Advertisements

Liian monta palaa suklaata

Tuosta noin, ihan suvereenisti, sen enempää pohdiskelematta, käytin 18 Sveitsin frangia, jotakuinkin 16 euroa suklaaseen. Olihan se pakkotilanne. Piti saada blogiin parempi headeri tai siis ylipäätään kuva. Alkuperäisessä kuvassa poseerasi supermarketin halvin, tumma taloussuklaa. Ihan pätevästi ja tyylillä, sanoisin. Tämänpäiväisen hienostuneen suklaan hinnalla olisin saanut näitä peruslevyjä sitäpaitsi 10 kappaletta. Kaksi kiloa.

headeri blogi 1

Kun viime viikolla kohelsin ulkoasun kanssa, jouduin pakkorakoon ja käyttämään varastosta vanhoja kuvia. Wieniläiskonvehdit olivat myös ihan ok, ei siinä mitään, mutta en pitänyt kuvan valaistuksesta ja sitäpaitsi pala suklaata ei kyllä viittaa konvehteihin, jos ollaan tarkkoja. Joten kirjoitin kalenteriin punaisella kynällä tiistain kohdalle: “suklaakauppa!”. Ja tiistaina marssin asemalle, ajoin junalla 7 minuuttia Stadelhofenille ja sujahdin määrätietoisin askelin lempikauppaani Stadelhofenilla.

Jos haluaa kallista sveitsiläistä suklaata, on Zürichissä tarjolla Sprünglin, Teuscherin, Honoldin ja Läderachin tuotteita, muun muassa. Hartaan empiirisen tutkimuksen jälkeen olen päätynyt nimeämään lempikaupakseni Läderachiin, jonka hinta-laatusuhde on paras. Näitäkään suklaita ei pistellä kuin leipää nälkään – ellei ole kultarannikon miljonääri, jolle kaviaari shampanjan kera on kulunut snäkki – vaan pienissä määrissä nautinnoksi. (Jos suklaa ei kiinnosta, niin Läderach on myös oiva pakopaikka helteillä, lämpötila liikkeessä on aina mukavan viileä.)

headeri blogi 2

Wieniläinen konvehti ja hymyn loihtija

Sain 250 g suklaapussukkani lisäksi matkaevääksi vaaleanpunaisen wieniläiskonvehdin.  Ruusunlehden värisen kuoren alla on kakkukerrosten välissä vadelmaista täytettä. Täällä osataan homma. Ei kukaan lähde huonotuulisena putiikista, josta saa elegantteja maistiaisia mukaan.

Kuvaan valitut suklaat ovat irtolevysuklaata, siis jättimäisiä suklaalevyjä, joista myyjä murtaa haluamasi palasen. Naapurin Sylvia kertoi jonain mennenä vuonna käyneensä kaupassa ja kauhistelleensa esillepanoa. “Sanoin niille, että mitä jos joku aivastaa tai yskii, sehän on todella epähygienistä!” Tosin niin kaikki muutkin elintarvikkeet ovat esillä tiskissä. Suklaata vain ei olla totuttu näkemään ilman paperia.

headeri blogi 3

Siinä niitä on. Suklaapaloja.

Tuoresuklaan valikoimissa juuri nyt eniten kiinnostaa tummasuklaa-mustaviinimarja ja karamelli-krokantti. Pistaasi taas on aina hyvää tumman suklaan kanssa. Toivoakseni niitä löytyy myös pikkupussukasta.

Ja kuinkas ollakaan. Kun saan otettua kuvat, puraistua palan valkosuklaisesta pistaasi-mantelipalasta, joka maistuu vahvasti sitruunalle, ei suklaa kiinnosta enää ollenkaan. Vika ei ole suklaan, vaan ylipäätään makean. Kaivan hapankorppulaatikon ja viistän päälle Gruyèreä. Ehkä blogin nimi pistäisi vaihtaa palaksi juustoa?

En resumen: Soy chapa. (Le cambié el formato a mi blog en la semana pasada, antes de que estaba seguro que si lo ni siquiera quiero. En eso se me perdió la foto de header y ya que el blog se llama “Un pedazo de chocolate”, tuve que ir a comprar una bolsita de chocolates para la nueva foto. También tuve que degustar un bonbón vienes. Y pensé seguir con cada uno de los chocolates arriba en la foto. Pero de pronto ya no quería nada dulce. Sino que empezé pensar en cambiar el nombre del blog: Un pezado de queso.)

Kurzgesagt: Es war nicht wirklich extra gemacht, diesen neuen Look vom Blog, sondern nur ein Plan für die Zukunft. Der Plan war nur plötzlich online und das Blog ohne Header. Deswegen musste ich zum Schoggiladen. Deswegen musste ich ein Wiener Konfekt degustieren. Deswegen wollte ich einen kleinen Stück von allen Sorten oben im Foto probieren. Deswegen dachte ich, Süsses nie mehr. Und deswegen mache jetzt Pläne für einen neuen Namen für mein Blog: Ein Stück Chäs.

Advertisements

Henkkaritta ulkomailla eli pyöräretki Liechtensteiniin

Kelasin mielessä repun sisältöä: avaimet, puhelin, pähkinöitä, aurinkorasvaa, huulirasvaa, aurinkolasit. Olin suhteellisen ylpeä siitä, että tällä kertaa vesipullo oli täytetty ja myös mukana, eikä keittiön pöydällä. Puolivälissä matkaa kohti itäistä Sveitsiä, vai lieneekö koillista, joka tapauksessa, tajusin, että lompakko sen sijaan oli kotona. Lähdin liikkeelle ilman rappeniakaan (paikallinen sentti) ja sen lisäksi olin ilman henkkareita ja kohta rajan toisella puolen, vierailla mailla tietymättömillä. Hiukkasen déjà vu -olo; näin on tainnut käydä pari kertaa aiemminkin.

liechtenstein linna 1 p

Siellä se on: Liechtenstein.

Aldo lupasi kuitenkin piffata ruuat ja todistaa henkilöllisyyteni tarvittaessa. Silti oli hiukan orpo olo. En tahdo muista ottaa urheilullisiin aktiviteetteihin koskaan rahaa, koska salille lähden saman repun kera ja aina ilman lompakkoa.

liechtenstein kaupungintalo kai 3 p

Vaduzissa oli vilskettä. Pyöräilijöitä ja muita hampparoijia.

liechtenstein puusilta 2 p

Kanaalin toiselle puolen päästiin puusillan yli.

liechtenstein reitti

Rehevää. Ja vuoria.

Liechtensteinin ja Sveitsin eteläisen rajan paikkeilla jätettiin auto kylään, jonka nimeä kumpikaan ei pistänyt merkille. Toivoimme reitin järjestäjien painottaneen tiukkaa johdonmukaisuutta suunnittelussaan ja johdattavan meidät takaisin samaan pisteeseen. Tosin parkkialue oli reitin ulkopuolella.

Liechtenstein on niitä paikkoja, ettei sinne suuremmin ole asiaa. Pääkaupunki Vaduz on hetkessä nähty ja kultaharkot sekä suuremmat käteisvarat voi tallettaa Zürichissäkin pankkiin. Autolla olemme hurauttaneet ruhtinaskunnan läpi ja katsastaneet linnat ulkopuolelta. Tutustuimme silloin lounaalla vanhukseen, joka kertoi olevansa Chäser. Olimme sen verran noviiseja näillä main, että luulimme kyseessä olevan kaninkasvatuksen (jänis=Hase, juusto=Chäs (sv. saksa)). Ilmankos kommunikaatio vähän takkusi.

liechtenstein kukkaketo ja vuoret

Ach, niin kaunista.

Tänään ajoimme pyörillä Vaduzin paikkeilta pohjoiseen ja tarkastimme tilukset. Siistiä ja hiljaista oli. Kuin Sveitsiä, mutta erilaisin puistonpenkein ja rekkarikyltein. Eikä Sveitsin presidentillä ole linnaa vuoren kupeessa.

Vaduzin keskustassa meitä oli hämmentävä joukkue; kolme bussillista japanilaisia turisteja ja iso lauma pyöräilijöitä. Taidemuseo vaikutti uudelta ja mielenkiintoiselta. Näin myös kyltin, jonka mukaan eräs rakennus kuuluu Liechtensteinin yliopistolle. Siis ruhtinaskunnassa, jossa on vähemmän asukkaita kuin Kotkassa, on oma yliopisto.

liechtenstein sapuska

Fitnesslautanen kalkkunalla ja keskiaikainen ritarin varras.

Lounaan koittaessa en ollut enää ihan varma olimmeko jo palanneet Sveitsiin vai ajelimmeko yhä ruhtinaan mailla; lehmät ja pellot näyttivät samalta joka puolella. Mutta ei, ulkomaanmatka jatkui. Ruokaa tarjoilivat liechtenstanilaiset yhdistykset. Oman annokseni kokosi ja grillasi Liechtensteinin jodlauskerho.

sveitsiläinen linna 4 p

Kappas, taas löytyi linna.

werdenberg 5 p

Näitä katuja olisi ollut kiva kuljeskella ajan kanssa. Tässä kohtaa emme vielä tienneet mitään takana olevasta linnasta.

werdenberg järvi ja linna 8 p

Werdenburgin linna ja linnan järvi.

+25 ja vastatuuli oli oikeastaan aika mukava pyöräilykeli. Vuoret pysyivät etäisinä ohuen usvakerroksen takana. Siellä täällä eteen ilmestyi linna tai rauniot. Kylissä mummelit ja ukkelit vilkuttelivat oletettavasti vakkaripenkiltään ja puutarhoistaan. Olivat tulleet katsomaan viikonlopun showta, ohi ajavia pyöräilijöitä.

Reitti oli kevään ensimmäisiin sunnuntaiajeluihin juuri sopiva; nousua vähän ja lyhyesti. Yhteensä koko lenkistä kertyi noin 50 kilometriä.

Reissun idyllisin paussipaikka löytyi Werdenbergistä. Kaupungin linnan ympäristöä järvineen ja viiniviljelyksineen olisi ollut kiva käydä tutkimassa vähän tarkemmin, mutta jätimme sen toiseen kertaan ja keskityimme jätskiin veden äärellä. Richard Straussin oopperassa Ruusukalvajeeri on muuten prinsessa Marie Thérèse von Werdenberg. Lieneekö Strausskin joskus pyöräillyt näillä seuduilla.

werdenberg softis 7 p

Puoliksi syöty jäätelö. Softis, jos jotakuta kiinnostaa.

En resumen: Una vuelta en bici de Suiza a Liechtenstein: 49 km, al menos 4 castillos, una comida preparada por el club de jodel (no tengo ni idea como se escribe en español. Yodel?) de Liechtenstein, un heladito y muchos rayos de sol.

Kurzgesagt: Eine Velotour Schweiz-Liechtenstein: 49 km, wenigstens 4 Burgen, ein Mittagsessen gekocht vom Jodelclub Liechtenstein, eine Glac399e und vielen Sonnenstrahlen.

 

Ruisherkkuja ulkomaille

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Finland

Jos pitäisi miettiä yksi erittäin suomalainen maku, se olisi ruis. Ja vaikka tästä varmaankin leiskahtaa kipakka väittely, ruisleipä ei maistu missään niin kodilta, kuin Suomessa. Ei edes Sveitsissä, vaikka Wallisin ruisleipä hyvää sekin on.

Silloin tällöin rouskuttelen ikävääni Finn Crispejä, hapankorppuja, mutta puolet tavallista kapeampia. Hapankorput olivat lapsena aina leipäkorin aatelia. Niitä ilmestyi harvemmin näkkärin ja ruisleivän seuraksi. Himoitsin leipien happamuutta ja rakennetta. Päälle ei tarvittu kuin Floraa ja kaveriksi Aku Ankka.

taste of finland 1 laatikko p

Tässä niitä on! Laatikollinen ruisherkkuja!

Kun kuriiri toi Sveitsiin kotiovelle laatikollisen erilaisia mukavasti hampaissa rutisevia ruistuotteita, tajusin, etten tunne niistä kuin kaksi, ne perinteiset hapankorput ja Väinämöisen Palttoonnapit. Olen siis asunut ulkomailla niin kauan, että välissä on ehtinyt syntyä jo ainakin yhdeksän uutta ruisrouskua. Koska kevät leikki kesää, tehtiin kauniin illan kunniaksi ruisbileet.

taste of finland 10 rieskalautanen ylä p

Ruismaistiaisia kevätillassa.

Nopeassa improvisoinnissa huono puoli on se, että ajatus saattaa lentää hiukkasen eri rataa kuin toteutus ja niinhän siinä kävi, että päällysteiksi noudetut taimen-päärynät (lajike on saanut nimen kuvioistaan) ja Bünderfleisch, sveitsiläinen kuivakinkku, unohtuivat avattujen ruispussukoiden ja laatikoiden sivuun. Kattauksesta tuli siten juusto-kasvis -painotteinen.

taste of finland 3 eri tuotteet p

Nämä löytyvät Rye-paketista.

Ruissipsejä voisin napsia (ja napsinkin) ihan ilman mitään, mutta sipaus yrttijuustoa ja pikkutomaatti tai sipulin idut tuovat niille terävyyttä sekä mehukkuutta.

Hapankorpuille, sekä niille perinteisille että tummille, maltaisille, laitoin voimakasta sveitsiläistä (luonnollisesti) Gruyère-juustoa; eikä syntynyt minkäänlaista makujen taistoa, vaan toimiva kombinaatio. Arkena saattaisin laittaa päälle kurkkua, mutta tähän kattaukseen se tuntui liian tavanomaiselta.

taste of finland 9 kattaus laaja p

Suomimakuja Zürichinjärvellä

Paketista riittää isompaankin ruishimoon, kevään ja kesän juhliin tai retkievääksi. Rye-lahjalaatikossasa on viittä sorttia ruissipsejä, palttoonnappeja, rieskanäkkäreitä, kahdenlaisia hapankorppuja sekä ruislastuja.

Lautaset tyhjentyivät kolmeen henkeen jo ennen auringonlaskua. Raadin costaricalaisjäsen, vaikkakin vehnän ja maissin luvatusta maasta ja täysin valkoisen leivän syöjä, piti eniten tummasta hapankorpusta, koska se kuulemma muistutti hänen lempisuomalaisherkkuaan, saaristolaisleipää. Miinusta tuli palttoonnapeille kuminasta. Ei kuulu hänen lempimausteisiinsa.

taste of finland 11 ruislastulautanen ja käsi p

Oliko tässä juustossa Välimeren vai joitakin muita yrttejä? 

Loppuraati oli yhtä mieltä suosikeistaan: ykköseksi tulivat sourcream ja makea chili ruissipisit. Ensinnäkin siksi, että maut olivat uusia ja toisaalta ne istuivat kivasti perjantai-illan tunnelmaan. Myös jälkiuunilastut, jotka ovat jo ulkomuodoltaan hauskoja, minikokoisia leipäviipaleita, nousivat suosikkikategoriaan, eivätkä vaadi mitään täytettä, ehkä sipaisun levitettä. Niitä tavallisia hapankorppuja kukaan muistanut päivänselvyytenä edes mainita; nehän ovat luottoruistuotteita ja aina ykkösiä.

taste of finland 12 lähis p

Sipsiin mahtuu puolikas pikkutomaatti. Tai vaihtoehtoisesti vaikkapa yksi ravun pyrstö.

Jos tarjoaisin näitä vieraille, laittaisin valmiiksi vain muutamia, sillä kosteus pehmentää rukiin. Ja viereen erikseen päällysteet ja leipäset tai sipsit, mistä jokainen voisi itse rakentaa haluamansa kombinaation. Rukiiseen makuun istuisi tietysti myös lohi tai vaikka guacamole, vaikka jälkimmäinen perinteisesti maissin kaveri onkin.

taste of finland 12 lastut ja sipsit lähis

Sipulin idut olivat ärhäköitä maultaan, mutta piristivät tuorejuustoa.

Taste of Finland on helsinkiläinen yritys, joka panostaa suomalaisuuteen. Nettikaupasta voi tilata maailmalle yksittäisiä tuotteita tai valmiita paketteja, joko pelkkää makeaa (Blackbox on täynnä salmiakkia!), vain suolaista tai vanhoja tuttuja hernekeitosta Juhla Mokkaan koti-ikävää pehmentämään.

Saattaisin lähettää paketillisen Suomea lahjaksi Costa Rican perheellekin. Muikkuja tomaattikastikkeessa, salmiakkia ja paketti vaalea paahtoista kahvia – taattu extreme-kokemus keskiamerikkalaisille!

 

Taste of Finland tarjoaa muuten teille blogin lukijoille koodilla “PALASUKLAATA” 15% alennuksen verkkokauppansa tuotteista. Tarjous on voimassa toukokuun loppuun saakka.

taste of finland 10 rieskalautanen p

Siitä sitten vain, olkaa hyvä!

taste of finland 8 ruissipsit p

Kuitumäärältään lähes terveyssipseiksi luokiteltavia. Siis minusta.

En resumen: Les interesan chips o pansitos de centeno finlandeses?  Taste of Finland les ofrece a mis lectores internacionales un descuento de 15% de sus productos (el codigo es “PALASUKLAATA” en la tienda web).

Kurzgesagt: Hättest du interesse auf roggen Chips oder andere finnische köstlichkeiten? Roggen produkten schmecken übrigens sehr fein mit Gruyère! Taste of Finland bietet meinen Leser-n/-innen einen Rabatt von 15% im Webshop an mit dem Code “PALASUKLAATA”.

Sarjakuvafestarit eli mahtava tekosyy matkata Luzerniin

Keväällä iskee aina reissutarve ja onneksi on Luzernin sarjakuvafestivaali Fumetto; se tulee kuin tilauksesta oikeaan aikaan.

Heti näyttelyn ensimmäisestä salista löysin itseni. Siis jos olisin eläin. Tämä olisi ilmeeni:

fumetto 2 harmaa pupu

Urs Meilen Rabbit Portrait lähikuvassa

Varhaiskevään tukkoinen hellepäivä oli niistää mehut heti ensi kättelyssä, mutta onneksi kaupungissa on lähteitä ja kahviloita. Luzern tarjoaa festivaalille muutenkin hyvät kulissit. Yltiökauniiden maisemien vastakohtana on sarjakuvan rosoinen maailma.

fumetto 16 kuohut ja linna

Vihreä vesi alkaa janottaa.

Festivaalikeskuksessa pyörii aina paljon porukkaa, on apetta, välikahvia ja festivaalikamaa. Piirtäjät myyvät omia töitään ja oheistavaraa, merkkejä, kasseja, kortteja, koruja…Suomalaiset eivät olleet niin esillä kuin aiemmin, mutta Ville Rannan L’exilé du Kalevala näytti olevan hyllyssä.

 

fumetto 9 festivaalikamaa

Olis kassii, pussukkaa, paitaa, mitä sais olla?

fumetto 21 merchandice

….ja sit tietyst niit sarjakuvii, kuvii ja piirustuksii.

Koska olin valmistautunut Fumettoon surkeasti, kaikki oli yllätystä. Kuten se, että yksi sisäpiha esitteli latinalaisamerikkalaista sarjakuvaa. Vaikka meidän perhe on jotakuinkin 2/3 costaricalainen, emme tunteneet Edward Brendsin töitä ennakolta. Tai olleet ylipäätään koskaan kuulleet nimeä. Shame on us.

fumetto 10 volcan

fumetto 13 sisäpiha

Täl seinäl oli tämmösii juttui.

fumetto 11 lattarisarjakuva

“Tiedän, sanopa muuta, olet oikeassa, elämä on yksi absurdi  haava.” (En valitettavasti tiedä tämän piirtäjää)

fumetto 12 edward brenes cr

Costaricalaista tuotantoa

Satelliittinäyttelyt oli ripoteltu pitkin kaupunkia ja myös päänäyttelyiden perässä sai juosta kilometrikaupalla. Kellarimaisen varastotilan sisällä keskustan ulkopuolella oli ihana viilennellä ylikuumentuneita jalkoja. Eikä sarjakuvissakaan ollut mitään vikaa. Oikeastaan Miroslav Seculic-Strujan työt olivat päivän mielenkiintoisimpia.

fumetto 17 bunkkeri

Miroslav Seculic-Strujan tuotanto seinillä viileässä

Kellaritilasta jatkettiin vielä matkaa poispäin keskustasta, ohi eksoottisten vihannesmyymälöiden, pitkin likaisia katuja, kylttien mukaan kohti Baselia, rämppääntyneiden talojen viertä. Tähtäimessä “street art”. Kuumien kilometrien jälkeen, toiselta puolen rautatietä joen partaalta löytyi tämä:

fumetto 18 street art

Balz Bosshard tuli  tänne väripurkkeineen taatusti autolla. Tai ainakin pyörällä.

Ei oltu vaikuttuneita. Odotin ainakin kymmenien metrien katutaidetta, mutta että yksi työ. Ja taisi siinä vieressä oli joku pieni toinenkin. Tässä vaiheessa näin enää jäätelönkuvia silmissäni ja olin vähällä heittäytyä jokeen viilentymään.

fumetto 18 luzern linna ja muuri

Luzernin vanhaa muuria tornin ja Alpin kera. Torniin en vieläkään ehtinyt kiivetä. Vielä yhden kerran.

Psykologisesti mielenkiintoista, että vuorien katseleminen viilentää kiehuvaa oloa. En silti päässyt pakkomielteestäni saada jäätelöä, ennenkuin edessäni oli 2 suurta palloa keksillä ja ananaskirsikalla koristeltuna.

fumetto 20 luzern pilatus

Onhan Luzernista pakko laittaa jokunen turistikuva. Pilatus ja Sveitsin lippu ovat klassikot.

Iltasella luovimme aasialaisturistien ohi kohti illallista joen rannalle. Niin kuvittelimme. Kaikilla veden äärellä olevilla pöydillä oli varatut kyltit tai niissä istui jo porukkaa nauttimassa alku-illan drinkkejä. Oli turha yrittää etsiä kivaa ravintolaa hyvällä pöydällä, enää oli kyse vain pöydästä. Saimme ehkä sen viimeisen vapaan ja jäimme odottelemaan ruokaa. Söin korista kaikki leivät. Join veden. Kirjoittelin viestejä. Ihastelimme maisemaa. Kävimme läpi päivän annin. Väsyin. Olin todella nälkäinen. Epäilin valuvani tuolilta pöydän alle ja mietin olisiko se oikea tapa saada ruokaa. Maata voipuneena suu auki ja ripsiä heikosti räpytellen.

Tunnin päästä, sen jälkeen kun naapuripöydässä oli tilattu, syöty  kaksi eri ateriaa, maksettu ja poistuttu, saimme annoksemme. Parsarisotto ei ollut huonon näköinen, ollenkaan, mutta vahvisti säännön: älä koskaan tilaa mitään, mikä kotona on herkullista.

fumetto 21 illallinen

Koska aterioinnin yllä leijui ärtynyt musta pilvi, ravintolapäällikkö piffasi juomat. Ensi kerralla tilaan odotteluun pullon kalleinta viiniä. Ja otan kassiin omat alkusnäkit.

En resumen: Luzern en un día de primavera asoleado es muy bonito, un poco demasiado bonito. Por eso es un buen lugar para un festival de caricaturas. El paisaje, que parece a un escenario, se topa con el mundo áspero de comics. Y, por cierto, tenían esta vez también obras de dibujantes latinoamericanos, hasta de un tico, Edward Brends.

Kurzgesagt: Luzern im Frühling ist sehr schön, sogar ein bisschen zu schön. Und deswegen auch einen guten Ort für ein Comics Festival. Die kulissenhafte Landschaft trifft sich mit der karge Welt von den Comics. Und übrigens, dieses Mal gab es auch Werke von lateinamerikanischen Zeichnern, auch von einem costarricanern, Edward Brends.

Tapahtumatasaus

Jäin junasta pääseman maanalaiselle laiturille, samalle kuten aina. Kaikki tarvikkeet mukana, kirja, vihko, opetussuunnitelma. Lähdin oikealle, kävelin tovin, ehkä sittenkin väärä suunta, käännyin takaisin, harpoin junan viertä. Siis mistä juna oli tullut? Mihin suuntaan se oli menossa? Mihin minun piti mennä? Vieressä olevat portaat kutsuivat, kylttejä en sumuisessa päässäni edes tajunnut katsoa. Ylhäällä totesin olevani väärässä päässä asemaa. Sekin korjautuisi, kun vain kävelisi. Ja minähän kävelin, sumuineni, kaikkineni.

paasiainen koppa p (2)

Meille laskeutui yläkerrasta pääsiäiskori.

paasiainen munakori p

Tämäkin on pääsiäiskori.

Kävin pitämässä suomentunnin ja jälkeenpäin heräsin epäilemään, ettei lohkeavaa yskääni ja niistämistäni sittenkään tervehditty ilahtuneesti velvollisuudentuntoani ylistäen. Ajattelin Edith Södergrania ja muita runoilijoita sekä edesmennyttä naapuriani, jotka viettivät pitkiä aikoja keuhkoparantolassa. Ehkä minutkin pitäisi kärrätä alpille makailemaan viltin alle aurinkoon.

paasiainen tulen aaressa p

Lämmittelyä

paasiainen brunssi p

Pääsiäisen brunssia

Tallustin ratikkapysäkille penkille. Kylmänväreet tulivat tasaiseen tahtiin. Aivan viereen istahti pariskunta matkalaukkuineen, lentokentän tagien kera. “Tässä me nyt istutaan kuin vanha pariskunta,” mies tokaisi suomeksi. Väreet pitivät minua otteessaan, enkä jaksanut sanoa mitään. Ajatella kyllä. Hyvin maailmankansalaisilta näyttivät. Eivät vanhoilta, eivät nuorilta, vaan ihmisiltä, joilla on suunta.

paasiainen muna p

Mutta siellähän on muna.

Kotona kääriydyin huopaan ja annoin periksi kuumeelle. Pääsiäisestä tämä lähti. Perinteinen pihabrunssi sai sadetta ja kylmää, mutta onhan talossa pihalla takka, joka hohkaa kuumaa. Sain pöytään sen minkä halusin, sitruunakakun, yrttifocaccian, marinoituja katkarapuja ja keitettyjä kananmunia. Istuin kääriytyneenä paksuun talvitakkiin ja pitkät kalsarit jalkojen lämmikkeenä. Luonto nauroi ja lykkäsi kaksi päivää myöhemmin parikymmentä astetta lämmintä. Tautinen kehoni otti mallia ja nosti lämpötilat sekin.

Tänään tasailen oloa. Syön sitä sitruunakakkua, vaikken maista mitään ja katselen ikkunasta kevättä.

paasiainen eiertutchi p

Ennenkuin kananmuna syödään, sillä isketään vieruskaverin kananmunaa. Kun molemmat päät on murskana, on aika kuoria sisus esille.

En resumen: En el fin de semana tuvimos un buen brunch de pascua en el jardín en el frío – y hoy que ya por fín llegó la primavera, estoy en la cama con una gripe.

Kurzgesagt: Osterbrunch in der Kälte und Grippe mit schönem Wetter. Wunderbar.

 

Jospa perustaisin utopian Alpille

Sitä vain mietin, että kun Suomesta lähdettiin viime vuosisadalla vaikka minne ja perustettiin ihanneyhteisöjä, utopioita, mielessä parempi elämä ja oma Suomi kivemmissä olosuhteissa, niin ajattelin mikä ettei, voisinhan minäkin.

Tarkemmin ajateltuna esimerkiksi Argentiinan aarniometsä kuulostaa helpommalta paikalta, mutta koska sattumoisin olen jo Sveitsissä, niin eiköhän pysytä tämän maan mahdollisuuksien sisällä.

Silloin aikanaan pistettiin nyssäkkään kupariset kahvipannut ja muut tarve-esineet, tätä nykyä mukaan tuskin tarvitaan paljon. Onhan meillä ikeat ja suomalaistuotteita tarjoavat nettikaupat, niistä sitten vain kännykällä tilataan ainekset omaan pieneen kotimaahan keskellä vierasta valtiota.

keltainen puu oksat p

keltainen puun kukka p

Minun utopiassani saisi ihan suosiolla olla vuodenajat, ei siinä mitään. En kaipaa pelkkää lämpöä ja auringon porotusta, mutta en olisi pahoillani siitä, että kevään puhtoiset ja kirkkaat kukat loistaisivat koko ajan tasaisesti nurmellani. Siitä saisi voimaa ja arkipäivän estetiikkaa. Talvi on luonnollisesti toinen juttu, silloin maillani lepäisi paksu ja muheva kerros lunta.

Utopiani perustaisin Alpille, huolimatta olosuhteiden hankaluudesta. Ja koska se olisi utopia, se kuulostaisi ensin ihan mahtavalta ja toimivalta ja lopulta luultavasti hyytyisi omaan mahdottomuuteensa. Joka tapauksessa, Finopia syntyisi korkealle vuorten väliin jäävään katveeseen, siihen järven viereen. Pihapiiri olisi kuin suoraan Mauri Kunnaksen kirjasta, olisi tupa, aitta, sauna, tietenkin, ja ulkohuussi, kanoja tepastelelmassa ja aamiaisella tuoreita munia. Ehkä pyytäisin Maurin tekemään siitä myös kirjan, jonka itse kyllä kirjoittaisin, hän saisi piirtää kuvat.

Meitä utopialaisia olisi monensorttisia: it-alan osaajia, graafisen alan suunnittelijoita, itseänsä työllistäviä etätyöläisiä, jotka riipin raapin toisivat rahaa yhteisöön. Koska painottaisimme myös fyysistä työtä, meillä olisi pihalla lampaita ja vuohia, ne pitäisi ruokkia ja hoitaa ja käsityöläisinä työstäisimme villasta paitoja, huopaleluja, tossuja, koruja ja niitä myisimme laaksossa toreilla ja turuilla sekä turisteille, jotka patikkaretkillään tulisivat syömään tarjoamiamme korvapuusteja ja loimulohta. Ja tietenkin meiltä löytyisi B&B saunan kera. Siinä olisi puuhasteltavaa myös vieraille; jostain pitäisi riipiä saunaan puita, jyrkiltä vuorten rinteiltä.

primeli ulkona p

Me keittäisimme kahvia puuhellalla ja lukisimme iltaisin kirjoja tuvan lämmössä. Tai reippailisimme vuoren toiselle puolen, ylös ja alas, tekisimme pilates-liikkeitä, jotta keskivartalon pito olisi taattu, eikä kohtalokkaita horjahduksia, “ups, oho” tilanteita kävisi. Talvella nukkuisimme murmeleina paksujen untuvapeittojen alla ja laskisimme kelkalla tai suksilla alas laaksoon pikku-Heidin tapaan.

Siinäpä vasta elämää. Tosin tarkalleen ajateltuna, jotain tämänsuuntaista elän jo nyt. Kevätkukat ovat aukeamassa, illalla luen kirjaa (Paul Austerin New York -trilogiaa tällä hetkellä), parin korttelin päässä on vuohia ja kanoja (ei minun, mutta kuitenkin), korvapuusteja syntyy heti kun ostan hiivan ja vuorenkin kupeessa ollaan, vaikkei se oikeasti ole kuin kukkula. Enkä väitä tätä utopiaksi ja paremmaksi elämäksi. Ihan vain elämäksi.narsissit pEn resumen: Los finlandeses salieron en el siglo pasado a varios lugares en el mundo para vivir mejor en sus utopias finlandesas. En mi utopia viviría tal vez aquí en Suiza en un Alpe. Tendría una finca finlandesa, con ovejas y gallinas y por supuesto un laguito y sauna. Les ofrecería B&B, comida finlandesa, sweateres y productos de felpa a los turistas. Casi siempre habría flores de primavera, tan brillantes y bonitas. En el invierno dormiría como una marmota abajo de mi cobija de plumas y habría nieve hasta la mitad de las ventanas. De vez en cuando bajaría como Heidi o su abuelo con un trineo o esquies al valle. Así sería la vida en mi utopia. Y resulta que casi ya es así. Sólo me falta el sauna. Pero las flores de primavera están floreciendo, ovejas y gallinas hay cerca, no míos, pero en todo caso, y vivo a la par de algo, a la que llaman una montaña, aunque es un cerro. No es vida mejor que en algún otro lado. Sólo la vida.

Kurzgesagt: Die Finnen sind in 1900 zu verschiedenen Orten ausgewandert, in einer Finnische Utopie zu leben. Meine Utopie würde ich wahrscheinlich auf einer Alp gründen (weil ich schon in der Schweiz bin). Ich würde einen Bauernhof auf finnischer Art haben, mit Schafe und Hühner und natürlich einen kleinen See mit Sauna. Da würde ich für die Touristen B&B, finnische Zimtschnecken und vielleicht geräucherter Lachs, Produkte aus Schaafwolle offerieren. Im Winter unter dem Daunendecke schlafen, wie ein Murmeltier und weil es meterweise Schnee gäbe, ab und zu ins Tal wie Heidi (oder der Grossvater) mit einem Schlitten fahren. So wäre mein Leben. Und fast so ist es schon jetzt. Es fählt nur ein sauna. Aber die Frühlingsblumen sind am blühen, Schafe und Hühner gibts in der Nähe (nicht meine, aber trotzdem) und ich wohne neben etwas, das man einen Berg nennt, obwohl er eigentlich einen Hügel ist. Es ist nicht besseres Leben als irgendwo anders. Nur Leben.

 

 

 

Suomalainen Sveitsissä: Laura Missuray

Treffit Zürichin oopperatalossa kuulostaa elegantilta ajanvietolta, hiukkasen elitistisen kulturellilta. Mutta kun kaksi kotkalaista pääsee kanttiinissa kahvikupin ääreen, juttu lentää, siät ja miät sinkoilee ja on yhtä kotoisaa kuin kesäaamuna Kotkan torilla possokahvilla.

Oopperalaulaja Laura Missurayn (os. Jokipii) kanssa välipalatauolla on hänen tyttärensä Vilja (6 v.), joka värittelee kirjaa. Esikoulu oli peruttu tältä päivältä ja tyttö tulee mielellään mukaan seuraamaan äidin harjoituksia. Aamulla treenattiin Wagnerin Lentävää hollantilaista.

Zürichin Fällandenissa asuvaan perheeseen kuuluvat myös Edith (4 v.) ja unkarilainen puoliso Janos (laulaja/suntio).

laura missuray kahvilla p

Oopperalaulajan kotikolo töissä: pukuhuone ja oma peilipöytä.

Kuinka kauan olet ollut Sveitsissä ja miksi juuri tämä maa?

LAURA: Tultiin elokuussa 2010, vastanaineina. Me olimme menneet Kotkassa toukokuussa naimisiin, asuttiin Budapestissa ja kävimme häämatkalla Egyptissä. Vaihdoin vain kotona laukun ja tulin samantien Zürichiin koelauluun, kipeänä kuin koira.

Lähdin, koska Budpestissa asuessani olin valmiiksi lähempänä Keski-Euroopan pelipaikkoja. Suomesta työnhakuun lähteminen oli jo yksin taloudellisesti hankalampaa. Ykkössopraanojen paikkoja on tosi harvoin missään auki ja Zürichin oopperatalo on maineikas maailmalla. Ajattelin että ei se ota eikä anna, käyn kokeilemassa. Kaksi päivää henkitorven tulehduksessa kähisin ja ihme kyllä sain paikan. Oli aika kova paikka lentää takaisin Budapestiin ja sanoa tuoreelle aviomiehelle, et miä muutan nyt Zürichiin. Sen jälkeen oli aika haipakkaa; myytiin asunto ja elokuussa asuttiin jo täällä.

PALA SUKLAATA: Oliko sinulla mietittynä valmiiksi, että haluaisitko esimerkiksi Lontooseen, Milanoon tai Zürichiin…?

LAURA: Ei, ajattelin, että joskus päätyisin Saksaan. Koivukosken Jouko (Kotkan kaupunginorkesterin silloinen kapellimestari) sanoi aina, että lähde maailmalle, lähde pois isompiin ympyröihin. Ajattelin, että mikset siä tykkää minusta… Tais se kuitenkin tykätä. Jouko on ollut musiikillisen elämäni suurimpia kulmakiviä, omien vanhempieni lisäksi.

PALA SUKLAATA: Minua Jouko vain heitti musiikkiopiston orkesterissa tahtipuikolla.

LAURA: Ehkä se halusi sinustakin eroon.

(PALA SUKLAATA AJATTELEE: Taatusti soitin vain todella epätahdissa. Tai sitten unohduin unelmoimaan.)

LAURA: – Alunperin unelmani oli olla solisti jossain pienessä saksalaisessa talossa, tehdä operettia ja oopperaa. Aloitiin laulun opiskelun teini-ikäisenä; ammattia ei enää ole olemassa samanlaisena kuin silloin. Ei enää mennä pieniin taloihin ja lähdetä kehittymään pienistä rooleista isoihin ja olla 30 vuotta samassa paikassa. Solistitkin palkataan nykyään vain pariksi vuodeksi tai jopa pelkästään produktiokohtaisesti ja olet matkalaukun kanssa koko ajan jossain. En minäkään aloittanut laulunopiskelua toivoen, että saisin kuoropaikan jostain, vaan kaikki aloittavat sooloura mielessään. Mutta Zürichin oopperatalo on niin maineikas, on uskomattomia solisteja; kyllä paikka on lottovoitto. Puhumattakaan siitä, että tänä päivänä vakituinen työpaikka on arvokas, oli ala mikä tahansa. Ja mulle on aina ollut selvää että haluan perheen. Enkä osaa kuvitella elämää , jossa olisin erossa lapsista pitkiä aikoja, tai että he joutuisivat matkustamaan paljon mukanani kaupungista toiseen. Olin kuitenkin esiintynyt työkseni erilaisilla kokoonpanoilla melkein 15 vuotta ja kiertänyt kirkonkyliä kaikenmaailman keikoilla, eikä se riittänyt elannoksi.

Onko Sveitsi päätepiste vai haluaistko palata Suomeen tai kenties suunnata jonnekin toisaalle?

LAURA: En ole henkisesti ollenkaan valmis siihen että tämä olisi päätepiste. Mutta totuus on se, että minulla on eläkevirka. Ja myös minun miehelläni. Hän sai tänä vuonna, oltuaan seitsemän vuotta Sveitsissä, vakituisen paikan ja se on iso asia perheelle.

Minä en ole henkisesti vielä oikein kotiutunut Sveitsiin. Minulla on paljon perhettä ja läheisiä Kotkassa, joita kaipaan hirveästi. Ja sitten on paljon sellaisia kulttuurieroja, jotka on jokseenkin isoja. Mutta sitten isommassa mittakaavassa elämäni on täysin tätä oopperataloa ja kun on pienet lapset…Tämä työ vie ison osan elämästä, kun on kaksi vuoroa joka päivä, viisi tai kuusi kertaa viikossa. Toisaalta työ on aika samaa, teki sitä missä tahansa. Ehkä salaa toivon, että lapset lähtisivät myöhemmin Suomeen opiskelemaan ja itse voisin ehkä seurata tai muuttaa sinne sitten eläkkeellä. En tiedä, aika näyttää. Se on vähän sellaista rimpuilua.

PALA SUKLAATA: Niin, me olemme olleet Sveitsissä jo parikymmentä vuotta ”toistaiseksi”.

 LAURA: Minä asuin Budapestissä tätä ennen puolitoista vuotta ja silloin oli todella vaikeaa jättää Suomi. Enää en ole niin sidoksissa. Nyt kun kotipaikan on jättänyt kahdesti, niin kyllä minäkin voisin lähteä minne vain. Lasten ja sveitsiläisen koulujärjestelmän rankkuuden takia joskus katselen Kansallisoopperan sivuja, että olisiko paikkoja auki. Mutta toisaalta täytyy ajatella koko perhettä, mies joutuisi aloittamaan kaiken alusta koska ei puhu suomea. Ja kyllähän se koti sinne muodostuu missä se lähin perhe on.

Miten vietät arkesi?

LAURA: Mopon selässä matkalla oopperalle, näyttämöllä tai matkalla oopperalta kotiin ja sen jälkeen iltapäivällä leikkikentällä. Ja sitten illalla takaisin oopperalle ja kotiin kun kaikki jo nukkuu. Maanantaisin menen Saksaan kauppaan. Ennen käytiin koko perheen voimin samalla reissulla uimassa, mutta nyt kun tytöt ovat sidoksissa pakollisen päiväkotisysteemiin, se luksus on jäänyt pois.

laura missuray 2 p

Miten kotkalainen istuu Zürichiin? Entä suomalainen Sveitsiin?

LAURA: Kuorossa on 60 ihmistä eikä yksikään ole sveitsiläinen, joten eri kansallisuuksien tuntemukset ovat käyneet tutuiksi. Sen olen huomannut, että pohjoismaalaisena on helpompaa, kuin esim itäeurooppalaisena tai eteläeurooppalaisena tai saati sitten, jos jostain kauempaa.

Työyhteisöön oli tosi helppo sujahtaa sisälle. Työ yhdistää niin paljon ja kaikki ollaan ulkomaalaisen kengissä.

Me olemme aina asuneet samassa paikassa, kylä on pieni ja tykkään siitä. Mutta kyllä minä leikkikentällä ensimmäisinä vuosina katselin paikallisten, suljetun ringin, selkiä. Minulla on paljon hyviä ystäviä, silti vasta nyt on ystäväpiiriin tullut sveitsiläisiä. Suomalaisiin muuten suhtaudutaan yleensä positiivisesti. Se myös auttaa, että puhuin saksaa jo kun tulin.

Zürich on myös hyvän kokoinen paikka. Budapest on kaunis ja turistina ihana paikka, mutta me asuimme keskustassa ja se oli vähän liikaa. Zürichistä löytyy ison kaupungin hyvät puolet ja kuitenkin pienen ja intiimin kaupungin hyvät puolet. Zürichin tempo on minusta kiva, vaikka me maalla asummekin. 25 minuutissa ajaa vespalla kotiovelta oopperan ovelle.

laura missuray 6 p

Kolmen kärki Sveitsistä?

LAURA: -Luonto, se on aika mahtava. Ja on niin hauskaa, että kun astun ovesta ulos, edessä on kunnan ruohonleikkurit eli lampaat ja vuohet; siinä kunnantalon pihalla ne syövät ruohoa. Ihan mahtavaa. Luonnon arvostus on hienoa.

           –Thermalbadit. On ihanaa mennä kylpylään uimaan kun lapsiakaan ei palele. Se on sellainen meidän perheen yhteinen juttu.

          -Yleinen puhtaus. Budapest oli aika saastunut ja likainen. Alkuvuosina kaipasin hirveästi kaikkea Suomesta ja siellä oli muka kaikki paremmin, mutta nyt kun menen Suomeen, niin ensiksi iskee se likaisuus. Miksi roskia ei voi heittää kadun sijasta roskikseen? Ja miksi kauppakeskusten ja juna-asemien edustat ovat yleisiä käymälöitä? Sveitsissä kunnioitetaan ympäristöä. Yleinen siisteys on aika kivaa

 

Perhe Missuray p

Laura, Janos, Vilja ja Edith

Kaipaatko jotain Suomesta?

LAURA: Läheiset ihmiset on itsestäänselvyys, mutta jos jätetään se sivuun, niin kaipaan sosiaaliturvaa, johon lasken kuuluvaksi lääkärit, terveydenhoitopalvelut, koulusysteemin ja  päivähoidon. Jos mies ei olisi ollut niin paljon kotona, en tiedä miten olisimme selvinneet. Äitysloma 16 vk ja sen jälkeen 2 kertaa päivässä töihin. Aika vaikea olisi ollut jättää lapsia nelikuisena hoitoon kymmeneksi tunniksi ja se maksaa 3000 frangia (n. 2 500 euroa) kuussa. Kyse ei ole edes laadusta vaan päivähoidon puutteesta.

Sitten jos voisin, siirtäisin meren tänne. Se on yksi asia, minkä takia en voisi ajatella Sveitsiä  lopullisena asuinpaikkana. Kaipaan merta aivan hirveästi. Sillä on oma sielu. Joka päivä eri väri, eri tuoksu… Ahdistun sisämaassa. Vuoret täällä ovat ihania katsella, ne tekevät vaikutuksen aina kunhan sumulta näyttäytyvät, mutta mutta… Zürichinjärvi ei vaan ole meri, vaikka paikalliset siellä käyvätkin purjehtimassa.

PALA SUKLAATA: Minulle kyllä riittää, että se lätäkkö on tuossa.

LAURA: Joo, siä sen sanoit, se on lätäkkö, kotkalainen sanoo juuri noin, saimaalainen ei! Ja sitten vielä kaipaan saunakulttuuria. Jokaisessa talossa pitäisi olla sauna ja siellä pitäisi olla lupa heittää löytyä

  ♠    ♣   ♦

Kuvat  ensimmäistä lukuunottamatta Lauran omasta albumista ja teoksista Macbeth, Mahogonnyn nousu ja tuho, Medee, Naamiohuvit, Parcifal, Glitter and be gay

Sarjan edellisissä osissa esiteltiin: Riika Östberg ja Marika Rosenius

 ♠    ♣   ♦

En resumen: Sigue la serie de los finlandeses en Suiza: fui a tomar un cafecito en la opera de Zurich con la cantante finlandesa Laura Missuray. Y cuando dos mujeres de Kotka se topan, se siente como en casa. Lo que más le gusta a Laura en Suiza es, por su puesto, es la naturaleza, pero también las aguas termales (para un finlandés un lujo) y la limpieza general por todo lado. Lo que le hace falta de Finlandia es el seguro social, en lo que cuenta el sistema de salud, de educación y el cuidado al niño que es barato y garantizado para todos.

Kurzgesagt: In der Serie den “Finnen in der Schweiz”, habe ich die Opersängerin Laura Missuray zum Kaffee getroffen. Und wenn zwei Frauen aus Kotka am Tisch sitzen, fühlt es wie zu Hause und es wird viel geschwätzt. Laura gefällt es die Natur (klar!) in der Schweiz, aber auch die Thermalbads (für ein Finne luxus) und die allgemeine Sauberkeit (seltenheit in der Welt), die hier geschätzt wird. Was Sie vermisst ist die finnische Gesundheitssystem, Schule und Kinderbetreuung, günstig und allen garantiert.

 

Hienostunut hetki kirjasalongissa?

Kaupunkiin on tullut kirjasalonki, mikä kuulostaa hiukan pölyttyneeltä, romanttiselta, hatuilta ja käsineiltä, sikareilta ja iltapäivä-sherryltä. Ehkä myös pikkuisen Agatha Christie -tyyppiseltä murhatapaukselta ja juoninnalta. Älykkötapaamisilta ja ryhmittymiseltä.

Mikään näistä ei sovi yhteen businesskaupunki Zürichin kanssa, mutta juuri siksi paikka on niin odotettu ja tarpeellinen. Salonki on osa kulttuuritaloa, Kosmosta, josta puhutaan urbaanina kokemustilana. Bistro, kirjasalonki sekä -kauppa, elokuvateatteri, auditorio ja baari muuttuvat joustavasti kulttuuritilaisuuksien kotipesäksi.

kirjasalonki 1 portaat p

Tästä ylös, hoppelihop

kirjasalonki 2 lauteet p

Ja jos jalka ei nouse, lauteilla on aina kohta johon jäädä lepäämään. Kirjatkin on valmiina.

Odotin kirjasalongin olevan pieni kirjakauppa parilla sohvalla ja löysin kaupungin parhaan oleskelutilan. Alvar Aallon suunnittelua muistuttava sisäänkäynti tai ainakin skandinaavisella fiballa maustettu hallimainen portaikko, jossa tuoksui sauna ja oli myös lauteet, oli jo täysin uutta silmälle. Yläpäässä avautui portaikkoa reunustava suuri, valoisa tila; sohvia, pöytiä, nojatuoleja ja kaikenikäistä porukkaa viettämässä aikaa.

Täällä siis saa olla, tehdä töitä, lukea kirjaa, funtsia, kokoontua, neuvotella. Eikä oleskelusta veloiteta. Sivussa on baari, mutta missään ei lue ostovelvollisuudesta. Sen sijaan vitriini on sen verran vetoava, että jossain vaiheessa, siinä kun aivoissa hurina alkaa lähestyä ajatuksen ja unen rajaa, on noudettava ravintoa mielelle ja vatsalle.

kirjasalonki 3 sohva p

Siihen vain soffalle istumaan.

kirjasalonki 3 kahvi p

Ihan kuin olisi vähän hienommalla retkellä. Voikku voipaperissa.

Tarjolla on kolmea sorttia sandwichejä, raakakinkku, vegaani ja kananmunavaihtoehto. Ja suolaisia piiraita, lähes pilvenpehmeää suklaapalakaakkua ja iltaa kohti aperokupposia, valtavia oliiveja, leipätikkuja. Kirjaa lehteillessä voi nauttia lasillisen viiniä pikkusyötävän kanssa.

kirjasalonki 6 astronautti kirjat p (2)

Tilasta löytyy sieltä täältä oudohkoja tyyppejä, kuten tämä maalaava (?) astronautti.

kirjasalonki 8 tyypit p2

Nämä ovat niitä tavallisempia tyyppejä. Kahvitaukolaisia.

 

 

Istun nojatuolissa läppäreineni, kun ohitse kulkee mies, piiloutuen lehden taakse. Hänen perässään konttaa ensin yksi konttausiän ohittanut lapsi. Sen jälkeen toinen, samaten polvillaan edeten, isompaa sorttia. Ja vielä kolmas, taatusti jo koululainen. Kirjahyllyn luona pariskunta läprää kirjoja ja joku nainen tulee kysymään löytyisikö hänen kaipaamaansa opusta. Muutoin on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Ikkunapöydässä nakutetaan ja tuijotetaan tietokoneen ruutuja ja vilkuillaan puhelinta. Kenelläkään ei ole kirjaa kädessä. Minä sentään ajattelen niitä. Salongin kirjat ovat ehkä pikemminkin rekvisiittaa – jonka voit halutessasi lunastaa itsellesi.

kirjasalonki 9 lauteet ja bistro p

Lauteilta voi katsella mitä alakerran bistrossa tapahtuu.

Kotiin kävellessäni tiedän löytäneeni itselleni toimiston ja henkisen kodin. Katu jolla kävelen, on minulle uusi. Täällä kohtaa vanha ja juuri valmistunut Zürich. Palaan kirjasalongista kotiin kuin ulkomailta, virkistyneenä ja tarmokkaana.

En resumen: Tenémos en Zurich un salón de libros! Me parece, que me ha venido la oficina lo que he esperado. En Kosmos, un lugar de cine, comida, arte, discuciones y bien estar, voy a estár sentada en las escaleras de madera (que huelen a sauna o Finlandia) o tal vez en un sofá, escribiendo, leyendo, tomando cafécitos. Gracias Zurich!

Kurzgesagt: Endlich haben wir ein modernes und urbanes Wohnzimmer in der Stadt! Im Buchsalon vom Kosmos, ein Haus für Kultur, Diskussionen und neuen Gedanken, werde ich auf dem Sofá oder auf dem Holztreppen (die nach Sauna oder nach Finnland riechen) sitzen, geniessen, schreiben, lesen, Kaffee trinken. Danke Zürich!

Winter Wonderland Switzerland

Sveitsin matkailunedistämiskeskuksesta, päivää! Samalle viikolle mahtui siis todellakin -10 ja +10 astetta. Ja se tarkoitti jään ja lumen muuttumista virtaavaksi vedeksi, luonnon taideteoksiksi.

talvisveitsi 4 p

Alkuvaiheessa, kukkulalle noustessa, luulin meneväni talviselle lenkille. Sumua, lunta, matalia asteita, hanskoja, pipo ja reilusti vaatetta.

talvisveitsi 6 p

Katu oli puhdas ja suolan valkoiseksi värjäämä. Metsässä tossu upposi lumeen. Epäilys kevättä kohtaan suuri.

Pari sataa metriä korkeammalla, joen pientareella vesi virtasi iloisesti ja tänne paistoi lämmin aurinko, sieltä mistä kukkulan yli yletti ja poskia nipistellyt tuuli oli palannut takaisin Siperiaan.

Joki solisi ja oli yhtä taideteosta;  juoksulenkistä tahtonut tulla mitään. Oli pakko pitää pausseja, napsia tuhat kuvaa, ulvahdella sisäisesti, jestas, miten kaunista, aah ja ooh, ihanaa miten aurinko porottaa, pysähtyä ottaman säteitä kasvoille, laskeutua joen jäälle ja kurkistaa jäämuodostelmien sisälle.

talvisveitsi 7 joki p

Tossun alla oli alas viettävä jäinen tie ja pää kääntyneenä kohti kauneutta. Oho, hups, -tilanteita syntyi muutama.

talvisveitsi 2 p

Intron jälkeen tässä teille valitut palat. Ja Luonto: anteeksi. Kamera ei osannut tallentaa luomuksiasi, estetiikkakerroin on matalahko, silmä näki kyllä toisin.

talvisveitsi 10 allas p

Tänne olisin halunnut pulahtaa. Saunasta.

talvisveitsi 9 jää p

Aivan selvästi torvijäkälän talviversio.

talvisveitsi 8 p

Vesi on niin kirkasta, että jokitaimenetkin näkyisivät. Ovat kaiketi piilossa.

En resumen: La primavera nos vino en un día, en velocidad turbo.  Logré capturar unos imagenes de la naturaleza justo antes que el hielo y la nieve se derritió. Fui a correr al bosque y resulta, que llegué en una exposición de arte natural.

Kurzgesagt: -10 und +10 in einer Woche. Die Geschwindigkeit mit der die Frühling gekommen ist, war unglaublich. Gerade an dem Tag Zwischen Winter und Frühling war ich joggen und habe eine wunderbare Naturspektakel gefunden.

Sunnuntailounas: matoburgeri

Olihan niitä pakko kokeilla, siis hyönteistuotteita. Toinen supermarkettiketju mainostaa olevansa edelläkävijä, tosin Street food -festivaalilla tarjoiltiin heinäsirkkaburgereita jo viime vuonna. Juoksin monta markettia läpi, ne isoimmat, kunnes selvisi, että vaihtoehtoproteiinituotteet löytyvät ainoastaan yhdestä Zürichin liikkeestä.

Perheen “jee” oli ironisen lakoninen, kun kerroin sunnuntailounaan pitävän sisälläään “Insect Balls”, “Insect Burger” ja maistaisiksi tarjoilisin vielä palasen “Insect Bar”-patukasta. He lupautuivat kokeilemaan, mutta eivät kuulemma ole valmiita kokonaiseen lounaaseen. Siispä tyydyin yhteismaisteluun.

hyönteisproteiini 1 p

Siinä ne on. Matoja ja heinäsirkkoja.

Pannulla tuotteet näyttivät tavallisilta eineksiltä. Pihvi tuoksui vaatimattomasti mausteille, hyönteispulliksi mainostetut falafelilta. En kasannut pihvistä burgeria, vaan läjäytin suoraan lautaselle tutkittavaksi. Halusimme nähdä sen halkaistuna, pilkistävätkö sisältä hyönteisproteiinin ainekset eli jauhomadot.

Burgerissa on 31 prosenttia EU:sta tai Sveitsistä peräisin olevia jauhomatoja. Tytär löysi mielestään valkoisen kokonaisen jutun, joka vaikutti madolta, mutta mitä luultavimmin se oli kuitenkin riisiä, joka tuo pihville rakennetta. Lisänä on porkkanaa, selleriä ja purjoa. Entä sitten maku? Meistä kaikista se menisi ihan mistä tahansa einespihvistä, mutta on piirun verran maustetumpi, myös chilillä. Tytär ei silti vieläkään ole valmis matoruokaan ja mies ei tykkää periaatteessa mistään burgerista ja se ei liity siis raaka-aineeseen mitenkään. Hän sorsii tasapuolisesti jauhelihaa, kaikkea jyväistä mistä voi tehdä burgerin ja nyt myös matoburgeria.

insectprotein 2 p

Ei näy matoja. Maistuisko sullekin?

Hyönteispullat olivat taas niin falafelin makuisia, että silmät kiinni tuskin olisin voinut sanoa syöväni jauhomadoilla proteiinipitoisuutta lisättyä tuotetta. Näissä on riisin sijaan kikherneitä ja jauhomatojen osuus 24 prosenttia. Minusta ihan syötäviä, muut olivat samaa mieltä, mutta painottivat sanaa “eines”.

Hinta sen sijaan pistää miettimään. Kaksi burgeria maksoi melkein 9 frangia eli vajaa kahdeksan euroa. 10 hyönteispullaa saman verran, molemmat tuotteet yhteensä 170 g. Zürichissä samalla hintaa saisi n. 300 grammaa kanaa.

Mutta miten kävi hyönteispatukan? Se on siis heinäsirkkaproteiinilla höystetty. Ja yhä vielä kaapissa koskemattomana. Itse olen valmiimpi syömään heinäsirkkatuotteita kuin jauhomatoja, tiedättehän, rapsakkuus vs. matomaisuus. Odotin mielenkiinnolla suutuntumaa sekä makua.  Sveitsissä hyönteistuotteet jauhetaan, joten heinäsirkan jalkoja tuskin patukasta pistäisi esiin. Kuvittelisin voivani laittaa hyönteispatukan kassiin siltä varalta, että heikotus iskee.

Iltapäivällä aloin kuitenkin voida pahoin, enkä koskaan päässyt hyönteispatukkaan asti. Kuvotus vain yltyi, nojasin pöytään, enkä voinut edes liikuttaa silmiäni ilman yökötystä. Suussa maistui burgerin maustesekoitus ja kaipasin uutta suuta tai ainakin tosi vahvaa minttuhammastahnaa. Sen sijaan heitin palloksi turvonneeseen vatsaani jauhomatojen sekaan maitohappobakteereja, vetäydyn puoli-istuvaan asentoon ja palelin kuin horkassa.

insect protein 4 p

Se kaiken paha ja alku kimmeltää salaatissa. Edustan matopallot ovat viattomia.

Viisi tuntia myöhemmin maitohappobakteerit voittivat taistelun, vältin pää pöntössä -asennon ja kävin pitkälleen. Kukaan muu ei saanut vatsavaivoja, joten jauhomatoja on turha syyttää. Hyönteistuotteet saattavat aiheuttaa allergisen reaktion niille, jotka ovat allergisia äyriäisille, mutta myös pölypunkeille. Silti tämä oli kyllä ihan perinteinen ruokamyrkytyksen alku. Vahva epäilys kohdistuu salaattiin kaatamani yrteillä maustetun öljyn jämiin. Ehkä yrttien pintaan oli alkanut kehittyä jo uusi kasvusto.

Olen pahoillani hyönteistuotteiden puolesta, mutta valitettavasti assosiaatio huonon olon ja jauhomatojen välillä on dominoiva. Kuvotus palaa jo tätä kirjoittaessakin (onneksi keittiössä on tuoreita pähkinä-suklaapipareita, kiitos tytär!) Ihan heti tuskin kykenen testaamaan hyönteispatukkaa tai syömään loppuja hyönteispullia tai -burgeria. Ne tarjoilen halukkaille vapaaehtoisille. Anyone?

En resumen: Serví nuevos productos de proteína en el almuerzo de domingo: burgers y falafels con proteína de insecto. No sabían a nada nuevo, sino que como los productos listos de un supermercado. En la tarde yo me sentí bastante mal del estomago, pero la culpa no tuvieron los productos nuevos, sino que casi seguro los restos de la botella del aceite con hierbas que serví en mi ensalada. En todo caso, insectburgers, adíos. La próxima vez cuando los puedo probar va a ser en el futúro lejano. Por el momento me siento mal sólo por pensar en los tenebrio molitor, los gusanos de proteina.

Kurzgesagt: Insect Burgers und Insect Balls mit Mehlwürmer – degustiert! Die Familie war nicht so begeistert von dem Sonntags Mittagsmenú, aber haben teilgenommen. Pech, dass ich nachher total schlimme Magenbeschwerden hatte. Die Mehlwürmer waren fast sicher unschuldig, aber trotzdem: ade, Insect Burgers etc! Wir treffen uns wieder, in Zukunft, wenn ich nicht mehr Insekten mit kotzen assoziere.

%d bloggers like this: