Kohtaamisia

Kohtaamisia

Kävin läpi viime vuoden kuvia ja tajusin, että olen ronkeli. Zürichistä otan kuvia vain erittäin ihanteellisissa olosuhteissa, silloin kun taivas on kirkas, kukat tai vaihtoehtoisesti talvi parhaimmillaan. Koska talvea ei ole aikoihin näkynyt, ainakaan valkoisessa asussaan, on kesän jälkeen otoksia todella vähän. Harmaa taivas ja harmaa kaupunki korostavat toinen toisensa ankeutta, joki virtaa tummana ja sormia palelee.

Olin sopinut treffit keskusasemalle ja jäin yhtä asemaa ennen pois junasta, vain katsoakseni, onko kaupungissa sävyjä. Saattoihan olla, etten enää nähnyt kaupungin kauneutta muulloin kuin ideaalisäällä. Mutta onhan se niin, että aurinko luo tietyn mielentilan ja esittelee parhaat puolet näkymästä. Hämäryydessä ja harmaudessa on kuitenkin omat puolensa ja Zürich lopulta viehättävä kaikissa valoissa.

Zürich, Utoquai

Esteettinen näkökulma kaupunkiin iski päälle varmaankin siksi, että olin tapaamassa kaverin opiskeluajoilta. Kävimme aikanaan kirjallisuustieteen luennoilla, yritimme ymmärtää estetiikkaa taidenäyttelyissä. Käytimme teoksia tulkitessamme termejä kuten “ottaa vaari”, joka esiintyi usein estetiikan teorioita selvittävässä kirjassa ja kuulosti muinaismuistolta tai pikemminkin vitsiltä.

Kaipauksessa on muutoksen siemen.
Zürich, Limmat-river, Lindenhof

Zürichissä olimme jo käyneet Zürichin taidemuseon kokoelmat läpi, Monet´n hempeät ja valtavat teokset, Rembrandtit ja Mirót. Tänään vuorossa oli Rieterpark ja Rietbergin museo, taidetta ja muotoilua Euroopan ulkopuolelta.

Iltapäivän viimeisillä tunneilla museo oli hiljainen, vain kahvilassa oli tungosta. Museo on puistossa, joka kesällä on vehreä kukkula Zürichinjärven oikealla puolen. Yhdessä neljästä villasta asui aikanaan myös Richard Wagner. Upea paikka miettiä sinfonioita, mutta säveltäjä joutui lopulta pakenemaan kaupungista; syynä suhde ystävänsä vaimoon.

Muotoilua ammoisilta ajoilta. /Some ancient sculptures
Rietbergin kokoelmia / From the collection of Musem Rietberg
Museum Rietberg
Shiva

Näyttelyssä on niin runsaasti katsottavaa, ettemme ehdi keskittyä kaikkeen. Itse villakin on kaunis; puiset kaiteet ovat sileät ja lattiat narisevat. Vaihdamme kuulumisia viimeisiltä vuosikymmeniltä, mikä on mahdoton tehtävä. Mietin uudenvuoden vieraitamme Costa Ricasta, hekin entisiä koulukavereita, mutta siis miehen. Toisen heistä Aldo oli nähnyt viimeksi 42 vuotta sitten. Ajatus huimaa päätä.

Museum Rietberg
Ylväät maisemat Zürichinjärven toiselle puolen. / Majestetic view to the other side of Zürichlake

Auringonlasku luo Rietparkin ylle vaaleanpunaisen valon. Hiekkateiden lamput syttyvät ja kävelemme mäkeä alas kohti järveä. Iltavalossa keskusta näyttää kutsuvalta. Käymme vielä istumassa hetken toisella puolen järveä, Zürichin oopperan takana kasvisravintola Tibbitsin bistron puolella.

Kävelen kotiin leppeässä illassa ja tajuan kuinka kovasti pidän näistä hetkistä, museokäynneistä ja kahvitteluista ystävien kanssa. Ikävöin niitä jo silloin, kun yliopistoelämä päättyi. Päätän ryhdistäytyä ja palata taiteen pariin useammin. Ei silti, ettenkö olisi käynyt näyttelyissä. Ne ovat ne ihmiset, ne tietyt ihmiset. Ne joiden kanssa vietimme kiireetöntä aikaa. Heitä kai kaipaan.

Zürich by night
Tiefenbrunnenin myllyn alueella on nykyisin kulttuuria, ruokaa, liikuntapaikka ja liikkeitä, mutta jauhetaan vieläkin välillä jyviäkin. / Tiefenbrunnen was a mill, but today there´s culture, food, gym and shops. And every once in a while they still grind some grains.

En resumen: Encuentro con una amiga del pasado. Somos ahora otros, aunque todavía los mismos. Un resumen de las vidas de las últimas decadas era demasiado exigente de hacer. Entonces, vamos a ver arte, como en aquel entonces, cuando eramos estudiantes de literatura y interpretámos obras por las teorías de estética. Y de pronto es como antes.

Kurzgesagt: Treffen mit einer Freundin aus Vergangenheit. Wir sind jetzt andere, obwohl die gleiche. Es war zu schwierig die vergangene Jahrzehnte zusammenzuziehen, also, gingen wir ins Museum, wie damals, als wir Literaturstudenten waren und Kunst durch Ästhetik interpretierten. Und plötzlich war es wie früher.

Adventillinen luukku 2: ystävä on kuin lämmin pulla

Adventillinen luukku 2: ystävä on kuin lämmin pulla

Varpaita lämmitti yllättäin. Mies, jolla oli tähtivaloja vilkutteleva tonttuhattu, oli horjahtanut ja kuumaa mausteista joulujuomaa kaatui nahkanilkkurilleni. Rekisteröin homman ja vasen jalka oli kateellinen oikealle, koska sitä ei enää palellut. Pyyhin punaisen pois ja jatkoimme juttua, sitä johon olimme useampi vuosi sitten jääneet.

On niitä ihmisiä, joiden kanssa jutustelu ja ajatukset aina linkuttavat, tulevat joko jäljessä, edellä tai sivulta hypähdellen. Näistäkin aineksista syntyy ystävyyttä. Toisten kanssa saattavat kohtaamiset hiipua ja silti järjettömän pitkänkin ajan jälkeen ollaan samassa kohtaa. Siinä missä on ymmärrystä ja selkeyttä. Samaan tahtiin nakuttelevaa olemista.

Sveitsiläiset paistavat perinteisiä Grittibänzejä joulukuussa./Swiss Grittibänz are traditional baked goodies in December.
Tulos ei ehkä ollut esteettisesti toivotunlainen, mutta lämmin nisu maistuu aina./Well, the result may not be beautiful, but delicious anyway.

Näihin kahteen naiseen tutustuin silloin kun lapsemme olivat kannettavia, eivätkä ilmaisseet itseään vielä sanallisesti, mutta itse kaipasimme äidinkielistä seuraa. Nyt lapsista puhuminen kuulostaa hassulta, virallisesti aikuisikään astuneista, mutta lapsiahan he ovat, meidän lapsia. Vaihdamme kuulumisia, kuka on missäkin ja miten elämä on kohdellut. Muistamme, kuinka tärkeitä olemme olleet toisillemme. Paikkaamme sosiaalista tukiverkkoamme, jota ei välillä ole tarvittu, toisiaan on vain jätetty käyttämättä, koska aikaa on kulunut, puhelinnumerot ehkä vaihtuneet, välimatkat kasvaneet. Lupaamme tavata uudelleen, ihan muuten vain.

Nämä verkon silmukat ovat varmoja ja niihin voi luottaa. Kiitos, että olette osa verkkoani. -Ja ettei menisi aivan pateettiseksi, toteaisin, että hyvä ystävä on kuin vastapaistunut, hiivataikinasta leivottu pulla. Lämmittää ja kohottaa mieltä.

En resumen: Hay amigos, a los cuales no veo prácticamente nunca. Pero cuando nos topamos, es como si la última vez hubiera sido ayer. Esos son los mejores amigos. (Y son como el pan hecha en casa: calienta y levanta el ánimo.)

Kurzgesagt: Es gibt Freunde, die ich praktisch nie sehe. Aber wenn wir uns treffen, ist es als ob das letzte Mal gestern gewesen wäre. Das sind die besten Freunde. (Und sie sind wie selbstgebackenes Brot: es wärmt auf und hebt die Stimmung.)

Hujauksessa erikoislääkärille

Hujauksessa erikoislääkärille

Sveitsiläinen sairaanhoito on taatusti asia, josta voisi kirjoittaa yhtä monta mielipidettä kuin on konitohtoreita – tai maailman parasta hoitoa kohdanneita. Se, kuinka asiat hoituvat, riippuu myös sairausvakuutuksesta. Jos maksat enemmän, saat vaikkapa yksityishuoneen sairaalassa ja osteopaatinkin kulut katetaan. Jos taas vähemmän, ei esimerkiksi erikoislääkärille ole menoa ilman lähetettä.

Sairausvakuutukset on sellainen sumppu, ettei siitä nyt sen enempää. Meidän kylällä on sitäpaitsi se ja sama, mikä vakuutus on, jos lääkärintarve iskee, sillä aikaa saa joka tapauksessa odotella, ellei tilanne ole kiireellinen.

Lääkärivaje alkoi yhden eläkkeellejäämisestä. Nuoret eivät hevillä tule tänne perustamaan vastaanottoaan. Standardit vaativat tiettyä varustuksen ja laitteiston tasoa, vuokrat ja talojen hinnat ovat pilvissä, eikä äskettäin valmistuneilla ole välttämättä sellaisia summia.

Kuiduton dietti, valkoista lihaa ja valkoista pastaa./The diet of no fiber, white meat and white pasta.

Kun lisäksi yksi yleislääkäreistä sairastui, oli kylän kriisi valmis. Angiinaisen olisi pitänyt lähteä vuoren toiselle puolelle tai Zürichiin hakemaan antibioottia, mikä ei sairaalta ja varsinkaan kunnan iäkkäiltä asukkailta välttämättä luonnistu. Hätiin tuli lopulta uusi kahden omalääkärin vastaanotto.

Minun omalääkärini on silti yhä ylityöllistetty ja kun valittelin astmaoireista johtuvia hengitysongelmia sain ajan kahden viikon päähän. En ollut sininen ja kykenin elelemään kuten tähänkin asti, mutta silti. Odotusaika tuntui kohtuuttomalta.

Ei ehkä kannattaisi ottaa kuvia juuri nukutuksen jälkeen./Quality picture just after anesthesia.
Kiinnostavaa materiaalia, mutta liian vaativaa nukutuksen jälkeen. /Interesting reading material, though after the anesthesia too challenging.

Sveitsiläisen systeemin tehokkuus iski esille omalääkärin tapaamisen jälkeen. Kaksi viikkoa yleislääkärin kanssa tapaamisesta huomasin olevani buukattu sekä kolonoskopiaan, gastroskopiaan että keuhkosairauksien erikoislääkärille. Onhan kaikki tutkittava, totesi lääkäri. Gastroskopia tehtäisiin joka tapauksessa astmaoireisiin liittyen ja kolonoskopia hoituisi samalla nukutuksella. Siis nukutuksella? Ah, no okei.

Dietin jälkeen halusin syödä kopan tyhjäksi. /After the four day diet, I wanna eat those all.

Avoimena kaikille tutkimuksille, mutta sisäisesti yhä vastahakoisena, valmistauduin ensimmäiseen osioon, suolistoon. Aloitin neljän päivän kuiduttoman ja siemenettömän dietin, kärsin nälkää ja kalpeita aterioita, join elimistön tyhjentävän karmean drinkin ja lähdin matkaan.

Asun Sveitsin suurimman sairaalakeskittymän vieressä, joten lääkäripulasta ei ole jälkeäkään muutaman kilometrin päässä kylän keskustasta. Viiden minuutin matka klinikalle on luksusta. Ei matkoja pääkaupunkiseudulle, ei jonotusta. Ystävällistä palvelua, taju kankaalle nukutuksella ja tutkimuksen jälkeen kahvia sekä välipaloja. Siinä vaiheessa tunsin suurta tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta.

Palkinto selviytymisestä. /Reward after surviving the exams.

Klinikalta kotiin tultuani tytär pyysi viittäkymppiä ja aloin hapuilla lompakkoa. -Sie oot vieläkin ihan pihalla, hän totesi. Olin siis klinikalta kotona ennenkuin olin aivan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Luulin olevani pirteä kuin peipponen, mutta varmuuden vuoksi kävin pitkälleen ja keskityin Doc Martinin uusiin jaksoihin ja natustelin tyttären tuomia perunalastuja. Nyt kun taas sain syödä. Mieli teki kyllä kaikkea edellisten päivien kiellettyä: salaattia, mandariineja, tomaatteja, kiivejä. Niitäkin söin.

Pitkän litanian viesti on siis positiivinen kokemus nopeasti rullaavasta hoitosysteemistä. En osannut osannut odottaa joutuvani toimenpiteeseen ja olin aina ajatellut, että mihikään suolistojuttuun en mene ennenkuin on todella pakko. On hienoa, että meillä on oikeus seulontaan, ripeää potilasystävällistä toimintaa ja että siihen on varoja.

En resumen: En nuestro pueblo hay pocos médicos de familia, pero cuando haga falta un especialista, es como un milagro. En la mayoría de los casos te reciben rapido, revisan periódicamente, los procedimientos se hace pensando en el paciente. Maravilloso y sin dolor, además en muchos casos con un cafecito.

Kurzgesagt: In meinem Dorf gibt es immer noch zu wenige Hausärtzte, aber wenn es einen Spezialist braucht, geht es normaleweise schnell. Wahrscheinlich, weil ich neben dem Spital- und Klinik Gebiet wohne. Die Kontrolle werden Patientfreundlich gemacht, im Schlaf wenn nötig und so angenehm wie möglich. Von dem Kaffee mit Znüni, habe ich mich extrem gerfräut. Auch, das ich die Möglichkeit in dieser Gesellschaft zu leben habe, wo man Finanzen für verschiedene Kontrollen hat.

Sveitsiläismummon flunssalääkkeet

Sveitsiläismummon flunssalääkkeet

Tytär oli luultavasti alueen ensimmäinen influenssatapaus. Tauti iski puista ennen kuin rokotuksia oli edes aloitettu. Kylmänväreissä, kolmen peiton alla tärisevä ihminen muuttui alta aikayksikön korkeasta kuumeesta höyryäväksi paketiksi.

Muutama päivä eteenpäin kuume oli laskenut ja olo kohentunut ja oman tulkintamme mukaan iski jälkitauti, joka vei äänen. Tässä vaiheessa imeskeltäviä kurkkutabletteja ja muita troppeja oli turha tarjoilla; ei kelvannut. Jotain piti asialle tehdä, joten kertoilin tarinoita menneistä sairastamisista. Siinä tarinoidessa kerroin myös perunahauteesta, jonka olin tehnyt aikanaan kovan limaisen yskän aikaan.

Perunoita keuhkoputkille. /Potatoes for the bronchial tubes.

Perunoiden luonnonmukaisuus ja helppous iski tämänpäivän potilaaseen. Pistin kattilaan kiehumaan viisi perunaa ja kun ne olivat kypsiä, kuivasin, käärin talouspaperiin ja painoin kevyesti kädellä niin, että ne murskaantuvat leveämmiksi, mutta eivät ole aivan muussina.

Talouspaperipaketin käärin ensin ohueeseen pyyhelinaan ja vielä toiseen, koska potilas valitti, että polttaa. Paketti siis asetetaan rinnalle ja jos on yskä, niin toisen voi pistää makuuasennossa selän puolelle. Siinä sitten loikoillaan ja odotetaan että perunat viilentyvät. Ja avot, kyllä auttaa kaikkeen. Myös potilas tykkäsi lääkkeestä, varsinkin siitä, että troppi syötiin myöhemmin perunarieskojen muodossa voin kera.

Potilas ja perunahaude./A patient with potatopack on the chest.

Perunakääreestä kertoi ystäväni, naapuri taas toi pussillisen kuivattuja salvian lehtiä. Niitä veteen, keitetään teeksi, eikä “missään tapauksessa juoda”, vaan kurlutellaan kurkussa. Tämäkin on kuulemma yksi sveitsiläinen flunssaista oloa helpottava kikka. Salvian tömäkkä aromaattisuus taudin yhteydessä takaa kuitenkin sen, ettei esimerkiksi pasta salvia-voin kera maistu vähään aikaan. Sekin on kokeiltu.

Näitä sveitsiläisten isoäitien flunssalääkkeitä on myös etikkakääreet, joihin olen kyllä suhtautunut hiukkasen skeptisesti. Ehkä johtuen siitä, että kun kuume on korkealla, on tarve saada se alas suuri, eivätkä etikkakääreet ole vielä herättäneet luottamusta. Itselläni testaisin, olisin hyvä koekaniini, mutta sairaana kallistun aina helpomman vaihtoehdon puoleen.

Sipuleita korvakipuun? /Onions for earache. Ever heard?

Etikkakääreitä tai -sukkia varten tarvitaan pari ruokalusikallista etikkaa, vettä, villasukat ja vanhoja pyyhkeitä tai teepaita, jotain luonnonkuitua kuitenkin. Jälkimmäiset leikataan leveiksi suikaleiksi, kastetaan veteen, johon on laitettu etikkaa, puristetaan enimmät vedet pois, mutta jätetään kosteiksi ja kääritään jalkateristä alkaen ylemmäs aina puoleen väliin säärtä. Villasukat päälle ja jalat kääritään vielä froteepyyhkeeseen. Siten odotellaan ja katsotaan laskeeko kuume. Tarvittaessa toistetaan.

Sipulikäärettä korvakipuun en myöskään ole kokeillut. Kuoritun sipulin kerrokset irroitetaan toisistaan ja höyrytetään kevyesti, ne kääritään kankaaseen ja laitetaan korvaa vasten, vaikka pipon alle. Tämäkin on niitä keinoja, joihin potilas luultavasti tuskissaan suhtautuisi silmiä pyöritellen. Onneksi meillä ei ole kärsitty koskaan suuremmin korvakivuista, mitä nyt sukeltelun jälkeen.

Nämä perinteiset keinot ovat siinä mielessä hyviä, että aineksia löytyy meiltä kotoa aina, eikä sivuvaikutuksia ole. Siitä, toimivatko ne, en mene takuuseen, mutten myöskään torppaisi. Meillä keuhkoputket alkoivat joka tapauksessa kirkastua perunakääreen jälkeen. Muulla ei niin väliä.

En resumen: En cada país hay remedios caseras, como curar la gripe o al menos mejorar el estado del paciente. En Suiza para la tos y dolor en los bronquios se hierve papas y pone en un paquetito encima del pecho. En el caso de fiebre, se moja un paño cortado en tiritas en agua y vinagre y se envuelve los pies. Encima se pone medias de lana y la última capa es un paño. Sólo esperar – y tal vez ayude.

Kurzgesagt: Kartoffelwickel, Essigsocken, Zwiebelwickel, Salbei-Gurkellösung – die Grossmutter wusste was man machen muss, wenn die Grippe da ist. Mein Favorit: Kartoffelwickel. Danach kann man die Kartoffel beim Brot backen benutzen und geniessen.

Sveitsin vetävin kunta, meidän kunta

Ruusuiset näkymät Zollikonista/Rosy view from Zollikon

Viikkolehti Weltwoche pistää Sveitsin kunnat vuosittain paremmuusjärjestykseen vetovoimaisuuden mukaan ja – tsadaa – meidän Zollikon oli tällä kertaa ykkösenä.

Maassa on monta parempaakin paikkaa, siitä ei ole epäilyksiä, mutta voiton salaisuutena on kuulemma se, ettei kunta jäänyt missään viidessä kriteerissä aivan hännille. Zollikonissa eletään hyvin, työmatkat ovat lyhyet, töitä löytyy, kierrätys pelaa ja turvallinen asua. Niin ja tänne paistaa ilta-aurinko, sitä kadehditaan järven toisella puolen.

Tehdäänpä pieni kiertokävely, niin näytän vähän paikkoja. Aloitetaan rannasta, kunnan matalimmasta kohdasta. Kaupunki eli Zürich häämöttää oikealla ja sinne pääsee junalla reilussa viidessä minuutissa, laivalla vartissa. Kukatkin on laiturilla hoidettu, vaikka kunnan kassassa on vajetta ja selvästikin muita istutuksia on tänä vuonna vähän laiminlyöty.

Tästä pääsee laivalla Zürichiin./You can take here a boat to Zürich.
Suomalainen kone päätyi Zürichinjärveen Zollikonin edustalle./A Finnish plane crashed in front of Zollikon

Suomalaisia ja zollikonilaisia yhdistää lento-onnettomuus. Suomalaiskone päätyi järveen kunnan edustalle syyskuussa, vuonna 1920.

Dufourplatz, ehkä kunnan hektisin piste./Five street intersection.

Zollikon on puolittain rinteessä eli mäkiä riittää. Nousu järveltä bussien risteyskohtaan Dufourplatzille saa pulssin kivasti nousemaan. Tästä lähtee ylöspäin Bergstrasse, jonka varrella on palokunta, pankkeja, apteekki ja muita palveluita.

Jyrkät mäet eivät välity kuvassa, mutta tässäkin oli haastetta./Some local challenges, steep roads.

Zollikonista löytyy melkein kaikkea ja se mitä ei ole, on taatusti kunnanrajan toisella puolen Zürichissä. Mutta meillä on oma museo, kirjasto, vanhainkoti, sairaala, kouluja – paitsi lukio.

Kunnan museo. /Local musem.
Täytyyhän kunnalla on virasto. Se on tässä. / Municipality for all the burocracy.
Zollikonissakin sataa joskus. Tämä on koulun piha-aluetta./Yeah, well, it also rains sometimes in Zollikon. This is the schoolyard.
Kunnan sali erilaisille tapahtumille, kirjasto ja ravintola. /Library, restaurant and a hall for different happenings.

Keskustan aukion ympäristössä on kirkko, kodintarvikeliike, verhoiluputiikki, muutama ravintola, juustokauppa, luomukauppa, supermarketti, kioski, pankki ja konditoria. Kultakauppa pisti aarteet pakettiin ja sulki ovensa jokunen aika sitten. Se varmaan kyllästyi jatkuviin ryöstöihin joulun alla.

Ravintola, juustokauppa ja luomuputiikki./Restaurant, cheeseshop and a shop that sells organic stuff.
Pittoreski piste kylällä./This is the cute part of the village.
Kahvipaikka ravintola Rösslin edustalla/Coffeeplacen in front of the restaurant Rössli.

Kuvateknisesti Zollikon on haastava, sillä sekä talot, katot että kadut ovat aina vinossa johonkin suuntaan ja jos eivät, niin kuvaaja pitää kameraa vinossa. Herttaisia yksityiskohtia kuitenkin löytyy, vaikka ensinäkymältä ne eivät ehkä osu silmiin. Moni vanha talo on väistynyt tieltä ja tilalle on tullut moderni laatikko lasiseinämillä.

Tuolla olisi kiva nukkua. /I´d like to have that as my sleepingroom.
Yksi viheriöivimmistä taloista./One of the very decorated houses.
Lempitalojani, myöskin vanhaa osaa. /Also from the old part of Zollikon.

Kylällä on myös eläimensä: kanoja, kaksi vuohta ja lehmiä, jotka kiertävät niityltä toiselle. Lisänä metsän eläimistö, joista osa vierailee myös pihoilla: kettu, supi, kauris, mäyrä…

Kuvan vuohella, Fionalla, olisi oma pieni kivivuoristo, mutta se ei suostunut poseeraamaan sen yllä, vaan oli vakuuttunut siitä, että taskuissani olisi joku kuiva leivänkannikka. Ei ollut. Herkkujen tuonti nimittäin ei ole sallittua. Felixille ja Fionalle saivat vatsakipuja, kun kyläläiset toivat ties mitä tuliaisia. Vieressä asuvat myös kanat. Niiden toisella puolen katolisen kirkon pastori ja sivustalla asuttavat taloa buddhalaiset.

Fiona haluaa herkun. /Fiona wants a treat.

Matala verotus, asuntoja löytyy ja vapaa-ajanmahdollisuudet moninaiset, siinä useampi plussa Zollikonille. On tenniskenttiä, uimahalli, rantauimala, koiraurheiluyhdistys, miesten jumppayhdistys, teatteriyhdistys ja toistakymmentä muuta yhdistystä, joita sveitsiläiset rakastavat. Ja sitten se metsä. Mäkiä, tasaista, puroja, pieniä jokia. Deluxe-lenkkipolut, aivan lähellä, joillakin kodin vieressä.

Luontoa riittää, kilometritolkulla./Natures deluxe paths for joggers.
Varjoisilla poluilla purojen läheisyydessä on kuuminakin päivinä hyvä liikkua./Small streams maintain the cool in hot days.

Miten on, vakuuttaako Sveitsin paras kunta? Kun kunnanjohtaja kysyi, mitä haluaisin tänne vielä lisää surrasi päässä pelkkää tyhjää. Mutisin jotain vähän kivemmasta kahvilasta, sellaisesta modernista olohuoneesta. En osannut haluta mitään järkevää. Enkä oikein vieläkään, asiaa pohdittuani. Ainut pyyntöni on, ettei uimahallin tilalle rakennettaisi luksusasuntoja. Koko asujaimistoa, vauvasta vaariin, palveleva halli on yksi elämänlaadun takaajista kunnassa. Sen laadun, josta sijoittumisen ykköstilalle pitäisi edustaa.

Pilvettömänä päivänä täältä näkyisi lumipeitteiset Alpit./Without the clouds you could see some snow coverd Alps.

En resumen: Zollikon lo elegieron como el municipio más atractivo de Suiza. Si empezás de la primera foto arriba, podés hacer una vuelta en en el pueblo, desde el lago, hasta los bosques.- Qué te parece?

Kurzgesagt: Zollikon ist laut Weltwoche, die attraktivste Gemeinde der Schweiz. Wenn du mit dem ersten Foto oben fängst an, kannst du einen Rundgang vom See bis den Wälder mit mir machen. – So, was meinst du?

Kesä kuin lapsena

Urbaani kesä oli se juttu. Käyskentelyä kuumilla tuoreelta asvaltilta tuoksuvilla kaduilla, kahvia torikahvilassa, konsertteja ulkosalla. Hiipuvan illan tuntu, kun kaikki oli vielä alkamassa. Kuiskuttelut pimeässä, lämpimät kalliot, pyöräilyt kasteisessa yössä.

Hilja kipaisi Kotkan metsään hetkeksi.
Sieniä ei ollut lainkaan. Näimme muutaman, tämä oli ainut syötävä.
Tatti pannulle.
Sammalta on kosketettava.

On se vieläkin, nautin kesäkaupungista. Herneistä torilta, jäätelöstä. Siitä, kun vaatteita vähennetään ja tuuli pyyhkii jalkoja. Kaupunkijuhlista. Suomessa merilman puhalluksesta, Sveitsissä kirkkaasta järvivedestä. Pikkuhiljaa tummenevista illoista, niistä, jolloin vielä voi istuskella ulkosalla ilman takkia ja on haettava kynttilä, koska ei näe enää edes lepakoita.

Oli säitä.
Olen varma, että nämä elävät heti kun kääntää selän.
Kuivaa jäkälää, kuin aseteltuna kanervien edustalle.
Kuivakan suon vihreää partaa.

Metsästä, luonnosta, on kuitenkin tullut vieläkin tärkeämpi osa kesää. Pitkät housut jalkaan punkkeja ja piikkisiä kasveja vastaan, suojaamaan polvia, jos jalka lipsahtaa. Reppu ja eväät, veitsi, aurinkorasva, vettä. Toisinaan ilman kannettavaa, vain nopea käväisy vihreään. Löydän matkalta aarteita, kuvaan kaikkea mitä löytyy ja ihailen muotoja ja värejä. Joko värit ovat vuosien aikana kirkastuneet tai silmäni avautuneet. Nauran kummallisuuksille, kunnioitan kekseliäisyyttä.

Vesi, se tärkeä elementti.
Saaresta löytyi muhkeita ruusunmarjoja.
Meijän lahti. Rauha ja värit!
Huussistakin katsottuna maailma on kaunis. Saaressakin on metsää.
Saaren sveitsiläinen detalji ikkunaluukussa.

Niin Sveitsissä kuin Suomessa luonto on lähellä. Suomessa laajemmin ja laakeemmin. Sveitsissä kaupunkioloissa se on pientä, mutta joka puolella. Muualla ärhäkkäämpää ja kohoilevaa. Silti yhtä helposti häviän pois polulta, sujahdan kohtaan, joka tuntuu hyvältä.

Ja taas nämä värit!
Kalastushommat ovat myös tärkeitä.
Hän halusi tehdä ruusunmarjahilloa. Kerroin, kuinka lapsena pistimme kaverin niskaan niiden siemeniä. Ilmaista kutituspulveria.
Ruusunmarjasatoa.

Kuulin, että siistissä metsässä verenpaine laskee, sekaisessa myös, mutta ei niin paljon. Mikä metsä se siivottu metsä on, ajattelen? Hoidettu metsä on tietysti hyvinvoiva, mutta siivotulle metsälle on oma sanansa: puisto. “Sveitsissä ei ole oikeita metsiä”, sanoi tytär. On kyllä, mutta lähimetsät ovat niin pieniä. Ja sveitsiläiset niin ahkeria. Muurahaisten tapaan on tehty polkuja kaikkien kaupunkien lähellä olevien metsin läpi, ristiin, rastiin. Kaatuneet rungot pilkottu ja laitettu kauniisti pinoihin, kokojärjestyksessä. Parhaat metsät löytyvät vähän syrjästä. Ne, missä sammalet peittävät kaatuneet rungot, kuivista oksista roikkuu naavaa.

Niiden etsimistä jatkamme. Siellä, täällä ja tuolla. Astumme mättähälle ja hengitämme vihreää.

Patikkaretki Leglerhüttelle osa 1

Stausee Garichti-Leglerhütte (2273 m)

Olen pitkään haaveillut patikkaretkestä, joka veisi jollekin alppimajalle. Tällä tarkoitan niitä, jotka ovat huipulla, vain jalan saavutettavissa, omassa ylhässä yksinäisyydessään. Se vaatii pientä suunnittelua ja hyvää säätä ja kaiken pitäisi natsata. Ensin lumen pitää sulaa suurelta osin pois, perheen aikataulujen osua yksiin ja kunnon olla myös kaikilla sen sorttinen, että päästään perille ja alaskin, vammoitta.

Patojärvi, jonka äärimmäiseestä päästä aloitettiin retki./Reservoir, where you get with the cableway and where we started the journey.
Hämähäkki mustikkansa kera. /A spider protecting its blueberry.

Tälle kerralle en saanut istutettua yöpymistä, sillä sää oli hyvä vain päivän. En ole niin kokenut vuoristoihminen, että lähtisin sumussa tai pilven roikkuessa rinteellä, etsimään polkuja takaisin tai liukastelemaan liukkaille kivipoluille. Joten päädyin eestaas-reissuun. Lähtöpiste oli Glarusissa, Zürichistä reilun tunnin matkan päässä.

Alusta alkaen tiedot sekä poluista että muuten olivat hiukkasen epämääräisiä. Ensinnäkään Kies-Mettmen, kuplahissin lähtöpaikka, oli navigaattorille tuntematon paikka. Siispä lähimpään kaupunkiin, Schwandeniin, missä tuli ensimmäinen huti kaupungin viidakkomeressä. Oli kaikenlaisia yliviivattuja ja oransseja kylttejä ja vasta muutaman u-käännöksen jälkeen päästiin yksikaistaiselle tielle, joka johti “Chiesin” kuplahissin luo. Sekin on hyvä muistaa, että nimistä on erilaisia kirjoitusasuja.

Yksikaistaisen tien alkuun on merkitty ajat, jolloin postibussi tulee vastaan, eikä muu liikenne mahdu reitille. Henkilöautoille on muutama ohituskohta ja toivoin, ettei ainakaan meidän tarvitsisi peruuttaa vastaantulevan takia. Tietä reunusti muutama puupölli, joista tuskin olisi turvaa, jos ratinkääntäjä erehtyisi liikkeissään.

Glarus, mistä naapurimme on kotoisin. /The valley of Glarus.
Oikealla, vuoren toisella puolen on määränpäämme, Leglerhütte./On the right side, over the mountain, is our goal, Leglerhütte.

Asemalla alppitorvensoittaja viritteli käheitä säveliään, ehkä eläkeläisryhmän iloksi, ehkä kansallispäivän takia. Nousu hissillä patojärvelle kesti vain muutaman minuutin, mutta oli suolaisen hintainen. Täällä eivät paikalliset alennuskortit kelpaa.

Rehevän luonnon ensimmäinen yllätys oli Garichtin patojärven (tunnetaan myös nimellä Mettmensee) sivulla sininen mustikkamätäs. Tytär oli jumittua lähtöviivoille, hän ei olisi millään raaskinut jättää arvomarjoja varpuihin.

Sormet sinisinä tallattiin loivasti nousevaa maastoa ylöspäin. En ilmeisesti vieläkään osaa tulkita karttoja niin, että tajuaisin, kulkeeko patikkapolku lopulta reunalla vai reunustaako sitä vakaa ja lavea maasto. Reittiä oli kiva nousta, sillä parin kengän levyiset polut rotkon vierellä puuttuivat täältä kokonaan. Siis rentoa tallaamista. Pulssi kyllä nousi, sillä korkeusmetrejä kertyi 700.

Polku kulkee alppitilan läpi./The path goes through this alpinefarm.
Tästä vasemmalle. On varmistettu, että sen huomaa myös se, joka tuijottaa vain jalkojaan./So, even if you only look your feet, you might also notice that the path goes left.

Pienet pojat olivat lapioiden kanssa polulla luomassa lehmänlantaa sivuun. Olivat tulleet läheiseltä alppitilalta mönkijällä. Polku kulki tilan läpi ja varmaankin poikien pikkuveli lakaisi tomerana laatoituksia puhtaaksi. Pöydälle oli ladottu valmiiksi pakattuja juustoja. Varmaankin perässä tulevalle ryhmälle.

Laakson laveus ja rehevyys, kosteus ja vehreys, muistutti Costa Ricaa ja sen sademetsien peittämiä vuoria. Tunsimme koko perhe olevamme kotona.

Lounaspaikka. Kauniit näkymät ja todella rauhallista./Lunchplace. Very nice view and really peaceful.
Leiri. /Our camp.
Lapista tuotua superruokaa. Tuli vasta maistettua, kun päivämäärit oli jo ylitetty./I got these from Lappland and now, that they already expired, eat one.
Niin nälkä, että haluaisin tuupata koko voileivän yhdellä kertaa suuhun. /Can´t open my mouth enough to shove the whole sandwich in. Really hungry.
Ja tämä alppikukka on….? /And this alpine flower is…?

Toista tuntia tallattuamme, noin 300 korkeusmetriä takamme, todettiin, että nälkä kolkuttelee. Pienen joen toiselta puolen löytyi hiukkasen kostea pikkuniitty, ennen kivikkoa. Siihen katettiin pöytä. Vakiintuneet eväät mukana: voileivät, porkkanoita, kurkkua, tomaatteja, kananmunat, pähkinöitä ja herkkuja. Sillä retki, jolla ei ole herkkua, on tylsä retki. Kahvikuppi eli termarin kansi, jouduttiin jakamaan, sillä varsinaiset retkikupit unohtuivat kotiin. Samoin kuin kiikarit. Hieman närästi, sillä lähimailla kovaäänistä vihellystä pitäviä murmeleita olisi ollut kiva tarkastella lähempää.

Seuraavassa osassa: kuvia ylhäältä, kuinka ylitimme lumikentät ja ehdittiinkö takaisin viimeiselle hissille…

Ja taas mentiin! /And off we go!

En resumen: capitulo 1 de nuestro caminito a la cabaña alpina Leglerhütte (2273 m sobre el nivel del már). Aquí se puede subir los 700 metros de altura sin muchas preocupaciones, si tiene buenos zapatos y no le importa sudar. Hay que llevar la camara, binoculares, mucho para tomar y alguna merienda. Uno de los mejores rutas, que hemos encontrado. En el próximo post más detalles y fotos de arriba. Y a ver cómo fue la bajada.

Kurzgesagt: Der erste Teil von der Wanderung zum Leglerhütte (2273 m ü. das Meer) im Glarus. Hier kann man ganz gemütlich hinauflaufen, wenn man gute Schuhen hat und schwitzen mag. Eine Kamera, ein Fernglas, viel zum Trinken und Proviant sollte man mittenehmen. Das ist sicher eine von den schönsten Wegen wo wir gelaufen sind. In den 2. Teil und wie es weiter gegangen ist und Fotos von oben.

Salainen puutarha

“Teillä on täällä näköjään erämaata,” totesi edesmennyt naapuri katsellessaan meidän puutarhaa. Onneksi se oli vain yksi kulma pienikokoisten mäntyjen alla. Muratit olivat ottaneet valtaa, samoin kymmenet muut kasvit. Eipä ollut tehnyt mieli kaivautua neulasten alle ruusujen välistä tutkimaan, että mitä jätetään ja mitä otetaan pois. Kerran vuoteen huokaisen, vetäisen hupun päähän, etteivät neulaset pistelisi ja punkit löytäisi tietä päänahkaan ja katoan vihreyteen. Raivaan, revin ja viskelen jotain, jonka kuvittelen olevan poistettavaa. Paikka näyttää paremmalta, mutta kuka tietää. En ainakaan minä.

Rosmariinia ja salviaa mausteeksi. / Rosemary and sage to give some soal to the food.
Kanna tykkää näistä olosuhteista. / Canna likes hot and sun.
Kannan hedelmiä? Siemenkotia?/ Fruits of Canna? Seedcase?

Sama naapuri totesi myös, että “kyllä sinä puutarhuri olet”. “Aldon sen sijaan pitäisi vielä oppia huomamaan yksityiskohtien tärkeys.” Pisteet minulle, miinukset miehelle, joka muutenkin tykkää enemmän lapiohommista, eikä niinkään rikkaruohojen ja niiden juurien metsästyksestä. Itse istuisin mieluiten vain valmiiseen puutarhaan lukemaan kirjaa, vaikka Salaista puutarhaa tai muuta asiaan kuuluvaa. Joisin kahvia ja nakertaisin piparkakkuja.

Olen saanut hyvin pohjustettua toivettani, sillä tytär on saanut puutarhaherätyksen ja möyrii mielellään mullassa. Rikkaruohot katoavat, kun käännän selkäni, uusia kasveja ilmestyy tyhjästä ja kokonaiskuva kohentuu. Poikaystävä istuu varjossa tuolilla ja antaa neuvoja, toisinaan tulee mukaan hommiinkin. Ymmärrän, ettei vapaa-ajalla ehkä ole enää intoa, hän kun on puutarhurin oppipoika. Mutta hän myös tietää aina toisinaan jotain meille uutta. Vaikka me tietysti olemme pihamme eksperttejä.

Kotilot ja etanat rakastavat piparjuuren meheviä lehtiä. / Horseradish is very dearly appreciated by the snails.
Echinacea, upea lääkekasvi. /Echinacea, the wonderful medicine plant.
Jostain syystä omat suosikkini, kosmoskukat, eivät kiinnosta etanoita. /Somehow my favorites, Cosmos flowers, are not interesting for the snails.

Vuosien ajan olen nähnyt, missä mitkäkin kasvit viihtyvät, mistä ne lähtevät vaeltamaan kohti yläpenkkiä, minne kosteus kertyy ja missä terävinkään lapio ei kykene syvälle. Sekin on tullut selväksi, että daaliat, niin kauniita kuin ne ovatkin, aiheuttavat stressiä. Meillä juoksennellaan alkuillasta ja yöllä etanakupin kanssa. Siihen kerätään Espanjan siruetanat, jotka päätyvät kompostijäteastiaan. Meillä ei ole sydäntä katkaista niitä saksilla, kuten kehotetaan.

Olkikukka on varsinainen kummajainen, olkinen jo kukoistaessaan./Strawflower is such a weird thing! It´s really straw from the beginning!
En muista nimeä, mutta nämä kasvavat myös tropiikissa ja tuovat perhosia puutarhaan. /Don´t remember the name, but these live also in tropics and bring butterflies.
Olemme naapurin kukkavahteina. Kuumuus on saanut kasvit kellertämään. /We are flowersitting neighbour´s plants. The heat hasn´t done good…

Kuvien ottamisesta on ehkä viikko ja munakoiso on kasvanut kaksinkertaiseksi, tomaatit saaneet punaa poskilleen ja ensimmäisen viikunan syönyt rastas. Meillä on kovat kisat. Saanko sen minä vai se. Ja kun lintu on nokkaissut ensimmäisen reiän, paikalle tulevat myös ampiaiset tai mehiläiset, en osaa sanoa. Ne katoavat niin nopeasti paikalta.

Punaviinimarjat on jo syöty, samoin herneet kirsikat kerätty. Satoa tulee vielä mustikkapensaasta ja ehkä myöhään istutettu kesäkurpitsa tuottaa jotain, jos ei muuta niin ainakin muutaman kukan gourmet-ruuaksi. Helle ja kuivuus on rajoittanut tuotantoa, mutta iloitsemme väreistä, kukoistuksesta. Kaikki muu on plussaa.

Gladiolat ovat kuihtumaan päin, laventelien lila haalentumassa. / Gladiolus has seen it´s best days and lavender already loosing the color.

En resumen: La felicidad se encuentra en el jardín.

Kurzgesagt: Das Glück findet man im Garten.

Arkea 35+ asteessa

Kun mittarin asteet vain nousevat, käperrytään meillä kuin etanat kotilon suojaan. Aamulla aikaisin yön läpi auki olleet ikkunat kiinni, ikkunaluukut kiinni, markiisit auki, verhot kiinni. Seuraavan kerran ne avataan silloin, kun lämptila ulkona ja sisällä on samoissa.

Melchsee

Meistä kukaan ei nauti kovin kuumasta, ei edes Aldo, syntyperäinen costaricalainen. Toisaalta ei kyllä kärsitäkään. Mutta silloin meillä ei siivota, eikä tehdä uuniruokia ja muutkin kokkailut hoidetaan lyhyellä kaavalla.

Kuumimpina aikoina on parasta mennä joko alas tai ylös. Kellari on viileä ja kaivannut järjestelyä jo vuosikausia. Useampi viikko superhelteitä ja tulosta alkoi syntyä. Vieläkään ei olla ihanteellisessa tilassa, mutta jotain on tapahtunut.

Mehikasvit tykkäävät myös vuoristosta. /These guys grow also in the mountain.
Jonkun sortin alppivuokkoja. /Some alpine anemones.
Kasvit loistivat auringossa. /The colours of the plants were beautiful.

Koska kellarissa ei jaksa lopulta olla kovinkaan monta päivää, lähdettiin vaihteeksi korkealle. 2000 metriä merenpinnan yläpuolella osoittautui sekin helteiseksi. Melchseen yläpuolella Bonistockin Höhenweg, harjannetta kulkeva reitti, oli yhtä paahdetta ja ilma tuntui tunkkaiselta hengittää. Silti vuorella oli toistakymmentä astetta viileämpää kuin kotona.

Matkalla oli rapakiveä, liuskakiveä, lohkareita, kalliota, hiekkatietä ja alhaalla järven yhdellä puolen peräti asvalttia. Polku kulkee sivilisaation yläpuolella, alppikukat kukoistavat ja silti paikka on jotenkin liian lähellä rakennettua maisemaa.

Kaikki selvää! / Ok, now we know.
Snäkkipaussi./ Time for a snack.

Ylhäällä oli tilaa, eikä muita kieliä kuulunut kuin sveitsinsaksaa. Mitä nyt joku outo joukko puhui suomea ja espanjaa sekaisin.

Matkan varrelta löytyi hyödyllistä tietoa; selvisi sekin, että tästä olisi 12 tunnin lentomatka San Joséseen, Costa Ricaan.

Keskellä polkua makaili lehmiä, joiden suhteellisen nuoret vasikat nojautuivat äitiensä kylkiin. Ne olisi pitänyt kiertää kaukaa, mutta minkäs teet, kun vieressä on rotko ja toisella mahdotonta ryteikköä. Oli mentävä välistä.

Nätti. /Nice.
Karvainen kukka. /Some hairy plants.

Pulssia nostatti myös se, että toiset vesipullot jäivät kotiin ja vuoristokuppilasta ostettu juoma maksoi 6 frangia, 5,5 euroa. Yksi euro sakotettiin kortin käyttämisestä. Mutta nesteytettynä oli parempi jatkaa.

Mie. /Yeah, that´s me.
Lehmiä tiellä. /Some cows on the way.
Vasikka katsoo epäluuloisesti. /I´m sure this calf was mean.

Polku vei kohti edessä nousevaa hammasmaista, liian pientä huippua. Vuoristoreissuilla äänestetään ja se jota pelottaa tai väsyttää, päättää suunnan. Tämän huipun voi ohittaa sivua kiertävää polkua pitkin. Sekään ei sovi korkeista paikoista kärsiville, mutta on hyvä kävellä, eikä vaadi kiipeilyä.

Tästä lähtee, kohti vihreää kukkulaa./ Ok, so here we go towards the green peak.
Halkeillutta kiveä. /Some stones that before were a rock.
Polku toisella puolen kukkulaa./The path on the other side of the peak.
Kahvipaussi./ Coffeebreak.
Suovillaa./ This is like alpine wool flying in the air.

Eväät syötiin ennen alaspäin lähtöä. Annettiin kintuille hetki levähtää, katseltiin maisemia. Täältä näkee aina Saksaan asti, luin jostain.

Kritiikkiä tuli reitin suhteen kuumuudesta. Olisi pitänyt olla puita, jonkunlaista varjoa. Seuraavan pakopaikan tulisi olla vieläkin korkeammalla tai ainakin metsässä.

Sukkelasti alaspäin. / Down we go!

En resumen: Cuando hace 35+ grados, hay que o ir al sotano o a la montaña. Entonces, primero ordenamos el caos en la frescura del sotano y después subimos al monte. Lástima, el plan no sirvió muy bien. En 2000 metros hacía también calor. Pero al menos era más fresquito que en Zurich.

Kurzgesagt: Was macht man mit 35+ Grad? Entweder in den Keller oder in den Bergen gehen. Wir haben zuerst unten aufgeräumt, aber das wird schnell langweilig. Nachher braucht man frische Luft, die man in 2000 m finden sollte. Dort war es eigentlich nicht so kühlt wie gewünscht, aber trotzdem viel besser.

10 000. päivä Klöntalerseellä

Klöntalersee, Klönlaaksonjärvi. Siinä vastaus kysymykseen, että mihin ihmeeseen mennä. Aldo on nimittäin 1500 metrin korkeudesta, minä meren pinnan tasolta ja silloin noin 850 m on täydellinen ratkaisu. Olimmehan juuri tänä päivänä olleet 10 000 päivää yhdessä. Tai ainakin tunteneet toisemme.

Minä en päiviä ollut laskenut, vaan Aldo, hän kiinnittää huomiota lukuihin ja hetkiin. Minäkin hetkiin. 10 000 kuulostaa kunnioitettavalta; vuodet kyllä tiedostan.

Klöntalersee
Jos katsot tarkkaan, näet kaloja./If you look carefully, you might find fishes.
Polulta löytyi totuus./We found the truth on the path.

Suunnittelu nikotteli, oli liian kuuma ajatella. Yksi järvi turhan ylhäällä, toinen kaukana, patikointi avoimella vuorella paahteessa ei houkutellut ja monimutkainen matka väsytti jo pelkästään tietokoneen ruudulla. Päässä surisi perhoset ja paniikinomainen tarve lähteä lämmöstä jonnekin kasvoi. Niin ja olihan se se päivä, jota koko perhe halusi jotenkin juhlistaa.

Sitten löytyi Klöntalersee. Olimme olleet siellä joskus 10 000 päivän alkuvaiheessa. Muistin kylmän laakson, jossa aurinko katosi varhain. Jyrkät seinät, pitkulainen järvi. Kapea, paikoittain yhden auton mentävä tie, yhdellä puolella järveä.

Paikalta löytyikin vihreä laakso, opaalinvärinen vesi kimmeltävänä. Olimme silti hieman skeptisiä. Epäilimme kuumuuden ylettävän tännekin. Polku alkoi metsätienä, siis tylsähkönä. Järveä reunusti ruohokenttä, täynnä kesäpäivän viettäjiä.

Vihreä on käsittämättömän upea! Tulee mieleen Paavo Haavikon runo Puut, kaikki heidän vihreytensä.
Tämä on joko joki, joka toi kiviä mukanaan tai vyöryjen tulos. /All these stones came with melting water or snow.
Raikas putous. /Refreshing waterfall!
Pikkuruinen kaunis kukka. /Very tiny but beautiful flower.
Valtaisa lasti lunta ja roinaa. /This is actually a huge load of snow and other stuff.
Talven murskaamaa metsää. /Some winterdamage.

Mutta puut suojasivat kulkua, tie pieneni, muuttui poluksi, varrelle ilmestyi kyltti “varokaa putoavia järkäleitä!” ja ilmeemme kirkastuivat. “Täällä tuoksuu Costa Rica!” sanoi tytär. Sademetsä. Ylempänä hän totesi: “Tämä on kuin Suomessa!” Mustikoita, sammalta, havupuita, metsäkukkia.

Ensimmäisellä putouksella olimme ilahtuneita, seuraavalla todella vaikuttuneita. Näitä emme olleet odottaneet, varsinkaan trooppisessa mittakaavassa. Vesi pärskyi kasvoille ja se tuntui ihanalta.

Polulla viileni ja metsää oli kaatunut kuin hammastikkuja. Runnottu, kohoileva metsämaa olikin monta metriä paksu lumivyöry, jonka päälle oli tullut maavyöry. 850 metrissä lunta! Kesäkuussa! Työnsin sormen lumeen, annoin kylmän levitä koko kämmeneen. Vyöryjä tuli vastaan vielä kaksi. Ei ihme, että järvessä vesi oli korkealla. Lunta riittää sulamaan vielä pitkäksi aikaa, vaikka lämpötila huitelee kolmessakymmenessä.

Leiri /Camp.
Evästä. / Snacks.
Kukka tunki kuvaan. /Flower wanted also to the picture.
Mahtava kukka, eeh, luulisin./Wonderful huge flower, or is it?!

Pidämme lounaspaussin aivan rannan tuntumassa. Eväät oli kasattu huitaisemalla, mutta maistuivat tietenkin mahtavalta uinnin jälkeen. Aldon myttyyn lasketulle paidalle laskeutui hyönteinen, ressukka, varmaan luuli olevansa valtavassa keltaisessa kukassa ja jäi siihen istumaan, kunnes jatkoimme matkaa.

Toisessa päässä järveä alkoi silmissä siinnellä jäätelö, mutta suunniteltu pysähdyspaikka oli kiinni. Puolen kilometrin päästä löytyi toinen. Saimme jätskit, katselimme kuinka lehmät tarpoivat järvessä maha vettä viistäen ja suunnittelimme paluumatkaa postibussilla järven toiseen päähän. Jätski ja nesteytys kuitenkin toimi ja lähdimme tarpomaan polkua takaisin.

Mies koiran kanssa kysyi, olemmeko menossa rinnettä ylös vai järvenmyötäisesti. “Olkaa tosi varovaisia, sain melkein järkäleen päähäni!” Mies vaikutti oikeasti järkyttyneeltä. Varoituskyltti oli polulla siis syystä. Ehkä siksi olimme takaisin murto-osassa menomatkasta. Ja taas valmiita uimaan.

Lehmät menossa kastautumaan. /Some lakecows.
Viimeinen uinti./Last swim.
10 000 päivää yhdessä ja tämä on tulos./10 000 days together and this is what you get.

En resumen: Cuando el es de 1500 metros y ella de 0 metros, es apropiado celebrar los 10 000 días desde que se conocieron en 850 metros. O sea, en Klöntalersee. Un caminito no tan largo, pero con soprpresas. Agua verde, cataratas, nieve, avalanchas.

Kurzgesagt: Wenn er aus 1500 m ü.M. ist und sie aus 0 m ü.M., ist es passend in 850 m ü.M. die 10 000 zusammen verbrachten Tagen zu feiern. Also, am Klöntalersee. Eine kleine Wanderung, eigentlich Spaziergang, aber mit Überraschungen. Grünes Wasser, Schnee, Wasserfälle, Erdrutsche, kleine Lawinen vom Frühling.

%d bloggers like this: