Jyvät purkkiin Zero waste -putiikissa

Edon pienessä saaressa ja vielä pienemmällä perheen mummon, abuelan, hiekkaluodolla, jota koristivat kookospalmut, tajusin olevani paratiisissa. Ei tarvinnut uida väljemmille vesille etsimään koralleja ja värikkäitä kaloja. Riitti, että pisti pään rannassa veteen ja katseli.

foifi 1 p

Tästä sisään.

foifi 3 p

Foifi, ihanteena jätteetön myynti.

foifi 14 herkkupurnukat p

Nämäkin on jotenkin hyviä. Olisko luomua tai muuten vain ihan, noh, purkkaa.

Tiedättehän ne muovilauttakuvat, jotka jokin aika sitten ilmestyivät ruuduillemme? Ne ovat juuri tuolta, Keski-Amerikan Hondurasin edustalta, Roatanin saaren lähettyviltä. Siinä välissä kun minusta tuli aikuinen ja lapseni kasvoi samaan ikään kuin minä olin silloin uidessani kirkkaudessa, meri täyttyi roskasta.

Nykyisessä kotikunnassani alettiin kerätä kaiken muun kierrätyksen lisäksi myös muovit omaan säkkiin ja kauhistuimme sitä määrää. Luulin, että noin puolet olisi muovia, mutta sitä onkin suurin osa. Sadan litran säkki täyttyy alta aika yksikön, vaikka valitsen kaupasta sen pahvirasian muovisen sijaan.

foifi 12 purkit rivissä p

Purkkivalikoimaa. Täynnä tai tyhjänä.

foifi 11 soodapurkki p

Tässä täytetään pesuainepurkkia, olisiko soodaa tms.

Torilla hinnat ovat korkeammat kuin kaupassa, tosin tuotteet parempia – ja muovittomia. Mutta mitä tehdä salaattikerälle jääkaapissa, ettei se ole seuraavana päivänä lounaalla nahkea leprake? Osa vihanneksista säilyy kaupassa nykyisin ostettavissa olevissa kestopusseissa, sipulin puolikkaat ja muut jämät laitan vanhoihin muovipurkkeihin, jotka varmaankin kestävät loppuikäni. Uudet ovat lasista.

foifi 10 papui p

Papuparatiisi.

foifi 9 ch quinoa roggen p

Suomalaiset eivät vielä ole löytäneet tänne. Ruispönikkä on ihan täynnä.

foifi 7 mylly p

Foifissa jokainen asiakas on mylläri.

Kelmuriippuvaisuus on toinen ongelma. Siihen löysin avun Foifista, Zürichin ensimmäisestä Zero waste -kaupasta. Suuren mehiläisvahaliinan suolaiselta hinnalta, 15 Fr, suljin silmäni ja ajattelin niitä muovilauttoja. Liina tuntuu kovalta käsissä, mutta kehon lämmön avulla se muovautuu salaattikulhon ympärille ja suojaa sisältöä.

foifi 5 saippuat p

Pesuaineita luonnon aineksista.

foifi 8 hammasharjat o

Sähköhammasharjan vastakohta.

Kiertelin Foifissa hurmaantuneesti hymyillen, enkä ollut ainut. Täällä ollaan lähempänä aitoa tuotetta; tunnelma on kuin vanhanajan kaupassa. Pastat, pavut, jyvät, karkit, pesuaineet, kaikki voit ostaa suoraan purkkiin. Jos omaa ei ole mukana, hyllystä löytyy kaikkia kokoja. Suomalaiselle on ruista, costaricalaiselle musta- ja kidenypapuja, tyttärelle pastaa. Janoiselle patenttikorkilla varustettuja pulloja, joiden materiaalin nimen ehdin jo unohtaa, mutta se on kevyempää ja ohuempaa kuin tavallinen lasi. Ja myös metallipillejä, puuvartisia hammasharjoja, ekologisia pesuaineita.

Putiikissa tykätään myös lähituotteista, jotka tuodaan myyntiin pyörällä, jos mahdollista. Vihannesnurkkauksessa on myös “rumia vihanneksia”, joiden hinta määrittyy omantunnon mukaan.

foifi 13 yleis p

Eväspurkkeja.

foifi 4 bürsteli p

Muovisten pillien tilalle metalliset. Älä käytä pakkasella.

foifi 16 pullot p

Putelit estämään nestehukkaa.

Ettei meininki olisi liian hyveellistä, on tarjolla myös hanasta -lasipullosta- omaa olutta, giniä ja viinä. Näin myös voileipiä sekä hapantaikinaan tehtyjä ruisleipiä. Pienessä kiireessä tehty visiitti oli aivan liian lyhyt; tänne on tultava kauppalapun kera ja kaverin kanssa kahville, oleilemaan, tutkimaan. Sillä kauppa on myös kahvila. Zürichin alueen suomalaisen designin ystäville se on myös kätevässä paikassa; samalla voi käydä katsomassa viereisen Helsinki designin ikkunat. Tai ehkä piipahtaa sisäänkin.

foifi 15 tiski p

Tiskiltä löytyy teetä monta sorttimenttiä.

En resumen: Yo nadé hace años cerca de Roatán en aguas claras como el cristal, donde ahora flota la alfombra de plástico. Para tratar de reducir la cantidad de plastico que usamos hoy en día es un reto, pero en eso nos ayudan las tiendas de Zero waste. En Foifi en Zurich es como regresar en las tiendas antiguas; todo se puede comprar en frascos – sin plástico.

Kurzgesagt: Vor vielen Jahren habe ich in der Karibik im Kristalklaren Wasser Korallen und farbige Fische gesehen, dort, bei der Insel Roatán (Honduras), wo jetzt einen Teppich aus Plastik schwebt. Weniger Plastik zu benutzen ist eine Herausvorderung, aber machbar. Da hilft z.B. Zero Waste Läden, wie Foifi in Zürich. Da kann man eine Dose direkt ausfüllen, mit Bohnen, Getreide, Schoggi, Putzmittel etc. Und auch einen Kafi mit lokalem Gebäck und eine Atmosphäre von einem Laden von vergangenen Jahren mit modernen Twist geniessen. 

Liian monta palaa suklaata

Tuosta noin, ihan suvereenisti, sen enempää pohdiskelematta, käytin 18 Sveitsin frangia, jotakuinkin 16 euroa suklaaseen. Olihan se pakkotilanne. Piti saada blogiin parempi headeri tai siis ylipäätään kuva. Alkuperäisessä kuvassa poseerasi supermarketin halvin, tumma taloussuklaa. Ihan pätevästi ja tyylillä, sanoisin. Tämänpäiväisen hienostuneen suklaan hinnalla olisin saanut näitä peruslevyjä sitäpaitsi 10 kappaletta. Kaksi kiloa.

headeri blogi 1

Kun viime viikolla kohelsin ulkoasun kanssa, jouduin pakkorakoon ja käyttämään varastosta vanhoja kuvia. Wieniläiskonvehdit olivat myös ihan ok, ei siinä mitään, mutta en pitänyt kuvan valaistuksesta ja sitäpaitsi pala suklaata ei kyllä viittaa konvehteihin, jos ollaan tarkkoja. Joten kirjoitin kalenteriin punaisella kynällä tiistain kohdalle: “suklaakauppa!”. Ja tiistaina marssin asemalle, ajoin junalla 7 minuuttia Stadelhofenille ja sujahdin määrätietoisin askelin lempikauppaani Stadelhofenilla.

Jos haluaa kallista sveitsiläistä suklaata, on Zürichissä tarjolla Sprünglin, Teuscherin, Honoldin ja Läderachin tuotteita, muun muassa. Hartaan empiirisen tutkimuksen jälkeen olen päätynyt nimeämään lempikaupakseni Läderachiin, jonka hinta-laatusuhde on paras. Näitäkään suklaita ei pistellä kuin leipää nälkään – ellei ole kultarannikon miljonääri, jolle kaviaari shampanjan kera on kulunut snäkki – vaan pienissä määrissä nautinnoksi. (Jos suklaa ei kiinnosta, niin Läderach on myös oiva pakopaikka helteillä, lämpötila liikkeessä on aina mukavan viileä.)

headeri blogi 2

Wieniläinen konvehti ja hymyn loihtija

Sain 250 g suklaapussukkani lisäksi matkaevääksi vaaleanpunaisen wieniläiskonvehdin.  Ruusunlehden värisen kuoren alla on kakkukerrosten välissä vadelmaista täytettä. Täällä osataan homma. Ei kukaan lähde huonotuulisena putiikista, josta saa elegantteja maistiaisia mukaan.

Kuvaan valitut suklaat ovat irtolevysuklaata, siis jättimäisiä suklaalevyjä, joista myyjä murtaa haluamasi palasen. Naapurin Sylvia kertoi jonain mennenä vuonna käyneensä kaupassa ja kauhistelleensa esillepanoa. “Sanoin niille, että mitä jos joku aivastaa tai yskii, sehän on todella epähygienistä!” Tosin niin kaikki muutkin elintarvikkeet ovat esillä tiskissä. Suklaata vain ei olla totuttu näkemään ilman paperia.

headeri blogi 3

Siinä niitä on. Suklaapaloja.

Tuoresuklaan valikoimissa juuri nyt eniten kiinnostaa tummasuklaa-mustaviinimarja ja karamelli-krokantti. Pistaasi taas on aina hyvää tumman suklaan kanssa. Toivoakseni niitä löytyy myös pikkupussukasta.

Ja kuinkas ollakaan. Kun saan otettua kuvat, puraistua palan valkosuklaisesta pistaasi-mantelipalasta, joka maistuu vahvasti sitruunalle, ei suklaa kiinnosta enää ollenkaan. Vika ei ole suklaan, vaan ylipäätään makean. Kaivan hapankorppulaatikon ja viistän päälle Gruyèreä. Ehkä blogin nimi pistäisi vaihtaa palaksi juustoa?

En resumen: Soy chapa. (Le cambié el formato a mi blog en la semana pasada, antes de que estaba seguro que si lo ni siquiera quiero. En eso se me perdió la foto de header y ya que el blog se llama “Un pedazo de chocolate”, tuve que ir a comprar una bolsita de chocolates para la nueva foto. También tuve que degustar un bonbón vienes. Y pensé seguir con cada uno de los chocolates arriba en la foto. Pero de pronto ya no quería nada dulce. Sino que empezé pensar en cambiar el nombre del blog: Un pezado de queso.)

Kurzgesagt: Es war nicht wirklich extra gemacht, diesen neuen Look vom Blog, sondern nur ein Plan für die Zukunft. Der Plan war nur plötzlich online und das Blog ohne Header. Deswegen musste ich zum Schoggiladen. Deswegen musste ich ein Wiener Konfekt degustieren. Deswegen wollte ich einen kleinen Stück von allen Sorten oben im Foto probieren. Deswegen dachte ich, Süsses nie mehr. Und deswegen mache jetzt Pläne für einen neuen Namen für mein Blog: Ein Stück Chäs.

Porkkanapiiras sveitsiläisittäin

Miten tässä käykään aina näin. Suunnitelmissa oli läjä kuvia mahtavista maisemista, patikkapoluilta ja keltaisilta niityiltä, järven kimmellystä ja raitista ilmaa (kyllä senkin saa kuvissa näkymään, jos oikein yrittää). Alun kankeudesta huolimatta pääsimme polulle, sää suosi – mutta puhelin unohtui autoon (tästä on jo tulossa blogin uusi teema: kaikki mitä unohdin). Eli ei kuvia. Ei reittisuunnitelmaa. Ei lounaspaikan nimeä.

porkkanakakku 7

Mietin pitäisikö jännittää, löydänkö palatessani penkiltä kännykkäni, jossa on puoli elämääni puolisuunniteltuna. Vai kenties jopa kiihdyyttää pieni paniikki ja maalailla mielikuvaa auton avoimista ovista, myllätystä takapaksista, varastetuista osasista (saako autosta nykyisin edes mitään irti?). Sitten totesin, että ei, ei kannata. Auto jäi Sveitsissä hyvin toimeentulevan hiljaisen kaupunginosan kadun varrelle. Ketään ei yksi kännykkä kiinnosta. Varsinkaan vanha. Ainakaan täällä. Toivottavasti. Eihän?!

Eikä kiinnostanutkaan. Siellä se oli penkillä, tulikuumana auringosta, mutta toimivana. Reittikin löytyi kylteistä, joten vahinkoa ei tapahtunut. Paitsi että postauksen kuvat jäi saamatta. Ja koska yleensä, jos en saa kirjoitettua liikkeestä, vaihdan siihen tarvittavaan energiaan. Tällä kertaa porkkanapiirakkaan.

 

porkkanakakku 1

Tästä se lähtee: piirakka pohja ja rahkaa päälle. Vähän erilainen rahkapiirakka.

Naapurin Sylvia puhui usein porkkanakakusta. Aluksi oletin sen olevan jotain makeaa, mutta piirakka olikin suolainen. Suhtauduin ajatukseen vähän turhan nuivasti. En osannut nähdä syytä, miksi paistaa taikinapohja porkkanaraasteella. Oli siinä kuulemma vähän muutakin.

Ensimmäistä pääsimme maistamaan jonain menneenä pääsiäisenä brunssilla alapihalla. Ja piiras todellakin oli jotain muuta kuin aineidensa summa. Herkullista, rapeapohjaista.

This slideshow requires JavaScript.

Sitten Sylvia ei enää jaksanut tehdä piirakkaa. Ja supermarketin lehdessä oli ohje, joka vaikutti samansuuntaiselta. Syntyi Bündnerfleisch-Rüebliwähe, porkkanapiirakka kuivakinkulla.

Pohjan päälle tulee rahkaa, raastettua porkkanaa, persiljaa ja sveitsiläistä kovaa, parmesaanin tyyppistä Sbrinz-juustoa. Pyysin juustokaupasta 3 ruokalusikallista valmiiksi raastettuna ja sain kauniin vihreän pussin lehmänkellolla varustettuna. Sbrinz on kuulemma aina sveitsiläisten lehmien maidosta valmistettua ja sitä väitetään yhdeksi Euroopan vanhimmista juustoista. Sbrinzin alkumuotoa valmistivat aikanaan näillä main keltit, siis paljon ennen ajanlaskua.

porkkanakakku 2

3 ruokalusikallista juustoa juustokaupasta.

Historialla maustetun piirakan päälle tulee paistamisen jälkeen vielä lisukkeeksi sveitsiläistä ilmakuivattua kinkkua. Ei varmaan pakollista, mutta antaa sille oman makunsa ja lisäproteiinia, jos ravinnon se puoli sattuu kiinnostamaan. Kylän apteekkarin mukaan myös oiva keino parantaa hemoglobiinia.

Piirakan kanssa tarjoilimme valkoviiniä. Toimii ilmankin.

Ei tullut Sylvian piirakkaa, mutta hyvä vaihtoehto omaan piirakkavalikoimaan. Kokeilun jälkeen saatan jonain kesäiltana auringonlaskun paikkeilla kutsua Sylvian testaamaan leipomustani. Kommenteista sitten lisää jossain tulevassa blogissa. Siis jos on jotain kerrottavaa.

porkkanakakku 6

Salaatti on vähän basic, mutta tuoretta.

En resumen: Mi vecina hacia un pastel de zanahoria riquísima y yo quería probar algo parecido. Tiene quark encima de la pasta, perejil y zanahoria rayada. Lo especial es que se le pone queso Sbrinz, uno de los quesos más antiguos de Europa. Se dice, que ya los celtas produjeron algún tipo de Sbrinz. Además, despues de hornear, se lo decora con jamón secado al aire – por su puesto, también suizo. Y les recomiendo; este pastel sabe más rico, que la suma de los ingredientes.

Kurzgesagt: Ich wollte eine Rüebliwähe machen, wie Sylvia, meine Nachbarin. Mein Rezept war eigentlich von der Zeitung, mit geriebenen Rüebli, Quark, Petersilie aber auch mit Sbrinz – einer von den ältesten Käsen des Europas, sagt man. Dazu noch nach dem backen, ein bisschen Bündnerfleisch. Nicht wie die Wähe von Sylvia, aber fein. En guete!

Henkkaritta ulkomailla eli pyöräretki Liechtensteiniin

Kelasin mielessä repun sisältöä: avaimet, puhelin, pähkinöitä, aurinkorasvaa, huulirasvaa, aurinkolasit. Olin suhteellisen ylpeä siitä, että tällä kertaa vesipullo oli täytetty ja myös mukana, eikä keittiön pöydällä. Puolivälissä matkaa kohti itäistä Sveitsiä, vai lieneekö koillista, joka tapauksessa, tajusin, että lompakko sen sijaan oli kotona. Lähdin liikkeelle ilman rappeniakaan (paikallinen sentti) ja sen lisäksi olin ilman henkkareita ja kohta rajan toisella puolen, vierailla mailla tietymättömillä. Hiukkasen déjà vu -olo; näin on tainnut käydä pari kertaa aiemminkin.

liechtenstein linna 1 p

Siellä se on: Liechtenstein.

Aldo lupasi kuitenkin piffata ruuat ja todistaa henkilöllisyyteni tarvittaessa. Silti oli hiukan orpo olo. En tahdo muista ottaa urheilullisiin aktiviteetteihin koskaan rahaa, koska salille lähden saman repun kera ja aina ilman lompakkoa.

liechtenstein kaupungintalo kai 3 p

Vaduzissa oli vilskettä. Pyöräilijöitä ja muita hampparoijia.

liechtenstein puusilta 2 p

Kanaalin toiselle puolen päästiin puusillan yli.

liechtenstein reitti

Rehevää. Ja vuoria.

Liechtensteinin ja Sveitsin eteläisen rajan paikkeilla jätettiin auto kylään, jonka nimeä kumpikaan ei pistänyt merkille. Toivoimme reitin järjestäjien painottaneen tiukkaa johdonmukaisuutta suunnittelussaan ja johdattavan meidät takaisin samaan pisteeseen. Tosin parkkialue oli reitin ulkopuolella.

Liechtenstein on niitä paikkoja, ettei sinne suuremmin ole asiaa. Pääkaupunki Vaduz on hetkessä nähty ja kultaharkot sekä suuremmat käteisvarat voi tallettaa Zürichissäkin pankkiin. Autolla olemme hurauttaneet ruhtinaskunnan läpi ja katsastaneet linnat ulkopuolelta. Tutustuimme silloin lounaalla vanhukseen, joka kertoi olevansa Chäser. Olimme sen verran noviiseja näillä main, että luulimme kyseessä olevan kaninkasvatuksen (jänis=Hase, juusto=Chäs (sv. saksa)). Ilmankos kommunikaatio vähän takkusi.

liechtenstein kukkaketo ja vuoret

Ach, niin kaunista.

Tänään ajoimme pyörillä Vaduzin paikkeilta pohjoiseen ja tarkastimme tilukset. Siistiä ja hiljaista oli. Kuin Sveitsiä, mutta erilaisin puistonpenkein ja rekkarikyltein. Eikä Sveitsin presidentillä ole linnaa vuoren kupeessa.

Vaduzin keskustassa meitä oli hämmentävä joukkue; kolme bussillista japanilaisia turisteja ja iso lauma pyöräilijöitä. Taidemuseo vaikutti uudelta ja mielenkiintoiselta. Näin myös kyltin, jonka mukaan eräs rakennus kuuluu Liechtensteinin yliopistolle. Siis ruhtinaskunnassa, jossa on vähemmän asukkaita kuin Kotkassa, on oma yliopisto.

liechtenstein sapuska

Fitnesslautanen kalkkunalla ja keskiaikainen ritarin varras.

Lounaan koittaessa en ollut enää ihan varma olimmeko jo palanneet Sveitsiin vai ajelimmeko yhä ruhtinaan mailla; lehmät ja pellot näyttivät samalta joka puolella. Mutta ei, ulkomaanmatka jatkui. Ruokaa tarjoilivat liechtenstanilaiset yhdistykset. Oman annokseni kokosi ja grillasi Liechtensteinin jodlauskerho.

sveitsiläinen linna 4 p

Kappas, taas löytyi linna.

werdenberg 5 p

Näitä katuja olisi ollut kiva kuljeskella ajan kanssa. Tässä kohtaa emme vielä tienneet mitään takana olevasta linnasta.

werdenberg järvi ja linna 8 p

Werdenburgin linna ja linnan järvi.

+25 ja vastatuuli oli oikeastaan aika mukava pyöräilykeli. Vuoret pysyivät etäisinä ohuen usvakerroksen takana. Siellä täällä eteen ilmestyi linna tai rauniot. Kylissä mummelit ja ukkelit vilkuttelivat oletettavasti vakkaripenkiltään ja puutarhoistaan. Olivat tulleet katsomaan viikonlopun showta, ohi ajavia pyöräilijöitä.

Reitti oli kevään ensimmäisiin sunnuntaiajeluihin juuri sopiva; nousua vähän ja lyhyesti. Yhteensä koko lenkistä kertyi noin 50 kilometriä.

Reissun idyllisin paussipaikka löytyi Werdenbergistä. Kaupungin linnan ympäristöä järvineen ja viiniviljelyksineen olisi ollut kiva käydä tutkimassa vähän tarkemmin, mutta jätimme sen toiseen kertaan ja keskityimme jätskiin veden äärellä. Richard Straussin oopperassa Ruusukalvajeeri on muuten prinsessa Marie Thérèse von Werdenberg. Lieneekö Strausskin joskus pyöräillyt näillä seuduilla.

werdenberg softis 7 p

Puoliksi syöty jäätelö. Softis, jos jotakuta kiinnostaa.

En resumen: Una vuelta en bici de Suiza a Liechtenstein: 49 km, al menos 4 castillos, una comida preparada por el club de jodel (no tengo ni idea como se escribe en español. Yodel?) de Liechtenstein, un heladito y muchos rayos de sol.

Kurzgesagt: Eine Velotour Schweiz-Liechtenstein: 49 km, wenigstens 4 Burgen, ein Mittagsessen gekocht vom Jodelclub Liechtenstein, eine Glac399e und vielen Sonnenstrahlen.

 

Ruisherkkuja ulkomaille

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Finland

Jos pitäisi miettiä yksi erittäin suomalainen maku, se olisi ruis. Ja vaikka tästä varmaankin leiskahtaa kipakka väittely, ruisleipä ei maistu missään niin kodilta, kuin Suomessa. Ei edes Sveitsissä, vaikka Wallisin ruisleipä hyvää sekin on.

Silloin tällöin rouskuttelen ikävääni Finn Crispejä, hapankorppuja, mutta puolet tavallista kapeampia. Hapankorput olivat lapsena aina leipäkorin aatelia. Niitä ilmestyi harvemmin näkkärin ja ruisleivän seuraksi. Himoitsin leipien happamuutta ja rakennetta. Päälle ei tarvittu kuin Floraa ja kaveriksi Aku Ankka.

taste of finland 1 laatikko p

Tässä niitä on! Laatikollinen ruisherkkuja!

Kun kuriiri toi Sveitsiin kotiovelle laatikollisen erilaisia mukavasti hampaissa rutisevia ruistuotteita, tajusin, etten tunne niistä kuin kaksi, ne perinteiset hapankorput ja Väinämöisen Palttoonnapit. Olen siis asunut ulkomailla niin kauan, että välissä on ehtinyt syntyä jo ainakin yhdeksän uutta ruisrouskua. Koska kevät leikki kesää, tehtiin kauniin illan kunniaksi ruisbileet.

taste of finland 10 rieskalautanen ylä p

Ruismaistiaisia kevätillassa.

Nopeassa improvisoinnissa huono puoli on se, että ajatus saattaa lentää hiukkasen eri rataa kuin toteutus ja niinhän siinä kävi, että päällysteiksi noudetut taimen-päärynät (lajike on saanut nimen kuvioistaan) ja Bünderfleisch, sveitsiläinen kuivakinkku, unohtuivat avattujen ruispussukoiden ja laatikoiden sivuun. Kattauksesta tuli siten juusto-kasvis -painotteinen.

taste of finland 3 eri tuotteet p

Nämä löytyvät Rye-paketista.

Ruissipsejä voisin napsia (ja napsinkin) ihan ilman mitään, mutta sipaus yrttijuustoa ja pikkutomaatti tai sipulin idut tuovat niille terävyyttä sekä mehukkuutta.

Hapankorpuille, sekä niille perinteisille että tummille, maltaisille, laitoin voimakasta sveitsiläistä (luonnollisesti) Gruyère-juustoa; eikä syntynyt minkäänlaista makujen taistoa, vaan toimiva kombinaatio. Arkena saattaisin laittaa päälle kurkkua, mutta tähän kattaukseen se tuntui liian tavanomaiselta.

taste of finland 9 kattaus laaja p

Suomimakuja Zürichinjärvellä

Paketista riittää isompaankin ruishimoon, kevään ja kesän juhliin tai retkievääksi. Rye-lahjalaatikossasa on viittä sorttia ruissipsejä, palttoonnappeja, rieskanäkkäreitä, kahdenlaisia hapankorppuja sekä ruislastuja.

Lautaset tyhjentyivät kolmeen henkeen jo ennen auringonlaskua. Raadin costaricalaisjäsen, vaikkakin vehnän ja maissin luvatusta maasta ja täysin valkoisen leivän syöjä, piti eniten tummasta hapankorpusta, koska se kuulemma muistutti hänen lempisuomalaisherkkuaan, saaristolaisleipää. Miinusta tuli palttoonnapeille kuminasta. Ei kuulu hänen lempimausteisiinsa.

taste of finland 11 ruislastulautanen ja käsi p

Oliko tässä juustossa Välimeren vai joitakin muita yrttejä? 

Loppuraati oli yhtä mieltä suosikeistaan: ykköseksi tulivat sourcream ja makea chili ruissipisit. Ensinnäkin siksi, että maut olivat uusia ja toisaalta ne istuivat kivasti perjantai-illan tunnelmaan. Myös jälkiuunilastut, jotka ovat jo ulkomuodoltaan hauskoja, minikokoisia leipäviipaleita, nousivat suosikkikategoriaan, eivätkä vaadi mitään täytettä, ehkä sipaisun levitettä. Niitä tavallisia hapankorppuja kukaan muistanut päivänselvyytenä edes mainita; nehän ovat luottoruistuotteita ja aina ykkösiä.

taste of finland 12 lähis p

Sipsiin mahtuu puolikas pikkutomaatti. Tai vaihtoehtoisesti vaikkapa yksi ravun pyrstö.

Jos tarjoaisin näitä vieraille, laittaisin valmiiksi vain muutamia, sillä kosteus pehmentää rukiin. Ja viereen erikseen päällysteet ja leipäset tai sipsit, mistä jokainen voisi itse rakentaa haluamansa kombinaation. Rukiiseen makuun istuisi tietysti myös lohi tai vaikka guacamole, vaikka jälkimmäinen perinteisesti maissin kaveri onkin.

taste of finland 12 lastut ja sipsit lähis

Sipulin idut olivat ärhäköitä maultaan, mutta piristivät tuorejuustoa.

Taste of Finland on helsinkiläinen yritys, joka panostaa suomalaisuuteen. Nettikaupasta voi tilata maailmalle yksittäisiä tuotteita tai valmiita paketteja, joko pelkkää makeaa (Blackbox on täynnä salmiakkia!), vain suolaista tai vanhoja tuttuja hernekeitosta Juhla Mokkaan koti-ikävää pehmentämään.

Saattaisin lähettää paketillisen Suomea lahjaksi Costa Rican perheellekin. Muikkuja tomaattikastikkeessa, salmiakkia ja paketti vaalea paahtoista kahvia – taattu extreme-kokemus keskiamerikkalaisille!

 

Taste of Finland tarjoaa muuten teille blogin lukijoille koodilla “PALASUKLAATA” 15% alennuksen verkkokauppansa tuotteista. Tarjous on voimassa toukokuun loppuun saakka.

taste of finland 10 rieskalautanen p

Siitä sitten vain, olkaa hyvä!

taste of finland 8 ruissipsit p

Kuitumäärältään lähes terveyssipseiksi luokiteltavia. Siis minusta.

En resumen: Les interesan chips o pansitos de centeno finlandeses?  Taste of Finland les ofrece a mis lectores internacionales un descuento de 15% de sus productos (el codigo es “PALASUKLAATA” en la tienda web).

Kurzgesagt: Hättest du interesse auf roggen Chips oder andere finnische köstlichkeiten? Roggen produkten schmecken übrigens sehr fein mit Gruyère! Taste of Finland bietet meinen Leser-n/-innen einen Rabatt von 15% im Webshop an mit dem Code “PALASUKLAATA”.