Kukkamaraton, aurinkoa ja pullaa

Kukkamaraton, aurinkoa ja pullaa

Odottelen järven toiselta puolen harmaana lipuvaa sadetta. Tunnen itsenikin janoiseksi, niin kauan on siitä, kun edellisen kerran saimme maastoa kosteuttavan edes heikohkon kuuron. Hasselpähkinä ikkunan alla on jo hiirenkorvilla. Se riemastunee sateesta. Huomenna oksissa saattaa roikkua elefantin korvia – tai ainakin isohkon koiran.

Viikonloppuna oli tehtävä vaikeita päätösiä. Talvikausi vuorilla vetelee viimeisiä, mutta vielä olisi voinut. Kirsikat ja magnoliat sun muut kukkivat hulluna, ehkä myös viimeisiä päiviä, sillä sade riipii niistä terälehdet ja hehkeyden. Niitä pitäisi käydä katsomassa niin paljon, että illalla olisi varmasti silmien sulkemisen hetkellä mieli täynnä vaaleanpunaista.

Ja sitten ne semlat. Tarjolla on vuoden viimeiset. Oma laskiaispullakauteni loppui jo aikaa sitten, mutta sitten kuulin vegaasesta leipomosta ja jokaviikkoisesta pullatuotannosta. Jos kerran Zürichissä on vaikkakin ruotsalaisia laskiasipullan serkkuja, olisi väärin olla niitä testaamatta.

Päivät ovat menneet aurinkoa metsästäessä, kahvit ulkona, lounas ulkona, iltaruokakin auringossa. Iho auringosta pikkuisen säikähtäneenä. Kevätesikkomeriä nurmikoilla, kaikenlaista kukkarunsautta.

Siis silloin kun ei ole pitänyt istua sisällä. Mutta nämä hetket ulkona ovat olleet tärkeitä.

Välitilassa, työn ja auringon siirtymässä, otin kuvan, jotta sadeviikolla muistaisin nauttineeni. Kameraan virittyy varmaankin joku aurinkoisen hetken filtteri, sillä olen siloposkisempi kuin koulutyttönä.

Pullakaupan eli Moonshopin kadulla Bertastrassella leijui vaaleanpunainen sade; kirsikkaluumupuiden terälehdet olivat jo varisseet päiviä maahan, enää oli jäljellä haalea muisto kauneudesta. Zurlinderstrassen risteyksessä kuhisi, mehiläisiä ja kukkapaljoutta kuikuilevia. Valkoisiin japaninkirsikkapuihin tuskin olisi mahtunut enempää kukkia. Kadulla istuivat jonkun liikkeen kenties omistajat; he katselivat laiskahkosti ja jotakuinkin kärsivällisesti intoilijoita.

Kädet täristen kannoin semlakassia yrittäen olla tärisyttämättä kallista lastia. Olin juuri käyttänyt 29 frangia pullaan. Miten tuhlaavaista ja hullua.

Kardemummapulla näytti korvapuustilta, mutta oli tiukempi, makeampi, kuivempi ja kaneliton. Jos yritti unohtaa sen korvapuustiasian, tämä oli hyvää. Ehkä se tosiasia, että laskiaispulla mantelimassalla ja vattuhillolla voi maksaa 9 frangia olisi hieman hidastanut ostopäätöstä. Ehkä olisin päätynyt vain mantelimassaiseen. Pelkkä hillollinen ei ollut vaihtoehto. Jos siis olisin katsonut hintakylttiä. Syytän kevätriemastusta, kukkaloistoa. En tajunnut yrittää olla järkevä.

Kotona pihalla viritin pöytäliinan ja pyyhin hämähäkinverkot tuoleista. Makuraati oli sitä mieltä, että kaikki pullat olivat luonnollisesti erilaisia kuin omat leipomukset – jotka todettiin paremmiksi – mutta myös ikäänkuin toiseksi lajiksi. Ja ylihinnoitelluiksi, hyvin zürichiläisiksi siis.

Ei kotoa tarvitse välttämättä mennä kaupungille asti kukkapuita katsomaan, niitä on joka nurkalla. Lähikurvissa, lenkillä kohti seuraavaa kylää, valtavia magnolioita vanhojen talojen pihoilla, vaaleanpunaisia kirsikoita vaaleanpunaisten asumusten edustoilla.

Haahuiltiin siis vain katua eteenpäin, puulta puulle, vaaleanpunaiselta valkoisen luo. Ja puiston portista sisään.

Villa Patumbah, 1800-luvulta, nykyisin suojelukohde puutarhoineen, on kuin ylistys keväälle. Punavalkoisia valtavia makeasti tuoksuvia magnolioita, valkoinen kirsikka, kapealehtisiä lerppamagnolioita (ei, tämä ei ole kasvitieteellinen nimitys) ja ne koristeelliset rakennukset, jotka luovat satumaiset kulissit.

Oikeastaan oli se ja sama missä kävelee tai mihin. Piti vain päästää kevät sisään. Tervetuloa!

Aurinkopaussi ennen sisähommia.
A moment in sun before work inside.
Kirsikkaluumun kukinta lopuillaan.
Cherryplum in the end of the blossoming.
Viimeiset kermapullat.
The last semlas of the season.
Voi tätä kukkien määrää!
An enormous amount of flowers.
Parvekke kukkien keskellä.
A balcony behind the flowers.
Ei nämä talotkaan ole hullumpia.
The houses are not that bad either.
Pullat kärsivät vain lieviä vahinkoja matkalla.
The pastrys suffered just little damage on the way.
Juoksulenkin vakio ihasteltava.
A obligatory stop to admire (on my jogging route).
Vanhojen pihojen kauneutta.
The beauty of old gardens.
Villa Pathumbah on jo itsessään kaunis, kevätasussa vieläkin hehkeämpi.
Villa Patumbah is beautiful, in it´s springclothing even more amazing.
Tuoksu? Makeahko.
The scent? Sweetish.
Patumbahin muuta kukkaloistoa.
Other flowers by Patumbah.
Onhan nää nättejä.
Beautiful, or what?!
Hörsyläkirsikka, ei myöskään virallinen nimitys.
Some sort of cherry, I suppose.
Lerppamagnolia. Ei myöskään virallinen nimitys.
Also sort of magnolia.
Kukkaa pukkaa.
A looot of flowers.

En resumen: Este era el fin de semana de la culminación de florecimiento de magnolias y diferentes cerezas en Zurich. La ciudad se viste en la primavera en rosado y blanco. Vean las fotos en el blog.

Kurzgesagt: Zürich, bekleidet im Frühling, ist rosarot und weiss. Sonne pur, Magnolias und Kirschbäume mit tausende Blumen. Danke, wir haben es in vollen Zügen genossen.

Aurinkoa ja juustoa Savogninista

Aurinkoa ja juustoa Savogninista

Täällä ihan mummoina töpöttelen, pohkeiden hapotus ei tunnu laantuvan. On rullattu ja venytelty ja joo, myös ajettu pyörällä mäkeä ja käyty salilla, joten ei ihme ettei palautumista tapahdu.

Kävin hakemassa lihasjumit alamäkipatikasta. Tämä oli ikäänkuin eksentrinen treeni, jossa siis jarrutellaan koko matka. Sitä tarvitsisin etureisille. Tai no niin, saattoi olla myös kyse siitä, että väsytti ihan sikana ja reilut kahdeksan kilometriä puolen kilometrin korkeuserolla kenties kosteassa lumessa ei ollut omiaan houkuttelemaan ihmistä ulos. Oli silti ihan hyvä, sillä Saharan pölyä oli sittenkin vielä ilmassa.

Joten koska oli sunnuntai, lähdettiin sillä mielellä, että nautitaan auringosta, hengitetään korkealla ohutta happea ja tepastellaan uusissa maisemissa.

Savignon lienee viininystäville tuttu. Ja koska viiniin sopii juusto, niin ehkä myös Savognin. Jälkimmäinen on siis kylä itäisessä Sveitsissä Sursésin alueella. Pari tuntia autossa pisti vähän miettimään, mutta herättiiin ajoissa ja oltiin hyvissä ajoin lähtöpisteessä.

Ei ruuhkaa, tilaa parkkeerata, kaksi ihmistä jonossa lippuluukulla ja kuplahissiin käveltiin suoraan sisään. Ylhäällä Somtgantissa raikasi musiikki, konttibaarin pitäjä hymyili ohimeneville järjestellessään systeemejä, aurinko paistoi niin täydellä voimalla, etteivät edes kaikkein vahvimmat aurinkolasit tuntuneet olevan tarpeeksi ja voi sentään niitä lumikenttiä ja huippuja.

Kotona kukkii kaikki, metsissä valkovuokkomättäät, pihalla narsissit, aprikoosi, kevätesikot ja muut. Savogninin kylällä oli lumesta jäljellä vähäiset kinokset reuna-alueilla, ylhäällä parissa tuhannessa metrissä reilu metri kinosta. Erehdyttiin molemmat muutama sentti lanatun polun, ei, vaan varsinaisen straadan viereen ja ensin humpsahti Aldo ja sitten minä. Reittä myöten hangessa.

Eväsleivät ja banaani-kookosmuffinsit oli mukana, mutta kahvi unohtui kotiin. Paussipenkillä tuuli kylmästi, eikä kylmä vesi pullosta auttanut hytinää. Seuraava kyltti Tigiaan oli lupaus aurinkoterassista ja maitokahvista.

En odottanut ihmeitä, sillä liian usein upea näkymä tarkoittaa surkeaa sapuskaa. Höpertyneenä kaikesta ihanuudesta, kimmeltävistä rinteistä ja huumaavasta valkeasta olisin kyllä nyt ottanut laihankin kahvin iloiten vastaan, kunhan se olisi kuumaa. Hetken voisimme istahtaa, oli paikka minkälainen tahansa.

Pikkuisen puumökin terassilla oli leppoisaa, ruskeiksi paahtuneet paikalliset polttelivat vitriinistä löytyviä sikareita ja aika tuntui pysähtyneen. Oltiin tässä. Auringossa rupattelemassa.

Ruokalistalla oli paikallisia herkkuja, lähiruokaa. Mangoldikääryleet, capuns, tunnistin. Eväsleivät olivat tukuisat, joten siirryttiin suoraan kahviin. Ja marjapiirakkaan. Tämä oli retki, jolloin pulssi nousi vain kahdesti. Kun katse kohtasi yläasemalla lumihuiput ja piirakan kahveineen tullessa pöytään.

Keittiössä häärää oikea kokki ja maut olivat paikoillaan, sumppikin ihan aitoa, eikä mitään pulveria. Terassin ohi käveli muutama, kaikilla hymy kasvoilla. Ihmeellinen paikka. Elähdyttää nuupahtaneenkin ihmisen.

Loppupäässä reitti koukkasi lanatun tien sivusta, vaihtoehtona upottava hanki tai jäinen polku. Costaricalainen valitsi suoran tien hangen poikki, suomalainen kipitti pitemmän kautta, koska ei halunnut lunta kenkään. Toinen meistä jumittui polvea myöten talveen.

Savogninin kylältä haettiin vielä juustolan automaatista muutamat kimpaleet -yllättäin- Savognin-juustoa. Tietenkin sitä voimakasta. Lehmät ovat syöneet näiden rinteiden heinää ja juusto todellakin lähituotantoa.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä kurkkaamaan Unescon maailmaperintölistalla olevan Solis-sillan profiilia ja tietenkin alas rotkoon. Siinä missä vesi oli paikoillaan, se oli vihreää, putouksessa toisella puolen sinertävää.

Päivä on pidentynyt sen verran, että ehdittiin kotipihalle aperolle maistamaan juustoa. Aurinko jäi paistamaan mieleen koko yöksi.

Kevät on kavunnut jo näinkin ylös.
Spring has climbed already pretty high on the mountains.

Raamit on vielä syvällä lumessa.
The frame is still deep in the snow.
Vasemmalla Saharan värjäämää vuoristoa, oikealla yhä valkoista.
On the left side Sahara sand on the mountains.
Tässä voi soitella lähtömusiikit patikalle.
Cowbells for the start of the hike.
Ihan täydellistä ja kauhee paiste.
Just perfect and really bright sunshine.
Tässä mitään hymyillä. A picture is a serious thing.
Savonginin lähihuiput.
The peaks near Savognin.
Lisää lehmänkelloja.
More cowbells.
Naparetkeilijä Helve.
Polar explorer Helve.
Nuo tulivat lounashetkeeni. They came in my lunchmoment.
Lehmien kesäkoti.
Cows do live here in summer.
Lupaa safkaa.
A promise of food.
Laskettelijoiden ja patikoitsijoiden tie risteää. The paths of the skiers and the hikers cross here.
Kahvipaikka näkyvissä.
Coffeeplace on the sight.
Hetki piirakalle.
A moment for a pie.
Tönö kuppilan vieressä.
A hut beside the restaurant.
Hän valitsi suoran tien ja upposi.
He chose the direct way and sank.
Kevättä ristin ympärillä.
Spring around the cross.
Viimeiset metrit keväistä vuoristopatikkapolkua.
Last meters a snowfree (almost) mountain hikingpath
Paksi täynnä juustoa.
Trunk full of cheese.
Solis-siltaa.
Solis-bridge.
85 m sillan alla.
85 m under the bridge.
Tuliaisten maistelua. Ilta-auringossa aromit vahvistuvat.
Tasting of the souvenirs.The flavours get stronger in the evening light.

En resumen: En Zurich ya es la primavera con flores y temperaturas de cafecitos en el sol, pero en las montañas arriba sigue un rato más el invierno. En la caminata cuesta abajo en el sol del Savognin el pulso subió solo dos veces, primero cuando vimos el paisaje y otra vez cuando el queque llegó a la mesa en el restaurancillo.

Kurzgesagt: In Zürich herrscht schon Frühling, aber in den Bergen findet man noch ein bisschen Winter. Die Wanderung bergab war Genuss pur; der Puls ist nur zwei mal gestiegen, als wir die Aussicht mit Schneebergen gesehen haben und als der Kuchen auf den Tisch gelandet hat.

Se on täällä, niin ja kevätkin

Se on täällä, niin ja kevätkin

Räpellän näppiksellä. Kirjoitan ja pyyhin pois. Ei tee mieli olla haaskalintu, tuoda painolastia lisää muutenkin vaikeina aikoina, toisaalta riemunraikas huutelu ihanuudesta tuntuu sekin väärältä.

Joten sukellan asiaan melko neutraalein realiteetein.

Eilen kävin PCR-testissä, ensimmäisen kerran, mikä sekin kai on luettava saavutukseksi. Sairaalan, jossa ovat mm. syntyneet Roger Federerin kaksoset, kuvittelisi satsaavan testipaikkaan edes pikkuisen. Yksi kontti oli odotustila, toinen yhdistetty toimisto ja näytteenotto. Odotusaika lyhyt, sateessa seisten, toimistomies varmaankin entinen saksalainen lihakauppias (puuttuvasta sormenpäästä päätellen), stressaantunut ja pahantuulinen. Itse näytteenottaja vain kirurginen maski päällä, paljain käsin, huomaamaton ja nopea.

Vaikka olin maistanut positiivisen tyttären jätskiannoksesta, näytti testi negatiivista ja toivoakseni jää myös siihen.

Päivä oli jotenkin surreaali, valaistusta myöten. Lopunajan uhkaa, taivas kuin mandariini, hämärää mutta punertavan kellertävää. Saharasta oli pöllynnyt hienoa hiekkaa oikein kunnolla tällä kertaa.

Se saapui Sveitsiin matalapaineen kera ja hento sade avasi pihalla ensimmäiset narsissit. Rosmariinin alla kyyhöttävä hyasintti on vähän surkea tapaus, siinä on kolme kukkaa, mutta ilahduin siitäkin.

Viikonloppuna olo oli kevyt kuin iloisesti lurittavalla peipposella; metsässä valkovuokot olivat aurinkoisissa paikoissa räväyttäneet terälehtensä levälleen, pikkuruiset kevätesikon keltaiset serkut (joiden nimeä en taaskaan muista) samoin, krookusmeristä puhumattakaan.

Peltoja oli valmisteltu kylvöön, tuoksui mullalta ja lannalta, siis keväältä. Ensimmäiset magnoliatkin raottelevat jo nuppujaan, muutamassa viikossa niiden huumaamat kuljeskelevat ihastelemassa vaaleanpunertavia upeuksia. Sen jälkeen vaelletaan katsomaan kirsikankukkia kaupunkikortteleissa, ehkä villinarsisseja vuorilla, krookuksia Emmentalissa.

Kiitos luonto tästä showsta. Niin kauan kun maasta pukkaa versoja, on toivoa.

Anemone nemorosa
Lehdet kevätesikon, mutta nimi oli…?
Some sort of cowslip, a wild one.
Tulossa seuraavaksi: magnolia.
Coming up next: the magnolias.
Pelto vihertää.
The field is getting greener.
Pian valmiina kylvöön.
Soon ready to sow.
Tunnistatko tästä hyasintin? Do you recognize this as a hyacinth?
Hyvin keltainen ja kaunis.
Very yellow and beautiful.

En resumen: Mientras nacen los retoños, hay esperanza.

Kurzgesagt: So lange, dass es Sprösslinge gibt, gibt es auch Hoffnung.

Paineita tasaamassa

Paineita tasaamassa

Heräsin aivan kaamean väsyneenä, jokaista lihasta juimi ja tuntui, että tänään jään tänne peiton alle huppuun ja katson läppäristä sarjoja. En varmaan ole ainut suomalainen, eurooppalainen, jonka unet ja verenpaineet on koholla.

Mutta se aurinko. Paiste oli niin kirkas, etten olisi voinut puhtain omintunnoin pysyä sisällä muhimassa raatelevassa tainnoksessa. Se toinen keino yrittää vältellä jatkuvia katastrofiajatuksia on uudella reitillä navigointi.

Koska väsy, ei liukas ja korkea tullut kysymykseen. Ripaus toivoa, kevättä, sitä lähdimme Aldon kanssa etsimään Teufenin kylän liepeiltä Appenzeller Ausserhodenista.

Kohtasimme

-Lukemattoman määrän Appenzellin maalaistaloja

-Vuoret usvan takana

-Ainakin 15 kissaa

-Lehmiä kolmen ryhmissä

-mustavariksia neljän ryhmissä

-erilaisia lampaita

-törkeän kylmän viiman

-kahvipaikan näkymällä ja perinteisellä appenzelliläisellä meiningillä: paikallista, itsetehtyä, lämmöllä ja koko perheelle. Hyvää kahvia ja maukasta kaakkua.

-leipomon puu-uunilla

-hauskoja appenzelliläisen Spitzhauben-rodun kanoja

-patikkasukkakaupan pöydällä

-Alfred Vogelin, luonnonlääketieteen pioneerin (ne auringonhattutipat!) yrttitilan

Ensimmäinen kissa oli niin valkoinen, ettei kamera kestänyt mukana.
The first cat was so white, that the camera got confused.
Sarah sponsoroi reitille Sveitsin lipun.
Sarah had sposored a Swiss flag on this road.
Asfalttia ylös, peltojen välissä, eikä ketään missään.
Asphalt road uphill, between the fields and nobody around.
Appenzelliläistä maaseutuarkkitehtuuria. Taustalla olisi vuoria. Jos näkyisi.
Appenzell countryside architecture. On the background there would be mountains. If there wasn´t the haze.

Tässä talosessa voisin asustella.
I could live in this house.
Tässä pitäisi mennä patikkapolku. Liukasta ja ylös. Slippery hikingpath uphill.
Shamaani mukana. With the shaman.
Sveitsissä ollaan ajasta tarkkoja.
In Switzerland we are very pedantic when it comes to the time.
Arrogantti lammas tuli tarkastamaan ohikulkijat. An arrogant sheep came to check the hikers.
Se siitä saa kun tarpoo peltojen poikki. This happens when you walk on the fields.
Itätuuli oli hyytävä ja maa jäässä, tässä luntakin. Lähes kierien mentiin kuitenkin alempi mutainen osuus niitystä.
The eastwind was freezing and the ground was frozen. But the slippery and muddy meadow was the part, where we almost rolled downhill.
Yritin huomaamatta ottaa appenzelliläiskuppilan rakennuksesta kuvaa.
Tried to take imperceptibly a picture of the coffeeplace.
Appenzelliläinen omenafladen.
Appenzell apple Fladen.
Huom. hanskakäsi kuuluu suomalaiselle, ei costaricalaiselle.
Notice: the hand with the glove belongs to a Finn, not to the Costarrican.
Olisi leipää ja muita herkkuja puu-uunista.
There´s bread and other goodies directly from a wood oven.
Tästä käydään leipomoon.
The door to the bakery.
Ja seuraava maatalo. Taustalla paikallisia kukkuloita. Next countryhouse and the local hills.
Patikkasukkia tarjolla.
A hikingsockshop on the table.
Valitse haluamasi ja maksa laatikkoon tai sovelluksella.
Choose the ones you want and pay to the box or with the app.
Alfred Vogel kehitteli kuuluisia yrttitroppejaan täällä Teufenissa.
It was here in Teufen, where Alfred Vogel was making his herbal remedys.
Teufen ja usvaiset vuoret. Teufen and the misty mountains.

En resumen: Estoy supercansada y tensa en esta situación de Europa, del mundo. En vez de quedarme abajo de la cobija viendo series me consentré en un nueva ruta en Appenzell. Y me topé con un montón de gatos, vacas, tranquilidad y un pedazo delicioso de queque.

Kurzgesagt: Bin super müde und gespannt und sicher so geht es euch auch in dieser Situation in Europa. Ich wollte eigentlich nur im Bett bleiben und Serien schauen, aber habe dann geschafft auf einen neuen Wanderweg in Appenzell mich zu konzentrieren. Und habe unterwegs mit wenigstens 15 Katzen, vielen Kühen, Ruhe und einen Stück feinen Apfelfladen getroffen.

Rauhaa, rakkautta ja pullia

Rauhaa, rakkautta ja pullia

Kun maailma nyrjähtää, on pakko miettiä kuinka pitää itsensä kasassa, oli uhka miten lähellä tai kaukana tahansa. Pelko on todellinen joka tapauksessa.

Minä lähdin liikkeelle. Tarvitsen happea ja vastusta; sen jälkeen tulee tyyneys, jos on tullakseen.

Luontokaan ei pyristellyt vastaan, oli kirkas taivas, pieni puraiseva pakkanen. Tänään ei mentäisi valloittamaan huippuja. Vain vähän metsää, pikkuisen mäkeä, narskuvaa lunta ja jonkunlaista irti päästämistä. Hengähdystä.

Mutta koska ollaan vuoristossa, mäki on edessä. Se hyvä puoli hangessa ja rinteessä on, ettei todellakaan tule mietittyä millä mallilla mikään on. Tai tulee, mutta hyvin pian on pakko yrittää saada tarpeeksi happea ja keskittyä polkuun.

Siinä samalla purimme huolet ja realiteetit, mahdollisuudet ja mahdottomat. Aurinko häikäisi ja seutu oli traumhaft, aivan upeaa, kuten Illgaun kuplahissiasemalla lunta lapioinut mies totesi. St. Karl on sanoman mukaan rauhan tyyssija, missä energiat saadaan tasapainoon. Ei yhtään liikaa sanottu.

Ennen lähtöä olin täyttänyt laskiaispullat mukaan, mansikkahilloa ja kermaa. Tajusin kyllä kantta kiinni survoessani, ettei se ole järkevää. Mutta välikö sillä, pullalla voisi kaapia tursuuneet kermat. Pääasia, että kermapullat repussa. Ja kahvia, sitä myös.

Mihinkään aivan ihmisten ulottumattomiin ei menty, eikä edes kovin korkealle, mutta silti olimme kovin kaukana kavalasta maailmasta. Muutamat kävelivät, pari suksi murtsikkaladulla ja rinteessä oli kourallinen laskettelijoita. Leppoisaa ja aurinkoista.

Takaisin Schwyzin kaupungin läpi ajettaessa rakennuksia koristivat karnevaalin narrit. Se tuntui jotenkin väärältä. Ei koristeet, vaan itse juhlinta. Mutta kuka minä olen sanomaan mikä on oikein ja mikä ei. Vaellushousujen polvissa on kermaa ja posket hehkuvat auringosta. Minäkin olen niitä hyväosaisia.

Alhaalla vihreää, ylhäällä valkoista.
In the valley green, up in the mountain white.
Huurre oli koristellut puut.
Frost decorated the trees.
Pikkuruinen köysirata-asema.
Tiny cablecar station.
Melkein ylhäällä. Lupaavaa.
Almost up in St.Karl, very promising.
Pikkuruinen oli hissikopperokin.
The gondola was tiny too.
Tässä huokailtiin hetki. Niin kaunista.
Had to breath for a while to calm down; such a beautiful place.
Menossa metsään.
On the way to the forest.
Tästä ovat menneet lumikenkäilijät.
Snowshoepath.
Murtsikkalatu.
Crosscountry skiing possibility.
Näkymät Zugerseelle.
View to the lake Zug.
Lähellä korkeinta matkan pistettä.
Getting near the highest point of the hike.
Kyllä evästä pitää olla.
You gotta have some snacks.
Vähän liiskana, mutta laskiaispullia joka tapauksessa.
Finnish semla for coffee.
Löysin muuten kevään. Keskittyminen on pullansyönnin a ja o.
Gotta concentrate while eating. Btw. I found the spring.
Ei kovin suurta tungosta T-hissin asemalla.
Not very busy t-lift station.
Tästä takaisin.
Towards the gondola.
Sinistä ja valkoista, tummin havumetsäläikin.
Blue and white with some dark woods.
Pitäiskö kuplahissin puhelimeen vastata jos se soi?
Should we answer the gondola phone if it rings?
Schwyz ja karnevaalimaski partsilla.
Schwyz and the carneval decoration.

En resumen: En los tiempos dificiles, lo único que me tranquiliza es moverme.

Kurzgesagt: In den schwierigen Zeiten, das Einzige das mich beruhigt ist die Bewegung.

%d bloggers like this: