Olisin kovasti toivonut voivani paeta Alpeille kivan tekosyyn turvin, kuten ihan mahtava reitti tuntemattomassa paikassa. Kirkkaassa auringossa piha näytti kaikki pölyiset nurkkansa eli tosiasian. Mikäli nyt ei tapahtuisi jotain, luonto hoitaisi hommansa.
Se on se muratti. Lonkerot leviävät huomaamattomasti muun kasvuston seassa ja kun hetkeksi käännät selkäsi, se peittää koko pihan. Jokunen viikko ja koko puutarha taloinen olisi kun vihreä kotelo, josta kuoriutuisi -luonnollisesti- vihreitä murattiolioita valtaamaan maailman tai kenties se vain jatkaisi leviämistään ja peittäisi ensin koko kylän ja lopulta matelisi maahan tarraavine lonkeroineen tukahduttamaan Zürichin.
Vuoristosta ei ollut apua, siellä roipotti vettä, räntää, lunta, eikä autossa tietenkään ole talvirenkaita ja lumiretkeily ei kuulu syksyn toivelistalle.
Joten hanskat käteen ja hommiin. Vedin, kiskoin ja nyhdin, kunnes peukalot eivät enää liikkuneet, selkä oli jämähtänyt jäykkyyteensä ja kankkulihakset parkuivat. Kyytiä saivat voikukat ja sen sukulaiset, elämänlanka ja tietty se muratti. Saksin laventelia, poistin piparjuuren etanaisia ja reikäisiä lehtiä, nypin pelakuun kukkineet kukat.
Koska palkinto odotti keittiössä. Lahjoin aamusella itseni idealla korvapuusteista ja lykkäsin myös pikkuisen pihatöihin menemistä. Piti vaivata se taikina.
Pullat koriin ja kahvi kuppiin. Puutarha näytti siltä kuin mäyrä ja kettu olisivat ottaneet yhteen ja halunneet kaivaa myyrän kanssa yhdessä pesiä, mutta ylimääräistä vihreää oli kadonnut pönttökaupalla. Venytin korvapuustin korvaa ja pyörittelin kahvia kupissa. Tuoksui syksyltä ja sunnuntailta.
Syyskukat loistavat. The fallflowers do bloom beautifully.Ei ihan brittiläinen puutarha. Not exactly e British garden.Hyvä kesä krasseille. A good summer for cress.Kannat on voimissaan. Garden cannas are still going strong.Kahvihetki. Coffeetime.Iltakin palkitsi. The sunset was like a reward.
En resumen: Había que preparar el jardín para el invierno antes que la hiedra tapara todo. Tenía mucha pereza, pero hice rollos de canela para el cafecito después. En el sol de la tarde olía a domingo y al otoño.
Kurzgesagt: Ein sonniger Tag, aber es war entweder im Schnee in den Alpen wandern oder Garten jäten, bevor er von Efeu erobert würde.
Tultiin siis Suomesta kuin rantalomalta, paahtuneina ja vähän pöllähtäneinä. Kotona pöydällä odotti naapurin mummolta kukat ja leipä aamupalaa varten. Matkalaukut saivat jäädä eteiseen; kylässä oli juhlat vielä muutaman tunnin ajan. Kukkulalla viiniviljelysten vieressä puhallinyhtye puhalteli viimeisiä säveliään. Valkosipulileivän jälkeen suunnattiin suoraan raclette-pisteeseen. Herrojen jumppayhdistyksen väki oli selvästi uupunutta. He olivat viistäneet valtavista juustopaloista sulanutta päälliskerrosta jo kolmatta päivää ja iltaa lautasille ja alun innostus parin vuoden juhlapaussin jälkeen hiipunut.
Kotkassa tahmasin kai kädet posso- ja lihapiirakkarasvaan, sillä reissukuvat on suurelta osin sameita. Puhelin kehotti jossain vaiheessa putsaamaan linssin ja kas, laatu parani välittömästi.
Kotkan vanhaa satamaa. The old port of Kotka.Kotiseutua. My home.Saaressa. On the island.Kotkan kallioita. The rocks in Kotka.Karhut ja Järviset valmiina toimintaan. Finnish skis readdy for action.
Ystävien ja perheen lisäksi tapasimme kaksi karvamatoa, kiireisen ja tielle pysähtyneen. Sienimetsässä oli kuivaa, yksi kohtalainen ja toinen pienenpieni kantarelli riittivät paistettuna peittämään yhden paahtoleivän, jonka jaoimme tasapuolisesti viidelle.
Hengittelin meri-ilmaa talteen, ooh sitä levän ja suolaisen veden tuoksahdusta. Ja saaressa puusaunan lempeä lämpö; sen talletin iholle.
Joskus aiemmin etsin Aldon kanssa Kotkansaarelta kylttiä, joka kertoo Euroopan loppuvan siihen. Nyt sitkeydellä jatkettiin siitä minne aiemmin jäätiin. Eteen oli kasvanut pari pihlajaa. Kotkastahan näkyy meren yli rajan toiselle puolen; kyltti on konkreettisempi kuin koskaan.
Kun laittelin kuvia Kotkan pääkirjaston läppärille, ajattelin, että yleisöä se perhekin on. Patikkakirja Sveitsistä ei ehkä sittenkään ole se kuuma juttu pikkukaupungissa, varsinkaan helteessä. Kun sali täyttyi ja noudettiin vielä parit lisätuolit, olin enemmän kuin kiitollinen. Sain lämpimän vastaanoton ja tunsin todellakin olevani kotona. Ajatelkaa, yleisössä oli myös ensimmäisen ja toisen luokan opettajani!
Kuiva ja syöty sieni irrallaan maassa. A dry and eaten mushroom.Juttuja verkossa. Stuff in a spiderwebb.Karvamato. A hairy catepillar.Mun maisemia. My childhood view.Tässä päättyy Eurooppa. Here ends Europe.Kotkan kirjastossa Reppu ja reitti – luento, tässä vasta alkamassa. Me in the main library of Kotka before the readingof my book.
Helsingissä tarkastin – tietenkin – kirjakauppojen tarjonnan ja siellä se odotti viininpunaisine selkämyksineen. Reppu ja reitti. Eikä edes vielä ALE-laarissa.
Hotellieläminen tarkoitti sitä, että pääkaupungissa testattiin jokunen ravintola. Ymmärrän, että tautitilanne vaikuttaa yhä. Useammassa paikassa hinnat olivat nousseet ja ruoka lähinnä onnetonta tai ällöttävää. Onneksi pari erittäin hyvää ateriaa tasapainotti kokemusta. Halvin oli myös paras; korealaisen Mannan lounas sai koko perheen tyytyväiseksi.
Tuomiokirkon rappusten puolivälissä syntisellä “Olut- ja viiniterassilla” juotu jääkahvi palautti voimat ja viilensi olon. Vieressä nainen harmaassa asussaan papinkauluksen kera rupatteli niitä näitä. Ei pappikaan ollut olusilla, vaan kahvitauolla.
Helsinkiä tämäkin. This is also Helsinki.Tsekkaamassa antiikkia. Checking some antiques.Salmiakkijätskiä. Vai oliko lakritsa? Some liquorice ice cream, maybe salty.Maagista kamaa. Magic stuff.Tuo on minun. That´s my book.Helsinki-lounas. Lunch in Helsinki.Illallinen Helsingissä. Dinner in Helsinki.Ja toinen lounas, hyvä sellainen, Mannassa. And another lunch in Helsinki, a good one in Manna.Sähkökaappi. An electric center.Helsingin iltaa. Helsinki by night.Lautalla. On a ferry.Suomenlinna. Fortress of Suomenlinna.Naapurilta kukat ja leipä. Flowers and a bread from our neighbour.Suoraan kiinni sveitsiläisiin juttuihin, raclettea kyläjuhlissa. Directly to Swiss things: raclette in our village celebration.Auringonlasku viininviljelysten luona. Sunset by the vineyards.
Oltiin missä tahansa, kun eteen osui uimapaikka, se oli hyödynnettävä. Hietsun meduusat missattiin parilla päivällä. Kotkassa mahaa hivelivät vain levän rihmat.
Kotona hypättiin takaisin arkeen. Naapurin kissa juoksee jatkuvasti perässä, jos suljemme oven, se tulee ikkunasta, jos ikkuna menee kiinni, se tulee oven taa. Kissa ei ota uskoakseen, että todellakin olemme täällä ja varmistaa ettei ainakaan kaikki poistu yhtäaikaa näkyvistä. Meitä on selvästi kaivattu.
En resumen: Nos fuimos y nos regresamos. Además de ver amigos y familia, lo más importante de viajar es que da perspectiva.
Kurzgesagt: Reisen verändert die Perspektive. Keine Überraschung, aber wahr.
Eteläiseen Sveitsiin ei sitten lähdetty ja toinenkin retki päätettiin jättää väliin kesäflunssan yskän takia. Mutta nyt olen melkein vapailla jonkun aikaa. Tänne päivittelen kuvia. Ehkä. Tai sitten myöhemmin. Yhden kerran.
En resumen: El blog está casi en vacaciones.
Kurzgesagt: Der blog machtFerien. Teilweise wenigstens.
Blogissa on pari kuvaa, se on jo plussaa. Myös se, etteivät ne ole vain puolikkaita, kuten osa ottamistani. Sillä akku, se on pullistunut, vetelee viimeisiä päiviään. Eikä uusi ole tullakseen. Luvattiin kuun lopussa, seuraavan puolivälissä, sitten yllättäin alkupuolella. Postilaatikko odottaa suu ammollaan, leukanivelet väsyneinä, eikä ohutta pakettia näy.
Upeat vaellussäät olisivat vetäneet vaikka minne, mutta ei, oli pakko miettiä puhelinjuttuja. Että mikä merkki, minkä hintainen, miksi ne on niin kauhean kalliita ja toisaalta kaikki on parempia kuin tämä vanha, joka kyllä toimisi jos olisi se uusi akku.
En haluaisi tuottaa elektroniikkaroskaa, jos sen vain voin välttää. Mutta nyt on kai pakko.
Pari viikkoa käytännössä ilman puhelinta on ollut valaisevaa. Ei tarvitse pitää yhteyttä kehenkään. Ei selata somea. Toisaalta en voi maksaa laskuja, koska akku riittää vain luurin käynnistämiseen. Olen ilman hirvittävän tärkeitä muistiinpanojani. Tosin pikkuhiljaa alan unohtaa mitä siellä lopulta olikaan. Uusia väyliä hoitaa asioita on ilmaantunut. Ja kyllä, olen kirjoittanut listoja ja tekemisiä paperille.
Koska koko ajan ei jaksa perehtyä puhelimiin, kävin juoksulenkillä, uimassa ja löysin vihdoin keinon puhdistaa kellertäviksi sekä mustaläikkäisiksi muuttuneet kaupunkitennareiden aiemmin valkoiset reunat (sappisaippua!) Grillasin munakoisoa Appelsiinejahunajaa-blogin ohjeella, tahinikastikkeella ja kevätsipulilla, mistä aina tulee kesäinen olo. Katselin ukkosrintaman lähestymistä ja toivoin löytäväni pian kännykän, jonka kameralla saisin upeat värit paremmin ikuistettua.
Juuri ennen ukkosta värit ovat hienoimmat. The colors are incredible just before the storm.Kontrasteja. Contrasts.Kesän iloja. The happy things of the summer.Munakoisoa tahinikastikkeella, ohje tähän ja muihin herkkuihin täältä.Zürichinjärven värejä. Colors by the lake Zurich.
En resumen: Mi teléfono viejo está apunto de estallar con la batería mala. Pero bueno, mientras estaba buscando información de uno nuevo y traté de hacer una desición, logré también hacer cosas sin el teléfono. Fui a correr, logré limpiar los bordes blancos de tennis (jabón de galón!) y cociné una de mis favoritas, berenjena en el barbeque con salsa de pasta de sésamo.
Kurzgesagt: Ohne Natel läuft nichts, das ist ziemlich klar. Aber ein neues zu finden, die Entscheidung zu treffen, das ist mühsam. Einige Fotos habe ich doch geschafft zu machen und einige andere Sachen auch, weil man nicht die Zeit am Smartphone verbringt.
Luvassa on ehkä sekavin blogipostaus ikinä, sillä päässä on tippaleipä, tiedäthän, ajatuksien mytty, jota yritän nyt silitellä.
Ensinnäkin – vuoristohommia on häirinnyt epävakaa sää ja lista kotitöitä, joita yritin koko viikonlopun vältellä ja onnistuin osittain. Esimerkiksi piha, se katsoo syyttävästi rikkaruohomättään alta. En silti saanut vedettyä puutarhahanskoja käteen vasta kun äitienpäivän iltana. Pistin kirveellä silputen lonkeroitaan jo parin neliön alueelle levittänyttä piparjuurta. Tuoksu oli mahtava ja ohuemman juuren vetäminen sujui kuin suoraan sarjakuva-animaatiosta. Kiskoo, kiskoo ja lentää lopulta selälleen. Tuoksu oli mahtava ja työ palkitsevaa (koska tuhoa). Taputtelin itseäni olkapäälle, siitä huolimatta, että selvitettyä tuli vain pieni kulma pikkuruisesta puutarhasta.
Sitten yleistunnelmiin: supermarketin ilmaislehden edellisviikon horoskooppi kertoi, että voisin joko murjottaa peruuntuneiden projektien vuoksi tai tanssia kevyesti toukokuuhun. Yleensä en kirjoittaessa kuuntele musiikkia, mutta nyt jalat steppaa pöydän alla merenguen ja salsa tahdissa, josko niistä olisi. Trooppinen musiikki ainakin virittää oikeille taajuuksille, sillä luvassa on +29.
Ja lämpötilasta maanantaihin: silloin ei ollut +29, vaan +14, kun kävelin villapaidassa järvenrantaan. Inhoan syvästi kylmää vettä, mutta olen ottanut sen mukaan kehonhuoltorutiiniin. Kivistäviä lihaksia jäytää vähemmän jäisen suihkun jälkeen. Mutta nythän on melkein kesä ja siksi rantaan. Järvivesi kauhistutti, varovasti upotin yhden jalan ja toisenkin, polveen asti. Se olikin lämpimämpää kuin kotisuihkussa. Talviturkki tuli heitettyä ihan muina uimareina. Ehdin tehdä jokusen uintiliikkeen ennen lopullista jähmettymistä, mutta voi elämän kevät sitä fiilistä. Jalat aika makarooniksi rentoutuneina tepastelin kotiin teelle.
Loppuun vielä funfact Sveitsistä: naisten kuukautissuojilla on 7,7 frangin (melkein sama euroissa) arvonlisävero. Esimerkiksi kaviaarilla se on 2,5.
Veteen? Veteen. To the lake? To the lake.Värit oli tässä kohtaa kohdillaan. Great colors at this spot. Mistä tietää että on melkein kesä? Aurinkolasit luistaa hikistää nenää pitkin. How do you know it´s almost summer? The sunglases glide down the noseNämä päättivät kasvaa portaan viereen. Jättiunikoilla on vähän avautumisongelmia. These decieded to grow by the stairs.The huge poppies do have some problems blooming.Mutta onhan tämä rytty esteettinen. But this rumble is pretty esthetic.
En resumen: Lo más importante de la semana: nadé por la primera vez en esta primavera en el lago.
Kurzgesagt: Das erste Mal im See in diesem Frühling.
Odottelen järven toiselta puolen harmaana lipuvaa sadetta. Tunnen itsenikin janoiseksi, niin kauan on siitä, kun edellisen kerran saimme maastoa kosteuttavan edes heikohkon kuuron. Hasselpähkinä ikkunan alla on jo hiirenkorvilla. Se riemastunee sateesta. Huomenna oksissa saattaa roikkua elefantin korvia – tai ainakin isohkon koiran.
Viikonloppuna oli tehtävä vaikeita päätösiä. Talvikausi vuorilla vetelee viimeisiä, mutta vielä olisi voinut. Kirsikat ja magnoliat sun muut kukkivat hulluna, ehkä myös viimeisiä päiviä, sillä sade riipii niistä terälehdet ja hehkeyden. Niitä pitäisi käydä katsomassa niin paljon, että illalla olisi varmasti silmien sulkemisen hetkellä mieli täynnä vaaleanpunaista.
Ja sitten ne semlat. Tarjolla on vuoden viimeiset. Oma laskiaispullakauteni loppui jo aikaa sitten, mutta sitten kuulin vegaasesta leipomosta ja jokaviikkoisesta pullatuotannosta. Jos kerran Zürichissä on vaikkakin ruotsalaisia laskiasipullan serkkuja, olisi väärin olla niitä testaamatta.
Päivät ovat menneet aurinkoa metsästäessä, kahvit ulkona, lounas ulkona, iltaruokakin auringossa. Iho auringosta pikkuisen säikähtäneenä. Kevätesikkomeriä nurmikoilla, kaikenlaista kukkarunsautta.
Siis silloin kun ei ole pitänyt istua sisällä. Mutta nämä hetket ulkona ovat olleet tärkeitä.
Välitilassa, työn ja auringon siirtymässä, otin kuvan, jotta sadeviikolla muistaisin nauttineeni. Kameraan virittyy varmaankin joku aurinkoisen hetken filtteri, sillä olen siloposkisempi kuin koulutyttönä.
Pullakaupan eli Moonshopin kadulla Bertastrassella leijui vaaleanpunainen sade; kirsikkaluumupuiden terälehdet olivat jo varisseet päiviä maahan, enää oli jäljellä haalea muisto kauneudesta. Zurlinderstrassen risteyksessä kuhisi, mehiläisiä ja kukkapaljoutta kuikuilevia. Valkoisiin japaninkirsikkapuihin tuskin olisi mahtunut enempää kukkia. Kadulla istuivat jonkun liikkeen kenties omistajat; he katselivat laiskahkosti ja jotakuinkin kärsivällisesti intoilijoita.
Kädet täristen kannoin semlakassia yrittäen olla tärisyttämättä kallista lastia. Olin juuri käyttänyt 29 frangia pullaan. Miten tuhlaavaista ja hullua.
Kardemummapulla näytti korvapuustilta, mutta oli tiukempi, makeampi, kuivempi ja kaneliton. Jos yritti unohtaa sen korvapuustiasian, tämä oli hyvää. Ehkä se tosiasia, että laskiaispulla mantelimassalla ja vattuhillolla voi maksaa 9 frangia olisi hieman hidastanut ostopäätöstä. Ehkä olisin päätynyt vain mantelimassaiseen. Pelkkä hillollinen ei ollut vaihtoehto. Jos siis olisin katsonut hintakylttiä. Syytän kevätriemastusta, kukkaloistoa. En tajunnut yrittää olla järkevä.
Kotona pihalla viritin pöytäliinan ja pyyhin hämähäkinverkot tuoleista. Makuraati oli sitä mieltä, että kaikki pullat olivat luonnollisesti erilaisia kuin omat leipomukset – jotka todettiin paremmiksi – mutta myös ikäänkuin toiseksi lajiksi. Ja ylihinnoitelluiksi, hyvin zürichiläisiksi siis.
Ei kotoa tarvitse välttämättä mennä kaupungille asti kukkapuita katsomaan, niitä on joka nurkalla. Lähikurvissa, lenkillä kohti seuraavaa kylää, valtavia magnolioita vanhojen talojen pihoilla, vaaleanpunaisia kirsikoita vaaleanpunaisten asumusten edustoilla.
Haahuiltiin siis vain katua eteenpäin, puulta puulle, vaaleanpunaiselta valkoisen luo. Ja puiston portista sisään.
Villa Patumbah, 1800-luvulta, nykyisin suojelukohde puutarhoineen, on kuin ylistys keväälle. Punavalkoisia valtavia makeasti tuoksuvia magnolioita, valkoinen kirsikka, kapealehtisiä lerppamagnolioita (ei, tämä ei ole kasvitieteellinen nimitys) ja ne koristeelliset rakennukset, jotka luovat satumaiset kulissit.
Oikeastaan oli se ja sama missä kävelee tai mihin. Piti vain päästää kevät sisään. Tervetuloa!
Aurinkopaussi ennen sisähommia. A moment in sun before work inside.Kirsikkaluumun kukinta lopuillaan. Cherryplumin the end of the blossoming.Viimeiset kermapullat. The last semlas of the season.Voi tätä kukkien määrää! An enormous amount of flowers.Parvekke kukkien keskellä. A balcony behind the flowers.Ei nämä talotkaan ole hullumpia. The houses are not that bad either. Pullat kärsivät vain lieviä vahinkoja matkalla. The pastrys suffered just little damage on the way.Juoksulenkin vakio ihasteltava. A obligatory stop to admire (on my jogging route).Vanhojen pihojen kauneutta. The beauty of old gardens.Villa Pathumbah on jo itsessään kaunis, kevätasussa vieläkin hehkeämpi. Villa Patumbah is beautiful, in it´s springclothing even more amazing.Tuoksu? Makeahko. The scent? Sweetish.Patumbahin muuta kukkaloistoa. Other flowers by Patumbah.Onhan nää nättejä. Beautiful, or what?!Hörsyläkirsikka, ei myöskään virallinen nimitys. Some sort of cherry, I suppose.Lerppamagnolia. Ei myöskään virallinen nimitys. Also sort of magnolia.Kukkaa pukkaa. A looot of flowers.
En resumen: Este era el fin de semana de la culminación de florecimiento de magnolias y diferentes cerezas en Zurich. La ciudad se viste en la primavera en rosado y blanco. Vean las fotos en el blog.
Kurzgesagt: Zürich, bekleidet im Frühling, ist rosarot und weiss. Sonne pur, Magnolias und Kirschbäume mit tausende Blumen. Danke, wir haben es in vollen Zügen genossen.
Räpellän näppiksellä. Kirjoitan ja pyyhin pois. Ei tee mieli olla haaskalintu, tuoda painolastia lisää muutenkin vaikeina aikoina, toisaalta riemunraikas huutelu ihanuudesta tuntuu sekin väärältä.
Joten sukellan asiaan melko neutraalein realiteetein.
Eilen kävin PCR-testissä, ensimmäisen kerran, mikä sekin kai on luettava saavutukseksi. Sairaalan, jossa ovat mm. syntyneet Roger Federerin kaksoset, kuvittelisi satsaavan testipaikkaan edes pikkuisen. Yksi kontti oli odotustila, toinen yhdistetty toimisto ja näytteenotto. Odotusaika lyhyt, sateessa seisten, toimistomies varmaankin entinen saksalainen lihakauppias (puuttuvasta sormenpäästä päätellen), stressaantunut ja pahantuulinen. Itse näytteenottaja vain kirurginen maski päällä, paljain käsin, huomaamaton ja nopea.
Vaikka olin maistanut positiivisen tyttären jätskiannoksesta, näytti testi negatiivista ja toivoakseni jää myös siihen.
Päivä oli jotenkin surreaali, valaistusta myöten. Lopunajan uhkaa, taivas kuin mandariini, hämärää mutta punertavan kellertävää. Saharasta oli pöllynnyt hienoa hiekkaa oikein kunnolla tällä kertaa.
Se saapui Sveitsiin matalapaineen kera ja hento sade avasi pihalla ensimmäiset narsissit. Rosmariinin alla kyyhöttävä hyasintti on vähän surkea tapaus, siinä on kolme kukkaa, mutta ilahduin siitäkin.
Viikonloppuna olo oli kevyt kuin iloisesti lurittavalla peipposella; metsässä valkovuokot olivat aurinkoisissa paikoissa räväyttäneet terälehtensä levälleen, pikkuruiset kevätesikon keltaiset serkut (joiden nimeä en taaskaan muista) samoin, krookusmeristä puhumattakaan.
Peltoja oli valmisteltu kylvöön, tuoksui mullalta ja lannalta, siis keväältä. Ensimmäiset magnoliatkin raottelevat jo nuppujaan, muutamassa viikossa niiden huumaamat kuljeskelevat ihastelemassa vaaleanpunertavia upeuksia. Sen jälkeen vaelletaan katsomaan kirsikankukkia kaupunkikortteleissa, ehkä villinarsisseja vuorilla, krookuksia Emmentalissa.
Kiitos luonto tästä showsta. Niin kauan kun maasta pukkaa versoja, on toivoa.
Anemone nemorosaLehdet kevätesikon, mutta nimi oli…? Some sort of cowslip, a wild one.Tulossa seuraavaksi: magnolia. Coming up next: the magnolias.Pelto vihertää. The field is getting greener.Pian valmiina kylvöön. Soon ready to sow.Tunnistatko tästä hyasintin? Do you recognize this as a hyacinth?Hyvin keltainen ja kaunis. Very yellow and beautiful.
En resumen: Mientras nacen los retoños, hay esperanza.
Kurzgesagt: So lange, dass es Sprösslinge gibt, gibt es auch Hoffnung.
Heräsin aivan kaamean väsyneenä, jokaista lihasta juimi ja tuntui, että tänään jään tänne peiton alle huppuun ja katson läppäristä sarjoja. En varmaan ole ainut suomalainen, eurooppalainen, jonka unet ja verenpaineet on koholla.
Mutta se aurinko. Paiste oli niin kirkas, etten olisi voinut puhtain omintunnoin pysyä sisällä muhimassa raatelevassa tainnoksessa. Se toinen keino yrittää vältellä jatkuvia katastrofiajatuksia on uudella reitillä navigointi.
Koska väsy, ei liukas ja korkea tullut kysymykseen. Ripaus toivoa, kevättä, sitä lähdimme Aldon kanssa etsimään Teufenin kylän liepeiltä Appenzeller Ausserhodenista.
Kohtasimme
-Lukemattoman määrän Appenzellin maalaistaloja
-Vuoret usvan takana
-Ainakin 15 kissaa
-Lehmiä kolmen ryhmissä
-mustavariksia neljän ryhmissä
-erilaisia lampaita
-törkeän kylmän viiman
-kahvipaikan näkymällä ja perinteisellä appenzelliläisellä meiningillä: paikallista, itsetehtyä, lämmöllä ja koko perheelle. Hyvää kahvia ja maukasta kaakkua.
Ensimmäinen kissa oli niin valkoinen, ettei kamera kestänyt mukana. The first cat was so white, that the camera got confused.Sarah sponsoroi reitille Sveitsin lipun. Sarah had sposored a Swiss flag on this road.Asfalttia ylös, peltojen välissä, eikä ketään missään. Asphalt road uphill, between the fields and nobody around.Appenzelliläistä maaseutuarkkitehtuuria. Taustalla olisi vuoria. Jos näkyisi. Appenzell countryside architecture. On the background there would be mountains. If there wasn´t the haze.Tässä talosessa voisin asustella. I could live in this house.Tässä pitäisi mennä patikkapolku. Liukasta ja ylös. Slippery hikingpath uphill.Shamaani mukana. With the shaman.Sveitsissä ollaan ajasta tarkkoja. In Switzerland we are very pedantic when it comes to the time. Arrogantti lammas tuli tarkastamaan ohikulkijat. An arrogant sheepcame to check thehikers.Se siitä saa kun tarpoo peltojen poikki. This happens when you walk on the fields.Itätuuli oli hyytävä ja maa jäässä, tässä luntakin. Lähes kierien mentiin kuitenkin alempi mutainen osuus niitystä. The eastwind was freezing and the ground was frozen. But the slippery and muddy meadow was the part, where we almost rolled downhill.Yritin huomaamatta ottaa appenzelliläiskuppilan rakennuksesta kuvaa. Tried to take imperceptibly a pictureof the coffeeplace.Appenzelliläinen omenafladen. Appenzell apple Fladen.Huom. hanskakäsi kuuluu suomalaiselle, ei costaricalaiselle. Notice: the hand with the glove belongs to a Finn, not to the Costarrican. Olisi leipää ja muita herkkuja puu-uunista. There´s bread and other goodies directly from a wood oven.Tästä käydään leipomoon. The door to the bakery.Ja seuraava maatalo. Taustalla paikallisia kukkuloita. Next countryhouse and the local hills.Patikkasukkia tarjolla. A hikingsockshop on the table. Valitse haluamasi ja maksa laatikkoon tai sovelluksella. Choose the ones you want and pay to the box or with the app.Alfred Vogel kehitteli kuuluisia yrttitroppejaan täällä Teufenissa. It was here in Teufen, where Alfred Vogel was making his herbal remedys.Teufen ja usvaiset vuoret. Teufen and the misty mountains.
En resumen: Estoy supercansada y tensa en esta situación de Europa, del mundo. En vez de quedarme abajo de la cobija viendo series me consentré en un nueva ruta en Appenzell. Y me topé con un montón de gatos, vacas, tranquilidad y un pedazo delicioso de queque.
Kurzgesagt: Bin super müde und gespannt und sicher so geht es euch auch in dieser Situation in Europa. Ich wollte eigentlich nur im Bett bleiben und Serien schauen, aber habe dann geschafft auf einen neuen Wanderweg in Appenzell mich zu konzentrieren. Und habe unterwegs mit wenigstens 15 Katzen, vielen Kühen, Ruhe und einen Stück feinen Apfelfladen getroffen.
Kun maailma nyrjähtää, on pakko miettiä kuinka pitää itsensä kasassa, oli uhka miten lähellä tai kaukana tahansa. Pelko on todellinen joka tapauksessa.
Minä lähdin liikkeelle. Tarvitsen happea ja vastusta; sen jälkeen tulee tyyneys, jos on tullakseen.
Luontokaan ei pyristellyt vastaan, oli kirkas taivas, pieni puraiseva pakkanen. Tänään ei mentäisi valloittamaan huippuja. Vain vähän metsää, pikkuisen mäkeä, narskuvaa lunta ja jonkunlaista irti päästämistä. Hengähdystä.
Mutta koska ollaan vuoristossa, mäki on edessä. Se hyvä puoli hangessa ja rinteessä on, ettei todellakaan tule mietittyä millä mallilla mikään on. Tai tulee, mutta hyvin pian on pakko yrittää saada tarpeeksi happea ja keskittyä polkuun.
Siinä samalla purimme huolet ja realiteetit, mahdollisuudet ja mahdottomat. Aurinko häikäisi ja seutu oli traumhaft, aivan upeaa, kuten Illgaun kuplahissiasemalla lunta lapioinut mies totesi. St. Karl on sanoman mukaan rauhan tyyssija, missä energiat saadaan tasapainoon. Ei yhtään liikaa sanottu.
Ennen lähtöä olin täyttänyt laskiaispullat mukaan, mansikkahilloa ja kermaa. Tajusin kyllä kantta kiinni survoessani, ettei se ole järkevää. Mutta välikö sillä, pullalla voisi kaapia tursuuneet kermat. Pääasia, että kermapullat repussa. Ja kahvia, sitä myös.
Mihinkään aivan ihmisten ulottumattomiin ei menty, eikä edes kovin korkealle, mutta silti olimme kovin kaukana kavalasta maailmasta. Muutamat kävelivät, pari suksi murtsikkaladulla ja rinteessä oli kourallinen laskettelijoita. Leppoisaa ja aurinkoista.
Takaisin Schwyzin kaupungin läpi ajettaessa rakennuksia koristivat karnevaalin narrit. Se tuntui jotenkin väärältä. Ei koristeet, vaan itse juhlinta. Mutta kuka minä olen sanomaan mikä on oikein ja mikä ei. Vaellushousujen polvissa on kermaa ja posket hehkuvat auringosta. Minäkin olen niitä hyväosaisia.
Alhaalla vihreää, ylhäällä valkoista. In the valley green, up in the mountain white.Huurre oli koristellut puut. Frost decorated the trees.Pikkuruinen köysirata-asema. Tiny cablecar station.Melkein ylhäällä. Lupaavaa. Almost up in St.Karl, very promising.Pikkuruinen oli hissikopperokin. The gondola was tiny too.Tässä huokailtiin hetki. Niin kaunista. Had to breath for a while to calm down; such a beautiful place.Menossa metsään. On the way to the forest.Tästä ovat menneet lumikenkäilijät. Snowshoepath.Murtsikkalatu. Crosscountry skiing possibility.Näkymät Zugerseelle. View to the lake Zug.Lähellä korkeinta matkan pistettä. Getting near the highest point of the hike.Kyllä evästä pitää olla. You gotta have some snacks.Vähän liiskana, mutta laskiaispullia joka tapauksessa. Finnish semla for coffee.Löysin muuten kevään. Keskittyminen on pullansyönnin a ja o. Gotta concentrate while eating. Btw. I found the spring.Ei kovin suurta tungosta T-hissin asemalla. Not very busy t-lift station.Tästä takaisin. Towards the gondola.Sinistä ja valkoista, tummin havumetsäläikin. Blue and white with some dark woods.Pitäiskö kuplahissin puhelimeen vastata jos se soi? Should we answer the gondola phone if it rings?Schwyz ja karnevaalimaski partsilla. Schwyz and the carneval decoration.
En resumen: En los tiempos dificiles, lo único que me tranquiliza es moverme.
Kurzgesagt: In den schwierigen Zeiten, das Einzige das mich beruhigt ist die Bewegung.
Oikeastaan en varsinaisesti vietä viikonloppuja kokonaan vapaalla juuri koskaan, sillä teen töitä silloin kun niitä on. Etsin juttuaiheita, kirjoitan, valmistelen. Mutta vuoristokeikat osuvat useimmiten lauantaille ja sunnuntaille, koska perheellä on aikaa.
Viime lauantaina sään piti olla surkea ja sunnuntaina todettiin, että vielä ottaa aivoon Wildhausin tungos ja vaikka löysin pari otollista paikkaa lähietäisyydeltä, vaikka pienellekin retkelle, jäätiin kotiin.
Ei siis tehty mitään sen kummempaa, paitsi että hoidettiin rutiinijuttuja. Lauantai on se päivä jolloin kylän hotspot on kierrätyskeskus. Tarrasin roskakaapissa majailevaan tölkkipussiin ja terävä särmä repäisi sen säpäleiksi, tölkit kolisivat lattialle ja öljyt plus muut mehut roiskuivat pitkin. Oli ne pesty, mutta silti. Päädyin siis myös lattian pesuun. Tunnustettakoon, että vain osittain.
Kierrätyskeskuksen luona tuli tehokas olo. Hellyyttävää, miten fiinit zollikonilaiset tulevat roinineen tukka länässä verkkareissa, silmät pussilla, mutta vauhdikkaasti elämää järjestäen. Jaamme yhteisen innostuksen; kyllä tämä tästä! Kaikki kääntyy parempaan, kun kodista poistuu ylimääräinen.
Pääsimme eroon hajonneesta sähkölaitteesta, maitotölkeistä ja muoveista sun muista. Samalla keikalla heitettiin luomukaupan kautta, jotta lounasta varten olisi Veginesiä, vegaanista majoneesia. Tartuin myös samosa-pakettiin; heräteostos, selvästi jo vähän nälkä.
Kotona söin varmuuden vuoksi jokusen taatelin saadakseni nopeasti energiaa ja pyyhkäisimme Aldon kanssa parin tunnin juoksulenkille. Mäet on sitä luokkaa, ettei ihan kaikkia varsinaisesti juosta. Mutta kuvitelmissani käyn siis juoksemassa.
Jokivarressa putoukseen oli kertynyt jo hieman jäätä. Yöt on pakkasen puolella, päivisin pari lämmintä. Kaksi pientä järveä matkalla olivat osittain jäätyneet ja päällä kaunista riitettä. Sorsalinnut selvästikin etsivät jo paria.
Jalka nousi keveästi. Mutaisessa kohdassa oli hyytävästä ilmasta huolimatta pehmeän liukasta. Hipsuttelin varovasti ja onnittelin itseäni siitä, etten uponnut tai lentänyt selälleni.
Alamäessä pääsin kiinni euforiaan ja kotona se tarkoitti järkyttävää nälkää. Hyvän lenkin jälkeen kaipaan täyttävää sapuskaa. Litistetty perunasalaatti (päälle siitä aiemmin haetusta majoneesista, yrteistä ja valkosipulista, parmesanista ja sinapista kastike) kasvisnakeilla ja parilla vegaanipalkinnon saaneella bratwurstilla. Molemmat olivat muuten varsin maistuvia, mutta ei kannata paistaa liian kauan, rakenne muuttuu sitkeäksi.
Kahvit join läppärin äärellä, lueskelin niitä näitä ja sen jälkeen oli kasattava voimat ja lähdettävä kauppaan. Se on lauantaisin auki kahdeksaan, mutta viiden paikkeilla alkaa hyllyt olla tyhjinä. Niin myös tänään. Banaanit, basilika, korianteri ja oregano jäivät ostamatta. Muuten kassit täyttyivät ja saatiin kruisailla hyllyjen välissä rauhassa. Tähän aikaan on hiljaista.
Olin tsempannut perinnepuolella ja tehnyt torstaiksi kasvishernekeittoa ja pannaria. Nyt oli vielä herniksen jämät ja lämmitin sen iltapalaksi. Heitin myös pannulle ostamani samosat ja tajusin haukatessani, että nyt on sitten herneitä sekä piirakassa että lautasella. Noh, hyvää kuitenkin.
Hernekeiton vahvistamana kävin vielä editoimaan kirjoittamaani tekstiä ja kun väsähdin sen kanssa, siirryin tarkistamaan kolumnia. Jo suht myöhään muistin, että apua, pyykkitupa on tyhjennettävä ja parit silitettävätkin hoidettava. Mukaan otin läppärin ja korealaista draamaa. Kuka muu katsoo sarjoja silittäessä?!
Yöllä oli jonkun verran liikennettä jälkikasvun departementissa, meillä oli nimittäin yökyläilijöitä. Nukuin pätkissä ja aamulla naapurin kissa tuli aivan liian aikaisin koputtelemaan oveen. Hän vierailee meillä toisinaan.
Sunnuntain aamupalan aikoihin taivaalla leijaili vain ohutta yläpilveä, mikä lupaili kaunista säätä muutaman tunnin päästä. Edellisen patikan aiheuttama turhauma ei päästänyt irti, joten työstin vielä kolumnia ja jäin jumiin loppulauseen kanssa. Puolen päivän paikkeilla laimea yö ja pitkän lenkin jälkeen palautumatta jääneet lihakset alkoivat hälyttää. Olin voimaton. Mutta kokkaus, se auttaa aina. Pistin tortillat uuniin lämpiämään ja silppusin tofua vihannesten kera yhdelle pannulle, ja frijoleksia, papumössöä toiselle. Lisäksi sipulia, manteli-crème fraîchea limetin kera, tabascoa ja salaattia sekä tomaattia tortillan väliin. Tällä kombinaatiolla heräsin henkiin.
Soitin synttäripuhelun äidille siinä kahvin lomassa ja katselin muiden postauksia rinteistä ja laduilta. Huono omatunto painoi; tällä säällä olisi pitänyt mennä sinne aurinkoon. Mutta minä katsoin hetken vielä K-draamaa ja luin vielä viimeisen kerran tekstini läpi.
Illaksi tein vielä pizzataikinan, latasin päälle grillattua munakoisoa, sipulia, paprikaa ja mozzarellaa sekä vähän parmesania. Oli kiva tehdä ruokaa kiireettömästi. Pizzaa seurasi vielä myöhäinen iltakävely autiolla kylällä. Edes autoja ei kulkenut. Kulman takaa tuli mies, eikä koiran hihna erottunut pimeässä, koirakin oli piilossa. Olin nöksähtää nenälleni ja päästimme molemmat hermostuneen entschuldigungin ja naurahduksen. Kumpikaan meistä ei odottanut kohtaamista kenenkään kanssa.
Tähtitaivas oli kirkas ja kaunis. Kuljin katua, jolla ei ollut ainuttakaan tuttua taloa. Kaikki oli rakennettu uudestaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Ylempää katselin mustaa järveä ja toisella puolella kimmeltäviä valoja. Ohitin kylän vuohien apajat (olivat jo nukkumassa) sekä solariumin (siis niitäkin on vielä) ja myös italialaisen ravintolan kulman, missä ei ole enää aikoihin ollut ravintolaa eikä koko taloa, vaan tilalla on moderni asuinrakennus. Mutta, toiselle puolelle kylää on luvassa uusi pizzeria puulämmitteisine uuneineen, joten elämme toivossa.
Kotona katselin vielä seuraavan viikonlopun sääennustuksia. Josko silloin taas retkelle.
En resumen: A veces hay que usar el fin de semana para hacer cosas, que tal vez no son para tanto, pero simplemente son necesarios.
Kurzgesagt:Manchmal muss man auch am Wochenende einige Sachen erledigen, die nicht ein Abenteuer sind, aber die man trotzdem machen muss.
Pala Suklaata 