Advertisements

Lapin tunturissa

lemmenjoki 1 joenkielinen tunturi p

Siellä se häämöttää, ihka aito tunturi.

Lapissa kasvaa itsetuntemus, se on tullut näinä päivinä selväksi. Tajusin olevani perinpohjainen tunturinoviisi, kliseineen kaikkineen. Kuvittelin vielä äskettäin, että Lappi alkaa Kuusamosta, jänkä on tundraa ja tunturit helppo nakki. Yliarvioin tunturipäivän hyttystilanteen ja aliarvioin paarmat.

Lapin raikas ilma saa myös ajattelemaan hyödyllisiä asioita. Oivalsin nimittäin anagrammin: Lappi ja Alppi muodostuvat samoista kirjaimista. Maan kohoumia molemmissa. Yhdessä pehmeälinjaista kaarevaa, toisessa terävää ja jyrkkää.

Uskoin olevani supertreenattu näille kukkuloille. Lihakset ovat tottuneet jyrkkään menoon, silti kivisen polun patikointi 30 asteessa paarmojen surratessa ympärillä toi jälkilöylyinä ihan uudenlaisia tuntemuksia. Mielenkiinnolla lähdin tallaamaan Joenkieliselle Lemmenjoen kansallispuistossa ja aika mehuttomana tulin takaisin.

lemmenjoki 2 laaja maisema tunturin ymparisto p

Lääniä riittää tarvottavaksi.

lemmenjoki 3 kyltti huipulla p

Joenkielisen huipulla. Ei ruuhkaa, muttei yksinäistäkään.

 

Huipulta näkyi niin kauas, etten edes osaa sanoa. Joka suuntaan. Yhtäällä kumpuili enemmän, se oli varmaankin Norjaa. Olisin voinut tarkistaa sen komppassista, mutta siinä vaiheessa halusin vain keskittyä eväisiin. Maisema oli sinisen vihreää, karua. Kuukkeli siellä, toinen täällä. Ei lumihuippuja missään ja silti niin ankaraa, jylhää todellisuutta.

lemmenjoki 4 tyypit tauolla huipulla p

Tauko.

 

Evästauolla oli aika hiljaista porukkaa. Laastaroitiin kantapäitä, annettiin hien kuivua tuulessa. Pillimehu maistui lapsuudelta ja auringossa nestemäiseksi muuttunut suklaa piti nuolla paperista irti.

 

lemmenjoki 5 evaat p

Retkievästä. Pillimehu, suklaatia, sämppy, kananmuna ja bansku.

lemmenjoki 6 kivitornit huippu p

Paussi herättää ihmisessä luovuuden.

 

Joenkieliselläkin rakennellaan kivistä patsaita. Niitä näkyy myös Alpeilla. Luonto oli hiljaa. Yhtään elävää poroa ei tällä reitillä näkynyt. Yksi ehkä ahman raatelema makasi raatona koivujen ja mäntyjen keskellä. Papanoita, sekä hirven että poron, oli ripoteltuna koko matkalle.

 

lemmenjoki 7 lemmenjoki laaja p

Siellä siintää Lemmenjoki. Vaskooleja ei tullut tällä kerralla mukaan.

lemmenjoki 8 lampi p

Nämä värit!

 

Patikkaporukassa oli myös Sveitsistä tulleita kielileiriläisiä. Matkalta poimittiin uusia sanoja: käpy, vanamo, koivu, tunturi, paarma. Helle teki tepposet, käpyä kerrattiin aika monta kertaa. Vanamoa ei kukaan varmaan enää muista.

 

lemmenjoki 9 syttyjen pilkkomista p

Nuotion viritystä.

 

lemmenjoki 11 kahvitauko p

Tauko paikallaan.

lemmenjoki 10 kuksa p

Sumppi kuksassa.

 

Lemmenjoen Sotkajärvellä laskeuduttiin portaat alas veden lähelle ja viriteltiin pannukahvia varten tulet. Viimeinen päivä ennen tulentekokieltoa ja roihuavia maastopaloja. Nytkin jäkälä oli niin kuivaa, että se narskui vaelluskenkien alla kuin pakkaslumi. Alla olevan kuvan harjanteen sivulla tulvajärvi oli kuivanut joskus keväällä. Jäljellä oli vain kivinen louhikko.

 

lemmenjoki 12 harjanne p

Harjanteella.

 

Jotakuinkin 17 kilometriä tuli tallattua. Monenmonta litraa hikoiltua. Taatusti tusina vihreän sävyjä nähtyä.

Yksi tunturi on käyty, monta erämaan sopukkaa katsomatta.

En resumen: Las fotos son del caminito en Laponia, parque nacional de Lemmenpuisto. Subimos en una montañita laponesa, Joenkielinen, en un calor de 30 grados, con una cantidad innecesaria de tábanos, unos bichos necios volando alrededor de uno hasta que podían morder un hueco en la piel. Vimos un montón de diferentes tonos de verde, paisaje hasta Noruega y kilómetros y kilómetros de bosque.

Kurzgesagt: Die Fotos sind vom Nationalpark Lemmenpuisto (Lappland), wo wir auf einem kleinen Finnischen Berg, Joenkielinen, wanderten. +30 Grad und genug Bremse. 17 km, viel schwitzen, dutzende Grüntöne, Aussicht bis Norwegen und kilometerweise Wald.

 

Advertisements

Ivalosta, päivää!

Nopeat terveiset täältä Suomineidon päästä, suurin piirtein suun kohdalta. On sen verran kiire väistellä poroja, että laitan vain muutaman kuvan ja kirjoittelen myöhemmin kohtaamisesta pohjoisen kanssa ja vaelluksesta Lemmenjoella.

Zürichistä laskeutuneena Suomi vaikuttaa aina litteältä ja hyvin metsäiseltä, värit ovat kirkkaita, valo paljastavampaa kuin missään. Hetken kestää hahmottaa, että olen todellakin Suomessa. Tuttu ja uusi sekoittuvat, nuuskin muurahaisen tuoksua, mäntymetsää ja löydän kesäfiiliksen laineen liplatuksesta. Mittailen puiden korkeutta, haluan heti nähdä tunturin. Tajuan, että oppilailleni tämä on suomen kurssi, minulle saamen.

lappi 1 oma profiili järvi p

Tähän jämähdin. Katsomaan iltaa, muuttuvia varjoja, vihreän ja sinisen sävyjä.

 

Ja ne porot. Niitä on joka paikassa. Enemmän kuin kissoja Zürichin laitamilla. Aamupalalla pihalla yksinäinen vaeltaja tulee viereen syömään hiekkatiellä kasvavaa ruohotupsua. Autotiellä poro juoksee vieressä, neljä tepastelee vastaan, sivussa on aina muutama aterialla. Polulla on papanoita lähes yhtä paljon kuin käpyjä.

 

lappi 3 poro p

Lieneekö tämä lähes albiino poro?

 

lappi 4 kelo p

Luonnon taidetta.

 

Olen myös nähnyt kuukkeleita ja riekon. Karhun kynsimiä runkoja. Ehkä ahman tappaman poron. Puolikypsiä hilloja. Ja takana vasta kaksi päivää pohjoisessa.

Báze dearvan, näkemiin! Palaan pian uusin kuvin.

 

lappi 5 nuotiokahvit p

Ensimmäiset nuotiokahvit, Lemmenjoella

 

En resumen: Un saludo rapido de Ivalo, del norte de Finlandia! Estoy muy ocupada en tratar de no chocar con los renos, así que escribo más luego. Pero para que sepan de que se trata, aquí un par de fotos.

Kurzgesagt: Nur ein schneller Gruss aus Ivalo, Lappland. Wer das noch nicht weiss, hier gibt es überall Rentiere: auf der Strasse, im Wald, neben unserem Frühstückstisch…Und das Licht! Die Farben sind extrem strahlend und die Sonne immer da. Die Kälte? Irgendwo anders, wir haben +30.

 

Taidekatiskassa

Zürichin päärautatieaseman hallin katosta roikkuu valtava verkkomainen asetelma. Ihmisiä purkautuu junista, raitiovaunuista. He kiiruhtavat parvina kudelman ohi, osa uiskentelee suoraan sisään, jotkut katsovat arvioivasti niskat vinossa. Kännykät käsissä rekisteröidään sen olemassaolo ja jatketaan matkaa. Saalista on jonkun verran, viritelmän keskiössä istuu, makaa ja seisoskelee toistakymmentä ihmistä. Joku nainen riehaantuu. Hän juoksee vastavoimaksi laitetun liaanimaisen, kurkumalta, neilikoilta, juustokuminalta ja pippurilta tuoksuvan puuvillasta solmitun pollarin luo ja roikkuu hetken. Toisella puolen vartioiden parivaljakko taipuu kuin aallon mukana ensin vasemmalle, sitten oikealle, nähdäkseen tilanteen, mutta ottamatta aseltakaan. Sitten liike tyyntyy. Samoin nainen.

gaia 1 laaja p

Liikettä katiskan ympärillä. Et mennäänkö katsomaan vai eikö.

 

Jos tämä olisi meri, käsin tehty taideteos olisi katiska. Tosin tästä pääsee halutessaan ulos. Mutta yhtäkaikki, se vetää puoleensa ja sisälleen. Brasilialainen taiteilija Ernesto Neto oli edellisellä käynnillään Zürichissä visioinut ja hahmotellut työn GaiaMotherTree samassa tilassa olevan brasserien lautasliinaan.

Gaia, maan personifikaatio, on kuin yksi suuri elävä olento, jonka muodostavat meret, ilmakehä, mannerlaatat, eläimet, kasvit ja pieneliöt. Sen sisällä voi ohimennessään käydä mietiskelemässä, hakemassa eneriaa, luoda ideoita, tanssia.

Kävelen teoksen ympäri, astun sen sisäänmenoaukosta ja mietin miltä tuntuisi, jos koko hökötys putoaisi niskaani. Keskiöön en mene, sillä kengät pitäisi ottaa pois. Junani on lähdössä, ei ole aikaa. Joku makaa silmät kiinni, toiset istuvat ja juttelevat hiljaa. Iloisesti juttelevia katsotaan nyrpeästi. Muistan yhtäkkiä hoitamattoman asian ja kävelen ulos kirjoittamaan sen puhelimen muistioon.

gaia 2 pollari p

Tämä lienee yksi maustepaketeista.

 

Gaia siis ei olekaan katiska, vaan äitipuu. Se on myös performanssi, taidetapahtuma, musiikkiesityksiä ja sen ympärille on nivottu myös esitelmiä. Niin ainakin luulen lukeneeni. Haluaisin istahtaa hetkeksi ja laittaa silmät kiinni, kuunnella ihmisten hyörinää. Odottaa, tulisiko jokin ajatus, saisinko Gaiassa itsestäni irti jotain, jota en muuten löytäisi. Mietin sitä, miten monta sormiparia on solminut teosta, miten se on maannut maassa kuin lysähtänyt ilmapallo, voimattomana ja sekaisena narukasana. Miten siitä on saatu näin harmoninen? Mitäköhän olikaan ajatellut tehdä lounaasi? Onkohan solmiminen aloitettu ylhäältä käsin? Kutojilla on varmaan teoria. Itselleni kaikki villapuseroa isommat työt ovat käsittämättömiä. Sitäpaitsi maha kurnii.

gaia 8 joku rentoutuu

Hän keskittyy.

 

Kurkistan Gaian reunoilla oleviin solmuruukkuihin. Niissä on multaa. Lieneekö niissä myös siemeniä? Ehkä mullassa on vahingossa mukana jotain, joka kasvaa yllätyksenä viikkojen aikana. Kuten se tomaatti, joka tuli meidän pihalle hortensian alle. Käykö Ernesto itse kastelemassa viljelyksiään? Onko Ernesto edes Sveitsissä?

 

gaia 6 sivulta p

Pieni ihminen ja Gaia

 

En pääse kovin henkisiin ajatuksiin, mutta ei se haittaa. Gaia on miellyttävä yllätys, tarpeeksi hullu ja hyvin epä-luksusmainen rahalla irtoavan luksuksen nimeen vannovassa kaupungissa. Niin, taidettahan se on, eikä taide ole luksusta. Luulisin. Tai ehkä sittenkin. Raha siihen liittyy kuitenkin. Onkohan Zürichin kaupunki ostanut teoksen? Tai joku galleria? Saiko Ernesto kertakorvauksen ja istuu nyt Bahamalla Sky Juice -drinkin kera, katselee Gaian performanssia auringon laskiessa ja miettii hyvää diiliään vai piirteleekö hän jollain toisella asemalla puhtaaseen servettiin jatkumoa Gaialle. Ehkä maan jumalattarien kumppanien, meren Pontoksen tai manalan Tartaroksen presentaatioita?

 

gaia 3 maan verso p (2)

Maan verso

 

En resumen: El artista brasileño Ernesto vino un día aquí en la estación central de Zurich. Se le ocurrió, que este espacio sería un lugar buenísimo para una obra de arte. Lo dibujó en una servilleta y ahora vemos el resultado: GaiaMotherTree.

Kurzgesagt: Der brasilianische Künstler Ernesto Neto war einmal in Zürich Hauptbahnhof und hat den Raum super für ein Kunstwerk gefunden. Die Idee hat er auf der Stelle auf eine Serviette skizziert. Jetzt, nach wochenlanger arbeit, fängt diese riesige Kunst Reuse, GaiaMotherTree, das Publikum.

 

Jousimusiikkia ja muffinsseja

-Niin, siis mitä voisin tehdä kesäkonserttiin jälkiruuaksi?

-Tuo kuulostaa hyvältä, sanoi viulunrakentaja.

-Ei, ei, pitää valita, jompikumpi, korvapuustit tai banaani-kookosmuffinssit, selvitin uudestaan.

-Kyllä molemmat sopii, viulunrakentaja vakuutti.

-Joko tai, yksi laji, kaneli vastaan kookos, pulla vastaan muffinssi, ei kahta, jatkoin.

rast konsertti 9 hp vastaanottamassa vieraita p

Viulunrakentaja Herr Rast ja vieraansa

 

rast konsertti duo p

Musisoimassa pariskunta Solme Hong ja Kyeongha Park

 

rast konsertti 3 mummo p

Viulistin äiti hoiti kätevästi monta hommaa, kuvasi tapahtumaa ja hoiti pienokaisen lisäksi muita lapsia.

 

Päädyttiin lopulta banaani-kookosmuffinseihin ja olin tyytyväinen. Helteisen sunnuntaiaamun projektiksi korvapuustit alkoivat yhtäkkiä tuntua aivan liian vaativalta. Taikinan vaivaamista heti aamukahvin jälkeen, kun väsymys on vielä sormissa, uunissa yli 200 astetta ja keittiössä pikkuhiljaa lähellä 30. Ei, kyllä muffinssit oli parempi projekti, ajattelin ja sekoittelin tyytyväisenä taikinaa käsivatkaimella. Avasin creme fraiche -purkin ja olin hulauttamaisillani sen jauho-muna-banaani seoksen ynnä muiden ainesten joukkoon, kun tajusin, että sehän on vihreää. Ei homeista, mikä myös olisi ollut paha juttu, mutta tämä oli yrtti creme fraichea – katastrofi sekin.

rast konsertti 7 yleis piha p

Vanhan myllyn terassin alla on ulkoilmakonserttisali.

 

rast konsertti 10 ruokajono p

Snäkkiä konserttiyleisölle myllyn tiloissa.

 

rast konsertti 12 pöytä p

Musiikin kuuntelusta tulee nälkä; kädet kävivät vauhdilla.

 

rast konsertti 13 ruokalautanen p

Koukkaimet ovat varmaankin olleet viljaa varten.

 

rast konsertti 11 myllyn laitteita p

Myllyn rattaisto.

 

Mietittiin mikä olisi nopein tapa saada puuttuvat purkit. Mennäkö autolla lähimmälle huoltoasemalle ja todeta ettei creme fraiche kuulu valikoimiin ja jatkaa matkaa lähimpään aukiolevaan kauppaan. Vaiko juosta kahdeksan minuutin päästä lähtevälle junalle, joka veisi suoraan aseman markettiin ja varman saaliin luo.

Lähetin tietysti Aldon, koska itse olin yöpaita päällä sormet taikinassa tai ainakin vispilät käsissä. Ei vain tullut mieleen, että yhä leikkauksen jälkeen kipuileva kinttu ei ehkä sallisi miehen kirmaista tarpeellisella vauhdilla. Mutta yhtä kaikki, puoli tuntia myöhemmin jatkoin taikinan tekoa ja mies ihmetteli turvonnutta jalkaansa.

rast konsertti 4 tytöt p

Konserttiyleisöä nuoremmasta päästä.

 

rast konsertti 17 lammas p

Lampaat olivat epäsosiaalisella päällä ja pakenivat kuumuutta mahdollisimman varjoisaan kohtaan katoksessaan.

 

rast konsertti 20 lampaiden nimet ja harja p

Kaikilla lampailla on nimet.

 

Pääasia oli tietenkin, ettemme pettäisi lupausta leivonnaisista. Sillä tämä oli jo perinne. Joka vuosi viulunrakentajan ateljee tarjoaa asiakkailleen ja ystävilleen pihalla konsertin, lampaiden kellojen kilkuttaessa ja lasten juoksennellessa nurmikolla ja me muut nautimme musiikista sekä sitä seuraavasta aperosta.

Itse vanha isäntä oli juuri kotiutunut sairaalasta ja väsynyt, mutta tyylilleen uskollisena marimekkoon pukeutuneena ja halukkaana juttelemaan vieraidensa kanssa. – Näetkö, miten hyvin se teidän tuoma koivu kasvaa? Muut kaatuivat myrskyssä, hän kertoi.

Aldo kiikutti vuosia sitten meidän pihalta löytyneen koivun taimen kottikärryillä läpi kaupungin vanhan myllyn pihapiiriin. Viulunrakentajasta se tuo skandinaavista tunnelmaa pihalle. Muistoja opiskeluajoilta Ruotsista. Ja meille hetkeksi juhannusjuhlien tunnelmaa.

rast konsertti 22 solisti ja lapsi p

Solistin tytär tutkii konserttimateriaalia. Tai sitten jotain muuta.

rast konsertti 8 hp ja viulun kotelo p

Konsertti oli ilmainen, mutta lahjoituksia otettiin vastaan.

En resumen: El concierto del constructor de violines es ya una tradición del verano. En el jardín de un molino viejo se topan cada año los amigos de música, para disfrutar el ambiente, companía y snackitos.

Kurzgesagt: Das Konzert vom Geigenbauer ist schon eine Sommertradition. Im Garten der alten Mühle treffen sich jedes Jahr die Musikfreunde, um die Stimmung, Gesellschaft und Apero zu geniessen.

%d bloggers like this: