Advertisements

Patikkaretki Leglerhüttelle osa 1

Stausee Garichti-Leglerhütte (2273 m)

Olen pitkään haaveillut patikkaretkestä, joka veisi jollekin alppimajalle. Tällä tarkoitan niitä, jotka ovat huipulla, vain jalan saavutettavissa, omassa ylhässä yksinäisyydessään. Se vaatii pientä suunnittelua ja hyvää säätä ja kaiken pitäisi natsata. Ensin lumen pitää sulaa suurelta osin pois, perheen aikataulujen osua yksiin ja kunnon olla myös kaikilla sen sorttinen, että päästään perille ja alaskin, vammoitta.

Patojärvi, jonka äärimmäiseestä päästä aloitettiin retki./Reservoir, where you get with the cableway and where we started the journey.
Hämähäkki mustikkansa kera. /A spider protecting its blueberry.

Tälle kerralle en saanut istutettua yöpymistä, sillä sää oli hyvä vain päivän. En ole niin kokenut vuoristoihminen, että lähtisin sumussa tai pilven roikkuessa rinteellä, etsimään polkuja takaisin tai liukastelemaan liukkaille kivipoluille. Joten päädyin eestaas-reissuun. Lähtöpiste oli Glarusissa, Zürichistä reilun tunnin matkan päässä.

Alusta alkaen tiedot sekä poluista että muuten olivat hiukkasen epämääräisiä. Ensinnäkään Kies-Mettmen, kuplahissin lähtöpaikka, oli navigaattorille tuntematon paikka. Siispä lähimpään kaupunkiin, Schwandeniin, missä tuli ensimmäinen huti kaupungin viidakkomeressä. Oli kaikenlaisia yliviivattuja ja oransseja kylttejä ja vasta muutaman u-käännöksen jälkeen päästiin yksikaistaiselle tielle, joka johti “Chiesin” kuplahissin luo. Sekin on hyvä muistaa, että nimistä on erilaisia kirjoitusasuja.

Yksikaistaisen tien alkuun on merkitty ajat, jolloin postibussi tulee vastaan, eikä muu liikenne mahdu reitille. Henkilöautoille on muutama ohituskohta ja toivoin, ettei ainakaan meidän tarvitsisi peruuttaa vastaantulevan takia. Tietä reunusti muutama puupölli, joista tuskin olisi turvaa, jos ratinkääntäjä erehtyisi liikkeissään.

Glarus, mistä naapurimme on kotoisin. /The valley of Glarus.
Oikealla, vuoren toisella puolen on määränpäämme, Leglerhütte./On the right side, over the mountain, is our goal, Leglerhütte.

Asemalla alppitorvensoittaja viritteli käheitä säveliään, ehkä eläkeläisryhmän iloksi, ehkä kansallispäivän takia. Nousu hissillä patojärvelle kesti vain muutaman minuutin, mutta oli suolaisen hintainen. Täällä eivät paikalliset alennuskortit kelpaa.

Rehevän luonnon ensimmäinen yllätys oli Garichtin patojärven (tunnetaan myös nimellä Mettmensee) sivulla sininen mustikkamätäs. Tytär oli jumittua lähtöviivoille, hän ei olisi millään raaskinut jättää arvomarjoja varpuihin.

Sormet sinisinä tallattiin loivasti nousevaa maastoa ylöspäin. En ilmeisesti vieläkään osaa tulkita karttoja niin, että tajuaisin, kulkeeko patikkapolku lopulta reunalla vai reunustaako sitä vakaa ja lavea maasto. Reittiä oli kiva nousta, sillä parin kengän levyiset polut rotkon vierellä puuttuivat täältä kokonaan. Siis rentoa tallaamista. Pulssi kyllä nousi, sillä korkeusmetrejä kertyi 700.

Polku kulkee alppitilan läpi./The path goes through this alpinefarm.
Tästä vasemmalle. On varmistettu, että sen huomaa myös se, joka tuijottaa vain jalkojaan./So, even if you only look your feet, you might also notice that the path goes left.

Pienet pojat olivat lapioiden kanssa polulla luomassa lehmänlantaa sivuun. Olivat tulleet läheiseltä alppitilalta mönkijällä. Polku kulki tilan läpi ja varmaankin poikien pikkuveli lakaisi tomerana laatoituksia puhtaaksi. Pöydälle oli ladottu valmiiksi pakattuja juustoja. Varmaankin perässä tulevalle ryhmälle.

Laakson laveus ja rehevyys, kosteus ja vehreys, muistutti Costa Ricaa ja sen sademetsien peittämiä vuoria. Tunsimme koko perhe olevamme kotona.

Lounaspaikka. Kauniit näkymät ja todella rauhallista./Lunchplace. Very nice view and really peaceful.
Leiri. /Our camp.
Lapista tuotua superruokaa. Tuli vasta maistettua, kun päivämäärit oli jo ylitetty./I got these from Lappland and now, that they already expired, eat one.
Niin nälkä, että haluaisin tuupata koko voileivän yhdellä kertaa suuhun. /Can´t open my mouth enough to shove the whole sandwich in. Really hungry.
Ja tämä alppikukka on….? /And this alpine flower is…?

Toista tuntia tallattuamme, noin 300 korkeusmetriä takamme, todettiin, että nälkä kolkuttelee. Pienen joen toiselta puolen löytyi hiukkasen kostea pikkuniitty, ennen kivikkoa. Siihen katettiin pöytä. Vakiintuneet eväät mukana: voileivät, porkkanoita, kurkkua, tomaatteja, kananmunat, pähkinöitä ja herkkuja. Sillä retki, jolla ei ole herkkua, on tylsä retki. Kahvikuppi eli termarin kansi, jouduttiin jakamaan, sillä varsinaiset retkikupit unohtuivat kotiin. Samoin kuin kiikarit. Hieman närästi, sillä lähimailla kovaäänistä vihellystä pitäviä murmeleita olisi ollut kiva tarkastella lähempää.

Seuraavassa osassa: kuvia ylhäältä, kuinka ylitimme lumikentät ja ehdittiinkö takaisin viimeiselle hissille…

Ja taas mentiin! /And off we go!

En resumen: capitulo 1 de nuestro caminito a la cabaña alpina Leglerhütte (2273 m sobre el nivel del már). Aquí se puede subir los 700 metros de altura sin muchas preocupaciones, si tiene buenos zapatos y no le importa sudar. Hay que llevar la camara, binoculares, mucho para tomar y alguna merienda. Uno de los mejores rutas, que hemos encontrado. En el próximo post más detalles y fotos de arriba. Y a ver cómo fue la bajada.

Kurzgesagt: Der erste Teil von der Wanderung zum Leglerhütte (2273 m ü. das Meer) im Glarus. Hier kann man ganz gemütlich hinauflaufen, wenn man gute Schuhen hat und schwitzen mag. Eine Kamera, ein Fernglas, viel zum Trinken und Proviant sollte man mittenehmen. Das ist sicher eine von den schönsten Wegen wo wir gelaufen sind. In den 2. Teil und wie es weiter gegangen ist und Fotos von oben.

Advertisements

Salainen puutarha

“Teillä on täällä näköjään erämaata,” totesi edesmennyt naapuri katsellessaan meidän puutarhaa. Onneksi se oli vain yksi kulma pienikokoisten mäntyjen alla. Muratit olivat ottaneet valtaa, samoin kymmenet muut kasvit. Eipä ollut tehnyt mieli kaivautua neulasten alle ruusujen välistä tutkimaan, että mitä jätetään ja mitä otetaan pois. Kerran vuoteen huokaisen, vetäisen hupun päähän, etteivät neulaset pistelisi ja punkit löytäisi tietä päänahkaan ja katoan vihreyteen. Raivaan, revin ja viskelen jotain, jonka kuvittelen olevan poistettavaa. Paikka näyttää paremmalta, mutta kuka tietää. En ainakaan minä.

Rosmariinia ja salviaa mausteeksi. / Rosemary and sage to give some soal to the food.
Kanna tykkää näistä olosuhteista. / Canna likes hot and sun.
Kannan hedelmiä? Siemenkotia?/ Fruits of Canna? Seedcase?

Sama naapuri totesi myös, että “kyllä sinä puutarhuri olet”. “Aldon sen sijaan pitäisi vielä oppia huomamaan yksityiskohtien tärkeys.” Pisteet minulle, miinukset miehelle, joka muutenkin tykkää enemmän lapiohommista, eikä niinkään rikkaruohojen ja niiden juurien metsästyksestä. Itse istuisin mieluiten vain valmiiseen puutarhaan lukemaan kirjaa, vaikka Salaista puutarhaa tai muuta asiaan kuuluvaa. Joisin kahvia ja nakertaisin piparkakkuja.

Olen saanut hyvin pohjustettua toivettani, sillä tytär on saanut puutarhaherätyksen ja möyrii mielellään mullassa. Rikkaruohot katoavat, kun käännän selkäni, uusia kasveja ilmestyy tyhjästä ja kokonaiskuva kohentuu. Poikaystävä istuu varjossa tuolilla ja antaa neuvoja, toisinaan tulee mukaan hommiinkin. Ymmärrän, ettei vapaa-ajalla ehkä ole enää intoa, hän kun on puutarhurin oppipoika. Mutta hän myös tietää aina toisinaan jotain meille uutta. Vaikka me tietysti olemme pihamme eksperttejä.

Kotilot ja etanat rakastavat piparjuuren meheviä lehtiä. / Horseradish is very dearly appreciated by the snails.
Echinacea, upea lääkekasvi. /Echinacea, the wonderful medicine plant.
Jostain syystä omat suosikkini, kosmoskukat, eivät kiinnosta etanoita. /Somehow my favorites, Cosmos flowers, are not interesting for the snails.

Vuosien ajan olen nähnyt, missä mitkäkin kasvit viihtyvät, mistä ne lähtevät vaeltamaan kohti yläpenkkiä, minne kosteus kertyy ja missä terävinkään lapio ei kykene syvälle. Sekin on tullut selväksi, että daaliat, niin kauniita kuin ne ovatkin, aiheuttavat stressiä. Meillä juoksennellaan alkuillasta ja yöllä etanakupin kanssa. Siihen kerätään Espanjan siruetanat, jotka päätyvät kompostijäteastiaan. Meillä ei ole sydäntä katkaista niitä saksilla, kuten kehotetaan.

Olkikukka on varsinainen kummajainen, olkinen jo kukoistaessaan./Strawflower is such a weird thing! It´s really straw from the beginning!
En muista nimeä, mutta nämä kasvavat myös tropiikissa ja tuovat perhosia puutarhaan. /Don´t remember the name, but these live also in tropics and bring butterflies.
Olemme naapurin kukkavahteina. Kuumuus on saanut kasvit kellertämään. /We are flowersitting neighbour´s plants. The heat hasn´t done good…

Kuvien ottamisesta on ehkä viikko ja munakoiso on kasvanut kaksinkertaiseksi, tomaatit saaneet punaa poskilleen ja ensimmäisen viikunan syönyt rastas. Meillä on kovat kisat. Saanko sen minä vai se. Ja kun lintu on nokkaissut ensimmäisen reiän, paikalle tulevat myös ampiaiset tai mehiläiset, en osaa sanoa. Ne katoavat niin nopeasti paikalta.

Punaviinimarjat on jo syöty, samoin herneet kirsikat kerätty. Satoa tulee vielä mustikkapensaasta ja ehkä myöhään istutettu kesäkurpitsa tuottaa jotain, jos ei muuta niin ainakin muutaman kukan gourmet-ruuaksi. Helle ja kuivuus on rajoittanut tuotantoa, mutta iloitsemme väreistä, kukoistuksesta. Kaikki muu on plussaa.

Gladiolat ovat kuihtumaan päin, laventelien lila haalentumassa. / Gladiolus has seen it´s best days and lavender already loosing the color.

En resumen: La felicidad se encuentra en el jardín.

Kurzgesagt: Das Glück findet man im Garten.

Mustikkajahdissa vuorilla

Nähtiin liikaa mustikkapiirakkakuvia pohjoisesta ja iski mustikkakateus. Tai jos ei ihan kateus, niin ainakin himo. On se nyt hitto, ettei meillä kasva kuin sisältä haaleita pensasmustikoita. Sato oli tänä vuonna 15 marjaa, joten siitä ei piirakkaa leivota.

Laskeskelin, että jos Kotkan leveysasteilla on kypsyystaso syöntiluokkaa, niin silloin tilanteen täytyy olla jotakuinkin sama vuoristossa. Siis siellä missä Sveitsissä mustikoita löytyy. Puurajan paikkeilla, tarpeeksi ylhäällä, muttei liian korkealla. Joten marjaan.

Yli kukkulan ja kohti järviä. /Over the hills and far away…

Purkit ja pönitsät reppuun, evästä, tällä kertaa varmuuden vuoksi myös sadetakki ja retkelle. Ensimmäinen yllätys tuli avatessani kartan mobiiliversion. Kuplahissiä rempataan, ylös pääsee vain puoliväliin.

Tossua toisen eteen ja mäkeä ylös. Saatiin ohjeet oikaista niityn poikki, lehmien ja oletetun hissiradan välistä, kunnes kohtaisimme tien, nousisimme vähän kohti huippua, kääntyisimme oikealle ja ylittäisimme kukkulan.

Sormenpään kokoinen sammakko. /A frog size of a fingertip.

Alhaalla siinsi kaksi pientä järveä, jälkimmäisellä heittäydyimme alppiniitylle heideiksi. Jalkoja keitti, puolipilvinen sää päätti juuri nyt muuttua hiostavan kuumaksi. Eväs maistui paremmalta kuin koskaan, vaikka oli taas melkein samaa kuin joka retkellä.

Mustikan varpuja oli täällä niukasti, mutta muutama marja ropsahti kupposeen. Metsämansikoitakin. Alempana niitä ei tule syötyä kettujen levittämän myyräekinokin takia. Ymmärtääkseni ja toivoakseni ketut pysyttelevät alempana.

Järveä reunustava mustikkamaasto haastoi nilkat ja akillesjänteen uskomattoman jännityneisiin suorituksiin. Suomessa kerääminen on helpompaa, kyykistyt maahan ja alat poimia. Nyt olin vuorikauriin asennossa. Yksi marja täältä, käännä nilkkaa hieman niin, ettei hiekka, kivet, sammal, petä, tartu varpuihin, että yläruumis kestää paikallaan, aseta toinen kinttu ylemmäs, niin pitkällä kuin haaraa riittää, kurkota ja nappaa toinen.

Lounasmaisema. / Lunchview.
Tästä en nouse ikinä. /Never gonna leave this place.
Snäkki. /Snack.

Kypsiä marjoja oli vähän ja mukaan lähti nekin, jotka sinersivät, mutta eivät vielä olisi oikeastaan täyttäneet kriteereitä. Saalista oli saatava.

Seuraavilla apajilla oli enemmän varvikkoa, eikä marjan marjaa. Tänne ei mitään edes tulisi. Vielä alempaa löytyi laveampaa mustikkamaastoa, ihan mahtavaa, innostuttiin. Eikä marjan marjaa.

Mustikankerääjä vasemmalla. /Blueberry picker on the left hand site.
Tästä ei tule vielä piirakkaa. /Not edible yet.
Kuin akvarelli! /Almost a painting.

Poukkoilu ylös, alas, sai hien valumaan, kuppi oli lähes tyhjä ja ukkospilvet kerääntyivät. Kuudelta sen piti tulla. Neljältä alkoi sataa, vähän myöhemmin jyristä ja salamoida. Juuri sillä hetkellä, kun löytyi rinne ja kypsät marjat.

Tässä kohtaa tuntui Suomi. / This reminds me of Finnish culture.
Mikä väri! Sormissa ja ötökässä. / Look at the color! In the fingers and of the bug.
Näitä oli joka paikassa! / These were everywhere!

Ohi käveli espanjalaisten joukko. Epäluuloisena kyselivät, ovatko ne oikeasti mustikoita. Maistoivat muutaman. Jyrähti kunnolla ja alaspäin käveleville alkoi tulla kiire. Ukkosta on vuorilla kiva katsella majapaikan ikkunasta, sen sijaan ulkosalla saattaa kadota silmistä polku, jalka lipsahtaa ja salamatkin tuntuvat välkähtelevän lähempänä.

Saaliina oli yhdet seuraavana päivänä sinertävät polvet ja aamujugurttiin mustikkaista makua. Piirakkamarjoja täytynee hiukkasen odotella.

Vähän ylempänä vielä aurinkoa./ A bit higher, still some sun.
Pientä sadetta, lisää sadetta, jyrinää ja räiskettä./ Raining, waiting for the storm.
Ukkonen päällä. / Thunderstorm!
Polvet joista tuli mustikan siniset seuraavana päivänä. /These knees were blue as blueberries on the next day.
Aamumarjat. / Some berries for the breakfast.

En resumen: Fuimos a buscar arándanos en la montaña y el resultado era unas rodillas azules y un vasito de berries para el desayuno. La busqueda en la montaña es bastante exigente, los tendónes se estiraron en posiciones exstremos e imposibles para coger el único arándano en vista, tratando de no caer o rodar de la cuesta al lago. Buen ejercisio y la próxima vez ojalá más botín.

Kurzgesagt: Plötzlich hatten wir das Bedürfnis die Blaubeeren zu pflücken, wie im Norden. Mit dem Wetter sollten sie schon reif sein, dachte ich. Auf dem Berg gab es doch nur Blätter oder grüne Beeren, ab und zu eine Beere, die man blau beschreiben konnte. Gerade dann, als es mit Donner und Blitze anfing, fanden wir mehr. Tagesresultat: Zwei blaue Knie und ein Dezi Blaubeeren.

Pako vuorelle

Appenzell on se paikka, missä naiset saivat äänestää vasta parikymmentä vuotta sitten eli alue on vanhoillista ja jäykkää. Samaa sorttia on myös luonto, pontevaa ja jäyhää, jyrkkiä rinteitä ja teräviä kulmia.

“Täällä tuntuu oikealta,” totesi tytär, kun astelimme polkua ylös. Sveitsistä on kuulemma vaikea löytää metsää, jossa fiilis olisi täysin metsämäinen, kuten Suomessa. Ehkä kaikki on niin pientä ja siivottua. Korkeammalla kasvusto muistuttaa pohjoista.

Lähtöpiste. Kaunista jo nyt. / Starting point. Beautiful already.
Ihmisiä? Ei haittaa, tässä me vain lojumme. / Humans? Who cares, we are too relaxed to pay attention.

Wasserauenista lähtee järvelle metsätie, suhteellisen jyrkässä kulmassa. Siitä olen jo aiemmin kertonutkin täällä. Vaihteluksi kivuttiin pienempää polkua ja matkaa kertyi puolisen tuntia enemmän. Lähdimme tänne kuumuutta pakoon ja vaikka reitti oli hikinen, talsimme ainakin varjossa.

“Sydän hakkaa ihan hulluna!” vaikeroi nuori mies meidän edellä. Porukkaa oli yllättävän paljon. Koskaan aikaisemmin en ollut nähnyt täällä näin paljon ulkomaisia turisteja.

Vastaan ylämäestä juoksi sauvojen kera ainakin kahdeksankymppinen mies, taatusti paikallisia, kunnosta ja tyylistä päätellen. Musta pipo päässä, sen taitteessa yksi keltainen kukka, toinen kai korvan takana. Vaari oli varmaan pinkonut puolijuoksua ylöskin päin.

Alppitila josta ostimme juustoa. /Alpinefarm where we got some cheese.
Puoli kiloa Mutschli-juustoa./Our half kilo Mutschli-cheese

Pienellä ylängöllä matkalle osui nuoren pariskunnan alppitila. Tytär himoitsi kyltissä mainostettua “kylmää kaakaota” aamulla lypsetystä maidosta. Lopulta ostettiin vain puolikova Mutschli-juusto. Puolikas kimpale käärittiin sanomalehteen ja ojennettiin ovesta.

Sowieso“, “joka tapauksessa“, oli alppitilallisen jokaisen lauseen lopussa. Ehkä se on paikallinen tapa ilmaista asioita. “Juu, meillä on tuorejuustoa, mausteineen öljyssä tai kimpale puolikovaa, sowieso.” “Voin leikata puolikkaan tai neljänneksen, sowieso.” “Kiitos ja mukavaa päivää, sowieso.”

Alppikukat ovat aloittamassa kukoistustaan./ Flower season is beginning in the mountains.
Yhä ylös yrittää. / And up we climb. Well, in the picture some other people.
Tuolla se häämöttää: Seealpsee. Matkalla vuohia./ There it is: Seealpsee. Some goats on the way.

Kukkulan toisella puolen kuului lehmänkellon kilkatusta ja kovaa kuminaa. Kaksi kellokaulaista taisteli täydellä meiningillä. Patikoitsijat seisoivat kamerat päällä sivussa, muut lehmät koikkelehtivat kauemmas. Vuohia meninki ei häirinnyt, ne pysyttelivät omalla kantillaan ruohoa rauhassa rouskutellen.

Pikkuisen vielä lunta. / Some snow still here.
Ihan märkää puuta./ Totally wet burning material.

Alppijärvellä oli lämmin, mutta ei kuitenkaan niin kuuma, etteikö nuotion olisi voinut sytyttää. Tai yrittää sytyttää. Rankkasateiden jälkeen lähimaastossa ei ollut mitään kuivaa. Pienet oksat paloivat savuten ja ympärille laitoimme ohuita kirveellä pilkottuja suikaleita kuivamaan.

Ehkä rumin nuotio ikinä, mutta lopulta liekit leimusivat ja aiheutti vieressä nuotiokateutta. Englantia puhuva mies oli päättänyt saada omansa syttymään ja puursi sen kanssa toista tuntia onnistumatta. Perhe vaikutti hommaan täysin kyllästyneeltä. Lähtiessä lahjoitetettiin sanomalehden jämät ja lämmin nuotiopaikka, jotka mies sitten jakoi toisen seurueen kanssa.

Todella päättäväistä tulen sytytystä. Ei onnistunut./ This guy was determined to make his small fire to work. It didn´t.
Jälkkäri./ A cookie for dessert.
Mutschli.
Kuksassa kermakahvia./ A Finnish kuksa with coffee.
Pipari ei riittänyt. / The cookie wasn´t enough.

Olin salaa ajatellut, että järvellä pidetyn lounaspaussin jälkeen kiipeäisimme vielä illaksi seuraavalle etapille vähän ylemmäs. Mutta siellä näytti olevan edessä lumikentän ylitys. Jäätelö ja soutelu järvellä oli sittenkin houkuttelevampi vaihtoehto.

Erilaisia vihreitä joka puolella./ Different greens everywhere.
Airot toimii ihan yhtälailla täällä kuin Suomessa./Oars seem to work on an Alplake as good as in Finland.
Niemi. /A peninsula.
Tyytyväinen patikoitsija./A happy hiker.

Sen verran noviiseja oltiin jälleen näin talven jälkeen, että osa tarpeistosta jäi kotiin. Mutta seuraavalle kerralle otetaan mukaan yksi ylimääräinen huivi (päähän tai vaikkapa sidetarpeeksi), hyönteisten pistoihin voidetta, uikkarit ja joku yleisliina (pöytäliinaksi tai pyyhkeeksi) ja viimeisenä tärkein: vaahtokarkkeja!

Illan tullen. / It´s getting late.

En resumen: Qué se hace, cuando en la ciudad hace demasiado calor? Se va a un lago alpino. Seealpsee es uno de los favoritos nuetros.

Kurzgesagt: Was macht man, wenn es zu heiss in der Stadt ist? Man steigt zu einem Alpsee. Seealpsee ist unserer Lieblingssee.

Keltaista, sinistä ja maailman parasta jäätelöä

Jos tapahtumakrapula olisi olemassa, Zürich saattaisi kellua sen jälkimainingeissa. Valtava naisten lakko, joka vyöryi kaduille suurina massoina, riemua ja euforiaa, tarvetta muuttaa asioita. Sitten Pride, siinäkin tasa-arvosta ja hyväksynnästä kyse. Ja nyt tavallista arkea. Jälkipuintia, muuttuiko mikään, muuttuuko mikään, onko niin kuten Sveitsissä tavallista, jotain pääsee pintaan ja peitellään sen jälkeen hiljaiseksi.

Pöyhimisen ja ruodinnan, tekemisen ja pohtimisen keskellä tarvitsin jotain selkeää. Oli harmaita päiviä, rankkasateita; väritkin tekisivät hyvää. Siispä museoon. Konstruktiivisen, konseptuaalisen ja konkreettisen taiteen pariin. Ei mitään pieniä yksityiskohtia, vaan reiluja ja selkeitä linjoja.

Museo, Haus Konstruktiv. / Museum, Haus Konstruktiv.
Uutta ja vanhaa vierekkäin. /New and old, entering to Haus Konstruktiv.
Sininen ja punainen. / Blue and red.
Tämä huone oli kuin jäätä, minttua, jotain viilentävää. / This room was like mint, ice, something cooling.
Lila ja keltainen. /Purple and yellow.

Zürichissä on monta kymmentä taidetta esittelevää museota ja galleriaa, ties mitä tilaa. Haus Konstruktiv on yksi hämmentävimmistä. Kassan takana on ovi, joka näyttää hyvin yksityiseltä tai ainakin todella suljetulta. Sieltä mennään ensimmäiseen näyttelytilaan. Valoa, valtavia ruutuja, punaista, sinistä, lilaa. Arizonassa asuva Olivier Mosset on kuulemma yksi tärkeimmistä elävistä sveitsiläisistä taiteilijoista.

Ja minä ajattelen, että ei ole totta, maksoin 16 frangia tästä.

Liian vähän, liian vähän yritystä, nakutti takaraivossa. Huomasin, että näyttelyä jatkui toisen rautaoven takana.

Okei, ei sittenkään niin paha. Sitäpaitsi tämä on yhtä valoa, kirkkautta, raikkautta.

Tästä tulee mieleen Stella Harasek ja hänen tatuointinsa./ A finnish blogger has this kind of black tattoo.
Hyvin musta taulu./ Very black picture.
A niinkuin Aldo. / A like Aldo.

Ja samalla taas oli pakko kysyä, että miksi nämä värilliset ovat taidetta, mutta jos minä ne olisin maalannut, se olisi vain väriä. Opiskelemani estetiikan teoriat olen jo unohtanut.

Päätin myös unohtaa sisäisen mutinani ja vain todeta, että tässä tilassa on hyvä hengittää, selkeä olo. Siksi se on taidetta. Tai jotain sellaista ihmiselle hyvää tekevää.

Valoilla luodussa sinisessä huoneessa taiteen vaikutus iski heti. Aldo käski kuvata seinää ja hän kävelisi töppöaskelin kameran edestä, tietenkin ääniefektein. Syntyi 9 sekunnin taideinstallaatio, Mossetin inspiroimana.

Erilainen näyttelytila./ A very different museum room.
Nurkasta pimeästä löytynyttä. / Artist´s words on one corner.

Museon tilat on jaettu useampaan kerrokseen, joihin mennään rappukäytävän kautta. “Tässä olisi tämmöiset suojat, saa laittaa, mutta ei ole pakko,” meille sanottiin. “Siis lattian vai kenkien takia?” Jos on kalliit kengät, ettei likaannu tai mene pilalle.” Katsoin omiani ja menin ovesta sisään ilman suojia. Askel tömähti sepelille.

Jos edellisessä huoneessa oli valo, täällä vallitsi pimeys, rosoisuus ja kovat pinnat. Sementtitasoille sai nousta. “Annattehan silmien tottua hämärään.” Tanskalaisen Kirstine Roepstorff oli lapioinut paikalle aimokerroksen maa-ainesta, joka muuttui seuraavassa tilassa hiekaksi. Ajattelin sitä pölyä, joka nousee ilmaan. Yskitti. Nauratti. Se yksinkertaisuus, kaunistelemattomuus ja ne kulmat, joihin olisi voinut lyödä pään.

Museon terassilta./ Museum terrasse.

Valon ja pimeän jälkeen ei voinut muuta kuin käyskennellä vanhan kasvitieteellisen läpi, lorvia joen vartta, istuskella puun varjossa ja etsiytyä Street Food -festivaalin kautta parhaimman jäätelöpaikan luo. Makuaistit tarvitsivat vielä täyttymystä. Gelateria di Bernan jäätelö maistuu juuri siltä, mitä odotat. Tuoreelta vadelmalta, kookokselta, marsipaanilta.

-Ja selkeys oli tässä.

Maailman parasta jätskiä. / Best ice cream ever.
Minun. Vaniljaa ja salted caramelle. / Mine. Vanilla and salted caramelle

En resumen: A veces hace falta claridad. Arte ayuda, también un buen heladito.

Kurzgesagt: Manchmal braucht man Klarheit. Da hilft Kunst und auch eine gute Glace.

Tervetuloa meidän pihalle!

Vähän on oikaistava siinä mielessä, että piha on talon, ei meidän. Terassitalon alapiha oli ennenvanhaan Hansruedin puutarha, jossa voi oleskella, kunhan varoi kukkapenkkejä. Pedantin puutarhurin kädenjälki oli tarkkaakin tarkempaa ja nykyinen voikukkavoittoinen nurmikko painajaistakin pahempi tilanne. Mutta meitä ei haittaa, turpea puutarha on sävyltään ystävällinen ja kutsuva, vähän salaperäinenkin.

Polku, joka vie alas, on muuttunut mielestäni viikkokausia jatkuneiden trooppisen ikisateen myötä sademetsämäiseksi vihrluolaksi. Tietä viitoittavat kymmenet etanat; kaikkia sortteja löytyy. Suojeltavia, hävitettäviä, ei niin pahoja ja sitten niitä, jotka haukkauksella tyhjentävät penkit auringonkukista ja daalioista.

Talon juurella. / At the feet of the house.
Patikkapolku. /Hikingtrail.
Alku. / The beginning.
Se syttyi sittenkin! / Fire!

Siirsimme siis aiotun retken katon alle, patikoimme alas-ylös-alas polkua ja portaita, tunsimme lihasten työskentelevän ja ilahduimme penkeistä sekä kuivasta nuotiomahdollisuudesta. Rankkasade ei yhtään haitannut, kun sytytimme ulkotakkaan tuluksilla pihalta kerääntyneestä jätepuusta nuotion. Sekin on nykyisin huono asia, aiheuttaa kuulemma syöpää. Mutta yhtäkaikki, jos kesäkuussa pitää olla päällä monta kerrosta vaatetta, eikä ulkona pärjää ilman kumisaappaita, ei nuotion sytyttäminen voi olla kovin suuri synti. Ainakin se ilahdutti ja lämmitti sielua.

Foccacciaa täytteillä. / My foccaccia with cheese, eggplant and sun dried tomato.
Eväitä. Porkkana kupissa toimii lusikkana. / Snacks. Carrot in the mug is a wannabespoon.

Olin tehnyt foccaccian, vaivannut taikina puolet siitä ajasta kuin ohjeessa luki, laittanut tuplaten vettä, kaatanut puolet pois ja huomannut, että siinä meni osa hiivasta, suolasta ja muista aineksista. Mutta hyvin se kohosi ja sisään grillasin munakoisoa, laitoin aurinkokuivattuja tomaatteja, mozzarellaa, mauksi piparjuurituorejuustoa ja pikkuisen parmankinkkua. Että jaksaa. Ja jaksoihan sillä, kun matkakin oli lyhentynyt murto-osaan.

Termarikahvi oli kuumaa. Väki nurisi, kun ei ollut jälkiruokaa. No kun ajattelin, että matkalta ostetaan jäätelöä. Sitä ei ollut edes kotipakkasessa. Ehdottivat, että haettaisiin huoltoasemalta, koska kaupat olivat kiinni. Ei jaksettu. Kestettiin ilman.

Sinisen ja vihreän välissä on järvi. /In between the green and blue, there´s a lake.
Kukka edelliseltä nuotiosessiolta. / Some flowers from the last firesession.
Etanat ja kotilot nauttivat kosteudsta. / This guy is happy in moist weather.

Siinä tuijoteltiin tulta ja poltettiin risuja ja muita kepakoita. Piha näytti yhtä runsaalta kuin Costa Ricassa. Istualtaan voi vain kuvitella, että ylemmästä kerroksesta näkee järvelle. Pihan vakiovieraita, kettuja, ei näkynyt. Ehkä tuli säikäytti ne tai ehkä nekin lymyilevät jossain suojassa, sadetta pitäen.

Lehdet keräävät sadevettä. /Water gathering plants.
Pöyhelöpuu. Ei virallinen nimi. / Kind of nice, whatever this tree is.

En resumen: Hemos tenido una epoca de lluvias tropicales y para que el rio no nos lleve o la montaña no nos lleve, quedamos en el jardín nuestro bajo techo. Una fogata y algo que comer – los ingredientes de felicidad.

Kurzgesagt: Es gibt sein langem, wenigstens so fühlt es, keine Pause von dem Regen. Und haben deswegen unsere Wanderung verkürzt, nur bis Garten. Unter dem Dach war es einfacher Feuer zu machen und Kaffee geniesen. Schön, entspannend und keinen Muskelkater danach.

Melkein pyhiä munia aamiaiseksi

Meillä kananmunat tulee yleensä postilaatikkoon. Se on kuin kaappi, ovessa on lukollinen lokero kirjeille ja lehdyköille, sisällä pieni tila paketeille ja vaikka munalaatikolle.

Muna-auto kiertelee joka viikko seudulla, mutta jättää halutessa lastin myös joka toinen viikko. Kätevää ja jotenkin viehättävää, ajattelin aikanaan. Munien pitäisi tulla hyvinvoivilta kanoilta, joten sekin puoli on reilassa. Ainut joka viittaa firman pieneen sekasortoon kirjanpidossa, on se, että vaikka olimme ilmoittaneet olevamme matkoilla, loota ilmestyi lokeroon kahdesti. Naapurin Sylvia oli niitä sitten tuohtuneena varastoinut kylmäkaappiinsa. Ja lasku tulee aina Herr Liisa H:lle. Olemme puhuneet asiasta puhelimessa, mutta en saa vaihdettua sukupuoltani laskuun.

Vähänkö jännittää, mitä täältä löytyneekään…/I wonder, whats in there…

Muutaman sadan metrin ja noin 50 korkeusmetrin päässä on kylän vuohet, Felix ja Fiona. Vuohien palstan tuntumassa kaakattaa myös iso joukko kanoja ja kukkoja, hyvin symbolisen verkkoaidan takana. Yleensä siis. Toisinaan satunnainen kana tai kukko hilpottaa pitkin katua, mutta kenties tämänhetkinen kettuinvaasio pitää ne lähellä kotikanalaaa.

Munakaappi./Egg fridge.

Kanojen kaakatus kertoo hyvästä munasadosta, enkä ole aiemmin pohtinut sitä, minne se päätyy. Nyt ladon seinään oli ilmestynyt kyltti: munia pihan puolella. Siis munia parin sadan metrin päästä kotoa! Ihan mahtavaa, ajattelimme ja lähdimme munaostoksille.

Ohitimme Felixin ja Fionan, joita pari lasta juuri rapsutteli ja vuohet tietenkin yrittivät syödä lasten takkien hihat ja nauhat. Ladon pihalla on kylän puutarhayrityksen vehkeitä ja koneita. Kanala on suuren kuusen alla varjossa. Ihmisiltä suojaa aitauksen ulkopuolella oleva nokkosmeri. En pääse lähelle, mutta luomme katsekontaktin. Kukkoja on monta. Kanojakin. Ne näyttävät virkeiltä, hyvälihaisilta ja jänteviltä kuopsuttaessaan ja kirmatessaan pitkin ketoa.

Kanojen mäen yläpuolella on katolinen kirkko. Niityt menevät meiltä sekaisin, emme tiedä juoksentelevatko kaakottajat puutarhafirman vai kirkon mailla. “Saattaa olla, että lähimunien lisäksi nämä on pyhiä munia. Sillä kirkon maathan on pyhiä, por su puesto, tietenkin, ” toteaa Aldo.

Ladossa on myös muuta maaseudun tarpeistoa, kuten lehmänkelloja./All kinds of stuff you need in Swiss villages.
Munia. Eier./Eggs.

Ladon ovessa lukee “Jääkaappi oven takana.” Jännittyneenä avaamme kaapin. Monta munakennoa, kaksi munaa. Ei siinä mitään. Otetaan ne mukaan. 70 Rappenia kappale, 60 senttiä. Testimunat. Ja toisella kertaa lisää.

Seuraavana pyhäaamuna pannulla sihisi mahdollisimman pyhiä munia ja Aldo riemuitsi. Luvassa olisi kotoistakin kotoisempaa gallo pintoa, costaricalaista aamiaista. Papuja, riisiä, sipulia, paprikaa, korianteria ja Salsa Lizanoa hyvässä suhteessa. Ja kaverina munakokkelia. Koska meitä on monta ja munia taas vähän, heitettiin pannulle pari kylän ulkopuolista vierasmunaa. Maistui silti.

Vehreyden keskellä on kanala./There they live, the happy village-chickens.
Pontevia on, kanat ja kukot./ There they are, village chickens and roosters.

Seuraavalla kerralla munareissulle lähdettiin illalla aamun sijaan. Ja kuinka ollakaan – jääkaappi oli täynnä tavaraa. Laatikollinen munia lähti matkaan. Kiitos kanat!

Aamupala tulossa./Some breakfast coming.
Siinä sitä on, sveitsiläistä leipää, oman kylän munia ja gallo pintoa./There it is, Swiss bread, eggs from our village and costarrican gallo pinto.

En resumen: Tenémos un lujo nuevo, huevos de las gallinas del pueblo!

Kurzgesagt: Luxus pur, Eier von den Hühnern vom Dorf.

Eilisten herkkujen putiikki

Otsikossa piti lukea “Kun teurastin leivoksen ja muita herkullisia ongelmia”, mutta jottei se veisi kärkeä itse idealta, laitettakoon se tähän vähän alemmaksi. Leivossotku nousi kuitenkin eilisen tapahtumien ykköseksi. Ensinnäkään, en ole koskaan Sveitsi-urani aikana syönyt Creme Schnitteä, joka konditoriasta ja supermarketin hyllystä löytyvää leivonnaista. Toisaalta, kuinka syödä kyseinen leivonnainen siististi, oli myös kuuma puheenaihe ystävien käydessä kyläilemässä. Eihän siitä mitään tullut.

Leivoskaupassa käynti tuntui jokseenkin turhalta, sillä jääkaapissa on vielä puolet yhdistetystä syntymäpäivä- ja äitienpäiväkakusta. En kuitenkaan päässyt pakkomielteestäni Creme Schnitten empiirisestä kokeesta, joten päätin hoitaa kaksi asiaa samalla kertaa ja suunnata tutkimaan eilisten herkkujen leipomon valikoimaa.

Äss-Bar on luontoystävällinen, mutta hellii myös lompakkoa.
Tästä käy tie ruokahävikin vähentämiseen.

Äss-Bar kuulostaa taatusti ulkolaiseen korvaan epäilyttävältä ja jos satutte yrittämään sen kotisivulle, saattaa turvaohjelmat estää sen. Kaikessa viattomuudessaan eri puolilta Sveitsiä löytyvä Äss-Bar on ruokahukkaa vastaan pyristelevä konsepti ja tekee siinä samalla monta asiakasta tyytyväiseksi. Rahaa säästyy, leivonnaiset ja muut leipomotuotteet säästyvät kaatopaikalta, luonto kiittää ja omatunto on piirun verran puhtaampi.

Äss-Bar myy piirakoita, leivonnaisia, leipiä ja myös Birchermüesliä, jotka tavallinen konditoria poistaa hyllyistään ja näin tuotteet saavat lisää myyntiaikaa. Asiakkaille se tarkoittaa syötävää puolta halvemmalla hinnalla.

Myytävää riittää ja kauppa käy.
Nämä kaikki olisivat päätyneet poistoon, ellei Äss-Baria olisi.

Ja kassa kilisee. Kauppojen ja ravintoloiden jäämien käyttämisen problematiikkaa on vatvottu aina silloin tällöin medioissa. Suurten liikkeiden roskapömpeleiden kaivamista on katsottu pahalla, ruuan jakamista hyväntekeväisyyteen melko hyväksyen, mutta eilisten herkkujen kauppa on se, jonne jokainen voi mennä ilman sen suurempaa pohtimista ja tehdä jotain hävikin eteen. Näitä lisää, sanoisin. Ostaisin mielelläni myös niitä kaupoista poistettavia pilkullisia banaaneja, kummallisen muotoisia tai vähän kärsineitä vihanneksia. Se että pelastin yhden Creme Schnitten ja pähkinäleivän tuskin auttaa planeettaa kovin suuresti, mutta jos hakisin sieltä aina leipäni ja pienet välipalat, sillä saattaisi olla jo jotain merkitystä.

Pelastetut tuotteet: leivos ja leipä.
Siinä se on, eilinen leivos.

Niin ja jos joku miettii, että miltä eilinen Creme Schnitte maistuu, niin todettakoon, että vaniljaiselta, pehmeältä ja makealta. Ei jääkaapilta, eikä eiliseltä. Ja empiirinen koe osoitti selvästi haasteet syönnissä.

Ensimmäinen haarukan isku: sujahtaa sokerikuorrutukseen, mutta jumahtaa johonkin sienimäiseen.

Taktiikka nro. 2: leivoshaarukan leikkaavalla syrjällä pääsee jo vähän pitemmälle. Tässä vaiheessa luulen, että hyvä tulee, kaakkunen menee hienosti kahtia.

Tyrsähdys ja toteamus: näin siinä aina käy, oli versio Creme Schnittestä minkälainen tahansa.

Leivosta varten on kuulemma kehitelty varta vasten leikkuri. Creme Schnitte -fani saattaisi sellaisen kotiinsa ostaa, mutta satunnaista, kerta pariinkymmeneen vuoteen, tapahtuvaa syömistä varten saa leivoshaarukka ja kodin veitsikokoelma kelvata. Ja vaikka käyttäisit kaikkia aseita, tulos on sotkuinen. Älä siis syö tilanteessa, jossa haluat olla vakuuttava ja siisti.

Creme Schnitte piti eristää leivästä omalle alustalleen, jottei vaniljainen sisus tahraisi leipää.

En resumen: En Suiza hay una cadena de tiendillas, donde se vende pan y pastelitos del día anterior para evitar desechos alimentarios y ayudar el planeta. Para el consumidor quiere decir precios más barátos y mejor conciencia.

Kurzgesagt: In der Schweiz kannst du frisch vom Vortag kaufen und damit gegen food waste etwas machen. Gut für das Portemonnaie und Gewissen.

85 km lempimausteen perässä

Kun tekemisten listalla riittää ruksattavaa, unohtuu välillä joku ihan pieni, mutta elintärkeä asia. Se pikkuriikkinen, jota ilman kaikki tuntuu laimeammalta, joka syventää hetkeksi otsan ryppyjä ja jonka vuoksi kömmähdys pääsee ulos puhahduksena. Meillä se on Salsa Lizano.

Ääh, vuoret on usvan peitossa. / There they are, the mountains. You just can´t see them…

Kaikki costaricalaiset tietävät mistä on kyse. Se on sikäläinen Turun sinappi, ei sillä että se olisi sinappia lainkaan. Salsa Lizano tekee ruuasta costaricalaisen makuista. Ja vaikka monet väittävät englantilaisen serkun, Worcesterin, toimivan yhtälailla, on se yhtä laiha lohdutus kuin Ruotsissa tehty Turun sinappi.

Ennen Salza Lizanoa sai paristakin kaupasta Zürichistä, enää sitä löytyy Sveitsistä vain 85 kilometrin päästä St Gallenin kaupungista. Ja koska keväälle osuu syntymäpäiviä ja muita juhlapäiviä, jolloin meillä lirautetaan tätä kyseistä kastiketta papuruokiin ja marinadeihin, ei reissua voinut enää lykätä.

Chilisoossia? Muuta latinalaisamerikkalaista mausteta elämään? Täältä piisaa./ Need a hot sauce? Some Latin American taste to your life? This is the place.

Päivä oli kevään upeimpia, aurinko porotti jo lähes kuumasti. El Sabor meksikolainen pikkukauppa oli selvästikin herännyt eloon. Asiakkaita oli tulossa, sisällä ja menossa. “Te haette Salsa Lizanoa, eikö niin?” muisti omistajapariskunta. Tyhjensimme hyllystä kaikki saatavilla olevat pullot, neljä kappaletta. “Meiltä löytyisi vielä costaricalaista oluttakin. Ja chayotes. Miten olisi?” Ja meillehän kävi kaikki. Chayotea muuten myytiin aikanaan Stockmannilla vihannespäärynän nimellä. Ja päärynäähän se muistuttaa. Nyt sille tarjotaan nimeä kajottikurpitsa.

Monenmoista myrkkyä. / Very dangerous stuff.
Pienestä kaupasta löytyy myös kirjahylly. / You can also inform yourself in this place.

Chayotet takapaksissa mies alkoi puhua siitä, kuinka lounaaksi olisi niistä tehtyä höystettä. Vatsassani kurni kuitenkin jo nyt ja aloimme pyöriä keskustassa etsien parkkipaikkaa. Olin matkalla tehnyt taustatyötä hyvän kahvilan löytämiseksi, sen verran olisi aikaa pysähtyä kaupungissa.

Olimme näet vannoneet, että seuraavalle salsanhakureissulle lähtisimme ajan kanssa, nauttisimme auringosta, vanhan kaupungin kauniista kaduista, kenties pienestä kävelystä kukkulalla, piipahduksesta maailmankuulussa keskiaikaisessa kirjastossa.

Ylistetty kahvila löytyi nuhruisena kaupungin ytimen ulkopuolelta, eikä parkkipaikkoja missään, terassista puhumattakaan. Pyörsimme ympäri, hyvästä keittiöstä viis, suuntasimme kohti kävelykatuja, missasimme seuraavan mahdollisuuden kääntyä parkkitaloon ja totesimme että aikataulu pettää. Oli pakko unohtaa nähtävyydet ja kahvikin. Moottoritielle ja kohti Zürichiä.

Tässä on St Gallen tiivistettynä. Enempään ei ollut aikaa.

Murisin itsekseni, sillä nälkä oli tässä vaiheessa karmea. Yleensä kassissa on aina jotain evästä, nyt sieltä löytyi vain tummaa karamellisuklaata, jota aina himoitsen. Ja nyt vastenhakoisesti mutustin. Mies oli ostanut kaksi vaaleaa sämpylää. Kuiva leipä tarttui kurkkuun. Hikoilin ja olin aina vain nälkäisempi.

Vajaa puolitoista tuntia myöhemmin räpsin kotipihalla vauhdilla kuvia reissun saaliista, suhteellisen hyviä, mielestäni. Oli pakko päästä nopeasti keittiöön syömään paniikkipalaa ja käydä tekemään ruokaa. Myöhemmin huomasin, että niissä parhaissakin kuvissa oli tolppa keskellä, aurinko syönyt värit ja maiseman kulmassa talo.

Siinä ne on. Litran pullot salsaa ja mikä-niiden-nimi-suomeksi-onkaan. – Kajottikurpitsoita, siis. / Salsa Lizano and chayotes. Our favorites.

Kiitin mielessäni suomalaisia, jotka järjestävät Zürichissä kevät- ja joulutoreja, joilta saa kätevästi ja läheltä haettua kaikkia ulkosuomalaisen lempimakuja. Ilmankin pärjää, tottahan toki. Mutta sinapit, mämmit, ruisleivät ja suomisuklaat ovat harvoin nautittuna mukavaa luksusta.

Entä St Gallen? Olen tehnyt kaupunkiin yhden vähän perusteellisemman reissun ja monta hätäistä. Kun Salsa Lizano -pullot ovat tyhjiä on jälleen aika lähteä matkaan. Silloin lienee alkusyksy. Jottei hektinen ajo sinne ja tänne toistuisi, merkkaan jo nyt kalenteriin alustavia retkipäiviä. Hyvästä kahvipaikasta otan vastaan ehdotuksia.

Aurinkoa ja costaricalaista olutta; melkein tropiikki. /Ok, we also got some costarrican bier.

En resumen: Cuando hace falta Salza Lizano, hay que ir hasta donde sea. En este caso a St Gallen, 85 km de Zürich. El Sabor es por el momento el único lugar que ofrece ayuda en esta situación crítica. Porque salsa ingelsa no nos parece y tampoco frijoles o gallo pinto sin sabor. Este viaje nos resultó loco, con demasiada prisa y sin cafecito en el camino. La próxima vez o sea después de usar las 4 botellas que conseguimos, todas de la tienda, vamos a volver a St Gallen. Con tranquilidad.

Kurzgesagt: Wie weit bist du bereit zu fahren um dein Lieblingsgewürz zu kriegen? 85 km nach St Gallen und zurück scheint noch nicht zu weit sein für eine halb-costarricanische Familie. Ohne Salsa Lizano vom El Sabor schmecken die Bohnengerichte oder Marinaden nicht dasselbe. Und wir würden das nochmals machen – aber mit mehr Zeit in der Stadt zu spazieren und Kaffeetrinken.

Hyppelen silläkin uhalla, että nenä nokkasisi neulaseen

Kun läppäri on remontissa, jää aikaa juttuihin, jotka naputtavat jossain aivokuoren takaosassa, mutta harvemmin toteutuvat. Lauantaina napsahti päälle hetki lähteä kylän kukkulan metsään kuntoradalle.

Leskenlehtiä! / Springflowers, Colsfoot?

Alkupisteeseen pääsy vaatii parinkymmenen minuutin ylämäkikävelyn ja heti selviää, että kevät on tullut täkäläiseen tyyliin täysillä. On pakko kuoriutua takista, toisesta pitkähihaisesta ja ottaa kaikista kevään merkeistä ne sata kuvaa. Sveitsiläiset katselevat kummissaan, kun suomalainen kuvaa leskenlehtiä. Mutta ne on tärkeitä! Onhan?

Ensimmäinen venytys. Ja piti tuntua missä? / Yeah, well, easy but can´t feel anything.

Näitä kuntoratoja, Vita Parcours, on pitkin Sveitsiä 500. Alkuun voimisteluseuran miehet treenasivat metsässä käyttäen puita ja maassa lojuvia puunrunkoja jumppalaitteinaan. Ongelmaksi koitui sveitsiläinen siisteys ja järjestyksenpito. Paikat katosivat sitä mukaa, kun nopsat metsätyöntekijät kiiruhtivat raivaamaan luonnon epäjärjestystä. Puoli vuosisataa sitten rakennettiin lopulta pulttien ja muttereiden avulla ensimmäinen pysyvä rata.

Hirveellä vauhdilla hypin / Fast like a wind.

Alkuverryttelyn jälkeen, taulu numero 1 kohdalla on ohjeet venyttelyyn. Ei tunnu juuri missään. Kävelemme kohti seuraavaa. Koko reitti on nelisen kilometriä ja korkeusmetrejä on yleensä noin 120. Topografia on sopiva treeniin, mäkeä löytyy joka suuntaan.

Tähän hop! / Step on

15 treenipisteellä on useita liikkeitä. Päätin, että koska tänään ollaan nauttimassa keväästä, teen, jos huvittaa. Edellisen päivän salikäynti saattaa painaa lihaksissa. Ainut, jonka lopulta jätämme vain nopealle käväisylle, on varjoisan metsän aurinkoinen piste leuanvetotankoineen. Nuori mies istuu penkillä yläkroppa ja treenatut rintalihakset paljaana ja tutkii puhelintaan. Taulussa kehotetaan roikkumaan ensin hetki. Teen sen. Sitten hops matkaan. En rupea esittämään leuanvetoyrityksiäni nuorukaiselle.

Jotenkin tämä näyttää siltä kuin leikkisin jonkun avaruussarjan kohtausta./Somehow this seems like I´d be playing a scene of some tv-series in space.
Tää sujuu. Ohjeista ei selviä kummin päivän käsien pitäisi olla. / Seems to be going well. Can´t though figur, should my hands be this way or the other way around.

Sveitsiläisethän ovat tunnetusti reippaita ja virkeäkatseisia, syövät juustoa ja omenoita ja patikoivat vuoria ristiin rastiin, niin ainakin halutaan ajatella. Tämän metsän kirkassilmät kulkevat laahustaen koiran ja tupakan kanssa. Lenkkeilijöitäkin on kyllä paljon. Treenipisteillä ei ole tungosta.

Ohjetaulussa käskettiin makaamaan selällään. Unohdin jalkojen nostelun, sen sijaan keskityin katselemaan taivaalle. / In the instructions you are supposed to lay on your back. I just forgot to move my legs and concentrated instead on the sky.
Täs mie sit kumartelen. Aldo oli lentää kuperkeikan. / Bowing. Aldo almost did a forward roll.

Yhdellä kierroksella saa tuntumaa koko kehoon, on kannolle nousua, hyppyjä runkojen yli, leukoja ja vatsaliikkeitä. Kaikenlaiset hyppelyt ovat hauskoja. Tiedostan, että parantaakseni elämänlaatuani, tarvitsee vain hyppiä lisää ja – avot – tyytyväisyys kasvaa. Aldokin toteaa, että hän mahdollisesti jäi heti ensimmäisellä kertaa kuntoratalenkkeihin koukkuun.

Sveitsissä slalom kuuluu luonnollisesti asiaan. / In Switzerland you always do slalom, winter or summer.

Viimeisellä treenipisteellä on tietenkin slalomia. Ensin ihan normaalityyliin, sitten jokaisen palkin ympärikierto juosten. Vauhti hidastuu, metsä pyörii silmissä. Huimaa. Venyttelytaululla luen viestin Love=Oxygen. Että happi on rakkautta. Tauluntekijä on varmaan juoksennellut slalom-rataa ympäri useamman kerran ja päässyt toiseen todellisuuteen, kuntoradalta joogatyyppiseen filosofiaan.

Niiku et mitä? / Excuse me?

Tämän hämmentävän viestin jälkeen on hyvä laskeutua metsästä alemmille seuduille ja luoda katse kohti vuoria ja realiteetteja. Aurinko on juuri laskemaisillaan ja kuvakulma selvästikin edullinen Alpeille. Haaleahkosta kevätvärityksestä löytyy yhtäkkiä sävyjä. Vita parcourien jälkeen maailmakin näyttää kauniimmalta.

Summa summarum: Kuntorata on väsyttävän sijaan innostava; aika meni lentäen. Pääasiassa helppoa, mutta – tämä on pakko sanoa mukaillen Timo Parvelan Ella-kirjojen Paten diskurssia- saattaisi sattua, jos hypätessä hoipparoisi, puu näpsähtäisi nopukkaan, hompsahtaisin halkoon, nenä nokkasisi neulaseen tai pomauttaisi poikkipuuhun.

Kyl tätä kelpasi ilta-auringossa ihailla. / Yes. Indeed. Very nice.

En resumen: Fuimos a probar una ruta con ejercisios en el bosque. Nos dímos cuenta, es en total muy facil mejorar la calidad de vida. Sólo brincar y ya todo parece más bonito.

Kurzgesagt: Vita parcours sind super! Wir haben erfahren, dass was uns in unserem Erwachsenenleben fehlt ist springen. Nur einige Sprünge und alles wirkt besser!

%d bloggers like this: