Sveitsin kouluelämää: korkeakouluun ilman lukiota

Sveitsin kouluelämää: korkeakouluun ilman lukiota

Tulin Sveitsiin lapsetta, huoletta ja sen kummempaa pohtimatta. Vain vuodeksi, joten pitkän tähtäimen asioihin ei tarvinnut puuttua. Sitten kun meitä oli kolme ja kouluikä lähestyi, piti pohtia jäädäkö vai lähteä. Ensinnäkin kielen, toisaalta koulun vuoksi.

Siinä vaiheessa päätä puristi vain vaimeasti, viidennen luokan vaiheilla se muuttui jomotukseksi ja yläkoulun puolella oltiin jo migreenijamassa. Selvisi, ettei lasta voi vain työntää ovesta ja vastaanottaa valmiina tuotteena toisesta. Uraputken voisi valita, mutta se pitäisi tehdä tietoisesti ja matkalla olisi monta kysymystä.

Tämä löytyi vain screenshotina, valitan…Työ on vanhimpia ja tilauksesta maalattu skateboardiin.
Sorry about the screenshot…This is one of the oldest works, decoration of a skateboard.
Kaurismäen elokuvan Toivon tuolla puolen pokerikohtauksen innoittama, ihmisille etsitty koirahahmot.
This is inspired by film The Other Side of the Hope by Aki Kaurismäki.

Ensimmäisen kerran akateemisen uran mahdollisuutta pohditaan juuri tuossa viidennen luokan paikkeilla. Silloin olisi tehtävä päätös jatkaako lapsi yläkoulussa vai meneekö suoraan pitkään lukioon. Jos valitaan jälkimmäinen, on alettava etsiä pääsykokeeseen valmentavaa kurssia ja tarkistettava finanssit, sillä näistä laskutetaan reippahasti.

Hän. Tytär ja taidekorkeakoulun opiskelija.
Daughter and a artsstudent.

Seuraavan kerran tulee lukiokysymys yläkoulun puolella; toisella tai kolmannella. Vain murto-osa sukupolvesta valitsee lukion, muistaakseni noin neljännes. Ja niistäkin osa karisee matkan varrella pois.

Jos lukio jätetään väliin, on edessä nipullinen muita teitä ja maahanmuuttajavanhemman epätietoinen paniikkihetki. Vuoristo kuvaa sveitsiläistä opetusjärjestelmää ja huipulle on monta polkua. Sieltä sitten valitsemaan, jos sattuu ymmärtämään mistä on kyse.

Useat valitsevat oppisopimuskoulutuksen. Mutta jos viisitoistavuotias sähkömieskokelas jossain vaiheessa huomaakin, että johdot ja virtapiirit ovat ja pysyvät vieraina, ei peliä ole menetetty, eikä tulevaisuus vain eläkkeen odotusta väärän ura valinneena ja tympääntyneenä duunarina.

Viulunrakentajan pajasta yksityiskohta, kontrabasson pää.
A detail of the head of doublebass. (Luthiers studio)
Soittimia samassa paikassa. / Instruments in the studio.

Jos minulle olisi alunperin selitetty ammattikoulutuksen idea rautalangasta vääntäen, olisi paineita vähennetty huomattavasti. Teinin ei siis ole tarkoitus löytää suoraan omaa alaa jo ennen täysi-ikäisyyttä, vaan kokeilla konkreettista työntekoa, jotta on näkökulmaa ja itsetuntemusta jatkaa matkaa koulutustiellä.

Opiskella voi pitkälle, useammankin mutkan kautta. Tämä oli se, mitä suomalaisen peruskoulu-lukio-yliopisto -matkan tehneen oli vaikea sisäistää. Eikä lukio ole välttämättömyys edes korkeakoulupaikkaa havittelevalle.

Pihalla talvella kukkinut katkero.
Gentian found in winter in our garden.

Useimmiten korkeakouluihin ja yliopistoihin vaaditaan joko lukion päästötodistus tai ammatillinen koulutus. Mutta monessa paikassa on myös muita mahdollisuuksia. Esimerkiksi paikka taidekorkeakoulussa, Zürcher Hochschule der Künste eli Zurich University of the Arts, irtoaa myös yläkoulun käyneelle, kunhan näyttöä riittää.

Graafisille aloille vaaditaan silti ennen korkeakoulua puolesta vuodesta vuoteen kestävä valmistava kurssi, myös lukion käyneille. Tämä on jälleen se, jolla rahastetaan. Vuoden kurssista saa pulittaa koulusta riippuen jopa 15 000 frangia, jotakuinkin saman varran euroissa.

Kun kurssi on suoritettu, tarvitaan siellä jo valmisteltu mapillinen töitä. Tytär haki opiskelemaan scientific visualization ja hakuprosessiiin liittyi kotona tehtävä työ ja videohaastattelu. Normaalisti lisänä olisi koetyö paikanpäällä, mutta se skipattiin koronan takia.

Tutkielma tulppaaneista, yksi vedessä, toinen ilman.
A study of tulips, on in water, other on without.
Toinen tutkielma kukista.
Another study of flowers.

Sur dossier-hakijan eli näytön perusteella kouluun pyrkivän kansiota ja töitä arvioidaan tiukemmin kuin lukio- tai ammattikoulutuspohjalta hakevan. Korkeakouluun ei myöskään haluta aivan teinejä. Heti yläkoulun päätyttyä on turha lähettää papereita, myös siksi, että hakukertoja saattaa olla rajoitettu määrä. Tyttärellä niitä oli kaksi.

No, pääsikö? Pääsi. Siitä ollaan erittäin tyytyväisiä ja helpottuneita. Jos vastaus olisi ollut kieltävä, olisi pitänyt ryhtyä etsimään oppisopimuspaikkaa. Korona takia monet ovat jättäneet hakematta, joten paikkoja kyllä olisi. Mutta tie graafiselle alalle Sveitsissä olisi pysähtynyt tähän.

Tilauspotretti kaverista.
A portret of a friend.

Kuvissa on omista kokoelmistani tyttären töitä, vanhimmat vuosien takaa, tuoreimmat hakutöitä. Mappi on korkeakoululla, joten valitettavasti en voi valita sieltä mieluisimpia. Tässä on kuitenkin ne, joita olen ihastellut. Valokuvissa on vähän varjoja ja kummia kulmia, jotka menevät kuvaajan eli minun piikkiin.

En resumen: El sistema educativo de Suiza no es lo más fácil de entender a alguien, quien viene de afuera. Lo más importante es que siempre hay un camino, hasta arriba, si uno quiere.

Kurzgesagt: Die Schulungssystem ist nicht ganz einfach zu verstehen für diejenige, die von aussen kommen. Aber es gibt immer einen Weg, sogar bis ganz oben, wenn man möchte.

Suomi-kurssi Lapissa

 

kurssi 1 kuksat

Taikajuomaa. Saksa kääntyy suomeksi.

 

Hiukan pöllämystyneinä kippaamme kuksasta Annen tehtailemaa taikajuomaa. Magiikka on siinä, että se vaihtaa kielen suomeen. Tai niin ainakin on tarkoitus. Viikon ajan suomea saksaa äidinkielenään puhuville, joka päivä oppitunti, vaihtelevia suomalaiseen kesään istuvia tekemisiä, sinivalkoista sapuskaa ja kulissit, joista etelämmässä asuvat saavat vain uneksia, keski-eurooppalaisista puhumattakaan.

 

 

kurssi 2 maisema

Tätä aavaa maisemaa!

 

kurssi 15 luokka

Luokkahuone valmiina opetukseen. Vain oppilaat puuttuvat. Ovat luultavasti uimassa.

 

kurssi 6 leirilaisia ja muita illallisella

Iltapalaa ilta-auringossa. Huom, kukaan ei läiski hyttysiä.

 

Muutama tunti Ivalossa ja porolaskuri raksuttaa kymmenen kohdalla. Isäntäpariskunta Anne ja Pirmin ovat asettaneet asumuksensa rinteeseen, josta näkyy kaksi järveä ja hehtaareittain metsää. Tilusten tarkastuksessa selviää, että lähimailla liikkuu karhu, joka on kuorinut useita mäntyjä vaalean kellertäviksi ja jättänyt kyntensä jäljet runkoon. Tieto herättää hermostunutta naurua. Rauhoitumme, kun kuulemme, ettei kukaan yleensä näe otsoa, vaan se menee omia menojaan.

Ahmoja emme edes osaisi arastella. -Ai täällä on niitä? Sekin on peto, käy porojen kimppuun, eikä edes välitä syödä saalistaan. Mitä jos lenkillä näytän ahman silmään sarvettomalta porolta, mietin. Lopulta käyn Lapin helleaallossa muutoinkin vain kerran juoksemassa. En näe yhtään nelijalkaista eläintä. Lömpsyttelen todennäköisesti niin kuuluvasti, että otukset kaikkoavat edeltäni. Tiellä höyryävät tuoreet poron papanat. Niissä istuu kärpäsiä.

 

kurssi 16 kotiporo 2

Poro oli seinustalla varjossa lepäämässä ja häiriintyi meidän saapumisesta.

 

kurssi 5 poro pihalla

Tämä taas jolkotteli autotallin ja talon välistä, meistä piittaamatta.

 

Kunnon eräleirillä on tietenkin tiipii. Kurssilaiset ja Pirmin pystyttävät seipäät ja virittävät kankaan sen päälle. Ilta-auringossa ja lämpötilan keikkuessa kolmenkympin tienoilla sytytämme sen tulisijassa ensimmäistä kertaa pienen nuotion. Savu kohoaa yläosassa olevasta aukosta taivaalle, aivan kuten on tarkoitus.

 

kurssi 12 tiipiissa tulet

Ensimmäisellä savukiehkuralla tiipii on otettu virallisesti käyttöön.

 

kurssi 12 tiipiin ovesta nakyma

Tiipiistä avautuvat näkymät.

 

Olen aina puhunut etelän ihmisen tapaan lakoista, mutta pohjoisessa yritän ottaa aktiiviseen sanavarastooni hillan. Lapin hillasuo helteellä kuulostaa paukamilta, hikoilulta, ärtymykseltä, kaatuneelta ämpäriltä ja ärräpäiltä. Uhmaamme kaikkea sitä ja lähdemme kumisaappaat lonksuen suopursujen sekaan, reidet ja käsivarret paljaina. Pääseehän sitä pois, jos tulee tarve, ajattelemme. Paarmat pyörivät ympärillä, hyttysiä ei missään. Ei koko aikana Lapissa. Selvisin koko parin viikon reissusta muutamalla hyttysen syömällä. Paarmat ovat toinen juttu, syömiä kertyy parikymmentä, paarmalajien koko kirjo. Suurimman osan paukamista saan puolustuskyvyttömänä meloessa.

 

kurssi 17 hilla

Lakkahan se siinä. Tai hilla. Tai suomuurain. Miten vain.

 

kurssi 11 hillassa

Saalista kertyy. Ja huomatkaa, paljaat sääret, joita ei peitä hyttysmatto.

 

Hillasuolla käynti tuo uutta väriä aamupuuroon. Marjojen omalaatuinen suon ryydittämä maku, jossa on hiukkasen suopursua, kenties sammalta ja vähän seisovan veden vaikutusta, tuntuu uppoavan leiriläisiin. Ainakin marjat syödään mukisematta. Koska niiden arvoa ylistetään ja onhan marjankeruu sekä saaliin syönti tärkeä osa suomalaista tapakulttuuria.

 

kurssi 14 aamupala

Aamupala. Lapin koristeilla.

 

Vaihdamme päiväksi toisen järven rannalle. Täälläkään ei ole ketään. Ei mökin mökkiä, ei kalastajia, ei porukkaa uimassa. Vain me, mäntyjä, kivikkoa, kutsuvaa vettä ja törkeästi paarmoja. Mukaan otetaan puhallettava kanootti, jolla kurssilaiset pääsevät laskemaan verkot ja melomaan rantoja tutkien. Paistamme makkaraa, samoilemme, syöksymme aina uudelleen veteen vilvoittelemaan. Vesi on kirkasta ja melkein lämmintä. Meitä tulee katsomaan otus, joka pikasella vilkaisulla vaikuttaa kimalaiselta, mutta onkin kuoriainen. Pelaamme mölkkyä, kunnes on taas liian kuuma. Makkarat paistuvat. Pannukahvin kanssa on pullaa. Muutama vetäytyy kangasmaastoon torkuille, joku kuvailee kivellä istuen. Järvivesi kimmeltää.

 

kurssi 7 kamat puussa

Löysin kamppeilleni naulakon.

 

kurssi 8 kanoottiretki

Siel hyö menee. Verkot on laskettu.

 

kurssi 10 otokka

Tapaaminen. Aivan uusi ötökkälaji meille.

 

 

kurssi 9 pulla ja kuksa

Päiväkahvit luonnossa.

 

Kurssi on shokkiannos kulttuuria, tapoja ja kieltä. Ja kun siihen lisätään hernekeitto, muikku- ja lanttukukko, poronkäristys, kaalilaatikko, itse kalastettu paistettu kala, kaalikääryleet ja leipäjuusto on viikon jälkeen taatusti pidemmällä suomalaisuudessa kuin pohjoiseen tullessa.

Ivalon korkeudella olen itsekin tuntosarvet pystyssä; mitä tämä on? Tuttua vai vierasta? Tunnistan kesän tuoksuja, mäntymetsän, vanamot, saunan ja veteen pulahduksen, kaalikääryleen tuoksun. Ja mietin kuinka pohjoisessa olenkaan, tunnen konkreettisesti olevani Norjan, Ruotsin ja Venäjän välissä. Kuinka kummallista on se, että porot tulevat aamiaispöydän viereen syömään ruohotupsuja, miten matalia tunturit ovat ja kuinka silti hikoilen huipulle päästessäni, miten koivusta onkaan monta eri versiota, mitä pohjoisemmassa sitä pienempiä ja kitukasvuisempia.

 

kurssi 19 ope

Opettajakin saa käydä uimassa. Välillä myös soutelemassa. Virallisesti tarkastamassa sinilevätilateen, todellisuudessa nauttimassa järvituulesta ja hiljaisuudesta.

 

kurssi 20 ahvenet

Ahvenet saunapalaksi. Koukkuteknisistä syistä muutama kala menetti päänsä ennen aikojaan.

 

Unen lomassa käyn joka yötön yö katsomassa valoisaa taivasta.  22.7 aurinko käväisee ensimmäisen kerran horisontin alapuolella ja yö alkaa syödä päivää suurin haukkauksin. Parissa päivässä se on jo tuntien mittainen.

 

kurssi 17 uimapaikka

Tämä lienee puolen yön paikkeilla. Uimaranta. Zoomailin niin innoissani, että kompuroin ja olin erittäin lähellä pudottaa kameran kalanruuaksi.

 

kurssi 18 illan kajo

Vielä aurinko ei laske, mutta läheltä pitää.

En resumen: En el curso de finlandés en Ivalo, Laponia, el idióma se cambia después de tomar un trago de la bebida mágica. Durante una semana sólo se habla finlandés. Además pescamos, comemos comidas tradicionales, nadamos, vamos a sauna, hacemos paseítos en el bosque, recogemos bayas, saludamos a los renos, conocemos cultura laponesa y por su puesto, nos divertimos!

Kurzgesagt: Nach dem Zaubertrank, sprechen alle unsere Kursteilnehmer Finnisch, wenigstens während eine Woche in Ivalo, Lappland. Wir fischen, saunieren, schwimmen, essen traditionelle finnische Gerichte, zählen Rentiere, pflücken Beeren, wandern und klar, haben Spass!

Lappiin! Töihin!

Lapissa kuulemma vedetään toppatakkeja päälle; neljä lämmintä. Zürichissäkin ilmestyivät kevytoppikset katukuvaan, onhan pilvistä ja satelee. Se, että on +19 ei vaikuta asiaan. Näin myös kombon sortsit ja toppis.

Lämmin alkukesä siis vetäisee henkeä päivän, pari, ja minulla sisällä villasukat. En ole ronkeli lämpötilan suhteen, sillä viime päivät olen istunut tiukasti läppärin äärellä ja kasannut kurssimateriaalia. Lähtö Lappiin alkaa olla jokusen viikon päässä ja kaikkien narujen päät pitäisi saada kerättyä yhteen nippuun. Vielä ovat aika levällään.

Etelän tyttönä en olisi koskaan uskonut lähteväni Lappiin, ainakaan töihin ja varsinkaan oltuani toistakymmentä vuotta Sveitsissä. Mutta kombinaatio on vähintäänkin ideaali. Pääsen maisemiin, jotka aina olen halunnut nähdä, saan itse suunnitella kurssin opetusosan, tehdä yhteistyötä kivojen ihmisten kanssa ja siis – lähden Ivaloon! Zürichiläiselle vähintään yhtä eksoottista, kuin Zürich ivalolaiselle. Tässä ollaan siis menossa sinne missä porot tulee terassille, hyttyset on varpusen kokoisia, maisema yhtä jänkää ja olen lähempänä Barentsimerta kuin koskaan!

Poroja / Rentiere

Kurssille tulee suomea opiskelleita aikuisia, jotka kaipaavat käytännön treeniä eli jos teillä sattuu olemaan kotimaassa tai ulkomailla puolisoita, sukulaisia, kavereita, tuttavia, joiden suomi kaipaa ahkeraa ja intensiivistä päivitystä, niin mukaan vain! Käymme vaeltamassa, tutustumme saamelaiskulttuuriin, lavennamme suomi-tietoutta, retkeilemme, kalastamme, syömme hyvin ja tietysti saunomme.

Olen listannut itselleni kurssimateriaalin lisäksi tarvittavia matkatavaroita, kuten B-vitamiini, seinään laitettava hyttyskarkote ja antihistamiini, vaelluskengät, -housut, -takki. Eiköhän siinä ole ne tärkeimmät. Plus puhelin ja laturi, jotta saan kuvattua Ivalon ympäristön, pohjoisen kasvuston, järvet ja ne hyttyset kaikista mahdollisista kuvakulmista.

Urhon grilliltä / Aus Urhos Grill

 

Selvitettävää myös riittää. Jos B-vitamiinista on hyötyä, niin onko sen oltava joku tietty B-vitamiini vai käykö kaikki? Onko sääski ja hyttynen sama asia? Onko Lapissa heinäkuussa oikeasti kesä? Miltä 20 km vaellus Lapissa tuntuu verrattuna 20 vaellukseen Sveitsissä? Olenko valmis kohtaamaan poron? Jämähdänkö selkosuomeen kahden viikon kurssin jälkeen? Pettääkö pokka ja alanko höpöttää vauhdilla kotkaa, jota kukaan ei ymmärrä? Saanko vierotusoireita punttisalista ja mäkijuoksusta? Tarkenenko uida pohjoisen järvessä? Osaanko vielä uida? Missä matkaliput on, ne jotka tilasin kauan sitten? Miksi sähköpostissani on näin paljon tavaraa? Joko saa lähteä? Miksei? Kai sentään voin jo alkaa pakata?

Talo rinteellä - Haupthaus am Hang

KUVAT/PICTURES: lappian.com

En resumen: Si sabés un poco finlandés, pero quisieras practicar más, esta es la oportunidad perfecta. En Laponia, en Ivalo, hay cursos intensivos, donde – además de estudiar – hacemos caminitos, vamos a conocer más la cultura local y pescamos. Estoy muy emocionada por tener la oportunidad de ser la instructora del curso. Y aunque soy finlandesa, para mi va a ser la primera vez tan en el norte.

Kurzgesagt: Falls dein Finnisch ein bisschen übung braucht, hier gibts eine Möglichkeit in wunderschönen nördlichen Landschaft in Lappland zu lernen, wandern, fischen, schwimmen, einheimische Kultur kennenlernen. Ich werde die Lehrerin sein und muss ein Geständis machen: ich war noch nie so hoch in Norden.

 

 

Taidekoulun satoa

Tervetuloa taidenäyttelyyn! Sveitsin joustava koulusysteemi, jota itse kylläkin pidän lähinnä monimutkaisena, on mahdollistanut sen, että nyt tiedän mitä graafisille aloille valmistava kurssi pitää sisällään. Ja että sellainenkin pitää käydä.

pfolionäyttely 14 p

Tytär on suuntautunut mm. luonto-objekteihin.

pfolio näyttely 3 p

Meillä tykätään ötököistä.

Kursseja on eri pituisia, riippuen siitä onko töissä, päätoiminen opiskelija vai onko tarkoitus ainoastaan kasata portfolio.

pfolio näyttely 1 pp

Tästä mennään kouluun.

portfolio näyttely 16 p

Töiden esittelyä.

Tällä puolentoista vuoden kurssilla olivat yhdessä yläkoulun päättäneet nuoret ja ammattia vaihtavat aikuiset. Läsnäolo tunneilla oli suhteellisen vapaata ja usein annettiin mahdollisuus omien töiden tekoon; missä niitä sitten halusikaan toteuttaa. Osa varmaan toteutti ihan jotain muuta. Esimerkiksi toiveitaan lepopäivästä kahvilassa kavereiden kanssa tai kotona viltin alla lepäillen.

pfolionäyttely 13 p

Valmiita portfolioita sai myös lehteillä.

pfolio näyttely 2 p

Kurssiin kuului myös parin viikon reissu Berliiniin hakemaan taidevaikutteita, haistelemaan elämää, kokemaan suurkaupungin tunnelmaa. Joku oli kasannut matkalla tehdyistä töistään painetun päiväkirjasen, muutamat keskittyivät biletyskulttuuriin ja toivat mukanaan laajan kokoelman sumuisia klubimuistoja. Ilmeinen kohokohta kaikin puolin.

pfolionäyttely 7 p

Luokka.

portfolio näyttely uetliberg

Koulun ympäristöä.

Taidekoulut tuppaavat olemaan keskellä teollisuusaluetta tai ainakin urbaanissa harmaudessa, niin tämäkin. Mutta ikkunasta on näkymä Zürichin kotivuorelle. Siis olisi, jos talojen takaa näkyisi. Ehkä ideana on se, että mitä karumpi ympäristö, sen varmemmin tulee luoneeksi eskapismiin soveltuvaa taidetta. Tai ainakin tarve käyttää värejä. Ainakin kontrasteja.

pfolionäyttely 10 p

pfolionäyttely 8 p

pfolionäyttely 11 p

 

Miten sitten tästä eteenpäin? Osa hankki oppisopimuskoulutuspaikan, jotkut hakivat korkeakouluihin, muutamat aloittavat portfoliokurssin uudelleen ja jatkavat paikkansa ja tyylinsä etsimistä. Kaikilla taskussa upeat portfoliot, paletillinen metodeja kuinka toteuttaa tulevia töitä sekä kassillinen sfäärejä avaavia taiteellisia näkemyksiä.

 

pfolionäyttely 9 p

Mielipiteiden vaihtoa koulusta ja töistä.

pfolionäyttely 6 p

En resumen: En Suiza para entrar en el mundo del arte, en muchos casos antes de los estudios universitarios o una prófesion gráfica, es necesario primero ir en un curso general de diferentes técnicas y hacer un portafolio. Las fotos son de la exposición final del curso en SKDZ. (Entre ellas, varias obras de mi hija).

Kurzgesagt: Hier gibt es Fotos von der Portfolioausstellung der SKDZ (auch einige Werke von meiner Tochter). Der Kurs vorbereitet die junge Talente für die Studien z.B. in einer Hochschule oder für eine Lehre.

Kurpitsa – trauma vai herkku?

Kyllä, aion jakaa reseptin. Mutta sen tehdäkseni, joudun ylittämään Trumpin maalailemaa Meksikon muuria korkeamman esteen, nimittäin reseptinolouden.

Lukiossa olin Sivistyksen Soihtu -nimisen lehden ylpeä päätoimittaja. Julistin, että teen pamflettia, koska se kuulosti syvälliseltä ja intellektuellilta, mitä pidin tavoiteltavana. (Enkä todellakaan tiennyt pamfletin merkitystä.) Rehtori sattui sitten kysymään, että ”onks tää joku naistenlehti, jossa on ruokaohjeita?” Järkyttyneenä torjuin molemmat mahdollisuudet, sillä naistenlehti tarkoitti jotain vähempiarvoista, huonoa ja epäintellektuellia. Pahinta oli, että Sivistyksen soihdusta saattoi löytyä joku resepti.

palava-kurpitsa

Siitä eteenpäin oli selvää, että reseptejä oli kartettava, jotta uskottavuus ei kärsisi. Onneksi aikuisena uskottavuus on kärsinyt jo niin moneen otteeseen useammastakin syystä, ettei pari ruokaohjetta – tai ylipäätään mikään – hetkauta sitä suuntaan tai toiseen.

Kouluajoilta on myös mielikuva ruokalasta: pikkelsikurpitsaa lautasen reunalla tai pikkelsikuutioista sekoitettuna lantturaasteeseen, eikä se ole omiaan herättämään ruokahalua. Erilaisten laatikkoruokien maassa on hämmästyttävää, ettei kurpitsasta tajuttu koskaan tehdä laatikkoa tai keittoa. Vasta Sveitsissä tajusin, että tässä on kyse gourmet-ruuasta.

kurpitsa-uuniin

Suomen kurpitsabuumi täytti jokunen vuosi sitten blogit resepteillä ja jostain sieltä taitaa olla tämäkin alunperin peräisin. Ohje vaihtelee sen mukaan, mitä kotoa löytyy, mutta ilman valkosipulia, suolaa ja öljyä en rupeaisi hommaan. Hanki myös kurpitsa, jonka maku miellyttää eniten makunystyröitäsi.

sipulit-kurpitsaan

kurpitsan-tayte

Myskikurpitsa on keittoon loistava, mutta täytettäväksi hankala, koska tilaa on vähän. (Sen voi kyllä leikata pitkittäin ja täyttää puolikkaat.) Tällä kertaa täytin Hokkaido-lajikkeen kurpitsan. Kansi leikataan irti, siemenet kaavitaan pois ja sisus valellaan öljyllä ja sinne hierotaan reilusti valkosipulia ja maun mukaan suolaa. Kurpitsa laitetaan uuniin (45 min – 1h) pariin sataan asteeseen.

Sillä aikaa laita öljyä ja punasipulia, tavallista sipulia tai purjoa pannulle. Lisää sipulin pehmennyttyä esim. maissia. Juuri ennen täyttämistä sekoita joukkoon fetaa (voi olla myös maustettua), loraus balsamicoa, muskottia, pippuria ja korianteria. Rosmariini antaa myös hyvän säväyksen. Tarkista suola.

kurpitsa-ilman-kantta

Laita kurpitsa takaisin uuniin pariksi kymmeneksi minuutiksi kannen kera.

Syö joko lisukkeena tai pistele ihan vain tuollaisenaan pääruokana, kenties maukkaan maalaisleivän kera.

paistettu-kurpitsa

En resúmen: Una calabaza rellena es una de mis comidas favoritas: Primero hay que cortar “el sombrero”, vaciar las semillas y poner aceite, ajo + sal adentro. Después se cocina la calabaza en el horno durante 45 min (o una hora) a 200 grados celcius. Mientras tanto, se frie en una sartén cebolla y cuando la calabaza ya está, se añade granos de maís y queso feta, un poco de balsámico, nuez moscada, pimienta, culantro en polvo y romero bien picado y si hace falta, sal. Se pone la calabaza rellena con su sombrerito devuelta al horno y después de 20 minutos está lista para disfrutar!

Kurzgesagt: Gefüllter Kürbis ist einer meiner favoriten. Zuerst den Hut abschneiden und die Kernen entfernen. Öl, salz und Knoblauch hineintun und 45 Min – 1 Stunde im Ofen backen (200 Grad). Inzwischen Lieblingszwiebel im Öl braten und zum Schluss Mais und Feta, Balsamico, Koriander (Pulver), Rosmarin und Muskatnuss (+Salz falls nötig) dazugeben. Den Kürbis einfüllen und mit dem Hut noch 20 Minuten im Ofen garen und dann geniessen!

 

Ruokalan täti vauhdissa

koulu1

Puiden takana se häämöttää. Ei mikään Hogwarts, mutta vähän siihen suuntaan. Täältäkin haetaan aineksia elämään, tosin ilman sen kummempaa maagista auraa kuin mitä tiedolla on. Ruokakaan ei ilmesty sauvanheilautuksella pöytään, vaan sitä varten tarvitaan pomo, kaksi äiti-alaista ja neljä koululaista.

koulu2

Ruokala

Täällä sitä siis ollaan. Sveitsissä, koulun keittiössä. Pomo ojentaa essun ja sanoo, että tuosta voit alkaa kuoria porkkanoita. ”Ruotsistahan sinä olet?” hän puolittain toteaa. ”Ai et, mutta kuulostat vain niin ruotsalaiselta.” Kahden porkkanakilon raastaminen hoituu koneella, sillä ”ei äidit enää suostu tekemään mitään käsin ”. Kurkuista pitää vetää muuta suikale kuorta pois. Jos niitä ei ole kuorittu edes vähän, ”ne eivät syö”. Vaihdan koneeseen terän ja 10 kurkkua surahtaa viipaleiksi.

uusikoulu4

Syyslukukauden alussa kyseltiin halukkuutta auttaa jälkikasvun ruokkimisessa. Tehtävään kuuluu auttaa ruuan valmistuksessa, tarjoilussa ja tiskaamisessa. Täällä ei näy tasa-arvoa, ilmoittautuneiden joukossa on yksi Herr, loput nimikkeellä Frau. Kaksi koululaista rahastaa ja asettelee salaattipuffetin paikalleen, mehukannut ja lasit pöytiin ja toiset kaksi tiskaa ja siivoaa salin sekä pöydät.

koulu7

Koululaiset tulevat syömään kahdessa erässä. Osa lämmittää salin mikroissa kotoa tuomiaan ruokia, muutamat marssivat sisään lähipizzerian laatikoiden kera. Sekin on sallittua. Koukkaan vuoasta lautasille pastaa ja kaadan jättikauhasta bolognese-kastiketta. Se tekee huonommin kauppansa kuin kohtalotoverini Carmenin jakama ruoka, älplermagronen, jossa on pastaa, perunoita, kermakastiketta ja juustoa. Carmen kaapii hiki hatussa rippeitä vuoista. Kun alppimakaronit loppuvat, pomo valmistaa pikaisesti kermapastaa. Sekin näyttää kelpaavan. Minä seison kädet puuskassa haukotellen ja keskityn katsomaan ohi virtaavia nuoria. Ovat kohteliasta porukkaa, tervehtivät, katsovat silmiin ja ojentavat sitten lautasensa.

Seitsemän frangin luomuaineksista valmistettuun ateriaan kuuluu pääruoka plus santsilautanen, salaattikupposellinen puffetista, tee tai kahvi ja jokunen pipari tai suklaa. Varsinaista jälkiruokaa on vain perjantaisin, kasvisruokapäivänä. Yleensä tarjoillaan pastaa, hampurilaisia, intialaista, kebabia tai kasvispihvejä, mutta ei eineksiä, vaan pienessä ruokalan keittiössä valmistettuja.

koulu3

Pomo häärää koko ajan, vauhti on kova, luultavasti aamuvarhaisesta lähtien. Me apukokit olemme seitemän tuntia jaloillamme. Hörppäämme automaattikahvit nopeasti ennen ensimmäisiä ruokailijoita. Ruokaa ruokalan tädit saavat puoli kaksi, kun oppilaat ovat syöneet. Sen jälkeen alkaa siivousoperaatio.

Epäilen osaanko tiskata tarpeeksi huolellisesti sveitsiläiseen standardiin nähden. Iso kattila on kaksi kertaa pesualtaan kokoinen ja nopea käsittely aiheuttaa ryöpsähtävän putouksen, joka kastelee essun, housut ja villapaidan. Vaikka pomo työskentelee kuin päättäväinen, tehokas ja todella nopea keittiön monitoimikone, itse alan hyytyä. Salissa on flyygeli, jota oppilaat käyvät soittamassa. Kun se vaikenee, alkaa päässäni soida ”Minä se vaan tiskaan astioita ja luudalla lakasen lattioita…”

 

%d bloggers like this: