Harvoin on näin vähän retkeltä kuvia, vaikka maisemat oli hulppeat. Reitti kulki suurelta osin varjoisia polkuja rinnettä myötäillen ja sen verran oli puskaa, mutta myös pudotusta ja kapeaa polkua, että piti vähän keskittyä.
Zürichissä aamu oli matkaan lähtiessä sadetta ennakoiva. Junamatka Luganoon kestää vain kaksi tuntia ja kahdeksassa olisi hurauttanut saman tien Venetsiaan.
Halusin ensin kävellä Luganonjärven reunaa oliivipolkua -sentiero dell´olivo- pitkin Gandriaan. Ajeltiin juna-asemalta bussilla Castagnolaan ja sieltä laskeuduttiin rantaan. Koska jo tässä vaiheessa oli nälkä junamatkan jälkeen, käytiin tsekkaamassa Gandrian laivalaiturin kuppila. Ei ollut tilaa, joten jatkettiin matkaa kylän läpi, portaita ylös.
Reitillä on satoja portaita ja oli pitää banaanitauko heti Gandrian yläpuolella, mistä löytyi lähde ja aurinkoinen paikka penkin kera. Keskiaikaisessa kirkontornissa heilahtelivat kellot sunnuntain kunniaksi. Nähtiin muuten ihan meikäläinen harmaa-musta varis, joita ei Sveitsissä Alppien toisella puolen ole.
Matka ylös on kilometreissä vain noin seitsemisen, mutta korkeusmetrejä noin 700. Polun pitäisi olla leveähkö ja hyvä kulkea, mutta muutamissa paikoissa se kapeni ja vietti alaspäin. Huomaan, että on kauden alku; täytyy vähän treenata korkeuksien sietokykyä ja kokeilla, että minkälaisessa kenkä pitää.
Brèn kylän tasolla, juuri ennen huippua, oli jonkinlaiset pikku markkinat ja myynnissä paikallista hunajaa. Taiteilija Wilhelm Schmid asusteli kylällä aikanaan ja hänen taidettaan oli huipulle johtavien portaiden varrella. Luultavasti, jotta huomio kiinnittyisi muuhun kuin siihen tosiseikkaan, että reisissä tuntuu ja puuskutus on kuuluvaa.
Eväänä oli tällä kertaa myös voileipiä, omenoita, kuvia taateleita, pähkinöitä ja guava-dulce de leche -puristeita Costa Ricasta ja pari pulloa vettä. Monte Bren huipulla on kuulemma Luganon parhaat maisemat, väite, jonka hyväksyn mukisematta. Jäätiin kuppilaan ihailemaan näkymiä aina Italiaan asti ja päätettiin syödä, vaikkei oikein nälkä ollutkaan. Ruoka oli todella perussapuskaa, ei siis huonoa, mutta sanoisinko että vaatimatonta. Aineet ihan ok, mutta siinäpä se sitten olikin. Mausteita ei juuri ollut ja esillepano 1/5.
Alas ajeltiin kahdella funikulaarilla ja käveltiin vielä pari kilometriä rantaraittia Luganoon ja siellä vielä yhdet portaat junalle. Summa summarum: liikuntaa tuli ja täydet pisteet maisemille.
Climbing to the top on the mountain on front left.
South it is.
The alleys of Gandria.
Most of the way was nice forest paths.
A couple of meters hiked from the lake level.
Wilhem Schmid´s paintings gave something else to think about than the stairs.
More stairs.
Up on the mountain.
En resumen: El camino al Monte Brè es corto pero empinado. Más o menos 7 km y 700 m verticales. Como entrenamiento buenísimo y el paisaje 10/10.
Kurzgesagt: Der Weg auf dem Monte Brè ist kurz, 7 km, aber mit 700 höhenmeter. Als Training super und sonst 10/10.
Pala Suklaata 