Jänisreitti

Jänisreitti

Tällainen talvenjälkeinen perunanituihminen on ollut valkoisine ihoineen ihmeessä 30 astetta hipovassa lämmössä. Joten karistettiin siitepölyt jaloista ja suunnattiin raikkaaseen vuoristoilmaan. Saman idean olivat saaneet kaikki muut sata ihmistä, jotka jonottivat Sattel-Hochstucklin pyörivän köysiradan asemalla.

Paikka on selvästikin lapsiperheiden paratiisi tai jotain aivan päinvastaista, mutta joka tapauksessa ylhäältä löytyy liukumista, hyppimistä, laskemista ja ties mitä. Tulevat vuoristovaeltajat voivat myös kokeilla riippusiltaa ihan lähimaastossa ja kävellä helppoja reittejä makkaranpaistopaikalle. Me muut pistimme vauhdilla töppöstä toisen eteen ja pääsimme joukoista eroon alle vartissa.

Hochstucklin huipulle vie helppoja reittejä ja myös vähän ylempää ja reunenmpaa koukkaavia vuoristopolkuja. Metsän rauhassa kiemurtelee myös teemareitti, jonka varrella voi energiapisteissä testata omaa herkkyyttään. Samaan nippuun oli laitettu maaväreily, ristit, vesisuonet ja ties mitkä energiat. “Maaenergiabullshittiä” totesi kyynikkokumppanini Aldo.

Sama kyynikko jäi myöhemmin katselemaan kukkivaa alppiniittyä ja henkäili olevansa paratiisissa. Ei kuulemma tarvitsisi muuta. Itse en siinä vaiheessa enää nälältä ja nestehukalta pystynyt herkistymään edes kirkkaankeltaisille kulleroille, mutta ylempänä vuoristotuulen puhaltaessa kukkui käki. Siitä menin hiukkasen kesäekstaasiin.

Lumiläikkiä näkyi muutama, sen verran oli jäljellä talvesta. Reitti haarautui kolmeksi ja valitsimme keskimmäisen. Kun upposin vaelluskengän vartta myöten mutaan, tuli mieleen, että ehkä vaihtoehto oli huono. Lenkkarimies Aldo kiersi vähän ylempää kuivemmassa rinteessä taiteillen. Perässä huipulle kiipeäjät valitsivat vasemmanpuoleisen polun ja saapuivat ylös kengät puhtoisina.

Istahdimme mehiläisten ja perhosten keskelle voileiville ja katselemaan maisemaa: utuharsossa Alppien rivi, aina yhtä synkeä vuorikaksikko, pieni ja suuri Mythen, kolme järveä. Ja sitten neljä saksalaista. He päättivät tyhjällä kukkulan huipulla parkkeerata metrin päähän meistä ja suoraan eteen. Näin enää puhekuplan kysymyksellä, warum??

Aurinkorasvaisilla sormilla läähmitty linssi sai aikaan mystisiä kuvia alastulosta. Makailin matkanvarrella hetken ristin vieressä kuumalla penkillä. Tähän olisin jäänyt, mutta aurinko poltti kasvoja.

Jostain alhaalta hönki käheästi alppitorvi ja toisen mutkan takaa lähempää schwyzerörgeli, harmonikka, vähän kompastellen, mutta mukavan kutsuvasti. Stuckli Alpin, pienen alppitilan pihalla pöydällä oli liina ja lasissa voikukka ja pari muuta niittykukkaa. Nurmikolla oli meneillään lasten jalkapallopeli ja isäntä soitteli auringonpaisteessa. Kuvun alla Lebkuchen-palat odottivat ottajaa ja kaapissa oli kylmää juomista. “Haluatteko kahvia, kutsun emännän sisältä!” huikkasi isäntä.

Juotiin yhdessä sumpit, mies piti tauon soitossa ja kyseli, kertoili. Ovat ensimmäistä kesää alpilla, lehmät tulevat ensi viikolla, 25 yhteensä, ja sitten kaksi vuohta.

“Ette murteesta päätellen taida olla Zürichistä,” isäntä pohti ja puolittain tiedusteli, ihan ystävällismielisesti. Suomen hän sijoitti Belgian viereen ja Costa Rican Espanjan rannikolle. Ei ole kuulemma käynyt sen pohjoisemmassa kuin Itävalta.

Ja minkälainen päivän reitti lopulta oli? Hikinen ja jäniksen muotoinen.

Riippusilta ylitettäväksi.
A hanging bridge to cross.
Ägerisee. Lake Ägeri.

Polulla.
On the path.
Ketunleipiä.
Wood sorrel.
Lasten leikkipaikkasysteemit jäivät nopeasti taakse.
The kids playarea was quickly left behind.
Happea.
Need some oxygen.
Kullerot.
Globeflowers.
Pikkuruisia mustikankukkia.
Tiny bilberryflowers.
Lähestytään lumihuippuja.
Getting near the white peaks.
Jauhoesikko. Primula farinosa.
Voikukkaniittyä.
Dandelions on the meadow.
Alppimajalla asustelee tämmöisiä tyyppejä.
These guys seem to live in this alpine hut.
Kevätkatkeroita.
Spring gentians.
Pieni Mythen ja kuusen takana isoa Mytheniä.
Small and big Mythen.
Vierwaldstättersee ja oikealla Lauerzersee.
In the middle lake Vierwaldstätter and on the right Lauerzer.
Tähän voisin jäädä.
I might stay here.
Stuckli Alp.
Lebkuchen-annos. Ja tuhkakuppi.
Lebkuchen for energy.
Riippusilta ja heinät seipäillä. The hanging bridge and drying hay.
Jänis-reitti. Ever hiked a hare-path?

En resumen: caminamos una ruta que resultó ser de la forma de un conejo. Subímos a Hochstuckli, no muy arriba ni muy largo, pero sudamos una cantidad increible.

Kurzgesagt: Wanderung im Form von einer Hase ist etwas, das nicht vorgesehen war. Wir sind auf dem Hochstuckli bestiegen, nicht ser hoch und auch nicht sehr weit, aber haben viel geschwitzt.

Villejä alppikrookuksia, joka puolella!

Villejä alppikrookuksia, joka puolella!

Siinä jäivät viherä alppijärvi ja vuorenhuiput kukkien varjoon, kun löysin villit krookukset.

Ehkä jouduin pienen hurmion valtaan, makailin pitkin ketoja nenä valkoisessa kukassa. Ja hidastin matkaa, koska jokainen krookus on ainutlaatuisesti hienossa kohdassa ja muutoinkin upea.

Lilat krookukset, sellaiset suikerolehtiset, kukkivat syksyllä metsissä ja joillakin niityillä, nyt on valkoisten aika vuorilla. Olin elätellyt toivoa kohtaamisesta, mutten rohjennut sanoa sitä ääneen. Vähän sama kuin lumen kanssa, tosin päinvastaisesti. Matkaan lähdetään lallatellen mielikuvissa kesäpolut ja sitten ollaan reittä myöten hangessa.

Matkalla vähän liikennettä, mitä nyt muutama lehmä.
The traffic was light, just a couple cows on the road.

Rentukat loistaa. Marsh Marigolds were glowing.

Sämtiserseelle Appenzellissä vievä tie nousi jykevästi kuten asiaan kuuluu, puhtoisena ja tyhjänä. Sivupoluille ei ollut asiaa -lunta- mutta sen olin työstänyt jo etukäteen; tänään noustiin huoltotietä, onhan meneillään rospuuttokausi.

Kahvipaussi Sämtisersee. Coffeebrake by Sämtisersee.
Eväs.
Snack.

Järvi on solamaisessa laaksossa ja tuuli puhaltaa lähes aina. Aurinko yritti lämmitellä usvan takaa ja eväitä kuorittiin esille olevinaan kummun suojassa, ainakin pienemmällä viimalla. Kevään kuivuus näkyi kutistuneena alppijärvenä. Rantaa oli metreittäin enemmän kuin tavallisesti.

Eväspuolella oli taas pientä tuhoa, olin huoletta heitellyt keitetyt kananmunat repun pohjalle ja murskanahan se alin oli. Joka tapauksessa syötävissä. Ensi kerralla kaikki sapuskat laatikoihin!

Patikkaporukan energiatasojen tarkastuksen jälkeen päätettiin vielä jatkaa seuraavalle, Fählen- tai Fälenseelle, ihan kuinka haluatte, molempia kirjoitusasuja käytetään. (Itse harrastan taloudellista kirjoittamisen muotoa; mitä vähemmän kirjaimia, sitä parempi.)

Alppikrookuksia.
Alpine Crocus.
Puu kivellä.
A tree on a stone.
Ylempänä riittää vielä paikoittain lunta.
A bit higher there are still some thicker snowlayers.

Ehkä korkeus, ehkä luonnon puhtaus tai alppimaaperä vaikuttavat väreihin, mutta vuorilla ne ovat intensiivisempiä kuin missään. Rentukat ja siellä täällä muutamat leskenlehdet loistivat rannan tuntumassa, seuraavana tulisivat voikukat.

Ja sitten ne krookukset. Olin vähällä ohittaa ne, niin pieniä kukat ovat. Krookussilmän auettua niitä näkyi kaikkialla. Valkoisia pisteitä, kuin pieniä helmiä alppikedolla.

Alppien toisella puolen krookuksista kerätään sahramia. Näistä hennoista yksilöistä tuskin saisi suuremmin satoa, mutta keltainen loisti valkoisten terälehtien keskellä ja kutsui luokseen pörriäisiä, joita ei kylmässä lennellyt lainkaan.

Huhtikuussa kaikki majatalot näillä rinteillä ovat ainakin viikolla kiinni. Fälenseen Gasthausilla oli remppaporukka hommissa ja näytti, ettei paikka ole kyllä vielä pitkään aikaan valmis vastaanottamaan ketään. Järvikin oli jäässä. Vain toisessa päässä oli reunoilta hiukan sulaa ja lohjennut jäälautta. Vieressä uiskenteli pari sorsaa. Ehkä ne pesivät jossain täällä lähellä.

Krookuksia kuin valkoisia helmiä nurmella.
Crocus, like white pearls on the grass.
Fälenseellä ei vielä laineet loisku.
In Fälensee there are no waves yet.
Toivo silti jäiden lähdöstä.
Still some hope, that the ice might melt someday.
Patikkaretkue.
Hikingpals.
Huippu huipun takana.
A peak behind the peak. Twinpeak?!

Takaisin ensimmäisellä järvellä oli jo sellainen olo, että uitettiin jalat jäisessä järvessä. Matalikko oli yhtä sammakonkutua ja joku kututyyppi kuin metri mustaa helminauhaa. Eteenpäin ei tarvinnut kiivetä kallion vuoristopolkua, vaan rantakivikko toimi reittinä, se missä tavallisesti on vettä metrin verran.

Uusia sammakkosukupolvia tulossa.
New generation of frogs coming up.
Sammakkoasioita miettimässä. Thinking of frogstuff. Picture:Maarit Piippo

Oli merkillisen rauhallista, vain linnut raakkuivat ja naksuttelivat järvellä. Puuttuivat retkiporukat, lehmät, vuohet. Paluureitillä olimme lähes yksin.

Kahdeksantoista kilometriä vuorilla nousuineen ja laskuineen on sen verran, että etsiydyttiin perillä Brülisaun ainoaan aukiolevaan majataloon, Rössliin, syömään. Oltiin selvästikin ainoita kylän ulkopuolisia, rekkareiden perusteella ainoita toisesta kantonista ja peräti toisista maista.

Odotukset maalaiskuppilasta eivät olleet mitkään kovin suuret, mutta nuorehkolla isännällä on selvästi korkeat laatukriteerit, ruoka oli kaunista ja maukasta. Appenzeller Chäsmagronen, juustokermamakaronigratiini oli saanut uutta pontta rosmariinista ja vihreä salaatti ei ollutkaan salaatinlehtiä tomaattisuikaleella, vaan mukana oli vaikka mitä, sipulinituja myöten.

Gasthausin isäntä oli tarjoilun lomassa vetänyt ylleen palomiehen vermeet. Perjantai-illan menojen kulminaatio oli selvästi alkamassa; palokunta veti harjoituksia kylän päätiellä.

En resumen: April es un poco temprano para paseitos en los Alpes, pero en Appenzell pudimos subir a dos lagos, a Sämtisersee y Fälensee, que estába todavia cubierto por hielo. Una tranquilidad increible, ya que la epoca del verano todavía no ha empezado. Nos topámos sólo un par de otros grupos en el camino y vacas ni cabras todavía no han llegado. Y un montón de crócus alpinos salvajes.

Kurzgesagt: April ist ein bisschen früh für Wanderungen in den Bergen, aber genau deswegen ist es super ruhig. In Appenzell gab es noch keine Kühe oder Geise, nur einige Wanderer und wir. Und wahnsinnig viele wilde Krokus!

Iltasumu laskeutuu Appenzelliin. The eveninghaze surrounding Appenzell.

25 km omenapuiden lomassa, no mikä ettei

25 km omenapuiden lomassa, no mikä ettei

Kyllä, se tuntui hyvältä idealta. Ja kai sitä nyt 25 kilometriä melko tasaisella tallaa, aurinkoisella säällä ja maaseudulla.

Illalla kotona jalkaterät olivat kuin hakatut pihvit; ehkä uudet pohjalliset eivät olleet vielä kävelty tutuiksi. Tai sitten niitä kilometrejä oli sittenkin aika paljon.

Joka tapauksessa Bodenjärven Thurgaussa, Engachin kunnan liepeillä, alkaa paikat olla tuttuja. Kuutisen tuntia maatalolta toiselle, peltojen poikki, omenapuiden välistä, kukkulalle metsään, alas kohti järveä. Aurinko porotti täysillä, raikas tuuli puhalteli ja iho kärtsäsi keväässä. Siis täydellistä.

Repussa oli evästä ja toiveissa kahvi maalaiskuppilassa, joita lopulta oli alussa ja ihan viime kilometreillä. Joten laahustettiin aika lailla kofeiinipulassa. Miinukset reitille siitä. Patikoitsijan jättäminen kahvitta on vakava puute reittisuunnittelussa.

Pääsiäiseltä jääneet parsa- sekä porkkanapiirakka ja karhunlaukkanyhtöleipä maistuivat ihan törkeän hyvältä varmaankin energiapulan takia, sillä nälkähän minulla oli jo heti alussa. Sovittiin, että istahdetaan heti seuraavalle penkille, joka sitten löytyi 12 kilometrin jälkeen.

Olin pakannut varovaisesti mukaan myös muina sokerileipureina koristelemani kuppikakun, pikkuisen pääsiäismunan kera ja keltaisella kuorrutuksella. Se muussi, joka löytyi repusta ei muistuttanut edes kaukaisesti mitään syötävää, mutta nuollessani kuorrutetta laatikon laidasta olin aika lähellä hurmiota. Sokerimäärä ja viimeiset kilometrit saattoivat vaikuttaa siihen, että loppumatka meni hihitellessä.

Lehmittä ei reissu tietenkään mennyt ja vasikat olivat herttaisia, mutta sarvipää veti pisteet kotiin, eikä siis kyse ole härästä, vaan otuksesta, jonka laatua ei kauempaa ymmärretty. Naaman perusteella lammas, mutta turkki ei ollut kihara. Sen sijaan sarvet olivat laineikkaat. Ja pitkät, sivuille sojottavat.

Rengasreitiltä erosi hetkeksi polku kohtaan, jossa kasvoi valtava -tietenkin kukkiva- puu. Mikä, sitäkään en tiedä. Päätettiin oikaista metsän läpi takaisin pääpolulle, kun vasemmalta sujahti pieni kauris, hetkeä myöhemmin toiseen suuntaan isompi sarvipää. Performanssi oli täydellinen, se kirmasi kukkulan puuttoman huipun poikki ja vastavalossa näkyi vain siluetti.

Yllä leijaileva zeppeliini häiritsi vähän maalaisfiilistä, mutta yritin ajatella sen olevan vain outo ilmapallo. Samoilla seuduilla omenapuiden takana kasvoi valtava öljy(tai polttoaine)tankkien kylä. Edellisen kerran kylän poikki kävellessä niiden paikalla kasvoi metsää ja heinää.

Egnachissa, takaisin järven äärellä, haikara levitteli siipiään Luxburgin katolle rakentamassaan pesässä. Linna on upea, mutta rämppäkunnossa. Kotisivuilla puhutaan slow-travel-kohteesta, joten tänne kai voisi tulla lomailemaan? Rahaa myös kaivataan kunnostukseen, siitäkin löytyy grafiikat. Ilmoittaudun ilmaiseksi linnan hengettäreksi, se kirjattakoon ylös.

En resumen: Es la epoca de las flores de manzanas y de los paseitos entre los arboles.

Kurzgesagt: Jetzt ist die Zeit der Apfelblüten und den Wanderungen zwischen den Bäumen.

Tätä on Thurgau.
This is Thurgau.
Omenapuiden vinot rivit.
These appletrees grow inclinated.
Bodenjärveä.
Lake Constance.
Aurinkoenergia näyttää olevan myös maalla käytössä.
It seems that solarenergy is in use also in the countryside.
Sääasema. Jos kivi on märkä, sataa.
A weatherstation. If the stone is wet, it´s raining.
Kevätmielellä ja housut rullattuna polveen asti.
Springfeeling.
Vanha puu jaksaa yhä kukkia.
The old tree has still energy to bloom.
Ja tämä on…?
And this is…?
Öljytankit kyllä vähän järkyttivät.
The lanscape had changed a bit since the last time.
Zeppelin kruisaili taivaalla.
A Zeppelin wondered around the sky.
Jättikukkapuulta käännyttiin metsään ja siellä kohdattiin pari kaurista.
Behind this huge blooming tree appeared suddenly a couple of deers.
Ei parhaassa kunnossa, mutta maistuva.
Not in best condition, but tasty.
Haikara pesässä.
Heron in it´s nest.
Täällä voisin asustella.
I could live here.
Takaisin Bodenjärvellä.
Back to the Lake Constance.

Kevättä ja vastuullista matkailua

Kevättä ja vastuullista matkailua

Zürichissä kukkii rypsi tai lieneekö rapsi ja hedelmäpuut alkavat olla parhaimmillaan. Sen, että yhden matkustustunnin verran pohjoisempana tilanne olikin kuin maaliskuussa ikään, ei kai olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Tuli se silti.

Vuorilla eletään siis välikautta, yhtäällä kevät alkaa jo pilkottaa, toisaalla vielä lasketellaan. Itse haluan jo kuivaa tietä jalkojen alle ja toivoa lähestyvästä kesästä. Siksi liikun alavilla mailla, siellä missä on vehreää ja kasvukausi käynnistynyt.

Pelto, joka viikon päästä on varmaankin keltainen, kertoi kuitenkin tulevasta vain nuppujen muodossa. Omenan osalta tilanne oli sama. Päärynä pelasti päivän, ne muutamat puut olivat täynnä valkoisia terälehtiä.

Oltiin siis Schönenbaumgartenissa, joka oli nimensä mukainen. Kauniin puun puisto. Tosin ei puisto, vaan maaseutukylä pohjois-Sveitsissä. Toisella puolen Bodenjärveä pilkotti ulkomaa, Saksa. Kompastelin tasaisella, siitä on aikaa, kun olen kävellyt mäettömässä ympäristössä.

Unohtui myös, että jos ei ole ylämäkiä, tarvitaan enemmän vaatetta. Auringon piti paistaa täysillä, mutta alussa peltoja kasteli sade, meitä seurasi musta pilvi ja valkoiset peittivät taivasta aika lailla koko iltapäivän. Mietin jo kävelyn vaihtamista hölkäksi, jotta pääsisin kylmän hytinästä, sillä olihan jalassa juoksutossut, mutta ei lopulta viitsitty hötkyillä. Tänään riitti reipas kävelyaskel.

Sen verran tuli tehtyä syntiä, että ajettiin paikanpäälle autolla. Toisaalta tämä on vielä lähimatkailua ja varsinainen lenkki hoidettiin lihasvoimalla. Kolmen tunnin ja reilun 13 kilometrin lenkin voi heittää myös hevoskyydillä herraskaisesti kärryssä istuen tai vaikka sähköpyörällä. Kumman hiilijalanjälki on parempi, sitä en osaa sanoa.

Sveitsi on yksi vastuullisen turismin johtavia maita ja matkailu onnistuu hyvinkin pienellä hiilijalanjäljellä. Vastuu on lopulta jokaisella meillä itsellä.

Sveitsin junaverkostosta iso osa toimii vesivoimalla ja jJulkisten kulkuvälineiden käyttö on helppoa sekä kätevää, niillä pääsee lähes joka paikkaan. Ja jos ei, jatketaan jalan.

Jos valitsee hotellin, joka kiinnittää huomiota veden ja sähkön kulutusta ja käyttää uusiutuvia energialähteitä, ollaan jo vastuullisuuden paremmalla puolella. Muutoin pätee sama kuin kotona: tuota mahdollisimman vähän jätettä ja syö lähiruokaa, suosi pieniä paikallisia yrittäjiä, älä ketjuja.

Patikointi on lempeää, luontoa säästävää turismia. Ja kun pysähdyt alppitilalle ja syöt siellä leivottua leipää, niityn lehmien ja vuohien maidosta tehtyjä juustoja ja lähiseudulta kerätyistä yrteistä tehtyä teetä, toteutuvat kaikki edelliset kriteerit. Ja matkan varrelle tarvitset vain yhden pullon, hanasta tulee mineraalipitoista vettä ja kaupungeissa voit täyttää pullon lähteistä.

Vuorilta löytyy myös autottomia kyliä, yksi niistä on oma lempipaikkani Aletsch-jäätikön sivussa, Bettmeralp. Myös Melchsee-Frutt, Mürren ja Saas-Fee kuuluvat samaan sarjaan.

Turismi on alppialueille elintärkeää; se tuo leivän myös monen vuoriston pienyrittäjän pöytään – mutta massaturismi on uhka luonnolle. Sinä päätät minne menet, miten ja mitä siellä teet.

Ja tämä puu on?? Löydätkö kuvasta kuoriaisen?
And this tree is?? Can you find a beetle in the picture?
Ensimmäinen kukkiva puu löydetty.
First blooming tree found.
Peltoa voi ihalla penkiltä.
A bench to concentrate on the countryside.
Omena? Päärynä? Apple? Pear?
Joo no omena ei kuki, mutta voikukatkin on nättejä.
Appletree doesn´t bloom yet, but the dandelions are pretty too.
Tämä lupailee täyttä loistoa.
This is promising.
Hyvin valmis avautumaan.
Very ready to open.
Vuoret olivat suht lähellä, mutta hutun takana.
Mountains are pretty near, but behind the haze.
Näin karvamytyn tuon ison Valaisin mustanenälampaan vieressä. Mytystä nousi yhtäkkiä pää.
I saw a furry bundle beside the Valais blacknose sheep. The bundle had suddenly a head.
Ulkomaata näkyvissä, Saksa siis toisella puolen järveä.
A foreign country on the sight, Germany on the other side of the lake.
Tie vie kylän läpi.
Walking through a village.
Kukka tie vartta pitkin.
A looot of flowers.
Melkein täydessä kukassa.
Almost in full blooming.

En resumen: Viajar responsable en Suiza es facil. Anda en tren, llevate tu propia botella de agua y rellenalo del tubo, elige un hotel que se pone atención en el uso de energía y reciclaje. Hace caminatas respetando la naturaleza, come comida local y no vayas a los lugares de masa.

Kurzgesagt: Der Tourismus ist wichtig speziell für die Alpenregionen, aber Massen gefährden die Natur. Du kannst selber entscheiden, wie nachhaltig du in der Schweiz reist.

%d bloggers like this: