Advertisements

Läpi Gruyèresin – eikä viipalettakaan juustoa

Kun reitti kantaa Gruyèresin nimeä, sitä kuvittelisi menevänsä myös kyseisen kylän läpi tai ainakin vierestä. Mutta ei.

Olen aina, siis ne parikymmentä vuotta, joiden aikana olen nauttinut aamiaisillani varmaankin kokonaisen kymmenien kilojen Gruyère-kiekon verran juustoa, aina halunnut käydä Gruyèresissä.

Auto pellolle ja pyörä liikkeelle. Juusto tukee pyöräilytapahtumaa. / Cheese sponsored cycling.
Kuuliaisia kavereita. (Toinen aasi kätkeytyy edellä olevan taakse. /These guys do as they are told: slow up! (Other darker donkey is hiding behind the grey one.)

Nyt pistin kypärän päähän ja lähdin ajelemaan pitkin Gruyèresin raittia, maissipellon viertä. Ohitin pari aasia, nousin pitkästi ja hartaasti nousevaa mäkeä, hikinen tukka hulmuten laskin kohti Lac de la Gruyèreä, sinivihreää järveä. Maaseutu oli lempeää, mutta matkalla ei ollut asutusta, ei kivoja pittoreskeja kyliä, joita olin vähän odotellut. Eikä juustoa. Ei niin missään. Viimeisillä kilometreillä ohitin Fromagerien. Yhden. Eikö Gruyèresissä syödä juustoa? Onko sitä omasta takaa kaikilla?

Hopeapajut pehmentävät maiseman pumpulimaiseksi./These whitewillows change the surroundings soft like cotton wool.

Maitotuotteiden olisi luullut olevan kaikkialla. Suklaatehtaan läpi sentään ajoimme. Mutta vaikka se oli ystävällisesti avannut porttinsa läpi virtaaville pyöräilijöille, kaikki ovet ja luukut pysyivät visusti kiinni. Tämä vaikutti näkymältä Jali ja suklaatehtaasta, Roald Dahlin lastenkirjasta. Mitään ei irtoa ulkopuolisille, ei tuoksuja, ei vihjeitä tuotannosta, ei työntekijöistä. Sisällä tapahtuu vain salaisia suklaa-asioita. Jos olisin ollut paikallinen Villi Vonkka, tehtaan johtaja, olisin seissyt tehtaan nurkalla ja jakanut koristani pieniä suklaamaistiaisia. Jos ei muuten, niin mainokseksi.

Ikävä tehdas laaksossa? Se on suklaatehdas! / Ugly factory in the valley? It´s a chocolate factory!

Roolinsa vakavasti ottava isä: pyöräilevä supermies./ A father taking his role seriously: a biking superman.

Jäätelöä sentään oli tarjolla siellä täällä. 22 km kohdalla söin softiksen, mansikkaisen, josta puuttui se kerman kieltä hivelevä maku. Kylmäähän se oli ja virkistävää, mutta niin makeaa.

Nautin viileästä välipalasta ja vieressä kirkon kello löi kolme. Joku isä varustautui poikansa kanssa jatkamaan matkaa. Heitti jalkansa pyörän yli viitta suoristuen. Superman sukista siis roikkui punaiset viitat, jotka ajaessa lepattivat tuulessa. Pojasta ne oli varmaan ihan mahtavat. Matkaa oli jo taitettu aimo annos, eivätkä ne olleet vielä suikaloituneet pinnojen välissä.

Ihana vanha maalaistalo. / Beautiful old farmhouse.
Gruyèresin järvi / The lake of Gruyères

Pyöräilyt oli myöhään iltapäivällä pyöräilty ja Gruyères yhä näkemättä. Fiksaationi vuoksi paluu kotiin ei käynyt päinsä. Kokka oli käännettävä kohti Molésonin jylhää vuorta ja Gruyèresin kylää. Molésonille pitäisi tulla erikseen toisella kertaa, sillä sieltä löytyy patikkapolkuja, mutta myös kiipeilyreitti via ferrata. Ei minulle, vaan costaricalaiselle lanko nro 1:lle.

Keskellä peltoa pieni kappeli tai tosi pieni kirkko./ A small chapel or a very small church in the middle of a field.

Kuulin, että Gruyères on pieni, vartissa nähtävä. Mielikuvissani topografialtaan litteän kylän läpi kulkee yksi tie ja sitä reunustavat vanhat alppityyliset talot, joiden ikkunoilla on pelargonioita.

Mutta keskiaikainen kylä olikin kukkulalla ja sitä ympäröi muuri, kirsikkana päällä tietenkin linna. Tavallisesta kylästä on jossain vaiheessa tullut turistikohde, joka varmaankin yrittää olla muuttumatta Venetsiaksi. Kolme parkkipaikkaa, bussilasteittain ihmisiä. Putiikeissa myydään Sveitsi-krääsää ja suklaata; ravintolat tarjoavat fondueta. Lieneekö ihmistulvan hallitsemiseksi, ettei kartassa ole pistettä, jossa lukisi ” Gruyères”, alue kylläkin. Ja Gruyèresin linna. Mutta ei täällä mitään normaalielämää ole eletty enää aikapäiviin.

Täällä ollaan! Gruyèresin kylässä. /This is it! The village of Gruyères!
Nätti talo nro 1. / Cute house number 1 in Gruyères
Nätti talo nro 2. / Cute house number 2 in Gruyères

Muurien keskellä, kaiken punavalkoisen idyllin lomassa, on HR Gigerin museo. Jos olet katsonut Alien-elokuvia, Giger oli se, joka sai Oscarin erityistehosteista ja on luonut hahmot. Kylässä asuneen taiteilijan töissä yhdistyivät ihmiset ja koneet ja materiaalina hän käytti uniaan. Mies on elänyt ilmeisen synkässä maailmassa keskellä kaunista laaksoa.

Linnan pihan narisevia ovia oltiin jo sulkemassa, mutta ehdimme saada vilauksen siitä tunteesta, kun neito herää kamarissaan ja katsoo ikkunasta kolmea kukkulaa, alas kiemurtelevaa tietä. Keskiajalla täällä on asuttu ylhäisesti ja yksin, juustoa nakerrellen. Luulisin.

Nämäkin ovat paikallisia. / Aliens are here also locals. (HR Giger museum)

Jottei päivä olisi mennyt harakoille, ilta-aterialle oli saatava sitä juustoa. Quiche, pizza ja rösti, kaikki paikallisella juustolla. Päälle kupillinen jättivattuja – Gruyèresin tuplakermaa, niin tönkköä, että olisi hävinnyt ranskankermallekin. Suoraan laaksossa laiduntavilta lehmiltä.

Näkymä linnan terassilta. / A view from the terrase of the castle.
Vattuja ja Gruyèresin tuplakermaa. /Rasberries and double cream from Gruyères.
Gruyèresin kylää. / The village of Gruyères.

En resumen: Cuando uno anda en Gruyères en bici, piensa, que va a comer queso y llega al pueblo de Gruyères. Después de 30 km no habíamos cruzado ningúna de las metas. Pero antes de la puesta del sol, la situación era otra: el area del castillo de Gruyères, crema doble y quesos locales, hasta el museo del creador de Alien – todo encontrado, visto y disfrutado.

Kurzgesagt: Wenn man in Gruyères velo fährt, würde man denken, es gebe überall Käse und irgendwann kommt man in dem Dorf Gruyères an. Nach 30 km hatten wir keine von den Zielen erreicht. Aber vor dem Sonnenuntergang hatte die Situation sich verbessert: der Schloss Greyerz, Dobblecreme und Käse, sogar der Museum vom HR Giger – alles gefunden, gesehen und genossen.

Tältä maailma näyttää muurien sisältä katsottuna./ A view to the world.
Advertisements

Keltaista, sinistä ja maailman parasta jäätelöä

Jos tapahtumakrapula olisi olemassa, Zürich saattaisi kellua sen jälkimainingeissa. Valtava naisten lakko, joka vyöryi kaduille suurina massoina, riemua ja euforiaa, tarvetta muuttaa asioita. Sitten Pride, siinäkin tasa-arvosta ja hyväksynnästä kyse. Ja nyt tavallista arkea. Jälkipuintia, muuttuiko mikään, muuttuuko mikään, onko niin kuten Sveitsissä tavallista, jotain pääsee pintaan ja peitellään sen jälkeen hiljaiseksi.

Pöyhimisen ja ruodinnan, tekemisen ja pohtimisen keskellä tarvitsin jotain selkeää. Oli harmaita päiviä, rankkasateita; väritkin tekisivät hyvää. Siispä museoon. Konstruktiivisen, konseptuaalisen ja konkreettisen taiteen pariin. Ei mitään pieniä yksityiskohtia, vaan reiluja ja selkeitä linjoja.

Museo, Haus Konstruktiv. / Museum, Haus Konstruktiv.
Uutta ja vanhaa vierekkäin. /New and old, entering to Haus Konstruktiv.
Sininen ja punainen. / Blue and red.
Tämä huone oli kuin jäätä, minttua, jotain viilentävää. / This room was like mint, ice, something cooling.
Lila ja keltainen. /Purple and yellow.

Zürichissä on monta kymmentä taidetta esittelevää museota ja galleriaa, ties mitä tilaa. Haus Konstruktiv on yksi hämmentävimmistä. Kassan takana on ovi, joka näyttää hyvin yksityiseltä tai ainakin todella suljetulta. Sieltä mennään ensimmäiseen näyttelytilaan. Valoa, valtavia ruutuja, punaista, sinistä, lilaa. Arizonassa asuva Olivier Mosset on kuulemma yksi tärkeimmistä elävistä sveitsiläisistä taiteilijoista.

Ja minä ajattelen, että ei ole totta, maksoin 16 frangia tästä.

Liian vähän, liian vähän yritystä, nakutti takaraivossa. Huomasin, että näyttelyä jatkui toisen rautaoven takana.

Okei, ei sittenkään niin paha. Sitäpaitsi tämä on yhtä valoa, kirkkautta, raikkautta.

Tästä tulee mieleen Stella Harasek ja hänen tatuointinsa./ A finnish blogger has this kind of black tattoo.
Hyvin musta taulu./ Very black picture.
A niinkuin Aldo. / A like Aldo.

Ja samalla taas oli pakko kysyä, että miksi nämä värilliset ovat taidetta, mutta jos minä ne olisin maalannut, se olisi vain väriä. Opiskelemani estetiikan teoriat olen jo unohtanut.

Päätin myös unohtaa sisäisen mutinani ja vain todeta, että tässä tilassa on hyvä hengittää, selkeä olo. Siksi se on taidetta. Tai jotain sellaista ihmiselle hyvää tekevää.

Valoilla luodussa sinisessä huoneessa taiteen vaikutus iski heti. Aldo käski kuvata seinää ja hän kävelisi töppöaskelin kameran edestä, tietenkin ääniefektein. Syntyi 9 sekunnin taideinstallaatio, Mossetin inspiroimana.

Erilainen näyttelytila./ A very different museum room.
Nurkasta pimeästä löytynyttä. / Artist´s words on one corner.

Museon tilat on jaettu useampaan kerrokseen, joihin mennään rappukäytävän kautta. “Tässä olisi tämmöiset suojat, saa laittaa, mutta ei ole pakko,” meille sanottiin. “Siis lattian vai kenkien takia?” Jos on kalliit kengät, ettei likaannu tai mene pilalle.” Katsoin omiani ja menin ovesta sisään ilman suojia. Askel tömähti sepelille.

Jos edellisessä huoneessa oli valo, täällä vallitsi pimeys, rosoisuus ja kovat pinnat. Sementtitasoille sai nousta. “Annattehan silmien tottua hämärään.” Tanskalaisen Kirstine Roepstorff oli lapioinut paikalle aimokerroksen maa-ainesta, joka muuttui seuraavassa tilassa hiekaksi. Ajattelin sitä pölyä, joka nousee ilmaan. Yskitti. Nauratti. Se yksinkertaisuus, kaunistelemattomuus ja ne kulmat, joihin olisi voinut lyödä pään.

Museon terassilta./ Museum terrasse.

Valon ja pimeän jälkeen ei voinut muuta kuin käyskennellä vanhan kasvitieteellisen läpi, lorvia joen vartta, istuskella puun varjossa ja etsiytyä Street Food -festivaalin kautta parhaimman jäätelöpaikan luo. Makuaistit tarvitsivat vielä täyttymystä. Gelateria di Bernan jäätelö maistuu juuri siltä, mitä odotat. Tuoreelta vadelmalta, kookokselta, marsipaanilta.

-Ja selkeys oli tässä.

Maailman parasta jätskiä. / Best ice cream ever.
Minun. Vaniljaa ja salted caramelle. / Mine. Vanilla and salted caramelle

En resumen: A veces hace falta claridad. Arte ayuda, también un buen heladito.

Kurzgesagt: Manchmal braucht man Klarheit. Da hilft Kunst und auch eine gute Glace.

2018

2018 oli kummallinen vuosi. Jonkinlainen jämähdyksen ja jumittuneisuuden vuosi. Asiat eivät edenneet tai tuntuivat pysähtyneen. Tapahtumia harvakseltaan, mutta isohkoja. Kaikesta huolimatta perusvire oli plussan puolella ja uusia asioita tuli nähtyä, koettua, tehtyä; tapasin mukavia ihmisiä ja nautin pienistä selkeistä jutuista. Niistä perusasioista. Yhdessäolosta, metsän tuoksusta, olosta lenkin jälkeen.


Costa Ricassa taikausko ottaa uutena vuotena kierroksia. Kysyin Aldolta, että miten on, onko perheesi Keski-Amerikassa joskus ostanut uudet laukut ja kiertänyt pakaasien kanssa talon ympäri keskiyöllä vuoden vaihteessa. Se kuulemma tuo uudelle vuodelle matkoja. Haluaisin nimittäin päästä enemmän reissuun ja ajattelin varmistaa mahikset. Mutta ei, ei heillä ole ollut tapana. Aldo itse kuulemma opiskeli kieliä ja hankki kansainvälisesti pätevän ammatin samoista syistä.

Zürichinjärvi ja ranta-asutusta lautalta käsin.

Kaikki eivät usko koulutukseen ja sen tuomaan elintasoon. Uutena vuotena monet myös pukevat päälleen keltaiset alkkarit. Se takaa hyvät energiat vastakin. Tai laittavat Santa Lucia -kukkia kuivattuna lompakkoon tuomaan onnea. Tajusin jättäneeni 2019 täysin itseni varaan; alushousut olivat väärän väriset, matkalaukku oli kellarissa ja lompakossa kolikoita.

Zug, Rigi ja Pilatus.
Luzernia.

2018 tilanne laukun ja alusvaatteiden osalta oli sama, eikä vuosi lopulta niin huonosti mennyt, varsinkaan matkojen suhteen. Kohteita ei ollut monta, mutta viidessä kävin useammin kuin kerran: Zug, Luzern, Kotka, Helsinki ja Ivalo. Siinäpä ne.

Lapin järvi. / Lake in Lapland.

Kävin pohjoisemmassa kuin koskaan, Suomen toisessa ääripäässä. Pääsin ensi kertaa tunturiin. Ja löysin lautaseltani uuden sienen, männyntuoksuvalmuskan, matsutaken. Otin satoja kuvia, suurin osa varmaankin sienistä ja mättäistä. Jouduin myös opettelemaan revontulien kuvaamista, mikä oli laiskalle kameraihmiselle aikamoinen haaste. Revontulet leimuivat taivaalla ja minä nökötin nojatuolissa tutkimassa asetuksia. Pelkäsin kaiken menevän sillä aikaa ohi; että taivaalla olisi kohta pimeää ja kamerassa vain aiemmin napatut mustat suhruiset ruudut. Periksi antaminen ei tullut kysymykseen.

Tunturissa. / On a Finnish mountain.

Lappi ja porot. / Santa´s vehicles.

Lappi osoittautui oivaksi sienipaikaksi. / Mushrooms and landscape (or lakescape) in Ivalo area.

Mättähälle kupsahtanut./ Me and Lapland.

Helsingissäkin piipahtelin, vain muutaman tunnin kiepahduksilla kaupungilla, mutta kuitenkin. Kotkassa meitä odotti vuoden yllätys: valkoinen joulu ja pakkanen.

Helsinki ja maamerkki. / Well, this is Helsinki. Or one of it´s landmarks.

Kotkan saariston talvea. / Winter in Kotka archipelago (FIN).

Vuoristoon, sen korkeammalle kuin lähikukkulat tai Lapin tunturit, ei päästy, sillä perheen kinttuvaivainen tarvitsi toipumiseen lopulta yllättävän pitkän ajan. Silti juoksu- ja pyörälenkkejä tehtiin monissa maisemissa. Ja selvitin itse vuoden ilman urheiluvammoja, siitä pisteitä. Movescount kertoo, että kaikenkaikkiaan käytin aikaa 594 tuntia liikuntaan, kuluttaen 85 488 kcal. Eli noin 85:n Fazerin sinisen suklaalevyn verran.

Täälläkin juostiin. Jossain missä on puu ja aurinko. /Jogging in anonymous place.

Täälläkin pyöräiltiin. Näköjään jossain Sveitsin länsipuolella. /We did some cycling, somewhere in west Switzerland.

Jos valokuviin on luottamista, söin mitä ilmeisimmin myös runsaasti herkkuja. Ylivoimaisesti tyrmäävin oli suklaakakku, jota leipoessa olisi aineista pitänyt ymmärtää sen hervoton koko. Nautimme parikiloisen kakun lähes kokonaan. Ja poistin reseptin arkistoistani. Merkittäviin leipomuksiin on myös listattava Halloweeniin innoittamat muumiot, jotka joidenkin mielestä muistuttivat myös kapaloitua vauvaa.

Vuoden makuelämysten inhokiksi valitsen niin kutsuvalta näyttävän Matcha Latten lehmänmaidolla. Ei enää ikinä. Mantelimaidolla ehkä, mutta muutoin matchalle täystyrmäys. (Tummassa suklaassa mausteena siedettävä.)

Herkkui / Sweets

Muumioita Halloweeniksi. /Halloween bakings.

Matcha Latte pettää houkuttelevalla ulkonäöllään ja kauniilla kattauksella. /New rule for 2019: Never order a Matcha Latte.

Yritin miettiä vuoden lukuelämystä, mutta olen kahlannut aimo kasan kirjoja ja unohtanut niiden nimet saman tien. Se ei tarkoita, etteikö lukuelämyksestä olisi jäänyt minuun paljon hyvää; nimimuisti vain on surkeahko. Vuoden viimeisillä päivillä olen kahlannut Raili Virtasen Reissukirjaa, taivastellut toimittajan työtä -60 -luvun lopulla ja istuttanut itseeni hervottoman matkakuumeen.

Zürichin taidetapaus 2018 lienee ollut Ernesto Geton Gaia Mother Tree Zürichin juna-asemalla. Minun ja monen muun mielestä sen olisi voinut jättää siihen, meditointipisteeksi kiireen keskellä.

Gaia Mother Tree, Zürich HB.

Taidetta on myös syntynyt meidän olohuoneessa, josta vuoden loppua kohti muovaantui sekä videostudio, musiikkisali että jättimäinen piirustuspöytä. Tytär koristeli mm. skeittilaudan planeettoja vastaavilla ötököillä.

Tyttären ötökkämaalaukset laudalla. / My daughter´s artstuff.

Summa summarum: 2018 oli hyvä vuosi. Seuraavasta tulkoon parempi. Miten? Näin:

  • Lue lisää hyviä kirjoja. Rikastaa oloa, hidastaa ajatusten sekalaista juoksentelua.
  • Syö vastakin hyvää ruokaa. Listaa uudet lempiateriat, sillä niitä ei muistu mieleen koskaan, kun vatsassa kurisee.
  • Matkusta enemmän. Tekee ihmiselle hyvää. Se nyt vain on tosiasia.
  • Retkeile. Paljon. Vuorilla, järvillä, metsissä.
  • Kirjoita artikkeleita. Muista myös myydä ne. Tämä pitää matkabudjetin tasapainossa.
  • Käy kahvilla ystävien kanssa. Ennen lähtöäsi kohti kaupunkia muista myös kutsua joku mukaan, muuten idea ei toimi.

En resumen: el año 2018 era raro, pero bueno. Que el próximo sea mejor.

Kurzgesagt: das 2018 war komisch, aber gut. Hoffentlich wird das nächste besser sein.

Monta puhelinkoppia teidän kylällä on?

Meidän kotipaikka jakautuu kahteen osaan, kylään ja vuoreen. Asun kylällä, joten vuoren asiat ovat siellä ylhäällä ja vähän kaukaisia, mutta joskus myös nämä ihan läheisetkin jäävät huomaamatta. Kuten se, että meillä todellakin on vielä puhelinkoppeja.

minimuseo 1

Puhelin kopissa, joka ei ole enää puhelinkoppi.

 

Aseman portaiden edessä oli jokunen viikko sitten pysäköity auto, mikä ei sinänsä ole ihme, paikka vain vähän huono. Mies odotteli naista, joka seisoi puhelinkopissa. Luuri kädessä ja puhumassa. Sen verran historialliselta tapahtuma näytti, että tuijotin ehkä hetken liian kauan tajuamatta heti itsekään miksi. Siinä oli kaksi aikuista, joilla kummallakaan ei selvästikään ollut kännykkää.

Joku sanoi, että Sveitsissä asemien lähellä pitää olla yleisöpuhelin, mikä on turvallisuusnäkökulmasta ymmärrettävää, mutta onhan asemilla hätäpuhelimetkin. Myös kylän aukiolla oleva puhelinkoppi vaikuttaa dinosaurukselta 70-luvulta. Ympäristössä on putiikkeja ja kuppiloita, täynnä puhelimia ja kännyköitä käyttäviä asiakkaita, joten perusteita sen olemassaololle ei ole ollut enää pariin vuosikymmeneen.

 

minimuseo 6

Ei sisäänpääsyä.

minimuseo 4

Kunnolla lukossa.

 

Kylän koppi on betoninen, karmea möhkäle, seläkkäin autoparkkiin vievän hissin kanssa. Ruma kuin mikä ja lähinnä nuorison ryyppy- sekä erilaisten tuotteiden sauhuttelupaikka. Vessanakin sitä on käytetty, sanovat sisälle kurkistaneet.

Muutama viikko sitten oli lehdessä maininta taidennäyttelyn avajaisista kylällä. Joku muukin oli ajatellut vähemmän lämpimästi kopista ja toteuttanut omalla rahalla taiteellisen idean. Puhelinkoppi sulkeutui ja siitä tuli todennäköisesti maan pienin taidegalleria.

minimuseo 9

Sinisestä ovesta pääsee hissiin, toisella puolen on galleria.

minimuseo 3

Torikauppiaan pakettiauto on lauantaisin taiteellisessa ympäristössä.

 

Tässä galleriassa ei ole sisäänpääsymaksua, todennäköisimmin siksi, että sisään ei pääse. Ovessa on munalukko ja seinien antia tirkistellään ikkunoista. Suunnasta ja ikkunasta riippuen näyttää teos aina vähän erilaiselta, myös auringosta ja pilvistä, aukion sen hetkisistä tapahtumien tai ohikulkijoiden heijastuksista riippuen.

Niin ja miten sen puhelimen kanssa olikaan? Tottahan sellainenkin galleriasta löytyy, menneisyyttä kunnioittaen ja museokappaleena.

minimuseo 7

Puhelinvanhus entisessä puhelinkopissa.

 

En resumen: Qué se hace con una cabina telefónica, que ya no hace falta? En nuestro pueblo la convirtieron en una galería más chiquitilla de Suiza. Y – no hay que pagar entrada. Ya que no se puede entrar. El arte hay que apreciar por las ventanas.

Kurzgesagt: Was macht man mit einer Telefonkabine, die man nicht mehr braucht? In unserem Dorf hat man sie zur kleinsten Kunstgallerie der Schweiz umgewandelt. Eintrittsgebühr gibt es nicht, weil man nicht eintreten kann. Die Kunst darf man durch das Fenster schauen.

 

Taidetta yössä, yö taiteessa

Mikä siinä on, että taide on yöllä kiehtovampaa kuin päivällä? Että se tuntuu siltä kuin avaisi pieniä lahjoja vähän väliä? Vai olemmeko me vain Instagramin pilaamia ja tarvitsemme endorfiiniärsykettä toinen toisensa jälkeen ja siitä tämä onnentunne?

museoyö 5 rietberg (2)

Valoa pimeydessä. Museo vetää meitä kuin yön ötököitä.

 

Olen tänään epäkyynisellä päällä, koska aurinko paistaa. Sitäpaitsi kyynisyys saa aikaan sisäistä kylmyyttä ja herkkyyden katoamista ja on siksi vältetävä tapa katsoa maailmaa. Näin ollen sanoisin, että yö, joka tarjoaa taidetta, on korillinen pieniä ystävällisiä hetkiä itselle ja luovuudelle.

This slideshow requires JavaScript.

 

 

 

 

Zürichin Lange Nacht der Museen yhdistelee musiikkia, taidetta, ruokaa; kaikkea sellaista, mikä tekee ihmiselle hyvää. Kun istuin vähän kylmissäni yhtäkkiä viilentyneen sään takia kasvihuoneessa kaktusten keskellä ja kuuntelin jazzia 20-luvulta, tuntui kaikki loksahtelevan paikoilleen. Tottakai kaunis nainen helmet kaulassa laulaa aloeveran takana. Tottakai me kiiruhdamme paikalle ja ilahdumme. Tottakai sen jälkeen sekä muusikot että yleisö kiiruhtavat viereiseen kasvihuoneen sivuhuoneeseen maistelemaan panamalaisia tamaleksia ja melonisalaattia.

museoyö 9 toniareal

Tämä on taidekorkeakoulu. Ja museo.

 

museoyö 12 protestijulisteet 2

Protestia julisteina. Hyvin ajankohtainen näyttely.

 

Taideyön lumo lienee siinä, että arkielämän konventiot rikotaan ja säännöt lakkaavat olemasta. Kiiruhdamme lyhdyillä koristeltua kiiltomatomaista puistokäytävää pitkin Museum Rietbergin eri rakennuksiin, varjoina pimeässä, haistellen tiibettiläisiä momo-taikinanyyttejä. Tavallisesti koko puisto on kiinni tähän aikaan. Museosta puhumattakaan. Ovet lukossa, valot pimeinä, lipunmyyjät kotona illallisella.

museoyö 8 pipilotti rist

Pipilotti Ristin videojutut ovat usein inhorealistisia. Ja siksi niin hauskoja.

 

Migrosin nykytaiteenmuseossa jotkut istuvat lattialla, toiset lasten tuoleissa, joihin aikuinen saa takalistonsa vain käsinojille. Laukkaaminen kaupungin yhdeltä puolelta toiselle, myöhäinen yö ja kenties viini, pistävät pysähtymään. Ympärillä leijuu sveitsiläisen taiteilijan Pipilotti Ristin videoinstallaation valoja kuin pieniä tähtiä, jotka osuvat silloin tällöin pitsikankaisiin, jotka leijuvat keskellä suurta hallia. Toisella puolen heijastuu nainen seinälle. Tässä on hyvä miettiä syntyjä syviä. Tai vain ihmetellä, miten kaunista ja kummallista kaikki on.

museoyö 10 designboy

Tämmönen tyyppi. Erittäin designia.

 

Puolilta öin hyydyn. Jalat ovat väsyneet, vatsassa kurnii nälkä (taas). Yritämme vielä saaa ruokaa Museum für Gesetaltungin edustalta. Mutta viimeisiä nuudeleita kaavitaan wokista, kattilat on laitettu pesuun. Kurpitsakeittoa ei ole ollut enää hetkiin. Näyttely on pakko skipata. Enää ei jaksa. Mutta olimme jo käyneet museon toisessa näyttelyssä Toni Arealilla, taidekorkeakoulun puitteissa. Kahteen olisi jatkunut ja siitä vielä tovin Dadaismin syntytalossa, Cabaret Voltairen loppubileissä. Ehkä ensi vuonna.

museoyö 13 museum fur gestaltung

Oasis, ajattelemme. Mutta ei. Ei ruokaa, ei lepopaikkaa.

 En resumen: En una noche logramos ver al menos 10 exposiciones, oir 1,2 grupos musicales (la segunda sólo por unos minutos), comer tamales panameños, cansar los pies por caminar de un museo al otro y conseguir un montón de experiencias estéticas. Era la noche larga de arte de Zürich.

Kurzgesagt: In einer Nacht 50 Museos zu besuchen ist doch unmöglich. Aber wir haben es versucht und wenigstens 10 Ausstellungen gesehen, 1,2 musikalische Gruppen gehört (für die Zweite waren wir zu spät), panamenische Tamales gegessen, die Füsse kaputt gelaufen und wahnsinnig viele estetische Erlebnisse bekommen. Nächstes Jahr machen wir weiter in der  lange Nacht der Zürcher Museen.

Jyvät purkkiin Zero waste -putiikissa

Edon pienessä saaressa ja vielä pienemmällä perheen mummon, abuelan, hiekkaluodolla, jota koristivat kookospalmut, tajusin olevani paratiisissa. Ei tarvinnut uida väljemmille vesille etsimään koralleja ja värikkäitä kaloja. Riitti, että pisti pään rannassa veteen ja katseli.

foifi 1 p

Tästä sisään.

foifi 3 p

Foifi, ihanteena jätteetön myynti.

foifi 14 herkkupurnukat p

Nämäkin on jotenkin hyviä. Olisko luomua tai muuten vain ihan, noh, purkkaa.

Tiedättehän ne muovilauttakuvat, jotka jokin aika sitten ilmestyivät ruuduillemme? Ne ovat juuri tuolta, Keski-Amerikan Hondurasin edustalta, Roatanin saaren lähettyviltä. Siinä välissä kun minusta tuli aikuinen ja lapseni kasvoi samaan ikään kuin minä olin silloin uidessani kirkkaudessa, meri täyttyi roskasta.

Nykyisessä kotikunnassani alettiin kerätä kaiken muun kierrätyksen lisäksi myös muovit omaan säkkiin ja kauhistuimme sitä määrää. Luulin, että noin puolet olisi muovia, mutta sitä onkin suurin osa. Sadan litran säkki täyttyy alta aika yksikön, vaikka valitsen kaupasta sen pahvirasian muovisen sijaan.

foifi 12 purkit rivissä p

Purkkivalikoimaa. Täynnä tai tyhjänä.

foifi 11 soodapurkki p

Tässä täytetään pesuainepurkkia, olisiko soodaa tms.

Torilla hinnat ovat korkeammat kuin kaupassa, tosin tuotteet parempia – ja muovittomia. Mutta mitä tehdä salaattikerälle jääkaapissa, ettei se ole seuraavana päivänä lounaalla nahkea leprake? Osa vihanneksista säilyy kaupassa nykyisin ostettavissa olevissa kestopusseissa, sipulin puolikkaat ja muut jämät laitan vanhoihin muovipurkkeihin, jotka varmaankin kestävät loppuikäni. Uudet ovat lasista.

foifi 10 papui p

Papuparatiisi.

foifi 9 ch quinoa roggen p

Suomalaiset eivät vielä ole löytäneet tänne. Ruispönikkä on ihan täynnä.

foifi 7 mylly p

Foifissa jokainen asiakas on mylläri.

Kelmuriippuvaisuus on toinen ongelma. Siihen löysin avun Foifista, Zürichin ensimmäisestä Zero waste -kaupasta. Suuren mehiläisvahaliinan suolaiselta hinnalta, 15 Fr, suljin silmäni ja ajattelin niitä muovilauttoja. Liina tuntuu kovalta käsissä, mutta kehon lämmön avulla se muovautuu salaattikulhon ympärille ja suojaa sisältöä.

foifi 5 saippuat p

Pesuaineita luonnon aineksista.

foifi 8 hammasharjat o

Sähköhammasharjan vastakohta.

Kiertelin Foifissa hurmaantuneesti hymyillen, enkä ollut ainut. Täällä ollaan lähempänä aitoa tuotetta; tunnelma on kuin vanhanajan kaupassa. Pastat, pavut, jyvät, karkit, pesuaineet, kaikki voit ostaa suoraan purkkiin. Jos omaa ei ole mukana, hyllystä löytyy kaikkia kokoja. Suomalaiselle on ruista, costaricalaiselle musta- ja kidenypapuja, tyttärelle pastaa. Janoiselle patenttikorkilla varustettuja pulloja, joiden materiaalin nimen ehdin jo unohtaa, mutta se on kevyempää ja ohuempaa kuin tavallinen lasi. Ja myös metallipillejä, puuvartisia hammasharjoja, ekologisia pesuaineita.

Putiikissa tykätään myös lähituotteista, jotka tuodaan myyntiin pyörällä, jos mahdollista. Vihannesnurkkauksessa on myös “rumia vihanneksia”, joiden hinta määrittyy omantunnon mukaan.

foifi 13 yleis p

Eväspurkkeja.

foifi 4 bürsteli p

Muovisten pillien tilalle metalliset. Älä käytä pakkasella.

foifi 16 pullot p

Putelit estämään nestehukkaa.

Ettei meininki olisi liian hyveellistä, on tarjolla myös hanasta -lasipullosta- omaa olutta, giniä ja viinä. Näin myös voileipiä sekä hapantaikinaan tehtyjä ruisleipiä. Pienessä kiireessä tehty visiitti oli aivan liian lyhyt; tänne on tultava kauppalapun kera ja kaverin kanssa kahville, oleilemaan, tutkimaan. Sillä kauppa on myös kahvila. Zürichin alueen suomalaisen designin ystäville se on myös kätevässä paikassa; samalla voi käydä katsomassa viereisen Helsinki designin ikkunat. Tai ehkä piipahtaa sisäänkin.

foifi 15 tiski p

Tiskiltä löytyy teetä monta sorttimenttiä.

En resumen: Yo nadé hace años cerca de Roatán en aguas claras como el cristal, donde ahora flota la alfombra de plástico. Para tratar de reducir la cantidad de plastico que usamos hoy en día es un reto, pero en eso nos ayudan las tiendas de Zero waste. En Foifi en Zurich es como regresar en las tiendas antiguas; todo se puede comprar en frascos – sin plástico.

Kurzgesagt: Vor vielen Jahren habe ich in der Karibik im Kristalklaren Wasser Korallen und farbige Fische gesehen, dort, bei der Insel Roatán (Honduras), wo jetzt einen Teppich aus Plastik schwebt. Weniger Plastik zu benutzen ist eine Herausvorderung, aber machbar. Da hilft z.B. Zero Waste Läden, wie Foifi in Zürich. Da kann man eine Dose direkt ausfüllen, mit Bohnen, Getreide, Schoggi, Putzmittel etc. Und auch einen Kafi mit lokalem Gebäck und eine Atmosphäre von einem Laden von vergangenen Jahren mit modernen Twist geniessen. 

Sarjakuvafestarit eli mahtava tekosyy matkata Luzerniin

Keväällä iskee aina reissutarve ja onneksi on Luzernin sarjakuvafestivaali Fumetto; se tulee kuin tilauksesta oikeaan aikaan.

Heti näyttelyn ensimmäisestä salista löysin itseni. Siis jos olisin eläin. Tämä olisi ilmeeni:

fumetto 2 harmaa pupu

Urs Meilen Rabbit Portrait lähikuvassa

Varhaiskevään tukkoinen hellepäivä oli niistää mehut heti ensi kättelyssä, mutta onneksi kaupungissa on lähteitä ja kahviloita. Luzern tarjoaa festivaalille muutenkin hyvät kulissit. Yltiökauniiden maisemien vastakohtana on sarjakuvan rosoinen maailma.

fumetto 16 kuohut ja linna

Vihreä vesi alkaa janottaa.

Festivaalikeskuksessa pyörii aina paljon porukkaa, on apetta, välikahvia ja festivaalikamaa. Piirtäjät myyvät omia töitään ja oheistavaraa, merkkejä, kasseja, kortteja, koruja…Suomalaiset eivät olleet niin esillä kuin aiemmin, mutta Ville Rannan L’exilé du Kalevala näytti olevan hyllyssä.

 

fumetto 9 festivaalikamaa

Olis kassii, pussukkaa, paitaa, mitä sais olla?

fumetto 21 merchandice

….ja sit tietyst niit sarjakuvii, kuvii ja piirustuksii.

Koska olin valmistautunut Fumettoon surkeasti, kaikki oli yllätystä. Kuten se, että yksi sisäpiha esitteli latinalaisamerikkalaista sarjakuvaa. Vaikka meidän perhe on jotakuinkin 2/3 costaricalainen, emme tunteneet Edward Brendsin töitä ennakolta. Tai olleet ylipäätään koskaan kuulleet nimeä. Shame on us.

fumetto 10 volcan

fumetto 13 sisäpiha

Täl seinäl oli tämmösii juttui.

fumetto 11 lattarisarjakuva

“Tiedän, sanopa muuta, olet oikeassa, elämä on yksi absurdi  haava.” (En valitettavasti tiedä tämän piirtäjää)

fumetto 12 edward brenes cr

Costaricalaista tuotantoa

Satelliittinäyttelyt oli ripoteltu pitkin kaupunkia ja myös päänäyttelyiden perässä sai juosta kilometrikaupalla. Kellarimaisen varastotilan sisällä keskustan ulkopuolella oli ihana viilennellä ylikuumentuneita jalkoja. Eikä sarjakuvissakaan ollut mitään vikaa. Oikeastaan Miroslav Seculic-Strujan työt olivat päivän mielenkiintoisimpia.

fumetto 17 bunkkeri

Miroslav Seculic-Strujan tuotanto seinillä viileässä

Kellaritilasta jatkettiin vielä matkaa poispäin keskustasta, ohi eksoottisten vihannesmyymälöiden, pitkin likaisia katuja, kylttien mukaan kohti Baselia, rämppääntyneiden talojen viertä. Tähtäimessä “street art”. Kuumien kilometrien jälkeen, toiselta puolen rautatietä joen partaalta löytyi tämä:

fumetto 18 street art

Balz Bosshard tuli  tänne väripurkkeineen taatusti autolla. Tai ainakin pyörällä.

Ei oltu vaikuttuneita. Odotin ainakin kymmenien metrien katutaidetta, mutta että yksi työ. Ja taisi siinä vieressä oli joku pieni toinenkin. Tässä vaiheessa näin enää jäätelönkuvia silmissäni ja olin vähällä heittäytyä jokeen viilentymään.

fumetto 18 luzern linna ja muuri

Luzernin vanhaa muuria tornin ja Alpin kera. Torniin en vieläkään ehtinyt kiivetä. Vielä yhden kerran.

Psykologisesti mielenkiintoista, että vuorien katseleminen viilentää kiehuvaa oloa. En silti päässyt pakkomielteestäni saada jäätelöä, ennenkuin edessäni oli 2 suurta palloa keksillä ja ananaskirsikalla koristeltuna.

fumetto 20 luzern pilatus

Onhan Luzernista pakko laittaa jokunen turistikuva. Pilatus ja Sveitsin lippu ovat klassikot.

Iltasella luovimme aasialaisturistien ohi kohti illallista joen rannalle. Niin kuvittelimme. Kaikilla veden äärellä olevilla pöydillä oli varatut kyltit tai niissä istui jo porukkaa nauttimassa alku-illan drinkkejä. Oli turha yrittää etsiä kivaa ravintolaa hyvällä pöydällä, enää oli kyse vain pöydästä. Saimme ehkä sen viimeisen vapaan ja jäimme odottelemaan ruokaa. Söin korista kaikki leivät. Join veden. Kirjoittelin viestejä. Ihastelimme maisemaa. Kävimme läpi päivän annin. Väsyin. Olin todella nälkäinen. Epäilin valuvani tuolilta pöydän alle ja mietin olisiko se oikea tapa saada ruokaa. Maata voipuneena suu auki ja ripsiä heikosti räpytellen.

Tunnin päästä, sen jälkeen kun naapuripöydässä oli tilattu, syöty  kaksi eri ateriaa, maksettu ja poistuttu, saimme annoksemme. Parsarisotto ei ollut huonon näköinen, ollenkaan, mutta vahvisti säännön: älä koskaan tilaa mitään, mikä kotona on herkullista.

fumetto 21 illallinen

Koska aterioinnin yllä leijui ärtynyt musta pilvi, ravintolapäällikkö piffasi juomat. Ensi kerralla tilaan odotteluun pullon kalleinta viiniä. Ja otan kassiin omat alkusnäkit.

En resumen: Luzern en un día de primavera asoleado es muy bonito, un poco demasiado bonito. Por eso es un buen lugar para un festival de caricaturas. El paisaje, que parece a un escenario, se topa con el mundo áspero de comics. Y, por cierto, tenían esta vez también obras de dibujantes latinoamericanos, hasta de un tico, Edward Brends.

Kurzgesagt: Luzern im Frühling ist sehr schön, sogar ein bisschen zu schön. Und deswegen auch einen guten Ort für ein Comics Festival. Die kulissenhafte Landschaft trifft sich mit der karge Welt von den Comics. Und übrigens, dieses Mal gab es auch Werke von lateinamerikanischen Zeichnern, auch von einem costarricanern, Edward Brends.

Taidekoulun satoa

Tervetuloa taidenäyttelyyn! Sveitsin joustava koulusysteemi, jota itse kylläkin pidän lähinnä monimutkaisena, on mahdollistanut sen, että nyt tiedän mitä graafisille aloille valmistava kurssi pitää sisällään. Ja että sellainenkin pitää käydä.

pfolionäyttely 14 p

Tytär on suuntautunut mm. luonto-objekteihin.

pfolio näyttely 3 p

Meillä tykätään ötököistä.

Kursseja on eri pituisia, riippuen siitä onko töissä, päätoiminen opiskelija vai onko tarkoitus ainoastaan kasata portfolio.

pfolio näyttely 1 pp

Tästä mennään kouluun.

portfolio näyttely 16 p

Töiden esittelyä.

Tällä puolentoista vuoden kurssilla olivat yhdessä yläkoulun päättäneet nuoret ja ammattia vaihtavat aikuiset. Läsnäolo tunneilla oli suhteellisen vapaata ja usein annettiin mahdollisuus omien töiden tekoon; missä niitä sitten halusikaan toteuttaa. Osa varmaan toteutti ihan jotain muuta. Esimerkiksi toiveitaan lepopäivästä kahvilassa kavereiden kanssa tai kotona viltin alla lepäillen.

pfolionäyttely 13 p

Valmiita portfolioita sai myös lehteillä.

pfolio näyttely 2 p

Kurssiin kuului myös parin viikon reissu Berliiniin hakemaan taidevaikutteita, haistelemaan elämää, kokemaan suurkaupungin tunnelmaa. Joku oli kasannut matkalla tehdyistä töistään painetun päiväkirjasen, muutamat keskittyivät biletyskulttuuriin ja toivat mukanaan laajan kokoelman sumuisia klubimuistoja. Ilmeinen kohokohta kaikin puolin.

pfolionäyttely 7 p

Luokka.

portfolio näyttely uetliberg

Koulun ympäristöä.

Taidekoulut tuppaavat olemaan keskellä teollisuusaluetta tai ainakin urbaanissa harmaudessa, niin tämäkin. Mutta ikkunasta on näkymä Zürichin kotivuorelle. Siis olisi, jos talojen takaa näkyisi. Ehkä ideana on se, että mitä karumpi ympäristö, sen varmemmin tulee luoneeksi eskapismiin soveltuvaa taidetta. Tai ainakin tarve käyttää värejä. Ainakin kontrasteja.

pfolionäyttely 10 p

pfolionäyttely 8 p

pfolionäyttely 11 p

 

Miten sitten tästä eteenpäin? Osa hankki oppisopimuskoulutuspaikan, jotkut hakivat korkeakouluihin, muutamat aloittavat portfoliokurssin uudelleen ja jatkavat paikkansa ja tyylinsä etsimistä. Kaikilla taskussa upeat portfoliot, paletillinen metodeja kuinka toteuttaa tulevia töitä sekä kassillinen sfäärejä avaavia taiteellisia näkemyksiä.

 

pfolionäyttely 9 p

Mielipiteiden vaihtoa koulusta ja töistä.

pfolionäyttely 6 p

En resumen: En Suiza para entrar en el mundo del arte, en muchos casos antes de los estudios universitarios o una prófesion gráfica, es necesario primero ir en un curso general de diferentes técnicas y hacer un portafolio. Las fotos son de la exposición final del curso en SKDZ. (Entre ellas, varias obras de mi hija).

Kurzgesagt: Hier gibt es Fotos von der Portfolioausstellung der SKDZ (auch einige Werke von meiner Tochter). Der Kurs vorbereitet die junge Talente für die Studien z.B. in einer Hochschule oder für eine Lehre.

Tarjosimme vieraille sadetta, lunta ja lumivyöryjä

Meille pölähti kaksi tyttöä tropiikista, Keski-Amerikan Sveitsistä, lukion päättäneitä reppureissulaisia. Kokemassa vapautta, junamatkoja, muita maita, muita kieliä ja muin tavoin. Matkapäiväkirjoihin oli jo kertynyt kuvia, lippusia ja lappusia sekä muistiinpanoja monelta viikolta; Sveitsi oli välipiste ennen Italiaa, Espanjaa ja kotia.

ticas luzern lokit

Järviseudun lokit katselevat maisemia.

ticas luzern muuri

Luzernin kaupungin muuria

Aikaa oli vähän, vain viikonloppu ja siitäkin haukkasi osan heidän toisen tuttavansa ylitsepääsemätön tarve viedä teinit tutustumaan Zürichin oopperaan. Saksankielinen kiertokävely ei oikein avautunut costaricalaisille ja sitäpaitsi kotimaan pääkaupungin San Josén Teatro Nacional on kauniimpi, totesivat tytöt.

 

Me puolestamme lupasimme majapaikan, fonduetä, pyykinpesun sekä päivän auringossa hohtavilla Alpeilla. Näin siis jokunen viikko sitten. Myrskyrintaman vyöryessä toinen toisensa jälkeen Euroopan yli, toivomuksena oli, että jos edes pääsisi vuorelle, ei tarvitsisi edes auringon paistaa. Perjantaina näytti siltä, että viikon ainut sateeton päivä osuisi juuri sunnuntaille. Lauantai-iltana mahdollisista kohdepaikoista informoitiin, että voisitte kyllä pysyä kotona; myrskyä luvassa yöllä, lumisaateessa ei näe mitään, kuplahissien toimintaa ei taata ja lumivyöryvaara on ylimmillään.

 

ticas luzernin torni

ticas luzern marroni

Kuumat kastanjat lämmittivät käsiä. Vieraista ne oli aika kummallisia, vaikka muistuttavat tropiikin pejibayea, persikkapalmun hedelmiä vai mitä lienevätkään.

ticas luzern ovinäkymä

Kun kylmä ja märkä on ulkona, ei haittaa.

Sunnuntaina otettiin rauhallisesti, syötiin aamupalaa ja lähdettiin ajelemaan kohti Luzernia. Ehkä edes auton ikkunasta näkyisi vuori. Mutta ei. Mistään ei olisi voinut edes arvata, että lähellä on Alppi. Ilma oli valkoista höttöä, kaatosadetta, vuorilla tuuppasi pari metriä uutta lunta. Idylliset kylät näyttivät vettyneiltä ja surullisilta, Luzernissa kävelivät vain turistit olkapäät kiinni korvissa, paksuin kaulaliinoin ja sateenvarjoin. Mutta kaupunki oli tyttöjen kokemuslistalla ja heitä ei haitannut sade. Suklaakauppakin oli auki.

ticas luzern kahvipaikka

Kahvipaikka. Koristeltu karnevaalimaskein.

Paluumatkalla poikettiin Hirzelissä Pikku-Heidin luojan Johanna Spyrin parin huoneen museossa. Paikkaa pitävä mummeli, Johannan sukulainen, kuvittelimme, kiikutti meille paperilautasella suklaakakkua. Ulkona alkoi tipahdella sormenpään kokoisia lumihiutaleita rauhalliseen tahtiin. “Ihan oikeaa lunta, siis todellista lunta,” hihkui toinen tytöistä. Eikö aiemmin matkalla satanut lunta? “Satoi, mutta sellaista väkivaltaista lunta, joka meni tuulessa sivuttain, tämä on aitoa!”

Siitäkin saatiin ruksi kokemuslistalle. Italian junaan nousi kaksi matkalaista pakaasit täynnä puhtaita vaatteita ja ajatukset jo toisella puolen Alppeja.

En resumen: Nos vinieron un par de backpackers de Suiza Centroamericana. Y en vez de enseñarles los Alpes Suizos blancos, brillando en el sol, como habiamos prometido, estuvimos adentro de una nube grande. Lluvia, viento, más viento, menos viento, más lluvia y en las montañas varios metros de nieve, peligro de avalancha seria. Pero algunas cosas si pudimos ver de la lista de las muchachas. Y lo mas importante: en el pueblo de la escritora de la pequeña Heidi, Johanna Spyri, empezó a caer nieve muy bonito. Según las muchachas: la nieve de verdad.

Kurzgesagt: Wir hatten einen Besuch aus der Schweiz von Mittelamerika. Ein paar Backpackers die die Alpen sehen wollten. Un gerade dann, wenn es regenete. Es regnete mehr, es gab Sturmwind, meterweise Neuschnee in den Alpen und hohes Lawinengefahr. Man konnte gar nicht sagen wo die Bergen sind, so viel hat es geregnet. Aber Luzern fanden wir schon. Und Schokolade. Auf dem Weg zurück nach Zürich, im Dorf von Johanna Spyri, gab es einige schöne Schneeflocken. Richtiger Schnee, meinten die Mädchen.

 

Suomalainen Sveitsissä: Marika Rosenius

Sihl-joen toisella puolen, kasarmialueesta koilliseen, kieli vaihtuu saksasta espanjaksi. Dienerstrassella myydään kolumbialaisia vaatteita ja baarin ulkopuolella seinään nojailevat miehet tuijottavat tulijoita ryhmänä estoitta.

Korttelin sisäpihalla, japanilaisen liikkeen vastapäätä Wood Factoryssä meidät vastaanotetaan suomeksi. Tummien nahkasohvien ja massiivisten puuhuonekalujen ylle on ripustettu maisemia, joissa on jotain utuisesti tuttua, herkkää, mutta kuitenkin vahvaa.

Marika Rosenius, suomalainen kuvataiteilija, työstää teoksensa puulle, sahalla ja taltoilla viiltäen ja maalaa rosoiselle, muutaman millin levyisten lastujen ja suikaleiden elävöittämälle pinnalle akryylivärein.

Kiertelemme liikkeessä, juttelemme toista tuntia ja mietin kuinka kotoisaa täällä olisi asua, keskellä sitä karkeampaa Zürichiä, suojassa korttelin sisällä.

marika rosenius 6
Marika Rosenius

 

Marika, miten olet päätynyt Sveitsiin? Suomalaisen mieheni työn vuoksi.

Kuinka kauan olet asunut Sveitsissä? 18 vuotta.

Onko tämä pääteasema vai suunnitteletko muuttoa Suomeen tai muualle? Taitaa olla pääasema, joskin välillä täytyy päästä “hengittämään” rajojen ulkopuolelle.

marika rosenius 4

marika rosenius 5

Miten vietät arkesi? Olen taidemaalari ja olen joka päivä ateljeessani, illat menevät usein markkinoinnin merkeissä.

Entä minkälaisena näet suomalaisen aseman tai osan, Sveitsissä? Ulkomaalaisista suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset ovat varmaankin kaikkein hyväksytyimmät.

marika rosenius 1

Kolmen kärki Sveitsistä? Luonto, sijainti ja kansainvälisyys.

Mitä haluaisit tuoda kotimaasta Sveitsin elämääsi? Tietyt ystävät ja sukulaiset, huumorin ja koulujärjestelmän.

marika rosenius 3

 

marika rosenius 2

Marika koivumetsänsä keskellä.

En resumen: Me topé con Marika Rosenius, una pintora finlandesa, que vive en Zurich y tiene ahora su exposición en Wood Factory. Trabaja con cierras y con formónes para alistar la superficie de la madera y pinta después con colóres acrílicos. Los abedules son un tema muy finlandes, en algúnas otras pintúras lo nordico está más en el átmosfera del cuadro.

Kurzgesagt: Ich habe mit der Künstlerin Marika Rosenius in zürcher Wood Fabric getroffen. Die Finnin arbeitet mit den Sägen und Meisseln um die Oberfläche zu vorbereiten und malt danach mit Akrylfarben. Die Birken sind ein finnisches Thema, aber in den anderen Gemälden das Nördliche findet man eher in der Stimmung.

%d bloggers like this: