Talvilenkillä ylös, alas, oho, hups

Talvilenkillä ylös, alas, oho, hups

Juuri ennen kuin katu muuttuu tamppaantuneeksi talvimäeksi, pysähdyn laittamaan lenkkareihin liukuesteet. “Suositeltavaa!” kommentoi ohikulkija, harmaaviiksinen mies, joka kävelee usein vastaan. Mietimme Aldon kanssa, että onko hän se, jonka olemme nimenneet iloiseksi vanhaksi äijäksi, el Viejo Felíz. Tällä miehellä on pikemminkin raskas ilme, mutta hymy leviää kasvoille kommentin myötä. Viejo Felíz kulkee hymyillen toisilla poluilla. Hänenkin kanssaan joskus on vaihdettu sana, pari.

Yaktrax on ollut pelastajani monet vuodet. Siis ne liukuesteet. Myyjä kertoi luotsaavansa juoksuporukoita Uetlibergillä, vastapäisellä vuorella tai kukkulalla, puhujasta riippuen. “Toimivat myös jäisessä mäessä, ylös ja alas mentäessä, rinteessäkin.”

Vähän yliviritetty, nämä liukujutskat.
A bit too up, these anti-slip soles.
Lumitaakka kaatoi puita ja siltakin sai osansa.
Also some other problems on the way. Damaged bridge is under the trees.
Tältä suunnalta siltakin näkyy.
From this side you see better the bridge.
Liukuesteiden pitäisi toimia myös kuvan kukkulalla.
Yaktraks should work also on the hill in the picture.

Ähisen ja puhisen, pulssi nousee 145:n ja hikeä pukkaa niskaan. Ihan heiveröinen ei taatusti saa Yaktraxeja vedettyä kenkiensä pohjiin, kumilenksurat ovat tiukkaa tavaraa. Voi olla myös harjoituksen puutetta, sillä edellisestä kerrasta, kun näitä tarvittiin on useampi vuosi. Kuvista huomaan, etteivät ne ole ponnistuksista huolimatta edes aivan oikein paikoillaan.

Zürichin haaste on se, että poluilla voi olla hyvinkin talviset olosuhteet ja kadulla kukkii kesä. Jarruttavia elementtejä ei voi laittaa kotona pakoilleen, vaan vasta siellä, missä niitä tarvitsee.

Painelen ylämäkeä ja askel pitää. Siellä missä on pöperöistä, kosteaa lunta, liuskahtaa jalka kuitenkin. Mikään jarru ei pidä, jos alla on höttöä.

Vedin esteet liian eteen, kantapään paikkeilla pelkkää kumia.
So I put them to far front. There´s nothing by the heel.
Pikkujärvi yhä jäässä – ja sinistä taivasta luvassa!
The small lake still frozen. And some blue sky coming up!

2,5 tunnin lenkillä on vartti tasaista, nousua ja laskua suurinpiirtein saman verran. Maastossa, jossa mennään joko ylös tai alas, on talvella tarpeeksi rankkaa ilman liukasteluakin. En vielä ihan osaa luottaa Yaktraxeihin, en muista mihin ne pystyvät, ja jännitän lihaksia haasteellisissa paikoissa.

Suistun pari kertaa polulta sivuun lumen mukana, mutta muuten pysyn pystyssä. Olen aivan sippi lopussa; kintut jäykistelevät edellisen päivän treenistä. Nilkkojakin polttelee; metallikierteet kengän alla tuntuvat samalta kuin korkkarit, askeleen huteruutena. Niin ja olihan sitä luntakin, pöperön lisäksi muhkuraista menoa ja hankea.

Sää vain paranee.
The weather just gets better!
Hetki kun lenkistä tuli todellinen nautinto.
Ok, this is enjoyable.

Välillä on käveltävä, ei jaksa enää vetää mäkeä ylös, kun askel ei ihan tarraa maastoon. Ja tietenkin harjanteella. Maisema on kuin vuoristosta konsanaan. Lumikenttä loistaa, Alpit siintävät auringossa. Lähes tunnen, kuinka D-vitamiinia alkaa muodostua kasvoilla. Vastaan tulee nuori nainen ohuissa sukkahousuissa, lyhyessä hamosessa ja tennareissa. Hän pitää tiukasti kiinni seuralaisensa käsivarresta, vaikka ollaan tasaisella. Itse pyllähdän kuolleeksi kuoriaiseksi alamäessä, mutta vasta toisena päivänä ja ihan omasta syystä. Painelen menemään alamäkeä vauhdikkaasti uuden lumikerroksen sadettua. Pimeässä metsässä. Tasapohjaisilla kaupunkitennareilla. Aldo selittää jotain. “Liisa? Liisa??” kuuluu parin metrin päästä siitä, missä olen selälläni, jalat koukussa kohti taivasta.

Me ollaan melkein Alpeilla, eikö?!
We are almost in the Alps, aren´t we?!

En resumen: En el invierno, en la nieve y en el caso de hielo, en las cuestas hacia abajo y hacia arríba hacen falta unos aparatos en los zapatos, para no caerse. Hay que acordar, que ayudan sólo si están puestos. No, si se quedan en el closet. En el último caso uno se encuentra en la nieve en la posición del bicho muerto.

Kurzgesagt: Im Winter sind anti-Rutsch Schuhkrallen nötig, wenigstens, wenn man bergab oder bergauf läuft. Natürlich geht es auch ohne. Da muss man nur bereit sein, sich wie ein toter Käfer im Schnee zu befinden.

Hanki-Zürich,1-0

Hanki-Zürich,1-0

Kyllä se kankkusissa tuntuu, kun tarpoo pitkästä aikaa puoleen sääreen syvässä hangessa. Edellisestä kunnon lumilastista Zürichissä on niin paljon aikaa, että hädin tuskin muistan miltä se tuntui.

Ennätys oli maaliskuussa 2006, puolisen metriä yhdessä vuorokaudessa. Tytär taapersi Kindergarten-kaverinsa kanssa autotiellä, koska olisivat uponneet vyötäröä myöten lumeen. Kaveri kokeili jalkakäytävää ja kasteli housunsa, sukat ja lenkkarit. Pakolaistytöllä ei ollut muita talvivermeitä kuin takki ja jossain vaiheessa mukaan tuli pipo. Ei kuulemma tarvinnut saappaita, ei palellut, eikä hanskoja pitänyt kukaan muukaan.

Kotona näytti aamulla tältä. /Morning was beautiful.
Viereisessä kylässä myös aika pittoreski meininki./Pretty in the neighbour village too.
Joki piilossa oksien alla./The river is hiding under the trees.

Pehmeä, paksu kerros muutti lähiseudut kuvakirjojen sveitsiläiskyliksi. Tekisi mieli viettää uudelleen joulua tai ainakin jo etukäteen laskiaista, sillä Zürichin talvet tuppaavat olemaan lyhyitä. Sytytän joka ilta kynttilän ikkunan ulkopuolelle ja syön pakkaseen jääneen joulun alla leipomani Grittibänzin, pullapojan, kerman ja aprikoosihillon kanssa. Ainakin treenaan laskiaista.

Lauantaina säntäämme ovesta ensin hoitamaan pakolliset ennen uutta lockdownia – ja sitten lumeen. Pääkatujen jalkakäytävät on suurin piirtein putsattu, mutta reunoja koristavat korkeat vallit, Loikkaan yli, kipaisen toiselle puolen tietä ja loikkaan toisen yli. Uppoan lumeen.

Lumi sulatti jään putouksesta. /The snow melted last weeks ice from the waterfall.

Puoli kilometriä tamppaamista ja olemme alas jokikanjoniin vievien portaiden luona. Isken kantapäät joka askelmalle, jotten liukuisi hylkeenä ensin portaita ja sitten kanjonin kylmänä virtaavaan jokeen. Vaelluskengät eivät ole parhaat lumessa, mutta oli pakko laittaa nilkkaa tukevat jalkineet, sillä varsinaiset talvikengät ovat siinä mielessä onnettomat.

Vältyn uinnilta, mutta seuraavien portaiden yläpäässä on este. Puita on romahtanut rotkon päälle ja polkua tukkii myös niiden mukana kaatunut aita. Tästä ei pääse yli eikä ali kiipeämällä. Aldo ei tahdo luovuttaa ja yrittää vielä löytää mahdollisuuden edetä. Käännytään ympäri.

Lumihenkilö hymyilee arasti. /Snowperson with a shy smile.

“Minä tulen matkimaan teitä. Ihan tyrmistyttävän kaunista!” selittää hurmioitunut mies puhelin kädessä Aldolle, joka ottaa kuvaa seuraavan kylän joesta lumisine puineen. Itse olen selkä sinne päin, kuvaan kirkkoa, jonka edessä sattuu olemaan pari ihmistä. Sveitsiläiset ovat aika tarkkoja yksityisyyden suhteen ja sosiaalinen kontrolli pelaa. Olen jo henkisessä puolustautumisasennossa, silmät hiukan kurtussa ja valmiina täräyttämään jotain tekoani oikeuttavaa. Vedänkin syvään henkeä ja viritän hymyn. Soperran jotain tilanteeseen sopivaa, kuten “Joo, hirveen kaunista…”

Hyvin väsynyt lumilisko. /Very tired snow-reptile.
Tässä piti vähän kiivetä. /Some obstacles on the way.

Metsässä puut kaartuvat raskaina painavasta lastista. Joki höyryää, siellä täällä putoukset ovat toinen toistaan upeampia teoksia, näistä voisi nopeasti maalata akvarellin todistamaan talvea. Kauneimpia ovat ohuet oksat, joiden päällä saattaa olla kymmenen sentin korkuinen, parin sentin levyinen lumiseinä. En ymmärrä miten se kestää kasassa, mutta hento puu näyttää lehdeltä ruotineen.

Kaikki puut eivät ole kestäneet painoa. Runkoja on tien poikki, joessa, rinteissä kaatuneina, paksuja oksia maahan pudonneena. Joen partaan korkeimmassa kohdassa kaide on poikki, senkin on vienyt lumen murskaama kuusi.

Kaide on kai päätynyt jokeen. /The handrail has suffered some damage.
Järvi on jäässä, aurinko yrittää kovasti puuttua asiaan. /The lake is frozen, but the sun is trying to change the situation.

Polkuja ei tietenkään kukaan lapioi, mutta pulkat, kelkat ja muut tiellä tallaajat ovat tehneet jonkunlaista reittiä. Puolivälissä alkaa tuntua lonkan koukistajissa. Jotta pääsisi eteenpäin, on jalkoja nosteltava reilusti. Myös runkojan alta ja yli kiipeily toimii temppuratana. Treeni on parempi kuin odotin ja huomattavasti hauskempaa kuin kuntosalilla. Joka siis on joka tapauksessa kiinni koronan takia.

Joessa näyttää makaavan väsynyt lumilisko. Niitä on useampiakin, toinen selvästikin krokotiili. Joku on tehnyt kaiteelle pienen ja lumihenkilön, joka on pukeutunut hameeseen tahi leveähelmaiseen talvitakkiin.

Sinistä taivastakin./Even some blue sky.
Hän löysi jäätyneitä omenia./He found some frozen apples in the tree.
Hiihtäjä pop up -ladulla. /A skier.

Schübelweiher-järvi on jäässä. Aurinko kumottaa. Mietitään, että mitenköhän Mae-tortugalla menee. Se on siis vesikilpikonna, joka asuu näissä vesissä. Talvehtimiseen se tarvitsisi kai avointa vettä. (Mae tarkoittaa tyyppiä Costa Ricassa. Aldo on sitä mieltä, että hän ja kilpikonna, tortuga, ovat kotoisin samoilta seuduilta.)

Matkalla on pari ihmistä suksilla. Vastaantuleva nainen kysyy meidän edellä huterasti hiihtävältä mummelilta, että mihinkäs hän on menossa. Paluu alaspäin on aika hoipakkaa; pysyyhän hän varmasti pystyssä. Mummeli vakuuttelee, ettei ole matkalla kauas. Toinen tulee vastaan ylempänä, hänellä näyttää olevan homma hanskassa. Pop up -latua eli lumista metsätietä on hyvä pistää menemään täydellä vauhdilla.

Aldo ravistelee puusta lumet niskaansa, on vielä otettava viimeiset omenat mukaan. Ovat minusta kyllä jo aika eilisiä, etten sanoisi puolimätiä. Aldon mielestä pakastettunakin makoisia.

Neljä tuntia siinä menee. Tuplaten mitä tavallisesti. Lounaasta tulee illallinen ja iltapäivälevosta syvä yön uni.

Tämä on siis oikeasti mäki ja porukkaa oli älyttömästi laskemassa kelkoilla ja pulkilla. Kumpikaan ei näy kuvassa…/This is actually a hill and it was actually packed with kids and adults with slegdes…

En resumen: Estámos en un mundo nuevo, que es mucho más suave, blanco y tan bello.

Kurzgesagt: Der Welt ist heute anders. Weich, weiss und märchenhaft.

Kävellen kohti uutta

Kävellen kohti uutta

Selailin urheilukellon satoa tältä vuodelta ja sen mukaan olen liikkunut 573 tuntia tänä vuonna. Siis yli kolme viikkoa aina liikkeellä. Saattaa tuosta joku retki puuttuakin, välillä taas kello raksutti, vaikka istuin lepäämässä.

Yllättäin pyöräily ja patikointi ovat suht samoissa. Mielikuvissani olen ollut enemmän liikkeellä jalan, mutta ei. Pyörällä kertyi lähes kolminkertainen määrä kilometrejä, mutta se nyt ei ole ihme. Patikointitunteja tuli siis kokoon 113, kilometrejä 356. Jotakuinkin sama, kuin jos kävelisi Kotkasta Siilinjärvelle.

Hyinen Schübelweiher ja Alpit / Frozen Schübelweiher and the Alps.
Talvikoristeet. /Winter decorations.
Ensimmäinen isompi putous. /First bigger waterfall.

En tee näillä tiedoilla oikeasti mitään, hymistelen vain, että jopas jotain, kylläpäs on oltu menossa. Eikä aikomukseni ole ensi vuonna taivaltaa ennätystäni, kunhan vain muuten kuljen.

Samalla mentaliteetilla lähdettiin kävelemään polkuja, joita yleensä suhaamme pyörillä. Siis minä ja Aldo. Lensin kauan sitten talvella kaupan pihassa jäisessä säässä, iskin leuan asvalttiin, pyörän viereen. Yhä kartan jäätä kuin ruttoa, enkä lähde varsinkaan joen viereen ylä- ja alamäkiä ajelemaan. Joten jalan.

Talvimaisemaa./Winter landscape.
Ruokaa odotellessa./Waiting for something to eat.

Vuoria etsittiin, sillä föhn-puhalsi ja se tarkoittaa Zürichistä katsottuna upeaa näkymää Alppirivistölle. Alkutiellä oli vain paikoittain jäätä, järven pinta kirjottu kylmällä, läpinäkyvällä pitsillä ja joessa puikkoja.

Muutama sata metriä ylempänä tulimme lumirajalle ja maatilan luo. Alpakat oli kai viety jonnekin lämpimämpään, yksi vaalea, toinen lähes musta, kikkarin otsatukin. Lampaat sen sijaan loikoilivat oljilla. Kohta näytti lumettomalta, ehkä omalla ruumiinlämmöllä sulatettu. Paikalle pakitti lava-autolla punaposkinen ja karvahattupäinen maanviljelijä-nainen, joka ruiskutti tankista vettä juotavaksi ja sai liikettä otuksiin. Ne saivat varmaan myös jotain apetta. Ja vastaanottivat kaiken ilolla. Mää.

Tie Alpeille. /A road to the Alps.
Taukomaisema./Break view.
Toinen suunta./The other direction.
Snäkki. /Snack.

Vielä ylempänä tulimme tielle, joka johtaa vuorille. Siis kohtaan, josta ne näemme upeasti. Kääntöpisteeseen. Lounaspenkki oli jäässä, joten istahdimme kaiteelle. Sekin tuntui kylmältä. Kuuma kahvi-kaakao lämmitti vain hetken käsiä, se oli pakko juoda nopeasti ja kaataa heti lisää.

Kinkkuvoileivät dijon-sinapilla, limettimarinoiduilla punasipuleilla ja suolakurkulla maistuivat taivaallisilta – ja kylmiltä. Heitin perään vielä pari piparia ja suklaan, mutta kylmiä rypäleitä ei kumpikaan kaivannut.

Jäinen koristenauha reunassa. /Icy decoration in front.
Vähän isompi putous. /A bit bigger waterfall.

Lounasmaisema oli mitä upein. Kellertävä taivas yhtäällä, samean uhkaava toisaalla.

Paluu keväisempään luontoon metsän läpi oli vilakka. Käsiä paleli ja lonkankoukistajat väsyivät. Edellisestä kerrasta vaelluskengin on aikaa. Tuhottoman painavat. Lenkkareissa olisi vain tullut kylmä ja näillä pysyi paremmin tiellä liukkaassakin.

Vuoden patikkasaldoon kilahti 17 kilometriä ja olo oli raukea. Sauna tuli loppumetreillä mieleen. Kuuma suihku kelpasi sekin.

En resumen: A veces hay que subir un poco, para encontrar la nieve y las montañas. Pero vale la pena. Con chococafé del termo nos calentamos y por su puesto, no hay caminito sin pancito.

Kurzgesagt: Manchmal muss man ein bisschen hinauflaufen um den Schnee und die Alpen zu sehen. Aber es lohnt sich. Mit Schoggi-Kaffee haben wir uns aufgewärmt und es gibt auch keine Wanderung ohne Sandwich.

Jääpuikkoja muodostumassa. /Icicles forming.

Kanto-kissa, lihaisa pulu ja muita kohtaamisia

Kanto-kissa, lihaisa pulu ja muita kohtaamisia

Oli vähän sekava olo. Salille ei pääse, korona sulki sunnuntait. Vuorille ei ehdi ja muutenkin pitäisi pysyä kotona, sillä sairaaloissa ei ole tilaa rinteissä nyrjähtäneille. Puutarhan syystyöt on vaiheessa, vaikka periaatteessa on jo talvi. Ei vain oikein huvita.

Joten metsään. Vapaavalintaisille poluille.

Haistelin harmaata ja siristelin silmiä taivasta kohti, yritin nähdä jossain vilahduksen taivasta tai edes jälkiä auringonsäteestä. Tammen oksissa roikkui vielä ruskeita lehtiä, niitä ei ollut mikään varistellut. Ollaan niin lähellä joulua, että näin oksissa lehden muotoisia piparkakkuja. Huomasin heti piristyksen energioissani. Kärsin luultavasti akuutista vajeesta, johon auttaa vain yksi: pipari.

Eiväkö lehdet näytäkin pipareilta?/Don´t the leaves look like cookies?
Epäsosiaalinen kissa. /Antisocial cat.

Kaarsin kohti jokiuomaa, joka on syvähkössä kanjonissa. Rinteen reunassa kannolla istui kissa, Gato Gia eli Opaskissa. Tavallisesti se juoksee jo kaukaa tervehtien kiehnäämään jalkoihin, vaatien rapsutusta ja paijailua, kulkee polulla edessä näyttäen tietä tai perässä varmistaen, että mennään minne piti. Tänään se istui pyöreän kissamaisena ja katsoi minua: “Tänne ei ole tulemista.” Kohta oli selvästi valittu yksityisyyttä vaalimaan. Ehkä sillä oli huono päivä.

Omat energiani sen sijaan parantuivat askel askeleelta. Tympeähkö lähtötilanne oli mennyttä. Pistelin menemään kunnon vauhdilla ja kohti mäkeä, sillä mitä suorempi nousu, sitä vähemmän väkeä. Siinä suhteessa olin samoilla linjoilla kissan kanssa. Ei tässä ketään tarvitse kohtailla. Mitä vähemmän käytettyä ilmaa, sitä parempi.

Sienten valloittama kanto. /Perfect place to grow for mushrooms.
Aivan selvästi ovi jonnekin. /This must be a door to somewhere.

Pöpelikössä pölähti ja tömähti. Olin saanut vauhdikkaalla menollani lihaisan ja kimmoisan sepelkyyhkyn sydäninfarktin partaalle ja se yritti lentää jonnekin pois, mutta törmäsi tömähtäen oksaan ja räpisteli sitten vähemmän tyylikkäästi kuusikon turviin.

Saavuin välietapin paikkeille syvään hengittäen, siihen missä tulee pätkä tasaista ennen seuraavaa nousua, ja vedin keuhkot täyteen kannabiksella maustettua happea. Polulla ei näkynyt ketään. Pössyttelijä oli joko piilossa tai liukkaasti liikkunut toiseen suuntaan.

Siellä se menee, hevonen ihmisineen, molemmat iloisina./There it goes, the horse with someone, both happy.

Lumesta oli enää rippeet, sammalet raikkaan vihreitä. Sienet nauttivat kosteudesta, vaikka kylmä oli puraissut. Löysin myös punaisia omenoita, ne eivät kuitenkaan näyttäneet syötäviltä. Mustikan varpujen alla taas näyttää asuvan joku. Ehkä se on ovi hiirelään. Aukealla, lumikentän poikki, astelee ratsu hyväntuulisesti ihmisineen. Miten niin tiedän niiden mielentilasta? Ihan vain aavistan, olemuksesta ja liikkeestä.

Ihan näyttävät leikkiomenoilta./Are these even real?

Zollikon syntyi aikanaan metsäkorporaatiosta, joka on yhä voimissaan. Muistan, että joskus metsästä on saanut hakea itse kuusen. Ne on tältä vuodelta loppuunmyyty. Meidän kuusiasia on vielä pohtimatta, hoitamatta. Ehkä vuokraamme ruukkukuusen, ehkä ostamme sen rassukan, vinon ja toispuolisen, jota kukaan muu ei halua. Ehkä joulu on ohi, ennenkuin toimimme ja kuusen virkaa toimittaa oksa.

Järven yläpuolella joudun ihmisten keskelle, enkä pääse pakenemaan edes pikkupolkua kohtaamatta laumoittain vastaantulijoita. Me kaikki astelemme varovasti, sillä polut ovat yhtä mutavelliä ja liukkaampaa kuin lumi. Kotona huomaan olevani kurassa polvitaipeeseen asti.

Harmaa sää on lempeä ja leppeä. Vaihdan jalkaan villasukat ja keitän kupin teetä.

Harmaa päivä on enimmäkseen sininen.
Oikeastaan harmaa päivä on enimmäkseen sävyiltään sininen. /Actually a grey day is mostly blue.

En resumen: Un día gris no invita mucho a nada. Pero en el paseíto me topé con muchos otros, que se habían también salido en la busqueda de aire fresco: el gato sentadito, una paloma gorda, que se asustó y chocó con una rama, un fumador de cannabis, un jinete con su caballo y docenas de gente como yo.

Kurzgesagt: Ein grauer Tag ist eigentlich nicht etwas, dass man begeistert bewundert und in die Natur einladen würde. Aber im Wald gab es doch viele begegnungen: mit einer sitzenden Katze, mit einer dicken Ringeltaube, die erschrocken gegen einen Ast flug, mit der Wolke, die ein Kiffer gelassen hatte, mit einem Reiter oder Reiterin und mit dutzenden von Leute wie ich.

Kaupunkiretki tuplarysäyksellä

Kaupunkiretki tuplarysäyksellä

Huokaisten istahdin autoon. Näin itseni Costa Ricassa Playa Grandella, meidän perheen lempirannalla. Siellä meitä juuri jaettaisiin porukoihin, te keräätte roskia noiden palmujen luota, te taas tästä, missä on merikilpikonnan jälkiä, pitäkää välimatkaa ja maskit päällä. Heikka menisi varpaan väleihin ja varoisin simpukoita, joissa on piikkejä, eivätkä pistoskohdat jalkapohjassa parane millään. Vetelisin maskin ympärille aurinkorasvaa ja paitaa selän ylle. Minä kuuluisin ryhmään, joka menee kohti Tamarindon päätä, jokiuoman lähelle, silläkin uhalla, että sinne saattaa erehtyä krokotiili. Enää en silti kahlaisi puoleen sääreen, kuten aiemmin.

Linnake modernin keskellä. / Fortress surrounded by the modern.

Playa Grandella oli siis viikonloppuna rannan siivoustalkoot. Minä sen sijaan matkalla Badeniin. Matka se sekin on, 25 km päässä kotoa. Tehtäväkin oli tärkeä, lähdimme noutamaan suklaajoulukalenteria Päivin putiikista.

Costa Rican haikailuun on syynsä. Marraskuu ensinnäkin. Sitä tuskin tarvitsee hirveästi avata. Toisaalta emme ole käyneet aikoihin. Ja nyt, matkailun jumitilanteessa, mahdollisuudet ovat entistäkin rajoitetummat.

Sveitsissä paistoi aurinko, kuin Playa Grandella konsanaan. Zürichin tökkivän liikenteen aloimme päästä reissuvireeseen. Joulun alta on peruttu yksi toisensa jälkeen tapahtumia, niitä kivoja tunnelman nostattajia. Tänä vuonna ei ole suomalaisten joulutoria, eikä kaupungin keskustan joulumarkkinoita. Badenissakin olemme usein adventin aikana piipahtaneet, sillä pienen vanhankaupungin keskellä tunnelma on lämpimän jouluisa.

Baden palkittiin arkkitehtuurisen perinnön kehittämisestä ja vaalimisesta. /Baden got a price in preservation of it´s architectural heritage.
Kaupungin poliisi on valinnut oivan kohdan asemalleen./The city police has chosen well the location.

Toni Arealin, entisen jugurttitehtaan, nykyisen taideyliopiston kohdilla aloimme lämmetä. Jees! Retki! Baden! Vierailu Suomi-tunnelmaan kotimaan kielellä!

Muutama minuutti siitä olimme liikennevaloissa. Edestä menee tien poikki ratikkaraiteet ja parinkymmenen metrin päässä on seuraavat valot. Epäilen, että valot eivät olleet synkassa, sillä muuta selitystä en keksi. Joka tapauksessa tajusin jarrutuksesta, että se ei riitä. Rekisterikilpemme taipui kohdatessa edellä ajavan perän.

Badenin ruskaa. / The fallcolors in Baden.
Kuppikakkuvahinko./Cupcake accident.
Tässä tiivistyy mielikuvani Badenista: viehättävää kaoottisuutta./This is to symbol my feelings of Baden. A bit chaotic in a cute way.

Zürich on pieni, ahdas ja liikenne nopeita ratkaisuja vauhdilla. Siihen nähden ihmeellistä, että tämä on ensimmäinen peltivaurio 20 vuoden aikana. Ja vaurioina vain pieni kolaus kuskin itsetunnolle.

Joten asioiden selvittelyn jälkeen: Baden, täältä tullaan!

Vanhankaupungin kaduilla olimme jälleen raiteillamme, kuin turistit konsanaan. Ensimmäiseen ruutuun otin katunäkymän, jossa roikkuu jouluvalot odottavina. Myöhemmin katsoin kuvaa tarkemmin. Kyllä, olin ikuistanut virastotalon ja poliisilaitoksen ympäristöineen. Tänään poliisi oli näköjään päivän sana.

Kuppikakkuja makeuttamaan elämää. /Cupcakes to sweeten your life.

Badenista en ole oikein osannut päättää mikä se on. Vanha osa on kaunista, mutta se tuntuu jääneen uuden, sekaisehkon rakentamisen keskelle puristuksiin. Ehkä pitäisi kerran tulla vain tepastelemaan. Kylpylävierailulle. Sitten tulevaisuudessa, koronan haalistuttua muistoksi.

Finnis.chin kohdalla aina unohdan kaiken muun aikomani. Sillä askeleella, kun putiikki osuu silmiini, ovat valokuvat huonoja huolimatta ikivanhoista ja kuvauksellisista rakennuksista ikkunoineen, kukkaruukkuineen ja seinämaalauksineen. Ja se suomalaisen designin liike jää lähes aina kuvaamatta. Päivi samoin. Astun sisään ja se on sitten siinä.

Cupcake 1.
Cupcake 2.
Cupcake 3.

Ovella muistutan rutiininomaisesti, että keittiöni on ahdas, kaapit liian täynnä astioita ja mitään en tarvitse. Se on julmaa, sillä jo vuosia olen katsellut riisiposliinisia kahvikuppeja sillä silmällä ja olisin valmis investoimaan pellavaisiin keittiöpyyhkeisiin, ellei niitä olisi kaapissa sata jo valmiiksi. Suomalainen loksahtaa silti Päivillä paikoilleen. Tuntuu kodilta, vaikka meidän todellisessa kodissa Zollikonissa ollaan todella kaukana suomalaisesta designista ja tyylistä. Se on kai se pohjoismainen henki, jota on välillä hyvä hengittää.

Niin, niitä kuvia. Ei ole. Sen sijaan lastasimme perheen yhteiskaahminnalla kassin täyteen suklaita, pipareita ja tietenkin sen Fazerin kalenterin, joka on yleellisyyttä ulkomailla ja varsinkin korona-tilanteessa. Ja koska Aldo on Leviksille ja marimekolle uskollinen kuulemma loppuun asti, mukaan lähti myös yksi teepaita niiden useiden reikäisten tilalle.

Kaartavalta mukulakivikadulta löysimme kuppikakkuputiikin ja meistä päivän dramaattisuus vaati lunastamaan mukaan kolme herkkua välipalaksi. Pysähdyimme Limmat-joen varteen avaamaan rasian, jossa kaikesta varovaisuudesta huolimatta oli tapahtunut liikettä. Yksi törötti päällään, toinen sivuttain, kolmas kellistyneenä. Päivän teema oli selvästikin kolarointi.

Tötterökakut saatiin laahmittua kokoon ja haukkauksen kohdilla ulkomuoto ei enää haitannut ketään. Kakkunen vatsassa oli joka tapauksessa tyytyväinen olo.

Päivi kertoi, että jouluvalojen sytytyksen ohessa olisi luvassa tunnelmaa; ehkä silloin palaamme. Luen myös joen varrella olevasta jalkakylvystä. Ohikulkija voi istahtaa penkille ja sujauttaa viluiset jalkansa höyryävään termaaliveteen ja tuijotella joelle. Sitäkin haluan kokeilla. Kunhan ajat sen sallivat.

Badenin vanhankaupungin kaduilla on kauniita yksityiskohtia./Baden has beautiful details in the old part of the town.

En resumen: Nuestro destino hoy era Baden, para ir a recoger design y chocolates finlandeses de la tienda Finnis.ch. El paseito resultó ser de dos accidentes – pero no nos dejó con mal sabor. Al carro solo se le dobló la placa y los cupcakes los disfrutamos en todo caso, un poco aplastados, pero ricos. Y regresamos a casa con una bolsa, que nos rescata la navidad. Memorias de sabores nordicos.

Kurzgesagt: Baden ist immer schön, obwohl die zwei kleine Unfälle hätten wir verzichten wollen. Schaden waren zum Glück winzig – und nach Hause sind wir mit einem Sack voll von nordische Geschmackserinnerungen von Finnis.ch gekommen.

Fondue piirakassa

Fondue piirakassa

Fondue on täydellistä lohturuokaa koronasyksyyn, jossa nökötetään yksin tuvassa ja pelätään maailman puolesta. Lämpö, rasvaisuus, viinin ja juustojen sulautuminen yhteen levittää lähikortteliin sveitsiläisen alppimajan atmosfäärin (ja pysyy kotona taatusti muutaman päivän ajan railakkaasta tuuletuksesta huolimatta), viestin siitä, että täällä ollaan mekin. Samassa jamassa.

Entä mikä on fonduen, foccaccian ja Flammkuchenin rakkauslapsi? No tietenkin fondue-foccaccia. Näin väitettiin kaupan ruokaohjevihkosessa ja siinä olin, heti ihan pakkomielteessä. Tätä on saatava ja heti. Pimeässä, sateisessa ja kylmässä syksyssä on helppo himoita näitä kaikkia. Fonduetä juuston takia. Foccacciaa suolaisen snäkin tarpeeseen. Flammkuchenia, rapeaa ja ranskankermaista.

Lupaavalta näyttää. Sipulit tuoksuvat pikkuhiljaa makeahkolta. / Looking good, onions getting ready.

Resepti vaikutti tarpeeksi helpolta toteuttaa töiden lomassa illan tullen. Vehnätaikina – ei ongelmaa, sipulit pilkottuna pannulle – järjestyy, päälle fondue-sekoitus kaupasta valmiina ja rosmariinia pihan puskasta – huiskis vaan.

Taikinaa kokoon. /Then some dough.
Tätä pitäisi laskostaa tai taitella jotenkin./How am I supposed to fold this?

Siinä vaiheessa, kun nälkä alkoi kolkutella, hapuilin taikinakulhoa ja etsiskelin hiivaa. Silmäilin reseptiä puolihuolimattomasti ja – apua! Valmistukseen tarvittaisiin yli kolme tuntia.

Aiemmat foccaccia-ohjeet olivat olleet simppeleitä ja nopeita. Tässä sekoitetaan ensin taikinan aineet ja annetaan levähtää puoli tuntia. Sitten nostellaan kulmista (mistä kulmista??) ja taitellaan – taas lepäämään puoleksi tunniksi ja sama toistetaan kolmesti. Tässä vaiheessa olin hermoraunio ja päätin käyttää oikopolkua onneen.

Menossa uuniin. /Ready for oven.

Annoin taikinan kohota aikansa ja leipaisin sen piirakaksi, sipulit olivat pehmeitä, päälle fonduejuustot ja mausteet, ja uuniin.

Erittäin tyytyväinen tässä vaiheessa./Very happy with the result, so far.

Tuoksu oli mahtava ja leipuri tyytyväinen. Veitsi kädessä iskin kiinni. Lätty oli mahdoton saada kahtia. Olin jo ottaa sakset käyttöön, mutta sahalaitainen Fiskarsiin leipäveitsi näytti tehonsa ja sain sen lopulta kappaleiksi.

Perhe jauhoi leuat väsyneiksi sen verran kuin pystyi. Resepti ei siis ole hätähousuille. Sitä, toimisiko se paremmin pitemmällä nostatusajalla ja taikinan taittelulla, en tiedä. Enkä koskaan tule tietämään. Ei minun hermoilla. Resepti päätyi kierrätyspaperien joukkoon.

Tämä vaatii erittäin päteviä hampaita. /This needs some very strong teeth.

En resumen: Hice una fondue-foccaccia, que suena una combinación extra perfecta: lo salado y pasta suave de foccaccia con todo el queso de fondue. El resultado era algo inmasticable. Y el problema era muy probablemente el cocinero. Advertencia a los que tratan cocinar lo mismo: no tomen el camino corto preparando la pasta.

Kurzgesagt: Fondue-foccaccia klingt perfekt für mich; viel Käse und Zwiebeln in der Form von einer Foccaccia. Resultat war aber sehr steif, unmöglich zu kauen. Das Problem war anscheinend die Köchin. Für die jenige die das Gleiche kochen möchten: nicht die Abkürzung nehmen bei dem Teig machen.

Kastanjaa uunissa ja keitossa

Kastanjaa uunissa ja keitossa

Kierrän kastanjoita joka syksy kuin kissaa kuumaa puuroa. Tekisi mieli, mutta…Nyt niitä oli kotona lautasella hyvähkö annos. Itse kerättyjä Motto di Dongion retkeltä, jos muistatte. Föhn-myrskyä uhmaten ja kirkolta kirkolle kävellen.

Innoissani kerroin tästä tuttavalle, joka jarrutteli. “Oliko ne maassa? Säilytitkö pitkään?” Oli ja en. “Saattavat olla täynnä matoja.” Ääh. Tuskin sentään, sillä tuulihan oli juuri pudottanut kastanjapallerot, siinä ei ollut madolla aikaa edes iskeä leukaperiään pähkinää muistuttavaan siemeneen (sillä siemenhän se on, eikö?), kun nappasin sen jo käteeni ja sujautin laatikkoon. Ja jos mato olisi ollut sisällä jo puussa, sille en voisi mitään.

Lempivärini: kastanja / My favorite color: chestnut.
Kirkkonen kastanjoiden keskellä. / A small church surrounded by chestnut trees.
Itse kerättyjä ja nyt illallista. /Picked by our own hands and now for supper.

Sain ohjeeksi upottaa kastanjat veteen. Syötävät vajoavat pohjalle, matoiset nousevat pinnalle. Omistani jouduin poistamaan kymmenisen, osan jo ulkomuodon perusteella.

Loput laitoin uunivuokaan sen jälkeen, kun olin vetänyt kuoriin ristiviillot. Täytyy sanoa, että se olisi kyllä ryhmätyötä. Ottaa ranteelle ja vaikka mille. Myös veitsen on oltava terävä – ja sormia varottava.

Uunista alkoi tulla parinkymmenen minuutin jälkeen aito tuoksu. 200 astetta ei mustaa kuoria samaan tapaan kuin hiilloksella paahtaminen, mutta yhtäkaikki, olin tyytyväinen tulokseen. Elämäni ekat paahdetut kastanjat. Luulisin. Ainakin itse kerätyt.

Kuoriessa huomasi, ettei ole ihan priimalaatua. Mutta maku, juuri sellainen kuin piti, lämmin makea, pähkinäisen rasvainen.

Lämmin kastanja. /Warm chestnut.
Nämä jäivät jäljelle. /This is all that what was left.

Söimme kastanjoita alkupaloiksi ja kurpitsarisottoa pääruuaksi. Peukaloita aterioinnin ajaan lepuutettuani kävin jälleen kuorintaurakkaan, sillä osa kastanjoista jäi syömättä. Minä en tietenkään viskaa metsän hedelmiä kompostiin. Jotain niistä on synnyttävä.

Pari päivää pohdin murun kohtaloa. En saanut kastanjoita kuorista kokonaisina niiden viilennyttyä.

Heitin kattilaan pari perunaa, purjoa, bataatin ja kastanjat. Vihanneslientä päälle, pippuria mukaan. Surautin keitoksi. Väri oli kuin kastanjapyreen, jos tiedätte, sellainen värjäämättöntä villaa muistuttava. Ei kovin kutsuva, sanoisin.

Päälle lehtipersiljaa silppuna, ehkä kevät- tai ruohosipulia, niitä ei meillä siihen hätään ollut. Maku? Mieto, purjoinen, samettisella rakenteella. Kastanjan tuomalla kermaisuudella.

Kastanjametsälle kiitos antimista. Niitä piikkejä voisi kyllä vähän miettiä. Kannan yhä yhtä niistä mukanani.

Yksi päätyi pöydälle syyskoristeeksi./One got to be part of the desk decoration.

En resumen: En nuestro viaje a Motto di Dongio recogimos castañas y los tosté en el horno para nuestra cena otoñal. Los que quedaron usé después para una crema de papa, puerro y camote. Fino y suave. Quedó algo? Solo una espina de castaña en mi dedo.

Kurzgesagt: In Motto di Dongio haben wir Marroni gefunden und ich habe sie geröstet – für unser herbstliches Abendessen. Die reste von Marroni sind zur eine Suppe verwandelt. Übrig ist nur ein Marroni Dorn in meinem Finger geblieben.

Pähkinässä ja muita syysjuttuja

Pähkinässä ja muita syysjuttuja

Katselen tattikuvia, koreja täynnä sienisaaliita, purkeissa mustikoita, pöydällä piirakkaa. Meidän metsässä ei ole mustikoita. Eikä syötäviä sieniä.

Metsä on silti vihreä, pienet putoukset rytmittävät polkua ja kanjonin seinämät pitävät ilman viileän raikkaana. Lähden siis lenkille, syysmyräkkään.

Alpeilla tulee lunta, meillä puut huojuvat, natisevat ja rutisevat, vesi putsaa kasvot. Rutina kasvaa ajoittain; pakko ottaa ylämäessäkin nopeampia nopeita vetoja hengen pitimiksi. On ollut kuivaa, joku näistä vaappuvista männyistä ja lehtipuistakin saattaa rojahtaa.

Luonnon lahjoja matkalta. Tiellä pitkin poikin. /Natures gifts found on the way.
Tietenkin haluan ne, joihin en yletä. /Of course I want the ones I can´t reach. The red ones.
Tämäkin on ihan ok. /This one´s also ok.

Puistomaisella niittyalueella, huojuvan metsän ulkopuolella, tunnen olevani turvassa. Ilmasta ropisee kuitenkin kovia yllätyksiä. Ruotsalaiset roskankeräyslenkkeilevät, minä pysähdyn täyttämään taskut saksanpähkinöillä. Onneksi tilaa on reilusti, syvyyttä löytyy yllättävästi. Juomapullon vyön alla alkaa pullottaa. Sellainen kevyen pullavatsan näköinen pömppis.

Kuulostaisin joulupukin porolta, ellen tömistelisi ihmisen lailla ja kulkuset olisi kuorellisia. Tai ehkä lähentelen marakassia. Joku rytmisoitin kuitenkin. Saan kiinnostuneita katseita vatsani seudulle.

Sade loppui, mutta esteitä tiellä. Yli vai alta? /Rain is over, but there are some obstacles on the way. Over or under?
Kiva asetelma. /A very nice layout.
Pötsi kasvoi matkalla. / My belly got bigger on the way.

Pähkinöitä on alamäessä lisää, mutta tilaa ei enää oikein ole. Tuuli ravistelee lisää ja harmittelen, ettei mukana ole pussia.

Tulen omenapuille, joiden alimmat oksat ovat tyhjät. Haluaisin punaposkisia, mutta niitä on enää ylhäällä. Meidän metsässä kasvaa siis myös omenapuita. Tietenkin istutettuja, mutta silti. Tuoksuu omenapiirakalta. Tarraan pariin vihreään omenaan, yhden syön heti, vähän myöhemmin pari karhunvattua ja mietin kalorimäärän nousevan kulutuksen sijaan. Mutta hyötylenkkeily on saanut aivan uuden merkityksen. Tämä on samalla kauppareissu. Olen kuten keräilijät aikanaan.

Saalis. /The catch.
Kasvisburgeri, tomaatit pihalta, sämpylät uunista. /Vegetarian burger.Tomatoes from the garden, buns from the oven.

Kotona teen omenahyvettä kanelilla maustettuna, blondies pähkinöillä ja valkosuklaalla ja koska syksyllä tuntuu hyvältä tehdä reilusti uunijuttuja, paistan sämpylöitä ja teen kasvispihvit rakentaakseni burgerit. Sisällä on pihan satoa, valkosipulikurkkuja ja tomaattia, sekä sipulia, joka on kaupasta. Eihän kaupunkilainen voi ihan omavarainen olla. Vaikka haluaisin.

Olen selvästikin orava-vaiheessa. Vuorilla tuli lunta ja minä aloin jemmata pähkinöitä varastoon ja kerätä rasvakerrosta talvea varten. Enää voi vain toivoa, että talvi todellakin tulisi.

En resumen: En los Alpes cayó nieve y yo me puse en el modo ardilla: hay que recoger nueces y subir la cantidad de grasa en el cuerpo para el invierno.

Kurzgesagt: In den Alpen hat es geschneit und ich bin in der Eichhörnli Phase: pflücke Nüsse und versuche den Fettschicht zuzulegen.

Tää on mun perjantai

Tää on mun perjantai

Patikat on nyt vähän katkolla, sillä viikonloppuna sää otti käänteen kohti sumua ja sadetta.

Mietin otsa mutkalla, että mistä nyt sitten kirjoittaisin, kun päässä on töitä, eikä kamerassa yhtään hienoa vuoristokuvaa. Jet lag syksyyn.

Tykkään lukea muiden päivärutiineista, niissä on jotain rauhoittavaa ja elämään ankkuroivaa. Siksi ajattelin kertoa omasta perjantaistani. En usko että sillä on uutisarvoa, enkä tehnyt edes mitään merkittävää. Silti arjessa on oma viehätyksensä. Me kaikki puurramme päivästä toiseen, kukin tohisee omissa jutuissaan, oli se sitten Nakkilassa, Tokiossa tai Quitossa. Peruselämää siis parhaimmillaan. Sitä “nyt” aikaa. Joten olkaattepa hyvät:

7:00 Keittiöön ja vesi kiehumaan. Juon lasillisen lämpöistä vettä herätelläkseni vatsan lempeästi.

Harpon yöppärissä portaat ylös ja vien lastin pahveja kadun viereen odottamaan hakijaa. Samassa kohdassa palaa naapurin rakennustyömaan takia punainen liikennevalo. Harley Davidson ja tyyppi viimeisen päälle stilisoituna motskariinsa sopivaksi odottelee valon vaihtumista. Ja luo katseen ruttuisiin pyjaman housuihini.

Pakenen sisään. Laitan pesukoneen päälle. Meillä on perjantaisin pyykkivuoro.

Haen appelsiinimehun kellarista. Olemme saaneet luvan käyttää ylimääräistä jääkaappia ruokiemme säilytykseen, sillä keittiössä oleva on tosi pieni.

Vihdoin aamupalaa. Maustamatonta jugurttia kauraleseillä ja pellavansiemenillä, pihalta viikunoita ja päärynää. Vahva maitokahvi, leipä sveitsiläisellä alppijuustolla.

Hiukset kampaamatta ja yöppärissä töiden pariin./ Without shower or combing hair directly to work.

8:00 Siirryn suoraan tietokoneelle, yhä yöppärissä. Aldo on kotitoimistossa pihalla, tytär lähti jo aikaisemmin opintoihinsa.

Mietin kirjan sisällysluetteloa ja suunnittelen samalla seuraavaa patikkaa.

Mietin kuinka järjestelisin viikko-ohjelmaan lisää suomen tunteja.

Lähetän lisäkysymyksiä haastateltavalle.

Laitan toisen toisen koneellisen pyykkiä pyörimään.

9:30 Pesen vihdoin hampaat, se unohtui aiemmin. Laitan treenivaatteet päälle. Taas pyykkitupaan.

Olen lähdössä salille. Väsyttää. Hyttysjahti raunioitti yön.

9:45 Nälkä, yhä kotona. Syön pari leipää.

10:00 Koronan takia salille pitää buukata aika. Yritän uudelleen. Se on täynnä.

Siivoan vessan, jatkan tuntisuunnitelman säätämistä ja vastailen sähköposteihin.

12:30 Pyykkitupa, teen ruokaa (mitä? en enää muista), syön ja juon ison mukillisen kahvia. Selailen Ylen uutisia, Iltasanomia, Iltalehteä ja SRF:n uutisia. Jatkan vähän aamun töitä.

Matkalla salille pysähdyn ihastelemaan auringossa loistavia kukkia./On the way to the gym, I admire the flowers in the small gardens.

14:00 Se pakollinen maski päälle ja vihdoin salille. “Upeaa, noin isot painot! Mahtava liike, olet tosi hyvässä kunnossa!” kannustaa Maria. Ei personal trainer, vaan liikerajoitteinen ikääntynyt nainen, jolla omien liikkeidensä sivussa on aikaa tarkkailla muiden tekemisiä. Aina yhtä positiivinen ja innostunut.

Matkalla salille. /On the way to the gym.

16:30 Kotona. Suoraan keittiöön tekemään taikinaa. Iltapalaksi Rassiger Käsekuchen, juustopiiras jonka päällä on paprikaa ja pikkuisen chiliä kärjistämään makukokemusta.

Kun piirakka on uunissa käyn suihkussa, hoidan pyykkitupahommia ja imuroin kämppää vauhdilla.

19:00 Tytär viedään lastenhoitokeikalle, me Aldon kanssa jatkamme kauppaan. Siellä ei ole ketään. Ei myöskään useita tuotteita. Avokadojen vierestä löydän tuttavan, jota en välttämättä jaksaisi tavata. Onneksi on maskit ja kommunikointi hyytyy nopeasti.

20:00 Kotona. Järjestän ostokset jääkaappiin. Otan pyykkejä pesukoneesta, pistän kuivamaaan, silitän. Katson samalla läppäriltä japanilaista sarjaa Midnight Diner.

22:00 Vaivun punkkaan. Vähän vielä Netflixiä perjantain kunniaksi. Ja unta.

Nämäkin olivat kauniita. /These were also beautiful.

En resumen: Ya que el clima se puso otoñal, no hemos podido ir a nuevos paseitos. Neblina y lluvia no son una combinación para ir a las montañas. En vez doy un reporte de que es que hago, cuando no ando en los trillos de los Alpes. Las fotos lo resumen bastante bien.

Kurzgesagt: Das Wetter ist jetzt nicht ganz optimal für Wanderungen. Was mache ich dann? Lebe meinen Alltag, wie alle.

Marjahimo pistää kiipeämään vuoren mättäille

Marjahimo pistää kiipeämään vuoren mättäille

1500 metrin yläpuolella on ne kaikki: horsmat, puolukat, mustikat, naavat ja erityisesti havumetsän tuoksu. Suomi löytyy Sveitsistäkin. Ainakin periaatteessa.

Tänä vuonna mustikoille kävi ohrasesti jo keväällä, lunta tuli vielä lastillinen. Sen jälkeenkin on varmaan tapahtunut jotain, kenties kuivuutta. Varpuja oli mättäittäin silmän kantamattomiin, aina 1700 metriin asti. Koko kylälle piirakkatarpeet, näin ajattelimme, kun kävimme tarkistamassa raakileet.

Sufers ei ole pelkkää idylliä. Vieressä jyrää motari./In between the lake and Sufers there´s a passing motorway.
Pirskahtelevaa vuoristovettä./Sparkling water coming from the mountain.
Pihlajanmarjoja, jos muuta saalista ei löydy./Rowanberrys, in case there´s no bluewberries.

Nyt laikkuiset mustikanlehdet olivat kuitenkin tipahdelleet osittain jo maahan. Eikä marjoja ollut missään. Muutama siellä täällä, sen verran, että pääsimme kiljahtamaan: “No nyt, nyt löytyi!” Ja heti sen jälkeen: “Ei, pelkkä ruttana.” Mustikkapussukat olivat täysikokoisina kuivahtaneet ja putosivat käteen jo ilmavirran liikahduksesta. Ei tulisi näistä piirakkaa, ei.

Aldo maistoi ja sylki pois. Mies ei ole ronkeli, syö raa´at ja matoiset, oli kyse sitten hedelmistä tai marjoista. Mutta nämä eivät olleet edes rusinoituneen mustikan veroisia. Yksinkertaisesti kelpaamattomia.

Joku puraisi palan sienestä. /Someone bit a piece of this mushroom.
Sienisilmä avautui: seuraava yksilö. /My mushroom eye is open: another one.
Oransseja tanssijoita vehreässä vihreässä ympäristössä./Orange figures dancing in exuberant surroundings.

Kotoa lähtiessä olin iskenyt keskimmäisen varpaan metallisen peilin raamiin. Sitä kolotti. Marjahomma meni puihin. Eväistä unohtui kahvimaito ja sipuli. Lounaspaikalla, joka oli vertaansa vailla, kippasin kahvit kuksasta reppuun. Alun into alkoi hyytyä.

Törmäsimme pariin oranssilakkiseen torlakkotyyppiin. Mietimme, käyttäisivätkö he asetta pysäyttääkseen luvattomat sienestäjät (täällä sienet on rauhoitettu) vai olivatko hakemassa paistia. Tunsimme huonoa omaatuntoa marjastuksesta. Kai se on sentään sallittua?

Punaisen perässä. /Following the red color.
Käteeni päätyi etana /No idea, where this snail came from.

Oikeastaan olimme viettämässä samoilupäivää; joutavanpäiväistä metsämaleksintaa eväillä. Ei kiirettä nousta vuorelle ja heittää täyttä lenkkiä, ei edes päämäärää. Vain tarkoitus silmäillä mättäitä ja etsiä tarpeet piirakkaan.

Täydellinen lounaspaikka. /This is a perfect lunch place.
1700 metrissä on jo syksyn värejä. /In 1700 m there are already some autumn colours.
Marjoja etsimässä. /Looking for berries.
Melko sama lounas joka kerta…/Pretty much the same lunch as always...

Muistelin mummon tehneen päärynöistä ja pihlajanmarjoista hilloa, kun olin käynyt lähiseudulla hedelmävarkaissa. Täälläkin oli pihlajanmarjoja. Ehkä sitten niitä, jos muuta ei löytyisi.

Silmä osui kuitenkin puolukoihin. Osa oli vielä vähän vaaleita, mutta silti. Niitä rapsahteli laatikkoon, toisinaan joku yksittäinen mustikka ja toisaalta madon puraisemia vattuja.

Lasti kivimurskaa on valunut alas käärmeenä kohti laaksoa./ Snake like rockslide towards the valley.
Horsma. Ja nämä värit!/Willowherb. And the colors!
Hochrein.

Kurotin ja venytin, oli pakko saada ne punaisena, suurimpina ja kauneimpina kasvavat puolukat kielekkeen päältä. Ihan kiusallaan kasvoivat parhaiten siellä, minne ihminen ei yletä. Kiipesin, pingotin pohkeet ääriasentoon, otin tuppaista kiinni, junttasin polvet sammaleeseen. Sain riivittyä pari marjaa, mutta komein puolukka jäi kiven päälle.

Todella jäistä vettä. /Very, very icy water.
Jotkut seisoo joessa kuin ei mitään. /Some are just standing there, like nothing.
Kohti auringonlaskua. /Towards the sunset.

Seuraavana päivänä meillä oli marjapiirakkaa parilla mustikalla. Hilja totesi, että maistuu ihan Suomelta. Kintut olivat vähän jäykät staattisista ja hankalista keräysasennoista. Jalkaterät sen sijaan virkeät, sillä lopusta löytynyt jäinen joki säikähdytti lihakset takaisin käyttökuntoon.

Yhteenveto? Erittäin onnistunut vuorenrinnelorvailu.

En resumen: Fuimos a buscar ingredientes para un pastel de arándano. En total resultó ser de arándano rojo, pero igual. El paseíto incluía subidas dificiles donde las bayas, caminitos tranquilos por los trillos en el monte y un almuerzo con una vista preciosa. O sea, un domingo perfecto.

Kurzgesagt: Wir wollten Blaubeeren suchen, für eine Torte. Zum Schluss gab es im Gefäss fast nur Preiselbeeren, aber egal. Der Ausflug hatte komplizierte Anstiege wo die Beeren uns warteten, schöne Wege durch den Wald und ein Mittagsessen mit einer wunderschönen Aussicht. Also, ein perfekter Sonntag.

%d bloggers like this: