Kaupunkiretki tuplarysäyksellä

Kaupunkiretki tuplarysäyksellä

Huokaisten istahdin autoon. Näin itseni Costa Ricassa Playa Grandella, meidän perheen lempirannalla. Siellä meitä juuri jaettaisiin porukoihin, te keräätte roskia noiden palmujen luota, te taas tästä, missä on merikilpikonnan jälkiä, pitäkää välimatkaa ja maskit päällä. Heikka menisi varpaan väleihin ja varoisin simpukoita, joissa on piikkejä, eivätkä pistoskohdat jalkapohjassa parane millään. Vetelisin maskin ympärille aurinkorasvaa ja paitaa selän ylle. Minä kuuluisin ryhmään, joka menee kohti Tamarindon päätä, jokiuoman lähelle, silläkin uhalla, että sinne saattaa erehtyä krokotiili. Enää en silti kahlaisi puoleen sääreen, kuten aiemmin.

Linnake modernin keskellä. / Fortress surrounded by the modern.

Playa Grandella oli siis viikonloppuna rannan siivoustalkoot. Minä sen sijaan matkalla Badeniin. Matka se sekin on, 25 km päässä kotoa. Tehtäväkin oli tärkeä, lähdimme noutamaan suklaajoulukalenteria Päivin putiikista.

Costa Rican haikailuun on syynsä. Marraskuu ensinnäkin. Sitä tuskin tarvitsee hirveästi avata. Toisaalta emme ole käyneet aikoihin. Ja nyt, matkailun jumitilanteessa, mahdollisuudet ovat entistäkin rajoitetummat.

Sveitsissä paistoi aurinko, kuin Playa Grandella konsanaan. Zürichin tökkivän liikenteen aloimme päästä reissuvireeseen. Joulun alta on peruttu yksi toisensa jälkeen tapahtumia, niitä kivoja tunnelman nostattajia. Tänä vuonna ei ole suomalaisten joulutoria, eikä kaupungin keskustan joulumarkkinoita. Badenissakin olemme usein adventin aikana piipahtaneet, sillä pienen vanhankaupungin keskellä tunnelma on lämpimän jouluisa.

Baden palkittiin arkkitehtuurisen perinnön kehittämisestä ja vaalimisesta. /Baden got a price in preservation of it´s architectural heritage.
Kaupungin poliisi on valinnut oivan kohdan asemalleen./The city police has chosen well the location.

Toni Arealin, entisen jugurttitehtaan, nykyisen taideyliopiston kohdilla aloimme lämmetä. Jees! Retki! Baden! Vierailu Suomi-tunnelmaan kotimaan kielellä!

Muutama minuutti siitä olimme liikennevaloissa. Edestä menee tien poikki ratikkaraiteet ja parinkymmenen metrin päässä on seuraavat valot. Epäilen, että valot eivät olleet synkassa, sillä muuta selitystä en keksi. Joka tapauksessa tajusin jarrutuksesta, että se ei riitä. Rekisterikilpemme taipui kohdatessa edellä ajavan perän.

Badenin ruskaa. / The fallcolors in Baden.
Kuppikakkuvahinko./Cupcake accident.
Tässä tiivistyy mielikuvani Badenista: viehättävää kaoottisuutta./This is to symbol my feelings of Baden. A bit chaotic in a cute way.

Zürich on pieni, ahdas ja liikenne nopeita ratkaisuja vauhdilla. Siihen nähden ihmeellistä, että tämä on ensimmäinen peltivaurio 20 vuoden aikana. Ja vaurioina vain pieni kolaus kuskin itsetunnolle.

Joten asioiden selvittelyn jälkeen: Baden, täältä tullaan!

Vanhankaupungin kaduilla olimme jälleen raiteillamme, kuin turistit konsanaan. Ensimmäiseen ruutuun otin katunäkymän, jossa roikkuu jouluvalot odottavina. Myöhemmin katsoin kuvaa tarkemmin. Kyllä, olin ikuistanut virastotalon ja poliisilaitoksen ympäristöineen. Tänään poliisi oli näköjään päivän sana.

Kuppikakkuja makeuttamaan elämää. /Cupcakes to sweeten your life.

Badenista en ole oikein osannut päättää mikä se on. Vanha osa on kaunista, mutta se tuntuu jääneen uuden, sekaisehkon rakentamisen keskelle puristuksiin. Ehkä pitäisi kerran tulla vain tepastelemaan. Kylpylävierailulle. Sitten tulevaisuudessa, koronan haalistuttua muistoksi.

Finnis.chin kohdalla aina unohdan kaiken muun aikomani. Sillä askeleella, kun putiikki osuu silmiini, ovat valokuvat huonoja huolimatta ikivanhoista ja kuvauksellisista rakennuksista ikkunoineen, kukkaruukkuineen ja seinämaalauksineen. Ja se suomalaisen designin liike jää lähes aina kuvaamatta. Päivi samoin. Astun sisään ja se on sitten siinä.

Cupcake 1.
Cupcake 2.
Cupcake 3.

Ovella muistutan rutiininomaisesti, että keittiöni on ahdas, kaapit liian täynnä astioita ja mitään en tarvitse. Se on julmaa, sillä jo vuosia olen katsellut riisiposliinisia kahvikuppeja sillä silmällä ja olisin valmis investoimaan pellavaisiin keittiöpyyhkeisiin, ellei niitä olisi kaapissa sata jo valmiiksi. Suomalainen loksahtaa silti Päivillä paikoilleen. Tuntuu kodilta, vaikka meidän todellisessa kodissa Zollikonissa ollaan todella kaukana suomalaisesta designista ja tyylistä. Se on kai se pohjoismainen henki, jota on välillä hyvä hengittää.

Niin, niitä kuvia. Ei ole. Sen sijaan lastasimme perheen yhteiskaahminnalla kassin täyteen suklaita, pipareita ja tietenkin sen Fazerin kalenterin, joka on yleellisyyttä ulkomailla ja varsinkin korona-tilanteessa. Ja koska Aldo on Leviksille ja marimekolle uskollinen kuulemma loppuun asti, mukaan lähti myös yksi teepaita niiden useiden reikäisten tilalle.

Kaartavalta mukulakivikadulta löysimme kuppikakkuputiikin ja meistä päivän dramaattisuus vaati lunastamaan mukaan kolme herkkua välipalaksi. Pysähdyimme Limmat-joen varteen avaamaan rasian, jossa kaikesta varovaisuudesta huolimatta oli tapahtunut liikettä. Yksi törötti päällään, toinen sivuttain, kolmas kellistyneenä. Päivän teema oli selvästikin kolarointi.

Tötterökakut saatiin laahmittua kokoon ja haukkauksen kohdilla ulkomuoto ei enää haitannut ketään. Kakkunen vatsassa oli joka tapauksessa tyytyväinen olo.

Päivi kertoi, että jouluvalojen sytytyksen ohessa olisi luvassa tunnelmaa; ehkä silloin palaamme. Luen myös joen varrella olevasta jalkakylvystä. Ohikulkija voi istahtaa penkille ja sujauttaa viluiset jalkansa höyryävään termaaliveteen ja tuijotella joelle. Sitäkin haluan kokeilla. Kunhan ajat sen sallivat.

Badenin vanhankaupungin kaduilla on kauniita yksityiskohtia./Baden has beautiful details in the old part of the town.

En resumen: Nuestro destino hoy era Baden, para ir a recoger design y chocolates finlandeses de la tienda Finnis.ch. El paseito resultó ser de dos accidentes – pero no nos dejó con mal sabor. Al carro solo se le dobló la placa y los cupcakes los disfrutamos en todo caso, un poco aplastados, pero ricos. Y regresamos a casa con una bolsa, que nos rescata la navidad. Memorias de sabores nordicos.

Kurzgesagt: Baden ist immer schön, obwohl die zwei kleine Unfälle hätten wir verzichten wollen. Schaden waren zum Glück winzig – und nach Hause sind wir mit einem Sack voll von nordische Geschmackserinnerungen von Finnis.ch gekommen.

Fondue piirakassa

Fondue piirakassa

Fondue on täydellistä lohturuokaa koronasyksyyn, jossa nökötetään yksin tuvassa ja pelätään maailman puolesta. Lämpö, rasvaisuus, viinin ja juustojen sulautuminen yhteen levittää lähikortteliin sveitsiläisen alppimajan atmosfäärin (ja pysyy kotona taatusti muutaman päivän ajan railakkaasta tuuletuksesta huolimatta), viestin siitä, että täällä ollaan mekin. Samassa jamassa.

Entä mikä on fonduen, foccaccian ja Flammkuchenin rakkauslapsi? No tietenkin fondue-foccaccia. Näin väitettiin kaupan ruokaohjevihkosessa ja siinä olin, heti ihan pakkomielteessä. Tätä on saatava ja heti. Pimeässä, sateisessa ja kylmässä syksyssä on helppo himoita näitä kaikkia. Fonduetä juuston takia. Foccacciaa suolaisen snäkin tarpeeseen. Flammkuchenia, rapeaa ja ranskankermaista.

Lupaavalta näyttää. Sipulit tuoksuvat pikkuhiljaa makeahkolta. / Looking good, onions getting ready.

Resepti vaikutti tarpeeksi helpolta toteuttaa töiden lomassa illan tullen. Vehnätaikina – ei ongelmaa, sipulit pilkottuna pannulle – järjestyy, päälle fondue-sekoitus kaupasta valmiina ja rosmariinia pihan puskasta – huiskis vaan.

Taikinaa kokoon. /Then some dough.
Tätä pitäisi laskostaa tai taitella jotenkin./How am I supposed to fold this?

Siinä vaiheessa, kun nälkä alkoi kolkutella, hapuilin taikinakulhoa ja etsiskelin hiivaa. Silmäilin reseptiä puolihuolimattomasti ja – apua! Valmistukseen tarvittaisiin yli kolme tuntia.

Aiemmat foccaccia-ohjeet olivat olleet simppeleitä ja nopeita. Tässä sekoitetaan ensin taikinan aineet ja annetaan levähtää puoli tuntia. Sitten nostellaan kulmista (mistä kulmista??) ja taitellaan – taas lepäämään puoleksi tunniksi ja sama toistetaan kolmesti. Tässä vaiheessa olin hermoraunio ja päätin käyttää oikopolkua onneen.

Menossa uuniin. /Ready for oven.

Annoin taikinan kohota aikansa ja leipaisin sen piirakaksi, sipulit olivat pehmeitä, päälle fonduejuustot ja mausteet, ja uuniin.

Erittäin tyytyväinen tässä vaiheessa./Very happy with the result, so far.

Tuoksu oli mahtava ja leipuri tyytyväinen. Veitsi kädessä iskin kiinni. Lätty oli mahdoton saada kahtia. Olin jo ottaa sakset käyttöön, mutta sahalaitainen Fiskarsiin leipäveitsi näytti tehonsa ja sain sen lopulta kappaleiksi.

Perhe jauhoi leuat väsyneiksi sen verran kuin pystyi. Resepti ei siis ole hätähousuille. Sitä, toimisiko se paremmin pitemmällä nostatusajalla ja taikinan taittelulla, en tiedä. Enkä koskaan tule tietämään. Ei minun hermoilla. Resepti päätyi kierrätyspaperien joukkoon.

Tämä vaatii erittäin päteviä hampaita. /This needs some very strong teeth.

En resumen: Hice una fondue-foccaccia, que suena una combinación extra perfecta: lo salado y pasta suave de foccaccia con todo el queso de fondue. El resultado era algo inmasticable. Y el problema era muy probablemente el cocinero. Advertencia a los que tratan cocinar lo mismo: no tomen el camino corto preparando la pasta.

Kurzgesagt: Fondue-foccaccia klingt perfekt für mich; viel Käse und Zwiebeln in der Form von einer Foccaccia. Resultat war aber sehr steif, unmöglich zu kauen. Das Problem war anscheinend die Köchin. Für die jenige die das Gleiche kochen möchten: nicht die Abkürzung nehmen bei dem Teig machen.

Kastanjaa uunissa ja keitossa

Kastanjaa uunissa ja keitossa

Kierrän kastanjoita joka syksy kuin kissaa kuumaa puuroa. Tekisi mieli, mutta…Nyt niitä oli kotona lautasella hyvähkö annos. Itse kerättyjä Motto di Dongion retkeltä, jos muistatte. Föhn-myrskyä uhmaten ja kirkolta kirkolle kävellen.

Innoissani kerroin tästä tuttavalle, joka jarrutteli. “Oliko ne maassa? Säilytitkö pitkään?” Oli ja en. “Saattavat olla täynnä matoja.” Ääh. Tuskin sentään, sillä tuulihan oli juuri pudottanut kastanjapallerot, siinä ei ollut madolla aikaa edes iskeä leukaperiään pähkinää muistuttavaan siemeneen (sillä siemenhän se on, eikö?), kun nappasin sen jo käteeni ja sujautin laatikkoon. Ja jos mato olisi ollut sisällä jo puussa, sille en voisi mitään.

Lempivärini: kastanja / My favorite color: chestnut.
Kirkkonen kastanjoiden keskellä. / A small church surrounded by chestnut trees.
Itse kerättyjä ja nyt illallista. /Picked by our own hands and now for supper.

Sain ohjeeksi upottaa kastanjat veteen. Syötävät vajoavat pohjalle, matoiset nousevat pinnalle. Omistani jouduin poistamaan kymmenisen, osan jo ulkomuodon perusteella.

Loput laitoin uunivuokaan sen jälkeen, kun olin vetänyt kuoriin ristiviillot. Täytyy sanoa, että se olisi kyllä ryhmätyötä. Ottaa ranteelle ja vaikka mille. Myös veitsen on oltava terävä – ja sormia varottava.

Uunista alkoi tulla parinkymmenen minuutin jälkeen aito tuoksu. 200 astetta ei mustaa kuoria samaan tapaan kuin hiilloksella paahtaminen, mutta yhtäkaikki, olin tyytyväinen tulokseen. Elämäni ekat paahdetut kastanjat. Luulisin. Ainakin itse kerätyt.

Kuoriessa huomasi, ettei ole ihan priimalaatua. Mutta maku, juuri sellainen kuin piti, lämmin makea, pähkinäisen rasvainen.

Lämmin kastanja. /Warm chestnut.
Nämä jäivät jäljelle. /This is all that what was left.

Söimme kastanjoita alkupaloiksi ja kurpitsarisottoa pääruuaksi. Peukaloita aterioinnin ajaan lepuutettuani kävin jälleen kuorintaurakkaan, sillä osa kastanjoista jäi syömättä. Minä en tietenkään viskaa metsän hedelmiä kompostiin. Jotain niistä on synnyttävä.

Pari päivää pohdin murun kohtaloa. En saanut kastanjoita kuorista kokonaisina niiden viilennyttyä.

Heitin kattilaan pari perunaa, purjoa, bataatin ja kastanjat. Vihanneslientä päälle, pippuria mukaan. Surautin keitoksi. Väri oli kuin kastanjapyreen, jos tiedätte, sellainen värjäämättöntä villaa muistuttava. Ei kovin kutsuva, sanoisin.

Päälle lehtipersiljaa silppuna, ehkä kevät- tai ruohosipulia, niitä ei meillä siihen hätään ollut. Maku? Mieto, purjoinen, samettisella rakenteella. Kastanjan tuomalla kermaisuudella.

Kastanjametsälle kiitos antimista. Niitä piikkejä voisi kyllä vähän miettiä. Kannan yhä yhtä niistä mukanani.

Yksi päätyi pöydälle syyskoristeeksi./One got to be part of the desk decoration.

En resumen: En nuestro viaje a Motto di Dongio recogimos castañas y los tosté en el horno para nuestra cena otoñal. Los que quedaron usé después para una crema de papa, puerro y camote. Fino y suave. Quedó algo? Solo una espina de castaña en mi dedo.

Kurzgesagt: In Motto di Dongio haben wir Marroni gefunden und ich habe sie geröstet – für unser herbstliches Abendessen. Die reste von Marroni sind zur eine Suppe verwandelt. Übrig ist nur ein Marroni Dorn in meinem Finger geblieben.

Pähkinässä ja muita syysjuttuja

Pähkinässä ja muita syysjuttuja

Katselen tattikuvia, koreja täynnä sienisaaliita, purkeissa mustikoita, pöydällä piirakkaa. Meidän metsässä ei ole mustikoita. Eikä syötäviä sieniä.

Metsä on silti vihreä, pienet putoukset rytmittävät polkua ja kanjonin seinämät pitävät ilman viileän raikkaana. Lähden siis lenkille, syysmyräkkään.

Alpeilla tulee lunta, meillä puut huojuvat, natisevat ja rutisevat, vesi putsaa kasvot. Rutina kasvaa ajoittain; pakko ottaa ylämäessäkin nopeampia nopeita vetoja hengen pitimiksi. On ollut kuivaa, joku näistä vaappuvista männyistä ja lehtipuistakin saattaa rojahtaa.

Luonnon lahjoja matkalta. Tiellä pitkin poikin. /Natures gifts found on the way.
Tietenkin haluan ne, joihin en yletä. /Of course I want the ones I can´t reach. The red ones.
Tämäkin on ihan ok. /This one´s also ok.

Puistomaisella niittyalueella, huojuvan metsän ulkopuolella, tunnen olevani turvassa. Ilmasta ropisee kuitenkin kovia yllätyksiä. Ruotsalaiset roskankeräyslenkkeilevät, minä pysähdyn täyttämään taskut saksanpähkinöillä. Onneksi tilaa on reilusti, syvyyttä löytyy yllättävästi. Juomapullon vyön alla alkaa pullottaa. Sellainen kevyen pullavatsan näköinen pömppis.

Kuulostaisin joulupukin porolta, ellen tömistelisi ihmisen lailla ja kulkuset olisi kuorellisia. Tai ehkä lähentelen marakassia. Joku rytmisoitin kuitenkin. Saan kiinnostuneita katseita vatsani seudulle.

Sade loppui, mutta esteitä tiellä. Yli vai alta? /Rain is over, but there are some obstacles on the way. Over or under?
Kiva asetelma. /A very nice layout.
Pötsi kasvoi matkalla. / My belly got bigger on the way.

Pähkinöitä on alamäessä lisää, mutta tilaa ei enää oikein ole. Tuuli ravistelee lisää ja harmittelen, ettei mukana ole pussia.

Tulen omenapuille, joiden alimmat oksat ovat tyhjät. Haluaisin punaposkisia, mutta niitä on enää ylhäällä. Meidän metsässä kasvaa siis myös omenapuita. Tietenkin istutettuja, mutta silti. Tuoksuu omenapiirakalta. Tarraan pariin vihreään omenaan, yhden syön heti, vähän myöhemmin pari karhunvattua ja mietin kalorimäärän nousevan kulutuksen sijaan. Mutta hyötylenkkeily on saanut aivan uuden merkityksen. Tämä on samalla kauppareissu. Olen kuten keräilijät aikanaan.

Saalis. /The catch.
Kasvisburgeri, tomaatit pihalta, sämpylät uunista. /Vegetarian burger.Tomatoes from the garden, buns from the oven.

Kotona teen omenahyvettä kanelilla maustettuna, blondies pähkinöillä ja valkosuklaalla ja koska syksyllä tuntuu hyvältä tehdä reilusti uunijuttuja, paistan sämpylöitä ja teen kasvispihvit rakentaakseni burgerit. Sisällä on pihan satoa, valkosipulikurkkuja ja tomaattia, sekä sipulia, joka on kaupasta. Eihän kaupunkilainen voi ihan omavarainen olla. Vaikka haluaisin.

Olen selvästikin orava-vaiheessa. Vuorilla tuli lunta ja minä aloin jemmata pähkinöitä varastoon ja kerätä rasvakerrosta talvea varten. Enää voi vain toivoa, että talvi todellakin tulisi.

En resumen: En los Alpes cayó nieve y yo me puse en el modo ardilla: hay que recoger nueces y subir la cantidad de grasa en el cuerpo para el invierno.

Kurzgesagt: In den Alpen hat es geschneit und ich bin in der Eichhörnli Phase: pflücke Nüsse und versuche den Fettschicht zuzulegen.

Tää on mun perjantai

Tää on mun perjantai

Patikat on nyt vähän katkolla, sillä viikonloppuna sää otti käänteen kohti sumua ja sadetta.

Mietin otsa mutkalla, että mistä nyt sitten kirjoittaisin, kun päässä on töitä, eikä kamerassa yhtään hienoa vuoristokuvaa. Jet lag syksyyn.

Tykkään lukea muiden päivärutiineista, niissä on jotain rauhoittavaa ja elämään ankkuroivaa. Siksi ajattelin kertoa omasta perjantaistani. En usko että sillä on uutisarvoa, enkä tehnyt edes mitään merkittävää. Silti arjessa on oma viehätyksensä. Me kaikki puurramme päivästä toiseen, kukin tohisee omissa jutuissaan, oli se sitten Nakkilassa, Tokiossa tai Quitossa. Peruselämää siis parhaimmillaan. Sitä “nyt” aikaa. Joten olkaattepa hyvät:

7:00 Keittiöön ja vesi kiehumaan. Juon lasillisen lämpöistä vettä herätelläkseni vatsan lempeästi.

Harpon yöppärissä portaat ylös ja vien lastin pahveja kadun viereen odottamaan hakijaa. Samassa kohdassa palaa naapurin rakennustyömaan takia punainen liikennevalo. Harley Davidson ja tyyppi viimeisen päälle stilisoituna motskariinsa sopivaksi odottelee valon vaihtumista. Ja luo katseen ruttuisiin pyjaman housuihini.

Pakenen sisään. Laitan pesukoneen päälle. Meillä on perjantaisin pyykkivuoro.

Haen appelsiinimehun kellarista. Olemme saaneet luvan käyttää ylimääräistä jääkaappia ruokiemme säilytykseen, sillä keittiössä oleva on tosi pieni.

Vihdoin aamupalaa. Maustamatonta jugurttia kauraleseillä ja pellavansiemenillä, pihalta viikunoita ja päärynää. Vahva maitokahvi, leipä sveitsiläisellä alppijuustolla.

Hiukset kampaamatta ja yöppärissä töiden pariin./ Without shower or combing hair directly to work.

8:00 Siirryn suoraan tietokoneelle, yhä yöppärissä. Aldo on kotitoimistossa pihalla, tytär lähti jo aikaisemmin opintoihinsa.

Mietin kirjan sisällysluetteloa ja suunnittelen samalla seuraavaa patikkaa.

Mietin kuinka järjestelisin viikko-ohjelmaan lisää suomen tunteja.

Lähetän lisäkysymyksiä haastateltavalle.

Laitan toisen toisen koneellisen pyykkiä pyörimään.

9:30 Pesen vihdoin hampaat, se unohtui aiemmin. Laitan treenivaatteet päälle. Taas pyykkitupaan.

Olen lähdössä salille. Väsyttää. Hyttysjahti raunioitti yön.

9:45 Nälkä, yhä kotona. Syön pari leipää.

10:00 Koronan takia salille pitää buukata aika. Yritän uudelleen. Se on täynnä.

Siivoan vessan, jatkan tuntisuunnitelman säätämistä ja vastailen sähköposteihin.

12:30 Pyykkitupa, teen ruokaa (mitä? en enää muista), syön ja juon ison mukillisen kahvia. Selailen Ylen uutisia, Iltasanomia, Iltalehteä ja SRF:n uutisia. Jatkan vähän aamun töitä.

Matkalla salille pysähdyn ihastelemaan auringossa loistavia kukkia./On the way to the gym, I admire the flowers in the small gardens.

14:00 Se pakollinen maski päälle ja vihdoin salille. “Upeaa, noin isot painot! Mahtava liike, olet tosi hyvässä kunnossa!” kannustaa Maria. Ei personal trainer, vaan liikerajoitteinen ikääntynyt nainen, jolla omien liikkeidensä sivussa on aikaa tarkkailla muiden tekemisiä. Aina yhtä positiivinen ja innostunut.

Matkalla salille. /On the way to the gym.

16:30 Kotona. Suoraan keittiöön tekemään taikinaa. Iltapalaksi Rassiger Käsekuchen, juustopiiras jonka päällä on paprikaa ja pikkuisen chiliä kärjistämään makukokemusta.

Kun piirakka on uunissa käyn suihkussa, hoidan pyykkitupahommia ja imuroin kämppää vauhdilla.

19:00 Tytär viedään lastenhoitokeikalle, me Aldon kanssa jatkamme kauppaan. Siellä ei ole ketään. Ei myöskään useita tuotteita. Avokadojen vierestä löydän tuttavan, jota en välttämättä jaksaisi tavata. Onneksi on maskit ja kommunikointi hyytyy nopeasti.

20:00 Kotona. Järjestän ostokset jääkaappiin. Otan pyykkejä pesukoneesta, pistän kuivamaaan, silitän. Katson samalla läppäriltä japanilaista sarjaa Midnight Diner.

22:00 Vaivun punkkaan. Vähän vielä Netflixiä perjantain kunniaksi. Ja unta.

Nämäkin olivat kauniita. /These were also beautiful.

En resumen: Ya que el clima se puso otoñal, no hemos podido ir a nuevos paseitos. Neblina y lluvia no son una combinación para ir a las montañas. En vez doy un reporte de que es que hago, cuando no ando en los trillos de los Alpes. Las fotos lo resumen bastante bien.

Kurzgesagt: Das Wetter ist jetzt nicht ganz optimal für Wanderungen. Was mache ich dann? Lebe meinen Alltag, wie alle.

Marjahimo pistää kiipeämään vuoren mättäille

Marjahimo pistää kiipeämään vuoren mättäille

1500 metrin yläpuolella on ne kaikki: horsmat, puolukat, mustikat, naavat ja erityisesti havumetsän tuoksu. Suomi löytyy Sveitsistäkin. Ainakin periaatteessa.

Tänä vuonna mustikoille kävi ohrasesti jo keväällä, lunta tuli vielä lastillinen. Sen jälkeenkin on varmaan tapahtunut jotain, kenties kuivuutta. Varpuja oli mättäittäin silmän kantamattomiin, aina 1700 metriin asti. Koko kylälle piirakkatarpeet, näin ajattelimme, kun kävimme tarkistamassa raakileet.

Sufers ei ole pelkkää idylliä. Vieressä jyrää motari./In between the lake and Sufers there´s a passing motorway.
Pirskahtelevaa vuoristovettä./Sparkling water coming from the mountain.
Pihlajanmarjoja, jos muuta saalista ei löydy./Rowanberrys, in case there´s no bluewberries.

Nyt laikkuiset mustikanlehdet olivat kuitenkin tipahdelleet osittain jo maahan. Eikä marjoja ollut missään. Muutama siellä täällä, sen verran, että pääsimme kiljahtamaan: “No nyt, nyt löytyi!” Ja heti sen jälkeen: “Ei, pelkkä ruttana.” Mustikkapussukat olivat täysikokoisina kuivahtaneet ja putosivat käteen jo ilmavirran liikahduksesta. Ei tulisi näistä piirakkaa, ei.

Aldo maistoi ja sylki pois. Mies ei ole ronkeli, syö raa´at ja matoiset, oli kyse sitten hedelmistä tai marjoista. Mutta nämä eivät olleet edes rusinoituneen mustikan veroisia. Yksinkertaisesti kelpaamattomia.

Joku puraisi palan sienestä. /Someone bit a piece of this mushroom.
Sienisilmä avautui: seuraava yksilö. /My mushroom eye is open: another one.
Oransseja tanssijoita vehreässä vihreässä ympäristössä./Orange figures dancing in exuberant surroundings.

Kotoa lähtiessä olin iskenyt keskimmäisen varpaan metallisen peilin raamiin. Sitä kolotti. Marjahomma meni puihin. Eväistä unohtui kahvimaito ja sipuli. Lounaspaikalla, joka oli vertaansa vailla, kippasin kahvit kuksasta reppuun. Alun into alkoi hyytyä.

Törmäsimme pariin oranssilakkiseen torlakkotyyppiin. Mietimme, käyttäisivätkö he asetta pysäyttääkseen luvattomat sienestäjät (täällä sienet on rauhoitettu) vai olivatko hakemassa paistia. Tunsimme huonoa omaatuntoa marjastuksesta. Kai se on sentään sallittua?

Punaisen perässä. /Following the red color.
Käteeni päätyi etana /No idea, where this snail came from.

Oikeastaan olimme viettämässä samoilupäivää; joutavanpäiväistä metsämaleksintaa eväillä. Ei kiirettä nousta vuorelle ja heittää täyttä lenkkiä, ei edes päämäärää. Vain tarkoitus silmäillä mättäitä ja etsiä tarpeet piirakkaan.

Täydellinen lounaspaikka. /This is a perfect lunch place.
1700 metrissä on jo syksyn värejä. /In 1700 m there are already some autumn colours.
Marjoja etsimässä. /Looking for berries.
Melko sama lounas joka kerta…/Pretty much the same lunch as always...

Muistelin mummon tehneen päärynöistä ja pihlajanmarjoista hilloa, kun olin käynyt lähiseudulla hedelmävarkaissa. Täälläkin oli pihlajanmarjoja. Ehkä sitten niitä, jos muuta ei löytyisi.

Silmä osui kuitenkin puolukoihin. Osa oli vielä vähän vaaleita, mutta silti. Niitä rapsahteli laatikkoon, toisinaan joku yksittäinen mustikka ja toisaalta madon puraisemia vattuja.

Lasti kivimurskaa on valunut alas käärmeenä kohti laaksoa./ Snake like rockslide towards the valley.
Horsma. Ja nämä värit!/Willowherb. And the colors!
Hochrein.

Kurotin ja venytin, oli pakko saada ne punaisena, suurimpina ja kauneimpina kasvavat puolukat kielekkeen päältä. Ihan kiusallaan kasvoivat parhaiten siellä, minne ihminen ei yletä. Kiipesin, pingotin pohkeet ääriasentoon, otin tuppaista kiinni, junttasin polvet sammaleeseen. Sain riivittyä pari marjaa, mutta komein puolukka jäi kiven päälle.

Todella jäistä vettä. /Very, very icy water.
Jotkut seisoo joessa kuin ei mitään. /Some are just standing there, like nothing.
Kohti auringonlaskua. /Towards the sunset.

Seuraavana päivänä meillä oli marjapiirakkaa parilla mustikalla. Hilja totesi, että maistuu ihan Suomelta. Kintut olivat vähän jäykät staattisista ja hankalista keräysasennoista. Jalkaterät sen sijaan virkeät, sillä lopusta löytynyt jäinen joki säikähdytti lihakset takaisin käyttökuntoon.

Yhteenveto? Erittäin onnistunut vuorenrinnelorvailu.

En resumen: Fuimos a buscar ingredientes para un pastel de arándano. En total resultó ser de arándano rojo, pero igual. El paseíto incluía subidas dificiles donde las bayas, caminitos tranquilos por los trillos en el monte y un almuerzo con una vista preciosa. O sea, un domingo perfecto.

Kurzgesagt: Wir wollten Blaubeeren suchen, für eine Torte. Zum Schluss gab es im Gefäss fast nur Preiselbeeren, aber egal. Der Ausflug hatte komplizierte Anstiege wo die Beeren uns warteten, schöne Wege durch den Wald und ein Mittagsessen mit einer wunderschönen Aussicht. Also, ein perfekter Sonntag.

Mitä eväsreppuun?

Mitä eväsreppuun?

Retki ilman eväitä on huono retki tai ainakin todennäköisyys, että siitä tulee surkea, on suuri. Olen nimittäin niitä, jotka eivät kestä pitkää ruokaväliä, pinna kiristyy ja aivosumu valtaa tilaa. Sitäpaitsi eväät ovat vaelluksen, pyöräretken tai patikan kohokohta. Vai ovatko?

Pyöräilysortsit jalassa, aurinorasvaa läiskitty. Pyörin keittiössä ees taas. Pysähdyn hetkeksi. No ne samat. Hedelmää ja vihanneksia virkistykseksi, pähkinöitä proteiiniksi, jotain leipää hiilihydraatiksi ja väliin taas proteiinia. Lisäksi herkkua ja vettä. Menojalkaa kutkuttaa, pitäisi päästä lähtemään. En jaksa miettiä sen enempää ja lataan tarvittavat laatikkoon, tarakalle – hep.

Jaksaisiko näillä? / Would this be enough?

Menoks./Off we go.

Vuoristoon tai muille tuntemattomille reiteille otan aina ylimääräistä mukaan, sillä koskaan ei tiedä. Ehkä polku on poikki ja pitää tehdä ylimääräinen lenkki, kenties myöhästymme kuplahissistä, mitä jos eksymme. Myös pyörälenkeillä, vaikka vain lähiseudulla, on pari ylimääräistä Tricopiliaa taskussa, sillä jos kintuista loppuu veto, ei mistään tule mitään. Parikymmenen kilometrin säteellä voi hyvinkin kertyä 600 m nousua ja se vie voimia.

Sveitsissä on vaelluspolkujen varrella usein paikkoja, jotka tarjoavat särvintä. Silti otan mukaan omiakin eväitä, sillä varsinkin, jos kotoa on lähdetty aamuvarhaisella jonnekin maan äärikolkkaan, saattaa nälkä kolkutella jo ennen kuin tossut kohtaavat polun.

Myrsky tai joku vehje oli tehnyt tuhojaan. /A storm or a machine has made some damage.
Tästä yli. / Some carrying to do.

Oma lukunsa ovat kesäiset alppitilat, joille monesti poikkeamme, eväistä huolimatta. Lehmät viedään kesäksi vuorille laiduntamaan ja ohikulkijoille tarjoillaan kaakaota vieressä hamuavien lehmien maidosta, omaa juustoa, kenties itse tehtyä leipää. Todellakin lähellä tuotettua ja suoraan tilalliselta. Näitä viehättäviä yrityksiä haluan aina tukea ja tunnelma on aivan jotain muuta kuin isolla ravintolan terassilla, vaikka nekin ovat joskus paikallaan. Varsinkin, kun nestehukassa lopulta pääset perille ja saat vihdoinkin lämpimän aterian eteesi.

Costaricalainen on kuin kotonaan pyöräillessään joen läpi./Costarrican feels like home riding to the other side of the river.

Mitään kovin gourmeta ei reppuun ole eksynyt, sillä retken pääsuunnitelijana energiani menevät usein arjen muiden puuhien lisäksi reitin etsimiseen, aikataulun funtsimiseen ja varusteiden kasaamiseen. Puhumattakaan, että näistä lähdöistä monesti päätetään myöhään edellisiltana, jolloin kauppareissu on unohdettava ajallisista syistä. Se mitä ei saa matkalla huoltoasemalta on siis unohdettava. Tosin moottoriteiden huoltsikoilla on yllättävän hyvät valikoimat. Yhdeltä on ostettu mukaan mm. sipulia, sillä se piristää ankeimmankin voileivän – eikä Aldolle ole ateriaa ilman sipulia.

Tälle pyöräilylle otettiin mukaan lavennettu snäkki eli kevytlounas, jolla kestäisi kotiin asti. Tarkoitus oli ajaa uutta reittiä ja siltä varalta, että matka venyisi tai tekisikin mieli vetää vielä yksi mäki ylös, pakkasin mukaan näkkärit humuksella ja suolakurkulla. Yleensä näille kotiseudun pyöräilyille riittävät pähkinät ja Tricopilia, Costa Ricasta tuotu guava-hedelmästä tehty tahnamainen tuote, marmeladilta vaikuttava snäkki, joka herättää lähes kuolleista. Se on luultavasti 150 prosenttisesti sokeria ja tuntuu menevän suoraan lihaksiin. Varmaankin erittäin epäterveellistä, mutta sentään hedelmästä ja toimii energialähteenä silloin, kun sitä kaipaa.

Kuvissa vilahtelee muoviset eväslaatikot ja jos joku nyt pyörittelee päätä, niin kyllä, meiltä löytyy myös peltinen loota ja leipiä laitetaan mehiläisvahakääreeseen, samoin muita eväitä. Pyöräillessä laatikot ovat pakollisia, sillä matkanteko on kuoppaista ja eväät muussantuvat nopeasti, varsinkin jos ne köytetään tarakkaan tiukalla kumilenkillä.

Tämäkin lämmittää costaricalaisen sydäntä. Maissipelto. Tästä saisi paljon tortilloita./Also very heartwarming to a costarrican: a cornfield. Material for future tortillas.
Siis mitä, ei mäkeä?! / So where´s the hill??
Tässä kasvaa sveitsiläistä spelttiä. / Here groes Swiss spelt.

Uskon tekeväni ekoteon, käyttämällä näitä ikivanhoja laatikoita kunnes ne hajoavat. Uudet, jos niitä koskaan tarvitsen, tulevat olemaan jotain muuta kuin muovia.

En siis ole mikään luksusretkeilijä. En edes keskitason, vaan otetaan-mitä-on -periaatteella eväskassinsa pakkaava. Suunnittelen välillä ottavani mukaan itse tehtyjä kaalipiirakoita, joskus pakkasesta löytyy korvapuusteja, katselen ruokatermaria sillä silmällä ja unohdan sen heti siinä hetkessä, kun pitäisi miettiä sisältöä. Joku muheva keitto voisi olla hyvä viileällä vaelluksella.

Onhan tämä nyt kaunista! /Beautiful, what can I say?!

Makkaranpaistoon olemme myös päätyneet hyvin harvoin, sillä siihen suhraantuu helposti tunti puolitoista syömisineen. Nuotiopaikkoja on kyllä, jopa halkoineen, mutta jos alkaa etsiä maastosta poltettavaa, hakkaa ja sahaa, on siihen budjetoitava oma aikansa. Makkara on sitäpaitsi ilahduttava kerran, toisenkin, sen jälkeen se alkaa puuduttaa. Itse olen vaiheessa, jossa Bratwurst herättää enää ällötystä ja kasvisvaihtoehdot on kaikki kokeiltu ja innostusta jäljellä nolla. Nuotiolla voi toki keitellä vaikka kahvia tai tehdä ruokaa, mutta en ole ihan valmis roudaamaan tarvittavia pannuja ja kattiloita vuoristopoluille kannettavaksi.

Mihinkäs suuntaan lähdettäisiin?/So, which way?

Mitä muuta meillä sitten on eväänä? Vaihdellen kaikenlaista suolaista, makeaa ja raikasta, sekä energiaa. Kokonainen hunajameloni, kurkku, tomaatteja, aprikooseja (ei kovin kypsiä, ne hilloontuvat), perunalastuja, sillä suolainen maistuu hikisen nousun jälkeen, samasta syystä popcornia, joka toimii myös nuotion sytykkeenä hätätapauksessa, kevätsipulia, termarillinen kahvia, pulloittain vettä, keitettyjä kananmunia, pipareita, suolaisia keksejä, joskus karkkeja, suklaata (ei pahimmalla helteellä…). Leivät teen yleensä valmiiksi, mutta joskus on otettu mukaan sämpylät ja täytteet ja tehtailtu kukin maun mukaan omia versioita niistä.

Tauon paikka. / Time to rest.
Snäkkiä. Aprikoosit pikkuisen hilloontuivat, mutta ei se nälkäistä haittaa./Snack. The apricots a bit in a jelly-form, but a hungry person doesn´t complain.
Tämä on…kasvi?/ A…plant?

Tämänkertaisen pyörälenkin alkuvaiheessa pääsin kiipeämään puunrunkojen yli pyörää kantaen. 14 kiloinen pyörä nousi yllättävän kevyesti, huomaa, että Thuninjärven lenkillä tuli tätäkin lajia treenattua tavallista enemmän. Ei haitannut, että puhelimen ehdottamalla reitillä oli jälleen sortunutta polkua, portaita, mäkeä, jota valuin takaperin alas työntäessäni pyörää.

Thuninjärvellä nielaisin kolme metsäkärpästä tai hyttystä, jotain melkoa isoa, läähättäessäni mäkeä ylös. Tänään vältin nämä proteiinipitoiset raakasnäkit. Vatsa kurni vasta ylimmällä huipulla. Parkkeerattiin pyörät nurtsille. Lepohetki, murkinaa ja tuijotusta kaukaisille vuorille. Kolmen paarman piston verran istuskeltiin, sitten olin jälleen valmis lähtemään liikkeelle.

Zürichinjärveä ja Rigi-vuori./Lake Zürich and Rigi-mountain.

Paluumatkalla rintalihas kramppasi omituisesti kivisellä polulla alamäkeä peltojen välissä rympsyttäessä. Ei ollut ainakaan energiapulasta kyse, mutta jonkinsorttista väsymystä kai. Ajettiin ensin Vanhan Omenapuun -tietä, ihmeteltiin minne katosi Venäläispojan Risteys ja lopulta posotettiin täyttä hoipakkaa Kahden Cadillacin Mäkeä vasemmalle alas kaartaen. Nuo eivät ole siis virallisia paikkojen nimiä, vaan meidän maamerkkejä. Jos sattuisit sitä miettimään.

Nuokin nauttivat./They are also enjoying the day.
Täällä on jo niitetty viljaa./Some work done on this field.

Tavallista tukuisammat eväät pistivät nousemaan ylimääräisen mäen ja jaksoa riitti vielä loppuvaiheessa pulahdukseen Zürichinjärveen. Märät uikkarit hikisten pyöräilyvaatteiden alla eivät ole suositeltavat. Silti viileä vesi tuntui järjettömän hyvältä kiehuvissa lihaksissa.

Kotona menin suoraan keittiöön. Laatikot pesuun ja mitä sitten? No ruokaa. Tietysti.

En resumen: No hay un buen paseito sin una buena merinda. Siempre podría ser mejor, más lujoso o variadito, pero sea lo que sea, sabe rico, cuando estás afuera.

Kurzgesagt: Es gibt kein guten Ausflug ohne Proviant. Er könnte auch immer besser, luxuriöser oder vielseiteger sein, aber alles schmeckt gut in der frischen Luft.

Juhannus? Juhannus… Juhannus!

Juhannus? Juhannus… Juhannus!

Suomen rajojen ulkopuolella juhannus on joko olematon, laimea tai päättäväisesti muistojen mukaan rakennettu. Juhliako, kun kukaan muu ei tajua juhlan syvintä olemusta? Ja jos juhlisi niin miksi? Miten on tunnelman laita?

Onko liikaa juhannusfiilistä, kun suomalaissiirtolaiset virittelevät kokkoja ja heittävät löylyä hanurimusiikin tahdissa laulaen kaihoisasti “Kallioille kukkuloille…” keskellä tropiikkia tai lumihuippuisten vuorten katveessa?

Kännykän käsittely öljyisillä käsillä tuottaa eteerisiä kuvia. Luulisin. / Don´t handle oil and phone at the same time, if you don´t like ethereal pictures.

Väittävät, että Sveitsissä ei ole juhannusta. Ehkä ei, mutta naapuri katsoo tarkasti almanakastaan päivämäärän ja istuu vuodesta toiseen parvekkeella todistamassa pisimmän päivän katoamista Uetlibergin taa. Juhannusrituaali sekin.

Koska juhannusta ei sveitsiläisyhteiskunnassa noteerata, oli aattona arki. Päivällä juoksemista, järkkäämistä, töiden hoitelua. Silitin – koska täkäläiseen tapaan oli meidän viikon ainut pyykkipäivä – ja juoksin pesutuvasta viiden minuutin välein kääntämään pannulla muhivia paprikoita.

Valkosipulisämpylöitä ja omia retiisejä./ Garlic buns and radish from garden.
Illallista tulilla. /Dinner coming.
Tämän täytyy olla salvian sukulainen. /This must be from the family of sage.

En saanut poltettua mitään, ruokaa tai silitettäviä ja Brita-kakku mansikoineen valmistui ajoillaan, sillä aikaa kun grilliryhmä viritti alapihan tulisijaan liekkejä.

Oli valittava auringonlaskun ja mukavuuden välillä. Suomalaisen juhannussään tapaan ensin ripotteli vettä, tuuli puhalteli, asteita oli 18 sekä vedessä että ilmassa ja aurinko käväisi näkyvillä vain hetkittäin. Omalla terassilla olisi kaasugrilli ja auringonlasku suoraan edessä tai siis sivulla. Alapihalla kasvien katveessa taas tuuletonta ja nuotion lämpöä. Jälkimmäinen voitti.

Kyllä tällä pahat henget karkottuvat. /Fire to shoo the bad spirits.

Vatsat täyttyivät, istuimme ulkona takit päällä, hiuksissa savun tuoksua, kimmeltävä järvi lähietäisyydellä. Lähes kaikki suomalaiskesän kriteerit täyttyivät. Saunaa ei kyllä ollut, eikä kukaan halunnut vilakassa säässä uimaan. Hyttyiä ei näkynyt.

Eläimistön kanssa oli muutoin pientä skismaa. Meillä päivittäin vieraileva kissa, Mandarinoksi nimetty, olisi halunnut makkaraa ja kun lupaa ei kuulunut se avasi kitansa ammolleen ja iski koko purukalustonsa Aldon käsivarteen. Katti karkotettiin lähituolille, jonne se torkahti. Juhannusrauha palautui.

Aurinko laski, kuten asiaan kuuluu. Ensin pilvien taa, sitten vuoren. Otin lisää mansikkaista kakkua ja siirryin lähemmäs tulta. Ihan pätevä kesäilta, juhannuksella tai ilman.

Auringonlasku. Joka ilta uusi show. /Sunset. New show every night.

En resumen: Después del día más largo del año, estámos yendo hacia el invierno. Antes del frío disfrutemos del verano.

Kurzgesagt: Nach dem längsten Tag des Jahres, führt es richtung Winter. Aber zuerst sollten wir den Sommer geniessen.

Annin mukana Kolumbiaan

Annin mukana Kolumbiaan

Kustantamolle kiitos mahdollisuudesta lukea kirja

Elämäni Kolumbia on kirja, joka kuulostaa Anni Valtoselta, mutta toisaalta myös itseltäni. Muistan kuinka hän opiskeluaikana Tampereella huokaisi: “Miten minusta voi tulla suomen opettaja”. Eräänlainen opettaja Anni lopulta on, kulttuurituntemuksen välittäjä, kahden maan välillä tasapainoileva tuntojen ja tapojen tulkitsija.

Anni Valtonen osallistui teatterin ryhmässä performanssiin naistenpäivänä, jolloin Kolumbian naisjärjestöt marssivat kulkueena läpi Bogotán.

Kirjallisuuden opiskelijoina me molemmat kävimme häikäistymässä latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden kurssilla maagisesta realismista, Anni vain pääsi sitä lähemmäs, Kolumbiaan ja aina Gabriel García Márquezin kylään asti. Oma tieni vei Costa Ricaan ja jo aiemmin Hondurasiin. Meillä molemmilla on latinalaisamerikkalais-suomalaisia lapsia, vaikka omani syntyi kolmannessa maassa, Sveitsissä. Luen siis kirjaa erityisellä lämmöllä.

Elämäni Kolumbia kertoo elämästä välitilassa, kahden maan, kielen ja kulttuurin keskellä ja on kirjoitettu erityisesti heille, jotka ovat kotona useammassa maassa tai kulttuurissa. Anni pohtii sitä, kuinka kertoa Kolumbiasta tarttuen tärkeisiin teemoihin, mutta tukematta kliseitä ja onnistuu siinä upeasti.

Anni kirjoittaa Kolumbiasta oman henkilöhistoriansa ja kokemustensa kautta. Sujuvalla kerronnalla, anekdooteilla tapahtuneista ja kertomuksillaan kohtaamisista eri ihmisten kanssa hän avaa Kolumbiaa tavalla, joka antaa myös uutisiin tietonsa pohjaavalle suomalaislukijalle uutta näkökulmaa.

Kolumbiaa tuskin voi käsitellä puuttumatta sen väkivaltaiseen historiaan ja sisällissotaan. Kirja kertoo rauhansopimuksen toteutumista, ajasta ennen ja jälkeen. Anni kutoo mukaan karjalaiset juurensa, vertaa tapahtumia Kolumbian vaiheisiin ja löytää sieltä yhteneväisyyksiä.

“Kuuntelin koko lapsuuteni ajan isovanhenpieni tarinoita lähtökäskystä ja pakenemisesta. He joutuivat jättämään kotinsa, maatilansa ja koko omaisuutensa Karjalaan, kun talvisota alkoi vuonna 1939. Isovanhempani eivät kotoa lähtiessään tienneet, mihin he olivat menossa. Ainoastaan sen, että heidän pitää päästä turvaan.”

Kolumbialaiset ovat joko joutuneet tyytymään tilanteeseen tai lähtemään pois, jättämään kotinsa, tilansa ja työnsä. Karjalaisten lapsenlapsi ymmärtää syvästi, kuinka tämä vaikuttaa usean sukupolven ajan.

Kolumbiassa traumoja on vasta alettu työstää, rauhansopimus allekirjoitettiin neljä vuotta sitten ja maassa vallitsee ”jännittynyt rauha“. Valtio on viivytellyt lupaustensa toimeenpanon kanssa ja sissijärjestö Farc on tarttunut uudelleen aseisiin.

Bogotán kaupunkikuvaa.

Mielenkiintoista on myös lukea siitä, kuinka suomalainen feministi kokee latinalaisamerikkalaisen macho-kulttuurin. Oman lisänsä siihen tuo toisen polven tulkitsijat, Annin omat pojat, jotka näkevät kolumbialaisen elämäntavan tuttuna ja rakkaana. He osaava silti suhtautua sekä Kolumbian että asuinmaansa Suomen mieskuvaan kypsän kriittisesti.

Latinalainen Amerikka on runsaudensarvi kulttuurisille anekdooteille ja kirja jakaa lukijalle mielenkiintoisia yksityiskohtia kuin karkkeja; mukana on kaiken parantava julkkispappi, marianismia ja vaaran hetkistä.

Kerrontatyyli pysyy kuitenkin jalat maassa, myös asettumatta puolelle tai toiselle. Tasapainoilu poliitiikan, historian, naisen aseman ja kulttuuri-identiteetin sekä viihdyttävyyden välillä onnistuu. Maa, jonne lähdin kirjalliselle matkalle on toinen kuin se Kolumbia, jonka nyt koen tuntevani.

Annille tärkeää rannikkoaluetta.

Kuvat Anni Valtosen albumista

Huonoja retkiä ei olekaan

Huonoja retkiä ei olekaan

Ollakseni rehellinen, tuona päivänä olin suht pitkään toista mieltä. Ihan vastakkaista. Nimittäin, että huonoja retkiä vasta onkin ja juuri nyt eletään yhtä niistä. Ärtymyksen rajalla, mutta vielä toiveikkaana katselin kulmat lievässä kurtussa kukkuloita, joille ei päässyt, joki jonka ympäristö ei viehättänyt ja polkuviittoja, jotka veivät liian kauas.

Tilanne oli siis tämä. Olin valinnut huolella kohteen, tehnyt eväät, vedellyt aurinkorasvaa, sillä helle oli melkoinen, ja pakannut porukat kasaan. Glarus on kantoni noin tunnin päässä, upeita rinteitä, eikä luksuspaikkoja tai instakohteita eli tilaa, tavallista väkeä tavallisin määrin.

Pienen pieni järvi, nuotion polttoa, kahvit, vähän tepastelua ympäristössä. Siinä kaikki, mitä halusin. Ei sinne kukaan tulisi, me mahtuisimme hyvin, ilman kasvosuojia, ilman stressiä kanssaihmisen hengitysmolekyyleistä.

Vuoria, vettä, aurinkoa. Tältä osin kaikki ok.
Mountains, water, sun. Sounds pretty ok.

Siinä missä tie lähtee pienestä kaupungista siksakkaamaan vähän ylemmäs seisoi oranssiliivinen mies. “Mihin matka? Mitä varten?” No patikoimaan. “Juu ei. Kun on korona ja kaikki, tiedättehän… Ainoastaan, jos olette menossa hotellille tai on muuta tähdellistä asiaa.”

U-käännös ja mietintää. Ei haittaa, sanottiin, ajellaan eteenpäin ja etsitään eväspaikka. Koko laakso vain tuntui olevan kaupunkialueen ulkopuolella yhtä rämppälää, teollisuutta ja asuintaloja. Schwandenin luona luovutettiin. Pysähdyttiin parkkipaikalle, reput selkään ja joen varrelle tallaamaan.

Tästä kohtaa lähdettiin viime vuonna ylös, kohti Leglerhütteä, mahtava retki, sinne haluan uudestaan.

Vesi virtaa. Lupaavaa, vai?
Water flowing. Promising, isn´t it?
Sulkuportti? Kaipaisi pientä ehostusta.
This place might need some fixing. Soon.

Vaelluskengät kopisivat järjettömän kokoisen tuntuisina asvaltilla. Mutta onhan maisema kaunis, kun kääntää katseen ylös, totesin. Vuoret, vehreät. Huumaava aurinko. Ja joki, se on smaragdin värinen, janottavan pirskahteleva. Näin tässä kohtaa myös rappioromantiikkaa.

Tunnin verran jaksettiin tallata, polku vei kauemmas joesta, väliin tuli rakennushalleja. Hiki. Jano. Nälkä. Ei penkkiä, ei niittyä.

Onhan se hitto, puuskahdin ja käänyttiin takaisin.

Autossa oli ainakin sata lämmintä. Onneksi Hilja oli tehnyt popcornia, se on yllättävän lohduttavaa mönkään menneiden suunnitelmien kohdatessa. Ja olisi toiminut hätävarana nuotion sytytysongelmissa. Tiesitkö sen? Hyvin rätisee tuli, vaikkei sytykettä luonnosta löytyisi, kunhan repussa on poppareita. Kosteiden säiden kikka.

Ikivanha paloasema vuoristotaustalla.
Old firestations sits nicely to the mountainscenery.

Ajettiin tietä yhä eteenpäin ja olisin lähtenyt ylittämään solatietä, sieltä olisi varmasti löytynyt sekä polku että eväspaikka. Mutta aika ei olisi riittänyt siihen. Oli tapaaminen illansuussa.

Kotona mentiin suoraan pihalle. Järvimaisema, aurinkoa, höyryävät kahvit termarista, leivät valmiina. Miksi edes lähdettiin täältä minnekään? Tässähän on täydellistä.

En resumen: El cantón Glarus no nos dejó ir al monte. Caminámos un rato por el rio en un día espectacular, pero entre edificios industriales. La pausa de café no lo tuvimos hasta que en casa, por falta de un lugar bonito, por falta de un potrero. Para qué salir si todo está perfecto en nuestro jardín, al frente del lago?

Kurzgesagt: Kanton Glarus wollte nicht, dass wir zur Obersee wandern. Deswegen sind wir am Fluss gelaufen, zwischen Industriegebiet und die Bergen oben mit Sehnsucht geschaut. Zurück zu Hause, im Garten, mit Seesicht haben wir Kaffee aus Thermoflasche serviert und die Sandwiches gegessen. Hat gut geschmeckt. Hätten wir auch ohne die Reise nach Glarus machen können.

%d bloggers like this: