Valitut palat kevättä

Valitut palat kevättä

Tänään on hyvä päivä katsella kuvia, sillä ulkona leijailee lumihiutaleita. Kunnan tyypit keräsivät äskettäin aurausmerkit pois, joten usko kinoksiin on kaikesta huolimatta vähäistä. Kukkuloilla on lunta, meillä vain märkää ja autojen katoilla valkoista riitettä.

Kävin bongailemassa kukkia ehkä pari päivää ennen varsinaista loistoa. Bertastrassen kirsikkapuissa oli väriä, mutta vain osa kukista auki. Magnolat olivat suurimmaksi osaksi vielä nupuillaan, paitsi lämpimimmissä paikoissa. Valkoiset pienikukkaiset magnoliat ovat aikaista lajiketta ja huumaavan makea tuoksu leijui Batumbah-puiston sivustaa kulkevalle kadulle asti.

Garde Manger on konditoria, jonka juuret ovat itäisessä Sveitsissä Graubündenissä, patisserie-taidot on haettu Pariisista ja yksi putiikeista löytyy Bertastrassen kulmasta, kirsikkapuiden läheltä. Kuvissa leivonnaiset ovat herkullisia, mutta lauantain valikoima oli lievästi pettymys. Silti sitruunainen piirakka oli sekä kaunis että maukas.

Toisella kertaa päämääränä eivät olleet varsinaisesti kevätkukat, vaan korvapuustit ja pääsiäisherkut. Mietin aamulenkkiä ja sen jälkeistä Suomi-kauppareissua, mutta epäilin, että laiskuus voittaisi ja jälkimmäinen jäisi toteuttamatta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja sain kuningasajatuksen yhdistää aktiviteetit: juosten kohti pullaa. En sen kummemmin pohdiskellut matkan pituutta. Ainahan sitä voi hypätä junaan, jos vauhti hyytyy.

Matkalle osui keltaisia, yhä nuppuisia magnolioita, tyyni aamuinen Zürichinjärvi, kymmeniä muita lenkkeilijöitä, rantaravintoloita, joissa laiteltiin terassien lounaspöytiä kuntoon ja sitten sitä asvalttia. Oli puuduttavaa juosta 26 km suurelta osin tasaista ja vain paikoittain hiekkatietä, Zürichin ja järveä reunustavien pikkukuntien läpi. Loppuvaiheessa jouduin väärälle puolelle raidetta ja enkä jaksanut enää lisälenkkiä, joka olisi vienyt lähemmäs järveä ja luonnon keskelle ja kävelin sadatellen autotien viertä jalkakäytävällä.

Pysähtelin kuvailemaan, ottamaan takkia pois, riisumaan fleeciä, laittamaan lisää vaatetta päälle ja syömään taateleita sekä pähkinöitä. Pääsin silti perille jalan ja sain haluamani pullat, pari riisipiirakkaa ja pääsiäisherkkuja. Mutta myönnän, että matka oli pitkähkö. Eikä tule toistumaan.

En resumen: Fui a ver la primavera en Zurich, justo antes que los arboles se florecieron – y justo antes de la nieve.

Kurzgesagt: Frühlings hopping in Zürich, von einem wunderschönen Baum zum nächsten.

Appenzellin keväässä

Appenzellin keväässä

Sämtiserseen patikkareitti on ympäri vuoden auki, silloinkin kun muualla on välikausi. Lumirajan paikkeilla, missä polku muuttui jääradaksi, oli pakko laittaa liukuesteet kenkiin ja ottaa sauvat avuksi. Alun jyrkän nousun loppupäässä meitä kohti liukui mies holtittomasti hypähdellen, metsästä löytämäänsä keppiin tukeutuen, vaimo perässä askel kerrallaan ja kiljahdellen. Siirryin sivuun ja mietin onko pelastushelikopterin äppi käyttövalmiina. Tennariporukkaa oli liikkeellä useita.

Pariskunta ei ollut tietoinen siitä, että toista kautta olisi päässyt eteenpäin vaivattomammin, ilman rotkoa ja liukastumisvaaraa. Sielläkin oli lunta, mutta vähemmän jyrkkää ja jäätöntä. “No nyt on jo liian myöhäistä,” mies totesi ja jatkoi liukastellen alaspäin. Reitin sivulle oli hujahtanut pieni lumivyöry. Sieltä kopsahteli alas hunajamelonin kokoinen kivi, joka pysähtyi ojaan.

Saharan hiekkaa oli Sveitsin taivaalla kuulemma 40 000 tonnia ja se näkyi vielä tänäkin päivänä sumisena usvana. Järven läheisyydessä Plattenbödelin Gasthaus oli lomilla, mutta pihamaalla oli lämmin kohta syödä eväitä. Se oli sunnuntain retken päämäärä: voileivät keväisessä auringossa ja vuoristomaisemalla.

Sämtisersee oli vielä suurelta osin jäässä, se mitä siitä oli jäljellä siis. Appenzellin alueella lunta on tänä talvena ollut todella vähän ja luonto kuivaa. Järvi on solassa, joka on kuin tuuliputki. Toisessa päässä joku huuteli “huhuu” ja sen kaikui kolmasti. Muuten olikin täysin hiljaista, ei yhtään lintua koko matkalla. Sen sijaan myöhemmin rinteessä meni vöyhelsi joku iso otus, varmaankin kauris ja aurinkoisella lumikentällä ruohikon rajassa kuului tehokasta rapinaa; ehkä hiiri?

En ollut viitsinyt pysähtyä laittaamaan sauvoja kasaan ja reppuun, vaan kannoin niitä mukana ja otin jälleen käyttöön viimeisissä lumisissa osuuksissa. Olin edellisenä päivänä juossut 20 km ja nyt reilun puolen kilometrin vertikaalinousun jälkeen alkoi tuntua kintuissa ja sauvat selvästikin auttoivat menoa.

Harmittelin, ettemme olleet sittenkään ottaneet kahvitermaria mukaan. Kahvia etsiskeli muutama muukin. Viimeisillä metreillä Hoher-Kastenin parkkipaikalla saksalainen mies huikkasi auton ikkunasta, että mistäs saisi kahvia ja kaakkua. Brülisaussa oli auki vain kylän ravintola Rössli. Siellä miehet istuivat tyytyväisen näköisinä aurinkoisessa pöydässä kun ajoimme ohi.

Kotimatkalla olisi vielä ollut mahdollisuus pysähtyä patisseriessa pikkuruisessa Lichtensteigin kaupungissa, mutta oli niin hikinen olo ja kuraset puntit, että päätettiin jättää kahvittelu kotiin ja turvautua pakastimen antimiin. Vielä löytyi muutama pala taateli- ja hedelmäkakkua sunnuntain kunniaksi.

Jämät laskettelurinteestä.
The rest of the skilope.
Saharaa taustalla, minä edustalla, valmiina lähtöön.
Sahara on the background, me in front, ready to start.
Tästä alkoi talvi.
On the winter level.
Päästiin asiaan: eväisiin.
We got down to the business: sandwichtime.
Vesi ulottuu normaalisti vasemman kallion alaosaan.
Sämtisersee is missing almost the half of the water amount.
Liukuesteiden pesu meneillään.
Washing the crampons.
Utua auringolla.
Some mist with sun.
Voiton puolella.
Turning point.

En resumen: La primavera vino muy temprano este año y queríamos ir a ver como se ve en Appenzell, en una ruta de caminata de invierno.

Kurzgesagt: Der Frühling ist sehr früh angekommen und wir wollten schauen wie es in Appenzell aussieht, auf einem Winterwanderweg.

Pätkä Santiagon tietä: Steg-Rapperswil

Pätkä Santiagon tietä: Steg-Rapperswil

Jakobsweg-projekti (Santiagon tie) on ollut jäissä viime keväästä, kun edellinen osuus päättyi Stegiin. Todella varhainen lämmin kevätsää pisti liikkeelle ja palattiin Stegin asemalle ja lähdettiin tallaamaan kohti Rapperswiliä.

Zürichin ylängöllä oltiin nelisen sataa metriä korkeammalla kuin kotona ja hiihtohissirinteessä näkyi muutama lumiläikkä, sen jälkeen pelkkää kevättä. Parikymmentä asetetta lämmintä edellisin päivinä oli käynnistänyt kasvit ja hyönteiset; perhoset lentelivät ja harmaahaikaralla oli nokassa pesäaineksia.

Stegin aseman jälkeen ilmassa kaikui alppitorvi joltain pihamaalta. Tiet olivat suurelta osin maalaisteitä, päällystettyjä tai hiekkapolkuja, vähän metsää ja pikkuisen kaupunkia.

Maatilamyymälät, itsepalvelupisteet, tarjosivat kananmunia ja makkaroita, hilloja ja olipa karjatilan Glace Hüsli, jäätelömökkikin auki, ensimmäistä päivää. Matkalla ei ollut kauppoja tai edes leipomoliikkeitä kuin ihan alussa. Kolmannessa kylässä myytiin sveitsiläisestä speltistä tehtyä leipää ja jo muutenkin turvoksissa olevista repuista pisti sen jälkeen esiin patonki ja sämpyläpussi.

Eväsleivät oli kyllä kotoa mukana ja nekin syötiin samalla, kun mietittiin iskeekö sadekuuro niskaan. Vasemmalla oli mustat pilvet, oikealla järvi ja aurinkoista. Pistettiin vauhdilla eteenpäin ja jätettiin synkkä vyöhyke selän taa.

Ohi pyyhälsi museojuna ravintolavaunuineen, useita kiireisiä traktoreita ja kevätpörriäisen puremia pyöräilijöitä. Nähtiin myös ensimmäistä kertaa lehmäpedikyyri. Sorkat on syytä pistää kuntoon ennen laitumille menoa.

Juuri ennen kaupunkiin tuloa kuljettiin vielä pienen maatila läpi, missä kana asteli ylväänä itsepalvelumyymälästä. Tuottaja kävi varmaankin tarkistamassa muniensa myyntipaikan. Isäntä on selvästikin viettänyt aikaa kanojensa kanssa, sillä hänen tervehdyksensä Grüezi wohl, kuulosti erehdyttävästi kanan kaakatukselta.

Kevätlämpö oli tuonut pelloille myös haikarat. Kuusi mustavalkoista lintua asteli nokka kohti ketoa. Sammakotkin ovat jo liikkeillä, joten ravintoa riittää.

Seuraavaa ja viimeistä pätkää Einsiedelniin täytyy lykätä keväämmälle, sillä vastassa on vielä lumisia rinteitä.

Mäki ja vasemmalla laskettelurinne.
Downhill ski slope on the left.
Leipäkauppa autotallissa.
A breadshop in a garage.
Sveitsin Lahti.
Lahti of Switzerland.
Pikkuisen näkyy vuoret.
You almost see the mountains.
Vekkulapeili ja caminon simpukkamerkki
. A funny mirror and the sign of camino.
Costaricalaiset snäkit, suklaakuorrutteisia kahvipapuja ja maitokarkkia.
Costarrican snacks, coffee beans with chocolate and cajeta.
Kohde näkyvissä.
The destination in sight.
Ekat.
The first ones.
Myös ekat.
Also the first ones.
Jätskiä!
Ice cream!
Tuottaja tarkastamassa myyntipaikkaa.
The producer checking the selling place.

En resumen: la próxima parte del Camino de Santiago en Suiza, de Steg a Rapperswil, 23 km.

Kurzgesagt: Jakobsweg, der Wegabschnitt von Steg nach Rapperswill, 23 km.