Advertisements

Portaat jääkerroksen alla ja miten välttää vankila

Meillä jatkuivat tropiikista tulleen langon ulkoilutukset. Köhä ja nuha olivat siinä jamassa, että veljekset alkoivat pohtia seuraavan luontoaktiviteetin toteuttamista. Jostain netin sfääreistä lanko oli löytänyt kuvan kesäisestä putouksesta, jonne hän halusi. Toisaalta, aamiaispöydässä miehet puntaroivat asiaa ja totesivat, olisi todella hyvä päivä keskittyä maistelemaan sveitsiläisiä oluita pihalla auringossa. Kuulemma aivan selvästi teepaitakeli ja kylmän juoman paikka. Sitä, että oli helmikuu ja yöllä vähintänkin nollassa ei noteerattu mitenkään.

Pääkallokeli ja naulatehdas. / How-to-brake-your-boans -road and an old factory.

Putous sattui olemaan lähellä, Zürichin kantonissa, Wetzikoniin kuuluvassa Kemptenissä. Jälleen pikapakkaus, vettä, aurinkolasit, pienet eväät, puhelimeen kartat ja lähtö. Rengasreitti kuulosti hyvältä, joten vanhalle naulatehtaalle ja siitä metsään.

Tässä kohtaa tajusin, että viettäisimme aurinkoisempaakin aurinkoisen päivän pimeässä juoenuomassa, jossa onkin kylmä. Ja liukasta. Kotona oli kevät, pihalla krookuksia ja maa ihan sula. Täällä metsätie oli jäärata. Ja talvisten lenkkipolkujeni pelastus, Yaktraxin liukuesteet, kotona.

Jatka pöllöstä eteenpäin. /Walk by the owl and continue.

Veljekset olivat sitä mieltä, että jää ei haittaa ja teepaita riittää metsässäkin. Itse olin vaatteiden lisäämisen kannalla ja laitoin hanskat lentämisen varalta. Tie muuttui ajoittain helpompikulkuisemmaksi ja retken pääkohde edessä. Olimme saapuneet putoukselle kuljettuamme pari sataa metriä.

Olihan se hieno, eittämättä. Nostin kameran eteeni. Pakarat ja keskivartalo oli jännitettävä maksimiin, että olisin pysynyt jään peittämällä, jokeen viettävällä tiellä. Lanko halusi poseerata lähempänä putousta, vedestä pilkistävillä kivillä. Epäilin, että sinne jäisi tropiikin mies.

Jäistä polkua Kemptenin putoukselle. /An icy road leads to Kempten Waterfall

Mutta ei jäänyt. Ketterästi palasi tielle. Kuvaussession jälkeen oli päätettävä jatketaanko lenkkiä vai oliko tämä sitten tässä. Edessä oli korkeat portaat, 10 sentin jääkerroksen alla. Näin itsestäni kuvan astumassa. Liukastuisin, iskisin leuan jäähän, kieli hampaiden välissä, solisluu vinossa.

Putous yläkulmasta. Alhaalla jäiset portaat selvittänyt pariskunta. / Waterfall from a different angle. And a couple that mastered the stairs coverd by a thick layer of ice.

Yläpäässä laskeutumista yritti vanhempi pariskunta. Mietin mitä tehdään, jos vanhukset lierivät alas. Me emme saisi heitä pysäytettyä ja kaikkien matka jatkuisi jokeen asti. Sivussa ei ollut kaidetta eikä oikein puita tai vankkoja kasvejakaan joista roikkua. Mies pysyi kuin ihmeen kautta pystyssä ja piti tiukasti liukuvasta rouvasta kiinni. Minä kampesin portaiden sivua, rotkon puolta, korkeutta uhmaten, lumihangessa ylös.

Pariskunta turvallisesti alhaalla, me ylhäällä, vannoin, että tästä en tule alas. On oltava toinen polku.

Mikä vankila? Missä? / Some more information would have been handy. Somewhere on the way there´s prison and the path is closed – but where?

Ylemmälle metsäpolulle paistoi aurinko, hanki oli pehmeää. Risteyksessä kyltti kertoi ympärilenkin olevan vankilan kohdalta toistaiseksi suljettu. Hä? Mikä vankila? Missä? Netti ei toiminut. Kumpikaan kyltin osoittama suunta ei antanut lisäinformaatiota reitistä. Päätettiin jatkaa niin pitkälle kuin pääsisimme.

Ohi lumista ja osittain jäistä polkua nousi tyyppejä maastopyörillä. Alaspäin valuivat sivuluisua.

Lenkkeilijä. Ei kukaan meistä./ A jogger. None of us.

Keltaiset merkit näyttävät tietä. Käävät taas ovat kiehtovia. / Yellow marks show the way. Polypores just are fascinating.
Joenmutkaa. / Some formations of the river.
Talvitaidetta. / Some winter art.

Matkalla oli kolme tornia teollistumisen ajalta. Oltiin varustauduttu sähkön tuottamiseen, mutta niitä ei lopulta otettu koskaan käyttöön.

Torni metsässä. / Tower in the woods.
Kop, kop?/ Knock, knock?
Paparazzi otti kuvan, kun jäin katselemaan puustoa./Paparazzi surprised me watching the trees.
Lounas. / Lunch.

Pienet eväät vetäistiin lämpimässä rinteessä. Olihan tässä jo tallattu, peräti 1,78 km. Jäällä jännittäminen oli kuitenkin tyhjentänyt energiavarastot. Tai sitten oli muuten vain nälkä. Onneksi paussi tuli pidettyä, sillä tietämättämme olimme jo lähellä sivilisaatiota eli reitin päätymistä tympeälle teollisuusalueelle. Oranssit patikkapolkukyltit kuitenkin kehottivat jatkamaan kohti Bergrestaurant Rosinlia. Siellä pitäisi olla hyvät näkymät, olin lukenut. Joten töppöstä toisen eteen.

Esteitä tiellä. Mutta ei vieläkään vankilaa. / Some obstacles on the way. Still no prison.

Itse kylä, jonka läpi kuljimme, Adetswil, oli kotoisa. Lyhyttä mäkitreeniä tekevä nainen ohitti meidät pariin otteeseen. Pääsimme nopeasti kylästä ylemmäs maatalousvyöhykkeelle. Lehmät tervehtivät navetasta. Käännähdimme katsomaan selän taakse. Edessä avautui ehkä levein näkymä Alpeille, joka Zürichin kantonissa on mahdollinen (täysin subjektiivinen oletus kylläkin. Alempana video, jonka oikeassa laidassa sahalaitainen Pilatus-vuori ja tulivuorimainen Rigi.) Valkoisten huippujen yllä leijui kymmenen kuumailmapalloa. Peipposet lauloivat, lehmänlanta tuoksui. Aurinko porautui maksaläiskiin ja huumaannuimme keväästä. Perhonenkin leijaili hangen yllä.

Täällähän on hankea. Edessä maatila lehmineen. /There´s almost winter hier! And a farm with cows on the way.

Rinteessä, vähän lehmien jälkeen, oli instituutti, erityisopetuksen sisäoppilaitos, ikkunoista hulppeat maisemat vuoristoon. Meille patikoitsijoille talvireitti kulki ensin pätkän tietä pitkin ja lopulta metsässä puolimetrisessä hangessa. Tässä vaiheessa kaikilla oli kuuma, mutta silti veljesten teepaita-look herätti erinäisiä katseita vastaantulijoissa, jotka olivat kietoutuneet toppatakkeihin, pipoihin ja kaulaliinoihin.

Maatilan jälkeen selän takaa löytyi tämä. /After the farm, behind our backs we found this.

Bergrestaurant Rosinlin luona tuoksui vanhalta paistorasvalta. Paikka vaikutti vähän nuhjuiselta, mutta terassi oli täynnä sunnuntaitallaajia. Jupisin, että taas on aivan mahtava näkymä ja sapuska tietysti ihan surkeaa, niihän se aina on. Ei meillä edes ollut tarkoitus syödä, koska oli ne eväät, mutta kahvi kyllä maistui. Otin jätskinkin, kevään kunniaksi. Veljekset olivat janoisia ja raikkaan ilman innoittamina tilasivat pöydän täyteen salaattia, ranskalaisia, parit bratwurstit, olutta, kahvit ja leipää. Pyörsin sanani onnettomasta ruuasta, sillä salaatti oli tuoretta ja kaunis, eikä vanha öljykään maistunut missään. Greifensee kimmelsi kirkkaana ja Alpit piirtyivät sinistä taivasta vasten harvinaisen selkeästi.

Onhan tämä nyt yksi Zürichin parhaita taukopaikkoja!

Olimme puolivälissä, eikä vankila-aluetta ollut tullut vastaan. 825 metrin korkeudesta näimme alas tutulle kurpitsafarmille ja lähikaupunkeihin. Täällä netti pelasi, mutta vieläkään en löytänyt mainintaa vankilasta reitiltä. Makkaranpaistaja kertoi, että kannattaa mennä takaisin samaa reittiä. Ympärilenkin jatko-osa olisi sohjoinen ja liukas ja vankilan seudulle ei muutenkaan ole asiaa.

Kotona tutkin uudestaan reittiä. Vankilakin löytyi, tosin kokonaan toisen kaupungin alueelta. Ilmeisesti ympärilenkkejä oli useita, eikä tavalliselta kauniilta asuintalolta näyttävä, mutta kyseenalaista mainetta saanut vankila, ollut lähelläkään tätä polkua. Yleensä reittimuutosten kohdalla on kartta ja selkeät ohjeet. Murr. Mutta näille poluille tullaan taatusti uudestaan – kesällä.

En resumen: Tuvo que ser el hombre del trópico, quien nos contó, que cerca de Zurich hay una catarata que vale la pena de visitar. Todo el camino estaba lleno de sorpresas: calle de bosque y escaleras cubiertos con hielo, una parte de la ruta cerrada, primavera con mariposas y pajaritos, invierno y nieve hasta la rodilla – y una vista increible a los alpes.

Kurzgesagt: Es musste einen Mann aus den Tropen sein, der uns erzählt hatte, dass es in Zürich einen wunderbaren Wasserfall gibt. So war es, aber der Weg extreme Eisig. Auf dem Weg gab es noch mehr Überraschungen: Treppen mit einen dicken Schicht Eis, einen gesperrten Teil, Frühling mit Schmetterlinge, Schnee bis Knie und eine Wahnsinnsaussicht zu den Alpen.

Advertisements

Kohtaamisia Liechtensteinin rinteillä – ja saako nainen maksaa laskun?

Päätin, että nyt riitti. En välitä huonoista säistä ja muista esteistä; nyt on päästävä vuoristoon hengittämään ohutta ilmaa ja etsimään rasvasta tihkuvaa röstiä. Vaatimukset eli 1-1,5 ajomatka, talvinen kiertolenkki, ei lumivyöryvaaraa, ei sumua, ei lumituiskua, ei sadetta, eikä myrskytuulta olivat vaativa yhtälö. Sveitsiin osui juuri parahiksi matalapaine ja myrskyrintama, mutta läheisessä ruhtinaskunnassa – joka on kuin perheenjäsen, sillä käytetäänhän siellä valuuttana Sveitsin frangeja – vallitsi rauha ja leppeä talvisää.

Tässä kohtaa narumaista tietä olin jo rauhallinen. Ei jäätä, ei lunta. / I was kind of nervous about the ice on the road – for no reason.

Triesenbergiin noustessa tunsin vatsanpohjassa pientä jännitystä, sillä en vieläkään luota täkäläisiin talvirenkaisiin, eikä lumiketjuja ei ollut matkassa. Luvatut -7 astetta olivat lopulta plussaa ja tie hyvin suolattu.

Rauhankappeli, alkupiste. Mutta mihin suuntaan? /Ok, this is the chapel, but where´s the way?
Aurinkoiseen suuntaan?/Towards the sun?

Ohitimme kuppilan, jossa olimme ohikulkumatkalla kerran kauan sitten käyneet syömässä. Se näytti vuosien ränsistämältä. Viereen tupsahti silloin vanha mies, joka oli ilmeisesti tallannut mäkeä jalan. Ymmärsin vain vähän mitään hänen puheestaan. Aldon mukaan vanhuksen silmät vilkkuivat siihen malliin, että hän yritti tehdä minuun vaikutuksen juustolallaan. Me luulimme, että kyse oli kaneista. Kieli oli vähän hakusessa.

Malbun

Ylhällä laaksomaisessa Malbunissa on talvella patikkareittejä tasan yksi, joka lähtee rauhankappelilta. Kappelilta, jota ei ole merkitty mihinkään karttaan ainakaan netissä. Paikanpäällä tajusin, ettei yhden tien kylässä ole kovin paljon mahdollisuuksia. Joko se on tien oikealla tai vasemmalla puolella.

Meni mihin tahansa, tämä tie on hyvä!/Who cares, where this goes, it´s great anyway.

Lähdimme tallaamaan aurinkoa kohti, kuten muutkin jalan kulkevat, koirat ja ihmiset. Tuuli pöllytti lunta ja epäilin Sveitsin puuskien sittenkin yltävän tänne korkeaan laaksoon. Aurinko valaisi liikaa, en saanut tolkkua puhelimen ohjeista tai suunnasta. Näkymän olisi pitänyt olla Pizoliin päin, sveitsiläisille vuorille. Itävalta kuitenkin kajasti; epäilin jo kuulevani wienervalsseja.

Ohittamamme perhe oli yhtä pihalla reitistä kuin me; he olivat olleet Liechtensteinissa tasan puoli tuntia. Seuraava kanssapatikoija oli paremmin kartalla ja kertoi, että mäen yläpäässä olisi vain ravintola, jonne polku päättyy. Siis väärä suunta. Ehkä olisi kannattanut alunperinkin seurata sitä yhtä ja ainutta kävelypolkua.

Joten takaisin kappelille ja toiseen suuntaan. Tietä suojasi pyhä perhe. Tuulikaan ei yltänyt tänne. Pysähdyin kuoriutumaan kerroksista. Manasin toppahousuja hiki reisiä pitkin valuen.

Pyhiä tarkkailijoita vuoren kupeessa/ Some holy obserwers in the mountain formation.
Pienoismalli?/Ist this real?

Häpeillen tajusin, että nyt se on tapahtunut. Olen turtunut äärettömän kauniisiin vuoristomaisemiin, eivätkä keskivertovuoret enää herätä upee, vau tai mahtava! -elämyksiä. Ja tätä reittiä sentään kuvailtiin “maalaukselliseksi”. Kaunista oli kyllä. Ei vain pakahduttavan kaunista. Ihmettelin, miten Malbun ylempää katsottuna näytti leikkikylältä, pöydälle rakennetulta pienoismallilta. Ehkä se johtui lumen pehmentämästä maisemasta?

Majesteettinen känkkärä. /Majestic old tree.
Siellä se odottaa, Malbun /There it is: Malbun again.
Vaara. /Danger.

Ympärilenkin toisessa ääripäässä varsinainen tie jatkui alamäkeä kohti Malbunia, mutta samasta pisteestä lähti myös ylöspäin pinkein seipäin merkitty patikkapolku, jota ei näkynyt kartoissa. Vastaantulija, nuori nainen peililaseineen, auringosta hehkuvineen kasvoineen vakuutti, että kannattaa jatkaa, vaikkei reitti vie minnekään. “Megaschön“, tosi kaunista.

Taukopaikka. Saasfürkle 1785 m. Megaschön.

Ylämäki vei risteykseen, jossa kohtasivat laskettelurinne, jonkinlainen suksipolku ja kävelytie. Saasfürkle, 1785. Suksipolulta lumivallin takaa nousi hikinen mies pöyheän koiransa kanssa. Tyyppi veti tyynesti yläkropan paljaaksi ja kaivoi kuivat paidat repustaan. Penkeillä istui kävelijöitä evästauolla. Meillä oli välipalaa mukana, muttei suuremmin nälkä. Iskin hampaat omenaan ja jatkoimme tallaamista.


Lenkin lopussa tajusin, että tämä pieni retki oli lopulta nousuineen ja laskuineen lyhyempi ja huomattavasti vaatimattomampi tavalliseen viikoittaiseen juoksulenkkiini verrattuna. Mutta korkeammalla. Ehkä siksi laahustin loppuvaiheessa suhteellisen väsyneenä tai kenties hikoilun uuvuttamana.

Pikkuisen lunta tai matalat tienviitat. /A bit snow or very tiny signposts.
Et jos haukkaisin puoli omenaa kerralla, päästäis nopeammin taas liikkeelle./Maybe I take a bite, size of half an apple and we get to go.

Liechtensteinissa on vaikea olla ajattelematta rahaa; pankkeja on joka nurkalla. Raharikkaita, turkkeja ja loistoautoja ei Malbunissa kuitenkaan liikkunut, pikemminkin tavallisia liechtensteinileisia lapsiperheitä viettämässä talvista sunnuntaita ja muutama sveitsiläinen siellä täällä.

Raha oli myös läsnä aterialla. Vieressä istui sveitsiläisiä ja tarjoilija toi laskun miehelle. Nainen totesi närkästyneenä, että se kuuluu hänelle. “Minä maksan aina. Hän tuo rahaa, minä käytän, meillä on sellainen sääntö,” hän selitti ilmeisen ylpeänä roolistaan. Tarjoilijan mentyä nainen kummasteli vielä pitkään ja monisanaisesti, että miten voi olla näin vanhakantaista.

Vihdoin safkaa. Ja yllätys yllätys, paikan nimi on Alppihotelli./Finally something to eat. What a surprise, that the place is called Alp Hotel.
Täällä oli järjettömän kokoisia kakkuja (niitä on palattava testaamaan), sen sijaan söin kuitenkin tattiravioleja, älyttömän hyvää./This place had really huge cakes (need to go and taste sometimes) but instead I got some bolete ravioli – delicious.

Itse keskityin harvinaisen maukkaiseen tattiravioli-annokseeni, yrittäen ymmärtää naisen pöyristyksen logiikkaa. Mutta askel se on pienikin askel tasa-arvon suuntaan, kai. Sveitsi ei ole niitä kärkimaita, se on selvää. Luulin ikäpolveni kuitenkin olevan pitemmällä. Raha on tässäkin se avainsana. Sitä on paljon ja se turruttaa. Kukapa lähtisi töihin, kun makea elämä on ympärillä muutoinkin. Luottokortti käsilaukkuun ja ostoksille. Se ylläpitää illuusiota määräämisvallasta ja itsenäisyydestä.

Aurinko vaihtui lumisateeseen. /Snow falling.

En resumen: Tormentas y avalanchas en los Alpes suizos, así que tuvimos que ir a Liechtenstein. Allá en Malbun encontrámos un poco de sol y un paseito bonito.

Kurzgesagt: Sturmböen, Lavinen, Nebel und Schnee in der Schweiz. In Liechtenstein Sonne und eine schöne Winterwanderung.

2018

2018 oli kummallinen vuosi. Jonkinlainen jämähdyksen ja jumittuneisuuden vuosi. Asiat eivät edenneet tai tuntuivat pysähtyneen. Tapahtumia harvakseltaan, mutta isohkoja. Kaikesta huolimatta perusvire oli plussan puolella ja uusia asioita tuli nähtyä, koettua, tehtyä; tapasin mukavia ihmisiä ja nautin pienistä selkeistä jutuista. Niistä perusasioista. Yhdessäolosta, metsän tuoksusta, olosta lenkin jälkeen.


Costa Ricassa taikausko ottaa uutena vuotena kierroksia. Kysyin Aldolta, että miten on, onko perheesi Keski-Amerikassa joskus ostanut uudet laukut ja kiertänyt pakaasien kanssa talon ympäri keskiyöllä vuoden vaihteessa. Se kuulemma tuo uudelle vuodelle matkoja. Haluaisin nimittäin päästä enemmän reissuun ja ajattelin varmistaa mahikset. Mutta ei, ei heillä ole ollut tapana. Aldo itse kuulemma opiskeli kieliä ja hankki kansainvälisesti pätevän ammatin samoista syistä.

Zürichinjärvi ja ranta-asutusta lautalta käsin.

Kaikki eivät usko koulutukseen ja sen tuomaan elintasoon. Uutena vuotena monet myös pukevat päälleen keltaiset alkkarit. Se takaa hyvät energiat vastakin. Tai laittavat Santa Lucia -kukkia kuivattuna lompakkoon tuomaan onnea. Tajusin jättäneeni 2019 täysin itseni varaan; alushousut olivat väärän väriset, matkalaukku oli kellarissa ja lompakossa kolikoita.

Zug, Rigi ja Pilatus.
Luzernia.

2018 tilanne laukun ja alusvaatteiden osalta oli sama, eikä vuosi lopulta niin huonosti mennyt, varsinkaan matkojen suhteen. Kohteita ei ollut monta, mutta viidessä kävin useammin kuin kerran: Zug, Luzern, Kotka, Helsinki ja Ivalo. Siinäpä ne.

Lapin järvi. / Lake in Lapland.

Kävin pohjoisemmassa kuin koskaan, Suomen toisessa ääripäässä. Pääsin ensi kertaa tunturiin. Ja löysin lautaseltani uuden sienen, männyntuoksuvalmuskan, matsutaken. Otin satoja kuvia, suurin osa varmaankin sienistä ja mättäistä. Jouduin myös opettelemaan revontulien kuvaamista, mikä oli laiskalle kameraihmiselle aikamoinen haaste. Revontulet leimuivat taivaalla ja minä nökötin nojatuolissa tutkimassa asetuksia. Pelkäsin kaiken menevän sillä aikaa ohi; että taivaalla olisi kohta pimeää ja kamerassa vain aiemmin napatut mustat suhruiset ruudut. Periksi antaminen ei tullut kysymykseen.

Tunturissa. / On a Finnish mountain.

Lappi ja porot. / Santa´s vehicles.

Lappi osoittautui oivaksi sienipaikaksi. / Mushrooms and landscape (or lakescape) in Ivalo area.

Mättähälle kupsahtanut./ Me and Lapland.

Helsingissäkin piipahtelin, vain muutaman tunnin kiepahduksilla kaupungilla, mutta kuitenkin. Kotkassa meitä odotti vuoden yllätys: valkoinen joulu ja pakkanen.

Helsinki ja maamerkki. / Well, this is Helsinki. Or one of it´s landmarks.

Kotkan saariston talvea. / Winter in Kotka archipelago (FIN).

Vuoristoon, sen korkeammalle kuin lähikukkulat tai Lapin tunturit, ei päästy, sillä perheen kinttuvaivainen tarvitsi toipumiseen lopulta yllättävän pitkän ajan. Silti juoksu- ja pyörälenkkejä tehtiin monissa maisemissa. Ja selvitin itse vuoden ilman urheiluvammoja, siitä pisteitä. Movescount kertoo, että kaikenkaikkiaan käytin aikaa 594 tuntia liikuntaan, kuluttaen 85 488 kcal. Eli noin 85:n Fazerin sinisen suklaalevyn verran.

Täälläkin juostiin. Jossain missä on puu ja aurinko. /Jogging in anonymous place.

Täälläkin pyöräiltiin. Näköjään jossain Sveitsin länsipuolella. /We did some cycling, somewhere in west Switzerland.

Jos valokuviin on luottamista, söin mitä ilmeisimmin myös runsaasti herkkuja. Ylivoimaisesti tyrmäävin oli suklaakakku, jota leipoessa olisi aineista pitänyt ymmärtää sen hervoton koko. Nautimme parikiloisen kakun lähes kokonaan. Ja poistin reseptin arkistoistani. Merkittäviin leipomuksiin on myös listattava Halloweeniin innoittamat muumiot, jotka joidenkin mielestä muistuttivat myös kapaloitua vauvaa.

Vuoden makuelämysten inhokiksi valitsen niin kutsuvalta näyttävän Matcha Latten lehmänmaidolla. Ei enää ikinä. Mantelimaidolla ehkä, mutta muutoin matchalle täystyrmäys. (Tummassa suklaassa mausteena siedettävä.)

Herkkui / Sweets

Muumioita Halloweeniksi. /Halloween bakings.

Matcha Latte pettää houkuttelevalla ulkonäöllään ja kauniilla kattauksella. /New rule for 2019: Never order a Matcha Latte.

Yritin miettiä vuoden lukuelämystä, mutta olen kahlannut aimo kasan kirjoja ja unohtanut niiden nimet saman tien. Se ei tarkoita, etteikö lukuelämyksestä olisi jäänyt minuun paljon hyvää; nimimuisti vain on surkeahko. Vuoden viimeisillä päivillä olen kahlannut Raili Virtasen Reissukirjaa, taivastellut toimittajan työtä -60 -luvun lopulla ja istuttanut itseeni hervottoman matkakuumeen.

Zürichin taidetapaus 2018 lienee ollut Ernesto Geton Gaia Mother Tree Zürichin juna-asemalla. Minun ja monen muun mielestä sen olisi voinut jättää siihen, meditointipisteeksi kiireen keskellä.

Gaia Mother Tree, Zürich HB.

Taidetta on myös syntynyt meidän olohuoneessa, josta vuoden loppua kohti muovaantui sekä videostudio, musiikkisali että jättimäinen piirustuspöytä. Tytär koristeli mm. skeittilaudan planeettoja vastaavilla ötököillä.

Tyttären ötökkämaalaukset laudalla. / My daughter´s artstuff.

Summa summarum: 2018 oli hyvä vuosi. Seuraavasta tulkoon parempi. Miten? Näin:

  • Lue lisää hyviä kirjoja. Rikastaa oloa, hidastaa ajatusten sekalaista juoksentelua.
  • Syö vastakin hyvää ruokaa. Listaa uudet lempiateriat, sillä niitä ei muistu mieleen koskaan, kun vatsassa kurisee.
  • Matkusta enemmän. Tekee ihmiselle hyvää. Se nyt vain on tosiasia.
  • Retkeile. Paljon. Vuorilla, järvillä, metsissä.
  • Kirjoita artikkeleita. Muista myös myydä ne. Tämä pitää matkabudjetin tasapainossa.
  • Käy kahvilla ystävien kanssa. Ennen lähtöäsi kohti kaupunkia muista myös kutsua joku mukaan, muuten idea ei toimi.

En resumen: el año 2018 era raro, pero bueno. Que el próximo sea mejor.

Kurzgesagt: das 2018 war komisch, aber gut. Hoffentlich wird das nächste besser sein.

Liisan keittiöstä, päivää!

Joulun alla yleensä kokkailu kiihtyy – ja tavalliset sapuskat yksinkertaistuvat. Ylimääräistä tehtailtavaa on juuri sen verran, etten enää oikein jaksa panostaa lounaisiin ja iltaisin syödään mitä on jämiä. Tai sitten keitän kokoon sosekeiton kaapista löytyistä aineksista.

Tavallaan keventäminen on hyväksi, sillä päivän kalorimäärä ei lopulta vahingossakaan pääse laskemaan. Jouluisia snäkkejä tarttuu käteen taukoamatta; on pipareita, lämpimiä juomia, piiraita, lahjasuklaita, omia suklaita, maista tätä, otapa tuosta.

Timjamitähtiä juuston kera.

Jottei perhe riutuisi kokonaan keittolinjalla, leipaisin timjamin makuisia juustokeksejä. Satsi on niin suuri, että siitä riitti sekä joulukortin kaveriksi ystäville sekä omaan pöytään. Keksit ovat Kotilieden jonkun menneen vuoden leipomakilpailusta ja saivat vähän sapiskaa rasvaisuudesta. Mutta cheddar ja timjami ovat mukavan mausteinen yhdistelmä. Glögin kanssa hyvä pari. Käyttämäni biotimjami on aika tömäkkää, sen suhteen täytyy olla varovainen. Ohjeen maksimimäärä oli kuitenkin suhteellisen passeli.

Tavallisten joulupipareiden tuotanto takkusi alkuvaiheessa, vaikka resepti on aina sama, lehtileike jostain x-lähteestä vuosien takaa. Taikina oli kummallisen löysää, eikä kumpikaan tekijöistä tunnustanut mittavirhettä. Myöhemmin tajusin, että sokeri saattoi olla koivusokeria. Muuttaako se rakennetta? Tämä jäi mysteeriksi. Pistettiin lisää jauhoja ja ihan aidoilta ne kyllä maistuivat. Kiikutin näitä myös suomen opiskelijoilleni, eivätkä hirveästi valitelleet. Mukaan lipsahti yksi hiukan tummapohjainen (sori!), sillä ensimmäinen pellillinen kärähti. Epäilen, että uunissa on jotain häikkää, sillä ohjeiden lukemilla poltan nykyisin kaiken. 10 astetta viileämmässä uunissa, ylemmällä ritilällä ja puolella paistoajasta tulos oli ihan ok.

Tästä alkaa syntyä kanawokki.

Viikonlopun kunniaksi päätin vielä kuitenkin ponnistella kasaan wokkiruuan, että sitten viimeisellä viikolla ennen joulua voisin hyvällä omalla tunnolla vain keitellä niitä keittojani. Tässäkin projektissa oli havaittavissa kiireen tuomaa problematiikkaa. Cashewbroileriin, Annasta leikattuun ohjeeseen, myöskin vuosien takaa, piti myös tulla porkkanaa, mutta koska ne unohtuivat kauppalistalta, lisäsin paprikan määrää ja heitin joukkoon vielä lisäksi sattumalta kaapista löytyneitä herkkuseiniä.

Kevätsipulit piristävät wokkia, kun ne lisää joukkoon vasta ihan lopuksi.
Kuivattuja chilejä löytyy meiltä aina.

Wokkiin lisätään kastike kalakastikkeesta, osterikastikkeesta, kasvisliemestä ja mausteista. Koska kanaa ei marinoida etukäteen, se jää miedoksi. Itse ruuttasin syödessäni koko jutun päälle vielä srirachaa, makeaa chilikastiketta. Perhe totesi, että tätä kyllä voidaan syödä useamminkin, siis päivitetyllä reseptillä.

Wokki on valmis.

Kolmantena adventtina heitin vielä uuniin myöskin Annasta löytyneellä ohjeella sieni-piparjuuripiirakan. Ja jos piparit paistuivat liikaa, tässä tapauksessa pohja vaati puolisen tuntia ylimääräistä paistoa. Piirakkaan tarvittiin suolasieniä, mikä Sveitsissä voi aiheuttaa päänvaivaa. Mutta pohjoisesta kotoisin oleva ystävämme Aldi auttoi asiassa. Tölkki suolasieniä ei maksanut maltaita. Mutta kotona huomasin deltaljin, joka oli pakko jättää syöntivaiheessa mainitsematta. Tuote oli tehtailtu Kiinassa. Toivoin, että laatukontrolli rajalla pelaa.

Kiinalainen sienipiiras.

Alunperin piiras oli tarkoitettu pikkujouluihin, jotka sitten lopulta kunkin kiireiden vuoksi siirrettiin tammikuulle. Onneksi leipomus tuli testattua. Ei mene jatkoon. Taikina oli tylsä ja raskas, itse piirakasta en enää paistamisen jälkeen löytänyt vivahdettakaan piparjuureen. Ensi vuoden kekkereihin on löydettävä jotain maukkaampaa.

Mitäkö tänään sitten syödään? No sitä sosekeittoa. Paljon purjoa, vähän perunaa ja reilusti porkkanaa. Jälkiruuaksi maistiaisiksi käsintehty lahjatryffeli suomen opiskelijalta. Olen luonteeltani suhteellisen tottelevainen, varsinkin mitä tulee suklaalaatikoiden kehotuksiin. Ja tässä lukee: “Nautittava mahdollisimman nopeasti.”

En resumen: Antes de la navidad está pasando mucho en la cocina. Ya sucedido: Tofu-se quemó hasta parecerse carbón. Galletas de navidad – del fondo negras. Un quiche de hongos: sin sabor. Pero también: un wok de pollo version 2.0 – riquísimo, galletas de queso y tomillo – buenos con glögi, vino caliente finlandés con especias.

Kurzgesagt: Vor Weihnachten ist in der Küche viel los. Schon passiert: Tofu-schwarzgebrannt, eine Portion Pfefferkuchen-gebrannt, Pilz Quiche – kein Geschmack. Aber auch: Poulet Wok 2.0 – sehr gut, Thymian Chäs Guetzli – ziemlich ok, wenn mit Glögg genossen.


Viikko-ostokset Zürichissä

Ulkomaille muuttaessa yksi suurista kysymyksistä on tietenkin arkimenot ja varsinkin mitä ruoka maksaa. Anna Espanjasta keksi haastaa meidät ulkosuomalaiset bloggaajat kirjoittamaan asuinmaan ruokakorista. Sivun alalaidasta löydät linkit muihin postauksiin ja voit käydä vertaamassa korien sisältöjä sekä hintoja.

Ensimmäisellä Zürichin reissulla, silloin kun juustontuoksu alkoi houkutella ja Alpit vetää puoleensa, muistan katselleeni kauppojen hintoja kaukaa ja kauhistuneena. Kaikki oli kallista, ruoka, vaatteet ja varsinkin syöminen ravintoloissa.

Zürich on aina kärkisijoilla, kun puhutaan elinkustannuksista – mutta myös elintasosta ja korkeista palkoista. Suhteessa hinnat eivät siis sittenkään ole niin pilvissä. Silti näiltä main monet ajavat säännöllisesti rajan yli Saksaan, missä kaikki on roimasti edullisempaa.

Meidän perheellä on myös kokemusta keskiamerikkalaisen Costa Rican hintatasosta. Viimeisellä reissullamme keräsimme ostoskärryyn mieleisiä tuotteita, myös tuontitavaraa, ja huomasimme, että kuorma viikoksi maksoi saman verran kuin Zürichissä. Keskivertocostaricalaiselle hinnat ovat saavuttamattomissa.

Näistä kertyi  75.27 frangin verran, 65.96 euroa

Meidän kolmihenkisen perheen viikon ostokset haettiin kylän kolmesta kaupasta. Yhdessä on omia merkkejä, toisessa myös kansainvälisesti tunnettuja, enemmän luomua ja myös alkoholia, kolmas taas on terveys- ja luontaistuotekauppa. Juustoputiikista emme tällä kertaa tarvinneet mitään. Ja konditoriakin oli jo sulkenut ovensa, joten leivät ostettiin pienemmästä marketista.

Ensimmäisestä eli Migrosta haimme perustuotteet ja suurimman määrän. Se näkyi myös laskussa. Hintaa kertyi kaikkiaan 199.35 frangia eli 174.69 euroa.

Mitä tähän sitten sisältyi? Kylmäosastolta koriin päätyi appelsiinimehua, emmental-gruyere -juustoraastesekoituspussi, quornia, tofua ja ranskankermaa. Mukaan tuli myös munia, vaikka meille Eiermaa tuokin laatikon munia parin viikon välein suoraan omaan postilaatikkoon. Nyt tarvittiin leivontaa varten ja aamupaloille lisämunia. Pakastekaapista otin pussillisen herneitä ja kalaa nopeaa pataruokaa varten. Kallein tämän satsin tuotteista oli lohi kalatiskistä. Sitä ei osteta kovin usein, sillä 37.80 frangia eli noin 33 euroa on kyllä kirpaiseva hinta, 600 gramman palastakin. Kilohintaa on siis messevät 63 frangia, n. 55 euroa.

Migrosta ostin myös maitoa, soijamaitoa, riisiä, kahvia, joka meillä tarkoittaa espressopapuja, sokeria, rapsiöljyä, seesaminsiemeniä ja perheen toivomuksesta perunalastuja, pähkinälevitettä ja suklaapatukan.

Nämä kasvattivat laskua 52.6 frangilla, 46.09 euroa.

Hevi-osastolta piti ottaa kahta laatua banaaneja. Tarvitsin kunnolla kypsiä kakkuun ja toisen satsin viikolle syötäväksi. Luomu- ja tavallisten banaanien kilohinnassa ei ollut juurikaan eroa (kts hintavertailu alla). Khakeja tykkään syödä aamupalalla jugurtin kanssa; ne taas olivat niin kypsiä, että jo ratkeilivat. Siksi vain kaksi. Limet ovat vakiotavaraa kauppakassissa, appelsiinit sesonkiaikaan. Kuvaan tupsahti myös kyssäkaali, jota tarvitsin raastesalaattiin.

Värisuorasta sain maksaa 17.15 euroa, 15.03 euroa.

Meidän pieni jääkaappi on aina ongelmissa suuren vihanneslastin kanssa. Tomaatit, munakoisot ja avokadot säilytän jokatapauksessa huoneenlämmössä, mutta silti kaapissa on tunkua. Yleensä ulkoilma alkaa olla sen verran vilakkaa, että ikkunalauta toimii varakaappina. Tämänhetkiset lämpötilat ovat kuitenkin hiukkasen korkeat. Satsumat, joita olin aiemmin ostanut ison pussillisen, päätyivät sinne.

Näistä vihreistä kertyi  18.15 Fr, 15.9 euroa.

Monet vihanneksista on yhä pakattu muoviin, mikä ärsyttää. Kaupan edessä lauantaisin ja tiistaisin olevalta torilta saisi ilman luontoa kuormittavaa kuorta. Tällä kertaa tulimme kuitenkin ostoksille iltapäivällä ja torikauppiaat olivat jo pakanneet kamansa ja lähteneet viikonlopun viettoon. Hinnat torilla ovat korkeammat, mutta suurin osa tuotteista myös parempilaatuisia. Ja esim. salaatista saa kaupassakin maksaa aika tavalla, riippuen siis mitä sorttia valitsee. Halvinta on usein jäävuorisalaatti, muutaman euron per kerä.

Tämä satsi maksoi 23 frangia, 20.15 euroa.

Perunat ostan luomuna ja tomaatteja taidettiin nyt hankkia ensimmäistä kertaa kesän jälkeen reilummin. Pihalla valtavassa ruukussa kasvava tomaatti on tuottanut niin reilusti satoa, ettei ostotomaatteihin ole tarvinnut turvautua kuukausiin. Vieläkin on kunnon kokoisia kypsymässä ja kunhan niihin tulee hiukkasen oranssia, otan ne sisään. Muutamassa päivässä ne voi jo laittaa salaattiin.

Munakoisoista on viime vuosina tullut yksi meidän käytetyimmistä vihanneksista. Usein grillaan ne ja kaavin pehmeän sisuksen lautaselle, päälle laitan tahini-lime -kastiketta, tomaattia ja kevätsipulia. Resepti on Appelsiineja hunajaa -blogin Jaelilta ja helppo herkku. Perunoitakin ostan melkein aina. Tällä kertaa tarvittiin sekä jauhoista että kiinteää lajiketta. Jauhoiset muussiin ja kiinteät tofu-keittoon. Herkkusienet taas menivät lohen kanssa uuniin.

Näistä koitui 15.20 frangin, 13,32 euron lisälasku.

Kauppakassiin tuli ruuan lisäksi myös hammastahnaa ja vanutikkuja. Edellistä siksi, että niistä kertyi ostospäivänä moninkertainen määrä bonuspisteitä. Ja tahnaahan aina tarvitaan.

Kun Migron kassit oli lastattu autoon, siirryttiin pikkuruiseen Coopiin tien toiselle puolen. Nämä ostokset ovat usein melko samat. Kauppa on niin pieni, ettei valikoimista saa kaikkea, mutta toisaalta siellä on joitakin tuotteita, joita taas ei Migrosta löydy.

Herkut ja vakiot: 42.10 frangia, 26,87 euroa.

Spagetit lähtivät mukaan, koska olivat tarjouksessa. Ne kuluvat jossain vaiheessa, vaikka eivät olleet ruokalistalla. Lasagnelevyt sen sijaan tulivat suoraan käyttöön. Viikonloppu ja marraskuun pimeys vaikutti siihen, että itse lankesin ihaniin tummiin tryffeleihin. Puoliso ei innostu makeasta ja valitsi itselleen Tyrrelin perunalastuja ja kuulemma tarvitsimme varuilta myös purkin tonnikalaa. Levitteen ja vaatepesuaineen ostamme myös aina täältä.  

Leivät: 12.6 frangia, 11.03 euroa.

Migrosin leivät ovat viime aikoina alkaneet kyllästyttämään, joten poimimme ne Coopin leipälaarista. Mies halusi minipatonkeja ja semmeleitä, alimpana olevia vaaleita sämpylöitä. Minä otin itselleni ja tyttärelle oliivi-paprikasämpylät sekä pähkinäleivän. Lisää ostan viikolla leipomoliikkestä.

Coopia kannatimme loppulaskun mukaan 51.45 frangin, 45.05 euron edestä.


Näistä kertyi 27.10 frangia, 23.73 euroa

Lopuksi kävimme pikkuriikkisessä terveys- ja luontaistuotekaupassa Reformhaus Müllerissä, joka on tupaten täynnä tavaraa ja myös luottokauppamme. Sieltä haen tavallisesti rasvatonta luonnonjugurttia, jota saa vähän isommassa pakkauksessa. Tällä kertaa sitä oli vielä jääkaapissa, joten se jäi väliin. Sen sijaan otin itselleni syysbuustaukseksi rautaa ja sain kolme matkakokoista pakkausta kaupanpäälle. Tahinia syön usein leivällä ja tarvitsin sitä munakoisojen kaveriksi. Monesti teen tahinin itse, mutta nyt eivät aikataulut antaneet periksi. Tämä ei ole ehkä maukkainta, mutta toimii ja on luomua.

Reformhausin lasku 27.10 frangia, 23.73 euroa.

Vertailuksi vielä muutamat perustuotteet ja hinnat:

  • kananmunat, luomu 4 kpl    3.30 fr =  2.89 euroa
  • pähkinäleipä, luomu 400g    4.25 fr = 3.72 euroa
  • maito, rasvaton, 1 l                 1.45 fr = 1.27 euroa
  • kahvi, espressopavut 500 g   8.50 fr = 7.45 euroa
  • soijamaito luomu 1 l               1.90 fr = 1.66 euroa  
  • banaanit, 2.90 fr/kg                1.80 fr = 1.58 euroa
  • banaanit, luomu 3 fr/kg         2.80 fr = 2.45 euroa

Loppulasku lauantailta oli yhteensä 277.9 frangia, 243.35 euroa. Eikä tässä kaikki. Illalla piti lähteä kaupoille vielä uudestaan. Kauppalistasta olivat unohtuneet paprikat, juustoloheen tarvittava Roquefort ja oliiviöljy.

Täältä voit kurkata, minkälaisia ostoksia muualla päin maailmaa tehdään:

En resumen: Cuánto cuesta comprar comida para una semana en Zurich? Demasiado, pensé yo cuando vine a Suiza. Especialmente salmón, lo que aquí cuesta 63 francos por kilo. La ciudad es cara, pero también los sueldos son más grandes. Y por su puesto, depende también de uno, que es lo que pone en la canasta. Nuestra cuenta era casi 280 francos – y bastante normal. Incluyendo algunas cositas no tan necesarias, cómo chocolate y papitas.

Kurzgesagt: Die Einkäufe für eine Woche – Was kostet sie in Zürich? Zu viel, dachte ich am Anfang. Speziell Lachs, davon wir 63 Franken/kilo bezahlten. Die Stadt ist teuer, aber auch die Löhne sind hoch. Und klar, es hängt von mir ab, was ich in den Einkaufswagen lege. Wir haben 280 Franken bezahlt – und das ist für uns ziemlich normal. Inklusiv einige Produkte, die nicht so notwändig sind, wie Schokolade und Chips.

Kookos-tofukeitto

Sain sen verran monta reseptipyyntöä edellisen postauksen kookos-tofukeitosta, joten laitan tällaisen tiivistetyn versioni siitä tähän. Keitto on alunperin Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen Tofu-keittokirjasta (s.61), josta olen vuosien varrella kokeillut monia reseptejä. Muutama niistä on jäänyt vakiovieraksi ruokalistalle – kuten tämä tofukeitto.

Ruuasta tulee ravittu olo, se lämmittää, chili puraisee ja limetti piristää. Ehkä se johtuu chilin kapsaisiinistä tai inkiväärin eteerisistä öljyistä, mutta olen aina hyväntuulinen syötyäni kupposellisen tätä soppaa. Enkä tarvitse jälkiruuaksi riviä suklaata. Vain kahvia, mutta siitä olen itseni kanssa sovussa. Saa haluta. Aina kun mieli tekee. Makean syömistä vähän jarruttelen, että jouluna sitten jaksaa…

tofukeitto 1

Tässä alkuaineksia. Osa vielä puuttuu.

 

Tarjosimme nuorelle saksalaiselle vieraallemme tätä samaista keittoa eräänä syyspäivänä. Liian myöhään tajusin laittaneeni maanantailounaaksi sittenkin ehkä liian eksoottisen aterian. Ei ollut aineksia muuhunkaan, joten sillä mentiin. Lisukkeeksi oli jotain piirakkaa, en muista mitä. Myönteisen kannustavasti, mutta ottaen makumieltymykset ja tottumukset huomioon, lupasin, ettei ole pakko syödä, jos on tiukkaa. Chilit olivat niitä pieniä ja tömäköitä. Ilmeni, ettei chili ollut se ainut ongelma. Tofukin oli vieras elementti. Ja ruoka pelkistä kasviksista. Kookosmaidosta emme edes keskustelleet. Lusikallisen jälkeen vieras keskittyi piirakkaan. “Kiitos ruuasta!” hän huikkasi hymyillen. Epäilen hänen jääneen nälkäiseksi.

ruoka pk ma tofukookokeitto

Vähän kalpeaa. Laittaisin päälle vielä lisää korianteria.

 

Maustamaton tofuhan ei maistu miltään, vain lievästi soijalta, ja tähänkin keittoon pitäisi olla marinoitu versio käytössä. Koska elämme ja asumme lihansyöjien kaupungin kupeessa, on tofuvaihtoehdot kaupassamme aika pienet. Joko on valittava maustamaton- tai yrttitofu. Itse olen marinoinut tofun kirjasta löytyvää ohjetta mukaillen. Mielestäni se ei ole paras mahdollinen, mutta menee. Ruuan happamuutta voi säädellä fariinisokerilla. Itse en laita sokeria keittoon, vaan pidän kirpeästä.

TOFUN MARINADI

2 limetin mehu

2rkl omenaviinietikkaa

1 rkl hunajaa

mustapippuria

suolaa

Kuivaa tofu, kuutioi ja sekoita marinadiainesten kanssa. Anna maustua ainakin pari tuntia. Mausteiden määrä riippuu tietenkin tofupaketin koosta. Meillä se on 250 g.

KOOKOS-TOFUKEITTO

7 dl vettä

1 paketti tofua

2,5 dl kookosmaitoa

1 kasvisliemikuutio (tai jauhetta vastaavan verran)

3-4 cm pätkä inkivääriä raastettuna (maun mukaan)

chilipalkoja maun mukaan

limetin mehu

2-3 porkkanaa

puolisen kiloa perunoita

ison purjon valkea osa

1/2 dl kookoshiutaleita

nippu korianteria

öljyä

(fariinisokeria tai jotain tummaa laatua)

Raasta inkivääri ja poista chilistä siemenet, kuumenna öljyssä. Jos haluat laittaa keittoon fariinisokeria, laita se nyt kattilaan kuullottumaan.

Lisää vesi, kasvisliemikuutio ja vihannekset. Kun ne tuntuvat kypsiltä, lisää tofu, limettimehu, kookosmaito ja kookoshiutaleet. Anna kuumentua ja laita päälle korianteria. Jos olet korianterin ystävä, laita reilusti. Tarkista suola.

En resumen: Hice una sopa de tofu y coco. Tiene bastante chile, para dar le carácter. Tofu, no sabe mucho a nada y por eso hay que enmarinarlo. Con leche de coco, limón, gengibre y mucho culantro es muy rico, no importa si el día es caliente o frío, siempre la panza queda contenta. (La receta se encuentra de un libro finlandés de cocina. Si te interesa, lo puedo traducir.)

Kurzgesagt: Eine Suppe mit Tofu und Kokosnuss hat viel Chili, so dass man nicht schwitzt, aber ihr Character gibt. Tofu an sich schmeckt nicht viel, aber mit Kokosnussmilch, Limetten, Ingwer und Koriander ist die Suppe genial für kaltes oder warmes Wetter. Ein Wohlfühlsgefühl garantiert. (Das Rezept ist von einem finnischen Kochbuch.)

 

Mitä costaricalais-suomalaisessa perheessä syödään?

 

 

Viikon ruokapäiväkirjasta tuli dokumentti tähteistä. Pöydässä oli vaihtelevasti yksi, kaksi, kolme tai neljä henkilöä, eikä edes kristallipallo kyennyt kertomaan etukäteen minkälainen porukka oli luvassa. Siksi ruokaa jäi useimmiten jäljelle reilusti.

Teen aina viikoksi ruokasuunnitelman ja ostan aineksia niin, että osa on pitempään säilyviä, jotta voin jarrutella kokkaamisten kanssa, jos ja kun on tarvetta. Välillä se tarkoittaa sitä, että syön itsekseni samaa soppaa toistamiseen, toisinaan täytyy keksiä lisuketta, kun porukkaa vastoin kaikkia odotuksia, onkin yllättäin enemmän.

ruoka pk ke kurpitsakeitto

Kurpitsakeittoa

 

Kirjasin ensimmäisen aterian keskiviikolta. Päivällä syötiin belugalinssikeittoa, joka on yksi suosikeistani. Mustia linssejä kutsutaan myös kasvissyöjän kaviaariksi. Keitettynä ne menettävät väriä, mutta muhkea maku pysyy.

Illalla Halloweenia mukaillen keittyi hellalla seuraava keitto. Ajeltiin ylös kotivuorelle hakemaan kurpitsoita ja kuten usein käy, me olimme myöhässä, eikä pellon kulmassa olleesta myyntipaikasta ollut jäljellä edes telttaa. Lähikaupan kurpitsalaari sekin näytti onnettomalta, mutta keittoaineet löytyivät. Paahdoin päälle kurpitsan siemeniä ja lisukkeeksi näpertelin nakkimuumioita, jotka kyllä muistuttivat jotensakin kapaloituja vauvoja. Nakkeja emme syö kovinkaan usein ja monesti ostan kasvis- tai tofunakkeja. Mutta näihin käytettiin perinteistä ja sydäntautilääkärin kammoamaa reseptiä: aitoja nakkeja ja lehtitaikinaa.

ruoka pk ke nakkimuumiot

Nakkimuumiot

 

Torstaina jatkettiin edellisen illan linjaa eli kurpitsakeittoa oli aika reilusti. Sen lisukkeeksi söin arjen nopeaa perussaalaattia balsamicolla ja oliiviöljyllä sekä Urkonrbrot, jyväisää spelttileipää tekemälläni humuksella ja avokadolla.

ruoka pk to kupr keitto salaatti humus avocado

Kurpitsakeittoa, spelttileipää humuksella ja avokadolla

 

Illalla kaavin lautaselleni vielä linssien jämät ja varsinaisena pääruokana oli kinkkukiusausta. Ei mikään vakioruoka meidän perheessä, mutta jostain syystä syksyisin herää tarve syödä jotain tukuisaa ja maukasta. Lisukkeeksi humusta, broccolia ja perussalaattia. Aika kirjavalta näyttää, varsinaista cross-kitcheniä. Varsinkin Aldolla, jonka lautasella costaricalaiseen tapaan on aina pari kourallista riisiä. Kuulemma hyvin menee riisi kiusauksen kanssa. “Otatko perunaa vai riisiä?” on turha kysymys. Ne eivät kuulemma ole vaihtoehtoja. Riisi on perusruokaa ja peruna lisukkeeksi luokiteltava vihannes.

ruoka pk to kinkkukiusaus broccoli salaatti humus

Kinkkukisausta, humusta, linssejä, broccolia – aikamoista sekasotkua

 

Perjantaina palataan taas oranssiin keittoon. Listalla oli siis muutakin kuin keittoja, mutta skippasin ne ideat, sillä olin jo pitkään himoinnut tomaatti-chavroix -keittoa. Se on myös nopea tehdä ja aina maukasta. Nälkäisimmille oli lisukkeeksi nakki. Salaattiakin oli tarjolla, mutta taisi jäädä kuvaamatta. Muutenkin huomaan, että nälkä ja kuvaaminen eivät istu yhteen. Kuvat ovat hätäisesti ja dokumenttimielessä otettu. Erittäin autenttisia.

ruoka pk pe tomaattikeitto

Tomaatti-chavroix -keitto

 

Perjantai-illan ruuista kotona en ole selvillä, sillä iloisesti kassi heiluen kipaisin kolmen ystävän kanssa syömään uudehkoon kreikkalaiseen ravintolaan. Ynos vaikutti mielenkiintoiselta ja mukavalta vaihtelulta Zürichin aika samanlaisiin ruokalistoihin. Otimme neljä alkupalaa ja kaksi pääruoakaa, jotka oli tarkoitettu jaettaviksi.

Yrttipaneroitu feta mangochilihillolla ja sesaminsiemenillä oli aika kalapuikkomainen, mutta kesäkurpitsadonitsit täyttivät jo vatsaa myönteisemmin. Pitaleivän dipeistä oliivipaté oli järkyttävän suolaista, punajuuri- ja fetadipit syötäviä. Leipä hyvää – ja lämmintä. Katkaraputatar tomaattikastikkeen ja fetamoussen kera ouzolla maustettuna oli niin pieni annos, ettei kaikille riittänyt edes kokonaista katkarapua. Sekin kyllä maukasta. Pääruuiksi otimme kanaa sienten kera ja lisuketta, joka mielessäni oli kokojyväriisiä, mutta en mene kyllä takuuseen, sekä lohta kreikkalaisen pastan kera. Nälissämme tyhjensimme lautaset ehkä minuutissa. Annokset olivat puolet siitä mitä yksin tavallisesti tarvitsisin täyttääkseni vatsani. Hintaa kanalla 34 frangia, lohella 29. Loppupäätelmä: mielenkiintoisia makuja, mutta ylihinnoiteltua.

 

ruoka pk pe ilta kreikkal alkupalat

Vas. fetaa ja oik. kesäkurpitsadonitsit

 

 

ruoka pk pe pita ja lisukkeet

Pitaa ja dippejä

 

ruoka pk pe ilta alkupalat 2

Jossain tuolla alla on kolme katkarapua.

Lauantaina olin taas tyytyväisenä omien sapuskojen parissa. Lehtikaalisalaattia öljyllä ja limetillä ja sen kanssa kuumana pulpahtelevaa aubergine parmigianaa, munakoisoa tomaattikastikkeessa parmesaanin kera. Ei ehkä kovin esteettistä, mutta makunystyröitä ilahduttavaa. Lounas oli kyllä todella myöhäinen, sillä munakoisoviipaleet on ensin grillattava, soossi keiteltävä ja koko juttu laitetaan vielä puoleksi tunniksi uuniin.

ruoka pk la lehtikaalisalaatti aubergine parmigiana

Illalla otettiin kevyesti eli kurpitsakeittoa jäi vielä tällekin pienelle iltapalalle. Muumioiden lopusta kääretaikinasta syntyi purjo-juusto -pasteijat. Tuunasin lehtikaalisalaatin värikkäämmäksi torilta haetuilla pikkutomaateilla.

ruoka pk la sal keitto pasteija

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja aamupalasta oli tulla lounas. Hellan ääressä hääri costaricalainen gallo pintonsa parissa. Siis riisiä ja papuja, sipulia ja paprikaa sekä maustekastiketta. Sen lisukkeeksi munakasta, halukkaille pekonia ja avokadoa, luonnollisesti kahvia ja appelsiinimehua. Ja minulle, nälkäisimmälle, vielä luonnonjugurttia.

ruoka pk su gallo pinto etc

Lounaaksi syötiin samalla teemalla eli riisiruokaa sekin. Kasvisrisottoa Aldon tapaan. Costaricalaiset risotot eivät ole yhtä kosteita kuin italialaiset. Tosin sitä, mistä tämä ohje on peräisin, en osaa sanoa. Mukana on myös villiriisiä ja valkoviiniä. Lisukkeeksi salaattia ja costaricalaiseen tapaan frijoles molidos, papumössöä ja perunalastuja. Jälkimmäinen ei sekään ihan ravintotieteen oppikirjasta, mutta ehkä sunnuntaina saa?

Sunnuntai-illan ateriaksi syötiin loput munakoisoruoasta. Aika snäkkimäisesti, sillä vatsa oli vielä pömpöllään edellisistä ruuista.

ruoka pk su kasvisrisotto lehtikaalisalaatti

Maanantaina keitin taas keiton. Tofu-kookos-chili -keitto on yksi suosikeistani laimeasta ulkonäöstä huolimatta. Myönnän, etten ikinä valitsisi sitä kuvan perusteella, mutta limetillä ja korianterilla maustettu keitto ei koskaan petä. Se täyttää vatsaa ja ilahduttaa mieltä, varsinkin synkeänä syyspäivänä.

ruoka pk ma tofukookokeitto

Illaksi täytin kolme pientä kurpitsaa fetalla, maissilla ja punasipulilla. Nämäkin ovat meidän syyssuosikkeja. Koska pöytään ilmestyi neljäs ruokailija, taioin lisukkeeksi pakastimen aarteita eli paistettua kalaa.

ruoka pk ma ilta täytetyt kurpitsat

Tiistaina – ylläri ylläri – oli jämiä. Loput kasvisrisotosta ja kurpitsaa. Hyvin tavallisen näköinen arkilautanen meillä. Minulla. Aldon lautanen näyttäisi erilaiselta, koska siinä on se riisikasa. Siis jos olisi jotain muuta ruokaa kuin risottoa. Riisi risoton kanssa olisi jopa costaricalaiselle liikaa. Mutta sen sijaan risoton kanssa tarjoillaan usein joko niitä perunalastuja – tai ranskalaisia.

ruoka pk ti lounas

En resumen: Què  se come en una familia finlandesa-costarricense? En el otoño a menudo sopas anaranjadas, de calabazas, tomates o de lentejas. Y obviamente muchos restos…y por su puesto gallo pinto. Al menos en los desayunos de domingo. Con huevos, a veces tocineta, pan, café, juguito y por su puesto – con aguagate.

Kurzgesagt: Was isst man in einem finnisch-costaricanischen Familie? Im Herbst viele Orange Suppen, mit Kürbis, Tomaten oder Linsen. Und offensichtlich oft auch resten…und natürlich gallo pinto, Frühstück mit Reis und Bohnen, serviert mit Eier, Speck, Avokado, Kaffee, Orangensaft und Brot. 

 

Jäätelö rullalla

 

Päivän tekniset haasteet alkoivat jo aamukahvilla, kun yritin unisilla silmillä keskittyä vain edessä siintävään järveen, kottaraisiin ja höyryävään kuppiin, mutta ylhäällä, alapihalla, asunnon läpi, juoksenteli radiopuhelimiin tehokkaasti ja innokkaasti huuteleviin kaapelityyppeihin. Yrittävät asentaa taloon jotain mitä emme halua ja kertoivat tarvitsevansa vain pääsyn pihan pisteisiin. Kuinka ollakaan, se tärkein paikka löytyi sittenkin kirjahyllyn takaa. Sen, jossa on lattiasta kattoon metreittäin luettavaa.

 

sf festival 1 p

Ruuan lisäksi Street Food Festivaalilla on kirpparikamaa, lähinnä vaatteita.

 

Tyypit pääsivät kirjatalkoisiin ja sekoittivat aakkosjärjestykseni välittömästi, ohjeista huolimatta. Ajattelin, että veisin rätin sekä hengityssuojaimen, sillä hyllyä ei ole siivottu aikapäiviin tai ehkä sittenkin vuosiin. Mutta lokonen hyllyn taakse syntyi yllättävän nopeasti ja miesjoukko hajosi kuin varpusparvi pihalle, taloon, yläkerran naapureille, sinne tänne.

Sain nettiyhteydenkin takaisin ja ehkä nyt myös ladattua kuvat tälle sivulle. Kävin nimittäin viikonloppuna pikaisesti katsomassa mitä Street Food Festival Zürichissä tänä vuonna tarjoaa. Ei ollut enää heinäsirkkoja ja terveysruokia, vaan sveitsiläisiä juustoja ja alppimakarooneja, muiden jo aiemmin nähtyjen, tiibettiläisten taikinanyyttien, hollantilaisten ranskalaisten ja muiden tarjoomusten lisäksi. Ja suurehko korealaisia ruokia esittelevä alue, jonne on vielä palattava.

sf festival 2 p

Näyttää Zürichin slummilta, totesi mies. Ei, vaan trendikäs festarialue.

 

En ollut kyllä varautunut liikennekaaokseen, joka sai mehut irti jo menovaiheessa; raideremontin vuoksi matkaa tehtiin hitaasti ja useammalla liikennevälineellä. Ratikkaa odotellessa pieni 140-senttinen mummeli, minua kyynärpäähän, punaisin korvakoruin ja silkkipaidoin, sadatteli kuuluvasti, käyttäen termiä, joka kovasti muistuttaa suomalaista “katso”-sanaa, katsoi minua ja nauraa virnisteli ja jatkoi litaniaansa. Olimme kaikki hikisiä, väsyneitä odotukseen, mutta hyväntuulisia.

 

st festival ice cream roll 3 p

Tässä syntyy äärettömällä nopeudella jäätelöä.

 

Bonuksena tänä vuonna on alueen kirppari. En tiedä kuinka myyjät kestävät hellettä, mutta vaatteiden harras tutkiminen auringon porotuksessa ei lopulta ehkä johda muuhun kuin nestehukkaan ja sumeaan päähän. Olisin halunnut vain uimaan, mutta koska täällä oltiin, kävin vielä tarkastamassa kaikki kylmät ruoka- ja juomavaihtoehdot. Ja kallistuin rullajäätelöön, ehkä litrahinnaltaan maailman kalleimpaan vaihtoehtoon.

sf festival ice cream rolls 4 p

Rullaati-rullaa

 

Jono oli pitkä ja jäätelön käsityönä valmistus hidas prosessi. Katoksen alla oli vieläkin kuumempi kuin auringossa; hiki lorisi pohkeitakin pitkin ja puolihuomaamattomasti yritin pyyhkiä sitä toisella koivella. Ja minä sentään vain seisoin. Jäätelömaakarit hakkasivat oreo-keksejä ja marjoja muruksi ja pyyhkivät otsaansa. Ehkä rankin duuni tällä festivaalilla.

Pyöreälle levylle laitettiin ensin makua antavat ainekset ja sitten luraus maustettua maitoa tai kermaa. Massaa levitetään kuin lettua sen hyytyessä ja rullat höylätään irti lastalla. Syöjälle rullista on vain haittaa, ne ovat ensin liian kovia ja vähän ajan päästä pelkkää sulanutta jäätelöä. Mutta se prosessi!

Kävelin ratikkapysäkkiä kohti rullat purkissa; viilein eväin olisi mukavampi matkustaa. Anteliaasti annoin kateellisten luoda silmäyksiä jäätelööni, kun kurvasimme ihan väärään paikkaan, ratikkavarikolle. Saimme käskyn pistää tossua toisen eteen seuraavaan yhteyskohtaan. Matkustusohjelmaan oli tullut yksi muutoselementti lisää, ratikkakolari.

sf festival ice cream rolls 5 p

Tadaa – valmista tuli, rullat purkissa

En resumen: En el Street Food Festival de Zurich hacía tanto calor, que en total la multitud de comidas internacionales no me atrajo. Pero probé un heladito de rollos artesano. El proceso es facinante y el sabor rico, pero en total los rollos no son muy faciles de comer y cuando se derrite, sólo es helado derretido. Y mucho más caro que normalmente.

Kurzgesagt: Am Wochenende muss man wirklich entschlossen sein, um Street Food Festival in Zürich zu erreichen. Zuerst gibts keine Trams direkt zum Areal wegen des Gleisbaus und dazu kommt es die Hitze, mögliche Kollisionen, Menschen Menge und wenn man da ist, die Warteschlangen und nochmals die Hitze. Zum Glück gibts Glace und speziell die Ice Cream Rolls. Supershow zu schauen, die Rolls schmecken fein – obwohl der Preis total übertrieben ist. Aber ok, es ist Handarbeit…

Jyvät purkkiin Zero waste -putiikissa

Edon pienessä saaressa ja vielä pienemmällä perheen mummon, abuelan, hiekkaluodolla, jota koristivat kookospalmut, tajusin olevani paratiisissa. Ei tarvinnut uida väljemmille vesille etsimään koralleja ja värikkäitä kaloja. Riitti, että pisti pään rannassa veteen ja katseli.

foifi 1 p

Tästä sisään.

foifi 3 p

Foifi, ihanteena jätteetön myynti.

foifi 14 herkkupurnukat p

Nämäkin on jotenkin hyviä. Olisko luomua tai muuten vain ihan, noh, purkkaa.

Tiedättehän ne muovilauttakuvat, jotka jokin aika sitten ilmestyivät ruuduillemme? Ne ovat juuri tuolta, Keski-Amerikan Hondurasin edustalta, Roatanin saaren lähettyviltä. Siinä välissä kun minusta tuli aikuinen ja lapseni kasvoi samaan ikään kuin minä olin silloin uidessani kirkkaudessa, meri täyttyi roskasta.

Nykyisessä kotikunnassani alettiin kerätä kaiken muun kierrätyksen lisäksi myös muovit omaan säkkiin ja kauhistuimme sitä määrää. Luulin, että noin puolet olisi muovia, mutta sitä onkin suurin osa. Sadan litran säkki täyttyy alta aika yksikön, vaikka valitsen kaupasta sen pahvirasian muovisen sijaan.

foifi 12 purkit rivissä p

Purkkivalikoimaa. Täynnä tai tyhjänä.

foifi 11 soodapurkki p

Tässä täytetään pesuainepurkkia, olisiko soodaa tms.

Torilla hinnat ovat korkeammat kuin kaupassa, tosin tuotteet parempia – ja muovittomia. Mutta mitä tehdä salaattikerälle jääkaapissa, ettei se ole seuraavana päivänä lounaalla nahkea leprake? Osa vihanneksista säilyy kaupassa nykyisin ostettavissa olevissa kestopusseissa, sipulin puolikkaat ja muut jämät laitan vanhoihin muovipurkkeihin, jotka varmaankin kestävät loppuikäni. Uudet ovat lasista.

foifi 10 papui p

Papuparatiisi.

foifi 9 ch quinoa roggen p

Suomalaiset eivät vielä ole löytäneet tänne. Ruispönikkä on ihan täynnä.

foifi 7 mylly p

Foifissa jokainen asiakas on mylläri.

Kelmuriippuvaisuus on toinen ongelma. Siihen löysin avun Foifista, Zürichin ensimmäisestä Zero waste -kaupasta. Suuren mehiläisvahaliinan suolaiselta hinnalta, 15 Fr, suljin silmäni ja ajattelin niitä muovilauttoja. Liina tuntuu kovalta käsissä, mutta kehon lämmön avulla se muovautuu salaattikulhon ympärille ja suojaa sisältöä.

foifi 5 saippuat p

Pesuaineita luonnon aineksista.

foifi 8 hammasharjat o

Sähköhammasharjan vastakohta.

Kiertelin Foifissa hurmaantuneesti hymyillen, enkä ollut ainut. Täällä ollaan lähempänä aitoa tuotetta; tunnelma on kuin vanhanajan kaupassa. Pastat, pavut, jyvät, karkit, pesuaineet, kaikki voit ostaa suoraan purkkiin. Jos omaa ei ole mukana, hyllystä löytyy kaikkia kokoja. Suomalaiselle on ruista, costaricalaiselle musta- ja kidenypapuja, tyttärelle pastaa. Janoiselle patenttikorkilla varustettuja pulloja, joiden materiaalin nimen ehdin jo unohtaa, mutta se on kevyempää ja ohuempaa kuin tavallinen lasi. Ja myös metallipillejä, puuvartisia hammasharjoja, ekologisia pesuaineita.

Putiikissa tykätään myös lähituotteista, jotka tuodaan myyntiin pyörällä, jos mahdollista. Vihannesnurkkauksessa on myös “rumia vihanneksia”, joiden hinta määrittyy omantunnon mukaan.

foifi 13 yleis p

Eväspurkkeja.

foifi 4 bürsteli p

Muovisten pillien tilalle metalliset. Älä käytä pakkasella.

foifi 16 pullot p

Putelit estämään nestehukkaa.

Ettei meininki olisi liian hyveellistä, on tarjolla myös hanasta -lasipullosta- omaa olutta, giniä ja viinä. Näin myös voileipiä sekä hapantaikinaan tehtyjä ruisleipiä. Pienessä kiireessä tehty visiitti oli aivan liian lyhyt; tänne on tultava kauppalapun kera ja kaverin kanssa kahville, oleilemaan, tutkimaan. Sillä kauppa on myös kahvila. Zürichin alueen suomalaisen designin ystäville se on myös kätevässä paikassa; samalla voi käydä katsomassa viereisen Helsinki designin ikkunat. Tai ehkä piipahtaa sisäänkin.

foifi 15 tiski p

Tiskiltä löytyy teetä monta sorttimenttiä.

En resumen: Yo nadé hace años cerca de Roatán en aguas claras como el cristal, donde ahora flota la alfombra de plástico. Para tratar de reducir la cantidad de plastico que usamos hoy en día es un reto, pero en eso nos ayudan las tiendas de Zero waste. En Foifi en Zurich es como regresar en las tiendas antiguas; todo se puede comprar en frascos – sin plástico.

Kurzgesagt: Vor vielen Jahren habe ich in der Karibik im Kristalklaren Wasser Korallen und farbige Fische gesehen, dort, bei der Insel Roatán (Honduras), wo jetzt einen Teppich aus Plastik schwebt. Weniger Plastik zu benutzen ist eine Herausvorderung, aber machbar. Da hilft z.B. Zero Waste Läden, wie Foifi in Zürich. Da kann man eine Dose direkt ausfüllen, mit Bohnen, Getreide, Schoggi, Putzmittel etc. Und auch einen Kafi mit lokalem Gebäck und eine Atmosphäre von einem Laden von vergangenen Jahren mit modernen Twist geniessen. 

Liian monta palaa suklaata

Tuosta noin, ihan suvereenisti, sen enempää pohdiskelematta, käytin 18 Sveitsin frangia, jotakuinkin 16 euroa suklaaseen. Olihan se pakkotilanne. Piti saada blogiin parempi headeri tai siis ylipäätään kuva. Alkuperäisessä kuvassa poseerasi supermarketin halvin, tumma taloussuklaa. Ihan pätevästi ja tyylillä, sanoisin. Tämänpäiväisen hienostuneen suklaan hinnalla olisin saanut näitä peruslevyjä sitäpaitsi 10 kappaletta. Kaksi kiloa.

headeri blogi 1

Kun viime viikolla kohelsin ulkoasun kanssa, jouduin pakkorakoon ja käyttämään varastosta vanhoja kuvia. Wieniläiskonvehdit olivat myös ihan ok, ei siinä mitään, mutta en pitänyt kuvan valaistuksesta ja sitäpaitsi pala suklaata ei kyllä viittaa konvehteihin, jos ollaan tarkkoja. Joten kirjoitin kalenteriin punaisella kynällä tiistain kohdalle: “suklaakauppa!”. Ja tiistaina marssin asemalle, ajoin junalla 7 minuuttia Stadelhofenille ja sujahdin määrätietoisin askelin lempikauppaani Stadelhofenilla.

Jos haluaa kallista sveitsiläistä suklaata, on Zürichissä tarjolla Sprünglin, Teuscherin, Honoldin ja Läderachin tuotteita, muun muassa. Hartaan empiirisen tutkimuksen jälkeen olen päätynyt nimeämään lempikaupakseni Läderachiin, jonka hinta-laatusuhde on paras. Näitäkään suklaita ei pistellä kuin leipää nälkään – ellei ole kultarannikon miljonääri, jolle kaviaari shampanjan kera on kulunut snäkki – vaan pienissä määrissä nautinnoksi. (Jos suklaa ei kiinnosta, niin Läderach on myös oiva pakopaikka helteillä, lämpötila liikkeessä on aina mukavan viileä.)

headeri blogi 2

Wieniläinen konvehti ja hymyn loihtija

Sain 250 g suklaapussukkani lisäksi matkaevääksi vaaleanpunaisen wieniläiskonvehdin.  Ruusunlehden värisen kuoren alla on kakkukerrosten välissä vadelmaista täytettä. Täällä osataan homma. Ei kukaan lähde huonotuulisena putiikista, josta saa elegantteja maistiaisia mukaan.

Kuvaan valitut suklaat ovat irtolevysuklaata, siis jättimäisiä suklaalevyjä, joista myyjä murtaa haluamasi palasen. Naapurin Sylvia kertoi jonain mennenä vuonna käyneensä kaupassa ja kauhistelleensa esillepanoa. “Sanoin niille, että mitä jos joku aivastaa tai yskii, sehän on todella epähygienistä!” Tosin niin kaikki muutkin elintarvikkeet ovat esillä tiskissä. Suklaata vain ei olla totuttu näkemään ilman paperia.

headeri blogi 3

Siinä niitä on. Suklaapaloja.

Tuoresuklaan valikoimissa juuri nyt eniten kiinnostaa tummasuklaa-mustaviinimarja ja karamelli-krokantti. Pistaasi taas on aina hyvää tumman suklaan kanssa. Toivoakseni niitä löytyy myös pikkupussukasta.

Ja kuinkas ollakaan. Kun saan otettua kuvat, puraistua palan valkosuklaisesta pistaasi-mantelipalasta, joka maistuu vahvasti sitruunalle, ei suklaa kiinnosta enää ollenkaan. Vika ei ole suklaan, vaan ylipäätään makean. Kaivan hapankorppulaatikon ja viistän päälle Gruyèreä. Ehkä blogin nimi pistäisi vaihtaa palaksi juustoa?

En resumen: Soy chapa. (Le cambié el formato a mi blog en la semana pasada, antes de que estaba seguro que si lo ni siquiera quiero. En eso se me perdió la foto de header y ya que el blog se llama “Un pedazo de chocolate”, tuve que ir a comprar una bolsita de chocolates para la nueva foto. También tuve que degustar un bonbón vienes. Y pensé seguir con cada uno de los chocolates arriba en la foto. Pero de pronto ya no quería nada dulce. Sino que empezé pensar en cambiar el nombre del blog: Un pezado de queso.)

Kurzgesagt: Es war nicht wirklich extra gemacht, diesen neuen Look vom Blog, sondern nur ein Plan für die Zukunft. Der Plan war nur plötzlich online und das Blog ohne Header. Deswegen musste ich zum Schoggiladen. Deswegen musste ich ein Wiener Konfekt degustieren. Deswegen wollte ich einen kleinen Stück von allen Sorten oben im Foto probieren. Deswegen dachte ich, Süsses nie mehr. Und deswegen mache jetzt Pläne für einen neuen Namen für mein Blog: Ein Stück Chäs.

%d bloggers like this: