Jänisreitti

Jänisreitti

Tällainen talvenjälkeinen perunanituihminen on ollut valkoisine ihoineen ihmeessä 30 astetta hipovassa lämmössä. Joten karistettiin siitepölyt jaloista ja suunnattiin raikkaaseen vuoristoilmaan. Saman idean olivat saaneet kaikki muut sata ihmistä, jotka jonottivat Sattel-Hochstucklin pyörivän köysiradan asemalla.

Paikka on selvästikin lapsiperheiden paratiisi tai jotain aivan päinvastaista, mutta joka tapauksessa ylhäältä löytyy liukumista, hyppimistä, laskemista ja ties mitä. Tulevat vuoristovaeltajat voivat myös kokeilla riippusiltaa ihan lähimaastossa ja kävellä helppoja reittejä makkaranpaistopaikalle. Me muut pistimme vauhdilla töppöstä toisen eteen ja pääsimme joukoista eroon alle vartissa.

Hochstucklin huipulle vie helppoja reittejä ja myös vähän ylempää ja reunenmpaa koukkaavia vuoristopolkuja. Metsän rauhassa kiemurtelee myös teemareitti, jonka varrella voi energiapisteissä testata omaa herkkyyttään. Samaan nippuun oli laitettu maaväreily, ristit, vesisuonet ja ties mitkä energiat. “Maaenergiabullshittiä” totesi kyynikkokumppanini Aldo.

Sama kyynikko jäi myöhemmin katselemaan kukkivaa alppiniittyä ja henkäili olevansa paratiisissa. Ei kuulemma tarvitsisi muuta. Itse en siinä vaiheessa enää nälältä ja nestehukalta pystynyt herkistymään edes kirkkaankeltaisille kulleroille, mutta ylempänä vuoristotuulen puhaltaessa kukkui käki. Siitä menin hiukkasen kesäekstaasiin.

Lumiläikkiä näkyi muutama, sen verran oli jäljellä talvesta. Reitti haarautui kolmeksi ja valitsimme keskimmäisen. Kun upposin vaelluskengän vartta myöten mutaan, tuli mieleen, että ehkä vaihtoehto oli huono. Lenkkarimies Aldo kiersi vähän ylempää kuivemmassa rinteessä taiteillen. Perässä huipulle kiipeäjät valitsivat vasemmanpuoleisen polun ja saapuivat ylös kengät puhtoisina.

Istahdimme mehiläisten ja perhosten keskelle voileiville ja katselemaan maisemaa: utuharsossa Alppien rivi, aina yhtä synkeä vuorikaksikko, pieni ja suuri Mythen, kolme järveä. Ja sitten neljä saksalaista. He päättivät tyhjällä kukkulan huipulla parkkeerata metrin päähän meistä ja suoraan eteen. Näin enää puhekuplan kysymyksellä, warum??

Aurinkorasvaisilla sormilla läähmitty linssi sai aikaan mystisiä kuvia alastulosta. Makailin matkanvarrella hetken ristin vieressä kuumalla penkillä. Tähän olisin jäänyt, mutta aurinko poltti kasvoja.

Jostain alhaalta hönki käheästi alppitorvi ja toisen mutkan takaa lähempää schwyzerörgeli, harmonikka, vähän kompastellen, mutta mukavan kutsuvasti. Stuckli Alpin, pienen alppitilan pihalla pöydällä oli liina ja lasissa voikukka ja pari muuta niittykukkaa. Nurmikolla oli meneillään lasten jalkapallopeli ja isäntä soitteli auringonpaisteessa. Kuvun alla Lebkuchen-palat odottivat ottajaa ja kaapissa oli kylmää juomista. “Haluatteko kahvia, kutsun emännän sisältä!” huikkasi isäntä.

Juotiin yhdessä sumpit, mies piti tauon soitossa ja kyseli, kertoili. Ovat ensimmäistä kesää alpilla, lehmät tulevat ensi viikolla, 25 yhteensä, ja sitten kaksi vuohta.

“Ette murteesta päätellen taida olla Zürichistä,” isäntä pohti ja puolittain tiedusteli, ihan ystävällismielisesti. Suomen hän sijoitti Belgian viereen ja Costa Rican Espanjan rannikolle. Ei ole kuulemma käynyt sen pohjoisemmassa kuin Itävalta.

Ja minkälainen päivän reitti lopulta oli? Hikinen ja jäniksen muotoinen.

Riippusilta ylitettäväksi.
A hanging bridge to cross.
Ägerisee. Lake Ägeri.

Polulla.
On the path.
Ketunleipiä.
Wood sorrel.
Lasten leikkipaikkasysteemit jäivät nopeasti taakse.
The kids playarea was quickly left behind.
Happea.
Need some oxygen.
Kullerot.
Globeflowers.
Pikkuruisia mustikankukkia.
Tiny bilberryflowers.
Lähestytään lumihuippuja.
Getting near the white peaks.
Jauhoesikko. Primula farinosa.
Voikukkaniittyä.
Dandelions on the meadow.
Alppimajalla asustelee tämmöisiä tyyppejä.
These guys seem to live in this alpine hut.
Kevätkatkeroita.
Spring gentians.
Pieni Mythen ja kuusen takana isoa Mytheniä.
Small and big Mythen.
Vierwaldstättersee ja oikealla Lauerzersee.
In the middle lake Vierwaldstätter and on the right Lauerzer.
Tähän voisin jäädä.
I might stay here.
Stuckli Alp.
Lebkuchen-annos. Ja tuhkakuppi.
Lebkuchen for energy.
Riippusilta ja heinät seipäillä. The hanging bridge and drying hay.
Jänis-reitti. Ever hiked a hare-path?

En resumen: caminamos una ruta que resultó ser de la forma de un conejo. Subímos a Hochstuckli, no muy arriba ni muy largo, pero sudamos una cantidad increible.

Kurzgesagt: Wanderung im Form von einer Hase ist etwas, das nicht vorgesehen war. Wir sind auf dem Hochstuckli bestiegen, nicht ser hoch und auch nicht sehr weit, aber haben viel geschwitzt.

Ajatusmyttyä ja dippaus järveen

Ajatusmyttyä ja dippaus järveen

Luvassa on ehkä sekavin blogipostaus ikinä, sillä päässä on tippaleipä, tiedäthän, ajatuksien mytty, jota yritän nyt silitellä.

Ensinnäkin – vuoristohommia on häirinnyt epävakaa sää ja lista kotitöitä, joita yritin koko viikonlopun vältellä ja onnistuin osittain. Esimerkiksi piha, se katsoo syyttävästi rikkaruohomättään alta. En silti saanut vedettyä puutarhahanskoja käteen vasta kun äitienpäivän iltana. Pistin kirveellä silputen lonkeroitaan jo parin neliön alueelle levittänyttä piparjuurta. Tuoksu oli mahtava ja ohuemman juuren vetäminen sujui kuin suoraan sarjakuva-animaatiosta. Kiskoo, kiskoo ja lentää lopulta selälleen. Tuoksu oli mahtava ja työ palkitsevaa (koska tuhoa). Taputtelin itseäni olkapäälle, siitä huolimatta, että selvitettyä tuli vain pieni kulma pikkuruisesta puutarhasta.

Sitten yleistunnelmiin: supermarketin ilmaislehden edellisviikon horoskooppi kertoi, että voisin joko murjottaa peruuntuneiden projektien vuoksi tai tanssia kevyesti toukokuuhun. Yleensä en kirjoittaessa kuuntele musiikkia, mutta nyt jalat steppaa pöydän alla merenguen ja salsa tahdissa, josko niistä olisi. Trooppinen musiikki ainakin virittää oikeille taajuuksille, sillä luvassa on +29.

Ja lämpötilasta maanantaihin: silloin ei ollut +29, vaan +14, kun kävelin villapaidassa järvenrantaan. Inhoan syvästi kylmää vettä, mutta olen ottanut sen mukaan kehonhuoltorutiiniin. Kivistäviä lihaksia jäytää vähemmän jäisen suihkun jälkeen. Mutta nythän on melkein kesä ja siksi rantaan. Järvivesi kauhistutti, varovasti upotin yhden jalan ja toisenkin, polveen asti. Se olikin lämpimämpää kuin kotisuihkussa. Talviturkki tuli heitettyä ihan muina uimareina. Ehdin tehdä jokusen uintiliikkeen ennen lopullista jähmettymistä, mutta voi elämän kevät sitä fiilistä. Jalat aika makarooniksi rentoutuneina tepastelin kotiin teelle.

Loppuun vielä funfact Sveitsistä: naisten kuukautissuojilla on 7,7 frangin (melkein sama euroissa) arvonlisävero. Esimerkiksi kaviaarilla se on 2,5.

Veteen? Veteen.
To the lake? To the lake.
Värit oli tässä kohtaa kohdillaan.
Great colors at this spot.
Mistä tietää että on melkein kesä? Aurinkolasit luistaa hikistää nenää pitkin.
How do you know it´s almost summer? The sunglases glide down the nose

Nämä päättivät kasvaa portaan viereen. Jättiunikoilla on vähän avautumisongelmia.
These decieded to grow by the stairs.The huge poppies do have some problems blooming.
Mutta onhan tämä rytty esteettinen.
But this rumble is pretty esthetic.

En resumen: Lo más importante de la semana: nadé por la primera vez en esta primavera en el lago.

Kurzgesagt: Das erste Mal im See in diesem Frühling.

Juhla nimeltä vappu, kuka muistaa vielä?

Juhla nimeltä vappu, kuka muistaa vielä?

Kevään juhlasuorassa pitää hoppua, nyt kai pitäisi suunnitella sunnuntaita. Äitienpäiväsimaa lienee luvassa, kenties mämmikakulla ja pääsiäispupusuklaalla koristeltuna.

Epävakaus Euroopan lähikulmilla rauhoitti Zürichin keskustan vappurähinät, tällä kertaa ei tuhottu paikkoja, vaan pysyttiin mielenosoituksen pääpointissa, mielipiteiden osoittamisessa.

Samaan aikaan toisaalla eli meillä kotona katseltiin ikkunasta sadetta ja syötiin venäläistä silliä sekä vegehodareita. Vappusalaatin koristeeksi pääsi kasvimaan ensimmäinen vähän hernettä suurempi retiisi, sen jaoimme tasapuolisesti kolmeen osaan. Satoa toukokuun ensimmäisenä!

Munkit pääsivät paistattelemaan iltapäivän auringossa ja costaricalainen rakensi kahvihetkeen installaation. Hän parantaa suomalaiset perinnejälkiruuat banaanilla.

Vappukukaksi avautui pihalle kielo. Harvoin olen yhtä iloinen mistään puutarhatapahtumasta, paitsi että äskettäinen huomio pihan nurkalla talvihorroksesta räpistelevästä siili vei voiton. Puiden alle kasattuihin lehtikekoihin ei koskaan saapunut asukasta; tämä löysi ihanteellisen kohdan siitä vierestä, tontin kulmasta murattien alta. Iso ja muheva siili oli ilmeisen tyytyväisenä ja meidän huomaamatta talvehtinut pihapiirissä ja otti lojot näin kevään tullen.

Nyt kirjoittelen kalenteriin seuraavia arkipyhiä, helatorstai ja helluntai. Ja mitä silloin syödäänkään? Ennustelisin, että yhä mämminjämiä suklaamunilla koristeltuna. Tai helahernekeittoa? Helluntaihampurilaisia?

Kielon valkoinen on niin kirkas, että kamera häikäistyy.
The white of the lily of the valley is so bright, that the camera gets confused.
Perjantaitortillat valmistelevat vappuun.
Fridaytortillas prepare us for the Finnish springparty on the first of May.
Kaikki kukoistaa sateen jälkeen, tuoreet lehdet tosin kärsivät myös vähän.
The nature is happy of the rain, big soft new leaves may also have suffered a bit.
Salaatti ja sen silli.
Salad with herring.
Kaikkea sekaisin, kuten vappuun kuuluu.
Some herring salad and hotdogs, all together.
Eka retiisi penkistä, siis sen kolmannes.
First raddish from the garden, actually 1/3.
Ne vappumunkit.
The first of May -doughnuts.
Näin costaricalainen syö vappumunkin.
This is how a costarrican eats a Finnish doughnut.

En resumen: En Finlandia el primer de mayo es una fiesta de primavera y como todas las fiestas, de mucha comida. Muchos hacen donas, yo también. El tico de la familia le añadió el toque tropical con rodajas de banano.

Kurzgesagt: In Finnland der erste Mai ist eher ein Frühlingsfest. Viele backen Donuts, ich auch. Der costarricaner der Familie hat dem Design einen tropischen Flair mit Bananescheiben zugefügt.

%d bloggers like this: