Karistan sumut jaloistani

Karistan sumut jaloistani

Alppien perheessä Hörnli olisi varmaankin se esikoululainen. Mittaa on näinä päivinä 1133 metriä merenpinnan yläpuolella. “Kyllä sinusta vielä iso kasvaa”, lohduttelisi Monte Rosa, nimensä perusteella äiti, jonka huippu, Doufourspitze, yltää 4634 metriin.

Silti nyppylällä on jo ihan varteenotettava vuoren persoonallisuus. Se kohoaa sukkelasti ylöspäin, sivustalla on kapeaa polkua niille, joita se kiinnostaa ja huipulta näkyy kauas.

Matkalla polun alkuun ilahdun junan värikkyydestä. / On the way towards the beginning of the path, the colorful train makes happy.
Marraskuuta Zürichissä. /November scenery in Zürich Oberland.
Noh, tämä on joki. /Yeah, well, a river.
Penkin viesti: kompurointi on osa patikointia. /The message of this bench: even stumbling is part of hiking.

Sumu velloi autotiellä matkalla vuoren juurelle. Kuvittelin seikkailua harmaan kostean villan keskellä kohti tuntematonta. “No mitäs!” pääsi patikan alkupisteessä. Yhtä aurinkoa. Sumu oli jo jäänyt alemmas. Täällä oli enää hutun rippeet.

Sydämellinen polku. /A heartfelt path.
Näkymä. / A view.
Vielä omenoita puussa./Still some apples in the tree.
Tie vie läpi maatilan. /Passing a farm.
Pehmeästi kumpuilevaa ja poimuilevaa maastoa. /The hills are round and somehow soft in this area.

Siellä se pysytteli pitkään, paksuna vaippana järven ja tasangon yllä. Meille suotiin harson läpi lämmintä aurinkoa marraskuussa.

Rinteessä on piste, jossa yhtyy kolme kantonia: Zürich, St Gallen ja Thurgau. Silti tämä on meidän zürichiläisten vuori. Ihan vain minun. Eikä kenenkään muun.

Tainnutan omistushaluisen itseni, mutta katselen silti ihmismassaa huipulla hiukkasen ärtyisästi. Olimme nousseet toiselta puolen ypöyksin. Virta patikoi suorempaa ja leveämpää tietä.

Este. /An obstacle.
Eikö tämä ole kuin taidetta?/Isn´t this like art?
Sieniä sammalvuoteella./Mushrooms on a soft mossbed.

Huttu peittää vuoristojonon niin, että horisontissa on vain aavistus teräväkärkisistä ja lumihuippuisista. Mutta siellä ne ovat. Täältä niitä on hyvä katsella. Tiedetään vuorten olemassaolosta muutoinkin, nähtiinhän ne viereiseltä ja Zürichin korkeimmalta, Schnebelhornilta.

Keskellä ja oikealla lelluvaa sumua. /In the middle and on the right you can see the floating fog.
Gasthaus Hörnli.
Auringossa. Marraskuussa. /Enjoying the warm November sun.

Selailen nyt muistiinpanojani kotona. Hörnli on mielessä paikkana auringossa. Sen huomaa myös puhelimeen kirjoitetuista lauseista. Kävellessä ja häikäistyneenä auringosta.

Bauma suoraa, 250 kai, noustu, aökoi bergwanderweg. Alas tullessa bauerhofin kohdalla reitiltä. Sivussa. Ei saa mennä pois tieltä. Ternerito, hoffladem, maksaa, jauhelihaa, tripas, munuaosia. 50 mon Stegiin.”

Kolmea kieltä ja siansaksaa, siinä ne tärkeimmät. Ei niin mitään tolkkua.

Silti väliäkö tuolla. Tärkein on tässä: Zürichissäkin voi nousta vuorelle.

Tie Stegiin. /The way to Steg.
Stegistä kulkee patikkareitti poikineen. /Steg is a place of many paths.

En resumen: También en Zurich se puede subir en montañas. Hörnli es el lugar del sol en un día de neblina.

Kurzgesagt: Auch in Zürich kann man Berge erobern. Hörnli ist der ort der Sonne an einem nebligen Tag.

Karttasählinkiä Surettajärvillä

Karttasählinkiä Surettajärvillä

Surettalaakson jälkeen mieltä jäi kaihertamaan mahdollisuus kiivetä Suretta-järville. Samoin takaraivossa kilkutti kokemus edellisen reissun ehdottomasti liian kapeasta polusta ja pudotuksesta. Ja myös se roikkuminen lumiesteissä, kun reitti katosi heinikkoon.

Lähdettiin silti, mutta kaikki etukäteen varmistaen. Piti olla selvät sävelet. Splügen-Surettaseen-Splügen. Alles klar.

Kartanlukijana olin koulussa suunnistusharjoituksissa pätevä. Tunsin paikat ja löysin rastit. Suuntavaisto oli se, johon voin aina viime hädässä luottaa. Myös isoissa kaupungeissa tai metsissä.

Taas tiellä. /On the road.
Alku. Ja vuori hattaralla. /The start. And a mountain with a fairy floss.
Tämä on Via Spluga -reitti, jota on tallattu keskiajalta lähtien. /This is part of Via Spluga -way, which has been used since the Middle Ages!
Eufracia picta (Orobanchaceae)

Mutta kuka niitä karttoja enää lukee, jos ei ole aktiivisuunnistaja? GPS vie perille, paikkaan kuin paikkaan. Costa Ricassa suomalainen luuri näytti, että tuosta noin ja siitä pistettiin menemään. Kura, kivet ja heinät roiskuivat, auto keikkui. Oltiin keskellä pöpelikköä, mutta se oikaisi ja päästiin silloinkin sinne minne haluttiin. Tietähän ei siis vielä ollut, ainoastaan polku.

Kivi valjastettu merkkihommiin ja näyttämään mistä vuoristoreitti kulkee. / A stone as a mountainhikingmark.
Tuntui kuin kävelisi jonkinlaisen kaalipellon läpi. Tämäkin on Via Splugaa. /Got the feeling to be walking through some sort of cabbagefield. This is also part of Via Spluga.
Tältä seutu näyttää isommalla skaalalla. Vasemmalla rakennuksen kulmassa jääkaappi, josta voi ostaa virvokkeita. /And this is how the place looks in larger scale. In the corner of the building on the left hand side there´s a fridge. Self service for refreshments.

Nyt oltiin kuitenkin viitoitetuilla teillä ja Sveitsissä, missä yleensä kylttejä on tarpeeksi, välillä liikaakin vaeltajan pään sekoittamiseksi. Heti alussa Splügenistä lähtiessä epäröin, mutta kyltin lisäksi reitti kellossa kertoi, että kyllä, polku kulkee rakennustyömaan poikki ja räjähtäneen näköistä, kauhakuormaajan työstämää jokivartta.

Umweg” ja “Umleitung” on ne pari sanaa, jotka on hyvä ymmärtää, jos ei muusta saa tolkkua. Remonttihomma ympäristössä vei koukkaamaan solatien kautta. Kyltitys johdatti hyvin takaisin alkuperäiselle reitille.

Snäkki varjossa, viimeiset metrit ennen puurajaa./Snack in the shadow, last meters of the treeline.
Rakuunaperunoita voileivän kera. Oli mukana muutakin, kaalipiirakoita, munia, porkkanoita, tomaatteja…/Tarragon potatoes with sandwich. And yes, we did have also carrots, eggs, cabbagepies, tomatoes…
Loppukesän värejä. /Some latesummer colors.
Mikä ei saa koskaan unohtua: sipuli. /What shall never be missing: onion.

Solatien toisella puolen, siinä mistä lähdetään vetämään rinnettä ylös vakavammalla otteella, on parkkipaikka ja jos ei patterit riitä koko reissuun, voi nousua vähentää useammalla sadalla metrillä ja lähteä matkaan vasta tästä. Täällä oli myös kyltti, jossa kerrottiin Leimtobel-Splügen -reitin olevan poikki. Se lienee paluuosuudella järvien jälkeen. Ääh, pitäisi siis kai palata takaisin samaa polkua, huokaisen.

Pari askelta eteenpäin tuulessa lepatti ruttuinen ja suhruinen kartta samasta asiasta. Vilkaisin sitä nopeasti, sillä aurinko paahtoi, en nähnyt kunnolla, hiki valui silmiin, oli nälkä ja heikotus ja kiire eteenpäin.

Ympärireitin ylimmästä pisteestä lähtee napanuora ylös järville, jota pitkin oli tarkoitus tulla takaisin ja jatkaa lenkkiä siksakaten rinnettä alas. Viimeinen osa näytti olevan gesperrt, suljettu.

Kivipatsas hattaralla. /A stonestsatue with a fairy floss.
Tapaaminen pienen joen kanssa./A meeting with a small river.
Lehmipaimen saapui paikalle järjestelemään laumaansa./A alpine cowboy organizing his cattle.

Risteyskohdassa ylhäällä homma oli selvä. Eteenpäin ei ollut edes kylttiä, polku kylläkin. Noh, minkäs teet, onneksi reitti on käypä molempiin suuntiin, ajattelin.

Nousimme järville, lepäsimme, ihmettelimme, Aldo ui ja souti, minä ja Hilja lepäsimme lisää ja uitimme varpaita. Hilja poltti siinä pötkötellessään kaulan ja minä menetin hermot. En auringonpolttaman vuoksi, vaan näin vastakkaisella vuorenseinämällä kiiltävän objektin, nelikanttisen, enkä edes kiikareilla saanut selvää mikä se oli. En lähtenyt kiipeämään saadakseni siitä tolkkua. -Mutta mikä se on?!

Minä nousemassa. Isoja askelia. /Me going up. Big steps.
Tämä on kai joen pohjaa, alla lirisi vesi. Polku kulkee tästä poikki./This is probably a pretty dry crag. The path goes over it.

Alaspäin tullessa pää oli pöpperöinen kaikesta auringosta ja hikoilusta, enkä jaksanut keskittyä kylttiasiaan sen kummemmin kuin menomatkallakaan. Risteyksen viitassa oli Splügeniin kyltti, mutta ei suoraan ylöstuloreitin jatkona, vaan 90 asteen käännöksellä verraten pientä polkua. Joo, ei voi olla tuo, päätin.

Unterer Surettasee
Oberer Surettasee
Istuminen tuntuu hyvältä. /Happy to be sitting.

Tietysti se oli se. Meidän ympärireitin toinen osa.

Miten ennen on pärjätty vain kartalla, kun nyt kaikkien teknisten apuvälineidenkään kanssa ei pärjää, murisin itselleni. Myöhemmin sain perheeltä henkisiä taputuksia, että ei se mitään, oli kivaa ja nähtiin tulomatkalla paljon murmeleita ja sitäpaitsi polku olisi ollut jyrkkä ja loppuvaiheessa ehkä sittenkin epämukava.

Yksi soutaa, toinen nauttii. /One rowing, the other enjoying.
Mökki on yksityinen. /The hut is privat.
Löysin taidetta!/Found some art!

Niin että sitten kun lähden uudelleen, kuljenkin ehkä B:stä A:han, enkä A:sta B:hen. Tai sitten aivan uutta kombinaatiota, yöpyen ehkä järvellä.

Ja takaisin kivipolkua pitkin./And back through the stonefield.
Ja joen poikki. /And through the river.
Niinku minne?/The question is where to?
Löydetiin kivinen sohva./Found a stonecouch.
Ai no nyt tajuan…/Oh, now I get it…

En resumen: Póngase vivo, cuando hay cambios en la ruta. Concéntrese en el mapa. (Las fotos son del paseito a los lagos Suretta).

Kurzgesagt: Aufpassen, wenn es Veränderungen im Weg gibt. Konzentriere dich auf der Wanderkarte. (Die Fotos sind von Surettaseen).

Alppijärviä metsästämässä

Alppijärviä metsästämässä

Katselen tässä pihalla, siis kotona, Zürichinjärveä. Oikealla kirkkaan sinisenä, vasemmalla turkoosivivahteisena. Ennen ukkosta sen väri vaalenee, opaalin väikkyväksi, väriksi, johon haluaisin upota.

Sisäinen harakka haluaisi omistaa tuon sävyn, tallentaa johonkin, pitää omana. Tyydyn katselemaan sitä, ahmimaan silmilläni ja toivon sen jäävän mieleeni, siis ikuisiksi ajoiksi.

Huomenna ihastelen jo uutta turkoosinvihreää, vai liekö silti sama? Ei tarttunut edellispäivän sävy sittenkään mieleen.

Syksyn tietää siitä, kun järvi muuttuu metallisen siniseksi, siihen syntyy tummia, mutta kirkkaita sävyjä.

Ja pilvisinä päivinä järvi on kuin kaikki muukin: harmahtava.

Penkki jota ei käytetty. /A bench we didn´t use. Wangersee 2205 m
Polku kohti edessä näkyviä kukkuloita. /A road towards the hills.
Ylös siksakkia jonossa./ Zigzag-path up, in a row.
Herkkä alppikukka. /A very fragile alpine flower.
Kivistä ympäristöä, mutta hyvin jalka nousee. /Rocky ground, but getting up.

Zürichistä itään mennessä, heti tunnelin jälkeen, avautuu tajunnan räjäyttävä vihreänturkoosi. Walensee on yksi upeimmista Sveitsin järvistä – kunnes törmäät niihin muihin.

Alpeilla pieninä opaalihelminä kimmeltävät järvet saavat värinsä mineraaleista, bakteereista, levistä, hiekasta ja mudasta. Arkista, mutta huumaavaa.

Lumoutunut järvestä sekä sen ympäristöstä./Fascinated of the lake and it´s surroundings. Wildsee 2493
Kuka löytää parhaan taukopaikan? /So, who finds the best place for where to rest?
Kuksasta voimaa seuraavan nousuun./ Kuksa is actually from Lapland, but seems to work also in higher altitudes.
Valko-puna-valkoinen merkki johdattaa eteenpäin. /The white-red-white -mark shows, where the path goes.

Kiveä vasten värit korostuvat tai ehkä hapenpuutteen vuoksi korkealla vain vaikutun kaikesta enemmän. Mutta värit ovat kirkkaammat ylhäällä. Viiden järven vaelluksella Pizolissa haluaisin jäädä toiselle järvelle, Wildseelle 2495 metrin korkeuteen hengailemaan. Seinämät vain ovat jyrkät, taukopaikat kivikkoa ja väkeä niin, etten tiedä onko kiviä vai ihmisiä enemmän.

Päätän, että tämä järvi on ykkönen. Sveitsin upein. Etäinen ja ylpeä, sillä sen jyrkät seinämät eivät päästä ihmistä lähelle. Rannoista ei ole puhettakaan.

Seuraava järvi! /There´s the next lake!

Schottenseellä pyörrän sanani. Istun rannalla ja mupellan Quiche Lorrainea, kinkkupiirakkaa, ryyppään kahvia kuksasta. Haluaisin viipyillä. Vesi kutsuisi, mutta niin tekee myös polku. Reittiä riittää, on jatkettava matkaa, että ehdimme viimeiseen hissiin kohti laaksoa.

Schottensee on lähestyttävämpi alppijärvi. Se ei ole niin jyrkkä ja ankara, vaan leppeä olemukseltaan ja kutsuu oleskeluun. Monet ottavat litteän kiven käteen ja yrittävät heittää leipiä. Seitsemän on paras tulos.

On hieman jarruteltavaa, ennenkuin ollaan järven rannassa./Need to do some braking, before getting down to the lake. Schottensee 2335 m
Lähempänä väri vaihtelee, valosta riippuen. /Nearer the color changes, also depending of the light.
Vielä naurattaa./Still laughing.
Taiteilijalle oiva paikka, hyvin maalauksellinen. /This is a place for an artist. Very picturesque.

Schwarzee on nimensä mukaisesti musta tai ainakin tumma. Tässä ei kukaan enää hihku innosta, mutta kamerat räpsyvät, sillä ympärillä on louhikkoista maastoa, lunta ja järven virta ylitettäväksi. Täälläkin juomme kahvit, sillä edessä on taas mäki. Laaksossa on jotain rauhoittavaa, samoin järvessä, tyyneyttä, jota Wildseellä ei ollut. Ihmekös tuo, sillä johan nimikin sanoo, että se on villi paikka.

Ja yhtäkkiä olemme pilven ympäröimiä. /And suddenly we are in a cloud.
Onneksi pilvet päättävät leijua muualle. /Luckily the cloads decide to float some where else.
Neljännellä järvellä on vielä lunta. /4. lake has still some snow around. Schwarzsee 2368 m
Järvimaisemien kauneudesta jähmettyneitä vaeltajia, otaksuisin. /These stoneguys are probably the hikers, who got astonished of the view.

Viimeisen järven ohitan suvereenilla otteella: onhan näitä jo nähty. Vilkaisen selkäni taa, ehkä tämä kulma on parempi. Juuri kukaan ei pysähdy täällä. Järvi-parka jää huomiotta, sillä jalat ovat väsyneet, hissille vielä matkaa. On se kaunis, ei sillä. Mutta ei pyörryttävän upea.

Täältä näkee Bodenjärvenkin. Minä vain kenkäni. Polku muuttui kapeaksi ja oli kallellaan kohti ikuisuutta. /From here you can see even the Lake Constance. I only saw my shoes. The path got narrow and tilted to the infinity.
Kukaan ei jaksanut kiinnostua tästä järvestä. Se oli vihertävä ja kaunis, ihan hyvä järvi. Mutta ikävästi se viimeinen. /Nobody was very interested in this one. It was a totally fine and nice lake, though. Just unfortunately the last one. Baschalvasee 2174 m

En resumen: Los lagos en los Alpes tienen unos colores impresionantes. En la vuelta de cinco lagos en Pizol mi favorito era el segundo, Wildsee en 2495 metros. Bordes y picos filudos, imposible de acercar, pero vea el color! Pero en el próximo, en el lago de Schotten, me sentía mejor. El lago invita a quedarse un rato, a contemplar en lo verde. Y descansar un rato las piernas cansadas.

Kurzgesagt: Alpseen haben farben, die ich nirgendwo anders gesehen habe. Grün, blau, türkis; jeder See mit eigener Mischung von der Farbpalette. 5-Seen-Wanderung in Pizol gibt fünf Beispiele von Opalfarbe bis dunkel blau. Und alle Farbtöne sind lebendig, sie verändern sich mit der Bewegung der Wolken und Sonne.

Metsästysmatka kaupunkiin

Metsästysmatka kaupunkiin

Ollaan luvattomilla teillä. Siltä minusta tuntuu. Ilmassa leijuu vaara, sellainen näkymätön uhka. Ja silti, on äärettömän kaunis kevätpäivä, aurinko porottaa tunti tunnilta lämpimämmin ja hedelmäpuut puskevat kilpaa valkoisia, vaaleanpunaisia kukkia.

Väistely olisi kunnioittavaa, ellei se olisi pelokasta ja välillä aggressiivista. Sveitsiläisistä on tullut enemmän suomalaisia, usein katsotaan pois ja kaupungissa nyt ei muutenkaan moikkailla. Valitsemme tyhjiä jalkakäytäviä, varjoisampia ja niitä katujen varsia, joilla ei ainakaan ole penkkejä.

Kirsikan kukka./A cherry blossom.

Rantabulevardi puistoineen on suljettu rauta-aidalla. Hyvä on, kävelemme tienviertä. Puikkelehdimme siksakkia, kun jalkakäytäväkin on välillä kiinni. Poliisi ajelee toisaalla megafonista kailottaen: “Pitäkää väliä.” Joen viereisellä vanhankaupungin sivulla on muuten tyhjää, mutta kaupungintalon edustalla on hääpari kauniissa vaatteissaan ja säteillen. Seurueessa on kaksi neljän hengen ryhmää, toinen seisoo sääntöjen mukaisesti kauempana ja pitää sampanjahetkeä.

Poliisilaitoksen edustalle on raivattu parkkipaikkoja. Työvuoroja on lisätty. Sinisissä ja luotiliiveissä naispoliisi ottaa selfien sinisen-vihreänä kimmeltävä joki taustanaan. Samoilla kohdin vastaan tulee itsekseen jupiseva mies. Tytär pelkää, että kohtaamme tahallaan yskijän; niitäkin on.

Ranta on kiinni, joten kävellään tien reunaa tyjällä jalkakäytävällä. /Lakeside is closed so we walk on the peoplefree sidewalk.

7,5 kilometrin jälkeen olemme ohittaneet keskusaseman ja perillä. Ruokakaupoilla. Zero Waste -putiikki Chez Mamie on auki. Ovesta voi astua askeleen verran sisään desinfiointipullolle. Edessä on tiski pleksilaseineen. Sen pitemmälle emme pääse. Kaivamme repuista pussit, pullot ja purkit. Saksalainen nutturapoika täyttää astioita parhaansa mukaan. Nurkassa on korissa puhtaita koukkaimia ja laatikollinen kertakäyttöhanskoja. Varsinkin täällä hygiena on pidettävä kunnossa. Mitään ei ole valmispakkauksessa.

Järvi on kiinni / The lake is closed.
Normaalilta näyttävä näkymä. / This is what normal looks like.
Vanha osa on käynyt läpi ruton ja nyt koronan. / Old part of the city has been through the medieval platue and lives now the corona.

Lehtikaalta ei ole, mutta sen ja ruusukaalin välimuotoa, kalettea, löytyy. Laitan sitä seuraavana päivänä kaalilaatikkoon, sillä kalettesta ei lopulta ole salaattiin, se menee matkalla nahkeaksi. Myös mustapavut on myyty loppuun. Kuivia karpaloita samme, samoin pähkinöitä, palasaippuaa, spagettia ja pieniä kauniita herkkusieniä. Ja ylimääräisenä mukaan otetaan luomu-limonaati.

Kaupassa./In the shop.
Myyjä täyttelee meidän pussukoita ja purkkeja. /Shop clerck looking to fill our jars.
Nahistunutta halvalla. /A bit out of date vegetables in discount.

Reput täynnä hyvästelemme nutturapojan. Nyt on hyvä olo, saalis on mukana ja tehtävä hoidettu. Valoisana tallaamme, tytär oikaisee välillä sukkaa kengässä, asettelee uudelleen. Vielä emme sitä tiedä, muta kantapään alle on muodostumassa hervoton rakkula. Kiristämme tahtia ja ehdin kotiin kuntosalin järjestämään etäpilatekseen.

Oman kylän ulkopuolisessa maailmassa on kummallista. Mutta se on olemassa.

Edellisinä aikoina tässä voi nauttia juomia. /In the past times this was a place to enjoy drinks.

En resumen: Vamos caminando, para evitar transporte público, en la busqueda de comida, a la tienda de zero waste, Chez Mamie. Nos topamos con una flor de cerezo, una policia tomandose un selfie, lago cerrado y una pareja justo casada. Conseguimos arándanos rojos, nueces, jabón, espagueti y champiñónes; misión cumplida. Es raro, afuera de nuestro pueblo. Pero al menos hay vida.

Kurzgesagt: Wir laufen in die Stadt, weil ÖV nicht wirklich attraktiv sei. Eine Reise Richtung Chez Mamie, zero waste -Laden. Es fühlt als wir auf der Jagd wären; ein bisschen gefärlich, sogar spannende. Unterwegs gibt es blütende Kirschbäume, eine Polizistin die ein Selfie nimmt, glühendes Brautpaar und ein gesperrter See. Es ist seltsam hier. Aber die Stadt existiert noch.

Päivän plussat

Päivän plussat

Piinaako korona? Huolestuttaako korona? Rajoittaako korona?

Kyllä, totta ihmeessä, sillä Italia on lähellä ja Sveitsissä tapausmäärä eskaloituu. Eikä siinä auta, että olen terve, eikä meidän asuintalossa tietääkseni ole yhtään tapausta, mutta silti. Poikkeuksellinen tilanne vaatii poikkeukselliset keinot, joten yritin päästä hetkellisesti päätään nostavasta ahdistuksesta samaistumalla Pirkko Pirteän positiiviseen ajattelutapaan ja listata tilanteen plussapuolia – ja kas, niitähän löytyi:

  • On enemmän tilaa. Kaupassa, junassa, bussissa, elokuvissa. Tai olisi, jos jonnekin tulisi mentyä.
  • Kukaan ei tule lähelle. Oma kupla on taas sinun. Halailijat ja taputtelijat ja kättelijät pitävät välimatkaa.
  • On aikaa. Elämä hidastuu, ei tarvitse sännätä, tulla ja mennä. Koska ei voi karanteenin/suositusten takia tai saa niiskutuksen vuoksi.
  • Perhe on läsnä. Ehkä omissa hommissan, mutta silti, jatkuvasti saman katon alla. Samat syyt kuin edellä.
  • Ei mene rahaa turhiin ostoksiin tai huvituksiin. Yhä samat syyt.
  • Ei tule tilattua pizzaa, sillä saattaisihan olla, että pizzaiolo oli viikonloppuna mamman luona Italiassa.
  • Monet pöpöt pysyvät kurissa, koska koko ajan desinfioidaan ja pestään.
  • Kotona on kaapit ruokatarvikkeita täynnä sairastumisen varalta. On mistä ottaa. Ilman sairastumistakin.
  • Ilma on puhtaampaa, kun tuotanto ja liikenne hyytyy.
  • On aikaa miettiä sitä, mitä kunkin omassa maassaan olisi syytä tuottaa, jotta välttämättömimmät eivät loppuisi kriisitilanteessa. Kuten lääkkeet.

Tässä ne tärkeimmät. Peskää käsiä ja aivastelkaa nenäliinaan.

Päivän pääpuuhat./The main activities of the day.

En resumen: En el momento de corona hay también cosas positivas: más campo en los trenes, buses, tiendas. Nadie te acerca. Hay más tiempo, porqué o estás en cuarentena o está recomendado quedarse en casa, ojalá no enfermo. La família está en casa. No gastás plata, ya que no se puede ir en ningún lado. No se te pegan los germenes por desinfectar tanto. Nada de pizza, ya que pensás que el pizzaiolo se fue a visitar a la Mamma a Italia. El aire está más puro, ya que hay menos producción y menos tráfico.

Kurzgesagt: In den Zeiten des Corona, gibt es auch gutes: mehr Platz in den S-Bahnen, in den Läden, im Kino. Niemand kommt in die Nähe. Es gibt mehr Zeit, weil entweder man in Quarantäne oder empfohlen zu Hause zu bleiben ist – hoffentlich nicht krank. Die Familie bleibt zu Hause. Man benutzt wenig Geld, weil man nirgendwohin gehen kann. Man wird nicht sonst krank, weil die ganze Zeit desinzifiert wird. Weniger Pizza essen, weil der pizzaiolo vielleicht am Wochenende in Italien beim mamma war. Die Luft ist sauberer, weil es weniger Produktion und weniger Verkehr gibt.

Astman kanssa liikkeellä

Astman kanssa liikkeellä

“Tämä käyrä tässä, ei, missä se nyt on, hetkinen. Aa, tuossa. – Siis, katsokaahan, tämä on se testi, jota te ette läpäissyt.” Keuhkosairauksien erikoislääkäri katsoa tapitti minua odottaen jonkinlaista vastausta. Aivan, tässä ei ole mitään uutta, ajattelin, mutta sanoin vain “Okei”.

Astmaoireita on ollut pitkään, tullut ja mennyt, mutta viime vuonna en päässyt niistä eroon. Tästä lääkärikäynnistä ei ollut sen enempää hyötyä kuin että kaikki testit on nyt tehty ja astma todettu. Lääkäri oli kaikessa kokeneisuudessaan vähäsanainen ja hiljaisesti ylimielinen tai kenties vain kyllästynyt ja kävi siksi säästömoodilla, eikä viitsinyt valaista tilannetta sen enempää. “Siis tämä on astma?” kysyin. “Kyllä.” Keskustelu oli kuin Kaurismäen leffasta. Lääkettä samaan tapaan kuin tähän mennessä ja kun ei ole oireita, ei tarvitse ottaa. Puoli tuntia ennen urheilua yksi lisäannos. Kiitos ja näkemiin.

Schübelweiher. Pahin sää keuhkoille. /Schübelweiher. Horror weather for the lungs.

Vuosikymmen sitten tai varmaan siitä on jo enemmänkin aikaa, juoksin tasaisella järven reunaa. Oli reilut +30, upea ilma – ja sakea ilma. Vedin keuhkot täyteen, eikä se tuntunut riittävän. Kaupungin yllä oli varmaankin saasteet tapissa, kuten usein tällaisina päivinä, mutta silloin en sitä rekisteröinyt. Silmissä alkoi pimetä ja näin tähtiä. Jossain vaiheessa oli pakko pysähtyä järven ja jalkakäytävän välissä olevalle muurille. Maailma palasi näkökenttään ja jatkoin matkaa. Tämä oli luultavasti ensimmäinen kerta, kun sain astmaoireita, sitä ymmärtämättä.

Tältä näyttää, kun henki ei kulje ja ripset on jäässä. /So this is how I look when breathing is kind of difficult and the eyelashes frozen.

Sen jälkeen sain yleislääkäriltä puhallustestin jälkeen lääkkeet, siltä joka vaikeni aina pitkäksi aikaa, katosi jonnekin mietintöjen maailmaan ja jolta varovaisesti kyselin, että onko tämä nyt tässä. Hän ei uskonut astmaan, koska keuhkokapasiteettini ylitti kaikki odotukset, mutta koska oireet muutoin täsmäsivät, sain paketin mukaani.

Olen juossut, käynyt salilla, pilateksessa, pyöräillyt, patikoinut vuorilla ja hyvin on pyyhkinyt. Paitsi nyt. Keväästä lähtien juoksu on ollut pysähdyksiä ja hengenvetoja täynnä, pyöräily samoin ja pilateksessakin keuhkot ovat toisinaan aivan liian puristuksissa, että voisin unohtaa astman. Olen tehnyt hengitysharjoituksia, juonut kurkuma-inkiväärishotteja ja yrittänyt hämätä oireita ajattelemalla muuta. Silti mäkeä kävellessä jouduin pysähtymään ja vetämään henkeä.

Tämänhetkinen sää ei tunnu auttavan, sillä vaikka kostean väitetään olevan hyvä astmaiselle, on kylmä kostea minulle epämiellyttävä. Zürichiä peitti hyytävä sumu usean päivän ajan ja se tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin. Lähdimme silti lenkille ja kiedoin kaulan ympärille paksuimman löytämäni huivin. Tiesin hikoilevani kuin porsas, mutta väliäkö tuolla, kunhan saisin hengitettävän ilman siedettävämmäksi. Liikkeellä näin kuvajaiseni heijastuvan naapurikylän lihakaupan ikkunaan ja kyllä, pankkirosvolta näytin. Nenän yli vedetty huivi kuitenkin toimi, pystyin juoksemaan paremmin kuin aiemmin.

Toivoa talvesta./A hope of winter.

Hengityspausseilla kuvailin luontoa, ihmettelin lintuja ja kauniita jäämuodostelmia. Rupattelin Aldon kanssa ja vältin ärsyyntymistä; lihakset halusivat juosta, vaikka keuhkoputket pistivät vastaan. Kotona luin liikunnasta ja astmasta, saamatta kovinkaan paljon hyödyllisiä vinkkejä. Lähes kaikissa lähteissä urheilun todetaan hyväksi, vaikkakin lenkkeily saattaa pahentaa oireita. Suomalaisissa teksteissä myös toistuu riskiurheilun kohdalla “Alpeilla vaeltaminen”. Sveitsiläinen lääkäri taas kehotti menemään vuorille, mieluiten kahdeksi viikoksi vuodessa.

Nostin nyt lääkityksen ohjeiden mukaisesti samaan kuin kesän ja pölytyskauden pahimpina päivinä ja taas kulkee happi.

Huomaan, ettei liikunta ole ainut joka on tökkinyt. Ajatuskin alkaa kulkea.

Nokikana melkein jäätyneellä järvellä./Eurasian coot on a semi frozen lake.

En resumen: Asma me trata de frenar, sin poder. Los vueltas siguen.

Kurzgesagt: Asthma versucht mich zu bremsen, ohne Erfolg. Die Bewegung macht weiter.

Hujauksessa erikoislääkärille

Hujauksessa erikoislääkärille

Sveitsiläinen sairaanhoito on taatusti asia, josta voisi kirjoittaa yhtä monta mielipidettä kuin on konitohtoreita – tai maailman parasta hoitoa kohdanneita. Se, kuinka asiat hoituvat, riippuu myös sairausvakuutuksesta. Jos maksat enemmän, saat vaikkapa yksityishuoneen sairaalassa ja osteopaatinkin kulut katetaan. Jos taas vähemmän, ei esimerkiksi erikoislääkärille ole menoa ilman lähetettä.

Sairausvakuutukset on sellainen sumppu, ettei siitä nyt sen enempää. Meidän kylällä on sitäpaitsi se ja sama, mikä vakuutus on, jos lääkärintarve iskee, sillä aikaa saa joka tapauksessa odotella, ellei tilanne ole kiireellinen.

Lääkärivaje alkoi yhden eläkkeellejäämisestä. Nuoret eivät hevillä tule tänne perustamaan vastaanottoaan. Standardit vaativat tiettyä varustuksen ja laitteiston tasoa, vuokrat ja talojen hinnat ovat pilvissä, eikä äskettäin valmistuneilla ole välttämättä sellaisia summia.

Kuiduton dietti, valkoista lihaa ja valkoista pastaa./The diet of no fiber, white meat and white pasta.

Kun lisäksi yksi yleislääkäreistä sairastui, oli kylän kriisi valmis. Angiinaisen olisi pitänyt lähteä vuoren toiselle puolelle tai Zürichiin hakemaan antibioottia, mikä ei sairaalta ja varsinkaan kunnan iäkkäiltä asukkailta välttämättä luonnistu. Hätiin tuli lopulta uusi kahden omalääkärin vastaanotto.

Minun omalääkärini on silti yhä ylityöllistetty ja kun valittelin astmaoireista johtuvia hengitysongelmia sain ajan kahden viikon päähän. En ollut sininen ja kykenin elelemään kuten tähänkin asti, mutta silti. Odotusaika tuntui kohtuuttomalta.

Ei ehkä kannattaisi ottaa kuvia juuri nukutuksen jälkeen./Quality picture just after anesthesia.
Kiinnostavaa materiaalia, mutta liian vaativaa nukutuksen jälkeen. /Interesting reading material, though after the anesthesia too challenging.

Sveitsiläisen systeemin tehokkuus iski esille omalääkärin tapaamisen jälkeen. Kaksi viikkoa yleislääkärin kanssa tapaamisesta huomasin olevani buukattu sekä kolonoskopiaan, gastroskopiaan että keuhkosairauksien erikoislääkärille. Onhan kaikki tutkittava, totesi lääkäri. Gastroskopia tehtäisiin joka tapauksessa astmaoireisiin liittyen ja kolonoskopia hoituisi samalla nukutuksella. Siis nukutuksella? Ah, no okei.

Dietin jälkeen halusin syödä kopan tyhjäksi. /After the four day diet, I wanna eat those all.

Avoimena kaikille tutkimuksille, mutta sisäisesti yhä vastahakoisena, valmistauduin ensimmäiseen osioon, suolistoon. Aloitin neljän päivän kuiduttoman ja siemenettömän dietin, kärsin nälkää ja kalpeita aterioita, join elimistön tyhjentävän karmean drinkin ja lähdin matkaan.

Asun Sveitsin suurimman sairaalakeskittymän vieressä, joten lääkäripulasta ei ole jälkeäkään muutaman kilometrin päässä kylän keskustasta. Viiden minuutin matka klinikalle on luksusta. Ei matkoja pääkaupunkiseudulle, ei jonotusta. Ystävällistä palvelua, taju kankaalle nukutuksella ja tutkimuksen jälkeen kahvia sekä välipaloja. Siinä vaiheessa tunsin suurta tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta.

Palkinto selviytymisestä. /Reward after surviving the exams.

Klinikalta kotiin tultuani tytär pyysi viittäkymppiä ja aloin hapuilla lompakkoa. -Sie oot vieläkin ihan pihalla, hän totesi. Olin siis klinikalta kotona ennenkuin olin aivan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Luulin olevani pirteä kuin peipponen, mutta varmuuden vuoksi kävin pitkälleen ja keskityin Doc Martinin uusiin jaksoihin ja natustelin tyttären tuomia perunalastuja. Nyt kun taas sain syödä. Mieli teki kyllä kaikkea edellisten päivien kiellettyä: salaattia, mandariineja, tomaatteja, kiivejä. Niitäkin söin.

Pitkän litanian viesti on siis positiivinen kokemus nopeasti rullaavasta hoitosysteemistä. En osannut osannut odottaa joutuvani toimenpiteeseen ja olin aina ajatellut, että mihikään suolistojuttuun en mene ennenkuin on todella pakko. On hienoa, että meillä on oikeus seulontaan, ripeää potilasystävällistä toimintaa ja että siihen on varoja.

En resumen: En nuestro pueblo hay pocos médicos de familia, pero cuando haga falta un especialista, es como un milagro. En la mayoría de los casos te reciben rapido, revisan periódicamente, los procedimientos se hace pensando en el paciente. Maravilloso y sin dolor, además en muchos casos con un cafecito.

Kurzgesagt: In meinem Dorf gibt es immer noch zu wenige Hausärtzte, aber wenn es einen Spezialist braucht, geht es normaleweise schnell. Wahrscheinlich, weil ich neben dem Spital- und Klinik Gebiet wohne. Die Kontrolle werden Patientfreundlich gemacht, im Schlaf wenn nötig und so angenehm wie möglich. Von dem Kaffee mit Znüni, habe ich mich extrem gerfräut. Auch, das ich die Möglichkeit in dieser Gesellschaft zu leben habe, wo man Finanzen für verschiedene Kontrollen hat.

Sveitsiläismummon flunssalääkkeet

Sveitsiläismummon flunssalääkkeet

Tytär oli luultavasti alueen ensimmäinen influenssatapaus. Tauti iski puista ennen kuin rokotuksia oli edes aloitettu. Kylmänväreissä, kolmen peiton alla tärisevä ihminen muuttui alta aikayksikön korkeasta kuumeesta höyryäväksi paketiksi.

Muutama päivä eteenpäin kuume oli laskenut ja olo kohentunut ja oman tulkintamme mukaan iski jälkitauti, joka vei äänen. Tässä vaiheessa imeskeltäviä kurkkutabletteja ja muita troppeja oli turha tarjoilla; ei kelvannut. Jotain piti asialle tehdä, joten kertoilin tarinoita menneistä sairastamisista. Siinä tarinoidessa kerroin myös perunahauteesta, jonka olin tehnyt aikanaan kovan limaisen yskän aikaan.

Perunoita keuhkoputkille. /Potatoes for the bronchial tubes.

Perunoiden luonnonmukaisuus ja helppous iski tämänpäivän potilaaseen. Pistin kattilaan kiehumaan viisi perunaa ja kun ne olivat kypsiä, kuivasin, käärin talouspaperiin ja painoin kevyesti kädellä niin, että ne murskaantuvat leveämmiksi, mutta eivät ole aivan muussina.

Talouspaperipaketin käärin ensin ohueeseen pyyhelinaan ja vielä toiseen, koska potilas valitti, että polttaa. Paketti siis asetetaan rinnalle ja jos on yskä, niin toisen voi pistää makuuasennossa selän puolelle. Siinä sitten loikoillaan ja odotetaan että perunat viilentyvät. Ja avot, kyllä auttaa kaikkeen. Myös potilas tykkäsi lääkkeestä, varsinkin siitä, että troppi syötiin myöhemmin perunarieskojen muodossa voin kera.

Potilas ja perunahaude./A patient with potatopack on the chest.

Perunakääreestä kertoi ystäväni, naapuri taas toi pussillisen kuivattuja salvian lehtiä. Niitä veteen, keitetään teeksi, eikä “missään tapauksessa juoda”, vaan kurlutellaan kurkussa. Tämäkin on kuulemma yksi sveitsiläinen flunssaista oloa helpottava kikka. Salvian tömäkkä aromaattisuus taudin yhteydessä takaa kuitenkin sen, ettei esimerkiksi pasta salvia-voin kera maistu vähään aikaan. Sekin on kokeiltu.

Näitä sveitsiläisten isoäitien flunssalääkkeitä on myös etikkakääreet, joihin olen kyllä suhtautunut hiukkasen skeptisesti. Ehkä johtuen siitä, että kun kuume on korkealla, on tarve saada se alas suuri, eivätkä etikkakääreet ole vielä herättäneet luottamusta. Itselläni testaisin, olisin hyvä koekaniini, mutta sairaana kallistun aina helpomman vaihtoehdon puoleen.

Sipuleita korvakipuun? /Onions for earache. Ever heard?

Etikkakääreitä tai -sukkia varten tarvitaan pari ruokalusikallista etikkaa, vettä, villasukat ja vanhoja pyyhkeitä tai teepaita, jotain luonnonkuitua kuitenkin. Jälkimmäiset leikataan leveiksi suikaleiksi, kastetaan veteen, johon on laitettu etikkaa, puristetaan enimmät vedet pois, mutta jätetään kosteiksi ja kääritään jalkateristä alkaen ylemmäs aina puoleen väliin säärtä. Villasukat päälle ja jalat kääritään vielä froteepyyhkeeseen. Siten odotellaan ja katsotaan laskeeko kuume. Tarvittaessa toistetaan.

Sipulikäärettä korvakipuun en myöskään ole kokeillut. Kuoritun sipulin kerrokset irroitetaan toisistaan ja höyrytetään kevyesti, ne kääritään kankaaseen ja laitetaan korvaa vasten, vaikka pipon alle. Tämäkin on niitä keinoja, joihin potilas luultavasti tuskissaan suhtautuisi silmiä pyöritellen. Onneksi meillä ei ole kärsitty koskaan suuremmin korvakivuista, mitä nyt sukeltelun jälkeen.

Nämä perinteiset keinot ovat siinä mielessä hyviä, että aineksia löytyy meiltä kotoa aina, eikä sivuvaikutuksia ole. Siitä, toimivatko ne, en mene takuuseen, mutten myöskään torppaisi. Meillä keuhkoputket alkoivat joka tapauksessa kirkastua perunakääreen jälkeen. Muulla ei niin väliä.

En resumen: En cada país hay remedios caseras, como curar la gripe o al menos mejorar el estado del paciente. En Suiza para la tos y dolor en los bronquios se hierve papas y pone en un paquetito encima del pecho. En el caso de fiebre, se moja un paño cortado en tiritas en agua y vinagre y se envuelve los pies. Encima se pone medias de lana y la última capa es un paño. Sólo esperar – y tal vez ayude.

Kurzgesagt: Kartoffelwickel, Essigsocken, Zwiebelwickel, Salbei-Gurkellösung – die Grossmutter wusste was man machen muss, wenn die Grippe da ist. Mein Favorit: Kartoffelwickel. Danach kann man die Kartoffel beim Brot backen benutzen und geniessen.

Patikkaretki Leglerhüttelle osa 1

Stausee Garichti-Leglerhütte (2273 m)

Olen pitkään haaveillut patikkaretkestä, joka veisi jollekin alppimajalle. Tällä tarkoitan niitä, jotka ovat huipulla, vain jalan saavutettavissa, omassa ylhässä yksinäisyydessään. Se vaatii pientä suunnittelua ja hyvää säätä ja kaiken pitäisi natsata. Ensin lumen pitää sulaa suurelta osin pois, perheen aikataulujen osua yksiin ja kunnon olla myös kaikilla sen sorttinen, että päästään perille ja alaskin, vammoitta.

Patojärvi, jonka äärimmäiseestä päästä aloitettiin retki./Reservoir, where you get with the cableway and where we started the journey.
Hämähäkki mustikkansa kera. /A spider protecting its blueberry.

Tälle kerralle en saanut istutettua yöpymistä, sillä sää oli hyvä vain päivän. En ole niin kokenut vuoristoihminen, että lähtisin sumussa tai pilven roikkuessa rinteellä, etsimään polkuja takaisin tai liukastelemaan liukkaille kivipoluille. Joten päädyin eestaas-reissuun. Lähtöpiste oli Glarusissa, Zürichistä reilun tunnin matkan päässä.

Alusta alkaen tiedot sekä poluista että muuten olivat hiukkasen epämääräisiä. Ensinnäkään Kies-Mettmen, kuplahissin lähtöpaikka, oli navigaattorille tuntematon paikka. Siispä lähimpään kaupunkiin, Schwandeniin, missä tuli ensimmäinen huti kaupungin viidakkomeressä. Oli kaikenlaisia yliviivattuja ja oransseja kylttejä ja vasta muutaman u-käännöksen jälkeen päästiin yksikaistaiselle tielle, joka johti “Chiesin” kuplahissin luo. Sekin on hyvä muistaa, että nimistä on erilaisia kirjoitusasuja.

Yksikaistaisen tien alkuun on merkitty ajat, jolloin postibussi tulee vastaan, eikä muu liikenne mahdu reitille. Henkilöautoille on muutama ohituskohta ja toivoin, ettei ainakaan meidän tarvitsisi peruuttaa vastaantulevan takia. Tietä reunusti muutama puupölli, joista tuskin olisi turvaa, jos ratinkääntäjä erehtyisi liikkeissään.

Glarus, mistä naapurimme on kotoisin. /The valley of Glarus.
Oikealla, vuoren toisella puolen on määränpäämme, Leglerhütte./On the right side, over the mountain, is our goal, Leglerhütte.

Asemalla alppitorvensoittaja viritteli käheitä säveliään, ehkä eläkeläisryhmän iloksi, ehkä kansallispäivän takia. Nousu hissillä patojärvelle kesti vain muutaman minuutin, mutta oli suolaisen hintainen. Täällä eivät paikalliset alennuskortit kelpaa.

Rehevän luonnon ensimmäinen yllätys oli Garichtin patojärven (tunnetaan myös nimellä Mettmensee) sivulla sininen mustikkamätäs. Tytär oli jumittua lähtöviivoille, hän ei olisi millään raaskinut jättää arvomarjoja varpuihin.

Sormet sinisinä tallattiin loivasti nousevaa maastoa ylöspäin. En ilmeisesti vieläkään osaa tulkita karttoja niin, että tajuaisin, kulkeeko patikkapolku lopulta reunalla vai reunustaako sitä vakaa ja lavea maasto. Reittiä oli kiva nousta, sillä parin kengän levyiset polut rotkon vierellä puuttuivat täältä kokonaan. Siis rentoa tallaamista. Pulssi kyllä nousi, sillä korkeusmetrejä kertyi 700.

Polku kulkee alppitilan läpi./The path goes through this alpinefarm.
Tästä vasemmalle. On varmistettu, että sen huomaa myös se, joka tuijottaa vain jalkojaan./So, even if you only look your feet, you might also notice that the path goes left.

Pienet pojat olivat lapioiden kanssa polulla luomassa lehmänlantaa sivuun. Olivat tulleet läheiseltä alppitilalta mönkijällä. Polku kulki tilan läpi ja varmaankin poikien pikkuveli lakaisi tomerana laatoituksia puhtaaksi. Pöydälle oli ladottu valmiiksi pakattuja juustoja. Varmaankin perässä tulevalle ryhmälle.

Laakson laveus ja rehevyys, kosteus ja vehreys, muistutti Costa Ricaa ja sen sademetsien peittämiä vuoria. Tunsimme koko perhe olevamme kotona.

Lounaspaikka. Kauniit näkymät ja todella rauhallista./Lunchplace. Very nice view and really peaceful.
Leiri. /Our camp.
Lapista tuotua superruokaa. Tuli vasta maistettua, kun päivämäärit oli jo ylitetty./I got these from Lappland and now, that they already expired, eat one.
Niin nälkä, että haluaisin tuupata koko voileivän yhdellä kertaa suuhun. /Can´t open my mouth enough to shove the whole sandwich in. Really hungry.
Ja tämä alppikukka on….? /And this alpine flower is…?

Toista tuntia tallattuamme, noin 300 korkeusmetriä takamme, todettiin, että nälkä kolkuttelee. Pienen joen toiselta puolen löytyi hiukkasen kostea pikkuniitty, ennen kivikkoa. Siihen katettiin pöytä. Vakiintuneet eväät mukana: voileivät, porkkanoita, kurkkua, tomaatteja, kananmunat, pähkinöitä ja herkkuja. Sillä retki, jolla ei ole herkkua, on tylsä retki. Kahvikuppi eli termarin kansi, jouduttiin jakamaan, sillä varsinaiset retkikupit unohtuivat kotiin. Samoin kuin kiikarit. Hieman närästi, sillä lähimailla kovaäänistä vihellystä pitäviä murmeleita olisi ollut kiva tarkastella lähempää.

Seuraavassa osassa: kuvia ylhäältä, kuinka ylitimme lumikentät ja ehdittiinkö takaisin viimeiselle hissille…

Ja taas mentiin! /And off we go!

En resumen: capitulo 1 de nuestro caminito a la cabaña alpina Leglerhütte (2273 m sobre el nivel del már). Aquí se puede subir los 700 metros de altura sin muchas preocupaciones, si tiene buenos zapatos y no le importa sudar. Hay que llevar la camara, binoculares, mucho para tomar y alguna merienda. Uno de los mejores rutas, que hemos encontrado. En el próximo post más detalles y fotos de arriba. Y a ver cómo fue la bajada.

Kurzgesagt: Der erste Teil von der Wanderung zum Leglerhütte (2273 m ü. das Meer) im Glarus. Hier kann man ganz gemütlich hinauflaufen, wenn man gute Schuhen hat und schwitzen mag. Eine Kamera, ein Fernglas, viel zum Trinken und Proviant sollte man mittenehmen. Das ist sicher eine von den schönsten Wegen wo wir gelaufen sind. In den 2. Teil und wie es weiter gegangen ist und Fotos von oben.

Viikonloppu, jolloin ei pyöräilty Elsassin viinialueella

Heräsin juuri liian aikaisin, liian lyhyen yön jälkeen. Parin päivän tiukka kesäflunssa on päästämässä otteestaan ja kuten aina, tauti päättyy huonosti nukuttuun yöhön. Kroppa ylilevännyt ja aivot käyvät ylikierroksilla.

Mietin mitä kuvia laittaisin tähän, sillä niiden piti olla Elsassin viinialueelta. Sieltä, missä kuvittelin pyöräileväni helteessä valkoinen paita tuulessa lepattaen. Valkoinen, koska oli valkoviinin päivä, kerrottiin ohjesivustolla. Lenkki olisi ollut lyhyehkö ja matkalla linnoja, niitä viiniviljelyksiä, pittoreskeja kyliä ja tusinoittain mahdollisuuksia nauttia viileää valkoviiniä.

Kuumeisen aamupala. / You don´t have any appetite when sick? I do.

En koskaan sotke urheilua ja valkoviiniä, mutta Elsassin osalta olisin tehnyt poikkeuksen. Olisin aloitellut päivää ranskalaisilla voisarvilla, pyöräillyt hiukkasen kuvitellakseni kiemuraisilla maalaisteillä, maistanut pikkuisen alueella tuotettua rypälejuomaa ja jossain vaiheessa syönyt monen lajin aterian ranskalaisella aksentilla.

Suunnittelimme lähtöä iltasella, yöpymistä jossain niistä pienistä kylistä. Tapahtumaan osallistui viime vuonna 40 000 pyöräilijää, joten kyliäpahasten muutaman huoneen hotellit ja peräkamarit saattoivat olla tupposen turvoksissa meistä vierailijoista. Joten ehkä sittenkin olisi pitänyt lähteä aamulla varhain, silloin kun ruuhkat eivät olisi vielä täyttäneet Baselin rajanylityspaikkaa.

Kettujen jälkikasvua pihalla. / New generation of foxes in our garden.

Lopulta kuitenkin istuskelin kuumeisen yön jälkeen kurkkukivusta irvistellen aamiaispöydässä kotona. Helteiden ansiosta sentään pihalla. Ei tämäkään niin paha ole, ajattelin, kääriytyneenä villuriin ja jalat visusti villasukissa. Elsass jäi taas haaveeksi, kuten monena menneenä vuotena. Mutta kerran sinnekin vielä mennään.

Valkoviinin sijaan maistelin hanavettä ja heitin suuhun aina väliin palan inkivääriä. Rouskuttelin sen vauhdilla ja nielaisin. Siitä jää sisäinen kuumotus, jonka parantavaan voimaan uskon enemmän kuin mihinkään muuhun flunssalääkkeeseen.

Päiviltä ei ole raportoitavana nerokkaita ideoita, joita olisin luonut sairasvuoteella tai muuta henkevää, kenties syvälle luotaavaa tai ehkä vain suunnitelmia kesälle. Ei, ei niin mitään. Viikonloppu on päässä vain yhtenä sumuna, jonka yllä roikkui helle, se mistä en saanut otetta. Makasinhan paksun peiton alla ne samaiset villasukat jalassa.

Ruusun nuput aukeavat helteessä kuin popcornit./ The rosebuds open in the heat like popcorn.

Kuumeiseen tajuntaani tunkeutui siis vähän, mutta pihalla pyörivä ketunpentu sai huomioni. Meillä on pelkoon ja arkuuteen pohjautuva suhde, joka lienee molemminpuolinen. Kettu tietää, ettei se ole toivottu, mutta käy silti väijymässä pöydältä pudonneita muruja. Me taas ihastelemme pienokaista ja toivomme, ettei sillä ole kapia ja ettei se levittäisi myyräekinokkia vieressä kasvaviin punaviinimarjoihin.

Kuumeiselle aamupalalle avautui myös ensimmäinen kämmenen kokoinen, hunajaiselta tuoksuva ruusu. Työnsin nenäni melko lähelle sisäänhengittääkseni kesäistä aromaterapiaa, mutta tällä kertaa jättäen kuitenkin pienen välimatkan. Edellisellä tuoksuttelulla olin vetää sieraimeeni metallinvihreän kukkakuoriaisen.

Tänään hyvästelen sairasvuoteen ja kuorin villasukat jalasta. On aika alkaa miettiä uusia retkiä, kesäjuttuja, henkeviä tuotoksia ja tutustua helteeseen.

Tämä oli se kuoriainen, jonka olin vetää sieraimeen. / I almost inhaled this guy.

En resumen: En vez de andar en bici, estaba en la cama con una gripe de verano. Así que no hay fotos del area de vino en Alsacia, si no que de nuestro jardín.

Kurzgesagt: Anstatt mit dem Velo in Alsass zu fahren, war ich im Bett mit Sommergrippe. Deswegen gibt es Fotos nur vom Garten.

%d bloggers like this: