Koronaretki rantaan

Koronaretki rantaan

Viikonloppuna eletään vielä rentoa koronaelämää. Tai koronatonta elämää, meidän perheessä. Leivon kaneli-omena-kakun, koska luen sen olevan hyvä aktiviteetti erityisinä aikoina. Tuoksu on kotoisa ja maku kuin suoraan mummolasta.

Näillä näkymin viimeisen salikeikan jälkeen kasaan koriin tarpeet. Termarillinen kahvia, lämmintä kauramaitoa pulloon, peiton, jos istuisimme kiviselle reunalle, kupit, lusikan, sokeria.

Termari ja muut valmiina./Koffee and stuff ready.
Sisiliskot juoksentelevat virkeinä muurilla./These boys also already running around.

Ensimmäinen kevätretki vie alas Zürichinjärven rantaan. Katua, raput alas, rautatietunnelin alta, oikealle rantauimalan ohi. Makustelen sanaa rantauimala ja tiedän että sille on parempikin termi. Ehkä sitä on käytetty muumeissa, mutta jotenkin vanhahtava se on. Uimala ei ole vain ranta infrastruktuurin kera, vaan puinen rakennnelma, jonne mennään ovesta sisään. Joudun googlaamaan ja löydän vihdoin sen, jonka olin unohtanut: uimalaitos. Näitä on Zürichissä useita. Niistä pitänee vielä kirjoittaa, sitten kun olemme toisella puolen koronaa.

Aurinkoa…/Ohh, sun…
Et jos ottaisin kuvan niin että järvi kimmeltää takana. Okei, ei toimi. /So, if I´d take a picture with the lake behind me. Ok, not working.

Ensimmäinen pysähdyskohta on lähempänä ja siksi sinne. Toinen olisi entisen vanhainkodin ranta, joka on vakituinen uimapaikkamme. Kahvintarve määrää kuitenkin suuntaa. Kuvitelmissamme laivalaiturin luona – sillä tottahan rantakunnalla sellainen on – penkki on vapaa, siinä terhakkaana seisovan härän vieressä, veden partaalla. Tai sitten vähän sivummalla, mutta kuitenkin. Olimme väärässä. Väkeä oli penkeillä, muurilla, laiturilla lapset käyttivät siirrettävää laivasiltaa jumppatelineenä, piknikillä nurmikolla. Seureet pysyttelivät omissaan, kuten kehotetaan. Mutta näytti siltä, että kaikki kynnelle kykenevät olivat ulkona. Myös rantakadulla. Pyöräilijöitä suhasi lähes jonona, lenkkeilijät kompastelivat toisiinsa tai sunnuntaikävelijöihin. Kun ei kerran pidä mennä kauppaan, laskettelemaan tai lorvailemaan kaupungille, lähdetään nauttimaan auringosta rantaan. Zürichiläisen pykälä numero yksi.

Kahvia ja kakkua./Koffee and cake.
Mukavaa. Eipä tähän muuta./Just nice. Nothing to add.

Joimme kahvia ja vajosimme aurinkotranssiin. Vesi liplatteli, nokikanat lipuivat ohi. Kakku oli syöty nopeasti. Kukaan ei jaksanut puhua koronasta tai juuri mistään. Kuka olisi uskonut Alppien kimmeltäessä auringossa, kevätkukkien loisteessa ja iloisenlaiskassa ilmapiirissä, että olimme pandemian keskellä.

Onkijaa ei korona haittaa./The fisher doesn´t mind about corona.
Härän varjossa. /In the shadow of a steer.
Mikäs tässä istuessa. / Relaxing, enjoying.

En resumen: Llevámos un queque de banano y canela y por su puesto cafecito en la canasta y fuimos a disfrutar el día al lago. Sentado viendo las olitas, los alpes y pajaritos nadando en el agua, parece muy difícil de entender, que estámos viviendo una pandemia.

Kurzgesagt: Kaffee und Bananen-Zimt-Kuchen in einem Korb und ab zum See. Kleine Wellen, Sonne, Alpen, einige Wasservögel. Gerade in diesem Moment ist es sehr schwierig zu verstehen, das wir eine Pandemie leben.

Laivaa odotellessa. Voi mennä hetkinen./Waiting for the boat. Might be a while.

Hiukkasen hukassa

Hiukkasen hukassa

“Yleensä nää sun retket ei ole ihan näin epämääräisiä, mutta hyvä lenkki”, totesi Costa Rican lanko. Hirveä tarve pusertaa aikatauluun, siis langon viimeiseen päivään Sveitsissä, yksi talviretki, johti siihen, että päädyttiin Tschappinaan. Piti olla kirkkaan kaunis päivä, mutta kun avasin verhot, satoi vettä.

Pulssi nousi sataan ja etsin vauhdilla uutta kohdetta, en ollut vaativa, mutta jos edes olisi kuiva sää. Korkeutta piti myös olla tarpeeksi, sillä lumiolosuhteet ovat olleet heikohkot ja lämpötilat korkeita. En halunnut liukastelemaan, vaan oikeaan talvifiilikseen.

Tschappinan pidempi talvipatikkareitti oli siis poissuljettu. Mitään muutakaan varteenotettavaa en löytänyt, joten lähdettiin uhmakkaasti kohti lupauksiltaan puolipilvistä, mutta käytännössä sateista keliä päin.

Purin huulta koko matkan, sillä sade vain yltyi. Ehkä mentäisiin vain ylös, kahville ja alas.

Lumisotaa vesitihkussa. /Snow fight in the rain.

Viamalan lähistöllä pyyhkäistiin moottoritieltä mutkaista tietä ylös, ohitimme puun, jossa oli kaksi kissaa, tallin pihalla hevosia valmistettiin matkaan, ilmassa tuoksui lehmä ja haukka istui keskellä peltoa. Paikat olivat vähän nuhjuisia ja tie kapeni.

Maasto ja taivas samaa sävyä. /The sky and the terrain are simply the same color.
Siis et mihin? / Where to…?

Opastusten mukaan Obertschappinasta piti löytyä parkkipaikka. Kyllä, mutta siitä oli vielä monta kilometriä kiermuratietä ylöspäin polun alkuun. Hiihtohissi, jonka kuvittelin olevan istuttava, olikin t-hissi, joten se siitä. Postibussi olisi ajanut joskus tuntien päästä, joten siitäkään ei ollut apua. Autoon ja yhä ylös kohti Obergmeindea.

Ei mikään turistipaikka, tämä Tschappinan hiihtoalue, ajattelin, kun tiellä oli varjokohdissa paksu jääkerros. Muualla se olisi jyrätty pois. Ripoteltu hiekka auttoi hieman hermojen hallinnassa, sillä eihän meillä tietenkään ollut ketjuja mukana.

Penkki lapiolla. / A bench with a shovel.
Alppitila. / Alpine farm.

Obergmeindesta löytyi myös paikka jonne parkkeerata. Pari ravintolaa ja hiihtohissin toinen osuus. Pienessä kioskissa oli nainen, joka järkyttyi kuullessaan vieraan aksentin ja menetti kyvyn puhua. Tiedustelin vain, että onko talvipolku auki. Hän juoksi mökistä ulos, etsi vihkosen ja tuuppasi sen käteeni. Kyselemääni Glasserrundea hän ei tunnistanut selvästikään. Sen piti olla paikan ainut ympärilenkki.

Luotin omaan vainuuni ja luotsasin joukkoni kohti mäkeä loskassa läpsytellen. Posket vaihtoivat väriä välittömästi, alku oli sen verran jyrkkä. Onneksi taivaalta tuli virkistettä suihkupullon tapaan. Pilvien väri vain huolestutti. Jos alkaisi sataa kaatamalla, palaisimme takaisin. Jos löytäisimme. Sillä luvattuja pinkkejä suuntaviittoja tai edes tavallisia talvipatikkapolkua viitoittavia pinkkejä seipäitä ei näkynyt. Reitti oli merkitty punavalkoisilla, jotka tässä kummallisessa säässä tuntuivat katoavan hankiin.

Help me…

Harmaa sää on ehkä vaikein kävellä epämääräisessä hangessa, sillä kaikki korkeuserot katoavat. Polkua oli hankala nähdä, kompastelu sen sijaan helppoa. Tien piti olla silmälasien muotoinen. Ensin sankaa pitikin eteenpäin, sitten vasemmalta ensimmäisen linssi reunaa nenän yli, toisen linssin vasenta reunaa takaisin (sanka oli varmaan pudonnut), nenän yli ja sankaa myöten Obergmeindeen. Korkeuserot pistivät epäröimään, samoin ensimmäiset viitat. Oli tietä ilman viittaa ja viittaa ilman tietä.

Lumipupu, tietty. /A Snowrabbit, of course.

Lopulta kiersimme kahdeksikon ja kaikki tuli nähtyä. Loppupuolella tapasimme joukon valppaan tehokkaan ja pikkuisen huolestuneen näköisiä koiria työnteossa. Jokaisella oli oma matto, jolla he lepäilivät, yksi oli hommissa. Täällä harjoiteltiin lumivyörystä ihmisen etsimistä. Mainio tilanne kuvata, mutta en halunnut häiritä tärkeää treeniä.

Takaisinpäin kävellessä matkalla oli yksi ainut talo. Perheellä on täällä kesällä lehmiä, he tekevät juustoa ja viettävät Alppi-elämää. Aikamoinen näköalapaikka.

Viimeisessä alamäessä tumma taivas repesi. Kehotin perhettä nostamaan hihat, sillä kuten varmaan tiedät, aurinkoa pitäisi saada 10 minuuttia päivässä ja mieluiten käsivarsien sisäpuolelle, tarpeellisen D-vitamiinituotannon takaamiseksi. “En voi uskoa, että pönötän tässä tällä tavalla ja auringossa”, lanko mutisi. Hän ei ota aurinkoa. Sitä tulee Costa Ricassa ottamattakin.

Reikä taivaassa. Aurinko yrittää läpi./Hole in the sky. Sun trying to get through.
Peak: Piz Beverin
Aurinkoa on otettava, kun sitä saa. /You gotta sunbath, wenn you gotta sunbath.

Glaserrunde, Obergmeind-Glasspass-Obergmeind

6 km, 2h 20 min, 299 m ylös, 303 m alas, korkein piste 1952, matalin 1814

Tschappina Skiarea

En resumen: Lluvia, sol, caminos sin rotulo, rotulos sin camino. En este paseito en Tschappina había de todo. Un poco perdidos anduvimos en la nieve y en final hasta encontrámos, no sólo devuelta, sino que también el sol.

Kurzgesagt: Regen, Sonne, Wanderweg ohne Wegweiser, Wegweiser ohne Wanderweg. In Tschappina gab es alles. Ein bisschen verloren sind wir im Schnee gelaufen, aber zum Schluss haben wir nicht nur zurück, sonder auch Sonne gefunden.

Jalat lumessa, kasvot auringossa

Jalat lumessa, kasvot auringossa

Talvi ilman lunta ei tietenkään käy päinsä. Siis minun talveni. Ellei olla tropiikissa. Pakattiin reput ja kohti valkoista tai ainakin sitä, missä pitäisi olla talvinen Alppi.

Leudot päivät ja alavalla maalla kukoistava kevät kertoi siitä, että pitää nousta korkealle, eikä sielläkään välttämättä ole toivotut olosuhteet. Otin mukaan liukuesteet, varmuuden vuoksi, sillä mikään ei ole niin epämukavaa, kuin vuorilla liukastelu.

Kuplahissin aseman tuntumilla oli rauhallista ja lumetonta. Ehkä korona oli verottanut kävijöitä tai sitten se epäilys lumikerroksen paksuudesta.

Melchsee Frutt ei ole kesällä lempimpaikkani, sen kaavoituksessa on jotain mätää. Pieneen paikkaan on tuotu sivilisaatio epäesteettisesti, eikä sitä pääse kunnolla pakoon patikkapoluillakaan. Mutta talvella tilanne on toinen, lumi pehmittää näkymää.

Zürichistä tänne ajaa reilussa tunnissa, julkisilla kestää tuplasti. Läheisyys ja kaikenpuolinen mukavuus on plussaa. Helppo paikka tulla nopeasti piipahtamaan auringossa ja talvessa. Talvipatikkareitti on päiväretkelle lyhyehkö, mutta sopii nautiskelijoille, heikkokuntoisille ja lapsiperheille. Pulkka- ja kelkkaväkeä olikin liikkeellä aikalailla. Matkaa kertyi vajaa kymmenen kilometriä, nousua 245 m ja laskua 175 m.

Melchsee on myös pilkkijöiden lempipaikka.

Auringon sokaisemana yritin tähdätä kuvia erilaisista kokoonpanoista. Kaikista tuli enimmäkseen huonoja tai katastrofaalisia.

Murtsikkaladuilla oli ilmeisen hiki, sillä tyyppi toisena oikealta on ilman paitaa. Ei, en ottanut varta vasten kuvaa, vaan hän liukui asetelmaani.

Ruokapaikka näkyvissä. Hiki oli myös kävellessä. Riisuin paitasilleen ja muistin sivellä aurinkorasvaa, sillä edellisenä vuonna poltin kalmankalpeat talvikämmeneni.

Ruokaa. Terassilla oli myös yllättäin reilusti tilaa. Tätä on odoteltu, istahtamista talviseen alppiaurinkoon sapuskan ääreen. Nautinnon makua.

Gerstensuppe eli ohrakeitto on perinteinen ruoka, jossa yleensä on vihannesten lisäksi myös kuivalihaa. Selvästi kasvissyöntitrendi painaa, sillä tänä vuonna olen nähnyt monessa paikassa vegiversioita, joihin saa halutessaan lisukkeeksi esim. nakkeja. Niin myös täällä. Keitto on paksua ja maukasta, ehdottomasti hyvää talviruokaa.

Ja taas eteenpäin. Paikoin pilkotti ruoho ja tällä puolella kukkulat olivat jäisen kimaltavia. Luminen tie oli kuitenkin kovaa käveltäväksi.

Muhjua tuli vastaan vasta järven sivulla. Täällä on puhaltanut myös tuuli, sillä reuna oli kuin marenkikuorrutetta.

Varjo alkoi tavoittaa seutua. Aurinko laski nopeasti vuoren taa ja muurahaismainen ihmisvirta lähti kohti hissejä. Pilkkijätkin lopettelivat päivän sessiotaan, selvästi vastahakoisesti. Pari tyyppiä istui eräänlaisessa snowmobiilissa, jonka jälkimmäisessä vaunussa oli teline ongille. Vain kaksi oli raaskinut jättää jään, loput vielä vetkuttelivat varjossa.

Hissiaseman vierestä ostin vielä mukaan kimpaleen Alppijuustoa illan juhliin viemisiksi. Suoraan isännältä ja ainakin taatusti lähituotantoa, maito kenties lehmistä, joita tapasimme kesän patikkareissulla.

En resumen: La primera vuelta en la nieve en este invierno! Un día perfecto en Melchsee-Frutt: sol, nieve, jaspia y lo mejor, poca gente.

Kurzgesagt: Der erste Winterspaziergang auf Schnee, wenn in Zürich schon die Frühling herrscht. Ein super Tag in Melchsee-Frutt: Sonne, Schnee, Essen und das beste: wenig Leute.

Myrsky ja minä

Viranomaiset kehottivat pysymään sisätiloissa myrskyn ajan. -Ajattelin, että no joo, katsotaan. Sitten juttelin suomalaisen eläkkeellä olevan sairaanhoitajan kanssa. Hänen viestinsä värikkäine esimerkkeineen oli, että vain hullu lähtee raivoisalla kelillä ulos. -Ajattelin, että no okei.

Koska edellisessä myrskyssä oli viereisen parkkipaikan penkki, väliaikaiset liikennemerkit ja metalliputket rakennustyömaalta lentäneet nurin tai uusiin paikkoihin, oli odotettavaa, että raskaitakin esineitä olisi liikkeellä. Joten tein kuten käskettiin. Jätin metsälenkit ja muut retket väliin. Murisin, koska talvipatikoista ei tule hittojakaan; aurinko paistaa silloin kun on kiireitä, muulloin on myrsky, yllättäinen kevät tai muu luonnonmullistus.

Mitä siis tein kun myrskysi?

  • Leivoin costaricalaisen kakun, sisälle keitin ananashilloa, päälle sikäläiseen tapaan italialaisen marengin
  • Juhlin kaksia synttäreitä
  • Söin sitä kakkua
  • Keitin kidney-papuja gallo pintoon, papu-riisi -aamiaiseen, joka myös kuuluu osana syntymäpäivien pyhiin sakramentteihin, näin sanovat syntymäpäiväsankarit
  • Juoksin katsomaan ikkunasta huimia tyrskeitä Zürichinjärvellä
  • Huusin “Ai kauhee!” ja luulin talon lähtevän lentoon
  • Kauhistelin tuulen järvestä ilmaan puhaltamaa pisaraseinämää, joka näytti ylöttyvän kymmenien metrien korkeuteen.
  • Söin lisää kakkua, ekstramarengilla ja jäätelöllä.
  • Tein ranskalaista linssiperunamuussigratiinia, joka oli niin hyvää, että sen on pakko olla syntiä, sanoi tytär.
  • Todistin järvipelastajien operaatiota, jossa he kuljettivat polkuvenettä ehkä sinne mistä se oli irtautunut
  • Yritin kuvata sateenkaarta milloin mistäkin ilmansuunnasta, mutta äkkipikainen tuuli vaihtoi suuntaa nopeammin kuin painoin laukaisinta ja tuloksena oli todella tylsiä ja harmaita kuvia, joissa ei ollut sateenkaarta eikä myrskyäkään
  • Söin suklaita, koska kakku alkoi loppua
  • Tein soijabolognesea spagetin kaveriksi
  • Suljin ovia, jotka eivät kestäneet tuulessa kiinni ja pelkäsin, että ikkunat tulevat sisään
  • Ihmettelin ja ihastelin järven pinnalta nousevaa vesipyörrettä, jossa oli sateenkaari, enkä saanut siitäkään kuvaa
  • Selasin kansanäänestys- ja muita äänestyspapereita ja sain vietyä kuoren postilaatikkoon sen sijaan että se olisi päätynyt tuulipostina esim. Itävaltaan
  • Tutkin kummallista koodia astianpesukoneessa ja totesin, että nyt on aikaa vaikka tiskata käsin, minkä olisin tietenkin ulkoistanut Aldolle, ellei koodiprobleema olisi tullut ratkaistuksi
  • Tarkkailin jännittyneenä lähipuita ja niiden kallistumisen astetta
  • Aloin olla aika valmis poistumaan ovesta, myrskyä tai ei

Myrskyn jälkeinen lähitienoon bilanssi:

Miinusta: puolet pensasaidasta nurin, piharoskapömpelin kansi hornankuusessa, grillin kansi auki, puutarhapöytä nurin ja hajalla.

Plussaa: ikkunasta näkyvän hasselpähkinän urvut ovat samoin hornankuusessa. Eivät enää herätä allergisia reaktioita pelkällä olemassaolollaan.

Tänään heräsin hiljaisuuteen. Se tuntui uudelta ja lupaavalta.

En resumen: Tormenta después de tormenta ha sacudido los arboles, causado casi tornados en el lago. Hemos visto arcoirises en cada dirección, recibido lluvia, granizo, copos de nieve, visto arboles caídos, objetos volados. Resultado: una tapa de un recipiente del jardín volado donde el vecino, una mesa del jardín despedazado, una cerca viva parcialmente caída. Positivo: el viento se los llevó también los amentos llenos de polen.

Kurzgesagt: Jetzt reicht es schon mit dem Sturm und verrückte Temperatur Schwangkungen. Ich verlange Ruhe, Sonne, Kälte und Schnee. Danke.

Hedelmiä ja currya

Hedelmiä ja currya

Parin päivän aikana sää on vaihtunut ikuissyksystä kevääseen ja siitä talveen ja taas siihen syksyyn niin nopealla tahdilla, ettei ihminen tahdo kestää perässä. Sillä aikaa, kun lämpötilat ovat sahanneet ylös ja alas ja myrskyt roipottaneet paikkoja valtavalla voimalla, olen istuskellut keittiössä tutkimassa keittokirjoja.

Torquaissa, Britannian rannikolla, maistoin yhdistelmää, jossa yhdistyivät suolainen, makea ja polttava. Olin lapsi ja maku, curry-kana, jossa makean osassa oli banaani, oli jotain täysin makumaailmani räjäyttävää.

Sama ruoka tuli mieleeni, kun sain eteeni lautasen Riz Casimiria Sveitsissä. Annos oli sen verran vaatimaton, etten muista edes missä sen söin, ainoastaan yhteyden muistoon. Jotain lämmintä jäi mieleen läpättelemään ja suhtaudun zürichiläiseen kummalliseen ruokalajiin lämmöllä.

Ja kyllä, Riz Casimir on kehitelty aivan kotikulmillani, -50-luvulla, luultavasti sodanjälkeisen sukupolven kaukokaipuuseen. Se kuului jossain vaiheessa kaikkien ravintoloiden perusruokalistaan, nyt Riz Casimiria saa kuulemma etsiä.

Ainekset kasassa. / The ingredients ready for Casimir.

Resepti löytyi omasta kaapista zürichiläisen kasvisravintola Hiltlin keittokirjasta, nimellä “Casimir” Alkuperäisessä versiossa proteiinilähteenä on vasikanleikettä tai sikaa, minä valitsin ehdotetuista quornista, seitanista tai tofusta sen ensimmäisen. Kaupan paketissa palaset olivat vähän isoja, joten pilkoin ne mieleni mukaisiksi. Maku jäi lopulta vaatimattomaksi, quornimaiseksi, joten jos tätä ikinä enää teen, laittaisin mausteita paistamisen yhteydessä. Kenties currya ja ehkä sitä chiliäkin, vaikkei se perusreseptiin kuulu.

Ei tämä muutenkaan mennyt keittokirjan mukaan. Ongelmat alkoivat kaupassa: ananakset olivat vihreitä, aivan täysin raakoja, persikoita ei tietenkään ole tähän aikaan vuodesta ja litsit nyt eivät vain kuulu meidän pienen kaupan valikoimaan. Joten tein, kuten monissa ravintoloissa, joissa Riz Casimiria tarjoillaan, otin ananakset ja persikat tölkeistä. Litsit päätin unohtaa.

Pilkoin sipulin ja quornin, paiston ne ja heitin hedelmät sekaan. Mausteiksi currya, kurkumaa, korianteria, kookosjauhetta, valkopippuria. Vaikutti hyvältä. Loraus viiniä ja annoin annoksen porista.

Nooh, en nyt ehkä menisi vieraille tarjoamaan…/ Wouldn´t probably offer for quests…

Omassa versiossani käytin soijakermaa. Se ei toiminut toivotun lailla, vaan meni hapahkossa seoksessa, ruokosokerista huolimatta, kokkareiseksi. Ei hyvä. Epäesteettistä, vaikkei vaikuttanut makuun. Soijakermalla on välillä tätä ominaisuutta ja yleensä ahkera sekoittelu auttaa – ei tällä kertaa.

Kansallisruuaksikin mainittu Riz Casimir tarjoillaan Zürichissä usein myös paistetun banaanin kera, joskus myös päällä kermatötterö. Todelliset överit konservatiivisessa kaupungissa. Keittokirjan ohjeessa skipattiin kaikki nämä jälkiruokaan vivahtavat aineet ja jopa se riisi. Omalle lautaselleni keitin lisäksi basmatia tasoittamaan hedelmäisyyttä. Pistelin menemään, mutta makumuiston kaipaus jäi vielä vaivaamaan.

En resumen: Con tantas tormentas tenía tiempo de estudiar los libros de cocina en casa y encontré un comida exótica, pero originalmente de Zurich. Riz Casimir lleva piña, melocotones y a veces hasta banano. Suena muy dulce – y también es. Mi intento era con quorn y vegetariano, pero la crema de soya no sirve con fruta y vino blanco. La apariencia: horrorosa. Sabor: comible.

Kurzgesagt: Wenn das Wetter Sturm nach Sturm bringt, ist es besser zu Hause zu bleiben. Es gab Zeit Kochbücher zu studieren und ich habe etwas Zürcherisches gemacht, nämlich Riz Casimir. Obwohl es eine vegetarische version war und eher wie nur Casimir, ein Rezept vom Hiltl. Resultat: süss, aber hat geschmeckt. Und ich weiss warum Hiltl Soya Rahm nicht empfohlen hat: es funktioniert nicht.

Kuin karkkikaupassa

Kuin karkkikaupassa

Kävelen Zürichin keskusaseman vieressä kokoaan uudestaan rakennetulla kadulla kassi kilisten. Sen sijaan, että olisin viemässä tyhjentyneitä hillo- ja muita purkkeja kierrätykseen, olen menossa niiden kanssa ostoksille. Vain etikalta löyhkäävät purkit hylkään.

Chez Mamie ja sen vieressä oleva käytetyn elektroniikan liike näyttävät eleganteilta putiikeilta hädin tuskin valmiissa rakennuksissa, mutta edustavat uutta suuntausta. Kaupunkiin on tullut pikkuhiljaa lisää zero waste -ajattelua tukevia kauppoja, joiden soisi menestyvän.

Chez Mamie houkuttelee / Chez Mamie is tempting.

Foifi on oman reittini sivussa, mutta tykkään käydä siellä, jo pelkästään ilmapiirin vuoksi. Chez Mamiella on kaksi liikettä Zürichissä ja ympäri Sveitsiä sisarusputiikkeja. Foifi ja Chez Mamie ovat hyvin samantyyppisiä, ideana se, että kaikki mitä vain suinkin voi, myydään ilman pakkauksia tai purkeissa, joita voi käyttää uudelleen. Chez Mamiessa vallitsee myös luomu ja luontoystävälliset tuotteet.

Yhdellä kertaa en ehkä ihan pysty edes rekisteröimään, mitä kaikkea täältä saisi. Olemme jo siirtyneet takaisin palasaippuaan, tytär käyttää hammastahnaa pienestä metallirasiasta, kun taas vanhemmat jatkavat perinteistä linjaansa vanhan tutun tahnan parissa. Siitä luopuminen tuntuu liian suurelta riskiltä; hammaslääkärikäynnistä Sveitsissä saa maksaa maltaita. Tytärtä kiinnostavat myös sampoot. Täyttökerralla hinta on ensimmäistä edullisempi.

Tuotteita hiusten hoitoon./Hair products.
Saisiko olla sveitsiläistä yrttiteetä?/Some Swiss herbal tea?
….Entä costaricalaista sokeria? Eikö? Entä suomalaista xylitolia?/…Or Costarrican suger? No? Then Finnish xylitol?

Hyllyissä on ekologisia pesuaineita, herkkuja, kuten vegaanisia pipareita, suklaanibsejä, kuivahedelmiä, tiskiharjoja, vessapaperia, montaa sorttia teetä, pastaa, papuja, sokeria ja vihanneksiakin, myös niitä vinoja ja vänkkyröitä. Tiskillä lukee, että myös täyskermaa ja tofua löytyy.

Systeemi toimii niin, että voit tuoda oman pussisi tai purnukkasi, punnita ne kaupassa ja ladata täyteen tavaraa. Tai vaihtoehtoisesti lunastaa käyttöösi Chez Mamien purkin, pullon tai kangaspussin. Ne voi tuoda takaisin tai jättää omaan käyttöön.

Xylitolia mukaan. /Finnish xylitol it is.
Voit pistää jyväsi näihin kivoihin pusseihin tai tuoda omasi./You can put your grains in these cute bags or bring your own.
Karpaloita mukaan./Cranberries to go.

Yritän vertailla hintoja tavalliseen supermarkettiin, mutten oikein muista kilohintoja. Sen sijaan huomaamme, että luomuoliiviöljy on täällä samaa luokkaa kuin lähikaupassa.

Tämän sorttisissa putiikeissa on jotain vanhan ajan charmia, herttaista kotoisuutta, joka vetoaa. Vähän kuin leikittäisi kauppaa. Viimeistään herkut houkuttelevat täyttämään purkin; olo on kuin karkkikaupassa. Kaikkea tekisi mieli – mitään en tarvitse, mutta olisi kiva ostaa jotain. Mukaan lähtee kuivattuja karpaloita ja suomalaista xylitolisokeria, joka on costaricalaisen ruokosokerin vieressä. Meidän perhe on siis hyvin edustettuna.

Hyllyissä myös erilaisia öljyjä ja palasampoota./You get here also different kinds of oils and shampoobars.
Houkutusten osasto: pipareita, suklaata…/Very tempting area: the sweets. Coockies, chocolates…
Vihannekset saavat luvalla olla eri kokoisia ja muotoisia. Annetaan kaikille mahdollisuus! (Löydätkö sydämen muotoisen perunan?) The vegetables may also be of different sizes and forms. Let them live! (Do you find the heart shaped potato?)

En olisi valmis maksamaan paljaammasta tuotteesta kovinkaan paljon enemmän, edes tukeakseni erittäin hyvää suuntausta, sillä hinnat ovat Sveitsissä jo valmiiksi tarpeeksi suolaisia. Siksi haluan vielä tarkistaa hinnat.

Putiikki on kätevästi aseman vieressä ja koska näihin kortteleihin on muutenkin asiaa, tulen käymään täällä varmasti melko säännöllisesti. Viikko-ostosten tekeminen jakautuu jo alunperinkin useaan kauppaan, koska yksi myy yhtä sorttia, toinen toista ja tähän sarjaan haluan liittää Chez Mamien. Se vaatii aikamoista pläänäystä ja saattaa johtaa siihen, että aina unohtuu jotain.

Lähikauppaketjun liikkeet Genevessä ovat kokeilemassa muistaakseni kuivapapujen ja riisin myyntiä ilman pakkausta – toivoakseni kokeilu laajenee käsittämään muita tuotteita ja tulee myös pian Zürichiin ja meidän kylälle.

Tässä osa purkeista, laatikoista ja pusseista, joissa voit viedä kotiin tuotteita./Part of the cute bags, boxes and jars to take to take the products home.
Jokaiselle jotakin: täyskermasta tofuun. /There´s something for everybody: from milk to tofu.

En resumen: En Zürich hay unas tiendas, donde se puede comprar productos sin empaque: ecológico y además divertido. De Chez Mamie en un estante encontramos también nuestra familia: azúcar de caña de Costa Rica, se había colocado muy bonito a la par del azúcar de abedul de Finlandia.

Kurzgesagt: In Zürich gibt es einige Läden, wo man die Produkte ohne Verpackung kaufen kann: ökologisch und es macht spass. Wir haben in Chez Mamie auf einem Regal auch unsere Familie gefunden: Rohzucker aus Costa Rica hatte sich so schön neben dem Birkenzucker, Xylit, aus Finnland, plaziert.

Kohtaamisia

Kohtaamisia

Kävin läpi viime vuoden kuvia ja tajusin, että olen ronkeli. Zürichistä otan kuvia vain erittäin ihanteellisissa olosuhteissa, silloin kun taivas on kirkas, kukat tai vaihtoehtoisesti talvi parhaimmillaan. Koska talvea ei ole aikoihin näkynyt, ainakaan valkoisessa asussaan, on kesän jälkeen otoksia todella vähän. Harmaa taivas ja harmaa kaupunki korostavat toinen toisensa ankeutta, joki virtaa tummana ja sormia palelee.

Olin sopinut treffit keskusasemalle ja jäin yhtä asemaa ennen pois junasta, vain katsoakseni, onko kaupungissa sävyjä. Saattoihan olla, etten enää nähnyt kaupungin kauneutta muulloin kuin ideaalisäällä. Mutta onhan se niin, että aurinko luo tietyn mielentilan ja esittelee parhaat puolet näkymästä. Hämäryydessä ja harmaudessa on kuitenkin omat puolensa ja Zürich lopulta viehättävä kaikissa valoissa.

Zürich, Utoquai

Esteettinen näkökulma kaupunkiin iski päälle varmaankin siksi, että olin tapaamassa kaverin opiskeluajoilta. Kävimme aikanaan kirjallisuustieteen luennoilla, yritimme ymmärtää estetiikkaa taidenäyttelyissä. Käytimme teoksia tulkitessamme termejä kuten “ottaa vaari”, joka esiintyi usein estetiikan teorioita selvittävässä kirjassa ja kuulosti muinaismuistolta tai pikemminkin vitsiltä.

Kaipauksessa on muutoksen siemen.
Zürich, Limmat-river, Lindenhof

Zürichissä olimme jo käyneet Zürichin taidemuseon kokoelmat läpi, Monet´n hempeät ja valtavat teokset, Rembrandtit ja Mirót. Tänään vuorossa oli Rieterpark ja Rietbergin museo, taidetta ja muotoilua Euroopan ulkopuolelta.

Iltapäivän viimeisillä tunneilla museo oli hiljainen, vain kahvilassa oli tungosta. Museo on puistossa, joka kesällä on vehreä kukkula Zürichinjärven oikealla puolen. Yhdessä neljästä villasta asui aikanaan myös Richard Wagner. Upea paikka miettiä sinfonioita, mutta säveltäjä joutui lopulta pakenemaan kaupungista; syynä suhde ystävänsä vaimoon.

Muotoilua ammoisilta ajoilta. /Some ancient sculptures
Rietbergin kokoelmia / From the collection of Musem Rietberg
Museum Rietberg
Shiva

Näyttelyssä on niin runsaasti katsottavaa, ettemme ehdi keskittyä kaikkeen. Itse villakin on kaunis; puiset kaiteet ovat sileät ja lattiat narisevat. Vaihdamme kuulumisia viimeisiltä vuosikymmeniltä, mikä on mahdoton tehtävä. Mietin uudenvuoden vieraitamme Costa Ricasta, hekin entisiä koulukavereita, mutta siis miehen. Toisen heistä Aldo oli nähnyt viimeksi 42 vuotta sitten. Ajatus huimaa päätä.

Museum Rietberg
Ylväät maisemat Zürichinjärven toiselle puolen. / Majestetic view to the other side of Zürichlake

Auringonlasku luo Rietparkin ylle vaaleanpunaisen valon. Hiekkateiden lamput syttyvät ja kävelemme mäkeä alas kohti järveä. Iltavalossa keskusta näyttää kutsuvalta. Käymme vielä istumassa hetken toisella puolen järveä, Zürichin oopperan takana kasvisravintola Tibbitsin bistron puolella.

Kävelen kotiin leppeässä illassa ja tajuan kuinka kovasti pidän näistä hetkistä, museokäynneistä ja kahvitteluista ystävien kanssa. Ikävöin niitä jo silloin, kun yliopistoelämä päättyi. Päätän ryhdistäytyä ja palata taiteen pariin useammin. Ei silti, ettenkö olisi käynyt näyttelyissä. Ne ovat ne ihmiset, ne tietyt ihmiset. Ne joiden kanssa vietimme kiireetöntä aikaa. Heitä kai kaipaan.

Zürich by night
Tiefenbrunnenin myllyn alueella on nykyisin kulttuuria, ruokaa, liikuntapaikka ja liikkeitä, mutta jauhetaan vieläkin välillä jyviäkin. / Tiefenbrunnen was a mill, but today there´s culture, food, gym and shops. And every once in a while they still grind some grains.

En resumen: Encuentro con una amiga del pasado. Somos ahora otros, aunque todavía los mismos. Un resumen de las vidas de las últimas decadas era demasiado exigente de hacer. Entonces, vamos a ver arte, como en aquel entonces, cuando eramos estudiantes de literatura y interpretámos obras por las teorías de estética. Y de pronto es como antes.

Kurzgesagt: Treffen mit einer Freundin aus Vergangenheit. Wir sind jetzt andere, obwohl die gleiche. Es war zu schwierig die vergangene Jahrzehnte zusammenzuziehen, also, gingen wir ins Museum, wie damals, als wir Literaturstudenten waren und Kunst durch Ästhetik interpretierten. Und plötzlich war es wie früher.

Katsaus menneille poluille

Katsaus menneille poluille

Kelailin vuoden -19 kuvia ja siitähän kasaantui varsinainen retkien potpuri. Pinoon jäi vielä monen monta reittisuunnitelmaa, joita haluan toteuttaa ensi kesänä. Mikäli säät suo ja lumet kestävät rinteillä, eivätkä valu reittien yli laaksoon, haluan myös kävellä talvipoluilla.

Helmikuussa miehen veli tuli käymään Costa Ricasta ja sitkeästi halusi joka paikkaan. Vasta myöhemmin ilmeni, että viimeisellä reitillä, jossa hän epäili saavansa sydänkohtauksen, hän oli vaiennut kuumeisesta olostaan. Silti käytiin Libiseellä, Toggenburgissa ja alempana Zürichissä Kemptenin liepeillä. Ja vielä jossain muualla, mutta en löydä siitä todisteita.

Toggenburg
Mathon/Libisee
Bergrestaurant Rosinli

Jossain välissä, lieneekö ollut maaliskuun paikkeilla, käytiin myös Liechtensteinin Malbunissa, sillä se oli ainut paikka lähistöllä, missä sää oli siedettävä. Föhn tai joka tapauksessa tiukka tuuli puhalsi vastaan, kunnes ymmärsimme, että suunta oli väärä. Tietenkin olisi pitänyt lähteä myötätuuleen.

Liechtenstein, Malbun

Alkukesän kelit eivät olleet kovin otollisia, sillä odotukset oli kovat. Aurinkoa ja lämpöä, niitä kaivattiin talven jälkeen. Mutta taivaalta tuli vain vettä. Kerran pyörrettiin pihalta takaisin, kun sää vaihtui hetkessä lupaavasta kaatosateeseen. Jäätin pihalle nakertelemaan eväitä ja poltettiin takassa puita.

Kesäkuussa päästiin kuitenkin jo piirun verran korkeammalle Seealpseelle ja Klöntalerseelle. Jälkimmäisellä keikalla oli jo hervottoman lämmin, mutta onneksi matkaa reunusti järvi. Alkukesästä kertoivat polun päältä löytyneet lumi- ja maavyöryt.

Basic snacks.
Klöntalersee
Camp
Seealpsee

Kleine Scheidegg valloitettiin Aldon toisen veljen kera, joka ei kyllä ollut varautunut minkäänlaiseen liikunnalliseen aktiviteettiin, mutta hänkin urheasti kesti sen, mitä eteen laitettiin. Ja oli tyytyväinen maisemiin. Niin kuin mekin. Alppikukat kukkivat upeina joka puolella. Vain se Edelweiss on vieläkin löytämättä.

Männlichen-Kleine Scheidegg
Alpine flowers

Suomen reissun jälkeen meihin oli jämähtänyt mustikkakuume ja niitä jahdattiin sekä Flumserbergillä että matkalla Glarusin Leglerhüttelle. Jälkimmäisen maisemiin haluamme vielä palata, vaikka seudulla on suljettuja reittejä kivivyöryjen takia. Mieluusti myös viettäisin yön majassa ja jatkaisin matkaa seuraavana päivänä. Melchseelle pakenimme kuumuutta, mutta korkeus ei aivan riittänyt. Jyrkkyyttä valitulla polulla sen sijaan oli ihan tarpeeksi.

On the way to Leglerhütte
Leglerhütte
That´s me…
Melchsee path
Flumserberg

Viamala otti saarelaisen hermoille, liian jyrkkää ja kapeaa polkua ja lipsahdusmahdollisuuksia. Viamalan kuiluja voi mennä katsomaan kyllä ihan ilman taiteiluja poluillakin, autolla tai julkisilla. Hieno paikka ja taatusti jäi mieleen. Kuvat olivat aika vaatimattomia, sillä jouduin keskittymään askellukseen. Polulla on mielenkiintoinen puusilta, joka muodostuu todellisuudessa rapuista. Ei heilu, eikä kiiku, jos joku sitä miettii.

Viamala
Viamala bridge

Sveitsin viimeiset aurinkoiset päivät, siis niin lämpimät, että aamupalan voi nauttia ulkona, vietimme Tessiinissä palmujen katveessa. Käveltiin myös lähikukkuloilla, mutta varsinainen patikka tehtiin Verzasca-laaksossa.

Ascona
Verzasca valley

Viimeisenä viikonloppuna, ennenkuin monet hissit jäivät syyspaussille, matkasimme vielä Brienzerseelle. Hulppea nousu ja vähän nysä patikkareissu, mutta maisemia ei voi kuin ylistää. Tänne olisi kiva tulla silloin, kun murmelit eivät ole vielä vetäytyneet talvilepoon.

Schynige Platte
Schynige Platte/Brienzersee

Syksyllä tallailtiin vain lähiseutuja ja katseltiin auringonlaskuja kotipihalta. Nyt pitäisi kai miettiä talvipatikkareittejä. Liikkeelle lähdetään heti sen jälkeen, kun on saatu tarpeeksi sisällä nysväämisestä ja syöty riittävästi vararavintoa.

Fallen trees on paths near home.
…And they walked towards the sun set…

En resumen: Los caminitos del 2019 (vea las fotos).

Kurzgesagt: Die Wege vom 2019 (die Fotos schauen).

Hujauksessa erikoislääkärille

Hujauksessa erikoislääkärille

Sveitsiläinen sairaanhoito on taatusti asia, josta voisi kirjoittaa yhtä monta mielipidettä kuin on konitohtoreita – tai maailman parasta hoitoa kohdanneita. Se, kuinka asiat hoituvat, riippuu myös sairausvakuutuksesta. Jos maksat enemmän, saat vaikkapa yksityishuoneen sairaalassa ja osteopaatinkin kulut katetaan. Jos taas vähemmän, ei esimerkiksi erikoislääkärille ole menoa ilman lähetettä.

Sairausvakuutukset on sellainen sumppu, ettei siitä nyt sen enempää. Meidän kylällä on sitäpaitsi se ja sama, mikä vakuutus on, jos lääkärintarve iskee, sillä aikaa saa joka tapauksessa odotella, ellei tilanne ole kiireellinen.

Lääkärivaje alkoi yhden eläkkeellejäämisestä. Nuoret eivät hevillä tule tänne perustamaan vastaanottoaan. Standardit vaativat tiettyä varustuksen ja laitteiston tasoa, vuokrat ja talojen hinnat ovat pilvissä, eikä äskettäin valmistuneilla ole välttämättä sellaisia summia.

Kuiduton dietti, valkoista lihaa ja valkoista pastaa./The diet of no fiber, white meat and white pasta.

Kun lisäksi yksi yleislääkäreistä sairastui, oli kylän kriisi valmis. Angiinaisen olisi pitänyt lähteä vuoren toiselle puolelle tai Zürichiin hakemaan antibioottia, mikä ei sairaalta ja varsinkaan kunnan iäkkäiltä asukkailta välttämättä luonnistu. Hätiin tuli lopulta uusi kahden omalääkärin vastaanotto.

Minun omalääkärini on silti yhä ylityöllistetty ja kun valittelin astmaoireista johtuvia hengitysongelmia sain ajan kahden viikon päähän. En ollut sininen ja kykenin elelemään kuten tähänkin asti, mutta silti. Odotusaika tuntui kohtuuttomalta.

Ei ehkä kannattaisi ottaa kuvia juuri nukutuksen jälkeen./Quality picture just after anesthesia.
Kiinnostavaa materiaalia, mutta liian vaativaa nukutuksen jälkeen. /Interesting reading material, though after the anesthesia too challenging.

Sveitsiläisen systeemin tehokkuus iski esille omalääkärin tapaamisen jälkeen. Kaksi viikkoa yleislääkärin kanssa tapaamisesta huomasin olevani buukattu sekä kolonoskopiaan, gastroskopiaan että keuhkosairauksien erikoislääkärille. Onhan kaikki tutkittava, totesi lääkäri. Gastroskopia tehtäisiin joka tapauksessa astmaoireisiin liittyen ja kolonoskopia hoituisi samalla nukutuksella. Siis nukutuksella? Ah, no okei.

Dietin jälkeen halusin syödä kopan tyhjäksi. /After the four day diet, I wanna eat those all.

Avoimena kaikille tutkimuksille, mutta sisäisesti yhä vastahakoisena, valmistauduin ensimmäiseen osioon, suolistoon. Aloitin neljän päivän kuiduttoman ja siemenettömän dietin, kärsin nälkää ja kalpeita aterioita, join elimistön tyhjentävän karmean drinkin ja lähdin matkaan.

Asun Sveitsin suurimman sairaalakeskittymän vieressä, joten lääkäripulasta ei ole jälkeäkään muutaman kilometrin päässä kylän keskustasta. Viiden minuutin matka klinikalle on luksusta. Ei matkoja pääkaupunkiseudulle, ei jonotusta. Ystävällistä palvelua, taju kankaalle nukutuksella ja tutkimuksen jälkeen kahvia sekä välipaloja. Siinä vaiheessa tunsin suurta tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta.

Palkinto selviytymisestä. /Reward after surviving the exams.

Klinikalta kotiin tultuani tytär pyysi viittäkymppiä ja aloin hapuilla lompakkoa. -Sie oot vieläkin ihan pihalla, hän totesi. Olin siis klinikalta kotona ennenkuin olin aivan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Luulin olevani pirteä kuin peipponen, mutta varmuuden vuoksi kävin pitkälleen ja keskityin Doc Martinin uusiin jaksoihin ja natustelin tyttären tuomia perunalastuja. Nyt kun taas sain syödä. Mieli teki kyllä kaikkea edellisten päivien kiellettyä: salaattia, mandariineja, tomaatteja, kiivejä. Niitäkin söin.

Pitkän litanian viesti on siis positiivinen kokemus nopeasti rullaavasta hoitosysteemistä. En osannut osannut odottaa joutuvani toimenpiteeseen ja olin aina ajatellut, että mihikään suolistojuttuun en mene ennenkuin on todella pakko. On hienoa, että meillä on oikeus seulontaan, ripeää potilasystävällistä toimintaa ja että siihen on varoja.

En resumen: En nuestro pueblo hay pocos médicos de familia, pero cuando haga falta un especialista, es como un milagro. En la mayoría de los casos te reciben rapido, revisan periódicamente, los procedimientos se hace pensando en el paciente. Maravilloso y sin dolor, además en muchos casos con un cafecito.

Kurzgesagt: In meinem Dorf gibt es immer noch zu wenige Hausärtzte, aber wenn es einen Spezialist braucht, geht es normaleweise schnell. Wahrscheinlich, weil ich neben dem Spital- und Klinik Gebiet wohne. Die Kontrolle werden Patientfreundlich gemacht, im Schlaf wenn nötig und so angenehm wie möglich. Von dem Kaffee mit Znüni, habe ich mich extrem gerfräut. Auch, das ich die Möglichkeit in dieser Gesellschaft zu leben habe, wo man Finanzen für verschiedene Kontrollen hat.

Oranssia lämmikettä

Mietin lenkillä, voisinko juosta jalkapallon kokoisen kurpitsan kanssa metsän läpi kotiin. Epämukavuus ja visio siitä, kuinka kompastuessa kurpitsa lentää kaaressa pöpelikköön, posahtaa haljetessaan ja räjähtää tuhannennuuskaksi, jätin sen kuitenkin ostamatta.

Juckerfarm Jonassa. /Juckerfarm, a pumpkin place in Jona

Näitä paikkoja on matkalla muutama, eräänlaisia pop-up kohtia, joihin kasataan syksyn tullen kurpitsoita, viereen ilmestyy metallinen kassa ja siitä voi sitten hakea haluamansa kaiverrettavaksi, keitettäväksi, paistettavaksi tai vain koristeeksi ulkopöydälle.

Loppu lenkki menee kurpitsan kuvat silmissä. Uunissa viipaleina, aah. Täytettynä, aah. Risotto, aah. Keitto, mm…

Ennen joulua haalin ikkunalaudan ulkopuolelle monta kurpitsaa varastoon, jotta niitä riittäisi mahdollisimman pitkään. Venytän kautta ja toivon, että uusi alkaisi pian. Siihen nähden kummallista, etten itse ole yrittänyt kasvattaa kurpitsoja. Vesi- ja hunajamelonitkin onnistuivat, miksei kurpitsa. Raapustan muistiinpanon kalenteriin huhtikuun kohdalle pohdittavaksi.

Kurpitsakeitto on vielä tekemättä, muita olen tänä syksynä ehtinyt jo kokata. Sitä syödään meillä niin usein, että jossain vaiheessa perhe alkaa muikistella. Keitot ovat muutenkin olleet jonkun aikaa pannassa, sillä tyttären viisaudenhammasoperaatio pisti syömään sauvasekottimella tehtyjä ruokia parin viikon ajan. Eivät ole maistuneet sen jälkeen.

Mutta nyt, sateen lotistessa ja lämpötilojen hiipuessa paksu soppa alkaa houkutella.

Sama väri, eri maku kuin kotona. Herkullista yhtäkaikki./Same color, different taste as at home. But delicious.

Kurpitsakeitto:

  • myskikurpitsaa 800 g
  • 1 peruna
  • 1 iso sipuli
  • loraus öljyä
  • muskottia, korianterijauhetta, valkopippuria
  • kasvislientä
  • kermaviiliä tai kasviskermaa
  • krutonkeja

Kuori kurpitsa ja poista siemenet. Jos se tuntuu hankalalta, voit myös laittaa sen uuniin joksikin aikaa ja sen jälkeen homma käy kätevämmin, samoin pilkkominen.

Pilko sipuli, kuullota hetki. Pistä peruna palasina perään, samoin kurpitsa. Päälle vettä sen verran, että kasvikset peittyvät ja kasvisliemijauhetta tai mitä käytätkään, sen verran kuin vesi vaatii.

Ripottele mausteita ja korianteria saa laittaa moninkertaisen määrän muihin mausteisiin verrattuna.

Kun kurpitsa ja perunat ovat pehmeitä, pistä sekaan lusikallinen-pari kermaviiliä tai kasviskermaa loraus. Edellinen tuo pientä hapokkuutta, josta pidän. Soseuta sauvasekottimella. Jos keitto on liian paksua, lisää vähän vettä. Maista. Lisää mausteita tarvittaessa. Niitä pitää laittaa reilusti.

Deluxe-versioon voit paahtaa krutonkeja eilisestä leivästä. Öljyä, valkosipuli ja leipäkuutioita. Päälle mustapippuria ja halutessasi suolaa. Ripottele lautasella keiton päälle. En guete!

Näissä on jotain eläimellistä. /These look like some sort of animal.

En resumen: Es la epoca de calabazas y ayotes. De eso hago sopa, risotto, calabaza rellena y a veces solo en tajadas cocinado en el horno. Riquísimo!

Kurzgesagt: Mein Lieblingsessen im Herbst, Kürbis! Kürbisrisotto, gefüllter Kürbis, Kürbissuppe, Ofenkürbis in Spalten – einfach herrlich!

%d bloggers like this: