Advertisements

Liian monta palaa suklaata

Tuosta noin, ihan suvereenisti, sen enempää pohdiskelematta, käytin 18 Sveitsin frangia, jotakuinkin 16 euroa suklaaseen. Olihan se pakkotilanne. Piti saada blogiin parempi headeri tai siis ylipäätään kuva. Alkuperäisessä kuvassa poseerasi supermarketin halvin, tumma taloussuklaa. Ihan pätevästi ja tyylillä, sanoisin. Tämänpäiväisen hienostuneen suklaan hinnalla olisin saanut näitä peruslevyjä sitäpaitsi 10 kappaletta. Kaksi kiloa.

headeri blogi 1

Kun viime viikolla kohelsin ulkoasun kanssa, jouduin pakkorakoon ja käyttämään varastosta vanhoja kuvia. Wieniläiskonvehdit olivat myös ihan ok, ei siinä mitään, mutta en pitänyt kuvan valaistuksesta ja sitäpaitsi pala suklaata ei kyllä viittaa konvehteihin, jos ollaan tarkkoja. Joten kirjoitin kalenteriin punaisella kynällä tiistain kohdalle: “suklaakauppa!”. Ja tiistaina marssin asemalle, ajoin junalla 7 minuuttia Stadelhofenille ja sujahdin määrätietoisin askelin lempikauppaani Stadelhofenilla.

Jos haluaa kallista sveitsiläistä suklaata, on Zürichissä tarjolla Sprünglin, Teuscherin, Honoldin ja Läderachin tuotteita, muun muassa. Hartaan empiirisen tutkimuksen jälkeen olen päätynyt nimeämään lempikaupakseni Läderachiin, jonka hinta-laatusuhde on paras. Näitäkään suklaita ei pistellä kuin leipää nälkään – ellei ole kultarannikon miljonääri, jolle kaviaari shampanjan kera on kulunut snäkki – vaan pienissä määrissä nautinnoksi. (Jos suklaa ei kiinnosta, niin Läderach on myös oiva pakopaikka helteillä, lämpötila liikkeessä on aina mukavan viileä.)

headeri blogi 2

Wieniläinen konvehti ja hymyn loihtija

Sain 250 g suklaapussukkani lisäksi matkaevääksi vaaleanpunaisen wieniläiskonvehdin.  Ruusunlehden värisen kuoren alla on kakkukerrosten välissä vadelmaista täytettä. Täällä osataan homma. Ei kukaan lähde huonotuulisena putiikista, josta saa elegantteja maistiaisia mukaan.

Kuvaan valitut suklaat ovat irtolevysuklaata, siis jättimäisiä suklaalevyjä, joista myyjä murtaa haluamasi palasen. Naapurin Sylvia kertoi jonain mennenä vuonna käyneensä kaupassa ja kauhistelleensa esillepanoa. “Sanoin niille, että mitä jos joku aivastaa tai yskii, sehän on todella epähygienistä!” Tosin niin kaikki muutkin elintarvikkeet ovat esillä tiskissä. Suklaata vain ei olla totuttu näkemään ilman paperia.

headeri blogi 3

Siinä niitä on. Suklaapaloja.

Tuoresuklaan valikoimissa juuri nyt eniten kiinnostaa tummasuklaa-mustaviinimarja ja karamelli-krokantti. Pistaasi taas on aina hyvää tumman suklaan kanssa. Toivoakseni niitä löytyy myös pikkupussukasta.

Ja kuinkas ollakaan. Kun saan otettua kuvat, puraistua palan valkosuklaisesta pistaasi-mantelipalasta, joka maistuu vahvasti sitruunalle, ei suklaa kiinnosta enää ollenkaan. Vika ei ole suklaan, vaan ylipäätään makean. Kaivan hapankorppulaatikon ja viistän päälle Gruyèreä. Ehkä blogin nimi pistäisi vaihtaa palaksi juustoa?

En resumen: Soy chapa. (Le cambié el formato a mi blog en la semana pasada, antes de que estaba seguro que si lo ni siquiera quiero. En eso se me perdió la foto de header y ya que el blog se llama “Un pedazo de chocolate”, tuve que ir a comprar una bolsita de chocolates para la nueva foto. También tuve que degustar un bonbón vienes. Y pensé seguir con cada uno de los chocolates arriba en la foto. Pero de pronto ya no quería nada dulce. Sino que empezé pensar en cambiar el nombre del blog: Un pezado de queso.)

Kurzgesagt: Es war nicht wirklich extra gemacht, diesen neuen Look vom Blog, sondern nur ein Plan für die Zukunft. Der Plan war nur plötzlich online und das Blog ohne Header. Deswegen musste ich zum Schoggiladen. Deswegen musste ich ein Wiener Konfekt degustieren. Deswegen wollte ich einen kleinen Stück von allen Sorten oben im Foto probieren. Deswegen dachte ich, Süsses nie mehr. Und deswegen mache jetzt Pläne für einen neuen Namen für mein Blog: Ein Stück Chäs.

Advertisements

Porkkanapiiras sveitsiläisittäin

Miten tässä käykään aina näin. Suunnitelmissa oli läjä kuvia mahtavista maisemista, patikkapoluilta ja keltaisilta niityiltä, järven kimmellystä ja raitista ilmaa (kyllä senkin saa kuvissa näkymään, jos oikein yrittää). Alun kankeudesta huolimatta pääsimme polulle, sää suosi – mutta puhelin unohtui autoon (tästä on jo tulossa blogin uusi teema: kaikki mitä unohdin). Eli ei kuvia. Ei reittisuunnitelmaa. Ei lounaspaikan nimeä.

porkkanakakku 7

Mietin pitäisikö jännittää, löydänkö palatessani penkiltä kännykkäni, jossa on puoli elämääni puolisuunniteltuna. Vai kenties jopa kiihdyyttää pieni paniikki ja maalailla mielikuvaa auton avoimista ovista, myllätystä takapaksista, varastetuista osasista (saako autosta nykyisin edes mitään irti?). Sitten totesin, että ei, ei kannata. Auto jäi Sveitsissä hyvin toimeentulevan hiljaisen kaupunginosan kadun varrelle. Ketään ei yksi kännykkä kiinnosta. Varsinkaan vanha. Ainakaan täällä. Toivottavasti. Eihän?!

Eikä kiinnostanutkaan. Siellä se oli penkillä, tulikuumana auringosta, mutta toimivana. Reittikin löytyi kylteistä, joten vahinkoa ei tapahtunut. Paitsi että postauksen kuvat jäi saamatta. Ja koska yleensä, jos en saa kirjoitettua liikkeestä, vaihdan siihen tarvittavaan energiaan. Tällä kertaa porkkanapiirakkaan.

 

porkkanakakku 1

Tästä se lähtee: piirakka pohja ja rahkaa päälle. Vähän erilainen rahkapiirakka.

Naapurin Sylvia puhui usein porkkanakakusta. Aluksi oletin sen olevan jotain makeaa, mutta piirakka olikin suolainen. Suhtauduin ajatukseen vähän turhan nuivasti. En osannut nähdä syytä, miksi paistaa taikinapohja porkkanaraasteella. Oli siinä kuulemma vähän muutakin.

Ensimmäistä pääsimme maistamaan jonain menneenä pääsiäisenä brunssilla alapihalla. Ja piiras todellakin oli jotain muuta kuin aineidensa summa. Herkullista, rapeapohjaista.

This slideshow requires JavaScript.

Sitten Sylvia ei enää jaksanut tehdä piirakkaa. Ja supermarketin lehdessä oli ohje, joka vaikutti samansuuntaiselta. Syntyi Bündnerfleisch-Rüebliwähe, porkkanapiirakka kuivakinkulla.

Pohjan päälle tulee rahkaa, raastettua porkkanaa, persiljaa ja sveitsiläistä kovaa, parmesaanin tyyppistä Sbrinz-juustoa. Pyysin juustokaupasta 3 ruokalusikallista valmiiksi raastettuna ja sain kauniin vihreän pussin lehmänkellolla varustettuna. Sbrinz on kuulemma aina sveitsiläisten lehmien maidosta valmistettua ja sitä väitetään yhdeksi Euroopan vanhimmista juustoista. Sbrinzin alkumuotoa valmistivat aikanaan näillä main keltit, siis paljon ennen ajanlaskua.

porkkanakakku 2

3 ruokalusikallista juustoa juustokaupasta.

Historialla maustetun piirakan päälle tulee paistamisen jälkeen vielä lisukkeeksi sveitsiläistä ilmakuivattua kinkkua. Ei varmaan pakollista, mutta antaa sille oman makunsa ja lisäproteiinia, jos ravinnon se puoli sattuu kiinnostamaan. Kylän apteekkarin mukaan myös oiva keino parantaa hemoglobiinia.

Piirakan kanssa tarjoilimme valkoviiniä. Toimii ilmankin.

Ei tullut Sylvian piirakkaa, mutta hyvä vaihtoehto omaan piirakkavalikoimaan. Kokeilun jälkeen saatan jonain kesäiltana auringonlaskun paikkeilla kutsua Sylvian testaamaan leipomustani. Kommenteista sitten lisää jossain tulevassa blogissa. Siis jos on jotain kerrottavaa.

porkkanakakku 6

Salaatti on vähän basic, mutta tuoretta.

En resumen: Mi vecina hacia un pastel de zanahoria riquísima y yo quería probar algo parecido. Tiene quark encima de la pasta, perejil y zanahoria rayada. Lo especial es que se le pone queso Sbrinz, uno de los quesos más antiguos de Europa. Se dice, que ya los celtas produjeron algún tipo de Sbrinz. Además, despues de hornear, se lo decora con jamón secado al aire – por su puesto, también suizo. Y les recomiendo; este pastel sabe más rico, que la suma de los ingredientes.

Kurzgesagt: Ich wollte eine Rüebliwähe machen, wie Sylvia, meine Nachbarin. Mein Rezept war eigentlich von der Zeitung, mit geriebenen Rüebli, Quark, Petersilie aber auch mit Sbrinz – einer von den ältesten Käsen des Europas, sagt man. Dazu noch nach dem backen, ein bisschen Bündnerfleisch. Nicht wie die Wähe von Sylvia, aber fein. En guete!

Ruisherkkuja ulkomaille

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Finland

Jos pitäisi miettiä yksi erittäin suomalainen maku, se olisi ruis. Ja vaikka tästä varmaankin leiskahtaa kipakka väittely, ruisleipä ei maistu missään niin kodilta, kuin Suomessa. Ei edes Sveitsissä, vaikka Wallisin ruisleipä hyvää sekin on.

Silloin tällöin rouskuttelen ikävääni Finn Crispejä, hapankorppuja, mutta puolet tavallista kapeampia. Hapankorput olivat lapsena aina leipäkorin aatelia. Niitä ilmestyi harvemmin näkkärin ja ruisleivän seuraksi. Himoitsin leipien happamuutta ja rakennetta. Päälle ei tarvittu kuin Floraa ja kaveriksi Aku Ankka.

taste of finland 1 laatikko p

Tässä niitä on! Laatikollinen ruisherkkuja!

Kun kuriiri toi Sveitsiin kotiovelle laatikollisen erilaisia mukavasti hampaissa rutisevia ruistuotteita, tajusin, etten tunne niistä kuin kaksi, ne perinteiset hapankorput ja Väinämöisen Palttoonnapit. Olen siis asunut ulkomailla niin kauan, että välissä on ehtinyt syntyä jo ainakin yhdeksän uutta ruisrouskua. Koska kevät leikki kesää, tehtiin kauniin illan kunniaksi ruisbileet.

taste of finland 10 rieskalautanen ylä p

Ruismaistiaisia kevätillassa.

Nopeassa improvisoinnissa huono puoli on se, että ajatus saattaa lentää hiukkasen eri rataa kuin toteutus ja niinhän siinä kävi, että päällysteiksi noudetut taimen-päärynät (lajike on saanut nimen kuvioistaan) ja Bünderfleisch, sveitsiläinen kuivakinkku, unohtuivat avattujen ruispussukoiden ja laatikoiden sivuun. Kattauksesta tuli siten juusto-kasvis -painotteinen.

taste of finland 3 eri tuotteet p

Nämä löytyvät Rye-paketista.

Ruissipsejä voisin napsia (ja napsinkin) ihan ilman mitään, mutta sipaus yrttijuustoa ja pikkutomaatti tai sipulin idut tuovat niille terävyyttä sekä mehukkuutta.

Hapankorpuille, sekä niille perinteisille että tummille, maltaisille, laitoin voimakasta sveitsiläistä (luonnollisesti) Gruyère-juustoa; eikä syntynyt minkäänlaista makujen taistoa, vaan toimiva kombinaatio. Arkena saattaisin laittaa päälle kurkkua, mutta tähän kattaukseen se tuntui liian tavanomaiselta.

taste of finland 9 kattaus laaja p

Suomimakuja Zürichinjärvellä

Paketista riittää isompaankin ruishimoon, kevään ja kesän juhliin tai retkievääksi. Rye-lahjalaatikossasa on viittä sorttia ruissipsejä, palttoonnappeja, rieskanäkkäreitä, kahdenlaisia hapankorppuja sekä ruislastuja.

Lautaset tyhjentyivät kolmeen henkeen jo ennen auringonlaskua. Raadin costaricalaisjäsen, vaikkakin vehnän ja maissin luvatusta maasta ja täysin valkoisen leivän syöjä, piti eniten tummasta hapankorpusta, koska se kuulemma muistutti hänen lempisuomalaisherkkuaan, saaristolaisleipää. Miinusta tuli palttoonnapeille kuminasta. Ei kuulu hänen lempimausteisiinsa.

taste of finland 11 ruislastulautanen ja käsi p

Oliko tässä juustossa Välimeren vai joitakin muita yrttejä? 

Loppuraati oli yhtä mieltä suosikeistaan: ykköseksi tulivat sourcream ja makea chili ruissipisit. Ensinnäkin siksi, että maut olivat uusia ja toisaalta ne istuivat kivasti perjantai-illan tunnelmaan. Myös jälkiuunilastut, jotka ovat jo ulkomuodoltaan hauskoja, minikokoisia leipäviipaleita, nousivat suosikkikategoriaan, eivätkä vaadi mitään täytettä, ehkä sipaisun levitettä. Niitä tavallisia hapankorppuja kukaan muistanut päivänselvyytenä edes mainita; nehän ovat luottoruistuotteita ja aina ykkösiä.

taste of finland 12 lähis p

Sipsiin mahtuu puolikas pikkutomaatti. Tai vaihtoehtoisesti vaikkapa yksi ravun pyrstö.

Jos tarjoaisin näitä vieraille, laittaisin valmiiksi vain muutamia, sillä kosteus pehmentää rukiin. Ja viereen erikseen päällysteet ja leipäset tai sipsit, mistä jokainen voisi itse rakentaa haluamansa kombinaation. Rukiiseen makuun istuisi tietysti myös lohi tai vaikka guacamole, vaikka jälkimmäinen perinteisesti maissin kaveri onkin.

taste of finland 12 lastut ja sipsit lähis

Sipulin idut olivat ärhäköitä maultaan, mutta piristivät tuorejuustoa.

Taste of Finland on helsinkiläinen yritys, joka panostaa suomalaisuuteen. Nettikaupasta voi tilata maailmalle yksittäisiä tuotteita tai valmiita paketteja, joko pelkkää makeaa (Blackbox on täynnä salmiakkia!), vain suolaista tai vanhoja tuttuja hernekeitosta Juhla Mokkaan koti-ikävää pehmentämään.

Saattaisin lähettää paketillisen Suomea lahjaksi Costa Rican perheellekin. Muikkuja tomaattikastikkeessa, salmiakkia ja paketti vaalea paahtoista kahvia – taattu extreme-kokemus keskiamerikkalaisille!

 

Taste of Finland tarjoaa muuten teille blogin lukijoille koodilla “PALASUKLAATA” 15% alennuksen verkkokauppansa tuotteista. Tarjous on voimassa toukokuun loppuun saakka.

taste of finland 10 rieskalautanen p

Siitä sitten vain, olkaa hyvä!

taste of finland 8 ruissipsit p

Kuitumäärältään lähes terveyssipseiksi luokiteltavia. Siis minusta.

En resumen: Les interesan chips o pansitos de centeno finlandeses?  Taste of Finland les ofrece a mis lectores internacionales un descuento de 15% de sus productos (el codigo es “PALASUKLAATA” en la tienda web).

Kurzgesagt: Hättest du interesse auf roggen Chips oder andere finnische köstlichkeiten? Roggen produkten schmecken übrigens sehr fein mit Gruyère! Taste of Finland bietet meinen Leser-n/-innen einen Rabatt von 15% im Webshop an mit dem Code “PALASUKLAATA”.

Sunnuntailounas: matoburgeri

Olihan niitä pakko kokeilla, siis hyönteistuotteita. Toinen supermarkettiketju mainostaa olevansa edelläkävijä, tosin Street food -festivaalilla tarjoiltiin heinäsirkkaburgereita jo viime vuonna. Juoksin monta markettia läpi, ne isoimmat, kunnes selvisi, että vaihtoehtoproteiinituotteet löytyvät ainoastaan yhdestä Zürichin liikkeestä.

Perheen “jee” oli ironisen lakoninen, kun kerroin sunnuntailounaan pitävän sisälläään “Insect Balls”, “Insect Burger” ja maistaisiksi tarjoilisin vielä palasen “Insect Bar”-patukasta. He lupautuivat kokeilemaan, mutta eivät kuulemma ole valmiita kokonaiseen lounaaseen. Siispä tyydyin yhteismaisteluun.

hyönteisproteiini 1 p

Siinä ne on. Matoja ja heinäsirkkoja.

Pannulla tuotteet näyttivät tavallisilta eineksiltä. Pihvi tuoksui vaatimattomasti mausteille, hyönteispulliksi mainostetut falafelilta. En kasannut pihvistä burgeria, vaan läjäytin suoraan lautaselle tutkittavaksi. Halusimme nähdä sen halkaistuna, pilkistävätkö sisältä hyönteisproteiinin ainekset eli jauhomadot.

Burgerissa on 31 prosenttia EU:sta tai Sveitsistä peräisin olevia jauhomatoja. Tytär löysi mielestään valkoisen kokonaisen jutun, joka vaikutti madolta, mutta mitä luultavimmin se oli kuitenkin riisiä, joka tuo pihville rakennetta. Lisänä on porkkanaa, selleriä ja purjoa. Entä sitten maku? Meistä kaikista se menisi ihan mistä tahansa einespihvistä, mutta on piirun verran maustetumpi, myös chilillä. Tytär ei silti vieläkään ole valmis matoruokaan ja mies ei tykkää periaatteessa mistään burgerista ja se ei liity siis raaka-aineeseen mitenkään. Hän sorsii tasapuolisesti jauhelihaa, kaikkea jyväistä mistä voi tehdä burgerin ja nyt myös matoburgeria.

insectprotein 2 p

Ei näy matoja. Maistuisko sullekin?

Hyönteispullat olivat taas niin falafelin makuisia, että silmät kiinni tuskin olisin voinut sanoa syöväni jauhomadoilla proteiinipitoisuutta lisättyä tuotetta. Näissä on riisin sijaan kikherneitä ja jauhomatojen osuus 24 prosenttia. Minusta ihan syötäviä, muut olivat samaa mieltä, mutta painottivat sanaa “eines”.

Hinta sen sijaan pistää miettimään. Kaksi burgeria maksoi melkein 9 frangia eli vajaa kahdeksan euroa. 10 hyönteispullaa saman verran, molemmat tuotteet yhteensä 170 g. Zürichissä samalla hintaa saisi n. 300 grammaa kanaa.

Mutta miten kävi hyönteispatukan? Se on siis heinäsirkkaproteiinilla höystetty. Ja yhä vielä kaapissa koskemattomana. Itse olen valmiimpi syömään heinäsirkkatuotteita kuin jauhomatoja, tiedättehän, rapsakkuus vs. matomaisuus. Odotin mielenkiinnolla suutuntumaa sekä makua.  Sveitsissä hyönteistuotteet jauhetaan, joten heinäsirkan jalkoja tuskin patukasta pistäisi esiin. Kuvittelisin voivani laittaa hyönteispatukan kassiin siltä varalta, että heikotus iskee.

Iltapäivällä aloin kuitenkin voida pahoin, enkä koskaan päässyt hyönteispatukkaan asti. Kuvotus vain yltyi, nojasin pöytään, enkä voinut edes liikuttaa silmiäni ilman yökötystä. Suussa maistui burgerin maustesekoitus ja kaipasin uutta suuta tai ainakin tosi vahvaa minttuhammastahnaa. Sen sijaan heitin palloksi turvonneeseen vatsaani jauhomatojen sekaan maitohappobakteereja, vetäydyn puoli-istuvaan asentoon ja palelin kuin horkassa.

insect protein 4 p

Se kaiken paha ja alku kimmeltää salaatissa. Edustan matopallot ovat viattomia.

Viisi tuntia myöhemmin maitohappobakteerit voittivat taistelun, vältin pää pöntössä -asennon ja kävin pitkälleen. Kukaan muu ei saanut vatsavaivoja, joten jauhomatoja on turha syyttää. Hyönteistuotteet saattavat aiheuttaa allergisen reaktion niille, jotka ovat allergisia äyriäisille, mutta myös pölypunkeille. Silti tämä oli kyllä ihan perinteinen ruokamyrkytyksen alku. Vahva epäilys kohdistuu salaattiin kaatamani yrteillä maustetun öljyn jämiin. Ehkä yrttien pintaan oli alkanut kehittyä jo uusi kasvusto.

Olen pahoillani hyönteistuotteiden puolesta, mutta valitettavasti assosiaatio huonon olon ja jauhomatojen välillä on dominoiva. Kuvotus palaa jo tätä kirjoittaessakin (onneksi keittiössä on tuoreita pähkinä-suklaapipareita, kiitos tytär!) Ihan heti tuskin kykenen testaamaan hyönteispatukkaa tai syömään loppuja hyönteispullia tai -burgeria. Ne tarjoilen halukkaille vapaaehtoisille. Anyone?

En resumen: Serví nuevos productos de proteína en el almuerzo de domingo: burgers y falafels con proteína de insecto. No sabían a nada nuevo, sino que como los productos listos de un supermercado. En la tarde yo me sentí bastante mal del estomago, pero la culpa no tuvieron los productos nuevos, sino que casi seguro los restos de la botella del aceite con hierbas que serví en mi ensalada. En todo caso, insectburgers, adíos. La próxima vez cuando los puedo probar va a ser en el futúro lejano. Por el momento me siento mal sólo por pensar en los tenebrio molitor, los gusanos de proteina.

Kurzgesagt: Insect Burgers und Insect Balls mit Mehlwürmer – degustiert! Die Familie war nicht so begeistert von dem Sonntags Mittagsmenú, aber haben teilgenommen. Pech, dass ich nachher total schlimme Magenbeschwerden hatte. Die Mehlwürmer waren fast sicher unschuldig, aber trotzdem: ade, Insect Burgers etc! Wir treffen uns wieder, in Zukunft, wenn ich nicht mehr Insekten mit kotzen assoziere.

Trooppinen joulukakku rommitujauksella

Joka joulu haluan pöytään suomalaisten tarjottavien lisäksi myös jotain costaricalaista, jotta perheen keskiamerikkalainen puolikin olisi edustettuna. Tamalekset, suolaiset maissikakkuset banaanin lehteen käärittynä, on jo kokeiltu ja tuotanto-ongelmat lisäsivät joulustressiä siinä määrin, että päätettiin unohtaa projekti tältä joululta.

Sen sijaan lounaspöydässä, nätisti siinä sillin, ruisleivän ja joulupuuron välissä, on lautasellinen empanadas de frijol, papupiiraita. Kulinaristi voisi olla kauhuissaan, mutta ainakin kaikkien lempimaut ovat edustettuina.

Makeisiin costaricalaisiin joululeivonnaisiin en ole suuremmin kiinnittänyt huomiota ja vasta nyt tajusin miksi. Niitä on oikeastaan vain yksi, queque de navidad, joulukakku. Eikä anoppilassa kakkuja koskaan leivota, vaan niitä saadaan lahjaksi. kakku costa rica 6

 

kakku costa rica 1 (2)

trooppisia hedelmiä jauhohunnulla

Kakku muistuttaa ehkä lähinnä englantilaista joulukakkua, jota lapsuudenkodissani jouluisin tarjoillaan. Costaricalainen versio, rommissa tiiviiksi vanukasmaiseksi massaksi maroinoitunut kakku, on tiukkaa tavaraa, energiapitoista ja täyttävää. Siihen lisäksi nokare jäätelöä tai kuohkeaa kermaa ja taas jaksaa.

kakku costa rica 2

tarvitaan 1 amerikkalainen mittakuppi

Etsin aitoa reseptiä, vertailin muutamaa toisiinsa ja päädyin tähän:

1 kupillinen jauhoja

0,5 tl kanelia (laittaisin enemmän)

1 tl leivinjauhetta

reilu 0,5 tl soodaa

ripaus suolaa

kupillinen (amerikkalainen kuppimitta) tummaa sokeria

puolikkaan limetin kuorti raastettuna

0,25 kupillista appelsiinimehua

3 munaa

reilu 0.5 kupillista öljyä

kupillinen pähkinöitä (pekaani, manteleita, saksanpähkinöitä)

1,5 kupillista kuivattuja hedelmiä (ananasta, banaania, rusinoita, aprikoosia…)

0,5 kupillista rommia

20171217_170605

ohjeen tärkein aines: rommi

Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja kaneli. Vatkaa erikseen sokeri, munat, öljy, appelsiinin mehu ja limetin kuori. Sen jälkeen lisää jauhoseos. Lopuksi varovasti jauhossa pyöritellyt, suikaleiksi leikatut kuivahedelmät ja pähkinät. Laita vuokaan leivinpaperi ja kaada taikina. Paista 150 astetta 45 min. Anna kakun jäähtyä ja kostuta se rommilla. Anna vetäytyä. Tarjoa jäätelön tai kerman kera.

 

Lämpötila kuulosti tosi matalalta ja epäilin, että nyt oli Fahrenheitit muutettu väärin. Mutta ei. Joten nöyrästi uskoin ohjetta, kokeilin tikulla ja sain uunista kauniin kakun, joka lätsähti pitkulaisen vuoan mukaisesti keskeltä. Noh, rommia päälle, kakku vetäytymään ja tarjoillessa paljon kermaa päälle, ajattelin.

kakku costa rica 5

Kakku näytti aivan aidolta, mutta totuus paljastui vasta monella kakulla treenanneen maistajan päästessä iskemään kakkuhaarukkansa tekeleeseeni. Ensinnäkin, se on kuulemma liian sienimäistä. Pitäisi olla tiiviimpää. Harvemmin on kakun kuohkeudesta valitettu, mutta koemaistajani Aldo totesi, että siitä vain puuttuu rommia, jota ei kuulemma koskaan voi olla liikaa. Siispä lisää nestettä. (Joka ei halua hiprakoitua jälkiruoasta, voi korvata rommin omenamehulla.) Ja seuraavalla kerralla mieluusti sitä tummaa sorttia.

Maku sinänsä on hyvä ja maistaja ilahtui runsaasta hedelmien ja erityisesti rusinoiden määrästä. Aitoudesta sain 10 pistettä. Ulkonäöllä costaricalainen joulukakku tuskin missään kisassa kahmisi pisteitä, mutta kaikkihan sen tietää; moni kakku päältä kaunis…

 

En resumen: Por fin hice mi primer queque de navidad tico. Y el resultado es bastante convincente, aunque el tico de la familia le quitó puntos por ser esponjoso; dice que le falta todavía ron. Tampoco hubiera ganado la competencia de belleza; se me bajó del centro – y se ve raro. La culpa la tiene la receta mala, digo yo. Pero eso se arregla con una buena chorcha de heladitos y crema chantilly. De sabor y autenticidad me dieron en todo caso 10 puntos.

Kurzgesagt: In der Finnsch-Costarricanische Familien in der Schweiz gibt es manchmal fast zu viele Traditionen die man folgen sollte. Deswegen habe ich die meisten nur einfach ignoriert. Aber jetzt habe ich einen costarricanischen Weihnachtskuchen, queque de navidad, das erste Mal gebacken. Resultat: gut. Authentizität: 10 Pünkte. Geschmack: gut, aber Struktur zu schwammartig, also, zu wenig Rum. Aussehen: hässlich. Aber da hilft ein Haufen von Glace und Rahm.

Herkkuja kirjoista – illuusio vai oikeasti maistuvaa?

 

Nenä pölyssä selailen hyllyni kirjoja ja yritän muistaa missä ne sylkirauhasia aktivoivat ja mahassa kurinaa aiheuttavat teokset ovatkaan. Monista kirjoista muistan vain muutaman kohdan ja ne kaikki liittyvät ruokaan. Se kertonee herkkusuun luonteesta tai ruokaeskapismista. Tai sitten kirjailijasta, joka kirjoittaa kirjojaan joko nälkäisenä tai dietillä ja tarjoilee lukijalle fantasiansa siitä kuinka lempiherkun samettinen maku leviää suussa kuin lämmin peitto sielulle.

Ne kohdat eivät löydy välttämättä minulle tärkeimmistä kirjoista, mutta kuitenkin tarinoista, joista olen nauttinut. Ja jotka olen muuten kokonaan unohtanut. Kuten komisario Maigretin tutkimukset Pariisissa, hämyisillä kaduilla, kapakoissa ja rikoksentekijöiden perässä. Hyllyssäni on Georges Simenonin tuotoksia vain yksi ja sekin espanjaksi, “Maigret y el ladrón perezoso“, enkä löydä pettymyksekseni sen sivuilta montakaan ruokailuun liittyvää tilannetta. Kun Maigret istuu pöytään rouvansa kanssa, hetki ja sen tunnelma on tärkeä ja sitä kuvataan yksityiskohtaisesti. Silti, ruokaa ei välttämättä edes mainita, ainoastaan syöminen.

kirjaherkku sändwich

Tuskin ranskalainen sandwich, mutta hyvää silti

Quai des Orfevresilla, poliisiasemalla, juodaan mustaa kahvia, syödään tuoreita croissanteja ja briosseja.  Varsin elävästi näen Maigretin tilaavan rikostapauksen selvityksen keskellä kylmää olutta ja maukkaita voileipiä. Kylminä iltoina Maigret nappaa luumuviinaa, vadelmasnapseja, liköörejä, grogeja ja ruuan kanssa Beaujalois viiniä.

Andalusialaiset sitruunat -kirjassa (Chris Stewart) Pedro valmistaa köyhän perunoita, papas a lo pobre. Ja niin herkulliselta kuvaus kuulostaa, että näitä oli pakko kokeilla tehdä itsekin. Pannulle lorautetaan pari kahvikupillista öljyä, ei siis mitään pihistelyä, sipulia, valkosipulia, perunanpaloja ja punaisia paprikoita. Chilejä ja oliiveja sekä leipää lisukkeeksi, kenties myös vähän ilmakuivattua kinkkua, ja aterian kaveriksi viiniä. Tätä Pedro söi aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi.

 

kirjaherkut papas a lo pobre

Tästä syntyy perunat köyhälle.

Dekkareissa ruoka ei ole yleensä mitään gourmeta, eikä se sitä ole Sue Graftonin aakkossarjassakaan. Päähenkilö, yksityisetsivä Kinsey Milhone syö unkarilaisen Rosien kuppilassa epämääräisiä ruokia, joiden sattumat voivat olla mitä tahansa sisäelimiä, ja huuhtelee ne keskinkertaisella chardonnayllä. Toisinaan hän tukeutuu pikaruokalan quarterpounderiin juustolla, jopa niin usein, että epäilin McDonaldsin sponsoroivan kirjailijaa. En ole Mäkkäri-fani, mutta Graftoneita lukiessa koin lähes vastustamatonta halua syöksyä hampurilaiselle.

Kotona Kinsey keskittyy vain kestämään hengissä, mahdollisimman pienellä vaivalla. Murokupposellinen aamulla, päivällä ehkä voileipiä tai grahamkeksejä maapähkinävoilla sekä – suolakurkuilla. Tästä tuli ehdoton välipalaherkku myös minulle, jo useampi dekkari sitten. (Uusimmassa kirjassa olen muuten päässyt jo huolestuttavan pitkälle ilman ainuttakaan viitettä ruokailuun.)

20171209_161340 (2)

Ei tämä ihan gourmet´lta näytä. Eikä ole. Mutta maistuu. Ja sisältää sekä proteiinia, että kokojyvää.

Merri Vikin nuortenkirjat, Lotat, ovat niitä, joita aikanaan luin kuola valuen ja nyt pikaselatessa tajusin miksi. Teksti on täynnä ruokareferenssejä. Lotta ja kaverinsa Giggi käyvät vähän väliä kahviloissa ja nauttivat muffinseja, vaniljasydämiä, kaakaota kuohukermalla, suklaaleivoksia. Kotona syödään omenakohokasta marengilla ja mantelileivoksia. Mutta parhaiten jäivät mieleen suklaanappi-lakritsasekoitus paperipussissa, joka on muuten myös jo testattu ja todettu maistuvaksi, sekä kookospallot, joiden kuvittelin maistuvan joltain taivaalliselta hötöltä. Nolo juttu, Lotta kirjasta löytyy kokonainen luku (Älä ikinä syö kookospalloa ulkona), joka pyörii herkun ympärillä.

– Saattaa olla, että lähden nyt joulumarkkinoille. Ja kenties ostan yhden kookoshiutaleilla koristellun herkun. Ja kuvittelen sen olevan Lotan kookospallo.

kirjaherkku suklaa ja lakritsa

Suklaa ja lakritsa yhdessä on niin hyvää. Tumma vai vaalea, se on makuasia.

En resumen: En los libros a veces hay descripciones tan deliciosas de comidas o momentos de comer, que hace falta probar si es cierto. Mis favoritos son las galletas con mantequilla de maní y pepinos agrios (Sue Grafton), chocolate con regaliz (Merri Vik), papas a lo pobre (Chris Stewart) y sandwiches con cerveza (Georges Simenon).

Kurzgesagt: In den Büchern gibt es manchmal so köstliche Beschreibungen vom Essen, dass man probieren muss, ob es stimmt. Meine Favoriten sind vollkorn Kekse (ohne Zucker) mit Erdnussbutter und hris StewGewürzgurken (Sue Grafton), Schokolade mit Lakritz (Merri Vik), papas a lo pobre (Chris Stewart) und Sandwich mit kaltes Bier (Georges Simenon).

Jauhomatobrownie ja muut terveysherkut

Ottaako rucola-tortellettejä vai margarita-tortellineja, pohdiskelin torilla sateenvarjon alla. Tuorepasta houkutti lounaaksi, puoli kiloa, kiitos ja kauhistus: 26 frangia eli 22 euroa. Käännähdin ympäri pastapussi kainalossa ja mies vieressä. Sateenvarjon alle työntyi tarjotin. Tuttu kiharapäinen tyttö kehotti maistamaan brownieta. “Ne on leivottu jauhomadoilla,” hän selvitti.

gsunds guetzli 6

Ilman hyönteisiä: vas. suklaapipari gianduja-täytteellä, kuusipipari: Spitzbüebli, taustalla mangotäytteinen ja kanelitähti, Zimtsternli.

Mies tarttui heti leivonnaiseen, tottahan hän, kun on mies, yhden matoleivoksen syö. Katsoin ilmettä, jauhavia suun liikkeitä, etsin kuvotuksen oireita. Ei minkäänlaista reaktiota. Ajattelin silti jättää väliin, mutta lukioprojektin päämääränä ei ollut testata leivonnaisen makua, vaan selvittää, kummat maistavat herkemmin, naiset vai miehet. Tässä vaiheessa –tietenkin– lohkaisin palan ja totesin, että madoista viis, tänne brownie ja heti.

Ja miltä se maistui? Hyvältä ja suklaiselta, perusbrownielta. Miehen palassa näkyi kokonainen, sentin mittainen mato. Sen seuraksi olisin kaivannut kulauksen grappaa tai muuta makuhermot tappavaa. Mutta maistui kuulemma brownielta sekin. Aldo on koko ikänsä treenannut oman pihan cas-hedelmillä. Niissä on aina matoja ja nekin kuulemma maistuvat vain casilta, jota myös Costa Rican guavaksi sanotaan.

gsund guetzli 2

Chäs Hütten piparivalikoimaa

Osallistuminen proteiinipitoisen leivonnaisen tutkimusprojektiin tuli niin yllättäin, ettei yhdessä kädessä pastapussi ja toisessa sateenvarjo tullut lainkaan mieleen ottaa kuvia. Ja sitäpaitsi parin askeleen päässä juustokaupassa oli tarjolla varsinaista herkuttelua: jouluisten pikkuleipien maistajaiset, Weihnachtsguetzli Degustation.

Piparituottaja Ramona Marggi oli maistattamassa sveitsiläisiä joulupikkuleipiä piirun verran terveellisemmässä muodossa.  Käsityönä valmistetut leivonnaiset tehdään urdinkelistä, alkuperäisestä sveitsiläisspeltistä, ne ovat sokerittomia, matalahiihlihydraattisia, kuitupitoisia, laktoosittomia, vegaaneja ja osa myös vähäkalorisia.

gsunds guetzli 4

Sveitsiläinen joulupiparit ovat tiukkaa tavaraa; muistelen lukeneeni, että yhden Zimtsternin, kanelitähden, kuluttamiseen tarvitaan tunnin reipas kävelylenkki. Mutta kuka jouluna kaloreita muutenkaan laskee? Maistoimme hasselpähkinäistä piparia, mangotäytteistä sydänpikkuleipää sekä toista gianduja-täytteellä. Lievä skeptisyys liian tervellisiä herkkuja kohtaan karisi: kotiin lähtivät suklaa-mango -pikkuleivät,  jotka ovat vähäkalorisia, sokerittomia ja kuitupitoisia sekä jouluinen valikoima seitsemää sorttia.

Yleensä terveyspiparit tuppaavat jäämään lasipurkkiin pitemmäksi aikaa. Nämä katosivat parissa illassa. Parhaaksi äänestettiin perinteinen hillotäytteinen Spitzbüebli ja mangotäytteiset pikkuleivät, joista löysimme tuulahduksen tropiikin joulua.

gsunds guetzli 7

Sveitsissä hyönteistuotteet ovat jo myynnissä, ihan tavallisesta supermarketista saa jo välipalapötköjä heinäsirkkajauheella. Niitä tulen vielä maistamaan ja hyväksyn ne sen enempää asiaa pohtimatta yhdeksi arjen proteiininlähteeksi. Kokonaiset jauhomadot herkuissa sen sijaan jättäisin Halloweenin sesonkisyömiseksi. Sen sijaan adventin aikaa odotellessa maistelen mielelläni kahvin kanssa Bäckerei “gsundin” leivonnaisia ja joulua kohden lähestyn pikku hiljaa ihan perinteisiä, rasvaisia ja sokerisia suomalaisia joulupipareita.

En resumen: en la feria nos dieron para probar un brownie con gusanos para proteina. Estaban investigando, quienes están más listos para poner un gusano en la boca, mujeres o hombres. Primero tenía mis dudas, pero ya que no podía quedarme como el cobarde de la pareja, comí un pedacito. Y – muy rico. Y lo siento, no hay fotos del brownie ni del gusano. En vez, seguimos de la feria a Chäs Hütte, la tienda des quesos, en una degustación de galletas de navidad suizas. Sin insectos, pero saludables, sin azúcar, con mucha fibra y de escanda suiza.

Kurzgesagt: in Zolliker Wochenmärt hatten wir die möglichkeit Brownie mit Mehlwürmer zu probieren. Es war eine Studie, wer greift lieber zu, die Männer oder die Frauen. In dem Fall hatte ich keine Wahl: ein Stück und runterdamit. Sehr fein, muss ich sagen. Aber der Wurm da zu sehen war schon ein bisschen viel. Zum Glück gab es eine Weihnachtsguetzli Degustation von Bäckerei “gsund” in Chäs Hütte. Das war pur geniessen und dazu -natürlich- gesund.

Testissä sveitsiläinen juttu: tryffelifondue

Suhteeni tryffeleihin on kahtalainen. Ne suklaiset, niitä syön mielelläni, mutta korkealla kaakaoprosentilla, ilman voista jälkimakua ja seassa saa olla pikkuisen rouskuvaa pähkinää. Ne taas, joita tryffelipossut kärsillään hamuavat, ovat yhä vielä pohdinnan alla.

Jos saan lautasella risottoa, jonka päälle on raastettu ohuita suikaleita sientä, olen siitä otettu ja nautin sen hyvällä ruokahalulla ja kunnioituksella. En kuitenkaan ole valmis hehkuttamaan sen miedon maun puolesta. Enkä varsinkaan tyhjentämään kukkaroni sisältöä pohjaa myöten.

tryffelifondue (2)

Mutta meillä on nykyisin suhteita kylän juustokauppaan ja sieltä rantautuu kotiin silloin tällöin kokeellisia tuotteita. Tällä kertaa pussillinen tryffelifondueta. Ja koska ilta oli pimeä ja myrskyinen, oli korkea aika kaivaa caquelon kellarista ensimmäisen kerran tänä syksynä ja laittaa se tulille.

tryffelifondue 2

Tästä kaikki alkaa: valkosipulin aromi saadaan aikaan hankaamalla sitä caquelonin sisäpintaan.

Tässä tuli ensimmäinen virhe: caquelon päätyi hellalle liian nopeasti. Fondue on periaatteessa pikaruokaa, juustojen sulaessa pilkotaan leivät ja otetaan esille muut lisukkeet ja valmista tuli.  Mutta caquelon vaatii muutaman tunnin esivalmistelun. Ohjeiden mukaan sen pitäisi olla vähintään tunnin upotettuna veteen ja toisen kuivamassa. Tai vesi räiskyy savisista huokosista pitkin hellaa koko lämmityksen ajan ja kalkki palaa kiinni keraamisen lieden ennen niin kimmeltävään pintaan. Vaihtoehtona on olla laittamatta caquelon veteen ja toivoa, ettei se halkea. Sulanutta juustoa tosin on vaikeampi raapata hellalta kuin kalkkia.

tryffelifondue 3

Mikäs puuro se tässä porisee? Tryffelipuuro.

Sekoittelin sulavaa massaa puulastalla piirtäen kahdeksikkoa caquelonin pohjaan. Koulukuntia on kaksi, toinen kannattaa kellon viisareiden mukaista liikettä. Väärällä tekniikalla fonduestä tulee susi, niin väitetään. Rasva erkanee massasta ja pohjalla makaa surullinen purkkamainen pallo tai kenties juuston saa peräti juoksettumaan; mene ja tiedä.

tryffelifondue 4

Iltapalan ainekset: leipää, juustoa, sipuleita ja kurkkua. Tänään gourmet-formaatissa.

Pöydässä caquelonin sisältö ei saanut hurraahuutoja. Se näytti epämääräisesti vaniljakiisseliltä pippurilla. Toisaalta pieneksi jauhettu tryffeli herätti toiveita; suikaleet olisivat olleet outoja ja kenties liikaa maustavia.

Fonduesession improvisoidusta luonteesta kertoi myös se, että kaapista ei löytynyt kuin ne peruslisukkeet: hillosipuleita ja pieniä suolakurkkuja. Ilmassa tuoksui alppimajalta ja tunsin olevani vuoristossa. Ja olimmehan me, ainakin verrattuna vaikkapa Pohjanmaan lakeuksiin, siis noin 500 metriä merenpinnan korkeudesta, wannabe-alpilla.

Fonduen rakenne oli sopivan tahmea ja leipään tarraava. Entä maku? Hyvää. Yllättävän maukasta, eikä tryffeli puskenut läpi, vaan maustoi tasapainoisesti juustoa. Silti loppulausunto oli odotettu: fondue toimii ihan hienosti ilman tryffeliäkin ja hintakin putoaa alle puoleen.

En resumen: Probámos el fondue de trufas por la primera vez. El resultado: suena muy lujoso y seguro también es. Sospechamos que iba saber raro, pero no. En total a mi me pareció rico, pero demasiado caro. Los otros de la família no estában convencidos del sabor. La próxima vez volvemos a lo normal, fondue sólo de queso.

Kurzgesagt: Wir hatten ein plötzlich improvisiertes Fondueabend – mit Trüffelfondue. Das Resultat: es ist sicher luxus, aber nicht wahnsinnig fein im Vergleich zu den anderen Fondues. Ich würde nochmals meine Brotstücke ins Trüffelfondue tunken, aber nächstes Mal haben wir sicher nur Käse im Caquelon.

 

Aurinkoa, kurpitsoita ja kastanjapyrettä

Syyspäivät on ihan mahtavia, ajattelin ja hyppäsin junaan, ajoin Pfäffikoniin, kaupunkiin, jossa en koskaan ole käynyt. Kaupunki oli vain välietappi, koska siellä oli juna-asema. Halusin järvelle ja kiertää sen ympäri, tuntea auringon lämmön, mutta nähdä kellertävää luonnossa.

psee 1 pfaffikon

Löysin järven. Pfäffikersee.

Rantatiellä taivalsin syysmekon helmat heiluen. Lenkkivaatteisiin tai farkkuihin sonnustautuneiden kävelijöiden joukossa olin todellinen outolintu keltapohjaisessa vaatteessani. “Nätti mekko!” totesi nainen toiselle takanani. “Erikoinen,” kuului diplomaattinen vastaus. “Minä kyllä tykkään,” vahvisti edellinen.

psee 2 haikaran pesä

Haikaran vino pesäpaikka.

psee 15 järvi

Kaisloissa on syksyä.

Sen sijaan kahvipaikassa katosin kuvaan anonyymiksi kulkijaksi. Kelta-oranssien, vihertävänharmaiden ja muiden kukertavien köynnöskasvien hedelmien joukossa olin vain yksi vähän suurempi kurpitsa.

psee 6 jucker farm

psee 8 marronileivos

Väittävät leivokseksi. Kastanjapyrettä taikinakupposessa kerman kera.

Istahdin aurinkoon tuplaespressolle ja kastanjaleivokselle, juuri sellaiselle, joita ennen inhosin. En voinut ymmärtää kastanjapyrettä ylipäätään ja vielä vähemmän, sitä, että sitä myytiin herkkuna. Ruskealta spagetilta näyttävä läjä ei mielestäni parantunut kermasta. Mauton ja outo, oli tuomioni. Kunnes muutama vuosi sitten huomasin kaipaavani kastanjoita leivoksen muodossa, sen ilahduttavaa, lempeää syksyn makua.

psee 10 hirvi ja pupu kurpisoista

Kurpitsojen inspiroimaa taidetta. Tai ainakin silmäniloa.

psee 4 raevaurioiset kurpitsat

Rakeiden aiheuttamia rupia.

psee 3 kurpitsoita

Monenmoista kurpitsaa.

Juckerfarmin pelloille iski kesällä kova raekuuro ja puolet sadosta menetettiin. Osa kurpitsoista selvisi jäisestä hyökkäyksestä rokonarvin ja kasvoi kunnioitettavaan kokoon ja myyntilaariin. Olisin ostanut jokusen mukaani, mutta nämä eivät mahtuneet käsilaukkuun.

Järven toisesta ääripäästä löysin suon, joka näytti erehdyttävän kotimaiselta.  Ja sen saunan, jonka lämmössä monet täällä asuvat suomalaiset tuntevat olevansa oikeassa paikassa.

psee 12 seegräben vastarannalta

Seegräben, kurpitsafarmin kotipaikka.

psee 11 suota

Suo.

Lenkin saldo oli vähintäänkin tyydyttävä: seitsemän harmaahaikaraa yhdellä pläntillä, polun vieressä syyskrookuksia, kuumailmapalloja ja liitokoneita taivaan täydeltä, arapapukaija miehen olkapäällä, kovasti aurinkoa, leivoskahvit ja lopuksi vielä roomalaisen linnakkeen rauniot.

psee 14 kyltit

Niin että mihinkäs sitä lähtisi?

psee 13 linna

Siinä se on, roomalainen linnake.

psee 14 meditoija linnan muurilla

Hän keskittyy.

Linnakkeen keskeltä nousi savun huitula. Tällä kukkulalla roomalaiset ehkä grillasivat aikanaan villisikoja tai kaurista iltapalaksi, hörppäsivät punaviiniä saviruukusta. Nyt 2017 isovanhemmat lapsenlapsineen olivat paistaneet retkensä päätteeksi makkaraa. Katselin hetken auringon vetäytymistä ilta-asentoon. Joku nainen meditoi muurilla. Mieleni teki jäädä tuijottelemaan Pfäffikerseen yli, mutta hämärän lähetystyminen muistutti, ettei tiellä ole lamppuja ja matkaa oli vielä jonkin verran.

En resumen: En un día de otoño hice un paseíto por Pfäffikersee, el lago de Pfäffikon, y encontré un pantano, calabazas, siete garcas reales en un campo, un guacamaya en el hombro de un señor, un espresso doble con un quequito de castaña, una fuerte romano, un montón de sol y tranquilidad.

Kurzgesagt: In einem Rundgang um den Pfäffikersee habe ich einen Sumpf, viele Kürbisse, sieben Graureiher auf einem Feld, einen Espresso doble mit Vermicellen, ein Römerkastell, viel Sonne und Ruhe gefunden.

Zürichin kahvilat, osa 3

Aloin kyhätä itselleni puhelimeen listaa paikoista, jonne syöksyä, kun kaupungilla heikottaa. Edellisessä käytiin aamupalalla, joka ei kuulu improvisoituihin kahvilakeikkoihin, vaan sitä kyllä suunniteltiin pitkään ja hartaasti, sillä tyhjän mahan lähdöt eivät oikein istu omaan olooni ja seuralaisellekin piti löytyä sopiva hetki.

Nyt tajusin, että oikeastaan kyse ei ole kahviloista, vaan välipalapaikoista, joista luonnollisesti pitää saada hyvää kahvia, mutta myös jotain nakerrettavaa. Alkuaikoina Zürichistä tuntui olevan tosi vaikea löytää lämpimiä voileipiä tai muuta houkuttelevaa suolaista pientä haukattavaa tai yleensä mitään, mikä ei olisi ollut muoviin kääritty.

Gärtnerei The Burner

Gärtnerei the Burner lähis

The Burner on täyttä tavaraa.

Siinä vaiheessa, kun Helsingissä ollaan jo vuosia syöty raakakakkuja, chiavanukkaita ja ties mitä bowleja, on Zürichissä vasta herätty terveellisempien vaihtoehtojen maailmaan. Mutta vauhdilla. Joka kulmalle on pulpahtanut läheltä tuotujen raaka-aineiden, vihanneksia ja proteiinia tarjolle lykkäävien ja luonnollisuudella ratsastavien useiden kuppiloiden valikoima.

gärtnerei yleisilme

Pöydässä on tilaa. Vähän ruokalan oloinen paikka.

gärtnerei näkymä

Ikkunan edessä voi tarkkailla ratikkaliikennettä, sillä pysäkki on juuri kohdalla.

Gärtnerein Seefeldin ravintola on ulkopuolelta mitäänsanomaton, sisältä valoisa ja arkisena kesäpäivänä alkuiltapäivästä tyhjähkö. Tänne tuskin jäädään pitkäksi aikaa vihannesten ympärille turisemaan, vaan ideana on syödä ja mennä. Annos näyttää herkulliselta, salaatissa on tavaraa vaikka useampaankin ateriaan. Kanaa, kikherneitä, mangoa, seesaminsiemeniä, kurkkua, pinaattia, porkkanaa, avokadoa, granaattiomenan ja hampun siemeniä sekä salaattia. Hunaja-sinappikastike on ärjyä, jotenkin kitkerää ja koko juttu kaikista aineksistaan huolimatta mauton. Jään vähän ärtyisäksi, sillä odotukset olivat kovat. Vatsa sen sijaan on pullollaan.

Not Guilty

Not Guilty on todella keskeisellä paikalla. Raitiovaunut ja autot kulkevat edestä, takaa ja sivusta.

not guilty ulkokuva

Gärtnereista ei näkymät ole kovin kummoiset, mutta parin korttelin päässä Not Guiltyllä sitäkin paremmat ja se nostaa pisteitä, vaikkei tarjolla ole edes sisäpaikkoja. Tämä on siis terveyskioski, mutta lounaskäyttöön. Edustalla on pöytiä ja tuoleja keskellä liikennettä, mutta toiselta puolen katua löytyy järviympäristö, jonne kaikki muutkin ovat roudanneet syötävänsä ja kääntäneet selkänsä autoille ja raitiovaunuille.

not guilty pita

Siis pitahan on lämmin!

Kuten nimi sanoo, Not Guiltystä saa nopeaa sapuskaa, mutta vailla grilliruuan huonoa omaa tuntoa. Gärtnerein salaatin jälkeen tympii ja ostan kauan himoitun lämpöisen pitaleivän. Sisällä on vihanneksia ja savutofua, jotain aasialaistyyppistä kastiketta ja jotenkin on saavutettu se, mihin monet haluavat, mutta eivät tavoita: chilinen, hiukkasen makeaan vivahtava maukas snäkki. Ikkunalla on purkeissa valmiiksi koottuja juomien raaka-aineita vihanneksista ja hedelmistä ja valitsen vihreän Popeyn. Pinaattia, minttua, limeä ja muistaakseni omenaa. En vaikutu, mutta uskon sen terveellisyyteen ja raikkauteen. Not Guiltyn ainut ongelma on hinta. 21 frangia mehusta ja leivästä kirpaisee.

not guilty ynpäristö

Aidan toiseltapuolen löytyy jokivarsi ja istumapaikkoja.

not guilty lähiymp

Zürichin suosittu lounas- ja snäkkipaikka.

En resumen: los lugares de snack saludables aparecen en Zürich como hongos después de la lluvia. En Gärtnerei comí una ensalada enorme, que pareció tener todo posible – menos sabor. Not Guilty en vez me convenció: un pita relleno con vegetales y tofu ahumado era enchilosa, un poquitillo dulce, pero riquísimo. El único problema: el precio.

Kurzgesagt: etwas Natürliches und Gesundes zum Snack? No problem, das gibts überall, sogar in Zürich. In Gärtnerei Seefeld habe ich einen Salat gegessen, der fast zu vielen Zutaten hatte – aber wenig Geschmack. Dagegen Not Guilty beim Bellvue hat keine Innenräume und die Tische draussen sind zwischen den Strassenverkehr, aber mein Pita mit Gemüse und Tofu war Köstlich (von der Saft war ich nicht so begeistert und noch weniger von der Preis). Und wen die Tische nicht gefallen, kann die Strasse überqueren und beim See das Essen geniessen.

 

 

 

 

%d bloggers like this: