä täynnä olevat tertut kylpivät säteissä. Oman kylän kuplivaakin tarjoiltiin, sillä valkoviinin lisäksi Zollikonin kellarista löytyy kuohuvaa.
Ehkä kipuamme toisena päivänä vielä uudelleen tarkistamaan tilanteen. Kannattamaan kyläläisten kakkuleipureita ja muita. Etsimään sitä juhlien sielua.
Ja tämä ilme on…?? What is this face??Olisko ukkonen tulossa? A thunder storm coming?Gourmeta kylillä. Gourmet dinner at the fair.Kylän viiniviljelykset. Vineyard of the village. Hyvä rypälevuosi. A good grapeyear.
En resumen: Teníamos el turno del pueblo en un calor impresionante!
Kurzgesagt: Chilbi hat etwas verloren, aber die Aussicht, sie ist immer wunderschön.
Kun on monta vuotta juhlitta, saattaa käydä niin, että sumaa on odotettavissa. Keväthurmiossa on kiva juhlia, mitä vain, aurinkoa, iltojen valoa, kukkia. Pihan pikkuruinen kirsikkapuu sai odottaa viikon perinteistä juhlaansa; sade ei ottanut tauotakseen tai olosuhteet eivät muuten natsanneet. Kukat rävähtivät auki, ketään ei ollut paikalla, lounaalla satoi, illallisen aikaan satoi. Mietin jo sitäkin, että jos istutaan eteisessä sapuskoinemme ja ovi auki. Siitä on suora näkymä valkoisessa puvussa kukoistavalle kirsikalle.
Mutta sitten perjantaina taivas pisti hanat kiinni. Äkkiä sushia, peitto kostealle ruoholle. Kukat olivat jo ehkä kääntyneet parhaan hetken toiselle syrjälle, silti pilvien välistä meihin osui auringonsäteitä ja nopea kattaus takasi lounashetken kirsikan kunniaksi. Villasukat oli luonnollisesti jalassa, takkiin kääriytyneenä en palellut ja ei tässä sentään normaalissa oltu, mutta kuka sitä olisi kaivannut. Juhlissa ei ole niin väliä olosuhteiden täydellisyydestä.
Nurmikon sivussa pilkotti myös valkoista. Siihen oli kasvanut huomaamatta parinkymmenen sentin kirsikka, joka sitkeästi huuteli olevansa ja iso ja räväytti kaksi kukkaa auki. Erityisesti sille oli kumarrettava kunnioittavasti.
Lauantaina istuimme kuuntelemassa duoa; argentiinalaisia tangoja ja latinalaisamerikkalaisia klassikoita, Garcia Lorcan runojakin musiikin muodossa. Viulunrakentaja oli kutsunut ison joukon ystäviään 88-vuotissyntymäpäiville. Ruotsissa aikanaan vietetty aika näkyi ruokalistalla, jonka hän tietenkin itse oli koristeellisella käsialallaan kirjoittanut. Kurpitsakeitolla alkuun, lihapullia perunagratiinin kera ja jälkiruuaksi prinsessakakkua. Tyylilleen uskollisena sankari oli pukeutunut marimekkoon. Sen vihreä natsasi sekä kakkupalan marsipaaniin että takana olevaan tauluun. Tietenkin tarkoituksella.
Sunnuntaina juhlittiin uutta kaunista kotia vanhojen talojen keskellä. Itse olin hädin tuskin saanut laitettua simat pulloon ja myönnän että pöydällä oli vielä muutamia pääsiäismunia ja olisin voinut väittää, että on yhä maaliskuu. Sama lienee kai kasveilla, ihan ei tiedetä missä mennään ja mitä kuuluisi tehdä. Kirsikassakin on kukkia ja lehtiä yhtä aikaa. Tupaantuliaisista löysin vappuaaton ilmapalloineen, serpentiinin ja ylioppilashattujen kera. Viimeistään kun lautasella oli pikkusuolaista, nakkeja ja salaatteja jysähti tajuntaan, että toukokuu odotti ovella. Munkkikahvien aikaan olin jo kevään kanssa samassa rytmissä.
Seuraavana päivänä käänsin kalenterin lehden toukokuulle ja se tuntui ihan asiaankuuluvalta. Silti – mitä toukokuussa tavataankaan tehdä? Onneksi on arkea, se jatkuu kuten aina. Keväisenä.
Kirsikassa näkee harvoin lehtiä ja kukkia yhtäaikaa. Flowers and leaves at the same time, kind of weird.Kevään tärkein vaate, villasukat. The most important piece of cloth in this spring: wool socks.Sushia kirsikan kunniaksi. Sushi to honor the cherry blossoms.Syntymäpäiväruokalista. The birthday menu.Sankari ja kakkunsa. The birthdayboy with his cake.Vappuiset munkkikahvit. The 1st of May donut with coffee.
En resumen: Esta primavera ha sido rara y me cuesta pensar que ya es mayo. Pero bueno, con un fin de semana de varias fiestas ya llegué a la primavera yo también.
Kurzgesagt: Diese Frühling ist komisch gewesen und es ist mir schwer gefallen zu verstehen, dass es tatsächlich schon Mai ist. Aber nach den mehreren Partys bin auch ich ins Frühling gelandet.
Vuosi mennä sujahti ja eipä voi muuta kuin sanoa, että tuntuu hyvältä aloittaa uusi. Pientä inventaariota tein ja tajusin, että olin noussut vertikaalimetrejä jalan ja pyörällä maratoonin verran. Toisaalta ei ihme, kun jo pelkästään kotoa lähtiessä on edessä aina mäki jompaan kumpaan suuntaan.
Uudenvuoden aattona on ollut tapana käydä ennen kuplivan poksahdusta jossain pikaisella retkellä, laittaa jalat lumeen kokeilla talvea. Viime vuoden Arvenbüelin talvipatikkareitti Walenseellä on kiinni, joten se siitä ja monesta muusta lähipaikasta. Lumi on tänä vuonna luksusta.
Flumserbergistä löytyi kuitenkin sopiva pätkä; ei liian kaukana, eikä liian pitkä, jotta ehdin tänä vuonna vielä kotiin. Mukana oli uudenuutukaiset alustat, joille istahtaa vaikka märälle sammalelle, jos niikseen tulisi, sillä tällä kertaa en kävelisi nälissäni yhtään metriä. Siitä oli pyörälenkiltä ja muilta riittävästi viime ajoilta kokemusta. En toimi, jos ei ole energiaa ja jälkeenpäin olen sekä hapoilla, että täysin letku.
Siinä missä laskettelijoille on ruutattu rinteeseen uutta lunta, oli kävelyreitillä täysi kevät, jäätä ja vettä. Ylöspäin täytyi todella tarkkaan katsoa minne laittoi jalan, jotta vetoa olisi riittänyt. Vieressä oli monin paikoin metsää ja sammalikkoa, minkä kautta kiertää ja metrien karttuessa alkoi polku olla sohjoisen jälkeen pitävän luminen.
Tuntui hurjalta kävellä vihertävien niittyjen keskellä; yllä jyräsi hissejä, ihmisiä suksineen ja talvivarusteineen, me keväässä.
Seebenalpin hotelli-majatalon luon pari pientä järveä kimmelsivät pilvisumun takaa yrittävässä heikossa auringossa. Jälkimmäinen, Heusee, on 1620 metrissä ja täälläkin vesi lainehti tuulessa jään päällä. Silti tällä korkeudella oli jo sentään valkoista, vaikka monissa lähteissä väitetään, ettei Sveitsissä ole lunta kuin 2000 metrissä. Sohjoistahan tämä oli, mutta lunta.
Eväät pisteltiin penkillä järven sivustalla, kahville mentiin järvikierroksen jälkeen ravintolan terassille. Kevätvarusteissa ja vain lievässä auringossa oli niin lämmintä, etten koko reissulla tarvinnut hanskoja.Ylös noustiin treenipaidoissa hikoillen; omassani oli kyllä pitkät hihat.
Paluumatkalla ohitettiin laskettelurinteen ja patikkapolun risteyksessä pari laumaa hiihtokoululaisia. He jatkoivat eteenpäin valkoista raitaa vihreän keskellä. Kotiin ajellessa mittari näytti +14.
2022Tässä lumet. This is all the snow at this point.Walensee ja taustalla pikkuruisena Zürichinjärvi sekä vieläkin pitemmällä Saksaa. Lake Walen and after that in the background Lake Zurich and maybe even Germany.Polttopuut järjestyksessä. The firewood well organized.Tämä tuntuu oikealta ja melkein talvelta. This feels right and almost like winter.Laskettelijoita paussilla terassilla. Some people got here with skies.Heusee 1620 m. Lake Heu 1620 m over seelevel. Jää sulaa. The ice is melting.Vuoristohotelli Grossseen luona. The mountainhotel by lake Gross.Me. That´s us. Hiihtokoululaiset. The ski school kids.Talvella on selvät rajat. The winter has it´s clear limits.Ja taas ollaan keväässä. And we are again in Spring.
En resumen: Esta es la situación triste en más on menos 1600 metros en los Alpes Suizos. Muy poca nieve y en el 31.12 hacia un calor primaveral. Esperémos que vuelva el invierno. En todo caso, lo pasamos muy bien en nuestro paseito tradicional del año nuevo, esta vez en Flumserberg.
Kurzgesagt: Traurig ist die Situation in den Bergen, eher wie im April. Trotzdem haben wir unsere traditionelle Wanderung vom neu Jahr im Flumserberg genossen.
Lumi teki tehtävänsä, jouluinen olo tuli vahvempana kuin vuosiin ja yhdellä kertaa. Kirsikkapuu oli päättänyt samaan syssyyn, että nyt on aika kukkia. Vaaleanpunaiset pitsimekot saivat jääkuorrutuksen, mikä saattaa pitää ne hengissä, olen kuullut sanottavan. Silti joulukuun kukka tuskin on helmikuun kirsikka.
Kolmas adventti tarkoitti, että jos haluaa mennä joulutoreille, alkaisi olla hetki. Jo junassa kaupunkiin selvisi, että ajatus oli levinnyt zürichiläisten mielessä kuin kulovalkea. Tungos alkoi jo sieltä.
Oli myös Silvesterlauf, talvinen juoksukilpailu keskustassa. Liikennevaloissa seisoi höyryäviä poroja ja joulupukkeja, jo osuutensa kirmanneita ja palauttavaa glögiä etsiviä porukoita. Limittäin ja lomittain haahuili joulutunnelman etsijöitä, päiväretkellä alppiauringossa käyneitä ruskeaposkisia lumilautailijoita ja laskettelijoita välineineen, joukossa luovien, monoja roikottaen, laudalla tönien.
Väkijoukko on yhä se mikä tuntuu eksoottiselta ja pikkuisen painostavalta. Silti lämmiteltiin hetki markkinoiden keskellä kuuma fish&chips lautanen käsissä, haisteltiin mausteisia tuoksuja. En muistanutkaan kuinka kylmä voi tulla, kun lumi kimmeltää. Kotona suussa maistui joulu, kanelinen ja neilikkainen, sanoisin. Joulutunnelma kai tiivistyi makumuistoon ja vaikutti ihan aidolta.
Toisena päivänä, arkena ja Zürichin asemalla oltiin oikeasti vain läpikulkumatkalla, mutta jos hetkeksi poikkeasi katoksen alle markkinahumuun. Sen verran, että tulisi nähtyä kristallein koristeltu kuusi. Joka siis ei ollutkaan kristallein koristeltu. Konsepti oli muutettu tuosta noin ajanmukaiseksi, lehvillä loistivat jouluvalot, jotka saivat energiaa alla olevista pyöristä. Jos haluat, että valot palaa, täytyy istahtaa polkemaan. Vieressä olevasta mittarista voi tarkkailla wattimäärää.
Lunta roipotti kosteasti ja kylmä tunkeutui joka sopukkaan takin alle. Emmentalilaisten kuuma omenamehu vei hytinän. Olisi ollut keltaista hernekeittoakin, ehkä markkinoiden laadukkain ja halvin annos. Kokeiluun meni silti toisen ääripään korealainen corn dog, maissinakki. Korealaisen draaman seuraamisella on seurauksensa; siitä kärsii sekä kroppa että lompakko. Nakkia ei tässä edes ollut, vaan friteeratun pötkylän sisältä löytyi venyvää juustoa, päällä chilikastiketta ja liru majoneesia koristeeksi. Annoksessa, tuskin oli mitään terveydelle hyvää, lähinnä rasvaa ja rasvaa, silti se hymyilytti.
Jäätyneitä kirsikankukkia. Frozen cherryflowers.Maalaisin tämän jos osaisin. I´d like to paint this. Just missing some talent.Ihan parhaat maisemat. The best view!Populaa niin, ettei eteenpäin pääse. You just gotta go with the flow…Joulukylän humua Bellevuellä. Christmasvillage in Bellevue.Fish and chips lämmittää käsiä. Fish and chips to warm up the cold hands.Kelluva teatteri ilmestyy rantaan näinä aikoina. The floating theater appears by the shore in December.Kuusi loistaa pyörävoimalla. The tree shines with bike energy.Enkeli ei näytä olevan samaa mieltä snäkin valinnasta. I think the angel doesn´t agree the choise.Sivukadun jouluvalot on symppikset. These christmaslights are kind of cute.Poseerauskohta selvästikin. The place to pose, it seems.Lunta vihmoo. It´s snowing.
En resumen: Nos vino nieve justo para el 3. adviento. Decoró todo como ázucar y lo que todavía faltaba del átmosfera de la navidad lo encontramos de las ferias de navidad.
Kurzgesagt: Es hat für 3. Advent geschneit. Der Schnee hat alles wie Zucker dekoriert und was noch fehlte von der Stimmung haben wir von den Weihnachtsmärkten gefunden.
Tultiin siis Suomesta kuin rantalomalta, paahtuneina ja vähän pöllähtäneinä. Kotona pöydällä odotti naapurin mummolta kukat ja leipä aamupalaa varten. Matkalaukut saivat jäädä eteiseen; kylässä oli juhlat vielä muutaman tunnin ajan. Kukkulalla viiniviljelysten vieressä puhallinyhtye puhalteli viimeisiä säveliään. Valkosipulileivän jälkeen suunnattiin suoraan raclette-pisteeseen. Herrojen jumppayhdistyksen väki oli selvästi uupunutta. He olivat viistäneet valtavista juustopaloista sulanutta päälliskerrosta jo kolmatta päivää ja iltaa lautasille ja alun innostus parin vuoden juhlapaussin jälkeen hiipunut.
Kotkassa tahmasin kai kädet posso- ja lihapiirakkarasvaan, sillä reissukuvat on suurelta osin sameita. Puhelin kehotti jossain vaiheessa putsaamaan linssin ja kas, laatu parani välittömästi.
Kotkan vanhaa satamaa. The old port of Kotka.Kotiseutua. My home.Saaressa. On the island.Kotkan kallioita. The rocks in Kotka.Karhut ja Järviset valmiina toimintaan. Finnish skis readdy for action.
Ystävien ja perheen lisäksi tapasimme kaksi karvamatoa, kiireisen ja tielle pysähtyneen. Sienimetsässä oli kuivaa, yksi kohtalainen ja toinen pienenpieni kantarelli riittivät paistettuna peittämään yhden paahtoleivän, jonka jaoimme tasapuolisesti viidelle.
Hengittelin meri-ilmaa talteen, ooh sitä levän ja suolaisen veden tuoksahdusta. Ja saaressa puusaunan lempeä lämpö; sen talletin iholle.
Joskus aiemmin etsin Aldon kanssa Kotkansaarelta kylttiä, joka kertoo Euroopan loppuvan siihen. Nyt sitkeydellä jatkettiin siitä minne aiemmin jäätiin. Eteen oli kasvanut pari pihlajaa. Kotkastahan näkyy meren yli rajan toiselle puolen; kyltti on konkreettisempi kuin koskaan.
Kun laittelin kuvia Kotkan pääkirjaston läppärille, ajattelin, että yleisöä se perhekin on. Patikkakirja Sveitsistä ei ehkä sittenkään ole se kuuma juttu pikkukaupungissa, varsinkaan helteessä. Kun sali täyttyi ja noudettiin vielä parit lisätuolit, olin enemmän kuin kiitollinen. Sain lämpimän vastaanoton ja tunsin todellakin olevani kotona. Ajatelkaa, yleisössä oli myös ensimmäisen ja toisen luokan opettajani!
Kuiva ja syöty sieni irrallaan maassa. A dry and eaten mushroom.Juttuja verkossa. Stuff in a spiderwebb.Karvamato. A hairy catepillar.Mun maisemia. My childhood view.Tässä päättyy Eurooppa. Here ends Europe.Kotkan kirjastossa Reppu ja reitti – luento, tässä vasta alkamassa. Me in the main library of Kotka before the readingof my book.
Helsingissä tarkastin – tietenkin – kirjakauppojen tarjonnan ja siellä se odotti viininpunaisine selkämyksineen. Reppu ja reitti. Eikä edes vielä ALE-laarissa.
Hotellieläminen tarkoitti sitä, että pääkaupungissa testattiin jokunen ravintola. Ymmärrän, että tautitilanne vaikuttaa yhä. Useammassa paikassa hinnat olivat nousseet ja ruoka lähinnä onnetonta tai ällöttävää. Onneksi pari erittäin hyvää ateriaa tasapainotti kokemusta. Halvin oli myös paras; korealaisen Mannan lounas sai koko perheen tyytyväiseksi.
Tuomiokirkon rappusten puolivälissä syntisellä “Olut- ja viiniterassilla” juotu jääkahvi palautti voimat ja viilensi olon. Vieressä nainen harmaassa asussaan papinkauluksen kera rupatteli niitä näitä. Ei pappikaan ollut olusilla, vaan kahvitauolla.
Helsinkiä tämäkin. This is also Helsinki.Tsekkaamassa antiikkia. Checking some antiques.Salmiakkijätskiä. Vai oliko lakritsa? Some liquorice ice cream, maybe salty.Maagista kamaa. Magic stuff.Tuo on minun. That´s my book.Helsinki-lounas. Lunch in Helsinki.Illallinen Helsingissä. Dinner in Helsinki.Ja toinen lounas, hyvä sellainen, Mannassa. And another lunch in Helsinki, a good one in Manna.Sähkökaappi. An electric center.Helsingin iltaa. Helsinki by night.Lautalla. On a ferry.Suomenlinna. Fortress of Suomenlinna.Naapurilta kukat ja leipä. Flowers and a bread from our neighbour.Suoraan kiinni sveitsiläisiin juttuihin, raclettea kyläjuhlissa. Directly to Swiss things: raclette in our village celebration.Auringonlasku viininviljelysten luona. Sunset by the vineyards.
Oltiin missä tahansa, kun eteen osui uimapaikka, se oli hyödynnettävä. Hietsun meduusat missattiin parilla päivällä. Kotkassa mahaa hivelivät vain levän rihmat.
Kotona hypättiin takaisin arkeen. Naapurin kissa juoksee jatkuvasti perässä, jos suljemme oven, se tulee ikkunasta, jos ikkuna menee kiinni, se tulee oven taa. Kissa ei ota uskoakseen, että todellakin olemme täällä ja varmistaa ettei ainakaan kaikki poistu yhtäaikaa näkyvistä. Meitä on selvästi kaivattu.
En resumen: Nos fuimos y nos regresamos. Además de ver amigos y familia, lo más importante de viajar es que da perspectiva.
Kurzgesagt: Reisen verändert die Perspektive. Keine Überraschung, aber wahr.
Kevään juhlasuorassa pitää hoppua, nyt kai pitäisi suunnitella sunnuntaita. Äitienpäiväsimaa lienee luvassa, kenties mämmikakulla ja pääsiäispupusuklaalla koristeltuna.
Epävakaus Euroopan lähikulmilla rauhoitti Zürichin keskustan vappurähinät, tällä kertaa ei tuhottu paikkoja, vaan pysyttiin mielenosoituksen pääpointissa, mielipiteiden osoittamisessa.
Samaan aikaan toisaalla eli meillä kotona katseltiin ikkunasta sadetta ja syötiin venäläistä silliä sekä vegehodareita. Vappusalaatin koristeeksi pääsi kasvimaan ensimmäinen vähän hernettä suurempi retiisi, sen jaoimme tasapuolisesti kolmeen osaan. Satoa toukokuun ensimmäisenä!
Munkit pääsivät paistattelemaan iltapäivän auringossa ja costaricalainen rakensi kahvihetkeen installaation. Hän parantaa suomalaiset perinnejälkiruuat banaanilla.
Vappukukaksi avautui pihalle kielo. Harvoin olen yhtä iloinen mistään puutarhatapahtumasta, paitsi että äskettäinen huomio pihan nurkalla talvihorroksesta räpistelevästä siili vei voiton. Puiden alle kasattuihin lehtikekoihin ei koskaan saapunut asukasta; tämä löysi ihanteellisen kohdan siitä vierestä, tontin kulmasta murattien alta. Iso ja muheva siili oli ilmeisen tyytyväisenä ja meidän huomaamatta talvehtinut pihapiirissä ja otti lojot näin kevään tullen.
Nyt kirjoittelen kalenteriin seuraavia arkipyhiä, helatorstai ja helluntai. Ja mitä silloin syödäänkään? Ennustelisin, että yhä mämminjämiä suklaamunilla koristeltuna. Tai helahernekeittoa? Helluntaihampurilaisia?
Kielon valkoinen on niin kirkas, että kamera häikäistyy. The white of the lily of the valley is so bright, that the camera gets confused.Perjantaitortillat valmistelevat vappuun. Fridaytortillas prepare us for the Finnish springparty on the first of May.Kaikki kukoistaa sateen jälkeen, tuoreet lehdet tosin kärsivät myös vähän. The nature is happy of the rain, big soft new leaves may also have suffered a bit.Salaatti ja sen silli. Salad with herring.Kaikkea sekaisin, kuten vappuun kuuluu. Some herring salad and hotdogs, all together.Eka retiisi penkistä, siis sen kolmannes. First raddish from the garden, actually 1/3.Ne vappumunkit. The first of May -doughnuts.Näin costaricalainen syö vappumunkin. This is how a costarrican eats a Finnish doughnut.
En resumen: En Finlandia el primer de mayo es una fiesta de primavera y como todas las fiestas, de mucha comida. Muchos hacen donas, yo también. El tico de la familia le añadió el toque tropical con rodajas de banano.
Kurzgesagt: In Finnland der erste Mai ist eher ein Frühlingsfest. Viele backen Donuts, ich auch. Der costarricaner der Familie hat dem Design einen tropischen Flair mit Bananescheiben zugefügt.
Pala Suklaata 