Advertisements

Sveitsiläinen vs. suomalainen suklaapatukka

Sveitsiläinen vs. suomalainen suklaapatukka

Koska blogin nimi on Pala suklaata, on kai asiaankuuluvaa, että suklaa tulee aina silloin tällöin esiin. Ei silti, että elämä olisi kovin suklaista tai että eläisin suklaan ympäröimänä. Tai no, tavallaan kyllä, sillä toisella puolen järveä kimmeltävät pian suklaatehtaan miljoonat jouluvalot, kaupungissa tulevat ensimmäisten joukossa suklaaliikkeet vastaan ja vieressäni on lautasellinen suklaapatukoita; kuvausrekvisiittaa.

Sveitsissä syödään kymmenisen kiloa suklaata vuosittain per nenä, mikä on tajuton määrä, mutta pari kiloa vähemmän kuin aiempina vuosina. Suklaata napostellaan sohvalla ja iltamyöhällä, kertoo tutkimus ja mikä minusta kuulostaa kummalliselta. Itse olen iltapäiväsuklaansyöjä. Alan rapistella papereita siinä vaiheessa, kun kahvi on tulossa ja maito siihen lämpenemässä.

Swiss chocolate bars; any that you know?
Sveitsiläisiä suklaapatukoita, tunnetko jonkun?/Swiss chocolate bars; any that you know?

Pyysin tyttären kavereita listaamaan parhaat sveitsiläiset suklaapatukat, siis ei levyjä, vaan pienemmät pötköt, houkuttelevuusjärjestyksessä. Tuloksena oli kysymysmerkkejä ja ulkomaisia brändejä sekä muutama sveitsiläinen vakiopatukka. Suklaa ilmeisesti syödään sittenkin levynä. Patukat herättivät lähinnä hämmennystä.

Perinteiset sveitsiläiset patukat ovat aika samanlaisia, vaaleaa, pehmeää praline-tyyppistä suklaata, jossa on kenties pähkinämurua. Nämä ovat niitä, joita lapset tuovat kouluun synttäreinä. Jokaiselle lapselle on oma vaalea pullamainen voilla leivottu leipänen, jonka väliin laitetaan sulaapötkö, kuten Branche. Kesällä järven reunustalla uimalasta saa samoja patukoita hodari-leivän välissä lämmitettynä. Näitä on myös sarvien sisällä.

My favorite: Kägi fret, Toblerone on the second place.
Lemppari: Kägi fret. Toblerone kakkosena. ./My favorite: Kägi fret, Toblerone on the second place.

Myös Toblerone mainittiin, varmaankin näistä patukoista ainut kansainvälisesti tunnettu merkki. Onko se suklaalevy vai patukka, riippuu syöjän silmästä sekä valitusta koosta. Pienin menee patukkakategoriaan ja on yksi omista suosikeistani. Tosi olen alkanut kallistua tummaan versioon. Vaalea on liian makea.

Munchin' and tastin' Swiss chocolate
Maistelu meneillään / Munchin’ and tastin’

Oma ykköseni on Kägi fret, vohvelisuklaa, jonka löysin jo ensimmäisellä Sveitsin reissulla. Rapea vohveli ei ole liian makea, mutta täyttää herkuntarpeen. Kägi fret vivahtaa Kismettiin, mutta on vähemmän vaniljainen. Kenties myös suklaakuori ohuempi? En tiedä, sillä ei ole juuri nyt vertailukappaletta saatavilla.

Swiss chocolate bars, anyone?
Sveitsiläisä suklaapatukoita, saisiko olla?/Swiss chocolate bars, anyone?

Maitosuklaan kehittänyt kansa ei selvästikään ole patukkaporukkaa. Sveitsissä ollaan ylpeitä innovatiivisuudesta, mutta maut ovat hyvinkin konservatiivisia tai niitä kokeillaan muualla kuin patukkateollisuudessa. Tietenkin on vaikkapa Lindtin trendisuklaat englanninkielisillä viesteillä, mutta ne tuskin ovat löytäneet vielä kansan sydämeen, vaan vetoavat pikemminkin turistiin. Nuorisokaan ei tunnu niistä syttyvän.

Niinpä alan jälleen tehdä ostoslistaa suomalaiselle joulutorille: Tupla, Fazerina, Royal ja Pätkis ainakin, Geisha ja joku mitä en nyt muista tyttärelle ja vielä nostalgian vuoksi Jim, Da Capo, Suffeli ja Susu…

En resumen: Barra de chocolate suizo no es un concepto, como sólo chocolate suizo. Probablemente, ya que les falta lo innovador. Claro que han surgido nuevos, pero nada que se haya quedado como un clásico, lo que te llama y que le daría el premio de la mejor barra del mundo. Eso ya le di a Tupla. O a Pätkis. O sería Kismet. Tal vez Fazerina…Esas son todas muy diferentes de una a otra – y finlandesas.

Kurzgesagt: Schweizer Schoggiriegel ist für mich immer noch ein Wunder. In dem Sinn, dass es wenige interessante gibt. Die klassische sind alle ziemlich ähnlich und die neue überzeugen mir auch nicht. Aber zwei haben auf meiner Liste von den besten Riegeln geschafft: Kägi Fret und Toblerone.

Advertisements

Viime päivien kootut

Viime päivien kootut

Olen huikeiden Alppimaisemien jälkeen lipunut lokakuusta eteenpäin antiklimaattisesti, mutta hyvin marraskuisesti. Zürichiläisten niskaan on kaadettu paljullisia vettä, tasaisella tahdilla, jopa niin, että mitattujen aurinkoisten hetkien määrä on minuuteissa. Siihen lisäksi sumua ja pään sekoittava lämmin föhn-tuuli.

Joko myrskyiset tuulet tai läpimäräksi vettynyt maasto on saanut puita nurin. Lenkillä piti mennä ensin yli ja sitten alta, vaikka sanotaan ettei kaatuneiden puiden alapuolelle koskaan pitäisi mennä. Yli vain ei päässyt ja sivussa olisi ollut pudotus jokeen.

Tältä näytti aamulla. / View in the morning.
Ja tältä auringonlaskun aikaan. / View in the evening.

Föhn sai luonnon takaisin kesämoodiin, yhtäkkiä poskeen ja otsaan kopsahteli tötteröisiä mehiläisiä ja sen sukulaisia. Muutama kukka on vielä jäljellä ravinnoksi.

Putoavia lehtiä ja kaatuvia puita. /Falling leaves and falling trees.

Föhn ja myrsky ravistivat puista lehtiä ja ilmassa tuoksui aivan selvästi omenapiirakka. Kaupassa jaettiin ovella omenoita mukaan, varmaankin joku imagon nosto – kampanja. Mutta pilkoin ne välittömästi tarte au tatin -reseptillä vuokaan ja peitin taikinalla. Kanelinen, lämmin omenapiiras vaniljakastikkeella on ehkä parasta herkkua syksyllä.

Ahkerasti hommissa, vaikka on jo marraskuu. /Some guys still working, eventhough it´s November.
Tiukka tuuli harvensi lehdistöä. /Heavy winds blew most of the leaves away.

Olisin viikonloppuna tehnyt töitäkin, satuin vain hämärässä illassa venyttelemään ja rullailemaan faskioita lattialla. Päähän jääneet silmälasit kopsahtivat lattialle ja käsi yletti laittamaan ne tuolille, pöytä oli liian kaukana. Tässä ei edes tarvittu Déjà vu:ta, vaan homma on kokeiltu kerran aikaisemmin. Tuloksena on luonnollisesti rusahdus ja risat lasit. Sain sulatella rauhassa piirakkaa loppuillan ja seuraavana aamunakin oli aikaa, koska ei tarvinnut lukea lehteä.

Nyt katselen tietokoneen ruutua uuden uutukaisin apteekista noudetuin hätälasein ja näen marraskuun lempein silmin. Tätähän se on, villasukkakelejä, nyrjähtäneitä sateenvarjoja, hämyisiä päivä, tummia iltoja.

En resumen: Así se ve noviembre.

Kurzgesagt: So sieht November aus.

%d bloggers like this: