Alppijärviä metsästämässä

Alppijärviä metsästämässä

Katselen tässä pihalla, siis kotona, Zürichinjärveä. Oikealla kirkkaan sinisenä, vasemmalla turkoosivivahteisena. Ennen ukkosta sen väri vaalenee, opaalin väikkyväksi, väriksi, johon haluaisin upota.

Sisäinen harakka haluaisi omistaa tuon sävyn, tallentaa johonkin, pitää omana. Tyydyn katselemaan sitä, ahmimaan silmilläni ja toivon sen jäävän mieleeni, siis ikuisiksi ajoiksi.

Huomenna ihastelen jo uutta turkoosinvihreää, vai liekö silti sama? Ei tarttunut edellispäivän sävy sittenkään mieleen.

Syksyn tietää siitä, kun järvi muuttuu metallisen siniseksi, siihen syntyy tummia, mutta kirkkaita sävyjä.

Ja pilvisinä päivinä järvi on kuin kaikki muukin: harmahtava.

Penkki jota ei käytetty. /A bench we didn´t use. Wangersee 2205 m
Polku kohti edessä näkyviä kukkuloita. /A road towards the hills.
Ylös siksakkia jonossa./ Zigzag-path up, in a row.
Herkkä alppikukka. /A very fragile alpine flower.
Kivistä ympäristöä, mutta hyvin jalka nousee. /Rocky ground, but getting up.

Zürichistä itään mennessä, heti tunnelin jälkeen, avautuu tajunnan räjäyttävä vihreänturkoosi. Walensee on yksi upeimmista Sveitsin järvistä – kunnes törmäät niihin muihin.

Alpeilla pieninä opaalihelminä kimmeltävät järvet saavat värinsä mineraaleista, bakteereista, levistä, hiekasta ja mudasta. Arkista, mutta huumaavaa.

Lumoutunut järvestä sekä sen ympäristöstä./Fascinated of the lake and it´s surroundings. Wildsee 2493
Kuka löytää parhaan taukopaikan? /So, who finds the best place for where to rest?
Kuksasta voimaa seuraavan nousuun./ Kuksa is actually from Lapland, but seems to work also in higher altitudes.
Valko-puna-valkoinen merkki johdattaa eteenpäin. /The white-red-white -mark shows, where the path goes.

Kiveä vasten värit korostuvat tai ehkä hapenpuutteen vuoksi korkealla vain vaikutun kaikesta enemmän. Mutta värit ovat kirkkaammat ylhäällä. Viiden järven vaelluksella Pizolissa haluaisin jäädä toiselle järvelle, Wildseelle 2495 metrin korkeuteen hengailemaan. Seinämät vain ovat jyrkät, taukopaikat kivikkoa ja väkeä niin, etten tiedä onko kiviä vai ihmisiä enemmän.

Päätän, että tämä järvi on ykkönen. Sveitsin upein. Etäinen ja ylpeä, sillä sen jyrkät seinämät eivät päästä ihmistä lähelle. Rannoista ei ole puhettakaan.

Seuraava järvi! /There´s the next lake!

Schottenseellä pyörrän sanani. Istun rannalla ja mupellan Quiche Lorrainea, kinkkupiirakkaa, ryyppään kahvia kuksasta. Haluaisin viipyillä. Vesi kutsuisi, mutta niin tekee myös polku. Reittiä riittää, on jatkettava matkaa, että ehdimme viimeiseen hissiin kohti laaksoa.

Schottensee on lähestyttävämpi alppijärvi. Se ei ole niin jyrkkä ja ankara, vaan leppeä olemukseltaan ja kutsuu oleskeluun. Monet ottavat litteän kiven käteen ja yrittävät heittää leipiä. Seitsemän on paras tulos.

On hieman jarruteltavaa, ennenkuin ollaan järven rannassa./Need to do some braking, before getting down to the lake. Schottensee 2335 m
Lähempänä väri vaihtelee, valosta riippuen. /Nearer the color changes, also depending of the light.
Vielä naurattaa./Still laughing.
Taiteilijalle oiva paikka, hyvin maalauksellinen. /This is a place for an artist. Very picturesque.

Schwarzee on nimensä mukaisesti musta tai ainakin tumma. Tässä ei kukaan enää hihku innosta, mutta kamerat räpsyvät, sillä ympärillä on louhikkoista maastoa, lunta ja järven virta ylitettäväksi. Täälläkin juomme kahvit, sillä edessä on taas mäki. Laaksossa on jotain rauhoittavaa, samoin järvessä, tyyneyttä, jota Wildseellä ei ollut. Ihmekös tuo, sillä johan nimikin sanoo, että se on villi paikka.

Ja yhtäkkiä olemme pilven ympäröimiä. /And suddenly we are in a cloud.
Onneksi pilvet päättävät leijua muualle. /Luckily the cloads decide to float some where else.
Neljännellä järvellä on vielä lunta. /4. lake has still some snow around. Schwarzsee 2368 m
Järvimaisemien kauneudesta jähmettyneitä vaeltajia, otaksuisin. /These stoneguys are probably the hikers, who got astonished of the view.

Viimeisen järven ohitan suvereenilla otteella: onhan näitä jo nähty. Vilkaisen selkäni taa, ehkä tämä kulma on parempi. Juuri kukaan ei pysähdy täällä. Järvi-parka jää huomiotta, sillä jalat ovat väsyneet, hissille vielä matkaa. On se kaunis, ei sillä. Mutta ei pyörryttävän upea.

Täältä näkee Bodenjärvenkin. Minä vain kenkäni. Polku muuttui kapeaksi ja oli kallellaan kohti ikuisuutta. /From here you can see even the Lake Constance. I only saw my shoes. The path got narrow and tilted to the infinity.
Kukaan ei jaksanut kiinnostua tästä järvestä. Se oli vihertävä ja kaunis, ihan hyvä järvi. Mutta ikävästi se viimeinen. /Nobody was very interested in this one. It was a totally fine and nice lake, though. Just unfortunately the last one. Baschalvasee 2174 m

En resumen: Los lagos en los Alpes tienen unos colores impresionantes. En la vuelta de cinco lagos en Pizol mi favorito era el segundo, Wildsee en 2495 metros. Bordes y picos filudos, imposible de acercar, pero vea el color! Pero en el próximo, en el lago de Schotten, me sentía mejor. El lago invita a quedarse un rato, a contemplar en lo verde. Y descansar un rato las piernas cansadas.

Kurzgesagt: Alpseen haben farben, die ich nirgendwo anders gesehen habe. Grün, blau, türkis; jeder See mit eigener Mischung von der Farbpalette. 5-Seen-Wanderung in Pizol gibt fünf Beispiele von Opalfarbe bis dunkel blau. Und alle Farbtöne sind lebendig, sie verändern sich mit der Bewegung der Wolken und Sonne.

Pulahdus alppijärveen

Pulahdus alppijärveen

Appenzelliin, päätän. Lämmin vetää veteen ja vuoristojärvissä riittää viilennystä.

Brülisaussa, vihreiden peltojen keskellä, laitan kenkää toisen eteen. Isot klopot tuntuvat kulmikkailta asvaltilla. Alkupätkä vie yhdeltä hissiltä toisen luo, me ohitamme paikan, rekisteröimme hiekkatien, joka kääntyy vasemmalle nousten, oikealle nousten, yhä ylös.

Nämä Alpsteinin seinämät ovat jyrkkiä. Vaikka alla on se tie, ei siis mikään kapea polku, tämä ottaa nilkoille aikalailla.

Brülisau

Vaihtoehtoinen metsäpolku. / A forest path for those who are interested.

Metsässä tie kulkee varjossa, pienen joen vieressä. Nousu on hikistä puuhaa; sivussa seisoo porukkaa juomassa, huilaamassa, pyyhkimässä märkää niskaa, kasvoja.

Pätkä ei ole pitkä, mutta tuntuu ikuiselta. Metsäpolulle viittaava kyltti kertoo myös vievänsä järvelle. Vaihdamme sinne, sillä tie on yhtä via dolorosaa. Polulla on ainakin vaihtelua, siksakia, kiviä, mutaa ja oksia.

Täällä menee taatusti virkistävät juomat kaupaksi./I bet they sell a lot refreshing bewerages here.
Sunnuntain jumalanpalvelus ulkoilmassa./A Sunday happening in a open air chapel.
Vettä, vihdoinkin vettä./Water, I see water!

Ylhäällä Gasthausin terassilla istuu väkeä taltuttamassa syntynyttä janoa. Katselemme viittoja ja oikeaa suuntaa. Jostain kantautuu tutulta vaikuttava laulu.

Niityn katveessa on pieni avokappeli, meneillään on sunnuntain jumalanpalvelus. En näe pappia, vain jonkun Appenzellin asussa. Mietin lieneekö katolisen alueen pappi noussut ylös mustat helmat hulmuten; on mahtanut tulla hiki. Ehkä pappi saa ennen toimitusta käydä uimassa. Ehkä hän nousi vaellusvaatteissa, kääri ne kokoon ja etsi repusta kaapunsa. Tai ehkä pappi kaahasi ylämäkeä nelivetoisella kulkupelillään tai mönkijällä, kenties traktorilla?

Kukkulan toisella puolen pulahdamme Sämtiserseehen. Vesi on piristävää, pohjassa pehmeät kasvit tuntuvat auringonlämmittämiltä, jos se edes on mahdollista.

Etsitään täydellistä kohtaa lounaalle ja uinnille./Trying to find the perfect spot to have lunch and a swim.
Ja heti Sämtiserseehen./Immediately to Sämtisersee.
Vasen pää Sämtiserseessä on minun. /The head on the left hand side in Sämtisersee, that´s me.
Lounas. Banaanit melkein keittyivät matkalla./Lunch. The bananas suffered a bit on the way. Got almost cooked.
Todellinen vaeltaja ei piittaa ulkonäöllisistä seikoista./This is a sign of a true hiker, looks don´t matter.

Syömme eväitä, vedämme jälleen vaatteet niskaan. Hiukset ovat kuivaneet kesätuulessa. Rekisteröin laittaneeni matkalle eriparisukat.

Taivallamme järven sivua. Kallioiseen kohtaan on pultattu uutuuttaan kiiltävä ketju. Tarraan kiinni.

Lyhyt kalliopätkä./A short part on the stonewall beside the lake.
Appenzell, kiitos, että huolehdit turvallisuudestani./Appensell, thanks for thinking of my security,
Tästä jatketaan kohti vuohi, lehmiä ja Hoher Kastenia./Here we go, towards cows, goats and Hoher Kasten.
Patikka-alueilta ei aina ole välttämättä helppoa löytää tietoa, mutta Appenzell on tsempannut aika lailla. Osoite löytyy penkistä. It´s not always easy to find information of certain areas, but Appenzell has clearly made an effort. Direction is on the bench.

Tästä voisi jatkaa nousua toisille kukkuloille, reittejä on joka suuntaan. Edellisen päivän taipaleet tuntuvat kuitenkin kintuissa. Jos tästä nyt kuitenkin jatkaisi vain kotiin. Virkistyneenä, poikki metsien ja peltojen.

Täältä näkyy pitkälle. /Here you can see so faaaar away.
Tässä kohtaa Hoher Kasten ei vaikuta olevan kovin “hoch”./On this level, Hoher Kasten doesn´t seem so “hoch”.

En resumen: En un día caliente, lo más refrescante es primero sudar subiendo en un monte, después tirarse al agua en un lago alpino. (En este caso, Sämtisersee en Appenzell).

Kurzgesagt: Wenn es in der Stadt zu warm ist, am erfrischendsten ist es auf dem Berg zu steigen und in den Alpsee zu springen. (In diesem Fall, Sämtisersee, in Appenzell).

Mitä eväsreppuun?

Mitä eväsreppuun?

Retki ilman eväitä on huono retki tai ainakin todennäköisyys, että siitä tulee surkea, on suuri. Olen nimittäin niitä, jotka eivät kestä pitkää ruokaväliä, pinna kiristyy ja aivosumu valtaa tilaa. Sitäpaitsi eväät ovat vaelluksen, pyöräretken tai patikan kohokohta. Vai ovatko?

Pyöräilysortsit jalassa, aurinorasvaa läiskitty. Pyörin keittiössä ees taas. Pysähdyn hetkeksi. No ne samat. Hedelmää ja vihanneksia virkistykseksi, pähkinöitä proteiiniksi, jotain leipää hiilihydraatiksi ja väliin taas proteiinia. Lisäksi herkkua ja vettä. Menojalkaa kutkuttaa, pitäisi päästä lähtemään. En jaksa miettiä sen enempää ja lataan tarvittavat laatikkoon, tarakalle – hep.

Jaksaisiko näillä? / Would this be enough?

Menoks./Off we go.

Vuoristoon tai muille tuntemattomille reiteille otan aina ylimääräistä mukaan, sillä koskaan ei tiedä. Ehkä polku on poikki ja pitää tehdä ylimääräinen lenkki, kenties myöhästymme kuplahissistä, mitä jos eksymme. Myös pyörälenkeillä, vaikka vain lähiseudulla, on pari ylimääräistä Tricopiliaa taskussa, sillä jos kintuista loppuu veto, ei mistään tule mitään. Parikymmenen kilometrin säteellä voi hyvinkin kertyä 600 m nousua ja se vie voimia.

Sveitsissä on vaelluspolkujen varrella usein paikkoja, jotka tarjoavat särvintä. Silti otan mukaan omiakin eväitä, sillä varsinkin, jos kotoa on lähdetty aamuvarhaisella jonnekin maan äärikolkkaan, saattaa nälkä kolkutella jo ennen kuin tossut kohtaavat polun.

Myrsky tai joku vehje oli tehnyt tuhojaan. /A storm or a machine has made some damage.
Tästä yli. / Some carrying to do.

Oma lukunsa ovat kesäiset alppitilat, joille monesti poikkeamme, eväistä huolimatta. Lehmät viedään kesäksi vuorille laiduntamaan ja ohikulkijoille tarjoillaan kaakaota vieressä hamuavien lehmien maidosta, omaa juustoa, kenties itse tehtyä leipää. Todellakin lähellä tuotettua ja suoraan tilalliselta. Näitä viehättäviä yrityksiä haluan aina tukea ja tunnelma on aivan jotain muuta kuin isolla ravintolan terassilla, vaikka nekin ovat joskus paikallaan. Varsinkin, kun nestehukassa lopulta pääset perille ja saat vihdoinkin lämpimän aterian eteesi.

Costaricalainen on kuin kotonaan pyöräillessään joen läpi./Costarrican feels like home riding to the other side of the river.

Mitään kovin gourmeta ei reppuun ole eksynyt, sillä retken pääsuunnitelijana energiani menevät usein arjen muiden puuhien lisäksi reitin etsimiseen, aikataulun funtsimiseen ja varusteiden kasaamiseen. Puhumattakaan, että näistä lähdöistä monesti päätetään myöhään edellisiltana, jolloin kauppareissu on unohdettava ajallisista syistä. Se mitä ei saa matkalla huoltoasemalta on siis unohdettava. Tosin moottoriteiden huoltsikoilla on yllättävän hyvät valikoimat. Yhdeltä on ostettu mukaan mm. sipulia, sillä se piristää ankeimmankin voileivän – eikä Aldolle ole ateriaa ilman sipulia.

Tälle pyöräilylle otettiin mukaan lavennettu snäkki eli kevytlounas, jolla kestäisi kotiin asti. Tarkoitus oli ajaa uutta reittiä ja siltä varalta, että matka venyisi tai tekisikin mieli vetää vielä yksi mäki ylös, pakkasin mukaan näkkärit humuksella ja suolakurkulla. Yleensä näille kotiseudun pyöräilyille riittävät pähkinät ja Tricopilia, Costa Ricasta tuotu guava-hedelmästä tehty tahnamainen tuote, marmeladilta vaikuttava snäkki, joka herättää lähes kuolleista. Se on luultavasti 150 prosenttisesti sokeria ja tuntuu menevän suoraan lihaksiin. Varmaankin erittäin epäterveellistä, mutta sentään hedelmästä ja toimii energialähteenä silloin, kun sitä kaipaa.

Kuvissa vilahtelee muoviset eväslaatikot ja jos joku nyt pyörittelee päätä, niin kyllä, meiltä löytyy myös peltinen loota ja leipiä laitetaan mehiläisvahakääreeseen, samoin muita eväitä. Pyöräillessä laatikot ovat pakollisia, sillä matkanteko on kuoppaista ja eväät muussantuvat nopeasti, varsinkin jos ne köytetään tarakkaan tiukalla kumilenkillä.

Tämäkin lämmittää costaricalaisen sydäntä. Maissipelto. Tästä saisi paljon tortilloita./Also very heartwarming to a costarrican: a cornfield. Material for future tortillas.
Siis mitä, ei mäkeä?! / So where´s the hill??
Tässä kasvaa sveitsiläistä spelttiä. / Here groes Swiss spelt.

Uskon tekeväni ekoteon, käyttämällä näitä ikivanhoja laatikoita kunnes ne hajoavat. Uudet, jos niitä koskaan tarvitsen, tulevat olemaan jotain muuta kuin muovia.

En siis ole mikään luksusretkeilijä. En edes keskitason, vaan otetaan-mitä-on -periaatteella eväskassinsa pakkaava. Suunnittelen välillä ottavani mukaan itse tehtyjä kaalipiirakoita, joskus pakkasesta löytyy korvapuusteja, katselen ruokatermaria sillä silmällä ja unohdan sen heti siinä hetkessä, kun pitäisi miettiä sisältöä. Joku muheva keitto voisi olla hyvä viileällä vaelluksella.

Onhan tämä nyt kaunista! /Beautiful, what can I say?!

Makkaranpaistoon olemme myös päätyneet hyvin harvoin, sillä siihen suhraantuu helposti tunti puolitoista syömisineen. Nuotiopaikkoja on kyllä, jopa halkoineen, mutta jos alkaa etsiä maastosta poltettavaa, hakkaa ja sahaa, on siihen budjetoitava oma aikansa. Makkara on sitäpaitsi ilahduttava kerran, toisenkin, sen jälkeen se alkaa puuduttaa. Itse olen vaiheessa, jossa Bratwurst herättää enää ällötystä ja kasvisvaihtoehdot on kaikki kokeiltu ja innostusta jäljellä nolla. Nuotiolla voi toki keitellä vaikka kahvia tai tehdä ruokaa, mutta en ole ihan valmis roudaamaan tarvittavia pannuja ja kattiloita vuoristopoluille kannettavaksi.

Mihinkäs suuntaan lähdettäisiin?/So, which way?

Mitä muuta meillä sitten on eväänä? Vaihdellen kaikenlaista suolaista, makeaa ja raikasta, sekä energiaa. Kokonainen hunajameloni, kurkku, tomaatteja, aprikooseja (ei kovin kypsiä, ne hilloontuvat), perunalastuja, sillä suolainen maistuu hikisen nousun jälkeen, samasta syystä popcornia, joka toimii myös nuotion sytykkeenä hätätapauksessa, kevätsipulia, termarillinen kahvia, pulloittain vettä, keitettyjä kananmunia, pipareita, suolaisia keksejä, joskus karkkeja, suklaata (ei pahimmalla helteellä…). Leivät teen yleensä valmiiksi, mutta joskus on otettu mukaan sämpylät ja täytteet ja tehtailtu kukin maun mukaan omia versioita niistä.

Tauon paikka. / Time to rest.
Snäkkiä. Aprikoosit pikkuisen hilloontuivat, mutta ei se nälkäistä haittaa./Snack. The apricots a bit in a jelly-form, but a hungry person doesn´t complain.
Tämä on…kasvi?/ A…plant?

Tämänkertaisen pyörälenkin alkuvaiheessa pääsin kiipeämään puunrunkojen yli pyörää kantaen. 14 kiloinen pyörä nousi yllättävän kevyesti, huomaa, että Thuninjärven lenkillä tuli tätäkin lajia treenattua tavallista enemmän. Ei haitannut, että puhelimen ehdottamalla reitillä oli jälleen sortunutta polkua, portaita, mäkeä, jota valuin takaperin alas työntäessäni pyörää.

Thuninjärvellä nielaisin kolme metsäkärpästä tai hyttystä, jotain melkoa isoa, läähättäessäni mäkeä ylös. Tänään vältin nämä proteiinipitoiset raakasnäkit. Vatsa kurni vasta ylimmällä huipulla. Parkkeerattiin pyörät nurtsille. Lepohetki, murkinaa ja tuijotusta kaukaisille vuorille. Kolmen paarman piston verran istuskeltiin, sitten olin jälleen valmis lähtemään liikkeelle.

Zürichinjärveä ja Rigi-vuori./Lake Zürich and Rigi-mountain.

Paluumatkalla rintalihas kramppasi omituisesti kivisellä polulla alamäkeä peltojen välissä rympsyttäessä. Ei ollut ainakaan energiapulasta kyse, mutta jonkinsorttista väsymystä kai. Ajettiin ensin Vanhan Omenapuun -tietä, ihmeteltiin minne katosi Venäläispojan Risteys ja lopulta posotettiin täyttä hoipakkaa Kahden Cadillacin Mäkeä vasemmalle alas kaartaen. Nuo eivät ole siis virallisia paikkojen nimiä, vaan meidän maamerkkejä. Jos sattuisit sitä miettimään.

Nuokin nauttivat./They are also enjoying the day.
Täällä on jo niitetty viljaa./Some work done on this field.

Tavallista tukuisammat eväät pistivät nousemaan ylimääräisen mäen ja jaksoa riitti vielä loppuvaiheessa pulahdukseen Zürichinjärveen. Märät uikkarit hikisten pyöräilyvaatteiden alla eivät ole suositeltavat. Silti viileä vesi tuntui järjettömän hyvältä kiehuvissa lihaksissa.

Kotona menin suoraan keittiöön. Laatikot pesuun ja mitä sitten? No ruokaa. Tietysti.

En resumen: No hay un buen paseito sin una buena merinda. Siempre podría ser mejor, más lujoso o variadito, pero sea lo que sea, sabe rico, cuando estás afuera.

Kurzgesagt: Es gibt kein guten Ausflug ohne Proviant. Er könnte auch immer besser, luxuriöser oder vielseiteger sein, aber alles schmeckt gut in der frischen Luft.

Juhannus? Juhannus… Juhannus!

Juhannus? Juhannus… Juhannus!

Suomen rajojen ulkopuolella juhannus on joko olematon, laimea tai päättäväisesti muistojen mukaan rakennettu. Juhliako, kun kukaan muu ei tajua juhlan syvintä olemusta? Ja jos juhlisi niin miksi? Miten on tunnelman laita?

Onko liikaa juhannusfiilistä, kun suomalaissiirtolaiset virittelevät kokkoja ja heittävät löylyä hanurimusiikin tahdissa laulaen kaihoisasti “Kallioille kukkuloille…” keskellä tropiikkia tai lumihuippuisten vuorten katveessa?

Kännykän käsittely öljyisillä käsillä tuottaa eteerisiä kuvia. Luulisin. / Don´t handle oil and phone at the same time, if you don´t like ethereal pictures.

Väittävät, että Sveitsissä ei ole juhannusta. Ehkä ei, mutta naapuri katsoo tarkasti almanakastaan päivämäärän ja istuu vuodesta toiseen parvekkeella todistamassa pisimmän päivän katoamista Uetlibergin taa. Juhannusrituaali sekin.

Koska juhannusta ei sveitsiläisyhteiskunnassa noteerata, oli aattona arki. Päivällä juoksemista, järkkäämistä, töiden hoitelua. Silitin – koska täkäläiseen tapaan oli meidän viikon ainut pyykkipäivä – ja juoksin pesutuvasta viiden minuutin välein kääntämään pannulla muhivia paprikoita.

Valkosipulisämpylöitä ja omia retiisejä./ Garlic buns and radish from garden.
Illallista tulilla. /Dinner coming.
Tämän täytyy olla salvian sukulainen. /This must be from the family of sage.

En saanut poltettua mitään, ruokaa tai silitettäviä ja Brita-kakku mansikoineen valmistui ajoillaan, sillä aikaa kun grilliryhmä viritti alapihan tulisijaan liekkejä.

Oli valittava auringonlaskun ja mukavuuden välillä. Suomalaisen juhannussään tapaan ensin ripotteli vettä, tuuli puhalteli, asteita oli 18 sekä vedessä että ilmassa ja aurinko käväisi näkyvillä vain hetkittäin. Omalla terassilla olisi kaasugrilli ja auringonlasku suoraan edessä tai siis sivulla. Alapihalla kasvien katveessa taas tuuletonta ja nuotion lämpöä. Jälkimmäinen voitti.

Kyllä tällä pahat henget karkottuvat. /Fire to shoo the bad spirits.

Vatsat täyttyivät, istuimme ulkona takit päällä, hiuksissa savun tuoksua, kimmeltävä järvi lähietäisyydellä. Lähes kaikki suomalaiskesän kriteerit täyttyivät. Saunaa ei kyllä ollut, eikä kukaan halunnut vilakassa säässä uimaan. Hyttyiä ei näkynyt.

Eläimistön kanssa oli muutoin pientä skismaa. Meillä päivittäin vieraileva kissa, Mandarinoksi nimetty, olisi halunnut makkaraa ja kun lupaa ei kuulunut se avasi kitansa ammolleen ja iski koko purukalustonsa Aldon käsivarteen. Katti karkotettiin lähituolille, jonne se torkahti. Juhannusrauha palautui.

Aurinko laski, kuten asiaan kuuluu. Ensin pilvien taa, sitten vuoren. Otin lisää mansikkaista kakkua ja siirryin lähemmäs tulta. Ihan pätevä kesäilta, juhannuksella tai ilman.

Auringonlasku. Joka ilta uusi show. /Sunset. New show every night.

En resumen: Después del día más largo del año, estámos yendo hacia el invierno. Antes del frío disfrutemos del verano.

Kurzgesagt: Nach dem längsten Tag des Jahres, führt es richtung Winter. Aber zuerst sollten wir den Sommer geniessen.

Hervoton pyöräily Thuninjärven ympäri

Hervoton pyöräily Thuninjärven ympäri

Juuri ennen sateita on vielä kirkas päivä, päivä jolloin on parasta mennä järven äärelle. Pyörällä, päätän.

Löydän Outdooractiven sivulta reitin Thuninjärven seudulla. Reilut 50 kilometriä, jokunen sata metriä enemmän nousua kuin aiemmilla reissuilla. Kyllä se hoituu, ajattelen. Kommentteja on sivulla yksi: “Good”.

Reitti alkaa Sigriswilistä, mutta meistä Spiezmoos on loogisempi lähtöpiste. Edessä on heti se pisin nousu kohti Alppia, Maielisalppia. Tuoreilla kintuilla jaksaa.

Alkupätkän maisemat. Olen hurmaantunut. / The view of the beginning of the ride. I´m fascinated

Mutta ensin vähän kaupunkia, heti perään pieniä katuja, Alppi-mökkejä, sellaista kaunista kylämäistä kliseetä, jossa asuu yllättäin ihan tavallisia Thuninjärveläisiä.

Mäkeä ylös, alas, mutkia ja – portaat. Kyllä. Tässä on kannettava pyörä ylös. Manaan saituuttani. Aldolla on maastopyörä, joka oli vähän kalliimpi ja monta kiloa kevyempi. En tiedä sitä vielä, mutta portaat eivät ole matkan ainoat ja joudun raahaamaan ja työntämään pyörää myös rinnepoluilla.

Thuninjärven maatila. / Farm near Thunersee.
Lounas. Näytän jo aika väsyneeltä. /Lunch. Already looking pretty exhausted.
Lounaspaikan näkymät. /The view of our lunchplace.

Nousemme välillä jyrkempää, toisinaan kevyempää tietä. Järven sinisyys ja lähivuoret häikäisevät upeudellaan. Reittiä reunustavat luomu-maatilat ja tratorin ratissa näkyy parkkiintuneita tyyppejä, jotka lienevät ajelleen näitä niittyjä jo viime vuosisadan alkupuolella.

Vieressä kone silppuaa heinää ja ajamme tiukkaa mäkeä pöllyn läpi. Huudan Aldolle, että tämä ei ehkä ole se mitä allergiselle astmaatikolle suositellaan ja saan suun täyteen heinäpölyä. Yritän hengittää mahdollisimman niukasti. Ei onnistu.

Harmaatukkainen mummo liehuvassa Heidi-mekossaan pörähtää sähköpyörällä ohi. Varmaan kohti kotia, missä se ylempänä vuorella lieneekään.

Olemme jo varsin ylhäällä ja varjossa metsässä. Hiekkatie on niin kupera, että kyltti käskee autoja ajamaan yhdellä reunalla. Pidämme juomatauon. Olemme mielestämme nousseet jo niin paljon, että huipun pitäisi olla lähellä. Ei ole.

Kohti järveä! Tosin piti tehdä u-käännös ja palata takaisin. /Here we go towards the lake! And had to make a u-turn and come back…
Polku näyttää leveämmältä kuin todellisuudessa on. / The path looks wider it actually is.

Välillä nauramme reittivalintaani, sitten olemme sitä mieltä, että vain nössöt ajavat järven reunaa, todelliset pyöräilijät kiertävät yläkautta. Kurvin jälkeen tie lähtee entistä jyrkempänä eteenpäin. Siinä täytyy keskittyä vain polkemaan. Ollaan aika hiljaisia.

Reitti on Suunnon kellossa ja seuraamme madolta näyttävää ohjetta. Välillä hairahdumme, teemme u-käännöksen ja taas ollaan kartalla.

“This route consists mainly of rarely frequented and unsurfaced roads.” Myöhemmin ymmärrän, että tämä olisi pitänyt osata tulkita toisin. Matkalla on kinttupolkuja, paljon kapeampia kuin pyörän sarvet. Ne ovat patikkapolkuja, ei edes tarkoitettu pyörille. Vastaantulijat suhtautuvat meihin huumorilla. “Lähditte sitten aika pienille poluille.”Ahaa, sitä ollaan pyöräilemässä.”

Pyörää joudutaan kantamaan myös ylhäällä metsäpolulla, joka on niin mutainen ja huonokuntoinen, että vastaantulevat patikoitsijatkin ovat pulassa. Avustaviksi rakenteiksi laitetut paksut lankut töröttävät pystyssä ja vinossa, ne ovat vain tiellä. Yritän pitää pyörää mahdollisimman korkealla ja olen liukastua. “Aja vaan alas!” huikkaa eräs nainen ja nauraa hersyvästi. Tässä ei etenisi edes mönkijä. Tosin se ei tälle polulle leveyttään edes mahtuisi.

Ensimmäinen riippusilta, Hängebrücke Leissingen./First suspension bridge, Hängebrücke Leissingen.

En ole maastopyöräilijä, vaikka maastopyörällä ja metsäpoluilla usein ajankin. Tämän piti olla pyöräilyreitti, maastopyörästä ei ollut mitään puhetta. Kevyemmällä menopelillä ei olisi päässyt kovinkaan pitkälle. Mietin niitä suomalaismiehiä, jotka ylittivät Alpit Jopoilla. Tunnen yhteenkuuluvaisuutta.

Kukkulan laella on voittaja-fiilis. Ja piknik-paikka täynnä porukkaa. Tänne on helpompikin reitti, autollakin pääsee suht lähelle. Ajamme vähän pitemmälle ja heittäydymme heinikkoon alppikukkien keskelle. On pakko saada repusta energiaa ja hetki lepoa.

Mietin kuinka monta punkkia kerään itseeni paussin aikana ja muistan, että rokotuksen vahvistus on vielä hakematta. Levitän takin alleni ja toivon parasta.

Onneksi mukana on leivät ja muuta evästä, edellispäivänä tehtyä raparperipiirakkaakin. Se että kuljemme pikkupolkuja ja -teitä tarkoittaa, ettei reitin ensimmäiselle puolikkaalle osu kuin yksi levähdyspaikka, josta hankkia lisäapetta tai juomista. Tankkaamme myöhemmin nestettä, luumupiirakkaa ja jätskiä järven toisessa ääripäässä Unterseen lähellä leirintäalueen kahvilassa.

Ollaan jo toisella puolen järveä. – Vasemmalla taatusti tulivuori. / Already on the other side of the lake. – I´m pretty sure that´s a volcano on the left hand side.
Tässä ollaan tekemässä seuraavaa u-käännöstä. /Making another u-turn.

Ennen sitä on viiletettävä vuorta alas. Suihkaisen jälleen vauhdilla ohi polun, jolle oli tarkoitus poiketa. Olisin niin mielelläni jatkanut hyvää laveasti mutkittelevaa tietä aina järvelle asti. Mutta ei, me olemme jälleen parin jalan levyisellä heinäpellon laidassa, metsässä ja lopulta pellolla.

Polku näyttää menevän suoraan pellon poikki, kello taas kertoo meidän menneen roimasti hatelikkoon. Kyltissä vannotetaan sakon uhalla pysymään polulla. “Koska joku kyltti muka on rajoittanut costaricalaista!” puhahtaa Aldo. Raahaamme pyöriä pellon poikki, kahden talon pihan viertä, joen yli ja löydämme takaisin kellon osoittamalle reitille.

Alas ajaminen tuntuu ihanalta, istun vain, jarruttelen kädellä, joka kramppaa, tuuli viilentää kuumentunutta kehoa ja uskon meidän pääsevän joskus perille, vaikka aikaa on jo kulunut kaksi kolmannesta koko matkan oletetusta kestosta.

Toisella puolen järveä olemme tasaisella tai ainakin edelliseen verrattuna. Todellisuudessa ajamme jatkuvasti ylöspäin, mutta kadulla. Ihastelen pyörän sutjakkaa kulkua. Liikennettä on paljon. Rakennustyömaat ja liikennevalot rytmittävät ohiajajia. Haluan pysähtyä rantakahvilaan, mutta siinä kohtaa on mahdotonta pysähtyä tai ylittää tietä. Kypäräkamera olisi kätevä, ajamme kalliolipan alla, läpi tunnelien, enkä keksi enää superlatiiveja järven värille tai sen loisteelle.

Italiamaista täällä. /Some Italian vibes here.

On jälleen u-käännöksen hetki. Poikkeamme rantatieltä, eikä tule mitenkään yllätyksenä, että lähdemme taas ylöspäin. Kuinkas muuten. On ajettu lähes puolet matkasta ja jalat on kyllä poikki. Tie muuttuu kylien jälkeen metsätieksi ja on niin jyrkkää, että on pakko työntää. Kengät lipsuvat. Pysyn kuitenkin pystyssä, toisin kuin alkutaipaleella, jossa leviän pyörineni ketoon ja pikkusormeni vääntyy pyörän alle.

Aldo pitää kuvaustauon sillä aikaa, kun minä yritän tasottaa hengitystä. /Aldo made a fotosession, while I was trying to breath.
Sigriswilin riippusilta. Hyvä hymyillä, kun tiedän, että suurin osa ylämäestä on selätetty. /The suspension bridge in Sigriswil. Happy to be there and to know most of the uphill riding is now past.

Kestää ikuisuuden, kunnes olemme vihdoin matkan toisella ja pitemmällä riippusillalla. Tätä pitkin ei saa ajaa, pyörän sentään voi viedä kävellen yli. Amerikkalaistyylinen Ranger (näin hänen nimikyltissään lukee) myy kopissaan lippuja. “Se on 8 frangia ja lippu on voimassa koko päivän.”

Siegriswilin 182 metrin korkeudessa roikkuva riippusilta on yksi maailman pisimmistä jalankulkijoille tarkoitetuista silloista. Reissun tässä vaiheessa 344 m tuntuu pitkältä, mutten jaksa sitä kovin ihmetellä. Haluan vain eteenpäin ja katson kelloa. Ilta on tulossa, lounas syömättä.

Loppumatka Thunin on pitkälti rantatietä, jolla on pyhäpäivän paluuruuhka. Ajamme jalkakäytävällä, kunnes vaihdamme aivan rantaan vievälle pyörätielle. Talot ovat hulppeita; mies pesee Ferraria ruusujen reunustaman valkoisen talon edustalla. Pihalla suihkulähde pirskottaa vettä ilmoihin. Thunissa on varakasta porukkaa.

Linnamainen rakennus niemessä kertoo, että olemme Thunissa. /A castle-looking place in a peninsula welcomes us to Thun.
Thunin jokirantaa. /Thun riverside.
Katetulla puusillalla. Pyöräreitti kulki tuolla toisella puolen. /On the old wooden bridge.
Pientä ruuhkaa sillalla, mutta päästiin toiselle puolen. /Some traffic jam on the bridge, but we got through.
Jokisurffausta Thunissa./Riversurfing in Thun.

Tarkoitus oli katsella vanhaakaupunkia, syödä rauhassa jossain kivassa paikassa ulkosalla. Päätetään jatkaa matkaa. Jos viimeiset parikymmentä kilometriä olisivat yhtä vaativia kuin edelliset takanapäin olevat, olisimme perillä pimeällä.

Puisen sillan yli ja eteenpäin. Kaupunki muuttuu teollisuusalueeksi. Tässä olisin mieluummin ajanut rannassa autojen vieressä. Muutama kilometri eteenpäin toiveeni kuullaan. Kello käskee kääntymään oikealle ja – ylöspäin. Luovutan hetkeksi ja työnnän jälleen pyörää.

Täältä näkyy Sigriswilin riippusilta. /On the other side is the Sigriswil suspension bridge.
Melkein perillä Spiezmoosissa. /Almost there, back in Spiezmoos.
Tuskin uskon, että näen edessäni paikan, jonne jätimme auton. /Whaaat, I can see the place where we left our car!

Kukkula on lopulta pienehkö. Maatilan jälkeen muistini pätkii, ehkä oli metsää, ehkä taloja, ehkä lisää maaseutua. Yhtäkkiä tajuan, että edessä on Spiezmoos ja lenkin lähtöpiste näkyvissä.

Otetaan kuva hetkestä, jolloin tiedämme, että olemme selviytyneet lenkistä. Nälkä on hervoton ja etsin rannasta illallispaikan. Urheilukello kertoo aivan uuden sorttisia lukemia, koskaan ennen en ole tarvinnut 37 tuntia palautumiseen. Tai ehkä olen, mutten ole siitä tiennyt.

Myöhemmin palaan sivustolle, jolta löysin reitin. Joku on kirjoittanut kommentteihin: “Als Radtour ungeeignet. Viele Wanderwege welche selbst mit grobem Mountainbike schwer zu meistern sind. Schade.” Ei siis sovellu pyöräreitiksi ja haastava jopa maastopyörälle.

Mahtava retki – ei epäilystäkään.

Spiezmoos – Krattigen – Meielisalp – Därligen – Unterseen – St. Beatus-Höhlen – Merligen – Sigriswil-Aeschlen – Oberhofen – Hünibach – Thun – Gwatt – Einigen -Spiezmoos

53 km, 5 h, 932 m nousua, 1011 m laskua

Illallinen järvenrantaterassilla. On kyllä ansaittu. /Dinner at the lakeside terrace. We so earned this.

En resumen: La vuelta alrededor del lago Thun es probablemente la vuelta más dura y aventurosa que he hecho; había monte, subida, bajada, bosque, calle, caminitos con barro, escaleras, puentes colgantes…Pero lo logramos. (53 km, 5 h, 932 m subiendo, 1011 m bajando)

Kurzgesagt: Die Tour rund um Thunersee (Spiezmoos – Krattigen – Meielisalp – Därligen – Unterseen – St. Beatus-Höhlen – Merligen – Sigriswil-Aeschlen – Oberhofen – Hünibach – Thun – Gwatt – Einigen -Spiezmoos) war wahrscheinlich die schwerste Mountainbike Tour ich gemacht habe. Bin nämlich auch kein richtiger Mountainbiker, dachte ich. Aber anscheinend war es streng auch für jemand andere. In den Kommentaren von der Seite wo ich die Tour gefunden hatte, steht es neu: “Als Radtour ungeeignet. Viele Wanderwege welche selbst mit grobem Mountainbike schwer zu meistern sind.” Super Abenteuer sowieso.

Appenzellin metsälammella

Appenzellin metsälammella

Plärään talvella tutkimusteni tuottamaa kasaa patikkapaikoista ja huokaan. Joko ne ovat vielä liian korkealla, kaukana tai uuden määritteen saaneita: koronakieltojen takana.

Hissit ja junat alkavat kulkea vasta ensi viikosta, joten jos haluaa ylös, sinne on tallattava omin voimin. Koska edellinen reissu meni aika äärirajoille ajallisesti ja sietokyvyllisesti, etsin nyt paikkaa lähempää ja pikemminkin mukavaa kuin haastavaa retkipaikkaa.

Tästä kulkevi tie. / The path goes through a farm.
Polku yli aidan. / The path goes over the fence.
Tämän vuoksi vuorilla on ihanaa. / This is why it´s wonderful in the mountains.
Alppien kullero. / Alpine globeflower.

Appenzell on ihana ja sen tietävät kaikki muutkin. En halunnut kulkea jonossa Seealpseelle tai sen ympäristöön, sillä niin valtavan kaunis kuin järvi onkin, sinne vie kansainvaellus, eikä vähiten Instagramin takia.

Joten lähdemme Forstseelle, josta kukaan ei ole kuullut. Auto jätettiin Eggersteiniin, josta myöskään kukaan ei ole kuullut. Ollaan syvällä maaseutua, kylässä on maatila toisen vieressä. Reittiohjeet ovat kuulemma hyvät, ei tarvitse gpx-tietoja tai virittää kelloa näyttämään reittiä, näin vannottiin.

Yksinäinen lehmä. /A solitary cow.
Kyltit kertovat että olemme oikealla tiellä. /Signs tell we´re on the right path.
St Gallenin kaupunki, Lichtenstein ja Itävallan vuoristoa yhdellä kertaa. /The town of St Gallen, Lichtenstein and Austrian mountains.
Yli aidan -hop- / Hop over the fence.

Heti ensimmäisessä risteämässä joudumme arpomaan. Ylös kääntyvän reitin lähtöpiste heittää yli puolella kilometrillä ja melkein lähdemme kiertämään ympärilenkkiä päinvastaiseen suuntaan. Niin myös naisporukka meidän edellä. He palaavat takaisin ja liittyvät meidän letkaan.

Polku nousee niittyjen poikki, näemme St Gallenin kaupungin laaksossa. Tyttären mielestä liian urbaania, että olisi kaunista. Minua huimaa, kun näen aina Bodenjärvelle asti, yli Lichtensteinin ja Itävallan vuoristoon, jossa varmaankin ukkostaa, niin mustaa on maisema.

Hetki meditoida, kuunnella tuulta ja kaskaiden laulua. /A place to meditate, to listen the wind and cicadas.
Lila alppikukka kuuluu orkideoihin, Dactylorhiza Majalis / The violet flower, Dactylorhiza Majalis, belongs to the orchideas.
Alppikukka tämäkin, Hugblätterige Kugelblume, Globularia Corditolia. / This is also a alpine flower, Globularia Corditolia.
Välissä karhunlaukkametsää. / A forest full of ramsons.

Niityillä kulkee lehmiä ja tiedän, että jossain susi on saanut äiti-lehmät hermoheikoiksi, mikä aiheuttaa kahnausta vaeltajien ja karjan välillä. En tietenkään muista missä. Toivon, ettei se ole täällä.

Lehmä lähtee perään. Se on kuitenkin ystävällismielinen ja vaikuttaa haluavan taputtelua. Tie vie lehmien välistä, navettapihan poikki, yli aidan. Ihmisille on tehty pieni koroke, jotta loikkaaminen onnistuisi kätevämmin.

Forstseeli
Alppien ruiskukka. / Alpine cornflower.
Hyvin pieni pahka./ A very small burl.

Yhä ylös yrittää ja kohtaamme muutaman kanssakulkijan. Teemme poikkeaman reitille kiipeämällä ristin luo niemimäiselle kukkulalle. On rauhallista, sirkat sirittävät äänekkäästi ja tuuli puhaltaa. Alkaa viluttaa. Menemme metsän sisään.

Tässä kohtaa voisin olla kotipoluilla, niin samalta luonto näyttää. Olemme hieman tylsistyneitä. Ei jännitystä, ei ylenpalttista kauneutta. Vain mäkeä ylös. On hiki ja nälkä. Syödään sitten järvellä, tehdään tulet, paistetaan vaahtokarkkeja, lupailen.

Itävallan puolelle kertyy pilviä. / Austrian mountains gather clouds.
Kirkkaan vihreä tie metsään. / Suddenly very green forest path.
Vihdoin kahvia! / Finally coffee!

Järvellä vedän sanani takaisin. Järvi osoittautuu pikemminkin lammeksi ja se on kansoitettu. Nuorten aikuisten porukka on yöpynyt, heillä on kotilomaiset nukkumapaikat viritettynä puiden väliin ja telttakin. Kaikki nuotiopaikat on varattuna. En saa edes hyvää kuvaa lätäköstä, sillä porukkaa on kaikkialla.

Jatkamme matkaa. Jospa sitten, kun olemme ylempänä, löytäisimme kohdan vain meille.

Polku kapenee, jyrkkenee ja muuttuu vuoristopatikkapoluksi. Pysähdyn, energiat on lopussa. Syön pari hapanta ja makeaa karkkia. Muuta en viitsi alkaa kaivaa polulla.

Tätä alppikukkaa en ole nähnyt koskaan ennen, enkä löydä sille nimeä. / This flower is new to me.
Lehmät matkalla kohti jyrkännettä. /Cows going towards the precipice.
Alppimökki. / A alpine hut.

Reitti on yksioikoinen: ensin noustaan ylös, huipulla tie kääntyy alas ja se on siinä. Ja kuten olisi pitänyt arvata, huipulla tuulee. On paljon viileämpi kuin edellisinä päivinä ja vaikka olen varautunut takin ja fleecin kera, palelee. Joudun laittamaa hupun päähän. Istahdamme alas viettävälle niitylle kahville.

Ohikulkijat huutelevat matkan päässä lehmille. Ihmettelemme, että miksi. Selviää, että kantturat ovat tiellä.

Leivät on syöty ja tavarat pakattu, olemme lähtemäisillämme eteenpäin. Lehmät käyvät jonoon ja lähtevät laukkaamaan meitä kohti. Minne ne ovat matkalla? Onko tämä hyökkäys?

Seuraava alppitila. / Next alpine farm.
Aika avata meloni. Huono meloni. /Time to open the melon. A bad melon.
Appenzellin vuoria / The mountains of Appenzell

Lehmät menevät vierestä täyttä vauhtia kohti alaspäin tiukasti viettävää rinnettä. Joku niitä vetää sinne. Aita on edessä, joten kovin pitkälle ne eivät pääse. Ehkä siellä on erityisen herkullista ruohoa ja se pätkähti lehmille mieleen juuri sillä hetkellä.

Tämä puoli vuoresta on niittyä, pieniä tiloja, vuohia ja lehmiä. Katselemme Alpsteinin vuoristoon, kohti Säntisiä ja jylhiä huippuja. Ne keräävät mustia pilviä, joiden ei kyllä pitäisi sataa tänään.

Maalaistie vie alaspäin ja sutjakkaasti kohti pitkäkarvaisia vuohia. Vieressä on maalaistalo, jonka pihalla on meneillään kahvihetki. Vähän pitemmällä istahdamme tuulettomaan kohtaan lämpimälle niitylle kukkien keskelle. Leikkaamme meloonin kahtia. Se tuoksui hyvälle ja lupasi nesteytystä sekä energiaa. Karmea pettymys. Hedelmä on yhtä aikaa raaka ja fermentoitunut. Laitamme sen palasina laatikkoon ja pureskelemme kuivia keksejä.

Eggenstandenissa olemme hieman pöllämystyneitä. Ei yhtään kriisitilannetta, ei vaaraa eikä eksymistä. Että tämmöinen retki vaihteeksi.

Ystävällismielinen vuohi. /A friendly goat.

Minusta: Pätkä tylsähköä, resuista metsää, lammella liikaa ihmisiä, todella kaunista maaseutua, älyttömästi lehmiä ja vuohia,

Hiljasta: Hikinen mutta hyvä.

Aldosta: Vaihtelevaa maisemaa, niittyjä, vuoria, järviä. Mennessä näimme alavaa laaksoa, palatessa vastassa uhkaavat vuoret, tummat pilvet.

Appenzellin arkkitehtuuria. /Appenzell architecture.

Eggerstanden – Bildstein – Forstseeli – Alp Heieren – Eggli – Eggerstanden

8,5 km, 2h 30, 450 m up, 450 m down

En resumen: Para variar un paseito en Appenzell, sin peligro y sin perdernos. En el laguito Forstsee, a donde el camino nos llevó, había en total demasiada gente para querer quedarse. Era un poco decepcionante pero no totalmente inesperado.

Kurzgesagt: Zum Abwechslung eine Wanderung ohne Gefahr und verlaufen. Am Forstseeli in Appenzell gab es zu viele Leute um da bleiben zu möchten, was enttäuschend, aber nicht ganz überraschend.

Huonoja retkiä ei olekaan

Huonoja retkiä ei olekaan

Ollakseni rehellinen, tuona päivänä olin suht pitkään toista mieltä. Ihan vastakkaista. Nimittäin, että huonoja retkiä vasta onkin ja juuri nyt eletään yhtä niistä. Ärtymyksen rajalla, mutta vielä toiveikkaana katselin kulmat lievässä kurtussa kukkuloita, joille ei päässyt, joki jonka ympäristö ei viehättänyt ja polkuviittoja, jotka veivät liian kauas.

Tilanne oli siis tämä. Olin valinnut huolella kohteen, tehnyt eväät, vedellyt aurinkorasvaa, sillä helle oli melkoinen, ja pakannut porukat kasaan. Glarus on kantoni noin tunnin päässä, upeita rinteitä, eikä luksuspaikkoja tai instakohteita eli tilaa, tavallista väkeä tavallisin määrin.

Pienen pieni järvi, nuotion polttoa, kahvit, vähän tepastelua ympäristössä. Siinä kaikki, mitä halusin. Ei sinne kukaan tulisi, me mahtuisimme hyvin, ilman kasvosuojia, ilman stressiä kanssaihmisen hengitysmolekyyleistä.

Vuoria, vettä, aurinkoa. Tältä osin kaikki ok.
Mountains, water, sun. Sounds pretty ok.

Siinä missä tie lähtee pienestä kaupungista siksakkaamaan vähän ylemmäs seisoi oranssiliivinen mies. “Mihin matka? Mitä varten?” No patikoimaan. “Juu ei. Kun on korona ja kaikki, tiedättehän… Ainoastaan, jos olette menossa hotellille tai on muuta tähdellistä asiaa.”

U-käännös ja mietintää. Ei haittaa, sanottiin, ajellaan eteenpäin ja etsitään eväspaikka. Koko laakso vain tuntui olevan kaupunkialueen ulkopuolella yhtä rämppälää, teollisuutta ja asuintaloja. Schwandenin luona luovutettiin. Pysähdyttiin parkkipaikalle, reput selkään ja joen varrelle tallaamaan.

Tästä kohtaa lähdettiin viime vuonna ylös, kohti Leglerhütteä, mahtava retki, sinne haluan uudestaan.

Vesi virtaa. Lupaavaa, vai?
Water flowing. Promising, isn´t it?
Sulkuportti? Kaipaisi pientä ehostusta.
This place might need some fixing. Soon.

Vaelluskengät kopisivat järjettömän kokoisen tuntuisina asvaltilla. Mutta onhan maisema kaunis, kun kääntää katseen ylös, totesin. Vuoret, vehreät. Huumaava aurinko. Ja joki, se on smaragdin värinen, janottavan pirskahteleva. Näin tässä kohtaa myös rappioromantiikkaa.

Tunnin verran jaksettiin tallata, polku vei kauemmas joesta, väliin tuli rakennushalleja. Hiki. Jano. Nälkä. Ei penkkiä, ei niittyä.

Onhan se hitto, puuskahdin ja käänyttiin takaisin.

Autossa oli ainakin sata lämmintä. Onneksi Hilja oli tehnyt popcornia, se on yllättävän lohduttavaa mönkään menneiden suunnitelmien kohdatessa. Ja olisi toiminut hätävarana nuotion sytytysongelmissa. Tiesitkö sen? Hyvin rätisee tuli, vaikkei sytykettä luonnosta löytyisi, kunhan repussa on poppareita. Kosteiden säiden kikka.

Ikivanha paloasema vuoristotaustalla.
Old firestations sits nicely to the mountainscenery.

Ajettiin tietä yhä eteenpäin ja olisin lähtenyt ylittämään solatietä, sieltä olisi varmasti löytynyt sekä polku että eväspaikka. Mutta aika ei olisi riittänyt siihen. Oli tapaaminen illansuussa.

Kotona mentiin suoraan pihalle. Järvimaisema, aurinkoa, höyryävät kahvit termarista, leivät valmiina. Miksi edes lähdettiin täältä minnekään? Tässähän on täydellistä.

En resumen: El cantón Glarus no nos dejó ir al monte. Caminámos un rato por el rio en un día espectacular, pero entre edificios industriales. La pausa de café no lo tuvimos hasta que en casa, por falta de un lugar bonito, por falta de un potrero. Para qué salir si todo está perfecto en nuestro jardín, al frente del lago?

Kurzgesagt: Kanton Glarus wollte nicht, dass wir zur Obersee wandern. Deswegen sind wir am Fluss gelaufen, zwischen Industriegebiet und die Bergen oben mit Sehnsucht geschaut. Zurück zu Hause, im Garten, mit Seesicht haben wir Kaffee aus Thermoflasche serviert und die Sandwiches gegessen. Hat gut geschmeckt. Hätten wir auch ohne die Reise nach Glarus machen können.

Zürichin huipulle

Zürichin huipulle

Ikinä en ole kiivennyt minkään paikan korkeimmalle huipulle. Luulisin. Tai ehkä Kotkassa Haukkavuorelle, 72 metriä merenpinnan yläpuolella.

Zürichin korkeimmalle huipulle Schnebelhornillekaan ei ole tullut kavuttua, sillä onhan meillä kunnon Alppejakin tarjolla. Se on silti ollut patikkalistoillani jo pitkään, kevätkohteena, silloin kun korkeammalla on lunta, mutta vaelluskengät alkavat levottomina kaivata poluille.

Tästä se lähtee!
Here we go!
Mihin? Seuraa matoa.
Were to? Follow the worm.
Muita tielläliikkujia.
Fellow creatures.

Korona ja lockdown tekivät tehtävänsä ja yhtäkkiä kaikki kotipihan ulkopuolinen vaikutti mahdollisuudelta seikkailuun. Patikointi on Sveitsissä ollut sallittua koko pandemian ajan, kunhan ei lähde kauas kotoa, läähätä kanssakulkijan niskaan ja välttää riskipaikkoja, ettei vie sairaaloiden kapasiteettia.

Siispä Schnebelhornille. Sortsit jalkaan, reppu selkään. Polku lähti Stegin asemalta itä-Sveitsissä. Muutama sata metriä katua ja käännyimme polulle, jyrkästi metsään, läpi niittyjen.

Tämmöistä maalaismaisemaa.
Countryside, pretty idyllic.
Kukkuloita. Luontoa.
Hills. Nature.

Painostavan kuuma sai hien pintaan välittömästi. Olin ottanut mukaan takinkin, saattaahan tulla viileä ja olin ihan väärässä. Johdin Aldoakin harhaan ja hän, tropiikin mies ja talvellakin kuumissaan, noitui jo autossa pitkiä housujaan. Sortsit oli onneksi mukana ja ne hän vaihtoi ne heti alkunousun jälkeen, yleisönä kaksi nuorehkoa lehmää, jotka äännähtelivät kannustavasti.

Olin laittanut reitin Suunnon urheilukelloon ja onneksi, sillä sanallinen ohjeistus ja viitat eivät olleet yksiselitteisiä. Vuorella risteilee muutenkin useita polkuja ja tämä oli vain yksi suositus. Yritin laittaa kello paussille siksi aikaa, kun Aldo vaihtoi varustustaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kotona huomasin, että kello ei ollut tallentanut matkaa tämän pysähdyksen jälkeen. Hiukan harmitti, sillä olisin halunnut reitin kartalle. Ehkä seuraavalla kerralla muistan laittaa päälle automaattisen paussitoiminnon.

Turvaväli.
Keeping distance.
Tämä olisi voinut olla Costa Ricasta. Väli-Amerikan Sveitsistä.
Somehow this could be from Costa Rica, known as Switzerland of Central America.
Jalka nousee kepeästi.
Going up, up, up…

Kellosta viis, ilma oli upea, mäkeä riitti, väkeä taas ei. Rinteiltä näkyy aina Bodenjärvelle ja Alpeille, myös Itävallan lähimmille huipuille asti. Ilmassa oli tänään jotain huttua; vuoret kumottivat silti horisontissa.

Mitä ylemmäs nousimme, sitä enemmän oli edessä porukkaa ja myös takana. Välit pysyivät hyvinä, jossain vaiheessa vastaan tuli jokunen patikoitsija. Meidät ohitti myös pari maastopyöräilijää, aikamoisia tyyppejä. Reitti ei ole vaikea, mutta keuhkot ja lihakset saavat kyytiä jalankin, puhumattakaan että pyörällä. Yli puolivälin jälkeen maasto alkoi olla niin kivistä ja jyrkkää, että edessä oleva pyöräilijä antoi periksi, nosti pyörän selkään ja nousi loppumatkan menopeliään kantaen.

Zürichistä, myös Zürichin kantonista, tulee mieleen kaupunkiseutu, tiheys, mutta myös pellot ja risteilevät tiet. Tämä polveileva maasto oli rehevää ja maaseutumaista. Vuorella olimme uudelleen alkukeväässä; kotona jo ohi mennyt hedelmäpuiden kukinta oli täällä vielä vauhdissa. Toisaalta oli myös kuin Suomen kesä, maastossa kukki kieloja ja käki kukkui lähes koko matkan.

Poistuttiin reitiltä ja kiivettiin tällekin ristille.
Left the main path to hike up to this hill too.
Niin kaunista!
So beautiful!
Menee se pyörä selässäkin.
Some ride a bike, some carrie.

Kukkulan huipulla, 1292 metrissä, tuuli ja parveili väkeä. Kylttien vieressä oli risti ja siinä pieni kaappi, jonka huomasin vasta kuvasta. Kaapista löytyy kirja, jonne huipun saavuttanut voi laittaa puumerkkinsä.

Väkeä lojui pitkin poikin niittymäisessä rinteessä lepäilemässä. Toisella puolen vuorta on kaksi ravintolaa, koronan vuoksi vielä kiinni, joten eväät oli tuotava itse. Nuotiopaikoilla räiskyi tulet ja puhe sorisi.

Kaukana siintää Bodenjärvi. Luulisin.
From here you can see Lake of Constance. I think.
Huipulla! 1292 m Schnebelhorn.
On the top of Schnebelhorn, 1292 m.

Kuten kuvasta näkyy, olin tietenkin mätsännyt kynsilakan värin kuppiin. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin myös juomapullon korkkiin sekä repun sisällä olevaan lenksuun.

Vinolla kedolla oli hyvä makailla, liiankin hyvä. Alpit siinsivät, ihmiset vertailivat jalkojensa vapina-astetta, nuotion käry yskitti ja jalalleni laskeutui kärpänen.

Snäkkiä esille ja heti.
Looking for a snack.
Nypy oikealla on vuoren huippu.
On the right hand side the peak.
Mätsäävät värit.
Nailpolish and cup – almost the same color, naturally.
Levällään kuin Jokisen eväät.
Never gonna get up.
Siel ne pilkottaa. Alpit.
There they are, the Alps.
Polku lähtee alas vasemmalla grillaavien ja oikealla istuvien välistä.
The path goes down between the guys barbecueing on the left and the other groups sitting on the right hand side.

Alastulo oli jyrkän, kivisen ja huteranilkkaiselle koordinaatiivisesti haastavan alkupätkän jälkeen helppoa astella. Jossain vaiheessa loppui vesi, siis jälleen näitä vuoden ensimmäisten patikoiden ongelmia. Sitä pitää olla liikaa, vaikka Sveitsissä on pitkin poikin juomapisteitä. Loppuvaiheessa löysimme aivan uuden lähteen, kutsuvasti virtaavine vesineen, mutta varustettuna “Ei juomavettä”-kyltillä.

Tällä puolen Schnebelhornia oli maataloja, kanoja, vuohia, lampaita ja jotain todella outoja otuksia. Olisi pitänyt olla kiikarit, jotta olisi nähty tarkemmin, mutta nämä näyttivät pieniltä sarvipäisiltä laihoilta lehmän ja vuohen välimuodoilta, joilla oli hevosen häntä. Siis mitä häh?

Juomatilanne ratkesi, kun olimme jo takaisin Stegissä. Maauimala oli saanut avata kioskinsa ja porttinsa, vaikkei uimaan päässytkään. Ostettiin vettä ja myyjä esitteli innokkaasti “tosi hyviä mantelisarvia” ja muita myytäviä. Ruohikolle olisi voinut jäädä istuskelemaan, toisin Zürichin kaupungin alueella, mutta “saatte tietysti jatkaa matkaakin”, totesi kioskin mies. Ystävällisiä nämä stegiläiset.

Steg-Schnebelhorn-Tierhag-Sennhütte-Steg

17 km, 5 h 30, n.700 m ylös, n. 700 m alas

Niin kesäistä.
Summerly feeling.
Muhkea kana tervehtii meitä.
A big boy. Or actually a girl.
Herttaisia, nuoria yksilöitä.
So cute, young ones.
Vuori päivässä piristää.
Niin kirkas kullero, ettei kamera pysty tarkentamaan.
So bright color, that the camera can´t focus.

En resumen: En Suiza, pandemia o no, ir de excurciones en la naturaleza está permitido, mientras uno no se va lejos de casa o a lugares de riesgo. Por eso subimos al punto más alto del cantón Zurich, Schnebelhorn, 1292 m.

Kurzgesagt: Zum Glück darf man jetzt wenigstens wandern. Der perfekte Moment den höchsten Berg kanton Zürichs, Schnebelhorn, zu erobern.

Sveitsin kouluelämää: korkeakouluun ilman lukiota

Sveitsin kouluelämää: korkeakouluun ilman lukiota

Tulin Sveitsiin lapsetta, huoletta ja sen kummempaa pohtimatta. Vain vuodeksi, joten pitkän tähtäimen asioihin ei tarvinnut puuttua. Sitten kun meitä oli kolme ja kouluikä lähestyi, piti pohtia jäädäkö vai lähteä. Ensinnäkin kielen, toisaalta koulun vuoksi.

Siinä vaiheessa päätä puristi vain vaimeasti, viidennen luokan vaiheilla se muuttui jomotukseksi ja yläkoulun puolella oltiin jo migreenijamassa. Selvisi, ettei lasta voi vain työntää ovesta ja vastaanottaa valmiina tuotteena toisesta. Uraputken voisi valita, mutta se pitäisi tehdä tietoisesti ja matkalla olisi monta kysymystä.

Tämä löytyi vain screenshotina, valitan…Työ on vanhimpia ja tilauksesta maalattu skateboardiin.
Sorry about the screenshot…This is one of the oldest works, decoration of a skateboard.
Kaurismäen elokuvan Toivon tuolla puolen pokerikohtauksen innoittama, ihmisille etsitty koirahahmot.
This is inspired by film The Other Side of the Hope by Aki Kaurismäki.

Ensimmäisen kerran akateemisen uran mahdollisuutta pohditaan juuri tuossa viidennen luokan paikkeilla. Silloin olisi tehtävä päätös jatkaako lapsi yläkoulussa vai meneekö suoraan pitkään lukioon. Jos valitaan jälkimmäinen, on alettava etsiä pääsykokeeseen valmentavaa kurssia ja tarkistettava finanssit, sillä näistä laskutetaan reippahasti.

Hän. Tytär ja taidekorkeakoulun opiskelija.
Daughter and a artsstudent.

Seuraavan kerran tulee lukiokysymys yläkoulun puolella; toisella tai kolmannella. Vain murto-osa sukupolvesta valitsee lukion, muistaakseni noin neljännes. Ja niistäkin osa karisee matkan varrella pois.

Jos lukio jätetään väliin, on edessä nipullinen muita teitä ja maahanmuuttajavanhemman epätietoinen paniikkihetki. Vuoristo kuvaa sveitsiläistä opetusjärjestelmää ja huipulle on monta polkua. Sieltä sitten valitsemaan, jos sattuu ymmärtämään mistä on kyse.

Useat valitsevat oppisopimuskoulutuksen. Mutta jos viisitoistavuotias sähkömieskokelas jossain vaiheessa huomaakin, että johdot ja virtapiirit ovat ja pysyvät vieraina, ei peliä ole menetetty, eikä tulevaisuus vain eläkkeen odotusta väärän ura valinneena ja tympääntyneenä duunarina.

Viulunrakentajan pajasta yksityiskohta, kontrabasson pää.
A detail of the head of doublebass. (Luthiers studio)
Soittimia samassa paikassa. / Instruments in the studio.

Jos minulle olisi alunperin selitetty ammattikoulutuksen idea rautalangasta vääntäen, olisi paineita vähennetty huomattavasti. Teinin ei siis ole tarkoitus löytää suoraan omaa alaa jo ennen täysi-ikäisyyttä, vaan kokeilla konkreettista työntekoa, jotta on näkökulmaa ja itsetuntemusta jatkaa matkaa koulutustiellä.

Opiskella voi pitkälle, useammankin mutkan kautta. Tämä oli se, mitä suomalaisen peruskoulu-lukio-yliopisto -matkan tehneen oli vaikea sisäistää. Eikä lukio ole välttämättömyys edes korkeakoulupaikkaa havittelevalle.

Pihalla talvella kukkinut katkero.
Gentian found in winter in our garden.

Useimmiten korkeakouluihin ja yliopistoihin vaaditaan joko lukion päästötodistus tai ammatillinen koulutus. Mutta monessa paikassa on myös muita mahdollisuuksia. Esimerkiksi paikka taidekorkeakoulussa, Zürcher Hochschule der Künste eli Zurich University of the Arts, irtoaa myös yläkoulun käyneelle, kunhan näyttöä riittää.

Graafisille aloille vaaditaan silti ennen korkeakoulua puolesta vuodesta vuoteen kestävä valmistava kurssi, myös lukion käyneille. Tämä on jälleen se, jolla rahastetaan. Vuoden kurssista saa pulittaa koulusta riippuen jopa 15 000 frangia, jotakuinkin saman varran euroissa.

Kun kurssi on suoritettu, tarvitaan siellä jo valmisteltu mapillinen töitä. Tytär haki opiskelemaan scientific visualization ja hakuprosessiiin liittyi kotona tehtävä työ ja videohaastattelu. Normaalisti lisänä olisi koetyö paikanpäällä, mutta se skipattiin koronan takia.

Tutkielma tulppaaneista, yksi vedessä, toinen ilman.
A study of tulips, on in water, other on without.
Toinen tutkielma kukista.
Another study of flowers.

Sur dossier-hakijan eli näytön perusteella kouluun pyrkivän kansiota ja töitä arvioidaan tiukemmin kuin lukio- tai ammattikoulutuspohjalta hakevan. Korkeakouluun ei myöskään haluta aivan teinejä. Heti yläkoulun päätyttyä on turha lähettää papereita, myös siksi, että hakukertoja saattaa olla rajoitettu määrä. Tyttärellä niitä oli kaksi.

No, pääsikö? Pääsi. Siitä ollaan erittäin tyytyväisiä ja helpottuneita. Jos vastaus olisi ollut kieltävä, olisi pitänyt ryhtyä etsimään oppisopimuspaikkaa. Korona takia monet ovat jättäneet hakematta, joten paikkoja kyllä olisi. Mutta tie graafiselle alalle Sveitsissä olisi pysähtynyt tähän.

Tilauspotretti kaverista.
A portret of a friend.

Kuvissa on omista kokoelmistani tyttären töitä, vanhimmat vuosien takaa, tuoreimmat hakutöitä. Mappi on korkeakoululla, joten valitettavasti en voi valita sieltä mieluisimpia. Tässä on kuitenkin ne, joita olen ihastellut. Valokuvissa on vähän varjoja ja kummia kulmia, jotka menevät kuvaajan eli minun piikkiin.

En resumen: El sistema educativo de Suiza no es lo más fácil de entender a alguien, quien viene de afuera. Lo más importante es que siempre hay un camino, hasta arriba, si uno quiere.

Kurzgesagt: Die Schulungssystem ist nicht ganz einfach zu verstehen für diejenige, die von aussen kommen. Aber es gibt immer einen Weg, sogar bis ganz oben, wenn man möchte.

Mihinkään en lähtis, vaikka sais

Mihinkään en lähtis, vaikka sais

Pehko sen kun kasvaa, mutta ei sillä niin väliä, minä sen kun käärin nutturaan uusia kierroksia. Muutenkaan en korona-rajoituksista ole milläsäkään. Ravintolat kiinni? Ei haittaa, mieluisampaa ja halvempaa sapuskaa syntyy omassa keittiössä. Vaatekaupat kiinni? Sama se, en muutenkaan ostele vaatteita kuin pakossa. Sosiaalinen elämä pyörii ruudulla? Ei mitään uutta. Pyörin kaiket päivät kotona villasukissa? Aika tavallista. Keskityn syömiseen, nukkumiseen, jonkinlaiseen fyysiseen puristukseen ja töihin? Kuulostaa normiarjelta.

Ei ihan toivotunlainen. / Not quite I´d wish it to be.

Silti tämä viikko on kuin joulu, elämän alku tai kevättä laululintusin. Pohdin minne menisin ensin. Tatuoisinko pikkuvarpaan, värjäisinkö kevään värit kuontaloon, eikö yleislääkärillekin olisi jotain asiaa, nauloja, niitä tarvitsen ehdottomasti johonkin vielä hahmottamatta jääneeseen projektiin ja pihalle lisää kuutoittain multaa ja taimia, vaikka tyttären siemenistä kasvattamat ovat jo tuottaneet kasveja yli ryytimaan neliömäärän, solariumista voisin hakea rusketuksen, nyt kun aurinko on pilvien peitossa – ei silti, että sitä harrastaisin -, fysioterapiassa voisin valittaa, no jotain, aina löytyy kivistävä paikka.

Mutta oikeastaan tämmöinen olen. / But actually this is how I am.

Hengästyn mahdollisuuksista, tästä se lähtee. Rajoituksia on löyhennetty ja lisää pesee parin viikon päästä, silloin aukeavat peruskoulut. Kai.

Elän muutaman päivän korona-elämää lievemmillä rajoituksilla ja huomaan, että se on sitä yhtä samaa. Ei eroa edelliseen kuuteen lockdown-viikkoon. En sittenkään ole hakenut tatuointeja, värjännyt tukkaa tai edes leikkauttanut, rimpauttanut lääkärille, ostanut rakennustarvikkeita, käynyt puutarhaliikkeessä, solariumissa tai fysioterapiassa. Istun kotona läppärin edessä tukka silmillä, pehmeissä vaatteissa, villasukat jalassa. Hampaat on kyllä pesty ja harkitsen harjan käyttämistä. Vieressä kahvia, ulkona sadetta. Seuraavana ohjelmassa ruuanlaittoa, iltapäivällä lisää kahvinjuontia, työntekoa, kenties multaisen maan kuopsutusta ja myöhemmin etäpilatesta. Kaikki hyvin. Enkä tarvitse mitään lisää.

En resumen: Ya están abiertas las peluquerías. Pero que pereza. Mejor dejo así como está y sigo tomando café, aquí, tranquila en casa.

Kurzgesagt: Die Coiffeursalons sind jetzt im vollen Gang. Aber kei Luscht…lieber bleibe ich ruhig zu Hause und trinke weiter Kaffee.

%d bloggers like this: