Advertisements

Keittiössä tapahtuu: luomuhuulirasvaa ripauksella poron tuoksua ja mökkinaisten hikeä

huulirasva 2 öljyt

Öljymäisiä aineksia projektiin.

 

Lapin kuumuudessa ehdimme puuhastella kaikennäköistä, kuten luonnonkosmetiikkaa. Huuliin levitettävät tuotteet päätyvät osittain suuhun ja sitä myöten elimistöön, joten luomuaineksista tehty huulirasva kuulosti mainiolta.

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, etten itse tehnyt projektissa muuta kuin ihmettelin ja kuvasin. Virallisena dokumentoijana yritin syöksyä kameran kanssa useamman kokin väliin, sivuun, tavoittaa kuvakulmaa yläpuolelta, polttamatta itseäni ja aiheuttamatta vaaratilanteita.

huulirasva 7 putkilot

Putkilot, jotka olisi täytettävä.

Täällä sitä sulateltiin hämäräperäisiä aineita, keiteltiin ja hämmennettiin, keskellä kangasmetsää ja jänkän vieressä. Puuttuivat vain luonnon yrtit ja Lapinnoita-myytti olisi herännyt tuvassa henkiin.

Keittiön ilme oli kädenkäänteessä muuttunut laboratoriomaiseksi. Valmiissa tuotepaketissa oli kaikki aineet ja teko-ohjeet. Karite- ja kaakaovoi näyttivät muruiselta pastalta, mehiläisvaha kellertäviltä linsseiltä.

huulirasva 3 välineet

Laitetaanko tähän poron sydän? Metsästäjän kynsi? Kenties jäkälän DNA:ta?

 

Jos kuvaa vesihauteessa sulavaa mehiläisvahaa tai mitä tahansa höyryävää, kannattaa ottaa huomioon, että vesihöyry a)polttaa b)sumentaa linssin. Aika monta kertaa jouduin vetäytymään takaisin, kuivaamaan linssin ja aloittamaan alusta lähestymisen kohti kuvauskohdetta.

huulirasva 5 höyrytys 2

Kokki hämmentää vauhdilla, jotteivät vahalinssit paakkuuntuisi.

 

Saman huomasi pääkokki, joka sukkelasti etsi itselleen lämpöä torjuvan hanskan kokeiltuaan hommaa ensin paljain käsin ja todettuaan, ettei pannulapusta ole mihinkään. Projekti ei ollut pitkäkestoinen, eikä periaatteessa vaikea, siitä vain sulattaa ainekset, sekoittaa aromaattista öljyä mauksi ja tuoksuksi ja valmista tuli. Ongelmaksi kuitenkin koitui se, että rasva on nestemäisenä todella kuumaa, kylmetessään eli kaadettaessa jähmettyy nopeasti ja siksi hommaan tarvitaan useampi käsipari sekä ripeää toimintaa.

huulirasva 6 öljyä sekaan kaksi kokkia

Hämmentää, hämmentää ja joukkoon eteerisiä öljyjä.

 

huulirasva 8 putkitus

Mustakäsi, tavallinen käsi ja varakäsi, kaikki tarvittiin putkitusvaiheessa.

 

Rasvat saatiin kuitenkin putkiloihin ja putkilot jäähtymään ilman kaatumisia ja katastrofeja. Makuna oli kesähelteeseen sopivasti valittu mansikka. Epäilin, että joku saattaisi erehtyä puraisemaan pötköstä palan, koska luonnonkosmetiikkaahan pitäisi voida syödä. Tämä huulirasva tuskin kuitenkaan päätyy karkinkorvikkeeksi, maku oli sen verran kitkerä. Mutta rasva tuntuu hyvältä huulilla, ei sisällä lisäaineita ja tuoksuu herkulliselta.

huulirasva 10 valmiit putelit

Siinä ne nyt sitten on ja odottavat jäähtymistä.

En tiedä kuinka monta huulirasvaa yleensä tavallinen ihminen vuodessa kulutettaa, mutta vaikka olisi hyvinkin rohtuneet huulet, tämä paketillinen on liikaa. Yhdestä annoksesta riittää siis kavereillekin ja voihan niitä jakaa vaikka pikkujoululahjoina. Sillä talvi ja kuivien huulien aika tulee – ennen pitkää.

huulirasva 12 rasvametsä 2

Saanko esitellä: luomuhuulihoide Ivalon metsistä, ripauksella poron tuoksua ja mökkinaisten hikeä.

En resumen: En Laponia hicimos cremas orgánicos de labios. Salió bien: nadie se quemó y en el final la mayoría de los ingredientes estában adentro de los tubitos. Además tenémos ahora crema de labios para todo el año.

Kurzgesagt: Wir haben organische Lippenpflege in Lappland gemacht. Es ist super gegangen: niemand hat sich verbrannt und die meisten Zutaten waren zum Schluss drin in den Röhrchen. Dazu haben wir jetzt Lippencreme für das ganze Jahr.

 

Advertisements

Tapahtumatasaus

Jäin junasta pääseman maanalaiselle laiturille, samalle kuten aina. Kaikki tarvikkeet mukana, kirja, vihko, opetussuunnitelma. Lähdin oikealle, kävelin tovin, ehkä sittenkin väärä suunta, käännyin takaisin, harpoin junan viertä. Siis mistä juna oli tullut? Mihin suuntaan se oli menossa? Mihin minun piti mennä? Vieressä olevat portaat kutsuivat, kylttejä en sumuisessa päässäni edes tajunnut katsoa. Ylhäällä totesin olevani väärässä päässä asemaa. Sekin korjautuisi, kun vain kävelisi. Ja minähän kävelin, sumuineni, kaikkineni.

paasiainen koppa p (2)

Meille laskeutui yläkerrasta pääsiäiskori.

paasiainen munakori p

Tämäkin on pääsiäiskori.

Kävin pitämässä suomentunnin ja jälkeenpäin heräsin epäilemään, ettei lohkeavaa yskääni ja niistämistäni sittenkään tervehditty ilahtuneesti velvollisuudentuntoani ylistäen. Ajattelin Edith Södergrania ja muita runoilijoita sekä edesmennyttä naapuriani, jotka viettivät pitkiä aikoja keuhkoparantolassa. Ehkä minutkin pitäisi kärrätä alpille makailemaan viltin alle aurinkoon.

paasiainen tulen aaressa p

Lämmittelyä

paasiainen brunssi p

Pääsiäisen brunssia

Tallustin ratikkapysäkille penkille. Kylmänväreet tulivat tasaiseen tahtiin. Aivan viereen istahti pariskunta matkalaukkuineen, lentokentän tagien kera. “Tässä me nyt istutaan kuin vanha pariskunta,” mies tokaisi suomeksi. Väreet pitivät minua otteessaan, enkä jaksanut sanoa mitään. Ajatella kyllä. Hyvin maailmankansalaisilta näyttivät. Eivät vanhoilta, eivät nuorilta, vaan ihmisiltä, joilla on suunta.

paasiainen muna p

Mutta siellähän on muna.

Kotona kääriydyin huopaan ja annoin periksi kuumeelle. Pääsiäisestä tämä lähti. Perinteinen pihabrunssi sai sadetta ja kylmää, mutta onhan talossa pihalla takka, joka hohkaa kuumaa. Sain pöytään sen minkä halusin, sitruunakakun, yrttifocaccian, marinoituja katkarapuja ja keitettyjä kananmunia. Istuin kääriytyneenä paksuun talvitakkiin ja pitkät kalsarit jalkojen lämmikkeenä. Luonto nauroi ja lykkäsi kaksi päivää myöhemmin parikymmentä astetta lämmintä. Tautinen kehoni otti mallia ja nosti lämpötilat sekin.

Tänään tasailen oloa. Syön sitä sitruunakakkua, vaikken maista mitään ja katselen ikkunasta kevättä.

paasiainen eiertutchi p

Ennenkuin kananmuna syödään, sillä isketään vieruskaverin kananmunaa. Kun molemmat päät on murskana, on aika kuoria sisus esille.

En resumen: En el fin de semana tuvimos un buen brunch de pascua en el jardín en el frío – y hoy que ya por fín llegó la primavera, estoy en la cama con una gripe.

Kurzgesagt: Osterbrunch in der Kälte und Grippe mit schönem Wetter. Wunderbar.

 

Sunnuntailounas: matoburgeri

Olihan niitä pakko kokeilla, siis hyönteistuotteita. Toinen supermarkettiketju mainostaa olevansa edelläkävijä, tosin Street food -festivaalilla tarjoiltiin heinäsirkkaburgereita jo viime vuonna. Juoksin monta markettia läpi, ne isoimmat, kunnes selvisi, että vaihtoehtoproteiinituotteet löytyvät ainoastaan yhdestä Zürichin liikkeestä.

Perheen “jee” oli ironisen lakoninen, kun kerroin sunnuntailounaan pitävän sisälläään “Insect Balls”, “Insect Burger” ja maistaisiksi tarjoilisin vielä palasen “Insect Bar”-patukasta. He lupautuivat kokeilemaan, mutta eivät kuulemma ole valmiita kokonaiseen lounaaseen. Siispä tyydyin yhteismaisteluun.

hyönteisproteiini 1 p

Siinä ne on. Matoja ja heinäsirkkoja.

Pannulla tuotteet näyttivät tavallisilta eineksiltä. Pihvi tuoksui vaatimattomasti mausteille, hyönteispulliksi mainostetut falafelilta. En kasannut pihvistä burgeria, vaan läjäytin suoraan lautaselle tutkittavaksi. Halusimme nähdä sen halkaistuna, pilkistävätkö sisältä hyönteisproteiinin ainekset eli jauhomadot.

Burgerissa on 31 prosenttia EU:sta tai Sveitsistä peräisin olevia jauhomatoja. Tytär löysi mielestään valkoisen kokonaisen jutun, joka vaikutti madolta, mutta mitä luultavimmin se oli kuitenkin riisiä, joka tuo pihville rakennetta. Lisänä on porkkanaa, selleriä ja purjoa. Entä sitten maku? Meistä kaikista se menisi ihan mistä tahansa einespihvistä, mutta on piirun verran maustetumpi, myös chilillä. Tytär ei silti vieläkään ole valmis matoruokaan ja mies ei tykkää periaatteessa mistään burgerista ja se ei liity siis raaka-aineeseen mitenkään. Hän sorsii tasapuolisesti jauhelihaa, kaikkea jyväistä mistä voi tehdä burgerin ja nyt myös matoburgeria.

insectprotein 2 p

Ei näy matoja. Maistuisko sullekin?

Hyönteispullat olivat taas niin falafelin makuisia, että silmät kiinni tuskin olisin voinut sanoa syöväni jauhomadoilla proteiinipitoisuutta lisättyä tuotetta. Näissä on riisin sijaan kikherneitä ja jauhomatojen osuus 24 prosenttia. Minusta ihan syötäviä, muut olivat samaa mieltä, mutta painottivat sanaa “eines”.

Hinta sen sijaan pistää miettimään. Kaksi burgeria maksoi melkein 9 frangia eli vajaa kahdeksan euroa. 10 hyönteispullaa saman verran, molemmat tuotteet yhteensä 170 g. Zürichissä samalla hintaa saisi n. 300 grammaa kanaa.

Mutta miten kävi hyönteispatukan? Se on siis heinäsirkkaproteiinilla höystetty. Ja yhä vielä kaapissa koskemattomana. Itse olen valmiimpi syömään heinäsirkkatuotteita kuin jauhomatoja, tiedättehän, rapsakkuus vs. matomaisuus. Odotin mielenkiinnolla suutuntumaa sekä makua.  Sveitsissä hyönteistuotteet jauhetaan, joten heinäsirkan jalkoja tuskin patukasta pistäisi esiin. Kuvittelisin voivani laittaa hyönteispatukan kassiin siltä varalta, että heikotus iskee.

Iltapäivällä aloin kuitenkin voida pahoin, enkä koskaan päässyt hyönteispatukkaan asti. Kuvotus vain yltyi, nojasin pöytään, enkä voinut edes liikuttaa silmiäni ilman yökötystä. Suussa maistui burgerin maustesekoitus ja kaipasin uutta suuta tai ainakin tosi vahvaa minttuhammastahnaa. Sen sijaan heitin palloksi turvonneeseen vatsaani jauhomatojen sekaan maitohappobakteereja, vetäydyn puoli-istuvaan asentoon ja palelin kuin horkassa.

insect protein 4 p

Se kaiken paha ja alku kimmeltää salaatissa. Edustan matopallot ovat viattomia.

Viisi tuntia myöhemmin maitohappobakteerit voittivat taistelun, vältin pää pöntössä -asennon ja kävin pitkälleen. Kukaan muu ei saanut vatsavaivoja, joten jauhomatoja on turha syyttää. Hyönteistuotteet saattavat aiheuttaa allergisen reaktion niille, jotka ovat allergisia äyriäisille, mutta myös pölypunkeille. Silti tämä oli kyllä ihan perinteinen ruokamyrkytyksen alku. Vahva epäilys kohdistuu salaattiin kaatamani yrteillä maustetun öljyn jämiin. Ehkä yrttien pintaan oli alkanut kehittyä jo uusi kasvusto.

Olen pahoillani hyönteistuotteiden puolesta, mutta valitettavasti assosiaatio huonon olon ja jauhomatojen välillä on dominoiva. Kuvotus palaa jo tätä kirjoittaessakin (onneksi keittiössä on tuoreita pähkinä-suklaapipareita, kiitos tytär!) Ihan heti tuskin kykenen testaamaan hyönteispatukkaa tai syömään loppuja hyönteispullia tai -burgeria. Ne tarjoilen halukkaille vapaaehtoisille. Anyone?

En resumen: Serví nuevos productos de proteína en el almuerzo de domingo: burgers y falafels con proteína de insecto. No sabían a nada nuevo, sino que como los productos listos de un supermercado. En la tarde yo me sentí bastante mal del estomago, pero la culpa no tuvieron los productos nuevos, sino que casi seguro los restos de la botella del aceite con hierbas que serví en mi ensalada. En todo caso, insectburgers, adíos. La próxima vez cuando los puedo probar va a ser en el futúro lejano. Por el momento me siento mal sólo por pensar en los tenebrio molitor, los gusanos de proteina.

Kurzgesagt: Insect Burgers und Insect Balls mit Mehlwürmer – degustiert! Die Familie war nicht so begeistert von dem Sonntags Mittagsmenú, aber haben teilgenommen. Pech, dass ich nachher total schlimme Magenbeschwerden hatte. Die Mehlwürmer waren fast sicher unschuldig, aber trotzdem: ade, Insect Burgers etc! Wir treffen uns wieder, in Zukunft, wenn ich nicht mehr Insekten mit kotzen assoziere.

Jauhomatobrownie ja muut terveysherkut

Ottaako rucola-tortellettejä vai margarita-tortellineja, pohdiskelin torilla sateenvarjon alla. Tuorepasta houkutti lounaaksi, puoli kiloa, kiitos ja kauhistus: 26 frangia eli 22 euroa. Käännähdin ympäri pastapussi kainalossa ja mies vieressä. Sateenvarjon alle työntyi tarjotin. Tuttu kiharapäinen tyttö kehotti maistamaan brownieta. “Ne on leivottu jauhomadoilla,” hän selvitti.

gsunds guetzli 6

Ilman hyönteisiä: vas. suklaapipari gianduja-täytteellä, kuusipipari: Spitzbüebli, taustalla mangotäytteinen ja kanelitähti, Zimtsternli.

Mies tarttui heti leivonnaiseen, tottahan hän, kun on mies, yhden matoleivoksen syö. Katsoin ilmettä, jauhavia suun liikkeitä, etsin kuvotuksen oireita. Ei minkäänlaista reaktiota. Ajattelin silti jättää väliin, mutta lukioprojektin päämääränä ei ollut testata leivonnaisen makua, vaan selvittää, kummat maistavat herkemmin, naiset vai miehet. Tässä vaiheessa –tietenkin– lohkaisin palan ja totesin, että madoista viis, tänne brownie ja heti.

Ja miltä se maistui? Hyvältä ja suklaiselta, perusbrownielta. Miehen palassa näkyi kokonainen, sentin mittainen mato. Sen seuraksi olisin kaivannut kulauksen grappaa tai muuta makuhermot tappavaa. Mutta maistui kuulemma brownielta sekin. Aldo on koko ikänsä treenannut oman pihan cas-hedelmillä. Niissä on aina matoja ja nekin kuulemma maistuvat vain casilta, jota myös Costa Rican guavaksi sanotaan.

gsund guetzli 2

Chäs Hütten piparivalikoimaa

Osallistuminen proteiinipitoisen leivonnaisen tutkimusprojektiin tuli niin yllättäin, ettei yhdessä kädessä pastapussi ja toisessa sateenvarjo tullut lainkaan mieleen ottaa kuvia. Ja sitäpaitsi parin askeleen päässä juustokaupassa oli tarjolla varsinaista herkuttelua: jouluisten pikkuleipien maistajaiset, Weihnachtsguetzli Degustation.

Piparituottaja Ramona Marggi oli maistattamassa sveitsiläisiä joulupikkuleipiä piirun verran terveellisemmässä muodossa.  Käsityönä valmistetut leivonnaiset tehdään urdinkelistä, alkuperäisestä sveitsiläisspeltistä, ne ovat sokerittomia, matalahiihlihydraattisia, kuitupitoisia, laktoosittomia, vegaaneja ja osa myös vähäkalorisia.

gsunds guetzli 4

Sveitsiläinen joulupiparit ovat tiukkaa tavaraa; muistelen lukeneeni, että yhden Zimtsternin, kanelitähden, kuluttamiseen tarvitaan tunnin reipas kävelylenkki. Mutta kuka jouluna kaloreita muutenkaan laskee? Maistoimme hasselpähkinäistä piparia, mangotäytteistä sydänpikkuleipää sekä toista gianduja-täytteellä. Lievä skeptisyys liian tervellisiä herkkuja kohtaan karisi: kotiin lähtivät suklaa-mango -pikkuleivät,  jotka ovat vähäkalorisia, sokerittomia ja kuitupitoisia sekä jouluinen valikoima seitsemää sorttia.

Yleensä terveyspiparit tuppaavat jäämään lasipurkkiin pitemmäksi aikaa. Nämä katosivat parissa illassa. Parhaaksi äänestettiin perinteinen hillotäytteinen Spitzbüebli ja mangotäytteiset pikkuleivät, joista löysimme tuulahduksen tropiikin joulua.

gsunds guetzli 7

Sveitsissä hyönteistuotteet ovat jo myynnissä, ihan tavallisesta supermarketista saa jo välipalapötköjä heinäsirkkajauheella. Niitä tulen vielä maistamaan ja hyväksyn ne sen enempää asiaa pohtimatta yhdeksi arjen proteiininlähteeksi. Kokonaiset jauhomadot herkuissa sen sijaan jättäisin Halloweenin sesonkisyömiseksi. Sen sijaan adventin aikaa odotellessa maistelen mielelläni kahvin kanssa Bäckerei “gsundin” leivonnaisia ja joulua kohden lähestyn pikku hiljaa ihan perinteisiä, rasvaisia ja sokerisia suomalaisia joulupipareita.

En resumen: en la feria nos dieron para probar un brownie con gusanos para proteina. Estaban investigando, quienes están más listos para poner un gusano en la boca, mujeres o hombres. Primero tenía mis dudas, pero ya que no podía quedarme como el cobarde de la pareja, comí un pedacito. Y – muy rico. Y lo siento, no hay fotos del brownie ni del gusano. En vez, seguimos de la feria a Chäs Hütte, la tienda des quesos, en una degustación de galletas de navidad suizas. Sin insectos, pero saludables, sin azúcar, con mucha fibra y de escanda suiza.

Kurzgesagt: in Zolliker Wochenmärt hatten wir die möglichkeit Brownie mit Mehlwürmer zu probieren. Es war eine Studie, wer greift lieber zu, die Männer oder die Frauen. In dem Fall hatte ich keine Wahl: ein Stück und runterdamit. Sehr fein, muss ich sagen. Aber der Wurm da zu sehen war schon ein bisschen viel. Zum Glück gab es eine Weihnachtsguetzli Degustation von Bäckerei “gsund” in Chäs Hütte. Das war pur geniessen und dazu -natürlich- gesund.

Zürichin kahvilat, osa 3

Aloin kyhätä itselleni puhelimeen listaa paikoista, jonne syöksyä, kun kaupungilla heikottaa. Edellisessä käytiin aamupalalla, joka ei kuulu improvisoituihin kahvilakeikkoihin, vaan sitä kyllä suunniteltiin pitkään ja hartaasti, sillä tyhjän mahan lähdöt eivät oikein istu omaan olooni ja seuralaisellekin piti löytyä sopiva hetki.

Nyt tajusin, että oikeastaan kyse ei ole kahviloista, vaan välipalapaikoista, joista luonnollisesti pitää saada hyvää kahvia, mutta myös jotain nakerrettavaa. Alkuaikoina Zürichistä tuntui olevan tosi vaikea löytää lämpimiä voileipiä tai muuta houkuttelevaa suolaista pientä haukattavaa tai yleensä mitään, mikä ei olisi ollut muoviin kääritty.

Gärtnerei The Burner

Gärtnerei the Burner lähis

The Burner on täyttä tavaraa.

Siinä vaiheessa, kun Helsingissä ollaan jo vuosia syöty raakakakkuja, chiavanukkaita ja ties mitä bowleja, on Zürichissä vasta herätty terveellisempien vaihtoehtojen maailmaan. Mutta vauhdilla. Joka kulmalle on pulpahtanut läheltä tuotujen raaka-aineiden, vihanneksia ja proteiinia tarjolle lykkäävien ja luonnollisuudella ratsastavien useiden kuppiloiden valikoima.

gärtnerei yleisilme

Pöydässä on tilaa. Vähän ruokalan oloinen paikka.

gärtnerei näkymä

Ikkunan edessä voi tarkkailla ratikkaliikennettä, sillä pysäkki on juuri kohdalla.

Gärtnerein Seefeldin ravintola on ulkopuolelta mitäänsanomaton, sisältä valoisa ja arkisena kesäpäivänä alkuiltapäivästä tyhjähkö. Tänne tuskin jäädään pitkäksi aikaa vihannesten ympärille turisemaan, vaan ideana on syödä ja mennä. Annos näyttää herkulliselta, salaatissa on tavaraa vaikka useampaankin ateriaan. Kanaa, kikherneitä, mangoa, seesaminsiemeniä, kurkkua, pinaattia, porkkanaa, avokadoa, granaattiomenan ja hampun siemeniä sekä salaattia. Hunaja-sinappikastike on ärjyä, jotenkin kitkerää ja koko juttu kaikista aineksistaan huolimatta mauton. Jään vähän ärtyisäksi, sillä odotukset olivat kovat. Vatsa sen sijaan on pullollaan.

Not Guilty

Not Guilty on todella keskeisellä paikalla. Raitiovaunut ja autot kulkevat edestä, takaa ja sivusta.

not guilty ulkokuva

Gärtnereista ei näkymät ole kovin kummoiset, mutta parin korttelin päässä Not Guiltyllä sitäkin paremmat ja se nostaa pisteitä, vaikkei tarjolla ole edes sisäpaikkoja. Tämä on siis terveyskioski, mutta lounaskäyttöön. Edustalla on pöytiä ja tuoleja keskellä liikennettä, mutta toiselta puolen katua löytyy järviympäristö, jonne kaikki muutkin ovat roudanneet syötävänsä ja kääntäneet selkänsä autoille ja raitiovaunuille.

not guilty pita

Siis pitahan on lämmin!

Kuten nimi sanoo, Not Guiltystä saa nopeaa sapuskaa, mutta vailla grilliruuan huonoa omaa tuntoa. Gärtnerein salaatin jälkeen tympii ja ostan kauan himoitun lämpöisen pitaleivän. Sisällä on vihanneksia ja savutofua, jotain aasialaistyyppistä kastiketta ja jotenkin on saavutettu se, mihin monet haluavat, mutta eivät tavoita: chilinen, hiukkasen makeaan vivahtava maukas snäkki. Ikkunalla on purkeissa valmiiksi koottuja juomien raaka-aineita vihanneksista ja hedelmistä ja valitsen vihreän Popeyn. Pinaattia, minttua, limeä ja muistaakseni omenaa. En vaikutu, mutta uskon sen terveellisyyteen ja raikkauteen. Not Guiltyn ainut ongelma on hinta. 21 frangia mehusta ja leivästä kirpaisee.

not guilty ynpäristö

Aidan toiseltapuolen löytyy jokivarsi ja istumapaikkoja.

not guilty lähiymp

Zürichin suosittu lounas- ja snäkkipaikka.

En resumen: los lugares de snack saludables aparecen en Zürich como hongos después de la lluvia. En Gärtnerei comí una ensalada enorme, que pareció tener todo posible – menos sabor. Not Guilty en vez me convenció: un pita relleno con vegetales y tofu ahumado era enchilosa, un poquitillo dulce, pero riquísimo. El único problema: el precio.

Kurzgesagt: etwas Natürliches und Gesundes zum Snack? No problem, das gibts überall, sogar in Zürich. In Gärtnerei Seefeld habe ich einen Salat gegessen, der fast zu vielen Zutaten hatte – aber wenig Geschmack. Dagegen Not Guilty beim Bellvue hat keine Innenräume und die Tische draussen sind zwischen den Strassenverkehr, aber mein Pita mit Gemüse und Tofu war Köstlich (von der Saft war ich nicht so begeistert und noch weniger von der Preis). Und wen die Tische nicht gefallen, kann die Strasse überqueren und beim See das Essen geniessen.

 

 

 

 

Kunto kunnolla kuntoon

Ahkerana ja tunnollisena, ehkä voisin sanoa pikkuisen fanaattisena liikkujana, kuntoilun esteet ottavat hermoon aika imakasti. Kuten se, että nilkka rusahti, eikä tule enää olemaan entisenlainen. Tai se, että talvella sairastin vatsataudin, angiinan ja tavallisen flunssan putkeen ja sen jälkeen jaksoin hädin tuskin kantaa lenkkarireppua selässä ja salilla tein liikkeitä laitteiden vieressä ilman vastusta ja väsyin. Uimalakin paloi. Eikä Suunto näytä pulssia.

17-05-17-08-24-03-737_deco

Täältä haetaan peruskuntoa. Teoriassa. Oikeastaan etsimme sisiliskoja ja putouksia.

Vuorilla vaeltelu on jäänyt nilkan myötä vähiin. Ortopedi povasi leikkausta turpoilun ja kipujen takia ja oli jo teroittelemassa veitsiään. Koska kolmesta nivelsiteestä yksi on pelkkää arpikudosta, toinen suhteellisen romuna ja kolmas venynyt, tarkoittaisi se uuden nivelsiteen rakennusta ja kolmea kuukautta vasempaan jalkaan varaten. Eli täysin kauhuskenaario. Kinkkaisin sauvojen kanssa, ylirasittaisin muutenkin yliliikkuvat vasemman puolen niveleni, enkä saisi nukuttua yöllä, sähisin kuin joutsen ja murjottaisin kotona. Reilun vuoden pohdinnan jälkeen totesin, ettei nilkka sittenkään turpoile enää. Tai turpoilee, mutta sen näki vain ortopedi. Sain hyväksynnän leikkauksen siirtämiselle jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja rallattelin iloisena metsäpoluille.

erlenbach tobel2

Erlenbachissa Tobelin kaunein ja korkein putous

putous

Jano. Kauhea jano.

Talven sairastamisen jälkeen aloitin liikkumisen vähitellen, muutamalla kerralla, kevyesti, oppikirjojen ja neuvojen mukaisesti. Silti sain vanhan rasitusvamman hereille käsivarresta olkapään kautta niskaan. Vähensin taas liikkeitä, kävin lenkillä, unelmoin uinnista, mutta uimalassa oli vielä ovella muovi ja työmiehiä kulki ees taas kuin muurahaisia.

Pari kuukautta myöhemmin olen jälleen siinä jamassa, että pääsen pyörällä kylän vuoren laelle, vaikka pulssi varmaan huiteleekin huippulukemissa. Mutta sitäkään en tiedä, koska Suunto Ambit2:ssa on ollut koko kevään ongelmia. Vaihdoin vyön, lähetin kellon huoltoon, sain uuden laturin ja eikä pulssia näy vieläkään. Jos se mittaisi verenpaineen, luultavasti lukemat kohoaisivat tappiin joka kerta, kun tajuan, ettei kello toimi taaskaan. Nyt kello lähtee vöineen ja moduuleineen taas huoltoon. Jos Suunnolla ei olisi niin nopea, selkeäsanainen ja loistavasti toimiva asiakaspalvelu, olisin viskannut kellolla jo jotain sveitsiläistä vesilintua, jonka nimeä en tiedä. Kiristyneitä hermoja tyynnyttää sekin, että kello haetaan kotoa ja tuodaan myös kotiovelle takaisin.

suunto ambit2

Joko sydämeni ei pumppaa tai tämä laite ei toimi.

Päivä päivältä – liian hitaasti, mutta kuitenkin – tossut vievät vähän pitemmälle ja hapotus lientyy. Ja hei – aurinko paistaa, iltapäivällä paahdetta 27 asteen edestä ja uimalakin on auki, ulkoallasta myöten. Yksi solatiekin Alpeilla aurattiin eilen kulkukelpoiseksi, vaikka hankea on kuvien mukaan vielä reilusti ja jos siellä uskotaan tulevaisuuteen, niin eiköhän yksi epäkuntoinen ihminenkin saada toimimaan.

erlebachtobel3

Mikä maa, mikä valuutta?? Tropiikin eläimistö on saapunut Küsnachtin Schübelweiherille.

En resúmen: un tobillo roto, una fila de viruses, Suunto Ambit2 que no sirve y piscina que se quemó, han sido los retos del último año. Ahora por fin empieza ser el momento de poder moverse casi-como-antes, aunque sin pulso, ya que el Suunto sigue con problemas. Pero –  nos llegó el verano, así que montañas, ahorita voy subiendo!

Kurzgesagt: ein kaputtes Sprunggelänk, Viren und Angina, Suunto Ambit2, die nicht funktioniert und ein verbranntes Schwimmbad waren die Herausvorderungen in den letzten zwölf Monaten. Aber bald bin ich schon da, wie früher und kann fast-wie-immer mich bewegen, obwohl ohne Puls, weil meine Suunto immer noch Probleme hat. Aber – der Sommer ist da! Alpen, wartet nur, ich werde bald hinauf laufen!

Miten päästä eroon kirjoista?

Kirjat eivät ole olleet minulle koskaan ongelma. Olen pinonnut niitä hyllyille, rivin taakse toisen, pöydille, välillä lattioillekin. Olen se, jolla on metreittäin kirjoja. Kuinka monta, sitä en muista, vaikka olen ne joskus mitannutkin.

En päässyt taaskaan lauantain suomenkielisten kirjojen pörssiin Zürichissä ja olin vaipua mustaan pilveen. En pääse ikinä roinasta eroon (huom: ajattelin kirjaa roinana), koska en pääse koskaan eroon viruksista ja ties mistä hybridibasilleista. Henkilökohtainen kolmen suora taudeissa on johtanut siihen, ettei meillä ole viikkoihin todellakaan järjestelty, eikä edes siivottu ja kohta pölymassan seassa viruvat siemenet ja jyvät puhkeavat jos nyt eivät heti vielä kukkaan, niin ainakin sirkkalehdet ovat ilmestymässä. Olen odottanut, että jotain tapahtuisi, joku pelastaisi meidät, jospa jollain siivousvimmainen konmarius heittäisi keväällä niin pahasti ylikierroksia, ettei omassa kodissa olisi enää mitään tekemistä. Mutta kukaan ei ilmottautunut.

alkusalaatti

Kaaosvision vallassa mietin sitä, miten hankala kirjoista on päästä eroon ulkomailla. Ensinnäkin rakastan kirjoja, en haluaisi luopua niistä. Se ei ole Sveitsin vika. Olenhan se, joka vuosikymmenet totesi, että kotini on siellä missä kirjani.

Ensimmäinen askel on yrittää myydä niitä sveitsinsuomalaisten fb-ryhmässä. Uudet ja tunnetut dekkarit tai viihdekirjallisuus ei ole mikään ongelma. Kaikki muu kirjallisuus taas on. Kun kauppaaminen useimmiten ei onnistu, jäävät kirjat lattialle, kaappiin, laatikkoon, pusseihin. Suomi-koulu on kyllä luvannut ottaa lasten- ja nuortenkirjoja. Jos vain raahautuisin kassien kera paikalle.

Meidän kunnassa poistokirjat kuuluvat paperinkeräykseen, mutta niistä pitää irrottaa kannet. Kuka siihen rupeaa? Kuulin myös huhuja, että joku yritti heittää kirjalastin roskiin, mutta talonmies kielsi sen. Roskalaatikosta tuli liian painava liikuteltava. Ja niinpä kirjat päätyivät Ranskan puolelle roskiin, ilman maksuja ja kapinointia.

pizza

Kirja roskiksessa on surullinen asia. Sitä ei kukaan enää lue. Kirjaa, jota olin vuosikymmenet katsonut hyllyssäni. En ehkä lukenut, mutta tottunut siihen, että siinä se on, tuossa noin. Nyt raivaamisesta on tullut luonnetta karaiseva harjoitus. Enhän ole ikinä aikeissa lukea Espanjassa kielikurssilla annettuja romaaneja, joita en jaksanut ensimmäisiä sivuja enempää alunperinkään. Pois vain ja heti! Kirjat, joista en muista mitään enkä edes halua? Pussiin ja ulos!

jälkkäri

Olen karaissut luonnettani kolmasti, eikä hyllyssä näy edes lovea, vaikka kirjoja on lähtenyt kilokaupalla. Siksi otin askeleen kohti sähköistä kirjaa. Olen lukenut ensimmäistäni, jonka sain ilmaiseksi vastattuani johonkin Elisa Kirjan kyselyyn. Ei siis mikään oma valinta. Kate Mortonin Hylätty puutarha on kielellisesti vaatimaton, mutta viihdyttävä. Lueskelen sitä puhelimesta silloin kun siihen liikenee hetki, bussimatkoilla, jonottaessa ja opettelen olemaan panikoimatta, kun hävitän kohdan. Onhan se kätevä. Varsinkin meille, jotka asumme suomalaisten kirjastojen vaikutusalueen ulkopuolella.

Ja miten tähän liittyy blogin kuvitus? Siivous- ja järjestyspalvelua ei kuulunut, vaikka kuinka yritin lähettää signaalia kaikille omistautuneille ystävilleni. Mutta onneksi yksi meistä oli pystyssä ja taikoi olohuoneeseen italialaisravintolan ja kolmen ruokalajin illallisen. Grazie figlia mia!

En resúmen: Yo siempre he tenido muchos libros, pero viene el momento, cuando hace falta sacar algunos. Y qué se hace en Suiza con los libros finlandeses? Poner en la basura sería triste y además cuesta. Vender? Nadie los quiere. Reciclar? Hay que quitar el empaste. – Y qué tienen que ver la fotos con los libros? No mucho. Estuve enferma y pensando en la limpieza y en lo de ordenar y esperaba que alguien hubiera venido a rescatarnos del caos. No vino, pero mi hija nos preparó una cena italiana de tres platos! Grazie figlia mia!

Kurzgesagt: Ich habe immer viele bücher gehabt, aber jetzt müssen einige weg. Aber was macht man mit finnischen Büchern in der Schweiz? In den Müllsack? Das wäre Traurig und es kostet. Verkaufen? Niemand will die haben. Recycling? Man muss den Buchumschlag wegnehmen. – Und was haben die Fotos mit den Büchern zu tun? Nicht vieles. Ich war krank und habe an den ordnen und putzen gedacht und gewartet, das jemand uns von dem Chaos retten würde. Ist nicht passiert, aber meine Tochter hat uns eine italiensiche 3 Gänge menü vorbereitet!. Grazie Figlia mia!

 

 

Auta korulla!

Kun matkustin Afrikkaan sain reseptin malarianestolääkkeitä varten. Kärsin sivuoireista, pinna oli niin kireä, että pimahdin ja räjähdin pienimmästäkin ja kuvaajani naureskeli. Hän oli osannut pyytää yhtä toimivan vaihtoehdon, mutta ilman haittavaikutuksia. Perillä Norsunluurannikolla vertailimme ryhmässä oireita (ruotsalainen toimittaja oli tehnyt välilaskun Pariisiin ja kulkenut sen kaduilla haukahdellen kuin pieni koira) ja ne olivat onneksi kaikilla alkaneet lientyä suhteellisen nopeasti. Mietimme, minkälaista olisi, jos estolääkitystä pitäisi käyttää jatkuvasti.

no2malaria korulähetysMe saimme käyttää estolääkitystä. Meillä oli suojaavat vaatteet, hyönteissuhkeita, emmekä tunteneet kärsivämme hyttysistä missään vaiheessa matkaa. Eikä malaria ollut mielessämme enää varsinkaan sen jälkeen, kun puolet porukasta lakosi vatsaongelmien takia ja päätyi eristykseen tiputukseen.

Afrikassa malaria tappaa yhden lapsen joka minuutti. Köyhillä alueilla se on vain yksi ongelmista ja malarian vaaroista myös tiedetään – lääkkeisiin vain ei ole varaa tai lukutaidottomuuden takia ei ymmärretä ottaa kuuria loppuun asti.

no2malaria koru2Suomalainen Leeni Ojaniemi sairastui Ghanassa malariaan ja päätyi perustamaan yrityksen, joka tekee rannekoruja perinteisen ghanalaisen mallin mukaan ja lahjoittaa jokaisesta myydystä korusta hyttysverkon johonkin maaseudun köyhistä kylistä.

No2Malaria-korut tehdään kierrätyslasista, ilman sähköä ja helmet maalataan käsin. Ojaniemi suunnittelee itse korut ja hoitaa markkinoinnin ja vie myös malariaverkot kyliin.

No2Malaria-verkkokaupassa on käynyt kuhina, mutta toimitus on nopeaa, Keski-Eurooppaankin. Viikossa sain lähetyksen Tampereelta. Kuoresta löytyi Infinity Mandarin Bracelet, jossa on kolme kullattua amulettia. Yksi niistä on suojan symboli, joka muistuttaa malariaverkon yksityiskohtaa. no2malaria koru aamuaurinko

Ehkä siksi, että Ojaniemi sairastui malariaan ja perusti No2Malarian, josta kirjoitettiin Hesariin lehtijuttu, jonka äitini lähetti minulle Sveitsiin, jonka luin kuumeessa, tosin vain angiinassa, tilasin korun, maksoin siitä 39 euroa ja joku Ghanassa nukkuu nyt hyttysverkon alla. Ja välttää malarian.

En resúmen: En Africa malaria mata cada minuto un niño. La finlandesa Leeni Ojaniemi fundó No2Malaria para participar en la lucha contra malaria. Por cada pulcera, ella lleva un mosquitero a algún pueblo en el campo en Ghana. Con 39 euros te viene una pulsera hecha a mano, sin electricidad y de perlas de vidrio reciclado – y en Africa alguien duerme tranquilo, con menos peligro de enfermarse de malaria.

Kurzgesagt: Malaria tötet jede Minute ein Kind in Afrika. Eine Finnin, Leeni Ojaniemi hat No2Malaria gegründet und nimmt damit teil in den Kampf gegen Malaria. Gegen jedes Armband wird ein Malarianetz in einem Dorf in Ghana eingeliefert. Wenn du ein Armband, handegmacht, ohne Elektrizität und aus Altglas bestellst, wird jemand ruhiger schlafen und mit kleinerem Risiko an malaria zu erkranken.

 

 

Ylös ja ulos

Olen täysin makuuhuonettunut muhittuani 10 päivää tautivuoteella. Mutta alan tuntea vetoa sen ulkopuolelle. Maailma näyttää aivan uudelta, raikas ilmakin on raikkaampaa kuin koskaan ennen. Tai sitten vain on tullut tuuletettua viimeksi ne kymmenen päivää sitten.

jaateloannos

Onneksi teini tietää, miten angiinapotilasta hoidetaan.

laskiaispullaa

Siinä vaiheessa, kun jaksaa tehdä pullataikinan, on toivoa.

Kuumeettomana kaikki tuntuu mahtavalta. Selaan aiemmin ottamiani valokuvia ja valitsen sieltä ne, jotka ilahduttavat mieltäni entisestään. Ei ole mikään yllätys, että puolessa niistä on jotain syötävää.

Alan muistaa, kuinka ihanaa on kävellä kaupungilla ja kaikki on niin kaunista ja kevätkin tulee. Ainakin päivän ajaksi, kun mittari näyttää +18.8. Eilen vastapäätä olikin sitten lumiset kukkulat. Ja illasta on raivonnut syysmyrsky.

ulkokahvit

Pahaa aavistamattomat kahvit pihalla. Sen jälkeen kurkkuun muutti joku pistävä.

Mutta se kevät. Ulkokahvit pihalla odottavat jälleen, sillä kurkkukin toimii, enkä pelkää tukehtuvani jokaiseen nielaisuun, koska joku on jättänyt torveen haarukan. Tai ehkä merisiilin.

rosmariinia-ja-sitruunaa

Pihan rosmariini selvisi talvesta. Ja näillä aineksilla selvitään mistä vain.

Kaupunkikin oli muuttunut sillä aikaa. Lapset kävelevät ilman takkia, katukuvaan ovat ilmestyneet puoleen sääreen yltävät keveät vekkihameet ja nahkatakit. Minä sen sijaan olen yhä kääriytyneenä villakangastakkiin ja kaulaliinaan, jonka takaa ehkä pilkottavat silmät tai vain nutturasta irronneita hiuksia. Myrskyn noustessa illalla kietouduin yhä syvemmälle vällyihin. Kunnes tajusin, että hikoilen.

aamunsarastus

Tyyntä myrskyn edellä. Mutta nämä aamut!

Raivoisassa tuulessa jossain Niederdorfin kujilla kaikui sellon pehmeä laulu. Sellisti oli kiinnittänyt nuotit pyykkipojilla ja näytti nauttivan soitostaan. Katoksessa kivipenkillä, soittajan vieressä, istui pariskunta pipot päässä ja toisiinsa nojautuneina. Joku toinen seisoi seinän kulmauksessa, paeten viimaa, pimeää, sadetta ja myrskyvalojen varoitusta. Kevät on saapunut, katusoittajat ovat palanneet etelästä.

toppatakkisamikset

Toppasamikset. Nämä palttoot voi viedä vintille seuraavaa talvea odottelemaan.

En resúmen: Todo es más bonito después de estár enfermo. La primavera, los amaneceres. El aire es más fresco, la ciudad más interesante, los colores más brillantes, la comida más deliciosa. Y cuando haya hambre, hay esperanza. Busqué fotos que me agradan en este momento y supongo, que no es una sorpresa, que en la mitad haya algo que comer.

Kurzgesagt: Es gibt schon etwas gutes in krank sein. Nachher wirkt alles schöner. Der Frühling, die Sonnenaufgang. Der Luft ist frischer, die Stadt interesanter, die Farben farbiger, das Essen feiner. Und wenn es hunger gibt, gibt es Hoffnung. Ich habe Fotos ausgesucht, die ich nur jetzt estetisch finde und es sei keine Überraschung, dass in der Hälfte gibt es etwas zum essen.

El Pimpi

17-02-21-16-07-19-197_deco

Istuimme tyttären kanssa El Pimpissä ja kahvilan nimen suomalaiset taivutukset inspiroivat meitä kehittämään erilaisia todella hauskoja otsikoita. (“Äiti-tytär laatuaikaa P:ssä”) Yli viikon kestänyt kurkkukipu ja keuhkotautiselta kuulostava yskä ovat taannuttaneet sekä huumorin että ajatusten filtterin ja myös toimintakyvyn. Olin iskenyt hampaat suihkun suuttimeen. Verkkarin nauhat jäivät laatikon väliin, enkä hetkeen tajunnut kuinka pääsen tilanteesta pois. Puhuin vihanneskurkusta (Gurken), kun viittasin omaan kipeään tautipesääni (Hals). Kun tämä on tajunnan taso, on parempi ehkä sittenkin unohtaa pikkunäppärät vitsailut. Tosin El pimpi tarkoittaa hölmöä, joten ehkä täällä ollaan suvaitsevaisia myös tautihuuruiselle hihitykselle.

17-02-21-16-09-59-687_deco

Voihan se olla, että nimi viittaa Málagan kuuluisaan viiniravintolaan, mutta se olisi tylsää ja kuka nyt haluaa olla kuppilan kopio. Zürichin Pimpissä soi samba ja tarjoilija oli hätkähdyttävän ystävällinen. Valelin espressolla kipeää kurkkuani ja taivuin tyttären pyyntöön laahautua vanhojen tavaroiden liikkeeseen.

Epäilin, että värikirjo alkaisi pyörryttää, mutta koska hiihtoloma meni parhaillaan yhdeksi niistämiseksi, päätin olla urhea. Ja sitäpaitsi Zürcher Brockenhaus on aina elähdyttävä kokemus. (Täällä lisää paikasta).

17-02-21-16-06-26-868_deco

Kipeänä ei pidä mennä mihinkään, missä tehdään vaikeita päätöksiä, kuten ostopäätöksiä, muistutin itseäni. Ajattelin vain roikkua mukana seurana, istahtaa sohvalta toiselle ja ihailla intohimoa, jolla paikkaa on sisustettu. Brocki tuskin on mikään markkinamagneetti, mutta kaikki esineet on laitettu esille tyylikkäästi, huolimatta aikojen, tyylien, värien ja materiaalien sekamelskasta.

Tytär löysi pienen rasian ja katselin samalla koruhyllyä etsiskellen emalisormusta, jonka voisin haluta oikean osuessa eteen. Sormuksia ei ollut lainkaan. Vain rannekoru. Emaloitu rannekoru! Flunssaiset aivot eivät osanneet sanoa, oliko tämä sellainen, jota käyttäisin tai josta edes pitäisin. Sen verran tajusin, että koru piti sisällään emaloidun ja käsin maalatut kukkaset, joka ei voi olla huono yhdistelmä.

17-02-21-16-04-59-672_deco

Universumille kiitos siitä, että kaupunkikierros ei iskenyt kuumeena takaisin. Tosin vieläkään en voi nielaista ilman uikutusta, mutta ei se mitään, nyt jaksan taas odottaa vällyjen alla viruksetonta päivää.

17-02-21-16-04-08-312_deco

En resúmen: Fuimos a tomar un cafecito en Zürich en El Pimpi, que resultó un lugarcillo simpático. El espresso me dio energía, apesar del gripe necio, para seguir mi hija a la tienda de segunda mano, que siempre es un espectáculo. Una cantidad de colóres, estílos y epocas tremendo, pero se vé que todo lo decoran con entusiasmo y cariño. Y me encontré una pulsera esmaltada para la primavera.

Kurzgesagt: Diese Grippesaison hat meine Ferien ruiniert, aber bis El Pimpi konnte ich mit Halsschmerzen und wahnsinns Husten kriechen. Nach einem Espresso und Brötli habe ich meiner Tochter sogar ins Brocki gefolgt. Man sollte nie krank schwierige Entscheidungen machen, auch keine Einkaufsentscheidungen. Aber ohne Hirn und mit Nebel in Augen, habe ich doch etwas schönes gefunden, ein emailtes Armband mit Blüemli.

 

%d bloggers like this: