Advertisements

Trooppinen joulukakku rommitujauksella

Joka joulu haluan pöytään suomalaisten tarjottavien lisäksi myös jotain costaricalaista, jotta perheen keskiamerikkalainen puolikin olisi edustettuna. Tamalekset, suolaiset maissikakkuset banaanin lehteen käärittynä, on jo kokeiltu ja tuotanto-ongelmat lisäsivät joulustressiä siinä määrin, että päätettiin unohtaa projekti tältä joululta.

Sen sijaan lounaspöydässä, nätisti siinä sillin, ruisleivän ja joulupuuron välissä, on lautasellinen empanadas de frijol, papupiiraita. Kulinaristi voisi olla kauhuissaan, mutta ainakin kaikkien lempimaut ovat edustettuina.

Makeisiin costaricalaisiin joululeivonnaisiin en ole suuremmin kiinnittänyt huomiota ja vasta nyt tajusin miksi. Niitä on oikeastaan vain yksi, queque de navidad, joulukakku. Eikä anoppilassa kakkuja koskaan leivota, vaan niitä saadaan lahjaksi. kakku costa rica 6

 

kakku costa rica 1 (2)

trooppisia hedelmiä jauhohunnulla

Kakku muistuttaa ehkä lähinnä englantilaista joulukakkua, jota lapsuudenkodissani jouluisin tarjoillaan. Costaricalainen versio, rommissa tiiviiksi vanukasmaiseksi massaksi maroinoitunut kakku, on tiukkaa tavaraa, energiapitoista ja täyttävää. Siihen lisäksi nokare jäätelöä tai kuohkeaa kermaa ja taas jaksaa.

kakku costa rica 2

tarvitaan 1 amerikkalainen mittakuppi

Etsin aitoa reseptiä, vertailin muutamaa toisiinsa ja päädyin tähän:

1 kupillinen jauhoja

0,5 tl kanelia (laittaisin enemmän)

1 tl leivinjauhetta

reilu 0,5 tl soodaa

ripaus suolaa

kupillinen (amerikkalainen kuppimitta) tummaa sokeria

puolikkaan limetin kuorti raastettuna

0,25 kupillista appelsiinimehua

3 munaa

reilu 0.5 kupillista öljyä

kupillinen pähkinöitä (pekaani, manteleita, saksanpähkinöitä)

1,5 kupillista kuivattuja hedelmiä (ananasta, banaania, rusinoita, aprikoosia…)

0,5 kupillista rommia

20171217_170605

ohjeen tärkein aines: rommi

Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja kaneli. Vatkaa erikseen sokeri, munat, öljy, appelsiinin mehu ja limetin kuori. Sen jälkeen lisää jauhoseos. Lopuksi varovasti jauhossa pyöritellyt, suikaleiksi leikatut kuivahedelmät ja pähkinät. Laita vuokaan leivinpaperi ja kaada taikina. Paista 150 astetta 45 min. Anna kakun jäähtyä ja kostuta se rommilla. Anna vetäytyä. Tarjoa jäätelön tai kerman kera.

 

Lämpötila kuulosti tosi matalalta ja epäilin, että nyt oli Fahrenheitit muutettu väärin. Mutta ei. Joten nöyrästi uskoin ohjetta, kokeilin tikulla ja sain uunista kauniin kakun, joka lätsähti pitkulaisen vuoan mukaisesti keskeltä. Noh, rommia päälle, kakku vetäytymään ja tarjoillessa paljon kermaa päälle, ajattelin.

kakku costa rica 5

Kakku näytti aivan aidolta, mutta totuus paljastui vasta monella kakulla treenanneen maistajan päästessä iskemään kakkuhaarukkansa tekeleeseeni. Ensinnäkin, se on kuulemma liian sienimäistä. Pitäisi olla tiiviimpää. Harvemmin on kakun kuohkeudesta valitettu, mutta koemaistajani Aldo totesi, että siitä vain puuttuu rommia, jota ei kuulemma koskaan voi olla liikaa. Siispä lisää nestettä. (Joka ei halua hiprakoitua jälkiruoasta, voi korvata rommin omenamehulla.) Ja seuraavalla kerralla mieluusti sitä tummaa sorttia.

Maku sinänsä on hyvä ja maistaja ilahtui runsaasta hedelmien ja erityisesti rusinoiden määrästä. Aitoudesta sain 10 pistettä. Ulkonäöllä costaricalainen joulukakku tuskin missään kisassa kahmisi pisteitä, mutta kaikkihan sen tietää; moni kakku päältä kaunis…

 

En resumen: Por fin hice mi primer queque de navidad tico. Y el resultado es bastante convincente, aunque el tico de la familia le quitó puntos por ser esponjoso; dice que le falta todavía ron. Tampoco hubiera ganado la competencia de belleza; se me bajó del centro – y se ve raro. La culpa la tiene la receta mala, digo yo. Pero eso se arregla con una buena chorcha de heladitos y crema chantilly. De sabor y autenticidad me dieron en todo caso 10 puntos.

Kurzgesagt: In der Finnsch-Costarricanische Familien in der Schweiz gibt es manchmal fast zu viele Traditionen die man folgen sollte. Deswegen habe ich die meisten nur einfach ignoriert. Aber jetzt habe ich einen costarricanischen Weihnachtskuchen, queque de navidad, das erste Mal gebacken. Resultat: gut. Authentizität: 10 Pünkte. Geschmack: gut, aber Struktur zu schwammartig, also, zu wenig Rum. Aussehen: hässlich. Aber da hilft ein Haufen von Glace und Rahm.

Advertisements

Jauhomatobrownie ja muut terveysherkut

Ottaako rucola-tortellettejä vai margarita-tortellineja, pohdiskelin torilla sateenvarjon alla. Tuorepasta houkutti lounaaksi, puoli kiloa, kiitos ja kauhistus: 26 frangia eli 22 euroa. Käännähdin ympäri pastapussi kainalossa ja mies vieressä. Sateenvarjon alle työntyi tarjotin. Tuttu kiharapäinen tyttö kehotti maistamaan brownieta. “Ne on leivottu jauhomadoilla,” hän selvitti.

gsunds guetzli 6

Ilman hyönteisiä: vas. suklaapipari gianduja-täytteellä, kuusipipari: Spitzbüebli, taustalla mangotäytteinen ja kanelitähti, Zimtsternli.

Mies tarttui heti leivonnaiseen, tottahan hän, kun on mies, yhden matoleivoksen syö. Katsoin ilmettä, jauhavia suun liikkeitä, etsin kuvotuksen oireita. Ei minkäänlaista reaktiota. Ajattelin silti jättää väliin, mutta lukioprojektin päämääränä ei ollut testata leivonnaisen makua, vaan selvittää, kummat maistavat herkemmin, naiset vai miehet. Tässä vaiheessa –tietenkin– lohkaisin palan ja totesin, että madoista viis, tänne brownie ja heti.

Ja miltä se maistui? Hyvältä ja suklaiselta, perusbrownielta. Miehen palassa näkyi kokonainen, sentin mittainen mato. Sen seuraksi olisin kaivannut kulauksen grappaa tai muuta makuhermot tappavaa. Mutta maistui kuulemma brownielta sekin. Aldo on koko ikänsä treenannut oman pihan cas-hedelmillä. Niissä on aina matoja ja nekin kuulemma maistuvat vain casilta, jota myös Costa Rican guavaksi sanotaan.

gsund guetzli 2

Chäs Hütten piparivalikoimaa

Osallistuminen proteiinipitoisen leivonnaisen tutkimusprojektiin tuli niin yllättäin, ettei yhdessä kädessä pastapussi ja toisessa sateenvarjo tullut lainkaan mieleen ottaa kuvia. Ja sitäpaitsi parin askeleen päässä juustokaupassa oli tarjolla varsinaista herkuttelua: jouluisten pikkuleipien maistajaiset, Weihnachtsguetzli Degustation.

Piparituottaja Ramona Marggi oli maistattamassa sveitsiläisiä joulupikkuleipiä piirun verran terveellisemmässä muodossa.  Käsityönä valmistetut leivonnaiset tehdään urdinkelistä, alkuperäisestä sveitsiläisspeltistä, ne ovat sokerittomia, matalahiihlihydraattisia, kuitupitoisia, laktoosittomia, vegaaneja ja osa myös vähäkalorisia.

gsunds guetzli 4

Sveitsiläinen joulupiparit ovat tiukkaa tavaraa; muistelen lukeneeni, että yhden Zimtsternin, kanelitähden, kuluttamiseen tarvitaan tunnin reipas kävelylenkki. Mutta kuka jouluna kaloreita muutenkaan laskee? Maistoimme hasselpähkinäistä piparia, mangotäytteistä sydänpikkuleipää sekä toista gianduja-täytteellä. Lievä skeptisyys liian tervellisiä herkkuja kohtaan karisi: kotiin lähtivät suklaa-mango -pikkuleivät,  jotka ovat vähäkalorisia, sokerittomia ja kuitupitoisia sekä jouluinen valikoima seitsemää sorttia.

Yleensä terveyspiparit tuppaavat jäämään lasipurkkiin pitemmäksi aikaa. Nämä katosivat parissa illassa. Parhaaksi äänestettiin perinteinen hillotäytteinen Spitzbüebli ja mangotäytteiset pikkuleivät, joista löysimme tuulahduksen tropiikin joulua.

gsunds guetzli 7

Sveitsissä hyönteistuotteet ovat jo myynnissä, ihan tavallisesta supermarketista saa jo välipalapötköjä heinäsirkkajauheella. Niitä tulen vielä maistamaan ja hyväksyn ne sen enempää asiaa pohtimatta yhdeksi arjen proteiininlähteeksi. Kokonaiset jauhomadot herkuissa sen sijaan jättäisin Halloweenin sesonkisyömiseksi. Sen sijaan adventin aikaa odotellessa maistelen mielelläni kahvin kanssa Bäckerei “gsundin” leivonnaisia ja joulua kohden lähestyn pikku hiljaa ihan perinteisiä, rasvaisia ja sokerisia suomalaisia joulupipareita.

En resumen: en la feria nos dieron para probar un brownie con gusanos para proteina. Estaban investigando, quienes están más listos para poner un gusano en la boca, mujeres o hombres. Primero tenía mis dudas, pero ya que no podía quedarme como el cobarde de la pareja, comí un pedacito. Y – muy rico. Y lo siento, no hay fotos del brownie ni del gusano. En vez, seguimos de la feria a Chäs Hütte, la tienda des quesos, en una degustación de galletas de navidad suizas. Sin insectos, pero saludables, sin azúcar, con mucha fibra y de escanda suiza.

Kurzgesagt: in Zolliker Wochenmärt hatten wir die möglichkeit Brownie mit Mehlwürmer zu probieren. Es war eine Studie, wer greift lieber zu, die Männer oder die Frauen. In dem Fall hatte ich keine Wahl: ein Stück und runterdamit. Sehr fein, muss ich sagen. Aber der Wurm da zu sehen war schon ein bisschen viel. Zum Glück gab es eine Weihnachtsguetzli Degustation von Bäckerei “gsund” in Chäs Hütte. Das war pur geniessen und dazu -natürlich- gesund.

Kakkuöverit

Sain palautetta, että nämä pienet kulttuurimurut voisivat päättyä mieluusti hervottomaan kakkujen mässäilyyn. Listaisin heti mahdollisia kahviloita, suunnittelisin leivosmaistajaisia ja mikä mekko tulisi laittaa päälle, jottei herkuista pullottava kupu olisi niin ilmeinen. Näin siis tavallisesti. Tammikuussa on kaikki toisin.

17-01-16-18-01-37-228_deco

Jo varhain joulun alla eli syyskuussa, kun Lebkuchenit ja muut joulun ajan leivonnaiset ja suklaat ilmestyvät kauppoihin, muistutan itseäni siitä, ettei kaikkia lajeja hankita kaappiin. Yksi pieni pussillinen sveitsiläisiä joulupipareita on ihan ok, koska sen lisäksi haluan ehdottomasti germaanisen alueen sydämen mallisia, suklaakuorrutteisia Lebkucheneita aprikoosisydämellä. Ostin pienen pussillisen reissulta Saksasta, halvempia ja mehevämpiä; niissä oli enemmän hilloa. Joulukuussa tajusin, että niitä tarvitaan lisää. Sveitsissä pussit ovat isompia ja nyt niitä on jäljellä vielä tammikuussa.

Joulukakkusuunnitelmaa määritti tykkäämiset: yksi halusi costaricalaiseen tyyliin queque borrachon, rommilla tai vastaavalla kostutetun “humaltuneen kakun”. Joten tein ainoan, jonka tästä kategoriasta hallitsen, suomalaisella reseptilla kakun, johon imeytetään pari desiä kahvia ja pari ruokalusikallista konjakkia. Toisen mielestä joulua ei tule ilman ranskalaistyyppistä todella suklaista jouluhalkoa, johon tulee myös pari purkkia Nutellaa.Edellinen syöjä ei taas halua mitään missä on suklaata. Seurava taas ei kestä taateleita. Joten kolmas joka rakastaa ihan tavallista ja perinteistä taatelikakkua, sai jakaa sen ensimmäisen kakunsyöjän kanssa.

17-01-16-18-02-07-803_deco

Kolmen suklaan juustokakku – yllättävän kevyttä, jonka vuoksi sitä tulee helposti lusikoitua useampi runsaahko viipale

Kolme henkeä ja kolme kakkua ei riittänyt, päälle siihen tuli ystäville tehdyt uudenvuoden sekä syntympäiväkakut, joista jäi meille kotiinkin aina aimo lohkareet. Ach, ja tietysti vielä muut herkut, joulusuklaat, joulutortut ja suomalaiset joulupiparit.

Herkkubilanssi näyttää siten tältä: osa joulutortuista meni kompostiin, koska ne muutamat pakastimesta otetut kuivettuivat syömättöminä. Kahvikakku päätyi osittain samaan paikkaan.Vielä tänään pakastimesta löytyy pala jouluhalkoa, kahvikakkua ja taatelikakkua sekä yllättäin pieni pussillinen korvapuusteja; kai nekin tuli tehtyä adventin hurmassa.

17-01-03-20-26-19-434_deco

Tyttären taiteilema supersuklaakakku (resepti: Kinuskikissa), koristeet improvisoitu (Maltese-palloja). Kuva otettu dokumenttimielessä, joten valokuvauksellisten kriteerien sijaan kehotan keskittymään kakun suklaisuuteen.

Herkut eivät vain enää vedä samaan tahtiin keittiöön, kuin joulua odotellessa. Makuhermot huutavat jotain hyvää, mutta ehdottomasti sokeritonta ja mieluusti kasvispitoista. Siihen hätään löytyi onneksi Buddha bowl, jonka satay-sauce oli niin hyvää, että olisin voinut maistella sitä lusikalla ihan pelkästään.

17-01-16-18-03-34-786_deco

Paahdettuja kikherneitä (muutama räjähti jauhoksi; uusi uuni on ehkä turhan tehokas) ja bataattia, kvinoaa, babypinaattia ja avocadoa satay-kastikkeella – tässä tie kohti helmikuuta.

(Kahvin seuraksi silti ehkä pienenpieni pala taatelikakkua.)

En resúmen: En la navidad eramos 3 personas con tres queques, uno para cada uno según los gustos. Además un par de pedazos grandes de queques que quedaron de los que hicimos para amigos, galletas suizas, galletas finlandeses, chocolates y otros pasteles navideños. Y resulta, que en enero todavía queda mucho. Pero ya la capacidad de disfrutar está menor. Hace falta algo rico para el paladar, pero preferiblemente sin chocolate y con vegetales. Como un “Buddha bowl” (la foto arriba): aguacate, quinoa, sweet potato, garbanzos y espinaca de ensalada – con satay sauce, algo maravilloso!

Kurzgesagt: 3 Personen und 3 Kuchen für Weihnachten war ziemlich viel. Dazu Schweizer Guezli, Finnische Pfefferkuchen, Stücke von den Kuchen die wir für Freunden gemacht haben und ein Stück übrig blieb, Schoggi und verschiedene sorten von Weihnachtsgebäck. Einfach zu viel. Und es gibt immer noch. Aber keine lust für Süsses- oder um ehrlich zu sein, nur ein wenig lust. Aber die Gaumen brauchen etwas leckeres, lieber mit Gemüse. Zum Glück gibt es “Buddha Bowl”: Qvinoa, Kichererbsen, Avocado, Sweet Potato, Baby Spinat – und Satay-Sauce, die ich ganz ohne nichts geniessen könnte, einfach ein Fest im Mund.

Joka vanhoja muistelee…

…sitä tikulla silmään. En aio tehdä mitään viime vuoden katsausta tai muistella herkistyneenä menneitä, sillä onhan tässä aivan uusi ja puhtoisen tuore vuosi käsillä. (Ja viime vuoden kuvat söi virus).

lumi-jalanjaljet

Hypistelin joulukuusen hopeista tähtinauhaa miettien, että joko olisi aika palauttaa koristeet kellariin. Ulkona paistoi aurinko, ruusussa oli pari kukkaa ja voikukan siemenet vaikuttivat lentokuntoisilta, vaikka jokea peitti jääriite. Illalla pimeni, alkoi sataa lunta. Ensilumi. Sen verran on aikaa edellisestä, että piti mennä kokeilemaan miltä tuntuu narskutella kengillä valkoisessa. Ja tytär pohti terminologista dilemmaa: miksi suomeksi tarvitaan kaksi sanaa ja toinen niistä sisältää sateen, kun asian voisi ilmaista yhdellä, kuten saksaksi, “schneien”. Paremmaksi todettiin “lumettaa” ja “lumioi”.

lumi-joki

lumi-pampulat-puussa

lumi-oksat-ja-puu

Koska joulutunnelma tuli vasta nyt, aloitettiin koko juttu alusta. Iltakävely lumisateessa, kynttilöihin tulta, joulutortut pakastimesta, brie-hapankorput ja glögi tarjoiluun. Myöhemmin muistelemme ihanaa valkoista joulua.

Mutta koska kuitenkin on jo 2017, avaan uuden ja vielä jähmeän pöytäkalenterini. Olen niitä, jotka kulkevat kirjakaupassa eksyneen oloisina, luuhavat kaikissa nurkissa etsimässä sitä yhtä pientä riviä paperisia kalentereita. On totta, etten saa merkinnöistäni aina selvää, mutta tietokonevirus vei perusluottamuksen tekniikkaan. Se mitä on paperilla ei katoa. Ellei kaada kahvikupillista päälle. Tai hävitä kalenteria.

glogi

Siirsin menot, muistettavat ja tärkeät päivämäärät, mietin mitä kaikkea kokisinkaan tänä vuonna. Mitä haluaisin, miten tehdä vuodesta omani näköinen. Hausfraun olen heittänyt romukoppaan. Siis identiteetin. Ei se ikinä ole ollut täysin minua, mutta nyt se ei vastaa oloani ollenkaan. Jähmeys ja säntillinen jääköön, eläköön pura vida -filosofia. Pura vidalle on monta käännöstä, tilanteesta riippuen, vaikkapa “puhdas elämä” tai “täyttä elämää”. Rentous, coolius ja hyvä asenne, siinä pura vidan sisältöä.

Jos joskus sattuisitte poikkeamaan Costa Ricaan, “Pura vida!” on sopiva vastaus melkein kaikkeen. “Miten menee?” “Pura vida!” “Onko kaikki ok?” “Pura vida!” “Miten homma sujuu?” “Pura vida!” “Minkälainen tyyppi se on?” “Ihan pura vida!”

Ehkä juuri se, että ulkona vain kylmenee ja lumettaa, välillä myös lumioi, alkaa tropiikki hälyttää. Että eikö olisi jo aika päästää irti tästä ja käydä istumassa mangopuun alla, sukuloimassa ja kavereilla, tervehtimässä rannalla iguanoja ja rapuja.

Sitä odotellessa täytyy vain lisätä pura vidaa arkielämään. Aamiaisella vuoden ensimmäinen gallo pinto, papuja ja riisiä tabascolla terävöitettynä, proteiinia ja hiilihydraatteja kuulemma sopivassa suhteessa munakokkelin kera, sai jo aistimuistot heräämään. On helpompi olla pura vida, kun täydellinen kolmiyhtys, kahvi, appelsiinimehu ja gallo pinto antavat voimaa päivälle.

vuoden-eka-pinto

Riisi aamupalalla vaatii pura vida -asenteen omaksumista. Tummat jutut sen seassa eivät ole toukkia, vaan villiriisiä. Gallo pinton kaveriksi tarvitaan kahvia ja appelsiinimehua.

En resúmen: He decidido dejar la identidad tiesa y bastante aburrida de Hausfrau y dedicarme a ser una mujer pura vida. Relajada, cool y actitud correcta, suena perfecto para el año nuevo. El objetivo es  poder hacer mi 2017 ver así cómo soy. (Y por su puesto, gallo pinto en el desayuno, ayuda con el puravidaismo.)

Kurzgesagt:Mit meinem Buch Hausfrau – zu Hause in der Schweiz, bin ich mich mit der Hausfrau identifiziert worden. Aber das ist jetzt Vergangenheit, lang lebe die neue Pura vida Frau! Relaxed, cool und die richtige Einstellung – die sind die Zutaten für 2017, für so ein Jahr, das ich mir wünsche. (Pura vida kommt aus Costa Rica und bezeichnet das coole und entspannte Lebensstil. Und es funktioniert auch als Antwort für fast alles.)

 

Jouluisilla turuilla ja toreilla, kaikesta huolimatta

Istun sormet näppiksellä ja mietin. Mietin Berliiniä ja lähes samanaikaista Zürichin ampumatapausta. Jouluviikon ilon ja lämmön, odotuksen ja hyvän ilmapiiri sai myöskin osuman. Kaupungilla on vaisua, mutta liikkeellä ollaan. Angela Merkelin sanoin: “Emme suostu siihen, että pahan pelko lamauttaa elämämme.”

Nämä kuvat ovat aiemmilta päiviltä.

z-niederdorf

Zürich muuttuu joulun alla mausteilta ja viiniltä tuoksuvaksi keskustan peittäväksi ulkobaariksi. Joku marisi lehdessä, että eikö näitä mökkijuomaloita ole jo tarpeeksi, miksi avata vielä uusia. Mutta jokaisessa on oma tunnelmansa. Niederdorfissa (yläkuva) on rauhallista, boheemimpaa ja vähemmän porukkaa. Bahnhofstrassen ympäristössä pysähdytään hetkeksi ostosten välillä ja oopperan eteen tullaan kavereiden kera tai viettämään aikaa koko perheen kanssa, luistelemaan, syömään ja ehkä pienille jouluostoksille.

laulava-kuusi

Omalla joululistallani melkein ykkössijalla on Bahnhofstrassen sivukadulta löytyvä laulava joulukuusi. Nämä lukiolaiset ovat Wetzikonista ja esittivät sikermän englanninkielisiä joululauluja.

z-joulutori-yleis

Kauneimmat kulissit tarjoaa oopperatalon edessä Sechseläutenplatzin joulutori. Tungos vain on sitä luokkaa, että paikoittain on mentävä sinne, minne virta vie.

Kuppikakkuständin jouluisen kaakaon piti olla amerikkalaistyyliin ylitsepursuava ja herkullinen, päällä kermavaahtoa ja donitsi ja koristeita, mutta toteutus oli aika vaatimaton. Varjossakin oli reikä.

z-joulutori-juoma

Zürichin Hauptbahnhofilla kristallein koristeltu kuusi on varmaan yksi kaupungin kuvatuimpia. Katon alla ollaan säältä suojassa.

hb-tunnelma

Lähes jo perinteeksi on tullut myös läheisen pikkukaupungin Badenin Adventszauber. Vanhakaupunki on pieni, mutta tunnelmallinen. Pohjoismaalaisia, varsinkin suomalaisia, on joka kulmassa. Me tuppaamme kerääntymään yhteen etsimään joulua. Aineita siihen tarjoavat suomalainen Finnis.ch ja ruotsalainen Skandinavian Deli.

baden-joulukatu-natti

baden-katu-glogi

Zürichiläiset ovat ihmeissään, kun badenilaiset tarjoavat hyvää hyvyyttään glögiä, kuppikakkuja, piirakoita, keittoa ja pipareita. Ja vielä nuotiopaikan peittoineen!

baden-tuoli-nuotio

baden-enkeli

En resúmen: Los acontecimientos en Berlin y en Zürich ponen a pensar. El átmosfera de felicidad y esperanza también fue atacado. Pero como dice Angela Merkel, no vamos a dejar que el miedo de lo malo nos paralize la vida. (Las fotos son de diferentes ferias de navidad en Zürich y Baden, de la semana pasada)

Kurzgesagt: Die Ereignisse in Berlin und Zürich haben auch die Stimmung von Freude und Hoffnung attackiert. Aber wie Angela Merkel sagt, wir wollen nicht damit leben, dass uns die Angs vor dem Bösen lehmt. (Die Fotos sind aus Zürich und Baden, von letzter Woche)

 

 

Konvehteja mahan täydeltä

Pala suklaata palaa juurilleen: suklaaseen. Suuri suklaavertailu natsaa hyvin joulun kanssa, ajattelin. Ja pääsen suklaaostoksille! Heti ensimmäisen session jälkeen tajusin tehtävän mahdottomuuden: usean konvehdin nauttiminen suhteellisen nopeassa tahdissa aiheuttaa ällötyksen. Siksi alkuperäinen idea kolmen eri suklaavalmistajan herkkujen vertailusta typistyi yhteen.

konvehdit-keskimmaisiin-zoomattu-hyva

Marssin suoraapäätä täysin subjektiivisesti valittuun, omaan lempisuklaaliikkeeseeni, Läderachiin Zürichin Bellevuella. Hintataso on korkeampi kuin supermarketissa, mutta piirun verran matalampi kuin toisella puolen aukiota Sprünglillä. Konvehdin hinnaksi tuli jotakuinkin 1,30 Sveitsin frangia (n. 1,2 e).

Heti kun kotona availin pussukkaa, tuli selväksi, että suklaavertailun amatööri oli liikkeellä. Valitsin konvehdit tiskistä, enkä pistänyt muistiin, mitä kussakin on sisällä.

 

konvehti-puolikas-lahi

Liikkeen myyjä vakuutti, ettei konvehdien ulkonäkö kärsi matkalla pussissa. Pinnat kolhiutuivat kuitenkin jonkin verran ja kookossuklaasta varisi koristeita. Mitään traagista ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka jossain vaiheessa taisin nojata bussiissa kassiini kyynärpäällä. Konvehdit olisi yhä voinut laittaa kahvipöydän koristeeksi.

Toinen amatöörin virhe oli kirjoittaa arviot lippusille, joita tässä otsa rypyssä ja eri kulmista papereita käännellen yritän tulkita.

konvehdit-muistiinpanot

Kahden hengen vertailuryhmä (nimettäköön heidät Jäsen A:ksi ja Jäsen B:ksi) toteaa suklaista ensivaikutelman perusteella seuraavaa: alkoholittomat joulusuklaat ovat pääasiassa tähtiä, mikä on tylsää. Pussukkaan löytää tiensä yksi poikkeus: kuusella koristeltu soikio. Jäsen A:sta suklaat näyttävät hieman mielikuvituksettomilta, mutta kookoskoristeinen kutsuu maistamaan ja printtikuvioiset juhlistavat asetelmaa, samoin kultahippuset maitosuklaisen päällä. Jäsen B:stä viimeksi mainittu näyttää standardisuklaalta, eikä hän myöskään vakuutu printtikoristeiden teollisesta ilmeestä.

Pisteitä annetaan 1-10:n ja aloitamme silmään pistävimmästä tummasta printtikoristeisesta, jota Jäsen B epäilee mauttomimmaksi. Yllättäin se osoittautuu niin hyväksi, että saattaa voittaa koko kisan. Sisällä on jotain rapisevaa, maku hyvin pähkinäinen (13 pistettä).

Kahdeksasta neljä on täysin mielenkiinnottomia. Valkosuklainen printtisuklaa  vaatimaton (9p). Ruskea printti myös, maitosuklaa ja paahdetun karamellin maku eivät jostain syystä toimi (8p). Valkosuklaisessa raidoitetussa on sisällä marsipaania, joten odotimme sen pääsevän myös voittajakategoriaan, mutta yllättäin valkosuklaa ei sovi yhtään marsipaanin vahvaan makuun. Erittäin makea (9 p.). Kultahipuilla koristeltu suklaa jää jumbosijalle, todellinen pettymys, maistuu kummalliselle, liikaa joulua, ehkä anista ja inkivääriä (9 p.).

konvehdit-siististi-kaikki-kuvassa

 

Tässä vaiheessa olo on jo sitä luokkaa, että mieleen tulee kannullinen vettä tai vaihtoehtoisesti kahvia. Mietimme, pitäisikö pitää tauko ja syödä pari suolakurkkua, huuhdella suu ja jatkaa kisaa. Olisi ehkä pitänyt noudattaa viininmaistelun kaavaa, pureskella konvehti, makustella – ja sylkäistä pois. Mutta kuka hullu niin tekee?

Vertailuväsymys poistuu, kun maistamme raidoitettua maitosuklaista tähteä. Se saa Jäsen A:n haltioitumaan; sisällä on löysää karamellia. Yhdistelmä on hyvä, ylempi kerros konvehtia tasapainottaa alla olevaa makeaa karamellikerrosta (17 p). Myös standardisuklaaksi jo alussa luokiteltu kuusikoristeinen tumma konvehti yllättää, se on yksi parhaista. Jäsen A nauttisi tällaisen mielellään espresson kera. Ja Jäsen B rakastaa nugaata, joten edes koristeena oleva valkosuklaa ei tuhonnut makuelämystä (16 p.).

Ja voittajakonvehti on – rummutusta ja jännitystä – : tumma kookossuklaa. Jäsen A:n mielestä se on aivan eri sarjaa kuin muut, todella hyvää ja Jäsen B:n mukaan kevyempi, tasapainoinen, rauhoittava ja levollinen maultaan. Pisteitä kertyi lähes täydet: 19.

konvehdit-lahis-kookos-keskella

Voittaja keskellä: tumma kookoskonvehti

En resúmen: Hicimos una comparación de los chocolates de navidad de Läderach. Queríamos comparar de diferentes productores, pero resulta, que después de una sesión decidimos, que ya basta. No se puede o al menos en el medio hay que comer papitas o pepinos agrios o lavar los dientes para poder con tanto dulce. En general se ven deliciosas, pero un poco sin imaginación. Lo que está decorada con oro es una decepción: sabe demasiado a algo navideño, que no podemos identificar – tal vez anís o gengibre. Nuestro favorito es el chocolate oscuro con coco: es más liviano del sabor, fresquito y balanceada.

Kurzgesagt: Wir wollten Pralinen von verschieden Herstellern degustieren, aber anscheinend zu viel Süsses ist nur zu viel. Deswegen hatten wir nur Weihnachtsschokoladen von Läderach, mein Favorit in Zürich. Die meisten weihnächtliche Pralinen ohne Alkohol waren Sternen, das uns ein bisschen langweilig scheint. Von Geschmack her auch. Die Praline mit Gold war eine Enttäuschung – zu viel Weihnachtsgeschmack, vielleicht Anis oder Ingwer, aber sowieso komisch. Aber die mit dunkle Schokolade und Kokosnussraspel war wunderbar, eine perfekte Kombination, leicht und gleichzeitig cremig. So eine würde ich gerne mit einen Espresso geniessen.

“Rahat tai tiedostot!”

Meille tuli välirikko. Jo viikon alkupuolella tunnelma oli kireä ja kärjistyminen osui sunnuntaille, ensimmäiselle adventille. Emme minä ja T. ole koskaan olleet bestiksiä, mutta suhtaudumme toisiimme viileän kohteliaasti. Ei hyödyn lähdettä mollata, mutta eipä ole tarvetta lähempäänkään suhteeseen.

wienachtsmart4

Pisan kirkko ja joulupalmu

Kaikki lähti siitä, kun ajoin pyörällä ylämäkeä. En tiennyt vaihteiden rutinan olevan merkki jostain suuremmasta. Sain ne toimimaan myöhemmin, itse ja helposti, enkä sveitsiläiseen tapaan edes juossut lähimpään pyöräliikkeeseen etsimään mekaanikkoa. Sitten Suunnon kello ei enää tunnistanut sykevyötä. Tai ehkä sykevyö löysin toisen kellon. Pulssi katosi, näytti välillä sairaita lukemia ja katosi jälleen. Patterin vaihto ei auttanut, teknisestä tuesta ei vastattu. Seuraavaksi puoliso ei saanut enää sähköpostejani. Siinä vaiheessa nostin kulmakarvojani. Sunnuntaina tuli täyspotti. Kaikki tekstitiedostot muuttuivat hirmuliskoiksi tai siltä niiden nimet vaikuttivat. Virusohjelma vaati rahaa tiedostojen palauttamiseksi.

 

wienachtsmart5

 

wienachtsmart1

Pullpoikia, Grittibänz, kahta sorttia: suklaalla tai ilman.

Kun tietokoneeni kaapattiin päätin, että tähän se loppui, minun ja Tekniikan ystävyys. Olin yllättävän rauhallinen, verenpaine ei noussut ja jos Suunto olisi toiminut, syke olisi näyttänyt normaalia. Enhän osannut tehdä asialle mitään ja olihan kaksi ruudulla avoinna ollutta tiedostoa säästynyt, toinen niistä pitkän ajatustyön  vaatinut, vaikkakin niukasti edennyt kirjallinen askarteluni.

 

wienachtsmart10

Vasta myöhemmin ymmärsin mitä kaappaus tarkoittaa. Blogin joulukalenteri jää ilmestymättä. Joulukorttilista uupuu. Miten muistankaan kaikki jouluruuat ja löydän reseptit; olenhan haalinut niitä aina Keski-Amerikkaa myöten. Laskut ja selvitykset, vanhat kirjoitelmat – kaikki poissa.

wienachtsmart9

Minusta tämä kuusi olisi kaivannut kampaa. Tai ehkä se on masentunut.

wienachtsmart8

Koska oli adventti ja kylällä joulutori, ostin miesten voimisteluyhdistykseltä mukillisen kuumaa Glühweinia ja hengitin joulutunnelmaa, annoin sen lientää teknistä tuskaa. Tekniikan kanssa riidellessä jäi näkemättä Samichlaus, joulupukin sveitsiläinen serkku, ja hänen mukanaan torille tulleet Gommiswaldin kellonsoittajat, Trychler. Sekin jäi vielä selvittämättä, että miksi niitä lehmänkelloja pitää soittaa kyseisenä päivänä ja niin että kallossakin kaikuu. Se liittyy jotenkin juhlatilaisuuksiin. Palaan asiaan vuoden päästä. Ellei tekniikka petä.

P.S. Nyt hajosi hellan takalevy.

wienachtsmart6

En resúmen: Parece, que yo y la tecnología tenémos algún tipo de problemas de relación últimamente. Lo peor es, que un virus me secuestró la compu. Me devuelven los archivos si pago. Por dicha no saben, que lo  más valioso no se destruyó. Traté de olvidarlo en la feria de navidad de nuestro pueblo. Y hago planes de ir a vivir a un pueblo remoto, donde no hay electricidad.

Kurzgesagt: Wir haben Probleme. Ich und die Technik. Das schlimmste ist, dass alle meine Dateien entführt sind. Ich sollte bezahlen, dann kommt alles zurück. Vielleicht ist es eine Tragödie, dachte ich. Vielleicht ist es ein Glücksfall, dachte ich. Vielleicht wandere ich zu einem fernem Dorf aus, wo es keine Elektrizität gibt.

Raportti suomalaiselta joulutorilta Zürichistä

Päivien viiveellä toimitan katsauksen meille Zürichin ympäristössä asuville suomalaisille tärkeästä, ehkä tärkeimmästä, tapahtumasta. Vanhoja uutisia, ajattelette, ohimennyttä ja unohtunutta. Mutta ei, joulutorista alkaa jatkumo, kanelin, glögin ja suklaan tuoksu, vana, joka johdattaa kohti joulukuuta.

tori-ulkoa

Ensimmäinen piste: Zürichin Suomi-koulun glögi- ja herkkupöytä ulkoterassilla.

Jo parkkihallissa vaikutti epäilyttävän täydeltä. Sinivalkoisella lipulla tai hirvi-/porovaara-tarroilla varustettuja autoja oli enemmän kuin koskaan. Olin kirjannut mielessäni listaan ruispalat, sinappi, joulusuklaa, Tupla, hernekeittoa ja flunssapotilaalle jotain herkkua. Harpoimme Migrationskirchen raput ennätysvauhdilla; porukkaa oli jo lähdössä poispäin suurten kassien kera, vaikka aukioloaikaa oli ollut vasta tunti. Pelkäsin leipäni puolesta ja epäilin tuottavani potilaallekin pettymyksen.

lasti-torilta

Mutta Zürichin Suomi-koulun pöytä oli varustautunut yleisöryntäykseen: leipäpusseja oli vuorellinen ja kotimaisia makeita herkkuja vieressä. Glögipisteellä ja pullan luona jonotettiin. Sadattelin pientä pakastinta kotona ja tyydyin kahteen pussiin. Kyllä Sveitsistä ruisleipää tehdään, mutta sitä kirpeää happamuutta, jota meikäläisessä leivässä on, saa etsiä. Tänä vuonna etsinnät johtivat omaan taikinakuppiin ja hyväähän lämmin leipä oli, mutta arkipäivänä olisi mahtavaa, jos sen leipaisisi joku muu.

Latasimme kotimaisia marmeladeja laatikkokaupalla ostoskassiin, naapureille joulutervehdykseksi, ja jatkoimme sisätiloihin helpottuneina. Tärkeimmät oli hoidettu ja tyttären toivomat perunalaatikotkin varasin jo etukäteen Winterthurin Suomi-koulun Riikalta. Lanttulaatikot tekisin tänä vuonna itse, sillä innostuin kauniista ja suurista lantuista kylän lauantaitorilla niin, että ostin ne kaikki neljä. Torikauppias osaa jo varautua. Se outo pohjoisen nainen tulee aina näihin aikoihin ja vaatii punajuuria ja lanttuja – ja vielä raakoina. joulutori-sisalta

kakkupoyta2

kakkupoyta

Suomalaisen seurakunnan kahvipöydässä on sen seitsemää sorttia.

Ulkona oli harmaata, sumuista, kosteaa. Puissa vielä lehtiä, vihreitä ja monenkirjavia punakeltaisia. Ei vika säässä ollut, mutta mieli oli aamulla vielä kovin kaukana joulusta. Onneksi se oli lähellä, tässä salissa, joka oli tupaten täynnä porukkaa. Torille tullaan kaukaakin, eteläisestä Tessiinistä asti, tapaamaan tuttuja, maistelemaan lapsuuden makuja ja hakemaan joulumieltä.

joulutori-tiimi-ruoka

Keittössä on vauhti päällä, sillä nälkäisten jono on pitkä.

joulutori-tiimi-raija

Linjaston viimeisen silauksen aterialle antaa Raija.

ruokalautanen

Siinä se nyt on: lautasellinen jouluperinnettä.

Se samainen kotona kuumeileva potilas oli unelmoinut varhaisesta syksystä alkaen jouluateriasta suomalaistorilla. Tai ainakin osasta, sillä täytyyhän porkkana- ja lanttulaatikkohimon olla geeneissä, ehkä nyt vielä piilevänä. Mutta mehevää kinkkua perunoiden ja rosollin kera, sitä hän odotti. Ja Sirkku Tengvallin tiimi täytti toiveen pakkaamalla tuomani laatikot annoksella joulumakuja. Varmuuden vuoksi latasin mukaan myös lohileipiä ja vadelmasuklaakakkua. Ostoskassi oli täynnä, samoin vatsa. Torstaina, viritellessäni erittäin suomalaista lounasta pannukakun kera, huomasin mitä oli unohtunut. Se hernekeitto.

En resúmen: Estas fotos son de la feria finlandesa de navidad en Zürich. En la lista está siempre la mostaza, pan de centeno, chocolate, algunos confites (claro, de Finlandia), tal vez rollos de canela y siempre comemos un par de pancitos con salmón y por su puesto, un plato navideño con pierna de cerdo. Pero lo más importante es ir a respirar átmosfera navideña para comenzar la epoca. Y por su puesto, toparse con los amigos.

Kurzgesagt: Die Bilder sind von dem Finnischen Weihnachtsmarkt in Zürich. Auf meinem Einkaufsliste gibts immer Roggenbrot, Senf, Schoggi und andere Süssigkeiten (natürilich aus Finnland), manchmal auch Zimtschnecken und ohne Lachsbrötli mit Kaffee kann man nicht nach Hause. Und um ehrlich zu sein, dazu geniesse ich immer auch das Finnische Weihnachtsessen. Aber das wichtigste im Markt ist ein bisschen Weihnachtsstimmung einzuatmen und klar, mit den Freunden zu treffen.

 

4. ADVENTIN LUUKKU: TAIKALIINA

Kylällä puhuttiin hiljattain pieneen punaiseen mökkiin muuttaneesta pitkäkarvaisesta kissasta, jolla oli vihreät silmät. Ja sen isännästä, ukosta, joka oli ihan tavallisen oloinen, tervehti ohi mennessään, touhusi mitä touhusi, sen enempää hämminkiä aiheuttamatta. Silti jokin hänessä sai kyläläiset pähkäilemään. Kun kylän saunassa äijät heittivät kilvan kipakoita löylyjä ja kärvistelivät ylälauteilla, tuli ukko vasta jälkilöylyihin, kun lämpö oli pehmentynyt. Pihalle hän istutti kitukasvuisimmat puuntaimet. Ja kahviin hän pisti vain puolikkaan sokeripalan. -Kumma äijä, tuumivat muut.

Kaupasta hän haki jouluksi vain pienen kinkunpalan ja porkkanoita, eikä pistänyt niitä reppuun, kuten kylällä oli tapana, vaan veti vähäisiä ostoksiaan perässään kelkassa. – On se perin outo, pähkäilivät kyläläiset raitilla, kun kelkka sujahti niiden jalkojen edestä, huis-suih. Ihan kuin ukko olisi halunnut esitellä vaatimattomia ostoksiaan, jotka kiikkuivat puukelkassa sinne tänne, lumihankea lähestyen. – No, eipä ole rohmuamassa kaikkia herkkuja, ne pohtivat edelleen. Kyläkauppa oli pieni ja juhlapäiviä ennen oli kisaa siitä, kuka ehtisi saada komeimman kimpaleen juustoa, parhaimmat paakelsit ja herkullisimmat sapuskat omaan pöytäänsä ja oven edessä jonotettiin jo aamusta. Ukon tyytymistä vähään pidettiin, niin, no, merkillisenä. Juhlaksi piti kyläläisten mielestä olla parasta ja reilusti. Ja saaliilla rehvasteltiin viikkokausia. Se raukka, joka sai viimeisen juustonkannikan, rupisimmat ja pienimmät perunat ja sen leivän, mitä kukaan ei olisi halunnut, sääliteltiin kovaäänisesti. Ukko ei halunnut ottaa osaa kilpaan, kukaan ei silti tiirannut häntä pahasti, ainoastaan kummeksuen. Hän teki asiat omalla tyylillään, eikä näyttänyt välittävän kylän tavoista.

hbjoulu3

Päästyään mökkiinsä ukko haki kaapista punavalkoruudullisen liinan ja laittoi pöydälle kynttilän. Kinkkupaketista avautui mehukas tuoksu. Porkkanat kiehuivat kattilassa ja sen vieressä lämpeni glögi, jonka hän oli keittänyt jo edellisenä päivänä valmiiksi.

Ukko silitteli kissaansa ja hörppäsi mausteista juomaa odottaessaan porkkanoiden kypsymistä. – Saapa nähdä toimiiko minun viritykseni, äijä hihitteli. Aina se oli kuitenkin tuottanut tulosta. Kaikissa kylissä, missä hän kissansa kanssa oli asunut, niissäkin, missä kateus, ylpeys ja kyräily olivat edenneet aina vihanpidon asteelle.

Kyläläiset seisoskelivat torilla ja miettivät. – Mitä jos käytäisiin katsomassa miten ukolla siellä mökissä menee, ehdotti joku. Ukon pitäytyminen omissaan ja tyytyminen vähään oli alkanut huolestuttaa väkeä. Eihän siitä kunnon joulua syntyisi, parilla porkkanalla ja kinkun viipaleella, he pohtivat. Ja niin alkoi ukon mökkiä lähestyä pieniä lyhtyjä kantava retkue, lumihiutaleiden leijaillessa maahan .

hbjoulu4

Ukko oli laittanut lautaselleen kinkun ja porkkanoiden päälle lorauksen öljyä. Hän istui selkä ikkunaan, mutta tunsi sieltä tiiraavat katseet. Ukko virnisti ja otti käsiinsä punavalkoruudullisen liinan, jota hän ei ollut levittänyt pöydälle, vaan jättänyt sen viikattuna odottamaan oikeaa hetkeä. Ukko kääntyi sivuttain ikkunaa kohti, levitti liinan, laittoi lautasensa sen sisään, käänsi jokaisen kulman huolellisesti liinan keskelle, keskittyi hetkeksi silmät kiinni ja avasi sitten kulmat uudelleen. Hän vilkaisi ikkunaan ja näki ymmyrkäisiä katseita ja kuuli ihmetyksen huokauksia. Liinalla oli kokonainen kinkku, kannullinen kastiketta, laatikoita, sinappia, hillosipuleita, herneitä, perunoita, luumutorttuja, joulukakkua ja pipareita. Kyläläiset katselivat kykenemättä sanomaan sanaakaan.

Ukko meni avaamaan oven ja patisti lämpimästi väkeä astumaan sisään. Kun kaikki olivat saaneet täpötäydet lautaset käsiinsä ja puheensorina täytti huoneen, uskalsi joku kysyä ukolta, että mitä se kaikki vähään tyytyminen oikein tarkoitti, jos kotona vallitsi yltäkylläisyys. – Jos olisin tullut kylälle kilpailemaan parhaista herkuista ja vienyt isoimmat kinkun kimpaleet mukanani, olisitteko te nyt täällä nauttimassa illallisesta kanssani? Kyläläiset mutustelivat aivan hiljaa ja hörppäsivät joulukaljaa. – Porkkanat ja kinkku riittävät minulle hyvin, kahviin en tarvitse enempää sokeria kuin puolikkaan, pienestä taimesta se kuusikin kasvaa ja ylälauteilla saunassa nahkani kärventyy, mutta seurasta nautin. Mitä enemmän, sen mukavampaa, ukko myhäili. Puheensorina alkoi jälleen porista ja kyläläiset nyökyttelivät hyväksyvästi. Kissa kiersi sylistä syliin, kaikki halusivat silittää sen pehmeää turkkia ja tuntea sen kehräävän. Näin kaunista kissaa ei kylässä ollut koskaan nähty. Sen smaragdinvihreät silmät lupsahtelivat kiinni. – Kyllä me ihan vain kahvillekin oltaisiin tultu, joku sanoi ujosti. – Selväähän se, totesi ukko. – Mutta kun kerran koko kylä tuli tänne asti ja vielä jouluna, niin täytyyhän sitä juhlia!

hbjoulu

Jostain liinan helman liepeestä löytyi vielä suklaakonvehteja ja marmeladeja. Eikä kukaan tullut kahmineeksi parhaita ja suurimpia päältä. Tai ihmetelleeksi, että mistä niitä herkkuja oikein riitti.

¤¤¤

(Erittäin hyvällä tarkkuudella, lähes summamutikassa hyllystä valittu kirja: Sven Nordqvist, Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita. Ja täysin summamutikassa valitut sanat, joiden varaan tarina on kudottu (Nordqvistin Pesosta lämpimästi ajatellen): ukosta, alimmille, päästyään, kinkunpalan, porkkanoita, perässään, rohmuamassa, pahasti, katselivat, lumihiutaleiden)

(Kuvat: Zürich Hauptbahnhof, Christkindlimarkt)

3. ADVENTIN LUUKKU: TONTTUJEN LORVIKATARRI

Katselin saunatonttujen puuhia hirsisen kulman takaa. Yksi laahusti tonttuhattu vinossa vetäen perässään kelkassa muutamaa klapia. Toinen seisoi saunan terassilla ja näpelöi käsissään kuivattua vastaa, mutta silmistä sen näki, tämä tonttu oli ihan tonttu tai ainakin ajatuksissaan jossain täysin muualla. Saunasta kuului siivouksen ääniä, mutta harja, se ei liikkunut kuin silloin tällöin: shh, shh….Ja shh…shh. Ei ollut tekemisen meininkiä, eikä sen suurempia huolia huomisesta. Minulla sen sijaan oli. Joulu oli jo ovella, mutta joulusaunaan ei kyllä tällä menolla päästäisi. Eivät olleet saaneet edes kynttilälyhtyä ikkunalaudalle.

Iltasella olisi pirautettava Pukille. Me saunatontut olemme, ymmärsit aivan oikein, Joulupukin alaisia. Minä, saunatonttujen pomo tai no, emo, pidän huolta siitä että hommat hoituvat, kiukaat lämpiävät kuten kuuluu, hämähäkit on siirretty toisaalle, samoin hiiret, ilmassa tuoksuu saippua ja raikas koivu ja vastat roikkuvat saunakammareissa odottamassa saunojia. Joskus tulevaisuudessa työn perii tyttäreni, sillä Joulupukki on joutunut tossun alle ja tonttujen työt siirtyvät nykyisin äidiltä tyttärelle. Kyllä, meillä jyrää matriarkaatti, mutta sitä en tiedä kuka Joulupukin manttelin perii. Ehkä muori ottaa tehtävän vastaan, kun Pukki haluaa jäädä eläkkeelle ja keskittyä saunomiseen ja pipareiden paistoon.

– No niin, palataanpa taas asiaan. Selvääkin selvempää on, että saunatonttujen parissa on levinnyt lorvikatarri ja näin pääsesongin aikaan, se on huonoakin huonompi juttu. Nyt pitäisi miettiä jonkinlainen suunnitelma, kuinka piristää tontut paiskimaan töitä, ennenkuin Pukki lähtee liikenteeseen porokyydillään. Tietysti ajattelette, että nyt se höperö tonttutäti alkaa pyörittää seinässä olevan puhelimen levyä ja laittaa torven korvalleen, jollain isoäidin mummon aparaatilla, mutta ei, me olemme kuulkaas 2000-luvun tonttuja. Enkä minä mistään saunasta soittele, se nyt olisi aivan hullua. Nousen tietenkin saunan katolle, missä meillä on parempi kenttä.

 

joulutori1

Suursaunatonttu nousi tikkaita ylös ja istahti piipun viereen. Taivas oli tähtikirkas ja ilmassa tuoksui savu. Hän avasi läppärinsä ja naputteli skypen käyntiin. Pukki ilmestyi ruudulle ja Suursaunatonttu alkoi selvittää tilannetta. ”Minä olen huolestuneena seurannut valmisteluja, anelin rivakkaampaa työtahtia, uhkasin kylmällä riisipuurolla ja yritin lahjoa ylimääräisellä vastalla, mutta tulokset ovat laihoja”, hän selitti. Neuvonpitoa jatkettiin hetki, sitten Suursaunatonttu sulki läppärinsä, veti tonttuhattuaan syvemmälle päähän ja mietiskeli hetken huokaillen, mutta jo hiukkasen helpottuneena.

Seuraavana päivänä täky oli viritetty. Ja se huomattiin heti. Tontut olivat elämässään tottuneet päivästä ja vuodesta toiseen toistuviin rutiineihin ja pieni poikkeama sai heidät ihmetyksen valtaan. Jokaiselle oli katettu aamupuurolautasen viereen kultainen lipuke. Yhdeltä tontulta pääsi ihastunut huuto: ”Minulla on päivän erityistehtävä, olen Erityistonttu!” Suursaunatonttu myhäili tyytyväisenä, kun muut tontut parveilivat Erityistontun ympärillä. Tontun tehtävänä oli käydä arvioimassa jokaisen tehtävän eteneminen ja valita parhaiten siinä onnistunut. Sen lisäksi Erityistontun piti naamioitua ihmiseksi ja käydä laakson leipurin luona valitsemassa palkintopulla.

Suursaunatonttu hieroi tyytyväisenä käsiään yhteen ja totesi oman stressinsä kadonneen kokonaan. Kilpailunhalu oli herätetty ja kaikki halusivat voittaa ylimääräisen herkkupullan. Tätä menoa saunat olisi siivottu, seinät pesty, koivuhalot puukorissa ja vastat paikallaan, alta aikayksikön.

joulutori5

Kun viikko oli lopuillaan ja joulukalenterissa enää pari pari luukkua avaamatta, tuli eräs maalainen koputtelemaan Suursaunatontun tuvan ovelle. He olivat tuttuja pitemmän ajan takaa, maalainen tiesi kuka Suursaunatonttu oli ja päinvastoin. – Katsopas, mitä löysin tuolta kuusikosta, maalainen sanoi ja näytti kultaista lipuketta. – Sepä näyttää ihan minun ja Pukin yhteisprojektin osaselta, totesi Suursaunatonttu ja avasi lipun. ”Suursaunatontun joulubonus” luki siinä, vähän hatarilla harakanvarpailla kirjoitettuna. – No jopas , jopas, tämä nyt ei kyllä ole minun käsialaa, eikä kyllä Pukinkaan, se mietti, eikä hänelle sitäpaitsi pitänyt edes olla lipuketta. – Tulepas sisälle, mennään tupaan juomaan sumpit joulutorttujen kera ja mietitään tätä vähän, se ehdotti. Suursaunatonttu avasi tuvan sisäoven ja he astuivat lämpimään. Kaikki saunatontut olivat pöydän ääressä ja päivän Erityistonttu kilisti lusikalla glögilasiaan: ”Hyvä Suursaunatonttu. Me saimme tänään urakan valmiiksi, saunat ovat valmiita jouluun. Ennätystahdista on Sinua kiittäminen, sillä tunnustettakoon, että meillä oli jokin aika sitten pientä joulukuumetta ja työväsymystä. Siksi haluaisimme ojentaa tämän vastan, jonka tuoksussa sekoittuu koivu, eukalyptus, rosmariini ja suopursu. Ihan ilman Pukin apua emme olisi sitä saaneet aikaan, mutta sen sijaan tämä on meidän omaa tekoa.” Suursaunatontulle ojennettiin tonttujen saunan pipariversio, koristeltuna sokerikuorrutuksella ja hänen lempisuklaanapeillaan. Suursaunatonttu oli otettu ja vähän liikuttunutkin. Hänen tonttunsa olivat kunnon tonttuja, vaikka välillä vähän laiskoja. Tästä alkoi piparin syönti ja aaton odotus. Illalla Suursaunatonttu, vähän ennen nukkumaanmenoa, kiipesi tuvan katolle ja avasi läppärinsä. Tällä kertaa hän ei halunnut häiritä Pukkia, joka jo varmaan veteli sikeitä villasukat jalassa, valmistautuen pitkään matkaansa. Suursaunatonttu lähetti vain viestin, jossa oli peukku ylöspäin.

joulutori4

(Summamutikassa kirjahyllystä napattu kirja: Chris Stewart, Andalusialaiset sitruunat. Ja yhtä summamutikassa kirjasta valitut sanat, joiden avulla tarina on koottu: tyttäreni, suurempia, anelin, lähtee, huomattiin, ikkunalaudalle, elämässään, ihastunut, maalainen, laakson)

(Kuvat: Zürcher Wienachtsdorf Bellevue)

%d bloggers like this: