Pohjoismaisuutta pikku-putiikeista

Ennen vanhaan Sveitsin pohjoismaalaiset suuntasivat koti-ikävän tullen Ikeaan hengittämään skandinaavisuutta, syömään lihapullia ja hakemaan jouluksi hyasintteja (jotka ovat täkäläisittäin kevätkukkia  ja ilmestyvät kukkakauppoihin uudenvuoden paikkeilla, pihoille huhti-toukokuussa). Nyt putiikkeja on siellä täällä ja Zürichin ympäristöstä löytyy niin salmiakkeja, Marimekkoa kuin harmaasuolattua kinkkua.

On pakko myöntää, että ehdin jo suhteellisen kypsään ikään yrittämättä koskaan kinkun paistoa. Sveitsin jouluina on turvauduttu pienenpieneen supermarketin kypsennettyyn rullakinkkuun, joista osa on ollut vaatimattomia ja loput erittäin huonoja. Jos perhe ei protestoisi, olisin varmaan jossain vaiheessa päätynyt myös seitan-kinkkuun tai jonkinlaiseen tofusörsseliin.

Tänä jouluna otettiin kaikkein suurin riski ikinä ja ruvettiin ihka oikean kinkun paistoon. Jos kasviskinkku epäonnistuisi, se tuskin olisi tragedia, vaan pikemminkin oletettavaa. Mutta lihan tyriminen olisi tunnelmalle takaisku.

Kinkku oli tarkoitus mennä tilaamaan Herrlibergistä, mutta aamu käynnistyi hitaasti, suhrasimme kaikenlaisiin hommiin liikaa aikaa ja lopulta ajoimme suljetun lihakaupan ohi Zürichinjärven sivua – kohti Stäfaa. Olin saanut vinkin ruotsalaisesta pikkukaupasta, Anna-Lottas Affär, jonka kautta voi myös tilata jouluksi kinkun ja myös lohta.

ruotsikauppa-ulko

Palanen Ruotsia Stäfassa

Anna-Lotta Dahlberg kertoi, että Stäfan lihakauppias maustaa lihan pohjoismaiseen makuun ja kinkkuja noudetaan Bernistä asti. Epäilyksiä herätti maininta suolauksen yhteydessä käytettävästä sokerista. Otettiin kuitenkin riski, kerrankos sitä syödään sveitsiläistä kinkkua ruotsalaisittain.

Hyllyillä oli tutun näköisiä mausteita, niitä suomalaiskaupoista löytyviä merkkejä, sillejä, mätitahnaa, lohta, näkkileipää, karkkeja ja sisustustavaraa. Puoliso tajusi, että mustikkakeittovaje on päässyt suureksi. Omaan ostoskoriini latasin matjes-silliä, joko lasimestarin silliin tai muuten vain leivän päälle. Silliä saa ostettua Zürichistäkin, mutta ruotsalaisten makumaailma vastaa paremmin sitä, mitä makunystyräni odottavat.

ruotsikauppa-hyllyt

ruotsikauppa-liinat

ruotsikauppa-tuotteet

Parikymmentä kilometriä luoteeseen, Badenissa, pohjoismaalaisten putiikkien tiheys on silmiinpistävää. Tai no, niitä on kaksi. Mutta vanhakaupunki on pieni ja paikat lähekkäin. Suomalainen finnis.ch on enemmän designiin keskittyvä ja Scandinavian Deli puolestaan herkuttelupaikka.

skand-deli

Badenin Adventszauberissa (kts. täältä) jäimme rannalle ruikuttamaan; ulkona kylmästä väristen ja nälissämme katselimme Delin tupaan ja muistelimme aiemmin syömiämme herkullisia piirakka-annoksia kaipauksella. Kolmesti, ehkä neljästi käytiin ovella toteamassa, ettei tilaa kertakaikkiaan ole, eikä ole myöskään syntymässä. Sisällä oli liian mukava istuskella kanelipullien tuoksussa, viinilasin ja ruuan äärellä.

skand-deli-sisa

Scandinavian Deli houkutteli sisään, mutta tuolit loppuivat kesken.

skand-deli-ikkuna

baden-tulppaanitalo

Niinpä me nälkäiset tallustelimme ees taas vanhoja rakennuksia katsellen, saimme yhtäältä kuppikakun, toisaalta lämmintä juotavaa. Nuotiopaikat olivat kutsuvia, mutta murisevan mahan kera ei pystynyt jäämään tuijottelemaan tuleen, vällyistä huolimatta.

baden-nuotsanurkkaus

Tältä pihalta löytyi grillinuotsa, muttei mitään syötävää. Lifecouch esitteli palvelujaan Glühweinin kera ja toisella suunnalla oli katseltavaksi öljyvärimaalauksia. Ei auttanut nälkään.

Muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevan  finnis.ch:in ovi ei ehtinyt välillä sulkeutua, väkeä lappasi sisään jonossa, olihan vastaanottajana itse joulupukki. Päivi Tissarilla oli takahuoneessa glögi lämpimänä ja pipareita laatikoittain. Istahdimme hetkeksi katselemaan paksun seinän pienestä ikkunasta näkyvää virtaavaa vettä, Limmatia. Jälkeenpäin tuntui kuin olisimme käyneet lyhyellä jokiristeilyllä.

finnisch-kyltti

Tuttuja virtasi sisään, vaihdoimme kuulumisia, joululahjoja ja kortteja. Yritin muistaa mitä varten olimme varta vasten tulleet, siis tunnelman lisäksi. Ostoslistalla oli pari purkkia hernekeittoa. Ohitin kauniit esineet ja tekstiilit konmari-konmari-konmari –mantraa tiukasti mutisten. Ehkä pudotan lähitulevaisuudessa pari vanhaa kahvimukia klinkkerilattialle ja voin palata hakemaan riisiposliiniset kupposet, ajattelin toiveikkaasti.

baden-anu-finnisch

Anu Kälin Kelho finnis.chissä

baden-anun-tyot

Anun keramiikkaa

finnis.chin edessä leimusi Anu Kälin Kelhon ulkotuli hänen omasta pajastaan ja sisällä  ikkunaa koristivat kupit, kynttilänjalat ja saippualautaset. Tungoksessa ei saatu keramiikkataiteilijaa kuvaan omien tuotteidensa kera, mutta kyllä Suomi-nainen istuu putiikin muunkin designin joukkoon. Finnis.chin Päiviä taas oli mahdotonta pysähdyttää, hihasta vetäjiä riitti. Luvatut hernekeitot ehtivät onneksi vaihtaa omistajaa.

wienachtsmart10

-Ai miten sen kinkun sitten kävi? No hyvin. Mehukasta ja joulun makuista.

En resumen: Nosótros, los nordicos en Suiza, ibamos antes a Ikea para conseguir ingredientes para la navidad. Ahora ya cerca de Zurich hay varias tiendillas finlandesas (finnis.ch) o suecas (Scandinavian Deli, Anna-Lottas Affär) y en esas se encuentra además del diseño o delicatessen, amígos y atmósfera nordica.

Kurzgesagt: Wir Nordländer sind früher nach Ikea gefahren, um die Zutaten für Weihnachten abzuholen. Jetzt gibts schon mehrere kleine Läden in der näche Zürichs, die entweder Finnisch (finnis.ch) , oder Schwedisch (Scandinavian Deli, Anna-Lottas Affär) sind und in diesem findet man natürlich design und köstlichkeiten, aber dazu auch Freunde und eine nördliche Atmosphäre. 

Jouluisilla turuilla ja toreilla, kaikesta huolimatta

Istun sormet näppiksellä ja mietin. Mietin Berliiniä ja lähes samanaikaista Zürichin ampumatapausta. Jouluviikon ilon ja lämmön, odotuksen ja hyvän ilmapiiri sai myöskin osuman. Kaupungilla on vaisua, mutta liikkeellä ollaan. Angela Merkelin sanoin: “Emme suostu siihen, että pahan pelko lamauttaa elämämme.”

Nämä kuvat ovat aiemmilta päiviltä.

z-niederdorf

Zürich muuttuu joulun alla mausteilta ja viiniltä tuoksuvaksi keskustan peittäväksi ulkobaariksi. Joku marisi lehdessä, että eikö näitä mökkijuomaloita ole jo tarpeeksi, miksi avata vielä uusia. Mutta jokaisessa on oma tunnelmansa. Niederdorfissa (yläkuva) on rauhallista, boheemimpaa ja vähemmän porukkaa. Bahnhofstrassen ympäristössä pysähdytään hetkeksi ostosten välillä ja oopperan eteen tullaan kavereiden kera tai viettämään aikaa koko perheen kanssa, luistelemaan, syömään ja ehkä pienille jouluostoksille.

laulava-kuusi

Omalla joululistallani melkein ykkössijalla on Bahnhofstrassen sivukadulta löytyvä laulava joulukuusi. Nämä lukiolaiset ovat Wetzikonista ja esittivät sikermän englanninkielisiä joululauluja.

z-joulutori-yleis

Kauneimmat kulissit tarjoaa oopperatalon edessä Sechseläutenplatzin joulutori. Tungos vain on sitä luokkaa, että paikoittain on mentävä sinne, minne virta vie.

Kuppikakkuständin jouluisen kaakaon piti olla amerikkalaistyyliin ylitsepursuava ja herkullinen, päällä kermavaahtoa ja donitsi ja koristeita, mutta toteutus oli aika vaatimaton. Varjossakin oli reikä.

z-joulutori-juoma

Zürichin Hauptbahnhofilla kristallein koristeltu kuusi on varmaan yksi kaupungin kuvatuimpia. Katon alla ollaan säältä suojassa.

hb-tunnelma

Lähes jo perinteeksi on tullut myös läheisen pikkukaupungin Badenin Adventszauber. Vanhakaupunki on pieni, mutta tunnelmallinen. Pohjoismaalaisia, varsinkin suomalaisia, on joka kulmassa. Me tuppaamme kerääntymään yhteen etsimään joulua. Aineita siihen tarjoavat suomalainen Finnis.ch ja ruotsalainen Skandinavian Deli.

baden-joulukatu-natti

baden-katu-glogi

Zürichiläiset ovat ihmeissään, kun badenilaiset tarjoavat hyvää hyvyyttään glögiä, kuppikakkuja, piirakoita, keittoa ja pipareita. Ja vielä nuotiopaikan peittoineen!

baden-tuoli-nuotio

baden-enkeli

En resúmen: Los acontecimientos en Berlin y en Zürich ponen a pensar. El átmosfera de felicidad y esperanza también fue atacado. Pero como dice Angela Merkel, no vamos a dejar que el miedo de lo malo nos paralize la vida. (Las fotos son de diferentes ferias de navidad en Zürich y Baden, de la semana pasada)

Kurzgesagt: Die Ereignisse in Berlin und Zürich haben auch die Stimmung von Freude und Hoffnung attackiert. Aber wie Angela Merkel sagt, wir wollen nicht damit leben, dass uns die Angs vor dem Bösen lehmt. (Die Fotos sind aus Zürich und Baden, von letzter Woche)

 

 

Konvehteja mahan täydeltä

Pala suklaata palaa juurilleen: suklaaseen. Suuri suklaavertailu natsaa hyvin joulun kanssa, ajattelin. Ja pääsen suklaaostoksille! Heti ensimmäisen session jälkeen tajusin tehtävän mahdottomuuden: usean konvehdin nauttiminen suhteellisen nopeassa tahdissa aiheuttaa ällötyksen. Siksi alkuperäinen idea kolmen eri suklaavalmistajan herkkujen vertailusta typistyi yhteen.

konvehdit-keskimmaisiin-zoomattu-hyva

Marssin suoraapäätä täysin subjektiivisesti valittuun, omaan lempisuklaaliikkeeseeni, Läderachiin Zürichin Bellevuella. Hintataso on korkeampi kuin supermarketissa, mutta piirun verran matalampi kuin toisella puolen aukiota Sprünglillä. Konvehdin hinnaksi tuli jotakuinkin 1,30 Sveitsin frangia (n. 1,2 e).

Heti kun kotona availin pussukkaa, tuli selväksi, että suklaavertailun amatööri oli liikkeellä. Valitsin konvehdit tiskistä, enkä pistänyt muistiin, mitä kussakin on sisällä.

 

konvehti-puolikas-lahi

Liikkeen myyjä vakuutti, ettei konvehdien ulkonäkö kärsi matkalla pussissa. Pinnat kolhiutuivat kuitenkin jonkin verran ja kookossuklaasta varisi koristeita. Mitään traagista ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka jossain vaiheessa taisin nojata bussiissa kassiini kyynärpäällä. Konvehdit olisi yhä voinut laittaa kahvipöydän koristeeksi.

Toinen amatöörin virhe oli kirjoittaa arviot lippusille, joita tässä otsa rypyssä ja eri kulmista papereita käännellen yritän tulkita.

konvehdit-muistiinpanot

Kahden hengen vertailuryhmä (nimettäköön heidät Jäsen A:ksi ja Jäsen B:ksi) toteaa suklaista ensivaikutelman perusteella seuraavaa: alkoholittomat joulusuklaat ovat pääasiassa tähtiä, mikä on tylsää. Pussukkaan löytää tiensä yksi poikkeus: kuusella koristeltu soikio. Jäsen A:sta suklaat näyttävät hieman mielikuvituksettomilta, mutta kookoskoristeinen kutsuu maistamaan ja printtikuvioiset juhlistavat asetelmaa, samoin kultahippuset maitosuklaisen päällä. Jäsen B:stä viimeksi mainittu näyttää standardisuklaalta, eikä hän myöskään vakuutu printtikoristeiden teollisesta ilmeestä.

Pisteitä annetaan 1-10:n ja aloitamme silmään pistävimmästä tummasta printtikoristeisesta, jota Jäsen B epäilee mauttomimmaksi. Yllättäin se osoittautuu niin hyväksi, että saattaa voittaa koko kisan. Sisällä on jotain rapisevaa, maku hyvin pähkinäinen (13 pistettä).

Kahdeksasta neljä on täysin mielenkiinnottomia. Valkosuklainen printtisuklaa  vaatimaton (9p). Ruskea printti myös, maitosuklaa ja paahdetun karamellin maku eivät jostain syystä toimi (8p). Valkosuklaisessa raidoitetussa on sisällä marsipaania, joten odotimme sen pääsevän myös voittajakategoriaan, mutta yllättäin valkosuklaa ei sovi yhtään marsipaanin vahvaan makuun. Erittäin makea (9 p.). Kultahipuilla koristeltu suklaa jää jumbosijalle, todellinen pettymys, maistuu kummalliselle, liikaa joulua, ehkä anista ja inkivääriä (9 p.).

konvehdit-siististi-kaikki-kuvassa

 

Tässä vaiheessa olo on jo sitä luokkaa, että mieleen tulee kannullinen vettä tai vaihtoehtoisesti kahvia. Mietimme, pitäisikö pitää tauko ja syödä pari suolakurkkua, huuhdella suu ja jatkaa kisaa. Olisi ehkä pitänyt noudattaa viininmaistelun kaavaa, pureskella konvehti, makustella – ja sylkäistä pois. Mutta kuka hullu niin tekee?

Vertailuväsymys poistuu, kun maistamme raidoitettua maitosuklaista tähteä. Se saa Jäsen A:n haltioitumaan; sisällä on löysää karamellia. Yhdistelmä on hyvä, ylempi kerros konvehtia tasapainottaa alla olevaa makeaa karamellikerrosta (17 p). Myös standardisuklaaksi jo alussa luokiteltu kuusikoristeinen tumma konvehti yllättää, se on yksi parhaista. Jäsen A nauttisi tällaisen mielellään espresson kera. Ja Jäsen B rakastaa nugaata, joten edes koristeena oleva valkosuklaa ei tuhonnut makuelämystä (16 p.).

Ja voittajakonvehti on – rummutusta ja jännitystä – : tumma kookossuklaa. Jäsen A:n mielestä se on aivan eri sarjaa kuin muut, todella hyvää ja Jäsen B:n mukaan kevyempi, tasapainoinen, rauhoittava ja levollinen maultaan. Pisteitä kertyi lähes täydet: 19.

konvehdit-lahis-kookos-keskella

Voittaja keskellä: tumma kookoskonvehti

En resúmen: Hicimos una comparación de los chocolates de navidad de Läderach. Queríamos comparar de diferentes productores, pero resulta, que después de una sesión decidimos, que ya basta. No se puede o al menos en el medio hay que comer papitas o pepinos agrios o lavar los dientes para poder con tanto dulce. En general se ven deliciosas, pero un poco sin imaginación. Lo que está decorada con oro es una decepción: sabe demasiado a algo navideño, que no podemos identificar – tal vez anís o gengibre. Nuestro favorito es el chocolate oscuro con coco: es más liviano del sabor, fresquito y balanceada.

Kurzgesagt: Wir wollten Pralinen von verschieden Herstellern degustieren, aber anscheinend zu viel Süsses ist nur zu viel. Deswegen hatten wir nur Weihnachtsschokoladen von Läderach, mein Favorit in Zürich. Die meisten weihnächtliche Pralinen ohne Alkohol waren Sternen, das uns ein bisschen langweilig scheint. Von Geschmack her auch. Die Praline mit Gold war eine Enttäuschung – zu viel Weihnachtsgeschmack, vielleicht Anis oder Ingwer, aber sowieso komisch. Aber die mit dunkle Schokolade und Kokosnussraspel war wunderbar, eine perfekte Kombination, leicht und gleichzeitig cremig. So eine würde ich gerne mit einen Espresso geniessen.

Arkitiistai Sveitsissä

Heti aluksi on myönnettävä, että tämä tiistai ei nyt sitten kuitenkaan ole ihan keskivertotiistai. Kun Suomessa 6.12 heräillään itsenäisyyspäivään, minä haen kaapista jemmaamiani suklaita, tähtipiparin, mandariineja ja pähkinöitä, osan laitan pöydälle, osan tavan mukaisesti oven eteen laitettuihin saappaisiin. Pyhän Nikolauksen päivänä Samichlaus tuo lapsille joko risuja tai herkkuja, riippuen siitä miten vuosi on kulunut.

1-itsen-a

Aamu kajastaa.

7.30 Kaadan kahvin kuppiin ja istahdan aamupalalle. Yksin, sillä toinen nukkuu vielä ja kolmas on matkalla. Totean, että jugurttiannokseni leseillä ja pellavansiemenrouheella näyttää kuvassa karmealta ja yritän somistaa pintaa ananaksella ja siemenillä.

1-b-aamupala

8.00 Hiukset on vielä märät, kasvot meikkaamatta, mutta uskon ehtiväni pyöräyttää pullataikinan. Tytär pyysi itsenäisyyspäiväksi jotain suomalaista, “karjalanpiirakoita tai korvapuusteja.” Mietin, kuinka saan taikinaisilla käsillä otettua kuvan. Ja sen jälkeen, kuinka puhdistan pullataikinan kännykästäni.

9.00 Juoksen mäkeä ja portaita alas asemalle. Neljä minuuttia myöhemmin istun junassa, jossa on täyttä ja hiljaista. Kaksi naista lapsineen istuu toisessa päässä vaunua ja he juttelevat keskenään. Suomeksi. Kaikki muut keskittyvät kännyköihinsä tai tuijottavat seiniä vaivaantuneina, sillä ovien edessä keski-ikäinen pariskunta, näyttäisi olevan menossa vuoristoon asuista ja rinkoista päätelleen, suutelee aivan omassa maailmassaan.

3-asemalle

Portaat alas asemalle, mieluiten kompuroimatta

5-hb

Zürich, Hauptbahhof

6-hb-kulma

Zürichiläinen ratikka poseeraa aseman varjossa. Kulissit tarjoaa Landesmuseum.

7-hb-pyorat

Aseman pyöräparkki

9.30 Olen valmiina aloittamaan suomen keskustelutunnin. Aloitamme tietenkin Suomen 99. itsenäisyyspäivästä, mutta teema vaihtuu myöhemmin Costa Ricaan, joka juhlii parhaillaan 68-vuotista taivaltaan ilman armeijaa. Ihmetellään sitä, että ylipäätään on maa, joka pärjää ilman sotilaallisia voimia ja vielä Keski-Amerikassa.

8-tunti

Ope valmiina. Vain oppilaat puuttuu.

11.10 Käyn aseman lähellä Coopissa ja haen parmesania sekä paprikan. Kauppa on uusi ja henkilökuntaa yksi. Itsepalvelukassoja on rivillinen, skannaan tavarat, maksan kortilla ja kävelen meksikolaiseen kauppaan. El Maís on pienentynyt viime käynniltä. Mutta hyllyillä on yhä pulloittain chilikastikkeita, papuja, kuivattuja chilejä ja costaricalaista maustekastiketta. Tarvitsen maissijauhoja empanadoihin ja maksan kilosta yli 8 frangia.

9-el-mais-ulko

Täältä noudetaan latinalaisamerikkalaiseen sapuskaan tarvittavia aineksia.

11-el-mais-sisa-2

10-el-mais-sisa

12.00 Teen sveitsiläisestä lehdestä löytämäni ohjeen mukaan punajuurikeiton. Se näyttää tomaattikeitolta. Kun keitto kylmenee, siitä tulee jälleen punajuuren väristä. Keittoprosessin lomassa leivon pullat ja tuuppaan uuniin. Syömme poikkeuksellisesti tyttären kanssa yhdessä. Coopista ostin myös sesonkituotteen Grittibänzin, pullapojan. Se ei ole yhtä makeaa kuin suomalainen pulla.

13-lounas

Pullapojalla oli vino hymy. Se oli tyttären mielestä ikuistettava wannabe-tomaattikeiton kera.

14-valmiit-pullat

Kämpässä leijuu pullan tuoksu.

14.00 Kahden korvapuustin vahvistamana lähden salille. Otan kuvan männyistä, jotka näyttävät suomalaiselta metsältä. Mäessä ja auringossa tulee niin hiki, että riisun takin. Jokivarsi taas on kanjonissa ja polulla vähän jäätä. Nilkalle on myönnetty lupa 3 x 5 minuutin juoksun, mutta taukoja tulee monta, koska kaikki pienetkin putoukset ovat niin kauniita ja niitä on ihmeteltävä hetki.

15-suomimetsa

18-joki-ylhaalta

Lenkkipolku kipusi joen vierestä vähän korkeammalle.

17-joki-lahis

Vesi on niin kirkasta, että tulee jano.

15.10 Kevyenpuoleisen viikon jälkeen painot ovat todella painavia. Teen puolet ajasta tasapainotreeniä nilkalle. Alan pysyä Funambolo-putkella, mutta takaperin kävellessä nojaudun seinään.19-sali-prassi

21-funambolo-b

Tämä vehje on Funambolo.

16.30 Kävelen kotiin, aurinko laskee. On kaunis valaistus.

24-kotiin

18.00 Kynttilät on sytytetty aiemmin, Suomen ajassa. Viritämme kahden hengen itsenäisyyspäiväkatsomon. Päätämme, että lohipasta on hyväksyttävä illallinen, onhan siinä suomalainen vivahde, kun kerran käytämme kylmäsavulohta. Bongaan linnan vieraista tuttuja ja julkkiksia. Meillä jatkot on keittiössä, kaakaota ja pullaa. Työmatkalainen liittyy seuraamme.

itsenais-lappari

22.40 Luen vielä hetken Maarit Tyrkön kirjaa Tyttö ja nauhuri, sitten simahdan.

En resúmen: Este es el recorrido de mi día en fotos. Suponia ser un cualquier día entre semana, pero resulta que había hasta dos fiestas, en Suiza el día de St. Nicholaus ( por eso chocolate, nueces, galletas y mandarinas) y en Finlandia el 99. día de la indepedencia (por eso la bandera de Finlandia). Fui a dar una clase de conversación de Finlandés en la mañana, conseguí masa para empanadas, hice sopa para el almuerzo, cociné rollos de canela finlandeses para celebración, fui corriendo por el bosque al gimnasio y en la noche vimos la recepción del presidente de Finlandia en directo en la tele. Y comí antes de ir adormir el 4. rollo de canela.

Kurzgesagt: Ich wollte einen normalen Tag mit Fotos dokumentieren, aber so war es nicht ganz. In der Schweiz war es Samichlaustag (deswegen Schoggi, Mandarine und Nüsse auf dem Tisch) und in Finnland 99.Unabhängigkeitstag (deswegen die Flagge). Am morgen, nach dem Zmorge habe ich den Teig für die Finnischen Zimmtrollen gemacht. Dann bin ich in die Stadt gefahren, für die Finnischstunde. (Und habe meine Stifte vergessen; was für eine Lehrerin…) Auf dem Weg besuchte ich den Mexikanischen Laden um Maismehl für Empanadas zu kaufen. Zu Hause gab es für Zmittag Randensuppe, die wie Tomatensuppe aussieht. Zum Dessert die Zimtschnecken, so das ich Energie durch den Wald zu joggen hatte. Im Fitness habe ich auch den verletzten Sprunggelänk trainiert. Und am Abend ich, wie die meisten Finnen, schauten direkt, den Empfang im Präsidentenpalast. (Und habe noch einen, den 4., Zimmtrolle gegessen.)

Blogitunnustus

Sannin Taikasaappailta tuli Pala suklaata-blogille Blogitunnustus, lämmin kiitos siitä!

tunnustus

Pelin säännöt olisivat seuraavanlaiset:

  1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
  2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
  3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
  4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
  5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Koska läppärini taistelee yhä hengestään viruksen kourissa, menen sieltä mistä aita on matalin, mutta ymmärrättehän, tämä on kriisitilanne, enkä suinkaan väheksy mieltä ilahduttavaa tunnustusta.

Miten siis aloitin bloggaamisen?

Ensimmäinen blogini, Kevyttä jodlausta, ilmestyi blogiaallon alussa Kymen Sanomien nettisivuilla. Sen aloitin lehden toimituksen ehdotuksesta. Jossain vaiheessa vanhan ajan kolumnit tekivät come backin syrjäyttäen blogit ja jätin homman pariksi vuodeksi, jonka aikana kirjoitin Hausfrau – kotona Sveitsissä  -kirjan (Atena, 1015). Pala suklaata -blogin aloitin pari vuotta sitten; se toimii sormiharjoituksena ja pitää valppaana. Sitäpaitsi, kun virus tuhoaa kaiken, on jotain sentään jäljellä  – blogissa.

Ohjeita alottelevalle bloggaajalle

No ei, tähän ansaan en sorru, vaikka niin mielelläni astun Besserwisserin rooliin. Ainut minkä voin kenties sanoa, on että kirjoita ja pysy sanojesi takana.

Blogitunnustukset…

…jakaisin näille blogeille, jotka ovat kaikki omanlaisiaan ja rehellisiä siinä mitä tekevät. En kaipaa täydellistä kieltä tai virheettömiä valokuvia, vaan blogin luomaa omaa tunnelmaa, johon voin piipahtaa käymään. Esteetikkona rakastan kaunista, mutta myös rosoista ja joskus sitä tarjoavat kuvat, toisinaan teksti. En halua välttämättä tietää kaikkea bloggaajan elämästä, sen sijaan etsin tuokiokuvia ja näkökulmasta, joka yllättää, on raikas, hauska tai motivoiva.

Ja Keski-Euroopan sydämestä, Sveitsistä, lähtevät kullanhohtoiset ja shampanjalla pirskoitetut tunnustukset seuraaville blogeille:

Our Osaka Blog

Aamukahvilla

Polka Dots

Appelsiineja ja hunajaa

Apple a Day

Liikuntapäiväkirja

Tunnetila

Moottoritiellä on puuma

Move on move straight ahead

My Exploration