Sveitsiläinen sairaanhoito on taatusti asia, josta voisi kirjoittaa yhtä monta mielipidettä kuin on konitohtoreita – tai maailman parasta hoitoa kohdanneita. Se, kuinka asiat hoituvat, riippuu myös sairausvakuutuksesta. Jos maksat enemmän, saat vaikkapa yksityishuoneen sairaalassa ja osteopaatinkin kulut katetaan. Jos taas vähemmän, ei esimerkiksi erikoislääkärille ole menoa ilman lähetettä.

Sairausvakuutukset on sellainen sumppu, ettei siitä nyt sen enempää. Meidän kylällä on sitäpaitsi se ja sama, mikä vakuutus on, jos lääkärintarve iskee, sillä aikaa saa joka tapauksessa odotella, ellei tilanne ole kiireellinen.

Lääkärivaje alkoi yhden eläkkeellejäämisestä. Nuoret eivät hevillä tule tänne perustamaan vastaanottoaan. Standardit vaativat tiettyä varustuksen ja laitteiston tasoa, vuokrat ja talojen hinnat ovat pilvissä, eikä äskettäin valmistuneilla ole välttämättä sellaisia summia.

Kun lisäksi yksi yleislääkäreistä sairastui, oli kylän kriisi valmis. Angiinaisen olisi pitänyt lähteä vuoren toiselle puolelle tai Zürichiin hakemaan antibioottia, mikä ei sairaalta ja varsinkaan kunnan iäkkäiltä asukkailta välttämättä luonnistu. Hätiin tuli lopulta uusi kahden omalääkärin vastaanotto.

Minun omalääkärini on silti yhä ylityöllistetty ja kun valittelin astmaoireista johtuvia hengitysongelmia sain ajan kahden viikon päähän. En ollut sininen ja kykenin elelemään kuten tähänkin asti, mutta silti. Odotusaika tuntui kohtuuttomalta.

Sveitsiläisen systeemin tehokkuus iski esille omalääkärin tapaamisen jälkeen. Kaksi viikkoa yleislääkärin kanssa tapaamisesta huomasin olevani buukattu sekä kolonoskopiaan, gastroskopiaan että keuhkosairauksien erikoislääkärille. Onhan kaikki tutkittava, totesi lääkäri. Gastroskopia tehtäisiin joka tapauksessa astmaoireisiin liittyen ja kolonoskopia hoituisi samalla nukutuksella. Siis nukutuksella? Ah, no okei.

Avoimena kaikille tutkimuksille, mutta sisäisesti yhä vastahakoisena, valmistauduin ensimmäiseen osioon, suolistoon. Aloitin neljän päivän kuiduttoman ja siemenettömän dietin, kärsin nälkää ja kalpeita aterioita, join elimistön tyhjentävän karmean drinkin ja lähdin matkaan.

Asun Sveitsin suurimman sairaalakeskittymän vieressä, joten lääkäripulasta ei ole jälkeäkään muutaman kilometrin päässä kylän keskustasta. Viiden minuutin matka klinikalle on luksusta. Ei matkoja pääkaupunkiseudulle, ei jonotusta. Ystävällistä palvelua, taju kankaalle nukutuksella ja tutkimuksen jälkeen kahvia sekä välipaloja. Siinä vaiheessa tunsin suurta tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta.

Klinikalta kotiin tultuani tytär pyysi viittäkymppiä ja aloin hapuilla lompakkoa. -Sie oot vieläkin ihan pihalla, hän totesi. Olin siis klinikalta kotona ennenkuin olin aivan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Luulin olevani pirteä kuin peipponen, mutta varmuuden vuoksi kävin pitkälleen ja keskityin Doc Martinin uusiin jaksoihin ja natustelin tyttären tuomia perunalastuja. Nyt kun taas sain syödä. Mieli teki kyllä kaikkea edellisten päivien kiellettyä: salaattia, mandariineja, tomaatteja, kiivejä. Niitäkin söin.

Pitkän litanian viesti on siis positiivinen kokemus nopeasti rullaavasta hoitosysteemistä. En osannut osannut odottaa joutuvani toimenpiteeseen ja olin aina ajatellut, että mihikään suolistojuttuun en mene ennenkuin on todella pakko. On hienoa, että meillä on oikeus seulontaan, ripeää potilasystävällistä toimintaa ja että siihen on varoja.

En resumen: En nuestro pueblo hay pocos médicos de familia, pero cuando haga falta un especialista, es como un milagro. En la mayoría de los casos te reciben rapido, revisan periódicamente, los procedimientos se hace pensando en el paciente. Maravilloso y sin dolor, además en muchos casos con un cafecito.

Kurzgesagt: In meinem Dorf gibt es immer noch zu wenige Hausärtzte, aber wenn es einen Spezialist braucht, geht es normaleweise schnell. Wahrscheinlich, weil ich neben dem Spital- und Klinik Gebiet wohne. Die Kontrolle werden Patientfreundlich gemacht, im Schlaf wenn nötig und so angenehm wie möglich. Von dem Kaffee mit Znüni, habe ich mich extrem gerfräut. Auch, das ich die Möglichkeit in dieser Gesellschaft zu leben habe, wo man Finanzen für verschiedene Kontrollen hat.