Advertisements

Kahden viikon kokeilu ilman tietokonetta

Myönnän heti aluksi, ettei koe ollut vapaaehtoinen. Läppärin näyttö oli oireillut jo pitkän aikaa. Ensin ilmeistyi muutamaksi sekunniksi pari viirua, joskus raitaviidakko, lopulta pelottavan pitkäksi ajaksi vain valkoinen ruutu. Siinä vaiheessa näin silmieni edessä kaiken kirjoittamani ja tallettamani, jota en enää koskaan voisi lukea uudelleen. Ja lähetin koneen verstaalle.

Herkku ja kahvi -komboja tuli nautittua läppäripaussilla useita./ Life without a laptop sucks, no doubt about that. But coffee with a treat helps to get bloodpreassure back down.

Lupailivat, että laite tulee takaisin kotiin kahdesta viiteen päivässä. Ei hätää, ajattelin. Sompailen sen mitä tarvitsee paperin ja kynän avulla ja puhelimella nettiasiat. Ja onhan laatikossa hätätilanteeseen viruksen runtelema läppäri, jolla voi ahdistuksen iskiessä katsoa jotain ohjelmaa.

Siis työasiat eivät selvästikään huolestuttaneet niin kuin riippuvaisuus viihteestä. Oivallus johti toiseen: tämä olisi hyvä hetki läppäridetoxille. Sopivasti myös pääsiäisen alla. Kaikki kieltäytyminenhän on näinä viikkoina pelkkää plussaa. Toiset jättävät herkut, jotkut lihan, minä tietokoneen.

Kuuma kaakao mantelimaidolla ja taatelikaakaopallo. Nekin maistuvat/ Hot chocolate with a treat. That helps, too.

Selvisi, etten olekaan niin riippuvainen kuin luulin. Läjä lehtiä vajui. Luin ensin Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun (424 sivua) loppuun ja sitten iskin kirpparilta 1,5 frangilla ostamaani 395 sivuisen Milena Moserin Montagsmenschen-kirjaan, joka vastaisi sarjamaratonia endorfiiniarvoltaan.

Puhelin on olkapäille rankempi kuin tietokone. Sekin tuli selväksi. Viikon päästä, kun koneen varaosat olivat vielä jossain tehtaalla, olin jo aivan jumissa. Tunsin myös olevani epäsosiaalinen. Nettiepäsosiaalinen. En vastannut kommentteihin, en viesteihin. Kävin katsomassa sähköpostini, mutta en jaksannut alkaa puhelimella tai miehen koneella juurikaan vastailla. Sen sijaan kävin monesti kahveilla perheen ja kavereiden kanssa.

Espresso ja tumma karamellisuklaa. Mahtava yhdistelmä./Espresso with dark chocolate with caramel. Great combination.

Oli myös aikaa pohtia asioita, joiden en tiennyt edes päätäni vaivaavan. Kuten että miksi Karjalan murteessa sanotaan “potslojollaan”, kun minä olen koko elämäni sanonut “potsojollaan”, siis pitkällään. Heittäydyn punkalle potsojolleen, sanon minä, yhä, enkä suostu muuttamaan siitä yhtäkään kirjainta.

Siinä vaiheessa, kun tajusin että joudun äänestämään kahden maan vaaleissa ja tehdä pohjatyötä ilman läppäriä aloin jo tuskastua. Suomen vaalit ovat vielä tulossa ja vaalikoneita on helppo käyttää myös puhelimella, mutta Sveitsi! Vaalikuori oli täynnä paperisilppua, nimiä joita en tunne, aukkoja joihin olisi pitänyt täyttää ehdokkaista tietoja, joita ei tietenkään löytynyt käsillä olevasta nivaskasta. Zürichin vaalit vaativat jo varsinaista omistautumista. Ajattelin niitä, joilla ei ole nettiä. Mistä he repivät nämä tiedot? Katsovat kai tikkana uutisia televisiosta ja lukevat lehtiä. Ja äänestävät niitä samoja kuin aina.

Capuccino ja herkku, terveellisemmästä päästä. / Capuccino with a treat. A healthy one, with dates and cacao.

Puolentoista viikon kohdalla alkoi kärsivällisyys pettää. Enää en kaivannut viihdettä, vaan töitä ja hoidettavia hommia alkoi kerääntyä. Kaikenlaisten asioiden selvittäminen alkoi käydä hermoille. Siinä vaiheessa aloimme jakaa kodin toisen läppärin käyttöaikaa. Päätin, että jos konetta ei pian kuuulu, haen sen takaisin ja käytän viiruinen kaikkineen varaosia odotellessa.

Kone oli viety remonttiin maanantaina. Melkein kaksi viikkoa siitä, perjantaina, sain lopulta viestin, että nyt olisi homma hoidettu. Kun musta lituska vihdoin oli pöydälläni, olin onnellinen. Ja lähdin ulos aurinkoon.

En resumen: A la pantalla de mi computadora se le vinieron rayas raras y de pronto estaba totalmente blanco, como yo también, de susto. La compu tenía que ir al taller. En las dos semanas me di cuenta que estoy demasiado dependiente de la tecnología y ya era hora de un detox. Pero resulta que conseguir información y hacer deberes sólo con el teléfono es pesado. Leí mientras tanto un montón de periódicos, 2 libros y fui a un montón de cafecitos con amigos y familia. Ahora la compu ha devuelto en mi escritorio. Y yo me siento como después de las vacaciones. Con energía y refrescada.

Kurzgesagt: Der Bildschirm hatte seit langem, aber ab un zu, komische Linien. Dann plötzlich war er ganz weiss und ich auch, vom Panik. Der Laptop musste zur Werkstatt. Also, zwei sehr lange Wochen ohne Komputer. Schon am ersten Tag bemerkte ich, dass es Zeit war für ein Technologie-Detox. So abhängig war ich vom Laptop. Aber es war auch überraschend schwierig Information zu kriegen, nur mit dem Smartphone. Anstrengend für den Schultern und der kleine Bildschirm hat genervt. In diesen Wochen habe ich viele Zeitungsartikel und zwei Bücher gelesen und war mehrere Mals mit den Freunden und Familie zum Kaffeetrinken. Jetzt ist der Laptop zurück auf meinem Schreibtisch. Und ich fühle wie nach den Ferien: mit Energie und erfrischt.

Advertisements

Läppäri pimeänä

Niin siinä kävi, että aikansa oireiltuaan – räpsähdys, viirut, pelkkää valkoista, raidallinen ruutu – läppäri joutui hoitoon. Pelkän löystyneen kontaktin sijaan diagnoosi on hajonnut näyttö. Sain nyt käsiini lainakoneen, mutta vain pieneksi hetkeksi, joten siksi vain tämä pieni tervehdys.

Mietin myös:

Jos kirjoittaisin vain vähän

tulisiko blogista kuin karkki

joka sulaa suuhun

jättäen makean muiston.

En resumen: La pantalla de mi compu dijo adiós.

Kurzgesagt: Der Bildschirm meines Computers hat adieu gesagt.

Muistitekninen katastrofi

Ilmassa on ollut destruktiivisuutta. Pudotin espressokupin, joka räjähti tuhannennuuskaksi iskeytyessään kivilattialle ja lähetti säteitä metrien päähän. Luultavasti siksi että kuppi oli astianpesukoneen jäljiltä liukas tai muuten vain ajatellessani viittä juttua kerrallaan. Puhelimen olen pudottanut sen verran monta kertaa viime viikkoina, etten enää edes muista. Ei tappioita. Onneksi on kuori. Sen kulmat ovat yksi toisensa jälkeen kadonneet.

Pudottelun ja sitä seuraavan tapahtuman välillä ei ole mitään yhtymäkohtaa, kertoo perheen it-henkilö. Mutta silti hän kummastelee; ei ole kuulemma koskaan törmännyt tällaiseen tilanteeseen. Error luki kännykän ruudulla juuri silloin kun olin kiireinen, enkä ehtinyt paneutua asiaan. Olin vain, että joo joo ja ajattelin että kumman hyvin kuitenkin toimii. Sujautin puhelimen jonnekin talteen ja unohdin asian. Seuraavana päivänä etsin blogia varten ottamiani kuvia ja löysin vain kännykän muistiin talletetut. Muistikortti oli kadonnut ruudulta. Ei yhteyttä. Ei ainuttakaan tuhannesta kuvasta.

 

sählän valokuva

Huokasin suhteellisen lakonisesti ja lähetin vain paniikkiviestin it-ihmiselleni. Että kaiva ne mun kuvat jostain esille ja heti. Sen jälkeen lähes unohdin koko jutun. Muistelin myöhemmin, itseäni rauhotellakseni, ladanneeni kuvat tietokoneelle säännöllisesti. Kyllä, toukokuussa edellisen kerran – vuosi sitten. Kansioita on joka kuukaudelle ja onneksi jotenkin edes vähän blogiin liittyvät kuvat löytyvät näistä. Mutta sitten ne satunnaiset otokset perheestä, auringonlaskuista, pihan kesäkukista, ne joilla on merkitystä vain minulle, ne ovat jossain hukassa.

Etsin elvytystä muistikortille, mutta palvelut osoittautuivat olevan korteille, jotka tietokone näkee, korteille jotka ovat likaisia, vääntyneitä. Ei korteille, jotka -pim- vetäisevät viimeisen henkäyksensä.

Hetken yritin ladata mielessäni kuvia, jotka olisin vielä halunnut itselleni. Onneksi olin väsynyt ja lopetin sen kolmen jälkeen. Ja onneksi muistini on lyhyt. Siksi sitä on myös kärsimys. En jaksa olla ärtynyt, mutta teille tämä postaus on Lapin kuvien ilotulituksen jälkeen ehkä tylsä. Ehkä raikas.

Mahtavaa on se, etten vielä ehtinyt käydä kortin kaikkia kuvia läpi, sillä siivousprosessi oli ovella, tavaraa paljon ja se tajuton määrä kuvia olisi pitänyt konmarittaa. Säästyin siis muistikortin syyssiivoukselta. Niin ja mitä teinkään eilen? Latasin kuvat koneelta ulkoiselle kovalevylle. Ja aion laittaa prosessin kalenteriini. Joka kuukaudelle.

En resumen: Me pasó, lo que no debería pasar, dice mi consejero técnico. La tarjeta de memoria tomó su último inhalación y me dejó sin las 1000 fotos. Claro que tengo backups en la compu, pero no todos. Y el último del año 2017. Por dicha he bajado muchas fotos para los posts del blog, así que no se me fueron todos – tan chapa no soy. De ahora en adelante bajo las fotos más importantes además al disco duro externo. Está apuntado en mi calendario. Cada cuatro semanas. Prometo.

Kurzgesagt: Es ist passiert, was nicht passieren sollte. Die Speicherkarte von dem Natel hat das letzte Mal eingeatmet und hat mich ohne 1000 Fotos gelassen. Natürlich gibt es Backups auf dem Computer, das neuste vom Jahr 2017. Zum Glück habe ich Fotos für das Blog aufgeladen, alle habe ich also nicht verloren. Jetzt weiss ich besser und lade die wichtigsten Fotos aber auch auf dem externen Harddisk. Monatlich. Ich verspreche.

“Rahat tai tiedostot!”

Meille tuli välirikko. Jo viikon alkupuolella tunnelma oli kireä ja kärjistyminen osui sunnuntaille, ensimmäiselle adventille. Emme minä ja T. ole koskaan olleet bestiksiä, mutta suhtaudumme toisiimme viileän kohteliaasti. Ei hyödyn lähdettä mollata, mutta eipä ole tarvetta lähempäänkään suhteeseen.

wienachtsmart4

Pisan kirkko ja joulupalmu

Kaikki lähti siitä, kun ajoin pyörällä ylämäkeä. En tiennyt vaihteiden rutinan olevan merkki jostain suuremmasta. Sain ne toimimaan myöhemmin, itse ja helposti, enkä sveitsiläiseen tapaan edes juossut lähimpään pyöräliikkeeseen etsimään mekaanikkoa. Sitten Suunnon kello ei enää tunnistanut sykevyötä. Tai ehkä sykevyö löysin toisen kellon. Pulssi katosi, näytti välillä sairaita lukemia ja katosi jälleen. Patterin vaihto ei auttanut, teknisestä tuesta ei vastattu. Seuraavaksi puoliso ei saanut enää sähköpostejani. Siinä vaiheessa nostin kulmakarvojani. Sunnuntaina tuli täyspotti. Kaikki tekstitiedostot muuttuivat hirmuliskoiksi tai siltä niiden nimet vaikuttivat. Virusohjelma vaati rahaa tiedostojen palauttamiseksi.

 

wienachtsmart5

 

wienachtsmart1

Pullpoikia, Grittibänz, kahta sorttia: suklaalla tai ilman.

Kun tietokoneeni kaapattiin päätin, että tähän se loppui, minun ja Tekniikan ystävyys. Olin yllättävän rauhallinen, verenpaine ei noussut ja jos Suunto olisi toiminut, syke olisi näyttänyt normaalia. Enhän osannut tehdä asialle mitään ja olihan kaksi ruudulla avoinna ollutta tiedostoa säästynyt, toinen niistä pitkän ajatustyön  vaatinut, vaikkakin niukasti edennyt kirjallinen askarteluni.

 

wienachtsmart10

Vasta myöhemmin ymmärsin mitä kaappaus tarkoittaa. Blogin joulukalenteri jää ilmestymättä. Joulukorttilista uupuu. Miten muistankaan kaikki jouluruuat ja löydän reseptit; olenhan haalinut niitä aina Keski-Amerikkaa myöten. Laskut ja selvitykset, vanhat kirjoitelmat – kaikki poissa.

wienachtsmart9

Minusta tämä kuusi olisi kaivannut kampaa. Tai ehkä se on masentunut.

wienachtsmart8

Koska oli adventti ja kylällä joulutori, ostin miesten voimisteluyhdistykseltä mukillisen kuumaa Glühweinia ja hengitin joulutunnelmaa, annoin sen lientää teknistä tuskaa. Tekniikan kanssa riidellessä jäi näkemättä Samichlaus, joulupukin sveitsiläinen serkku, ja hänen mukanaan torille tulleet Gommiswaldin kellonsoittajat, Trychler. Sekin jäi vielä selvittämättä, että miksi niitä lehmänkelloja pitää soittaa kyseisenä päivänä ja niin että kallossakin kaikuu. Se liittyy jotenkin juhlatilaisuuksiin. Palaan asiaan vuoden päästä. Ellei tekniikka petä.

P.S. Nyt hajosi hellan takalevy.

wienachtsmart6

En resúmen: Parece, que yo y la tecnología tenémos algún tipo de problemas de relación últimamente. Lo peor es, que un virus me secuestró la compu. Me devuelven los archivos si pago. Por dicha no saben, que lo  más valioso no se destruyó. Traté de olvidarlo en la feria de navidad de nuestro pueblo. Y hago planes de ir a vivir a un pueblo remoto, donde no hay electricidad.

Kurzgesagt: Wir haben Probleme. Ich und die Technik. Das schlimmste ist, dass alle meine Dateien entführt sind. Ich sollte bezahlen, dann kommt alles zurück. Vielleicht ist es eine Tragödie, dachte ich. Vielleicht ist es ein Glücksfall, dachte ich. Vielleicht wandere ich zu einem fernem Dorf aus, wo es keine Elektrizität gibt.

%d bloggers like this: