Urbaani kesä oli se juttu. Käyskentelyä kuumilla tuoreelta asvaltilta tuoksuvilla kaduilla, kahvia torikahvilassa, konsertteja ulkosalla. Hiipuvan illan tuntu, kun kaikki oli vielä alkamassa. Kuiskuttelut pimeässä, lämpimät kalliot, pyöräilyt kasteisessa yössä.
Hilja kipaisi Kotkan metsään hetkeksi. Sieniä ei ollut lainkaan. Näimme muutaman, tämä oli ainut syötävä.Tatti pannulle.Sammalta on kosketettava.
On se vieläkin, nautin kesäkaupungista. Herneistä torilta, jäätelöstä. Siitä, kun vaatteita vähennetään ja tuuli pyyhkii jalkoja. Kaupunkijuhlista. Suomessa merilman puhalluksesta, Sveitsissä kirkkaasta järvivedestä. Pikkuhiljaa tummenevista illoista, niistä, jolloin vielä voi istuskella ulkosalla ilman takkia ja on haettava kynttilä, koska ei näe enää edes lepakoita.
Oli säitä.Olen varma, että nämä elävät heti kun kääntää selän.Kuivaa jäkälää, kuin aseteltuna kanervien edustalle.Kuivakan suon vihreää partaa.
Metsästä, luonnosta, on kuitenkin tullut vieläkin tärkeämpi osa kesää. Pitkät housut jalkaan punkkeja ja piikkisiä kasveja vastaan, suojaamaan polvia, jos jalka lipsahtaa. Reppu ja eväät, veitsi, aurinkorasva, vettä. Toisinaan ilman kannettavaa, vain nopea käväisy vihreään. Löydän matkalta aarteita, kuvaan kaikkea mitä löytyy ja ihailen muotoja ja värejä. Joko värit ovat vuosien aikana kirkastuneet tai silmäni avautuneet. Nauran kummallisuuksille, kunnioitan kekseliäisyyttä.
Vesi, se tärkeä elementti.Saaresta löytyi muhkeita ruusunmarjoja.Meijän lahti. Rauha ja värit!Huussistakin katsottuna maailma on kaunis. Saaressakin on metsää.Saaren sveitsiläinen detalji ikkunaluukussa.
Niin Sveitsissä kuin Suomessa luonto on lähellä. Suomessa laajemmin ja laakeemmin. Sveitsissä kaupunkioloissa se on pientä, mutta joka puolella. Muualla ärhäkkäämpää ja kohoilevaa. Silti yhtä helposti häviän pois polulta, sujahdan kohtaan, joka tuntuu hyvältä.
Ja taas nämä värit! Kalastushommat ovat myös tärkeitä.Hän halusi tehdä ruusunmarjahilloa. Kerroin, kuinka lapsena pistimme kaverin niskaan niiden siemeniä. Ilmaista kutituspulveria. Ruusunmarjasatoa.
Kuulin, että siistissä metsässä verenpaine laskee, sekaisessa myös, mutta ei niin paljon. Mikä metsä se siivottu metsä on, ajattelen? Hoidettu metsä on tietysti hyvinvoiva, mutta siivotulle metsälle on oma sanansa: puisto. “Sveitsissä ei ole oikeita metsiä”, sanoi tytär. On kyllä, mutta lähimetsät ovat niin pieniä. Ja sveitsiläiset niin ahkeria. Muurahaisten tapaan on tehty polkuja kaikkien kaupunkien lähellä olevien metsin läpi, ristiin, rastiin. Kaatuneet rungot pilkottu ja laitettu kauniisti pinoihin, kokojärjestyksessä. Parhaat metsät löytyvät vähän syrjästä. Ne, missä sammalet peittävät kaatuneet rungot, kuivista oksista roikkuu naavaa.
Niiden etsimistä jatkamme. Siellä, täällä ja tuolla. Astumme mättähälle ja hengitämme vihreää.
Osa lounaan eväistä jätettiin varmuuden vuoksi paluumatkalle toista paussia varten. Paluureittiä ei vielä ollut päätetty ja jos valitsisimme pidemmän, saattaisi energiantarvetta tulla vielä myöhemmin ja jotain pitää olla eksymisenkin varalta.
Päivä oli ihanteellinen, teepaidassa oli hyvä kävellä, hiki valui, ihoon piti sivellä viisikymppistä aurinkorasvaa, mutta lämpö ei ahdistanut. Tuuli puhalteli ja voimia oli ihan eri tavalla kuin edellisellä patikkareissulla Melchseellä.
Viimeistä tuntia viedään. /The last hour of the hike.Vasemmalla pieniä ihmisiä. Kivet vyöryivät oikealta kohti järveä. /On the left tiny people. The stones were rolling from the right hand side towards the lake.Ensimmäinen tapaaminen lumen kanssa. Virkistävää./First meeting with the snow. Very refreshing.
Noin 500 korkeusmetrin paikkeilla edessä olevalta kiviseltä rinteeltä kuului kuminaa, vyöryä ja ropinaa. Kivenlohkareita kieri alas, useamman minuutin ajan, mutta silmä ei tavoittanut kohtaa. Polku ei ollut lähelläkään paikkaa, mutta sinnekin asti oli joskus tavaraa tullut. Taas olisi tarvittu niitä kotiin jääneitä kiikareita.
Näillä paikkein tuli myös vastaan ensimmäinen polkua peittävä lumikerros. Oli pakko upottaa kiehuvat kämmenet valkoiseen viilennykseen. Kohta oli tasainen, vaikkakin upottava. Ylempänä pari muuta lumikenttää vähän haastavampia. Rinteessä liuskamaista hankea mentiin erilaisilla varovaisilla tyyleillä. Vastaan tuli porukkaa lenkkareissakin, yrittivät sipsuttaa kaatumatta, toisistaan kiinni pitäen, vauva rinkassa. Fiksuilla oli sauvat. Osa laski peppumäkeä ja kaksi koiraa liukui mahallaan.
Melkein ylhäällä! Laaksossa Glarus./Almost up! Down there is Glarus.Kivisimmässäkin paikassa on kukkia./Even in the most stoney part, there are always some flowers.Viimeiset metrit ylöspäin. /Last meters to hike uphill.
Maasto oli jyrkimmillään viimeisillä metreillä, sillä Leglerhüttelle päästäkseen on kiivettävä vuorenharjanteen yli. Oikealla puolen avautui näkymä Glarusin laaksoon, vasemmalla oli kivikkoista seinämää ja lunta.
Leglerhüttellä istahdettiin hetki lepuuttamaan koipia ja ihailemaan maisemia. Oli pakko saada lisää juotavaa ja jaettiin pala sitruunakakkua. Majalla on majoitusmahdollisuudet ja alkoi hiukkasen kaduttaa, ettei ollut tehty varausta. Neljän hengen huone kerrossänkyineen näytti kutsuvalta Seuraavan aamun sää olisi kuitenkin sateinen, enkä halunnut jatkaa matkaa pilven sisällä. Illallisesta ja yöpymisestä veloitetaan n. 80 frangia per nenä.
Maali näkyvissä! Leglerhütte keskellä kuvaa. /The goal is there! Leglerhütte in the middle of the picture.Kuivuvien lakanoiden takana: Edelweiss! Ruukussa, mutta kuitenkin…/Behind the drying laundry: Edelweiss! In a flowertop, but anyway…Röpöläistä vuorenhuippua. /Some interesting mountain strucktures.
Hütteltä lähtee reittejä moneen suuntaan, mutta suurin osa marssi takaisin samaa polkua. Niin mekin. Alunperin oli ajatuksissa tehdä kiertolenkki ja palata Ängiseen kautta, uida virkistykseksi ja jatkaa matkaa. Se olisi kuitenkin tarkoittanut vielä kahta sataa korkeusmetriä lisäksi ja kilometrejäkin taisi olla enemmän. Tyttärellä kuumotti mielessä ne mustikat ja alkoi näyttää siltä, että viimeiselle kuplahissille laaksoon saattaisi tulla hoppu. Mustikat voittivat uimisen ja lähdettiin laskeutumaan alaspäin.
Pieni lätäkkö majan edustalla. /Small pond in front of Leglerhütte.Alppihuussi. Sisävessakin löytyi./Alpine toilet. There was one inside too.Tie Leglerhüttelle jää rakennuksen taakse. /The path to Leglerhütte is behind the building.
Sen verran muutimme paluureittiä, että käytiin katsastamassa järven vastakkaisen rannan mustikkamättäät. Purkkiin oli jo ropissut reilusti ihan kypsiä marjoja. Kokonaissaalis oli lähellä litraa. “Nuo on hyviä jälkkäriksi, joko kerman kanssa tai ilman!” kannusti ohikulkija. Tytär taas sanoi, että on vähän yhtä hyviä asoita kuin itsekerätyt marjat. Minä luultavasti olisin samanikäisenä ruvennut hommaan innokkaasti rahapalkan toivossa. Mutta syönyt kyllä tyytyväisenä äidin tekemää piirakkaa.
Osa mustikoista oli pakko jättää varpuihin, mutta ehdittiinpä hissille, toiseksi viimeiseen. Jalan matkaa olisi tullut vielä tunnin verran lisää, aikamoista siksakkia rinnettä alas. Ei mikään kriisin paikka, todettiin. Vielä olisi riittänyt pattereita ja olihan meillä vielä eväitäkin, kahvia ja marjoja.
Jälleen patojärvellä!/Almost back!Mustikoita, mahtavaa!/Blueberries, yeah!
Nousua: 699 m
Laskua: 726 m
Aikaa kului varsinaiseen patikointiin reilu 4h
Korkein piste: 2299 m
Kilometrejä: n. 12
En resumen: Después del almuerzo tuvimos unas sorpresas en el camino. Mala: una avalancha de piedras. Más o menos: varios puntos de nieve. Positiva: encontrámos en el final muchos arándanos! – En total subimos 699 m, bajámos 726 m, tiempo caminando más o menos 4 h, el punto más alto 2299 m, kilómetros más o menos 12.
Kurzgesagt: Nach der Pause hatten wir einige Überraschungen auf dem Weg. Unangenehme: Erdrutsch. Nicht so schlimme: mehrere Orte mit Schnee. Positive: viele Blaubeeren. Zum Schnluss sind wir 699 m aufgestiegen, 726 m abgestiegen, 4 Std und circa 12 km gelaufen und der höchste Punkt war 2299 m.
Olen pitkään haaveillut patikkaretkestä, joka veisi jollekin alppimajalle. Tällä tarkoitan niitä, jotka ovat huipulla, vain jalan saavutettavissa, omassa ylhässä yksinäisyydessään. Se vaatii pientä suunnittelua ja hyvää säätä ja kaiken pitäisi natsata. Ensin lumen pitää sulaa suurelta osin pois, perheen aikataulujen osua yksiin ja kunnon olla myös kaikilla sen sorttinen, että päästään perille ja alaskin, vammoitta.
Patojärvi, jonka äärimmäiseestä päästä aloitettiin retki./Reservoir, where you get with the cableway and where we started the journey.Hämähäkki mustikkansa kera. /A spider protecting its blueberry.
Tälle kerralle en saanut istutettua yöpymistä, sillä sää oli hyvä vain päivän. En ole niin kokenut vuoristoihminen, että lähtisin sumussa tai pilven roikkuessa rinteellä, etsimään polkuja takaisin tai liukastelemaan liukkaille kivipoluille. Joten päädyin eestaas-reissuun. Lähtöpiste oli Glarusissa, Zürichistä reilun tunnin matkan päässä.
Alusta alkaen tiedot sekä poluista että muuten olivat hiukkasen epämääräisiä. Ensinnäkään Kies-Mettmen, kuplahissin lähtöpaikka, oli navigaattorille tuntematon paikka. Siispä lähimpään kaupunkiin, Schwandeniin, missä tuli ensimmäinen huti kaupungin viidakkomeressä. Oli kaikenlaisia yliviivattuja ja oransseja kylttejä ja vasta muutaman u-käännöksen jälkeen päästiin yksikaistaiselle tielle, joka johti “Chiesin” kuplahissin luo. Sekin on hyvä muistaa, että nimistä on erilaisia kirjoitusasuja.
Yksikaistaisen tien alkuun on merkitty ajat, jolloin postibussi tulee vastaan, eikä muu liikenne mahdu reitille. Henkilöautoille on muutama ohituskohta ja toivoin, ettei ainakaan meidän tarvitsisi peruuttaa vastaantulevan takia. Tietä reunusti muutama puupölli, joista tuskin olisi turvaa, jos ratinkääntäjä erehtyisi liikkeissään.
Glarus, mistä naapurimme on kotoisin. /The valley of Glarus.Oikealla, vuoren toisella puolen on määränpäämme, Leglerhütte./On the right side, over the mountain, is our goal, Leglerhütte.
Asemalla alppitorvensoittaja viritteli käheitä säveliään, ehkä eläkeläisryhmän iloksi, ehkä kansallispäivän takia. Nousu hissillä patojärvelle kesti vain muutaman minuutin, mutta oli suolaisen hintainen. Täällä eivät paikalliset alennuskortit kelpaa.
Rehevän luonnon ensimmäinen yllätys oli Garichtin patojärven (tunnetaan myös nimellä Mettmensee) sivulla sininen mustikkamätäs. Tytär oli jumittua lähtöviivoille, hän ei olisi millään raaskinut jättää arvomarjoja varpuihin.
Sormet sinisinä tallattiin loivasti nousevaa maastoa ylöspäin. En ilmeisesti vieläkään osaa tulkita karttoja niin, että tajuaisin, kulkeeko patikkapolku lopulta reunalla vai reunustaako sitä vakaa ja lavea maasto. Reittiä oli kiva nousta, sillä parin kengän levyiset polut rotkon vierellä puuttuivat täältä kokonaan. Siis rentoa tallaamista. Pulssi kyllä nousi, sillä korkeusmetrejä kertyi 700.
Polku kulkee alppitilan läpi./The path goes through this alpinefarm.Tästä vasemmalle. On varmistettu, että sen huomaa myös se, joka tuijottaa vain jalkojaan./So, even if you only look your feet, you might also notice that the path goes left.
Pienet pojat olivat lapioiden kanssa polulla luomassa lehmänlantaa sivuun. Olivat tulleet läheiseltä alppitilalta mönkijällä. Polku kulki tilan läpi ja varmaankin poikien pikkuveli lakaisi tomerana laatoituksia puhtaaksi. Pöydälle oli ladottu valmiiksi pakattuja juustoja. Varmaankin perässä tulevalle ryhmälle.
Laakson laveus ja rehevyys, kosteus ja vehreys, muistutti Costa Ricaa ja sen sademetsien peittämiä vuoria. Tunsimme koko perhe olevamme kotona.
Lounaspaikka. Kauniit näkymät ja todella rauhallista./Lunchplace. Very nice view and really peaceful.Leiri. /Our camp.Lapista tuotua superruokaa. Tuli vasta maistettua, kun päivämäärit oli jo ylitetty./I got these from Lappland and now, that they already expired, eat one.Niin nälkä, että haluaisin tuupata koko voileivän yhdellä kertaa suuhun. /Can´t open my mouth enough to shove the whole sandwich in. Really hungry.Ja tämä alppikukka on….? /And this alpine flower is…?
Toista tuntia tallattuamme, noin 300 korkeusmetriä takamme, todettiin, että nälkä kolkuttelee. Pienen joen toiselta puolen löytyi hiukkasen kostea pikkuniitty, ennen kivikkoa. Siihen katettiin pöytä. Vakiintuneet eväät mukana: voileivät, porkkanoita, kurkkua, tomaatteja, kananmunat, pähkinöitä ja herkkuja. Sillä retki, jolla ei ole herkkua, on tylsä retki. Kahvikuppi eli termarin kansi, jouduttiin jakamaan, sillä varsinaiset retkikupit unohtuivat kotiin. Samoin kuin kiikarit. Hieman närästi, sillä lähimailla kovaäänistä vihellystä pitäviä murmeleita olisi ollut kiva tarkastella lähempää.
Seuraavassa osassa: kuvia ylhäältä, kuinka ylitimme lumikentät ja ehdittiinkö takaisin viimeiselle hissille…
Ja taas mentiin! /And off we go!
En resumen: capitulo 1 de nuestro caminito a la cabaña alpina Leglerhütte (2273 m sobre el nivel del már). Aquí se puede subir los 700 metros de altura sin muchas preocupaciones, si tiene buenos zapatos y no le importa sudar. Hay que llevar la camara, binoculares, mucho para tomar y alguna merienda. Uno de los mejores rutas, que hemos encontrado. En el próximo post más detalles y fotos de arriba. Y a ver cómo fue la bajada.
Kurzgesagt: Der erste Teil von der Wanderung zum Leglerhütte (2273 m ü. das Meer) im Glarus. Hier kann man ganz gemütlich hinauflaufen, wenn man gute Schuhen hat und schwitzen mag. Eine Kamera, ein Fernglas, viel zum Trinken und Proviant sollte man mittenehmen. Das ist sicher eine von den schönsten Wegen wo wir gelaufen sind. In den 2. Teil und wie es weiter gegangen ist und Fotos von oben.
“Teillä on täällä näköjään erämaata,” totesi edesmennyt naapuri katsellessaan meidän puutarhaa. Onneksi se oli vain yksi kulma pienikokoisten mäntyjen alla. Muratit olivat ottaneet valtaa, samoin kymmenet muut kasvit. Eipä ollut tehnyt mieli kaivautua neulasten alle ruusujen välistä tutkimaan, että mitä jätetään ja mitä otetaan pois. Kerran vuoteen huokaisen, vetäisen hupun päähän, etteivät neulaset pistelisi ja punkit löytäisi tietä päänahkaan ja katoan vihreyteen. Raivaan, revin ja viskelen jotain, jonka kuvittelen olevan poistettavaa. Paikka näyttää paremmalta, mutta kuka tietää. En ainakaan minä.
Rosmariinia ja salviaa mausteeksi. / Rosemary and sageto give some soal to the food.Kanna tykkää näistä olosuhteista. / Canna likes hot and sun.Kannan hedelmiä? Siemenkotia?/ Fruits of Canna?Seedcase?
Sama naapuri totesi myös, että “kyllä sinä puutarhuri olet”. “Aldon sen sijaan pitäisi vielä oppia huomamaan yksityiskohtien tärkeys.” Pisteet minulle, miinukset miehelle, joka muutenkin tykkää enemmän lapiohommista, eikä niinkään rikkaruohojen ja niiden juurien metsästyksestä. Itse istuisin mieluiten vain valmiiseen puutarhaan lukemaan kirjaa, vaikka Salaista puutarhaa tai muuta asiaan kuuluvaa. Joisin kahvia ja nakertaisin piparkakkuja.
Olen saanut hyvin pohjustettua toivettani, sillä tytär on saanut puutarhaherätyksen ja möyrii mielellään mullassa. Rikkaruohot katoavat, kun käännän selkäni, uusia kasveja ilmestyy tyhjästä ja kokonaiskuva kohentuu. Poikaystävä istuu varjossa tuolilla ja antaa neuvoja, toisinaan tulee mukaan hommiinkin. Ymmärrän, ettei vapaa-ajalla ehkä ole enää intoa, hän kun on puutarhurin oppipoika. Mutta hän myös tietää aina toisinaan jotain meille uutta. Vaikka me tietysti olemme pihamme eksperttejä.
Kotilot ja etanat rakastavat piparjuuren meheviä lehtiä. /Horseradish is very dearly appreciated by the snails.Echinacea, upea lääkekasvi. /Echinacea, the wonderful medicine plant.Jostain syystä omat suosikkini, kosmoskukat, eivät kiinnosta etanoita. /Somehow my favorites, Cosmos flowers, are not interesting for the snails.
Vuosien ajan olen nähnyt, missä mitkäkin kasvit viihtyvät, mistä ne lähtevät vaeltamaan kohti yläpenkkiä, minne kosteus kertyy ja missä terävinkään lapio ei kykene syvälle. Sekin on tullut selväksi, että daaliat, niin kauniita kuin ne ovatkin, aiheuttavat stressiä. Meillä juoksennellaan alkuillasta ja yöllä etanakupin kanssa. Siihen kerätään Espanjan siruetanat, jotka päätyvät kompostijäteastiaan. Meillä ei ole sydäntä katkaista niitä saksilla, kuten kehotetaan.
Olkikukka on varsinainen kummajainen, olkinen jo kukoistaessaan./Strawflower is such a weird thing! It´s really straw from the beginning!En muista nimeä, mutta nämä kasvavat myös tropiikissa ja tuovat perhosia puutarhaan. /Don´t remember the name, but these live also in tropics and bring butterflies.Olemme naapurin kukkavahteina. Kuumuus on saanut kasvit kellertämään. /We are flowersitting neighbour´s plants. The heat hasn´t done good…
Kuvien ottamisesta on ehkä viikko ja munakoiso on kasvanut kaksinkertaiseksi, tomaatit saaneet punaa poskilleen ja ensimmäisen viikunan syönyt rastas. Meillä on kovat kisat. Saanko sen minä vai se. Ja kun lintu on nokkaissut ensimmäisen reiän, paikalle tulevat myös ampiaiset tai mehiläiset, en osaa sanoa. Ne katoavat niin nopeasti paikalta.
Punaviinimarjat on jo syöty, samoin herneet kirsikat kerätty. Satoa tulee vielä mustikkapensaasta ja ehkä myöhään istutettu kesäkurpitsa tuottaa jotain, jos ei muuta niin ainakin muutaman kukan gourmet-ruuaksi. Helle ja kuivuus on rajoittanut tuotantoa, mutta iloitsemme väreistä, kukoistuksesta. Kaikki muu on plussaa.
Gladiolat ovat kuihtumaan päin, laventelien lila haalentumassa. / Gladiolus has seen it´s best days and lavender already loosing the color.
En resumen: La felicidad se encuentra en el jardín.
Pala Suklaata 