Kotikaupunkini, roomalainen Turicum

Sitä vähän ihmettelin, että kuinka tuosta lastensairaala syntyy, kun sille pellolle, jonka laidalla olevissa puissa nukkuvat kaupungin harakat, ilmestyi 10 m x 10 m suuruinen kuoppa, kaivajaa aluksi polveen asti syvä. Ja lapiopelillä.

Nyt on Zürichin budjetti tiukentunut, ajattelin, sillä yleensä rakennuksille ilmestyy ensin useampi nosturi ja rekkoja kulkee jonossa viemässä ylimääräistä maata jonnekin. Suurin rakennustyömaan laite näytti olevan kaivuri kokoa XS ja sekin pysähdyksissä tien varrella. Neliömallisen kaivannon viereen ilmestyi toinen samanlainen, sen ylle muovinen teltta. Ei vieläkään näyttänyt suurrakennuksen alulta.

Eikä ollutkaan. Vaan arkeologinen kaivaus. Siinä keskellä kaupunkia, sairaala-alueen ja asutuksen välillä, lähes jokapäiväisen reittini varrella. Zürichissä tämä ei ole mitään uutta, rakennusväki joutuu silloin tällöin laittamaan jarrun päälle löydösten takia.  Homma on seis, kunnes ruukut ja korut on kapsutettu maan alta, rekisteröity, laitettu laatikoihin, viety talteen. Mutta minusta on huimaa, että tästä on kulkenut muinainen tie, että samoilla poluilla on juoksennellut roomalaisia, joku on harmitellut kadonnutta pronssista sormustaan tai pudottanut eväsruukun ja toinen, kenties matkan ja kulkutaudin heikentämänä, löytänyt tästä kohtaa viimeisen leposijansa.

arkeologinen työmaa 1
Tämä se on. Arkeologinen kaivaus.

Tie vei kohti Zürchiä, silloista Turicumia, joka oli Rooman valtakunnan yksi rajapiste. Täällä tulli keräsi maksuja ja Turicumin järven kautta kulki kauppareitti. Arkeologisen kaivauksen lähimailla on kenties ollut pari rakennusta; tulisijoja on ainakin ollut ja löydetty on ruukkujen lisäksi myös lautasia ja ruuanvalmistukseen viittaavia esineitä.

Kuudennella luokalla olin Egypti-huumassa. Ehkä koulussa puhuttiin pyramideista, mutta varmaankin siihen vaikutti myös järisyttävä lukukokemus, Waltarin Sinuhe ja Agatha Christien Kuolema Niilillä. Arkeologi, se haluan olla, ajattelin minä ja puoli luokkaa. Kuumassa auringossa hiekkadyyneillä, valkoinen hattu, kädessä pensseli, jolla rapsuttelisin Niilin kuninkaallisten koruja esiin maan katveesta. Eipä tullut mieleen, että arkeologi saattaisi tehdä töitä muuallakin ja toisenlaisissa olosuhteissa.

arkeloginen työmaa 2
Aarteita. Sormus on pronssia.

Sveitsiläisen arkeologin työolosuhteet ovat aika ankeat näinä päivinä, helmikuussa. Lunta saattaa sadella, tuuli ja räntä tai vesisade vihmoo. Ruukunpala siellä, toinen täällä. Lapio iskee huonosti kylmään maahan. Kädet jähmettyvät. Kattona muoviteltta, lämmittelyyn konttitoimistot, joiden ainut vesipiste, muovinen tankki, roikkuu seinällä ulkona. Kottikärryillä kippaavat maa-ainesta ja katsovat vielä siinä tavaran valuessa, ettei mukana mene mitään arvokasta.

Hoppuilu ei auta, mutta lapset odottavat uutta sairaalaa. Kunhan historia on ensin tutkittu ja paketoitu. Sillä aikaa ihmetellään raporttia löydöistä parin tuhannen vuoden takaa.

En resumen: Resulta, que los romanos anduvieron en las mismas calles que yo, aquí en Turicum. La construcción de un nuevo hospital de niños está esperando que busquen todos los tesoros, pedazos de vasijas y platos y que los documenten y guarden. El trabajo de un arqueólogo en un febrero en Suiza es muy poco glamoroso. Hace frío, tal vez nieva, hay viento y el trabajo lo haces en una excavación. Pero en las manos vas a tener el mismo anillo que alguna vez llevaba un romano. Hace casi dos mil años.

Kurzgesagt: Die Römer haben immer noch einen Einfluss auf Zürich oder sollte ich sagen, auf Turicum. Der neue Kinderspital muss ein bisschen warten, weil die Archeologen zuerst die Schmuck, Tontöpfe und Teller sortieren müssen. Erst dann gehts los mit den Bauarbeiten. Mir scheint es unglaublich, dass ich auf den gleichen Wegen laufe wie die Römer – vor 2000 Jahren.

Advertisements

Elämäni aakkoset

Monen tekemisen keskellä, viileän hyytämänä (kyllä, pari astetta pakkasta on kylmä!) ja silmät hiukkasen ristissä tarrauduin aakkosaiheeseen. Ei mikään niin helppo tehtävä. Ruotsalaisen o:n jätän suosiolla pois, sillä ensinnäkään en jaksa vaivautua etsimään sitä sveitsiläisestä näppäimistöstäni, toisekseen, mitä ihmettä se kertoisi minusta, ajattelin. Hetken pohdittuani keksin, että onhan minulla serkku, jonka nimestä se löytyy. (Mutta ei vieläkään näppäismistöstä.) Joillekin kirjaimille olisi kasautunut tukku tärkeitä asioita, toisille ei niin mitään. Jonain toisena päivänä aakkoset näyttäisivät ihan toiselta. Tänään tältä:

A – Atena, joka julkaisi kirjani Hausfrau – kotona Sveitsissä. Ja tietenkin Aldo. Se, jonka kanssa olen jakanut papukattilallisen jo parin vuosikymmenen ajan.

B – Bush, Kate. Lapsena iski Abba, seuraava suuri oli lukion loppupuolella ihanan mullistava Kate Bush, uskomattomalla äänialallaan ja mykistävän vahvalla hentoudellaan, keijumaisella voimallaan.

C – Costa Rica. Siellä löysimme toisemme, Aldo ja minä. Maa, josta tuli yksi kodeistani.

D – Daaliat. Pistän mukulat maahan aina keväällä ja yritän estää etanoita rouskuttamasta koko kukkasatoa. Viime vuonna etanat taisivat voittaa, tänä vuonna ryhdyn uuteen taistoon ja laitan etana-aidat.

E  – espanjan kieli. Kotikieleni. Se, mitä kuulemma puhun kovalla aksentilla, mutta hauskasti.

F – frijoles, pavut. Niitä meillä syödään usein. Aamupalalla, lounaalla, välipalasandwichin sisällä ja ilta-ateriallakin.

G – Grafton, Sue. Amerikkalainen dekkarikirjailija, jonka aakkossarjan kirjat olivat tulleet osaksi vuosittaista lukurutiiniani. Grafton menehtyi äskettäin ja jään kaipaamaan jatkumoa yksityisetsivä Kinsey Millhonen tarinalle.

H – Hilja. Nimeä kantaa tyttäreni, tätini toisena nimenään ja esikuvana oli Hilja-mummo.

elämän aakkoset tähdet (2)

 

I – Identiteetti. Siinäpä vasta muovailuvahamainen termi. Se voi olla mitä vain, siihen vaikuttaa kaikki. Toivoakseni jopa minä itse.

J – Jahkailu. Haluan selkeyttä ja asiaan tarttumista, enkä yhtään kestä jahkailua tai jahkailijoita. Tässä on ollut vähän työstämistä, sillä jokaisella on oikeus myös jahkailla, jos niikseen tulee. Myös itselläni.

K – Kahvi. Kirjat. Kuntosali. Kaikki kärkipään juttuja elämässäni.

L – Lenkki. Ei siis makkara-, vaan kävely- tai juoksulenkki. Mieluiten polveilevassa maastossa, metsässä joen varrella, mutta myös vuoristo käy.

M – Meri. Saaressa syntyneelle hyvin tärkeä. Ja Sveitsistä katsottuna hyvin kaukana.

N – Nikamat. Omani ovat yliliikkuvat. Ne lonksuvat miten sattuu ja pakottavat liikkumaan; muutoin saattaisin olla sohvaperunaakin laiskempi.

O – Onnellisuus. Kaikki haluaisivat olla onnellisia. Onnellisuuden kuvitellaan olevan jossain edessä päin, kun se todellisuudessa on jo läsnä.

P – Pilates. Kuuluu myös tärkeisiin asioihin elämässäni. Joka viikko täytyy pari kertaa järjestellä jäsenet, jotta tasapaino säilyisin.

elämän aakkoset rainbow (2)

Q – Quiche Lorraine, yksi lempipiirakoistani. Leivon aina silloin tällöin. Varma tarjottava.

R – Radiokuunnelma. Kuuntelin niitä lapsena sunnuntaisin. Rakastin äänimaailmassa syntyvää todellisuutta. Ja haluaisin itse joskus toteuttaa kuunnelman.

S –  Saari. Tärkeä paikka Suomessa. Kesäinen liplatus, moottoriveneiden surraus, sudenkorennot, kahvin tuoksu ulkosalla.

T – Titu Hutlu. Monet kutsuvat minua Tituksi. Alle kouluikäisenä yritin kirjoittaa nimeni taideteokseeni ja muistin, että se alkaa H:lla, lopussa on L ja sitten lisänä on pari samanlaista kirjainta. Siitä syntyi Hutlu.

U – Uteliaisuus. Kannattaa vaalia ja säilyttää.

 

V – Vuoret. Kunnioitan ja ihailen vuoria ja vuoristoa. Karuja, yllättäviä, uhkeita. Myös joskus pelottavia.

X – Xylitol-purkka. Muistan harvoin tuoda Suomesta ja harmittelen jälkeenpäin. Onneksi sveitsiläisetkin ovat hoksanneet xylitolin ja sitä löytyy purkan sekä sokerin muodossa kaupoista.

elämän aakkoset (2)

Y – Ylpeys. Vaikea asia suomalaisille ja usein negatiivisesti ymmärretty. Mutta itsestään saa olla ylpeä. Sitä joudun aina välillä muistuttamaan itsellenikin.

Z – Zürich. Virkeä, kaunis, tarpeeksi pieni kaupunki. Välillä arrogantti ja töykeä, mutta useimmiten viihtyisä.

Ä – Äidinkieli. Tärkeä osa identiteettiäni ja henkinen kotini. Yritän pitää hengissä lukemalla, kuuntelemalla, puhumalla. Silti epäilen kuulostavani vanhanaikaiselta nyky-Suomessa.

Ö – ÖV eli julkinen liikenne. Yksi parhaita asioita Sveitsissä. Välillä on pientä kompastelua, mutta toimii paremmin kuin missään muussa käymässäni maassa.

¤    ¤     ¤

 

En resumen: Cada letra cuenta algo de mi. Algunos tal vez son claros sin traducir. El resto; diay, tal vez no es importante.

Kurzgesagt: Jeder Buchstabe erzählt etwas von mir. Einige sind wahrscheinlich klar ohne Übersetzun. Andere, na ja, vielleicht sind die dann nicht so wichtig.