Alppijuustoa keskeltä kaupunkia

Alppijuustoa keskeltä kaupunkia

Zürich nyt ei ole varsinainen metropoli, ainakaan maailman mittakaavassa, pikemminkin pikkukaupunki. Mutta silti kaupunki. Ja maaseutu on jossain tuolla ulkopuolella, Sveitsissä myös vuoristossa.

Urbaanin kaupunkilaisen iloksi on Zürichiin ilmestynyt useampi automaatti, josta saa juustoa, voita, makkaroita, hilloa tai sipsejä – suoraan Alpeilta.

Ratikkaa odotellessa voi mukaan napata iltapalafonduen./While waiting the tram you can get your fondue for dinner.
Korttimaksu toimii./Payment with card works.

Tein juttua Maataloustuottajien lehteen ja juttelin idean lanseeranneen emännän, Margrit Abderhaldenin kanssa. Luomu- ja pientuottajan on tehtävä leivän eteen valtavasti töitä, eikä uusien modernien ideoiden edessä ole varaa epäröidä. Margrit on myös tehnyt Alppien keittokirjan ja ollut mukana tekemässä kokkausohjelmia televisiossa.

Nappaan myös mukaan fonduesekoituksen ja voita. Juusto päätyy caqueloniin heti samana iltana ja maistuu valtavan hyvältä leivän kanssa ilta-auringossa pihalla. Tuntuu merkittävältä, että tiedän missä juuston tuottaneet lehmät juuri nyt laiduntavat ja kuka on hämmentänyt massan juustoksi. Eikä hinnasta mene mitään marketille tai tukulle.

Auringossa pehmenevät ostokset: fondue, voi ja vadelmapiiras. /Melting in the sun: fondue, butter and for dessert a raspberrypie.

Alppituotteissa on tiettyä vuoristoromantiikkaa ja luomutrendi vetää. Halusin tietty itsekin kokeilla miltä maistuu Margritin vadelmapiiras, jonka marjat ovat hänen pihansa puskista. Mukana projektissa on muutama tuottaja, kaikki pieniä luomutiloja.

Koronan aikaan automaatilla on käynyt kuhina. Tämä on keskellä kaupunkia, Zürichin pääaseman vieressä ratikkapysäkillä ulkoilmassa. Ei tarvitse mennä kauppaan ja ostosajankohdankin voi päättää itse. Snäkkiä voi hakea vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu.

En ehkä lähtisi varta vasten Alpomaatille ostoksille, mutta jos sattuisin olemaan näillä main, voisin hyvinkin napata mukaan jotain herkkua matkalle mutusteltavaksi tai ihan vain peruselintarvikkeita. Alppitilalliselle se tietää paksumpaa lompakkoa ja me saamme mehuja, pikkelsejä ja kuivalihaa, joiden tuotanto- sekä jakeluketju on mahdollisimman lyhyt. Abderhaldenin juustotkin tehdään perhepiirissä, niistä vastaa Margritin mies, Ueli.

Kesäfondue, mikä ettei./Summerfondue is also allowed.

En resumen: Para conseguir próductos órganicos y directo del productor, no tenés que ir muy lejos. En Zurich hay un Alpomat, donde se encuentra jaleas, embutidos, snacks y queso directo de los Alpes, de las fincas pequeñas. Una idea, que le trae más plata al productor y el campo más cerca al ciudadano urbano.

Kurzgesagt: In Zurich muss man nicht weit Alpkäse, Trockenfleisch, Confiture, Alpbutter oder Snacks zu suchen. Alles bio und direkt von Kleinproduzenten, ohne Zwischenhändler. Sogar die Himbeeren in Linzertörtli sind von dem Garten von Margrit Abderhalden, die Mutter von Alpomaten.

Mitä eväsreppuun?

Mitä eväsreppuun?

Retki ilman eväitä on huono retki tai ainakin todennäköisyys, että siitä tulee surkea, on suuri. Olen nimittäin niitä, jotka eivät kestä pitkää ruokaväliä, pinna kiristyy ja aivosumu valtaa tilaa. Sitäpaitsi eväät ovat vaelluksen, pyöräretken tai patikan kohokohta. Vai ovatko?

Pyöräilysortsit jalassa, aurinorasvaa läiskitty. Pyörin keittiössä ees taas. Pysähdyn hetkeksi. No ne samat. Hedelmää ja vihanneksia virkistykseksi, pähkinöitä proteiiniksi, jotain leipää hiilihydraatiksi ja väliin taas proteiinia. Lisäksi herkkua ja vettä. Menojalkaa kutkuttaa, pitäisi päästä lähtemään. En jaksa miettiä sen enempää ja lataan tarvittavat laatikkoon, tarakalle – hep.

Jaksaisiko näillä? / Would this be enough?

Menoks./Off we go.

Vuoristoon tai muille tuntemattomille reiteille otan aina ylimääräistä mukaan, sillä koskaan ei tiedä. Ehkä polku on poikki ja pitää tehdä ylimääräinen lenkki, kenties myöhästymme kuplahissistä, mitä jos eksymme. Myös pyörälenkeillä, vaikka vain lähiseudulla, on pari ylimääräistä Tricopiliaa taskussa, sillä jos kintuista loppuu veto, ei mistään tule mitään. Parikymmenen kilometrin säteellä voi hyvinkin kertyä 600 m nousua ja se vie voimia.

Sveitsissä on vaelluspolkujen varrella usein paikkoja, jotka tarjoavat särvintä. Silti otan mukaan omiakin eväitä, sillä varsinkin, jos kotoa on lähdetty aamuvarhaisella jonnekin maan äärikolkkaan, saattaa nälkä kolkutella jo ennen kuin tossut kohtaavat polun.

Myrsky tai joku vehje oli tehnyt tuhojaan. /A storm or a machine has made some damage.
Tästä yli. / Some carrying to do.

Oma lukunsa ovat kesäiset alppitilat, joille monesti poikkeamme, eväistä huolimatta. Lehmät viedään kesäksi vuorille laiduntamaan ja ohikulkijoille tarjoillaan kaakaota vieressä hamuavien lehmien maidosta, omaa juustoa, kenties itse tehtyä leipää. Todellakin lähellä tuotettua ja suoraan tilalliselta. Näitä viehättäviä yrityksiä haluan aina tukea ja tunnelma on aivan jotain muuta kuin isolla ravintolan terassilla, vaikka nekin ovat joskus paikallaan. Varsinkin, kun nestehukassa lopulta pääset perille ja saat vihdoinkin lämpimän aterian eteesi.

Costaricalainen on kuin kotonaan pyöräillessään joen läpi./Costarrican feels like home riding to the other side of the river.

Mitään kovin gourmeta ei reppuun ole eksynyt, sillä retken pääsuunnitelijana energiani menevät usein arjen muiden puuhien lisäksi reitin etsimiseen, aikataulun funtsimiseen ja varusteiden kasaamiseen. Puhumattakaan, että näistä lähdöistä monesti päätetään myöhään edellisiltana, jolloin kauppareissu on unohdettava ajallisista syistä. Se mitä ei saa matkalla huoltoasemalta on siis unohdettava. Tosin moottoriteiden huoltsikoilla on yllättävän hyvät valikoimat. Yhdeltä on ostettu mukaan mm. sipulia, sillä se piristää ankeimmankin voileivän – eikä Aldolle ole ateriaa ilman sipulia.

Tälle pyöräilylle otettiin mukaan lavennettu snäkki eli kevytlounas, jolla kestäisi kotiin asti. Tarkoitus oli ajaa uutta reittiä ja siltä varalta, että matka venyisi tai tekisikin mieli vetää vielä yksi mäki ylös, pakkasin mukaan näkkärit humuksella ja suolakurkulla. Yleensä näille kotiseudun pyöräilyille riittävät pähkinät ja Tricopilia, Costa Ricasta tuotu guava-hedelmästä tehty tahnamainen tuote, marmeladilta vaikuttava snäkki, joka herättää lähes kuolleista. Se on luultavasti 150 prosenttisesti sokeria ja tuntuu menevän suoraan lihaksiin. Varmaankin erittäin epäterveellistä, mutta sentään hedelmästä ja toimii energialähteenä silloin, kun sitä kaipaa.

Kuvissa vilahtelee muoviset eväslaatikot ja jos joku nyt pyörittelee päätä, niin kyllä, meiltä löytyy myös peltinen loota ja leipiä laitetaan mehiläisvahakääreeseen, samoin muita eväitä. Pyöräillessä laatikot ovat pakollisia, sillä matkanteko on kuoppaista ja eväät muussantuvat nopeasti, varsinkin jos ne köytetään tarakkaan tiukalla kumilenkillä.

Tämäkin lämmittää costaricalaisen sydäntä. Maissipelto. Tästä saisi paljon tortilloita./Also very heartwarming to a costarrican: a cornfield. Material for future tortillas.
Siis mitä, ei mäkeä?! / So where´s the hill??
Tässä kasvaa sveitsiläistä spelttiä. / Here groes Swiss spelt.

Uskon tekeväni ekoteon, käyttämällä näitä ikivanhoja laatikoita kunnes ne hajoavat. Uudet, jos niitä koskaan tarvitsen, tulevat olemaan jotain muuta kuin muovia.

En siis ole mikään luksusretkeilijä. En edes keskitason, vaan otetaan-mitä-on -periaatteella eväskassinsa pakkaava. Suunnittelen välillä ottavani mukaan itse tehtyjä kaalipiirakoita, joskus pakkasesta löytyy korvapuusteja, katselen ruokatermaria sillä silmällä ja unohdan sen heti siinä hetkessä, kun pitäisi miettiä sisältöä. Joku muheva keitto voisi olla hyvä viileällä vaelluksella.

Onhan tämä nyt kaunista! /Beautiful, what can I say?!

Makkaranpaistoon olemme myös päätyneet hyvin harvoin, sillä siihen suhraantuu helposti tunti puolitoista syömisineen. Nuotiopaikkoja on kyllä, jopa halkoineen, mutta jos alkaa etsiä maastosta poltettavaa, hakkaa ja sahaa, on siihen budjetoitava oma aikansa. Makkara on sitäpaitsi ilahduttava kerran, toisenkin, sen jälkeen se alkaa puuduttaa. Itse olen vaiheessa, jossa Bratwurst herättää enää ällötystä ja kasvisvaihtoehdot on kaikki kokeiltu ja innostusta jäljellä nolla. Nuotiolla voi toki keitellä vaikka kahvia tai tehdä ruokaa, mutta en ole ihan valmis roudaamaan tarvittavia pannuja ja kattiloita vuoristopoluille kannettavaksi.

Mihinkäs suuntaan lähdettäisiin?/So, which way?

Mitä muuta meillä sitten on eväänä? Vaihdellen kaikenlaista suolaista, makeaa ja raikasta, sekä energiaa. Kokonainen hunajameloni, kurkku, tomaatteja, aprikooseja (ei kovin kypsiä, ne hilloontuvat), perunalastuja, sillä suolainen maistuu hikisen nousun jälkeen, samasta syystä popcornia, joka toimii myös nuotion sytykkeenä hätätapauksessa, kevätsipulia, termarillinen kahvia, pulloittain vettä, keitettyjä kananmunia, pipareita, suolaisia keksejä, joskus karkkeja, suklaata (ei pahimmalla helteellä…). Leivät teen yleensä valmiiksi, mutta joskus on otettu mukaan sämpylät ja täytteet ja tehtailtu kukin maun mukaan omia versioita niistä.

Tauon paikka. / Time to rest.
Snäkkiä. Aprikoosit pikkuisen hilloontuivat, mutta ei se nälkäistä haittaa./Snack. The apricots a bit in a jelly-form, but a hungry person doesn´t complain.
Tämä on…kasvi?/ A…plant?

Tämänkertaisen pyörälenkin alkuvaiheessa pääsin kiipeämään puunrunkojen yli pyörää kantaen. 14 kiloinen pyörä nousi yllättävän kevyesti, huomaa, että Thuninjärven lenkillä tuli tätäkin lajia treenattua tavallista enemmän. Ei haitannut, että puhelimen ehdottamalla reitillä oli jälleen sortunutta polkua, portaita, mäkeä, jota valuin takaperin alas työntäessäni pyörää.

Thuninjärvellä nielaisin kolme metsäkärpästä tai hyttystä, jotain melkoa isoa, läähättäessäni mäkeä ylös. Tänään vältin nämä proteiinipitoiset raakasnäkit. Vatsa kurni vasta ylimmällä huipulla. Parkkeerattiin pyörät nurtsille. Lepohetki, murkinaa ja tuijotusta kaukaisille vuorille. Kolmen paarman piston verran istuskeltiin, sitten olin jälleen valmis lähtemään liikkeelle.

Zürichinjärveä ja Rigi-vuori./Lake Zürich and Rigi-mountain.

Paluumatkalla rintalihas kramppasi omituisesti kivisellä polulla alamäkeä peltojen välissä rympsyttäessä. Ei ollut ainakaan energiapulasta kyse, mutta jonkinsorttista väsymystä kai. Ajettiin ensin Vanhan Omenapuun -tietä, ihmeteltiin minne katosi Venäläispojan Risteys ja lopulta posotettiin täyttä hoipakkaa Kahden Cadillacin Mäkeä vasemmalle alas kaartaen. Nuo eivät ole siis virallisia paikkojen nimiä, vaan meidän maamerkkejä. Jos sattuisit sitä miettimään.

Nuokin nauttivat./They are also enjoying the day.
Täällä on jo niitetty viljaa./Some work done on this field.

Tavallista tukuisammat eväät pistivät nousemaan ylimääräisen mäen ja jaksoa riitti vielä loppuvaiheessa pulahdukseen Zürichinjärveen. Märät uikkarit hikisten pyöräilyvaatteiden alla eivät ole suositeltavat. Silti viileä vesi tuntui järjettömän hyvältä kiehuvissa lihaksissa.

Kotona menin suoraan keittiöön. Laatikot pesuun ja mitä sitten? No ruokaa. Tietysti.

En resumen: No hay un buen paseito sin una buena merinda. Siempre podría ser mejor, más lujoso o variadito, pero sea lo que sea, sabe rico, cuando estás afuera.

Kurzgesagt: Es gibt kein guten Ausflug ohne Proviant. Er könnte auch immer besser, luxuriöser oder vielseiteger sein, aber alles schmeckt gut in der frischen Luft.

Hedelmiä ja currya

Hedelmiä ja currya

Parin päivän aikana sää on vaihtunut ikuissyksystä kevääseen ja siitä talveen ja taas siihen syksyyn niin nopealla tahdilla, ettei ihminen tahdo kestää perässä. Sillä aikaa, kun lämpötilat ovat sahanneet ylös ja alas ja myrskyt roipottaneet paikkoja valtavalla voimalla, olen istuskellut keittiössä tutkimassa keittokirjoja.

Torquaissa, Britannian rannikolla, maistoin yhdistelmää, jossa yhdistyivät suolainen, makea ja polttava. Olin lapsi ja maku, curry-kana, jossa makean osassa oli banaani, oli jotain täysin makumaailmani räjäyttävää.

Sama ruoka tuli mieleeni, kun sain eteeni lautasen Riz Casimiria Sveitsissä. Annos oli sen verran vaatimaton, etten muista edes missä sen söin, ainoastaan yhteyden muistoon. Jotain lämmintä jäi mieleen läpättelemään ja suhtaudun zürichiläiseen kummalliseen ruokalajiin lämmöllä.

Ja kyllä, Riz Casimir on kehitelty aivan kotikulmillani, -50-luvulla, luultavasti sodanjälkeisen sukupolven kaukokaipuuseen. Se kuului jossain vaiheessa kaikkien ravintoloiden perusruokalistaan, nyt Riz Casimiria saa kuulemma etsiä.

Ainekset kasassa. / The ingredients ready for Casimir.

Resepti löytyi omasta kaapista zürichiläisen kasvisravintola Hiltlin keittokirjasta, nimellä “Casimir” Alkuperäisessä versiossa proteiinilähteenä on vasikanleikettä tai sikaa, minä valitsin ehdotetuista quornista, seitanista tai tofusta sen ensimmäisen. Kaupan paketissa palaset olivat vähän isoja, joten pilkoin ne mieleni mukaisiksi. Maku jäi lopulta vaatimattomaksi, quornimaiseksi, joten jos tätä ikinä enää teen, laittaisin mausteita paistamisen yhteydessä. Kenties currya ja ehkä sitä chiliäkin, vaikkei se perusreseptiin kuulu.

Ei tämä muutenkaan mennyt keittokirjan mukaan. Ongelmat alkoivat kaupassa: ananakset olivat vihreitä, aivan täysin raakoja, persikoita ei tietenkään ole tähän aikaan vuodesta ja litsit nyt eivät vain kuulu meidän pienen kaupan valikoimaan. Joten tein, kuten monissa ravintoloissa, joissa Riz Casimiria tarjoillaan, otin ananakset ja persikat tölkeistä. Litsit päätin unohtaa.

Pilkoin sipulin ja quornin, paiston ne ja heitin hedelmät sekaan. Mausteiksi currya, kurkumaa, korianteria, kookosjauhetta, valkopippuria. Vaikutti hyvältä. Loraus viiniä ja annoin annoksen porista.

Nooh, en nyt ehkä menisi vieraille tarjoamaan…/ Wouldn´t probably offer for quests…

Omassa versiossani käytin soijakermaa. Se ei toiminut toivotun lailla, vaan meni hapahkossa seoksessa, ruokosokerista huolimatta, kokkareiseksi. Ei hyvä. Epäesteettistä, vaikkei vaikuttanut makuun. Soijakermalla on välillä tätä ominaisuutta ja yleensä ahkera sekoittelu auttaa – ei tällä kertaa.

Kansallisruuaksikin mainittu Riz Casimir tarjoillaan Zürichissä usein myös paistetun banaanin kera, joskus myös päällä kermatötterö. Todelliset överit konservatiivisessa kaupungissa. Keittokirjan ohjeessa skipattiin kaikki nämä jälkiruokaan vivahtavat aineet ja jopa se riisi. Omalle lautaselleni keitin lisäksi basmatia tasoittamaan hedelmäisyyttä. Pistelin menemään, mutta makumuiston kaipaus jäi vielä vaivaamaan.

En resumen: Con tantas tormentas tenía tiempo de estudiar los libros de cocina en casa y encontré un comida exótica, pero originalmente de Zurich. Riz Casimir lleva piña, melocotones y a veces hasta banano. Suena muy dulce – y también es. Mi intento era con quorn y vegetariano, pero la crema de soya no sirve con fruta y vino blanco. La apariencia: horrorosa. Sabor: comible.

Kurzgesagt: Wenn das Wetter Sturm nach Sturm bringt, ist es besser zu Hause zu bleiben. Es gab Zeit Kochbücher zu studieren und ich habe etwas Zürcherisches gemacht, nämlich Riz Casimir. Obwohl es eine vegetarische version war und eher wie nur Casimir, ein Rezept vom Hiltl. Resultat: süss, aber hat geschmeckt. Und ich weiss warum Hiltl Soya Rahm nicht empfohlen hat: es funktioniert nicht.

Tammikuun ulkolounas

Tammikuun ulkolounas

Tämä on se päivä, kun herään lähestyvään tietoisuuteen Trumpista. Hän ja minä olemme muutaman päivän ajan saman maan rajojen sisällä. Gretakin on läsnä. Ilmasto yrittää suorituspaineissaan käyttäytyä normaalisti ja pistää mittarit miinuksen puolelle. Ja koska on talven kylmin aamupäivä, tietenkin päätän, että tänään on myös se päivä, jolloin luonnollisesti haluan lounasta ulkona.

Jätämme, tytär ja minä, työmaat levälleen, pesemme kädet, kaivamme paksuja vaatteita, lämmintä ja pulleaa kaapista, vintiltä, missä ne lienevätkään.

Värit ovat herkän hennot / Subtle colours.

Pudistelen repusta hämähäkit ja haluaisin tietenkin vuorille, olisihan siellä tarjolla aurinkoa ja lunta, mutta kotosalla taas kaikenlaista jarruttavaa, kuten velvollisuuksia ja supistelevia keuhkoputkia.

Keitämme kananmunat, kaivamme kaapeista sen mitä löytyy. Aika hyvin kertyy aineksia, kyllä tällä pääsee lähimmälle aurinkoiselle nuotiopaikalle. Sillä nyt ei tallata kuin lähimaastoon, vuori sekin, mutta kotikylällä, pellon ja metsän reunassa.

Heitämme kaupan kautta ja ärrymme siitä, ettei intolerantille ole laktoositonta makkaraa, siis edes kasvissellaista. Emme nälissämme ja ulkoilmainnostuksessamme keksi muutakaan mukaan otettavaa, joten reppuun menee yksi tavallinen bratwurst ja yksi kasviscervelat, perusmakkaran kopio ja tarvittavia entsyymejä laktoosin pilkkomiseen.

Kävisikö savustettu lounas? / What about smoked lunch?
Kauhee duuni, tarvii vaahtokarkkei. /So much work – need a marshmallow. And a couple more.
Onnellisuus vaatii vain ruokaa./Food brings happiness.

Puolivälissä alkaa olo ja mieli lämmetä. Värit ovat kauniit, maasto sokerikuorrutettua. Ohitamme kävelyllä olevan naisen ainakin neljästi, kun jäämme ottamaan kuvia ja taas lähdemme matkaan. Pitäähän tikasta yrittää ottaa kuva. Ei onnistu, koska lintu on jatkuvassa liikkeessä energiantarpeessaan.

Nuotiopaikalla tarkastamme saaliin: mukaan saatiin haalittua vain kosteita tai märkiä oksia. Sytyshomma ei sekään luonnistu. Aurinko lämmittää, silti kylmä hohkaa. Kun kaikki materiaalit on käytetty, olemme valmiita palaamaan kotiin ja alapihalle, ehkä sinne jo paistaisi aurinko. Takka, olemme tulossa, virittäydy valmiiksi!

Leiri./Camp.
Lounas tuloillaan./Lunch coming.

Uhkaavat taikasanat toimivat ja tuli päättää sittenkin pysytellä hengissä. Minä juoksentelen kuin ahkera koira lähimaastossa ja haalin lisää kosteahkoa tai puolikuivaa poltettavaa. Nälissämme ja uskomatta nuotion pitkäikäisyyteen iskemme heti kiinni jälkiruokaan. Paahdettuja vaahtokarkkeja, niitä on saatava.

Tahmea ja makea piristää. Levittelen eväitä pöydälle, jolle pöytäliina ei olisi tehnyt pahaa. Bambuliinat, joihin olin käärinyt kananmunat ja tomaatit eivät ole kovinkaan esteettisiä.

Ruokaa ja heti!/Some food and now, please!
Tarkkailja./Somebody´s whatching you.
Järjestystä metsään!/Order in the woods!

Kaksi varista aloittaa lähestymisvalmistelut sillä hetkellä kun rapistelen leipäpussia. Murut ja perunankuoret käyvät kaupaksi. Heistä tulee uskollisia ystäviä aina metsän reunaan asti, jonne ne seuraavat meitä.

Nuotiomateriaalia on kotimatkalla tarjolla läjäpäin. Kukapa olisi arvannut, että tällä tiellä on jopa pinottuja puita, risukasojen lisäksi.

Kasvot auringosta ja viileästä hohkaten saavumme kotikortteliin. Kuin pitemmältäkin retkeltä. Aidan välistä pilkistää ruusunmarja ja kaunis ruusu. Sekin on tullut lämmittelemään aurinkoon.

Tammikuun ruusu./A January rose.

En resumen: Qué se hace en el día más frío del año? Se sube al monte cercano, hace fogata y almuerza afuera en el sol. Por su puesto.

Kurzgesagt: Was macht man am kältesten Tag des Winters? Läuft hinauf auf dem Hügeli, macht feuer und hat Mittagsessen draussen in der Sonne. Natürlich.

Kuin karkkikaupassa

Kuin karkkikaupassa

Kävelen Zürichin keskusaseman vieressä kokoaan uudestaan rakennetulla kadulla kassi kilisten. Sen sijaan, että olisin viemässä tyhjentyneitä hillo- ja muita purkkeja kierrätykseen, olen menossa niiden kanssa ostoksille. Vain etikalta löyhkäävät purkit hylkään.

Chez Mamie ja sen vieressä oleva käytetyn elektroniikan liike näyttävät eleganteilta putiikeilta hädin tuskin valmiissa rakennuksissa, mutta edustavat uutta suuntausta. Kaupunkiin on tullut pikkuhiljaa lisää zero waste -ajattelua tukevia kauppoja, joiden soisi menestyvän.

Chez Mamie houkuttelee / Chez Mamie is tempting.

Foifi on oman reittini sivussa, mutta tykkään käydä siellä, jo pelkästään ilmapiirin vuoksi. Chez Mamiella on kaksi liikettä Zürichissä ja ympäri Sveitsiä sisarusputiikkeja. Foifi ja Chez Mamie ovat hyvin samantyyppisiä, ideana se, että kaikki mitä vain suinkin voi, myydään ilman pakkauksia tai purkeissa, joita voi käyttää uudelleen. Chez Mamiessa vallitsee myös luomu ja luontoystävälliset tuotteet.

Yhdellä kertaa en ehkä ihan pysty edes rekisteröimään, mitä kaikkea täältä saisi. Olemme jo siirtyneet takaisin palasaippuaan, tytär käyttää hammastahnaa pienestä metallirasiasta, kun taas vanhemmat jatkavat perinteistä linjaansa vanhan tutun tahnan parissa. Siitä luopuminen tuntuu liian suurelta riskiltä; hammaslääkärikäynnistä Sveitsissä saa maksaa maltaita. Tytärtä kiinnostavat myös sampoot. Täyttökerralla hinta on ensimmäistä edullisempi.

Tuotteita hiusten hoitoon./Hair products.
Saisiko olla sveitsiläistä yrttiteetä?/Some Swiss herbal tea?
….Entä costaricalaista sokeria? Eikö? Entä suomalaista xylitolia?/…Or Costarrican suger? No? Then Finnish xylitol?

Hyllyissä on ekologisia pesuaineita, herkkuja, kuten vegaanisia pipareita, suklaanibsejä, kuivahedelmiä, tiskiharjoja, vessapaperia, montaa sorttia teetä, pastaa, papuja, sokeria ja vihanneksiakin, myös niitä vinoja ja vänkkyröitä. Tiskillä lukee, että myös täyskermaa ja tofua löytyy.

Systeemi toimii niin, että voit tuoda oman pussisi tai purnukkasi, punnita ne kaupassa ja ladata täyteen tavaraa. Tai vaihtoehtoisesti lunastaa käyttöösi Chez Mamien purkin, pullon tai kangaspussin. Ne voi tuoda takaisin tai jättää omaan käyttöön.

Xylitolia mukaan. /Finnish xylitol it is.
Voit pistää jyväsi näihin kivoihin pusseihin tai tuoda omasi./You can put your grains in these cute bags or bring your own.
Karpaloita mukaan./Cranberries to go.

Yritän vertailla hintoja tavalliseen supermarkettiin, mutten oikein muista kilohintoja. Sen sijaan huomaamme, että luomuoliiviöljy on täällä samaa luokkaa kuin lähikaupassa.

Tämän sorttisissa putiikeissa on jotain vanhan ajan charmia, herttaista kotoisuutta, joka vetoaa. Vähän kuin leikittäisi kauppaa. Viimeistään herkut houkuttelevat täyttämään purkin; olo on kuin karkkikaupassa. Kaikkea tekisi mieli – mitään en tarvitse, mutta olisi kiva ostaa jotain. Mukaan lähtee kuivattuja karpaloita ja suomalaista xylitolisokeria, joka on costaricalaisen ruokosokerin vieressä. Meidän perhe on siis hyvin edustettuna.

Hyllyissä myös erilaisia öljyjä ja palasampoota./You get here also different kinds of oils and shampoobars.
Houkutusten osasto: pipareita, suklaata…/Very tempting area: the sweets. Coockies, chocolates…
Vihannekset saavat luvalla olla eri kokoisia ja muotoisia. Annetaan kaikille mahdollisuus! (Löydätkö sydämen muotoisen perunan?) The vegetables may also be of different sizes and forms. Let them live! (Do you find the heart shaped potato?)

En olisi valmis maksamaan paljaammasta tuotteesta kovinkaan paljon enemmän, edes tukeakseni erittäin hyvää suuntausta, sillä hinnat ovat Sveitsissä jo valmiiksi tarpeeksi suolaisia. Siksi haluan vielä tarkistaa hinnat.

Putiikki on kätevästi aseman vieressä ja koska näihin kortteleihin on muutenkin asiaa, tulen käymään täällä varmasti melko säännöllisesti. Viikko-ostosten tekeminen jakautuu jo alunperinkin useaan kauppaan, koska yksi myy yhtä sorttia, toinen toista ja tähän sarjaan haluan liittää Chez Mamien. Se vaatii aikamoista pläänäystä ja saattaa johtaa siihen, että aina unohtuu jotain.

Lähikauppaketjun liikkeet Genevessä ovat kokeilemassa muistaakseni kuivapapujen ja riisin myyntiä ilman pakkausta – toivoakseni kokeilu laajenee käsittämään muita tuotteita ja tulee myös pian Zürichiin ja meidän kylälle.

Tässä osa purkeista, laatikoista ja pusseista, joissa voit viedä kotiin tuotteita./Part of the cute bags, boxes and jars to take to take the products home.
Jokaiselle jotakin: täyskermasta tofuun. /There´s something for everybody: from milk to tofu.

En resumen: En Zürich hay unas tiendas, donde se puede comprar productos sin empaque: ecológico y además divertido. De Chez Mamie en un estante encontramos también nuestra familia: azúcar de caña de Costa Rica, se había colocado muy bonito a la par del azúcar de abedul de Finlandia.

Kurzgesagt: In Zürich gibt es einige Läden, wo man die Produkte ohne Verpackung kaufen kann: ökologisch und es macht spass. Wir haben in Chez Mamie auf einem Regal auch unsere Familie gefunden: Rohzucker aus Costa Rica hatte sich so schön neben dem Birkenzucker, Xylit, aus Finnland, plaziert.

Sveitsiläinen vs. suomalainen suklaapatukka

Sveitsiläinen vs. suomalainen suklaapatukka

Koska blogin nimi on Pala suklaata, on kai asiaankuuluvaa, että suklaa tulee aina silloin tällöin esiin. Ei silti, että elämä olisi kovin suklaista tai että eläisin suklaan ympäröimänä. Tai no, tavallaan kyllä, sillä toisella puolen järveä kimmeltävät pian suklaatehtaan miljoonat jouluvalot, kaupungissa tulevat ensimmäisten joukossa suklaaliikkeet vastaan ja vieressäni on lautasellinen suklaapatukoita; kuvausrekvisiittaa.

Sveitsissä syödään kymmenisen kiloa suklaata vuosittain per nenä, mikä on tajuton määrä, mutta pari kiloa vähemmän kuin aiempina vuosina. Suklaata napostellaan sohvalla ja iltamyöhällä, kertoo tutkimus ja mikä minusta kuulostaa kummalliselta. Itse olen iltapäiväsuklaansyöjä. Alan rapistella papereita siinä vaiheessa, kun kahvi on tulossa ja maito siihen lämpenemässä.

Swiss chocolate bars; any that you know?
Sveitsiläisiä suklaapatukoita, tunnetko jonkun?/Swiss chocolate bars; any that you know?

Pyysin tyttären kavereita listaamaan parhaat sveitsiläiset suklaapatukat, siis ei levyjä, vaan pienemmät pötköt, houkuttelevuusjärjestyksessä. Tuloksena oli kysymysmerkkejä ja ulkomaisia brändejä sekä muutama sveitsiläinen vakiopatukka. Suklaa ilmeisesti syödään sittenkin levynä. Patukat herättivät lähinnä hämmennystä.

Perinteiset sveitsiläiset patukat ovat aika samanlaisia, vaaleaa, pehmeää praline-tyyppistä suklaata, jossa on kenties pähkinämurua. Nämä ovat niitä, joita lapset tuovat kouluun synttäreinä. Jokaiselle lapselle on oma vaalea pullamainen voilla leivottu leipänen, jonka väliin laitetaan sulaapötkö, kuten Branche. Kesällä järven reunustalla uimalasta saa samoja patukoita hodari-leivän välissä lämmitettynä. Näitä on myös sarvien sisällä.

My favorite: Kägi fret, Toblerone on the second place.
Lemppari: Kägi fret. Toblerone kakkosena. ./My favorite: Kägi fret, Toblerone on the second place.

Myös Toblerone mainittiin, varmaankin näistä patukoista ainut kansainvälisesti tunnettu merkki. Onko se suklaalevy vai patukka, riippuu syöjän silmästä sekä valitusta koosta. Pienin menee patukkakategoriaan ja on yksi omista suosikeistani. Tosi olen alkanut kallistua tummaan versioon. Vaalea on liian makea.

Munchin' and tastin' Swiss chocolate
Maistelu meneillään / Munchin’ and tastin’

Oma ykköseni on Kägi fret, vohvelisuklaa, jonka löysin jo ensimmäisellä Sveitsin reissulla. Rapea vohveli ei ole liian makea, mutta täyttää herkuntarpeen. Kägi fret vivahtaa Kismettiin, mutta on vähemmän vaniljainen. Kenties myös suklaakuori ohuempi? En tiedä, sillä ei ole juuri nyt vertailukappaletta saatavilla.

Swiss chocolate bars, anyone?
Sveitsiläisä suklaapatukoita, saisiko olla?/Swiss chocolate bars, anyone?

Maitosuklaan kehittänyt kansa ei selvästikään ole patukkaporukkaa. Sveitsissä ollaan ylpeitä innovatiivisuudesta, mutta maut ovat hyvinkin konservatiivisia tai niitä kokeillaan muualla kuin patukkateollisuudessa. Tietenkin on vaikkapa Lindtin trendisuklaat englanninkielisillä viesteillä, mutta ne tuskin ovat löytäneet vielä kansan sydämeen, vaan vetoavat pikemminkin turistiin. Nuorisokaan ei tunnu niistä syttyvän.

Niinpä alan jälleen tehdä ostoslistaa suomalaiselle joulutorille: Tupla, Fazerina, Royal ja Pätkis ainakin, Geisha ja joku mitä en nyt muista tyttärelle ja vielä nostalgian vuoksi Jim, Da Capo, Suffeli ja Susu…

En resumen: Barra de chocolate suizo no es un concepto, como sólo chocolate suizo. Probablemente, ya que les falta lo innovador. Claro que han surgido nuevos, pero nada que se haya quedado como un clásico, lo que te llama y que le daría el premio de la mejor barra del mundo. Eso ya le di a Tupla. O a Pätkis. O sería Kismet. Tal vez Fazerina…Esas son todas muy diferentes de una a otra – y finlandesas.

Kurzgesagt: Schweizer Schoggiriegel ist für mich immer noch ein Wunder. In dem Sinn, dass es wenige interessante gibt. Die klassische sind alle ziemlich ähnlich und die neue überzeugen mir auch nicht. Aber zwei haben auf meiner Liste von den besten Riegeln geschafft: Kägi Fret und Toblerone.

Oranssia lämmikettä

Mietin lenkillä, voisinko juosta jalkapallon kokoisen kurpitsan kanssa metsän läpi kotiin. Epämukavuus ja visio siitä, kuinka kompastuessa kurpitsa lentää kaaressa pöpelikköön, posahtaa haljetessaan ja räjähtää tuhannennuuskaksi, jätin sen kuitenkin ostamatta.

Juckerfarm Jonassa. /Juckerfarm, a pumpkin place in Jona

Näitä paikkoja on matkalla muutama, eräänlaisia pop-up kohtia, joihin kasataan syksyn tullen kurpitsoita, viereen ilmestyy metallinen kassa ja siitä voi sitten hakea haluamansa kaiverrettavaksi, keitettäväksi, paistettavaksi tai vain koristeeksi ulkopöydälle.

Loppu lenkki menee kurpitsan kuvat silmissä. Uunissa viipaleina, aah. Täytettynä, aah. Risotto, aah. Keitto, mm…

Ennen joulua haalin ikkunalaudan ulkopuolelle monta kurpitsaa varastoon, jotta niitä riittäisi mahdollisimman pitkään. Venytän kautta ja toivon, että uusi alkaisi pian. Siihen nähden kummallista, etten itse ole yrittänyt kasvattaa kurpitsoja. Vesi- ja hunajamelonitkin onnistuivat, miksei kurpitsa. Raapustan muistiinpanon kalenteriin huhtikuun kohdalle pohdittavaksi.

Kurpitsakeitto on vielä tekemättä, muita olen tänä syksynä ehtinyt jo kokata. Sitä syödään meillä niin usein, että jossain vaiheessa perhe alkaa muikistella. Keitot ovat muutenkin olleet jonkun aikaa pannassa, sillä tyttären viisaudenhammasoperaatio pisti syömään sauvasekottimella tehtyjä ruokia parin viikon ajan. Eivät ole maistuneet sen jälkeen.

Mutta nyt, sateen lotistessa ja lämpötilojen hiipuessa paksu soppa alkaa houkutella.

Sama väri, eri maku kuin kotona. Herkullista yhtäkaikki./Same color, different taste as at home. But delicious.

Kurpitsakeitto:

  • myskikurpitsaa 800 g
  • 1 peruna
  • 1 iso sipuli
  • loraus öljyä
  • muskottia, korianterijauhetta, valkopippuria
  • kasvislientä
  • kermaviiliä tai kasviskermaa
  • krutonkeja

Kuori kurpitsa ja poista siemenet. Jos se tuntuu hankalalta, voit myös laittaa sen uuniin joksikin aikaa ja sen jälkeen homma käy kätevämmin, samoin pilkkominen.

Pilko sipuli, kuullota hetki. Pistä peruna palasina perään, samoin kurpitsa. Päälle vettä sen verran, että kasvikset peittyvät ja kasvisliemijauhetta tai mitä käytätkään, sen verran kuin vesi vaatii.

Ripottele mausteita ja korianteria saa laittaa moninkertaisen määrän muihin mausteisiin verrattuna.

Kun kurpitsa ja perunat ovat pehmeitä, pistä sekaan lusikallinen-pari kermaviiliä tai kasviskermaa loraus. Edellinen tuo pientä hapokkuutta, josta pidän. Soseuta sauvasekottimella. Jos keitto on liian paksua, lisää vähän vettä. Maista. Lisää mausteita tarvittaessa. Niitä pitää laittaa reilusti.

Deluxe-versioon voit paahtaa krutonkeja eilisestä leivästä. Öljyä, valkosipuli ja leipäkuutioita. Päälle mustapippuria ja halutessasi suolaa. Ripottele lautasella keiton päälle. En guete!

Näissä on jotain eläimellistä. /These look like some sort of animal.

En resumen: Es la epoca de calabazas y ayotes. De eso hago sopa, risotto, calabaza rellena y a veces solo en tajadas cocinado en el horno. Riquísimo!

Kurzgesagt: Mein Lieblingsessen im Herbst, Kürbis! Kürbisrisotto, gefüllter Kürbis, Kürbissuppe, Ofenkürbis in Spalten – einfach herrlich!

Herkkuja vegaanikahvilassa

Mies istahti pöytään, selvästi toimistosta tulossa ja nälkäinen. Yhdellä lautasella täytetty sarvi, toisella kermaleivos ja vieressä marjainen kakkupala. Sarvi katosi miehen suuhun parilla haukulla. Paikalle kiiruhti hymyilevä nainen. Yksi leivos hänelle, toinen miehelle. Pusuttelua ja ulos.

Me taas istuimme pitkään ja hartaasti. Lokakuun ensimmäinen, harmaita pilviä taivaalla. Välistä paistoi aurinko kummallisen kesäisenä. Kahvila Sprösslingin ovet olivat selällään ja silti hikoilin, mietin siirtymistä auringottomaan tuoliin. Mutta olihan jo alkuilta, ei tätä kauan kestäisi.

Feikki-lohileipä ja marjateetä / Mock salmon sandwich and fruittea.

Muutaman kuukauden ikäisessä Zürichin ensimmäisessä täysin vegaanisessa kahvilassa Schaffhauserplatzilla tunnelma rauhoittui pikkuhiljaa. Kadun toisella puolen Gnädingerin kahvila-konditoria ja tämä uusi, amerikkalaisen ketjukahvilan tilalle tullut Gnädingerin jälkikasvu, Spörssling, näyttivät vetävän aivan yhtä lailla kahvittelijoita. Toiselta puolen kaupunkia tuli puoli ratikallista väkeä varta vasten vegaanikahvilaan. Vanhempia lapsineen, iäkkäitä pariskuntia, nuorisoa.

Olin jo aiemmin maistellut feikki-lohileivän marjateen kera. Suolaisuus vähän järkytti ja myös se, että öljyinen porkkana, joka halusi olla kala, luiskahteli jatkuvasti sämpylän välistä syliin. Laitoin silmäni kiinni ja koin lohihetken. Tämä oli parempaa, kuin lähikauppani tarjoama aina vähän epäilyttävältä maistuva aito lohi. Sitä vain mietin, että jos on täysvegaani, haluaako maistella kalanmakua vai onko se jotenkin outoa.

Listoilla on myös feikki-munaleipä sekä -kuivalihaleipä, erilaisia purkkeja täytettynä vihanneksilla ja höysteillä sekä jugurttityyppisiä marja-siemen -annoksia. Ja sitten tietysti ne leivonnaiset. Väittävät vegaanin taivaaksi.

Houkutteleva vai? / Looks tempting, or what do you think?

Oli leivonnainen minkälainen tahansa, niitä mättäessä tulee aina jossain vaiheessa mietittyä rasvan ja sokerin määrää. Spörsslingin tuotteista puuttuu eläinperäinen synti, joten sekasyöjälle ne ovat piirun verran parempi vaihtoehto. Joten niitä voi syödä useammin ja enemmän, lipsahdan ajattelemaan. Kahvila ei ole kuitenkaan mikään terveysruokala, vaan tähtäimessä on nautinto. Eläinperäisiä tuotteita ei täältä löydy, vain kahvimaitoa, jos joku sitä kaipaa ja erikseen pyytää.

Kahvilassa juoksentelee lapsia ja he löytävät heti koivikon vierestä kirjakasan. Yksi pöytä on tavallista matalampi. Sekin varmaan pienille kahvila-asiakkaille tarkoitettu.

Lämmin feikki-kinkku-sarvi on maukas. Oli myönnettävä, etten olisi osannut huomata kinkunkorviketta, ellei se olisi lukenut kyltissä. Jaamme sarven, koska donitsitkin houkuttelevat. Tämä ei ole mikään kevytkahvikeikka. Olinhan lenkistä uupunut ja kaipasin tömäkkää vahvistusta, perustelin.

Makeita donitseja ja feikki-kinkkusarvi. / Some sweet donuts and mock ham croissant.

Jälkkäriksi otin salted caramel -donitsin ja tytär praliiniversion. Rakenne oli aika tiukka, eikä sitä minusta aivan voi pistää raaka-aineiden piikkiin. Mutta maku oli hyvä. Pientä kateutta herätti se, että praliinidonitsissa oli sisälläkin täytettä, karamelliversiossa pelkkää pullaa. Myöhemmin seuraamme liittyi omenapiirakka, josta sen syöjällä oli ongelmia löytää omenaa. Se oli sekoitettu pieninä kuutioina taikinaan. Piirakka kuitenkin maistui.

En ole siirtymässä vegaaniksi, jos joku sitä nyt pohtii, mutta iloitsen vaihtoehdoista. Kahvila on sisustettu vanhoilla pöydillä ja tuoleilla sekä koivunrungoilla, seinät ovat modernia tyyliä. Ei siis mikään ihmeellinen kaikenkaikkiaan, mutta kuitenkin viihtyisä. Wlan pelaa ja se tuo selvästikin läppärityöntekijöitä ja istuskelijoita. Lähellä on myös vegaani kauppa Eva´s Apples ja suosittu second hand putiikki The New New. Keskittymä tuo tukea; samat ihmiset liikkuvat näissä kolmessa.

Praliinidonitsissa on sisälläkin jotain! / In praline donut there´s also some stuff inside!

Kahvilaan tullessa sanoin vitsinä, että tässähän on hyvä rivistö meille, jotka syömme sveitsiläisen lehmän maidosta tehtyä juustoa. Ensin kahvilan edustalle aurinkoon välipalalle ja sitten suora siirtymä parin metrin päähän, viereisen kutsuvan näköisen pizzerian pöytään illalliselle. En ollut yksin ajatukseni kanssa, sillä kahvilan nälkäinen pariskunta teki juuri näin. Lautasella oli enää puolikas pizza, kun me kävelimme kohti ratikkaa.

En resumen: En Zurich abrieron la primara cafetería vegana, Sprössling, hace unos meses y parece ser un éxito. Ya hemos probado el pancito de salmón falso, donuts de caramelo y de praline y queque de manzana. Todo sin próductos de origen animal. Un buen lugar de cafecitos y dulces pecaditos para cualquiera.

Kurzgesat: In Zürich gibt es seit einige Monaten ein vegenes Café in Schaffhauserlplatz, Sprössling. Wir haben schon Veganes Sandwich mit falschem Lachs aus Karotten, Donuts mit salty caramel und Praline und ein Stück Afpelkuchen probiert. Alles mit rein Pflanzlichen Produkten. Ein super Ort für ein Kaffee und etwas feines für alle.

Mustikkajahdissa vuorilla

Nähtiin liikaa mustikkapiirakkakuvia pohjoisesta ja iski mustikkakateus. Tai jos ei ihan kateus, niin ainakin himo. On se nyt hitto, ettei meillä kasva kuin sisältä haaleita pensasmustikoita. Sato oli tänä vuonna 15 marjaa, joten siitä ei piirakkaa leivota.

Laskeskelin, että jos Kotkan leveysasteilla on kypsyystaso syöntiluokkaa, niin silloin tilanteen täytyy olla jotakuinkin sama vuoristossa. Siis siellä missä Sveitsissä mustikoita löytyy. Puurajan paikkeilla, tarpeeksi ylhäällä, muttei liian korkealla. Joten marjaan.

Yli kukkulan ja kohti järviä. /Over the hills and far away…

Purkit ja pönitsät reppuun, evästä, tällä kertaa varmuuden vuoksi myös sadetakki ja retkelle. Ensimmäinen yllätys tuli avatessani kartan mobiiliversion. Kuplahissiä rempataan, ylös pääsee vain puoliväliin.

Tossua toisen eteen ja mäkeä ylös. Saatiin ohjeet oikaista niityn poikki, lehmien ja oletetun hissiradan välistä, kunnes kohtaisimme tien, nousisimme vähän kohti huippua, kääntyisimme oikealle ja ylittäisimme kukkulan.

Sormenpään kokoinen sammakko. /A frog size of a fingertip.

Alhaalla siinsi kaksi pientä järveä, jälkimmäisellä heittäydyimme alppiniitylle heideiksi. Jalkoja keitti, puolipilvinen sää päätti juuri nyt muuttua hiostavan kuumaksi. Eväs maistui paremmalta kuin koskaan, vaikka oli taas melkein samaa kuin joka retkellä.

Mustikan varpuja oli täällä niukasti, mutta muutama marja ropsahti kupposeen. Metsämansikoitakin. Alempana niitä ei tule syötyä kettujen levittämän myyräekinokin takia. Ymmärtääkseni ja toivoakseni ketut pysyttelevät alempana.

Järveä reunustava mustikkamaasto haastoi nilkat ja akillesjänteen uskomattoman jännityneisiin suorituksiin. Suomessa kerääminen on helpompaa, kyykistyt maahan ja alat poimia. Nyt olin vuorikauriin asennossa. Yksi marja täältä, käännä nilkkaa hieman niin, ettei hiekka, kivet, sammal, petä, tartu varpuihin, että yläruumis kestää paikallaan, aseta toinen kinttu ylemmäs, niin pitkällä kuin haaraa riittää, kurkota ja nappaa toinen.

Lounasmaisema. / Lunchview.
Tästä en nouse ikinä. /Never gonna leave this place.
Snäkki. /Snack.

Kypsiä marjoja oli vähän ja mukaan lähti nekin, jotka sinersivät, mutta eivät vielä olisi oikeastaan täyttäneet kriteereitä. Saalista oli saatava.

Seuraavilla apajilla oli enemmän varvikkoa, eikä marjan marjaa. Tänne ei mitään edes tulisi. Vielä alempaa löytyi laveampaa mustikkamaastoa, ihan mahtavaa, innostuttiin. Eikä marjan marjaa.

Mustikankerääjä vasemmalla. /Blueberry picker on the left hand site.
Tästä ei tule vielä piirakkaa. /Not edible yet.
Kuin akvarelli! /Almost a painting.

Poukkoilu ylös, alas, sai hien valumaan, kuppi oli lähes tyhjä ja ukkospilvet kerääntyivät. Kuudelta sen piti tulla. Neljältä alkoi sataa, vähän myöhemmin jyristä ja salamoida. Juuri sillä hetkellä, kun löytyi rinne ja kypsät marjat.

Tässä kohtaa tuntui Suomi. / This reminds me of Finnish culture.
Mikä väri! Sormissa ja ötökässä. / Look at the color! In the fingers and of the bug.
Näitä oli joka paikassa! / These were everywhere!

Ohi käveli espanjalaisten joukko. Epäluuloisena kyselivät, ovatko ne oikeasti mustikoita. Maistoivat muutaman. Jyrähti kunnolla ja alaspäin käveleville alkoi tulla kiire. Ukkosta on vuorilla kiva katsella majapaikan ikkunasta, sen sijaan ulkosalla saattaa kadota silmistä polku, jalka lipsahtaa ja salamatkin tuntuvat välkähtelevän lähempänä.

Saaliina oli yhdet seuraavana päivänä sinertävät polvet ja aamujugurttiin mustikkaista makua. Piirakkamarjoja täytynee hiukkasen odotella.

Vähän ylempänä vielä aurinkoa./ A bit higher, still some sun.
Pientä sadetta, lisää sadetta, jyrinää ja räiskettä./ Raining, waiting for the storm.
Ukkonen päällä. / Thunderstorm!
Polvet joista tuli mustikan siniset seuraavana päivänä. /These knees were blue as blueberries on the next day.
Aamumarjat. / Some berries for the breakfast.

En resumen: Fuimos a buscar arándanos en la montaña y el resultado era unas rodillas azules y un vasito de berries para el desayuno. La busqueda en la montaña es bastante exigente, los tendónes se estiraron en posiciones exstremos e imposibles para coger el único arándano en vista, tratando de no caer o rodar de la cuesta al lago. Buen ejercisio y la próxima vez ojalá más botín.

Kurzgesagt: Plötzlich hatten wir das Bedürfnis die Blaubeeren zu pflücken, wie im Norden. Mit dem Wetter sollten sie schon reif sein, dachte ich. Auf dem Berg gab es doch nur Blätter oder grüne Beeren, ab und zu eine Beere, die man blau beschreiben konnte. Gerade dann, als es mit Donner und Blitze anfing, fanden wir mehr. Tagesresultat: Zwei blaue Knie und ein Dezi Blaubeeren.

Keltaista, sinistä ja maailman parasta jäätelöä

Jos tapahtumakrapula olisi olemassa, Zürich saattaisi kellua sen jälkimainingeissa. Valtava naisten lakko, joka vyöryi kaduille suurina massoina, riemua ja euforiaa, tarvetta muuttaa asioita. Sitten Pride, siinäkin tasa-arvosta ja hyväksynnästä kyse. Ja nyt tavallista arkea. Jälkipuintia, muuttuiko mikään, muuttuuko mikään, onko niin kuten Sveitsissä tavallista, jotain pääsee pintaan ja peitellään sen jälkeen hiljaiseksi.

Pöyhimisen ja ruodinnan, tekemisen ja pohtimisen keskellä tarvitsin jotain selkeää. Oli harmaita päiviä, rankkasateita; väritkin tekisivät hyvää. Siispä museoon. Konstruktiivisen, konseptuaalisen ja konkreettisen taiteen pariin. Ei mitään pieniä yksityiskohtia, vaan reiluja ja selkeitä linjoja.

Museo, Haus Konstruktiv. / Museum, Haus Konstruktiv.
Uutta ja vanhaa vierekkäin. /New and old, entering to Haus Konstruktiv.
Sininen ja punainen. / Blue and red.
Tämä huone oli kuin jäätä, minttua, jotain viilentävää. / This room was like mint, ice, something cooling.
Lila ja keltainen. /Purple and yellow.

Zürichissä on monta kymmentä taidetta esittelevää museota ja galleriaa, ties mitä tilaa. Haus Konstruktiv on yksi hämmentävimmistä. Kassan takana on ovi, joka näyttää hyvin yksityiseltä tai ainakin todella suljetulta. Sieltä mennään ensimmäiseen näyttelytilaan. Valoa, valtavia ruutuja, punaista, sinistä, lilaa. Arizonassa asuva Olivier Mosset on kuulemma yksi tärkeimmistä elävistä sveitsiläisistä taiteilijoista.

Ja minä ajattelen, että ei ole totta, maksoin 16 frangia tästä.

Liian vähän, liian vähän yritystä, nakutti takaraivossa. Huomasin, että näyttelyä jatkui toisen rautaoven takana.

Okei, ei sittenkään niin paha. Sitäpaitsi tämä on yhtä valoa, kirkkautta, raikkautta.

Tästä tulee mieleen Stella Harasek ja hänen tatuointinsa./ A finnish blogger has this kind of black tattoo.
Hyvin musta taulu./ Very black picture.
A niinkuin Aldo. / A like Aldo.

Ja samalla taas oli pakko kysyä, että miksi nämä värilliset ovat taidetta, mutta jos minä ne olisin maalannut, se olisi vain väriä. Opiskelemani estetiikan teoriat olen jo unohtanut.

Päätin myös unohtaa sisäisen mutinani ja vain todeta, että tässä tilassa on hyvä hengittää, selkeä olo. Siksi se on taidetta. Tai jotain sellaista ihmiselle hyvää tekevää.

Valoilla luodussa sinisessä huoneessa taiteen vaikutus iski heti. Aldo käski kuvata seinää ja hän kävelisi töppöaskelin kameran edestä, tietenkin ääniefektein. Syntyi 9 sekunnin taideinstallaatio, Mossetin inspiroimana.

Erilainen näyttelytila./ A very different museum room.
Nurkasta pimeästä löytynyttä. / Artist´s words on one corner.

Museon tilat on jaettu useampaan kerrokseen, joihin mennään rappukäytävän kautta. “Tässä olisi tämmöiset suojat, saa laittaa, mutta ei ole pakko,” meille sanottiin. “Siis lattian vai kenkien takia?” Jos on kalliit kengät, ettei likaannu tai mene pilalle.” Katsoin omiani ja menin ovesta sisään ilman suojia. Askel tömähti sepelille.

Jos edellisessä huoneessa oli valo, täällä vallitsi pimeys, rosoisuus ja kovat pinnat. Sementtitasoille sai nousta. “Annattehan silmien tottua hämärään.” Tanskalaisen Kirstine Roepstorff oli lapioinut paikalle aimokerroksen maa-ainesta, joka muuttui seuraavassa tilassa hiekaksi. Ajattelin sitä pölyä, joka nousee ilmaan. Yskitti. Nauratti. Se yksinkertaisuus, kaunistelemattomuus ja ne kulmat, joihin olisi voinut lyödä pään.

Museon terassilta./ Museum terrasse.

Valon ja pimeän jälkeen ei voinut muuta kuin käyskennellä vanhan kasvitieteellisen läpi, lorvia joen vartta, istuskella puun varjossa ja etsiytyä Street Food -festivaalin kautta parhaimman jäätelöpaikan luo. Makuaistit tarvitsivat vielä täyttymystä. Gelateria di Bernan jäätelö maistuu juuri siltä, mitä odotat. Tuoreelta vadelmalta, kookokselta, marsipaanilta.

-Ja selkeys oli tässä.

Maailman parasta jätskiä. / Best ice cream ever.
Minun. Vaniljaa ja salted caramelle. / Mine. Vanilla and salted caramelle

En resumen: A veces hace falta claridad. Arte ayuda, también un buen heladito.

Kurzgesagt: Manchmal braucht man Klarheit. Da hilft Kunst und auch eine gute Glace.

%d bloggers like this: