Ottaako rucola-tortellettejä vai margarita-tortellineja, pohdiskelin torilla sateenvarjon alla. Tuorepasta houkutti lounaaksi, puoli kiloa, kiitos ja kauhistus: 26 frangia eli 22 euroa. Käännähdin ympäri pastapussi kainalossa ja mies vieressä. Sateenvarjon alle työntyi tarjotin. Tuttu kiharapäinen tyttö kehotti maistamaan brownieta. “Ne on leivottu jauhomadoilla,” hän selvitti.

Ilman hyönteisiä: vas. suklaapipari gianduja-täytteellä, kuusipipari: Spitzbüebli, taustalla mangotäytteinen ja kanelitähti, Zimtsternli.

Mies tarttui heti leivonnaiseen, tottahan hän, kun on mies, yhden matoleivoksen syö. Katsoin ilmettä, jauhavia suun liikkeitä, etsin kuvotuksen oireita. Ei minkäänlaista reaktiota. Ajattelin silti jättää väliin, mutta lukioprojektin päämääränä ei ollut testata leivonnaisen makua, vaan selvittää, kummat maistavat herkemmin, naiset vai miehet. Tässä vaiheessa –tietenkin– lohkaisin palan ja totesin, että madoista viis, tänne brownie ja heti.

Ja miltä se maistui? Hyvältä ja suklaiselta, perusbrownielta. Miehen palassa näkyi kokonainen, sentin mittainen mato. Sen seuraksi olisin kaivannut kulauksen grappaa tai muuta makuhermot tappavaa. Mutta maistui kuulemma brownielta sekin. Aldo on koko ikänsä treenannut oman pihan cas-hedelmillä. Niissä on aina matoja ja nekin kuulemma maistuvat vain casilta, jota myös Costa Rican guavaksi sanotaan.

Chäs Hütten piparivalikoimaa

Osallistuminen proteiinipitoisen leivonnaisen tutkimusprojektiin tuli niin yllättäin, ettei yhdessä kädessä pastapussi ja toisessa sateenvarjo tullut lainkaan mieleen ottaa kuvia. Ja sitäpaitsi parin askeleen päässä juustokaupassa oli tarjolla varsinaista herkuttelua: jouluisten pikkuleipien maistajaiset, Weihnachtsguetzli Degustation.

Piparituottaja Ramona Marggi oli maistattamassa sveitsiläisiä joulupikkuleipiä piirun verran terveellisemmässä muodossa.  Käsityönä valmistetut leivonnaiset tehdään urdinkelistä, alkuperäisestä sveitsiläisspeltistä, ne ovat sokerittomia, matalahiihlihydraattisia, kuitupitoisia, laktoosittomia, vegaaneja ja osa myös vähäkalorisia.

Sveitsiläinen joulupiparit ovat tiukkaa tavaraa; muistelen lukeneeni, että yhden Zimtsternin, kanelitähden, kuluttamiseen tarvitaan tunnin reipas kävelylenkki. Mutta kuka jouluna kaloreita muutenkaan laskee? Maistoimme hasselpähkinäistä piparia, mangotäytteistä sydänpikkuleipää sekä toista gianduja-täytteellä. Lievä skeptisyys liian tervellisiä herkkuja kohtaan karisi: kotiin lähtivät suklaa-mango -pikkuleivät,  jotka ovat vähäkalorisia, sokerittomia ja kuitupitoisia sekä jouluinen valikoima seitsemää sorttia.

Yleensä terveyspiparit tuppaavat jäämään lasipurkkiin pitemmäksi aikaa. Nämä katosivat parissa illassa. Parhaaksi äänestettiin perinteinen hillotäytteinen Spitzbüebli ja mangotäytteiset pikkuleivät, joista löysimme tuulahduksen tropiikin joulua.

Sveitsissä hyönteistuotteet ovat jo myynnissä, ihan tavallisesta supermarketista saa jo välipalapötköjä heinäsirkkajauheella. Niitä tulen vielä maistamaan ja hyväksyn ne sen enempää asiaa pohtimatta yhdeksi arjen proteiininlähteeksi. Kokonaiset jauhomadot herkuissa sen sijaan jättäisin Halloweenin sesonkisyömiseksi. Sen sijaan adventin aikaa odotellessa maistelen mielelläni kahvin kanssa Bäckerei “gsundin” leivonnaisia ja joulua kohden lähestyn pikku hiljaa ihan perinteisiä, rasvaisia ja sokerisia suomalaisia joulupipareita.

En resumen: en la feria nos dieron para probar un brownie con gusanos para proteina. Estaban investigando, quienes están más listos para poner un gusano en la boca, mujeres o hombres. Primero tenía mis dudas, pero ya que no podía quedarme como el cobarde de la pareja, comí un pedacito. Y – muy rico. Y lo siento, no hay fotos del brownie ni del gusano. En vez, seguimos de la feria a Chäs Hütte, la tienda des quesos, en una degustación de galletas de navidad suizas. Sin insectos, pero saludables, sin azúcar, con mucha fibra y de escanda suiza.

Kurzgesagt: in Zolliker Wochenmärt hatten wir die möglichkeit Brownie mit Mehlwürmer zu probieren. Es war eine Studie, wer greift lieber zu, die Männer oder die Frauen. In dem Fall hatte ich keine Wahl: ein Stück und runterdamit. Sehr fein, muss ich sagen. Aber der Wurm da zu sehen war schon ein bisschen viel. Zum Glück gab es eine Weihnachtsguetzli Degustation von Bäckerei “gsund” in Chäs Hütte. Das war pur geniessen und dazu -natürlich- gesund.