Advertisements

Ivalosta, päivää!

Nopeat terveiset täältä Suomineidon päästä, suurin piirtein suun kohdalta. On sen verran kiire väistellä poroja, että laitan vain muutaman kuvan ja kirjoittelen myöhemmin kohtaamisesta pohjoisen kanssa ja vaelluksesta Lemmenjoella.

Zürichistä laskeutuneena Suomi vaikuttaa aina litteältä ja hyvin metsäiseltä, värit ovat kirkkaita, valo paljastavampaa kuin missään. Hetken kestää hahmottaa, että olen todellakin Suomessa. Tuttu ja uusi sekoittuvat, nuuskin muurahaisen tuoksua, mäntymetsää ja löydän kesäfiiliksen laineen liplatuksesta. Mittailen puiden korkeutta, haluan heti nähdä tunturin. Tajuan, että oppilailleni tämä on suomen kurssi, minulle saamen.

lappi 1 oma profiili järvi p

Tähän jämähdin. Katsomaan iltaa, muuttuvia varjoja, vihreän ja sinisen sävyjä.

 

Ja ne porot. Niitä on joka paikassa. Enemmän kuin kissoja Zürichin laitamilla. Aamupalalla pihalla yksinäinen vaeltaja tulee viereen syömään hiekkatiellä kasvavaa ruohotupsua. Autotiellä poro juoksee vieressä, neljä tepastelee vastaan, sivussa on aina muutama aterialla. Polulla on papanoita lähes yhtä paljon kuin käpyjä.

 

lappi 3 poro p

Lieneekö tämä lähes albiino poro?

 

lappi 4 kelo p

Luonnon taidetta.

 

Olen myös nähnyt kuukkeleita ja riekon. Karhun kynsimiä runkoja. Ehkä ahman tappaman poron. Puolikypsiä hilloja. Ja takana vasta kaksi päivää pohjoisessa.

Báze dearvan, näkemiin! Palaan pian uusin kuvin.

 

lappi 5 nuotiokahvit p

Ensimmäiset nuotiokahvit, Lemmenjoella

 

En resumen: Un saludo rapido de Ivalo, del norte de Finlandia! Estoy muy ocupada en tratar de no chocar con los renos, así que escribo más luego. Pero para que sepan de que se trata, aquí un par de fotos.

Kurzgesagt: Nur ein schneller Gruss aus Ivalo, Lappland. Wer das noch nicht weiss, hier gibt es überall Rentiere: auf der Strasse, im Wald, neben unserem Frühstückstisch…Und das Licht! Die Farben sind extrem strahlend und die Sonne immer da. Die Kälte? Irgendwo anders, wir haben +30.

 

Advertisements

Taidekatiskassa

Zürichin päärautatieaseman hallin katosta roikkuu valtava verkkomainen asetelma. Ihmisiä purkautuu junista, raitiovaunuista. He kiiruhtavat parvina kudelman ohi, osa uiskentelee suoraan sisään, jotkut katsovat arvioivasti niskat vinossa. Kännykät käsissä rekisteröidään sen olemassaolo ja jatketaan matkaa. Saalista on jonkun verran, viritelmän keskiössä istuu, makaa ja seisoskelee toistakymmentä ihmistä. Joku nainen riehaantuu. Hän juoksee vastavoimaksi laitetun liaanimaisen, kurkumalta, neilikoilta, juustokuminalta ja pippurilta tuoksuvan puuvillasta solmitun pollarin luo ja roikkuu hetken. Toisella puolen vartioiden parivaljakko taipuu kuin aallon mukana ensin vasemmalle, sitten oikealle, nähdäkseen tilanteen, mutta ottamatta aseltakaan. Sitten liike tyyntyy. Samoin nainen.

gaia 1 laaja p

Liikettä katiskan ympärillä. Et mennäänkö katsomaan vai eikö.

 

Jos tämä olisi meri, käsin tehty taideteos olisi katiska. Tosin tästä pääsee halutessaan ulos. Mutta yhtäkaikki, se vetää puoleensa ja sisälleen. Brasilialainen taiteilija Ernesto Neto oli edellisellä käynnillään Zürichissä visioinut ja hahmotellut työn GaiaMotherTree samassa tilassa olevan brasserien lautasliinaan.

Gaia, maan personifikaatio, on kuin yksi suuri elävä olento, jonka muodostavat meret, ilmakehä, mannerlaatat, eläimet, kasvit ja pieneliöt. Sen sisällä voi ohimennessään käydä mietiskelemässä, hakemassa eneriaa, luoda ideoita, tanssia.

Kävelen teoksen ympäri, astun sen sisäänmenoaukosta ja mietin miltä tuntuisi, jos koko hökötys putoaisi niskaani. Keskiöön en mene, sillä kengät pitäisi ottaa pois. Junani on lähdössä, ei ole aikaa. Joku makaa silmät kiinni, toiset istuvat ja juttelevat hiljaa. Iloisesti juttelevia katsotaan nyrpeästi. Muistan yhtäkkiä hoitamattoman asian ja kävelen ulos kirjoittamaan sen puhelimen muistioon.

gaia 2 pollari p

Tämä lienee yksi maustepaketeista.

 

Gaia siis ei olekaan katiska, vaan äitipuu. Se on myös performanssi, taidetapahtuma, musiikkiesityksiä ja sen ympärille on nivottu myös esitelmiä. Niin ainakin luulen lukeneeni. Haluaisin istahtaa hetkeksi ja laittaa silmät kiinni, kuunnella ihmisten hyörinää. Odottaa, tulisiko jokin ajatus, saisinko Gaiassa itsestäni irti jotain, jota en muuten löytäisi. Mietin sitä, miten monta sormiparia on solminut teosta, miten se on maannut maassa kuin lysähtänyt ilmapallo, voimattomana ja sekaisena narukasana. Miten siitä on saatu näin harmoninen? Mitäköhän olikaan ajatellut tehdä lounaasi? Onkohan solmiminen aloitettu ylhäältä käsin? Kutojilla on varmaan teoria. Itselleni kaikki villapuseroa isommat työt ovat käsittämättömiä. Sitäpaitsi maha kurnii.

gaia 8 joku rentoutuu

Hän keskittyy.

 

Kurkistan Gaian reunoilla oleviin solmuruukkuihin. Niissä on multaa. Lieneekö niissä myös siemeniä? Ehkä mullassa on vahingossa mukana jotain, joka kasvaa yllätyksenä viikkojen aikana. Kuten se tomaatti, joka tuli meidän pihalle hortensian alle. Käykö Ernesto itse kastelemassa viljelyksiään? Onko Ernesto edes Sveitsissä?

 

gaia 6 sivulta p

Pieni ihminen ja Gaia

 

En pääse kovin henkisiin ajatuksiin, mutta ei se haittaa. Gaia on miellyttävä yllätys, tarpeeksi hullu ja hyvin epä-luksusmainen rahalla irtoavan luksuksen nimeen vannovassa kaupungissa. Niin, taidettahan se on, eikä taide ole luksusta. Luulisin. Tai ehkä sittenkin. Raha siihen liittyy kuitenkin. Onkohan Zürichin kaupunki ostanut teoksen? Tai joku galleria? Saiko Ernesto kertakorvauksen ja istuu nyt Bahamalla Sky Juice -drinkin kera, katselee Gaian performanssia auringon laskiessa ja miettii hyvää diiliään vai piirteleekö hän jollain toisella asemalla puhtaaseen servettiin jatkumoa Gaialle. Ehkä maan jumalattarien kumppanien, meren Pontoksen tai manalan Tartaroksen presentaatioita?

 

gaia 3 maan verso p (2)

Maan verso

 

En resumen: El artista brasileño Ernesto vino un día aquí en la estación central de Zurich. Se le ocurrió, que este espacio sería un lugar buenísimo para una obra de arte. Lo dibujó en una servilleta y ahora vemos el resultado: GaiaMotherTree.

Kurzgesagt: Der brasilianische Künstler Ernesto Neto war einmal in Zürich Hauptbahnhof und hat den Raum super für ein Kunstwerk gefunden. Die Idee hat er auf der Stelle auf eine Serviette skizziert. Jetzt, nach wochenlanger arbeit, fängt diese riesige Kunst Reuse, GaiaMotherTree, das Publikum.

 

Jousimusiikkia ja muffinsseja

-Niin, siis mitä voisin tehdä kesäkonserttiin jälkiruuaksi?

-Tuo kuulostaa hyvältä, sanoi viulunrakentaja.

-Ei, ei, pitää valita, jompikumpi, korvapuustit tai banaani-kookosmuffinssit, selvitin uudestaan.

-Kyllä molemmat sopii, viulunrakentaja vakuutti.

-Joko tai, yksi laji, kaneli vastaan kookos, pulla vastaan muffinssi, ei kahta, jatkoin.

rast konsertti 9 hp vastaanottamassa vieraita p

Viulunrakentaja Herr Rast ja vieraansa

 

rast konsertti duo p

Musisoimassa pariskunta Solme Hong ja Kyeongha Park

 

rast konsertti 3 mummo p

Viulistin äiti hoiti kätevästi monta hommaa, kuvasi tapahtumaa ja hoiti pienokaisen lisäksi muita lapsia.

 

Päädyttiin lopulta banaani-kookosmuffinseihin ja olin tyytyväinen. Helteisen sunnuntaiaamun projektiksi korvapuustit alkoivat yhtäkkiä tuntua aivan liian vaativalta. Taikinan vaivaamista heti aamukahvin jälkeen, kun väsymys on vielä sormissa, uunissa yli 200 astetta ja keittiössä pikkuhiljaa lähellä 30. Ei, kyllä muffinssit oli parempi projekti, ajattelin ja sekoittelin tyytyväisenä taikinaa käsivatkaimella. Avasin creme fraiche -purkin ja olin hulauttamaisillani sen jauho-muna-banaani seoksen ynnä muiden ainesten joukkoon, kun tajusin, että sehän on vihreää. Ei homeista, mikä myös olisi ollut paha juttu, mutta tämä oli yrtti creme fraichea – katastrofi sekin.

rast konsertti 7 yleis piha p

Vanhan myllyn terassin alla on ulkoilmakonserttisali.

 

rast konsertti 10 ruokajono p

Snäkkiä konserttiyleisölle myllyn tiloissa.

 

rast konsertti 12 pöytä p

Musiikin kuuntelusta tulee nälkä; kädet kävivät vauhdilla.

 

rast konsertti 13 ruokalautanen p

Koukkaimet ovat varmaankin olleet viljaa varten.

 

rast konsertti 11 myllyn laitteita p

Myllyn rattaisto.

 

Mietittiin mikä olisi nopein tapa saada puuttuvat purkit. Mennäkö autolla lähimmälle huoltoasemalle ja todeta ettei creme fraiche kuulu valikoimiin ja jatkaa matkaa lähimpään aukiolevaan kauppaan. Vaiko juosta kahdeksan minuutin päästä lähtevälle junalle, joka veisi suoraan aseman markettiin ja varman saaliin luo.

Lähetin tietysti Aldon, koska itse olin yöpaita päällä sormet taikinassa tai ainakin vispilät käsissä. Ei vain tullut mieleen, että yhä leikkauksen jälkeen kipuileva kinttu ei ehkä sallisi miehen kirmaista tarpeellisella vauhdilla. Mutta yhtä kaikki, puoli tuntia myöhemmin jatkoin taikinan tekoa ja mies ihmetteli turvonnutta jalkaansa.

rast konsertti 4 tytöt p

Konserttiyleisöä nuoremmasta päästä.

 

rast konsertti 17 lammas p

Lampaat olivat epäsosiaalisella päällä ja pakenivat kuumuutta mahdollisimman varjoisaan kohtaan katoksessaan.

 

rast konsertti 20 lampaiden nimet ja harja p

Kaikilla lampailla on nimet.

 

Pääasia oli tietenkin, ettemme pettäisi lupausta leivonnaisista. Sillä tämä oli jo perinne. Joka vuosi viulunrakentajan ateljee tarjoaa asiakkailleen ja ystävilleen pihalla konsertin, lampaiden kellojen kilkuttaessa ja lasten juoksennellessa nurmikolla ja me muut nautimme musiikista sekä sitä seuraavasta aperosta.

Itse vanha isäntä oli juuri kotiutunut sairaalasta ja väsynyt, mutta tyylilleen uskollisena marimekkoon pukeutuneena ja halukkaana juttelemaan vieraidensa kanssa. – Näetkö, miten hyvin se teidän tuoma koivu kasvaa? Muut kaatuivat myrskyssä, hän kertoi.

Aldo kiikutti vuosia sitten meidän pihalta löytyneen koivun taimen kottikärryillä läpi kaupungin vanhan myllyn pihapiiriin. Viulunrakentajasta se tuo skandinaavista tunnelmaa pihalle. Muistoja opiskeluajoilta Ruotsista. Ja meille hetkeksi juhannusjuhlien tunnelmaa.

rast konsertti 22 solisti ja lapsi p

Solistin tytär tutkii konserttimateriaalia. Tai sitten jotain muuta.

rast konsertti 8 hp ja viulun kotelo p

Konsertti oli ilmainen, mutta lahjoituksia otettiin vastaan.

En resumen: El concierto del constructor de violines es ya una tradición del verano. En el jardín de un molino viejo se topan cada año los amigos de música, para disfrutar el ambiente, companía y snackitos.

Kurzgesagt: Das Konzert vom Geigenbauer ist schon eine Sommertradition. Im Garten der alten Mühle treffen sich jedes Jahr die Musikfreunde, um die Stimmung, Gesellschaft und Apero zu geniessen.

Delémont ja kolme roomalaista

 

Samaan aikaan, kun Sissi Korhonen ajaa ystävänsä Madalinan kanssa läpi Keski-Amerikan, väistelee levottomuuksia, kestää aurinkoa, sadetta, kertyviä kilometrejä, me poljemme sellaisen peruslenkin Sveitsin länsiosassa.

 

delemont bandi 2 p

Delémontin aseman edustalta, pyöräilijöiden keskeltä, löytyi bändi.

 

Maisemista puuttuu eksotiikka, tänne eivät kanna lumihuippuiset vuoret ja tullessa nähdyt rauniot sekä kumpuilevan vehreä jokiseutu jää selän taakse. Kohdalle osuu sveitsiläisittäin aika mitäänsanomatonta seutua, sekalaista asutusta, peltoa, sähkövoimala, eikä matkaakaan kerry kuin 34 kilometriä, vajaa 300 m nousuja. Nössöä meininkiä, mutta olkoon, kun oli viikonloppu, emmekä oikeastaan olleet jahtaamassa seikkailuja.

Puolipilvinen sää takasi virkeän olon, siitäkin huolimatta että edellisiltana oltiin juhannusjuhlissa ja aamulla herättiin aikaisin laittamaan aamiaista Saksan junaan kiiruhtavalle tyttärelle. Tällä reitillä ei ollut ylilyöntejä, ei pituudessa, korkeudessa, mahtavuudessa tai epämukavuudessa. Sitä kai sanotaan sunnuntaipyöräilyksi.

Delémontista olemme lähteneet aikaisemminkin, luultavasti samalle reitille, mutta toisaalta epäilen että ohjelmaa oli muutettu, sillä en muistanut siitä kuin loppuosan. Toinen vaihtoehto on, etten edellisellä kerrallakaan vakuuttunut maisemista ja olin aktiivisesti unohtanut lähes koko lenkin. Pisimmän mäen kohdalla alkoi muisti pelata. Tässä olin vetänyt syvään henkeä aiemminkin.

delemont kaupungin ulkop B 11

Delémontin arkkitehtuuria, kaupunkia ympäröivää asutusta.

delemont kartta p

Punainen reitti, sitä seurasimme.

delemont maaseutua maissia talo 3 p

Juran maaseutua.

 

Pellon vierustalla ohitimme kolme roomalaista, täydellisissä sotisovissaan. Metalli kilkatti ja haarniskan välistä roikkui hikisiä hiuksia. Nämä tyypit tuskin pääsivät perille asti, siis jos suuntana oli Delémontin linna. Nestehukka saattoi kaataa heinikkoon jo seuraavan kilometrin aikana.

Bassecourtissa oli markkinat meneillään ja lounaaksi löytyi paistettua puronieriää perunoilla. Tilaamisen jälkeen oltiin Aldon kanssa yhtä mieltä, että Sveitsin ranskankieliseen osaan ei ole paluuta, ellei ranskan fraasit ole sujuvina mielessä, ainakin yhdellä meistä ja mieluusti sillä, joka on kieltä joskus opiskellut. Saksa kuulosti tosi juntilta, varsinkin ranskalla höystettynä, vastaukset olivat nihkeitä eikä englanti toiminut ollenkaan.

delemont paussipaikka silta pyorat 6 p

Lounaspaikka, Bassecourt.

delemont ruoka 7 p

Paikallista gourmeta. Yllätyin kalan tuoreesta mausta. Ei mikään päivänselvyys.

 

Matkan varrella käytetyin lausahdus oli taatusti “Atenttion!”, jota vanhemmat huutelivat tiellä oikealta vasemmalle ja taas takaisin vaappuen ajaville lapsilleen. Ranskan läheisyydestä kertoi kielen lisäksi patonki ohikulkijan repussa ja runsas punaviinin nautiskelu reitin varrella. Punaviiniä emme siis maistelleet me, vaan perheet puutarhoissa, aperolla istuskelevat terasseillaan, kyläläiset ravintoloiden edustojen pöydissä.

Mäessä sähköpyöriin tukeutuvat suihkasivat ohi kiitäen, me muut etenimme hitaasti hikoillen, polkaisu polkaisulta tietoisempina reisilihaksistamme. Kukkulan päällä odotti auringossa hopeisena kimmeltävä Gruyèren tankkiauto. Pyöräilijät hakivat kertakäyttökuppeihin jotain, jota ilahtuneena kuvittelin vaniljaiseksi jäätelöpirtelöksi, sitten epäilin kauhistuneena maidoksi, sillä jotain maitotuotettahan sen piti olla. “Eau!” huusi  auton edustalla letku kädessä istuva viiksikäs mies laiskasti. Hörppäsin nestettä omasta pullostani ja käänsin pyörän alamäkeen. Siis tankkiautollinen vettä. Pelkkää vettä. Gruyèren vettä.

delemont tankkiauto 8 p

Juotavaa janoisille.

delemont viljaa kukkia 5 p

Rikkaruohoja ja ravintoa, sulassa sovussa.

 

Takaisin Delémontiin, Juran kantonin pääkaupunkiin, saavuimme kaarevasta sisäänkäynnistä. Reitti on nyt muistissa kristallin kirkkaana. Hyvä päivä, mutta tämä on nyt nähty.

 

delemont muurin lapi kaupunkiin 9 p

On löydetty takaisin; tämä on yksi sisäänkäynneistä Delémontin kaupunkiin.

 

En resumen: Hicimos una vuelta en bici en Jura, en la parte oeste de Suiza (vea el mapa arriba), saliendo de Delémont. La ruta no era muy increible, más bien mediocre, pero un buen día y mucho aire fresco. 34 km, 300 m de diferencia de altura, una porción de pescado con papas y un muffin.

Kurzgesagt: Wir waren mit dem Velo unterwegs, dieses Mal eine Strecke in Jura. Nicht ein wahnsinnig schöner Weg, eher mittlemässig, aber genug frische Luft und bewegung für die Muskeln. 34 km, 300 Höhenmeter, eine Portion Saibling Filets und einen Muffin.

Just meneillään

 

KIRJALLISET TYÖT: Terveisiä tietokoneen syövereistä! Olen jossain syvällä, siellä missä on pitkä teksti, monta kiemuraa, toiset maisemat ja eri ihmiset. Sitten kun väsyn, pysähdyn miettimään liian pitkäksi ajaksi ja alan tiedostaa ympäristön olemassaolon, haistaa kahvin, kuulla lintujen laulun, suljen ruudun ja avaan toisen. Sen, jolla suunnittelen lyhyen tähtäimen asioita, tämän viikon töitä, kysymyksiä suomalaisesta kirjallisuudesta. Tehokkaasti olen jälleen työssä, nuupahtanut olemus innostuu, lähetän tehtäviä, hoidan homman. Siirryn kolmanteen ruutuun, siihen missä on Lapin kurssit ja päivä päivältä mietittävää.

Jossain välissä tajuan, että ympärilläni kuluu kesä ja että sitä pitäisi varmaankin viettää. Muistan viime vuoden kesälistan, asioista joita en vieläkään ole Zürichissä kokenut, tehnyt, nähnyt, muusta Sveitsistä puhumattakaan. Ja lisäksi ihan ne perusjutut: järveen pulahdukset, piknikit, retket, jäätelön syönti. Viimeistä olen harjoittanut ahkerasti, mutta muuten kesäily on huonolla tolalla.

 

kesäblogi 3 kedon kukka p

Kedon kukka.

 

PIHAHOMMAT: Kirjoitustöiden välissä hain puutarhalta pari kukkaa, istutin toisia takaisin siihen kohtaan missä niiden pitäisi kasvaa. Keltaiset auringonhatut ovat vähän kurittomia, karanneet laumana järvinäkymän puolelle, itse valitsemalleen kohdalle. Niillä on selvästikin oma tahto.

-PESÄNRAKENNUS: Kesästä kertoo kuitenkin uusi vuokralaisemme. Viikunapuussa suurten lehtien alla on pesä. Minkä, se on vielä vähän häpeäksemme hämärän peitossa. Lintu on mustarastasta pienempi, saman mallinen, ehkä vähän laihempi ja ruskea. Aldo nimesi sen ensin Punoksi, sillä lintu aivan häpeämättömästi käyttää hyväkseen punaviinimarjapensaan antimia, vaikka istumme vieressä. Sen jälkeen kun huomasimme sen olevan emo, vaihtoi Aldo sille espanjankielen mukaisesti feminiinin päätteen. Puna on tilkinnyt pesänsä sammalen ja heinien lisäksi myös muovin suikaleella. Tämä kuva olkoon meidän osuutemme muovimanifestissa. Sitä on maailmassa liikaa ja joka paikassa.

 

kesäblogi 2 puna

Puna pesässään.

 

-LUONTOKUVAUS: Napsin kuvia myös pihan kasvustosta ja niin heräsi tyytymättömyys sekä kameraan, tietokoneeseen että kuvankäsittelyohjelmaan. En tietenkään osaa sanoa missä näistä on vikaa, mutta kesän kirkkaat punaiset eivät toistu vähimmässäkään määrin luonnosta tänne luonnottomaan ympäristöön. Mur.

 

kesäblogi 4 kirsikat p

Kirsikat roikkuvat maahan asti. Ja ovat oikeasti kirkkaan punaisia.

 

-OPPIMINEN: Se hyvä puoli monessa tekemisessä on, että tulee opittua. Varsinkin kantapäämetodilla. Sunnuntai-aamuna olin suhteellisen unitokkurassa laittaessani kahvimaitoa kattilaan kuumenemaan. Sumuisilla silmilläni havaitsin murenia levyllä ja pyyhkäisin ne pois. Tuloksena rakkulaiset sormenpäät. Aamupalan söin käsi vesikupissa. Onneksi on costaricalaista taikarasvaa, jonka ansiosta sormista saa yhä jäljet, jos sattuisi tarvitsemaan. Kokemuksesta viisastuneena muistan nyt, että aamuisin kaikenlainen siivous- ja järjestelytyö on vaarallista. Erityisesti ennen aamukahvia.

Toinen oppitunti on eiliseltä. Älä koskaan yritä paistaa Camembertiä. Vaikka reseptissä lukisi. Tein vauhdilla gourmet-salaattia, johon paistettiin lisukkeeksi hetki oliiviöljyssä kuivakinkkuun käärittyjä kapeita meloninlohkoja ja sen jälkeen vielä pähkinärouheella kuorrutettuja juustoviipaleita. Tulos: pari todella onnettoman näköistä kalapuikkoa ja loput sulanutta massaa pannulla. Täydellinen kombinaatio kiirettä, nälkää ja frustraatiota.

 

kesäblogi hortensia

Hortensiasta tulee mieleen piirileikki.

 

-ELOKUVAT: Jos haluaa tilaa ja rauhaa, niin helteellä sekä jalkapallon MM-kisat on ihanteellinen hetki mennä elokuvateatteriin. Tuli nähtyä ranskalainen Albert Dupontelin Au Revoir La-Haut. Hyvin merkillinen, traaginen ja kaunis elokuva. Yksi niistä, jonka jälkeen pitää jälleen päästä ihmisten joukkoon, sinne missä on elämää.

kesäblogi leffateatteri

Leffaa odotellessa.

 

En resumen: Saludos desde el mundo que vive en mi computadora. Mientras tanto, alrededor se está pasando el verano. (De vez en cuando dejo los deberes literarios y salgo a trabajar en el jardín, tomar unas fotos y saludar a nuestro nuevo vecino que tiene ahora un nido en el higo.) Lo bueno en varios proyectos y mucho trabajo es, que hay momentos de aprender. Como cuando traté de quitar unas boronas del disco de la cocina. No se hace eso dormida ni antes de tomar el café. Resultado: dedos quemados. Descubrí también, que el verano es un buen momento ir al cine, no hay nadie, especialmente si hay un partido del mundial.

Kurzgesagt: Es ist zu leicht am Computer arbeiten und nicht bemerken, dass Sommer vorbei geht. Deswegen muss ich ab und zu ins Garten. Oder sogar in die Stadt. Und wenn alle entweder auf einer Terrasse oder am Strand sitzen, bin ich in einem Kino. Herrlich, speziell während des WM:s.

 

Lappiin! Töihin!

Lapissa kuulemma vedetään toppatakkeja päälle; neljä lämmintä. Zürichissäkin ilmestyivät kevytoppikset katukuvaan, onhan pilvistä ja satelee. Se, että on +19 ei vaikuta asiaan. Näin myös kombon sortsit ja toppis.

Lämmin alkukesä siis vetäisee henkeä päivän, pari, ja minulla sisällä villasukat. En ole ronkeli lämpötilan suhteen, sillä viime päivät olen istunut tiukasti läppärin äärellä ja kasannut kurssimateriaalia. Lähtö Lappiin alkaa olla jokusen viikon päässä ja kaikkien narujen päät pitäisi saada kerättyä yhteen nippuun. Vielä ovat aika levällään.

Etelän tyttönä en olisi koskaan uskonut lähteväni Lappiin, ainakaan töihin ja varsinkaan oltuani toistakymmentä vuotta Sveitsissä. Mutta kombinaatio on vähintäänkin ideaali. Pääsen maisemiin, jotka aina olen halunnut nähdä, saan itse suunnitella kurssin opetusosan, tehdä yhteistyötä kivojen ihmisten kanssa ja siis – lähden Ivaloon! Zürichiläiselle vähintään yhtä eksoottista, kuin Zürich ivalolaiselle. Tässä ollaan siis menossa sinne missä porot tulee terassille, hyttyset on varpusen kokoisia, maisema yhtä jänkää ja olen lähempänä Barentsimerta kuin koskaan!

Poroja / Rentiere

Kurssille tulee suomea opiskelleita aikuisia, jotka kaipaavat käytännön treeniä eli jos teillä sattuu olemaan kotimaassa tai ulkomailla puolisoita, sukulaisia, kavereita, tuttavia, joiden suomi kaipaa ahkeraa ja intensiivistä päivitystä, niin mukaan vain! Käymme vaeltamassa, tutustumme saamelaiskulttuuriin, lavennamme suomi-tietoutta, retkeilemme, kalastamme, syömme hyvin ja tietysti saunomme.

Olen listannut itselleni kurssimateriaalin lisäksi tarvittavia matkatavaroita, kuten B-vitamiini, seinään laitettava hyttyskarkote ja antihistamiini, vaelluskengät, -housut, -takki. Eiköhän siinä ole ne tärkeimmät. Plus puhelin ja laturi, jotta saan kuvattua Ivalon ympäristön, pohjoisen kasvuston, järvet ja ne hyttyset kaikista mahdollisista kuvakulmista.

Urhon grilliltä / Aus Urhos Grill

 

Selvitettävää myös riittää. Jos B-vitamiinista on hyötyä, niin onko sen oltava joku tietty B-vitamiini vai käykö kaikki? Onko sääski ja hyttynen sama asia? Onko Lapissa heinäkuussa oikeasti kesä? Miltä 20 km vaellus Lapissa tuntuu verrattuna 20 vaellukseen Sveitsissä? Olenko valmis kohtaamaan poron? Jämähdänkö selkosuomeen kahden viikon kurssin jälkeen? Pettääkö pokka ja alanko höpöttää vauhdilla kotkaa, jota kukaan ei ymmärrä? Saanko vierotusoireita punttisalista ja mäkijuoksusta? Tarkenenko uida pohjoisen järvessä? Osaanko vielä uida? Missä matkaliput on, ne jotka tilasin kauan sitten? Miksi sähköpostissani on näin paljon tavaraa? Joko saa lähteä? Miksei? Kai sentään voin jo alkaa pakata?

Talo rinteellä - Haupthaus am Hang

KUVAT/PICTURES: lappian.com

En resumen: Si sabés un poco finlandés, pero quisieras practicar más, esta es la oportunidad perfecta. En Laponia, en Ivalo, hay cursos intensivos, donde – además de estudiar – hacemos caminitos, vamos a conocer más la cultura local y pescamos. Estoy muy emocionada por tener la oportunidad de ser la instructora del curso. Y aunque soy finlandesa, para mi va a ser la primera vez tan en el norte.

Kurzgesagt: Falls dein Finnisch ein bisschen übung braucht, hier gibts eine Möglichkeit in wunderschönen nördlichen Landschaft in Lappland zu lernen, wandern, fischen, schwimmen, einheimische Kultur kennenlernen. Ich werde die Lehrerin sein und muss ein Geständis machen: ich war noch nie so hoch in Norden.

 

 

Jäätelö rullalla

 

Päivän tekniset haasteet alkoivat jo aamukahvilla, kun yritin unisilla silmillä keskittyä vain edessä siintävään järveen, kottaraisiin ja höyryävään kuppiin, mutta ylhäällä, alapihalla, asunnon läpi, juoksenteli radiopuhelimiin tehokkaasti ja innokkaasti huuteleviin kaapelityyppeihin. Yrittävät asentaa taloon jotain mitä emme halua ja kertoivat tarvitsevansa vain pääsyn pihan pisteisiin. Kuinka ollakaan, se tärkein paikka löytyi sittenkin kirjahyllyn takaa. Sen, jossa on lattiasta kattoon metreittäin luettavaa.

 

sf festival 1 p

Ruuan lisäksi Street Food Festivaalilla on kirpparikamaa, lähinnä vaatteita.

 

Tyypit pääsivät kirjatalkoisiin ja sekoittivat aakkosjärjestykseni välittömästi, ohjeista huolimatta. Ajattelin, että veisin rätin sekä hengityssuojaimen, sillä hyllyä ei ole siivottu aikapäiviin tai ehkä sittenkin vuosiin. Mutta lokonen hyllyn taakse syntyi yllättävän nopeasti ja miesjoukko hajosi kuin varpusparvi pihalle, taloon, yläkerran naapureille, sinne tänne.

Sain nettiyhteydenkin takaisin ja ehkä nyt myös ladattua kuvat tälle sivulle. Kävin nimittäin viikonloppuna pikaisesti katsomassa mitä Street Food Festival Zürichissä tänä vuonna tarjoaa. Ei ollut enää heinäsirkkoja ja terveysruokia, vaan sveitsiläisiä juustoja ja alppimakarooneja, muiden jo aiemmin nähtyjen, tiibettiläisten taikinanyyttien, hollantilaisten ranskalaisten ja muiden tarjoomusten lisäksi. Ja suurehko korealaisia ruokia esittelevä alue, jonne on vielä palattava.

sf festival 2 p

Näyttää Zürichin slummilta, totesi mies. Ei, vaan trendikäs festarialue.

 

En ollut kyllä varautunut liikennekaaokseen, joka sai mehut irti jo menovaiheessa; raideremontin vuoksi matkaa tehtiin hitaasti ja useammalla liikennevälineellä. Ratikkaa odotellessa pieni 140-senttinen mummeli, minua kyynärpäähän, punaisin korvakoruin ja silkkipaidoin, sadatteli kuuluvasti, käyttäen termiä, joka kovasti muistuttaa suomalaista “katso”-sanaa, katsoi minua ja nauraa virnisteli ja jatkoi litaniaansa. Olimme kaikki hikisiä, väsyneitä odotukseen, mutta hyväntuulisia.

 

st festival ice cream roll 3 p

Tässä syntyy äärettömällä nopeudella jäätelöä.

 

Bonuksena tänä vuonna on alueen kirppari. En tiedä kuinka myyjät kestävät hellettä, mutta vaatteiden harras tutkiminen auringon porotuksessa ei lopulta ehkä johda muuhun kuin nestehukkaan ja sumeaan päähän. Olisin halunnut vain uimaan, mutta koska täällä oltiin, kävin vielä tarkastamassa kaikki kylmät ruoka- ja juomavaihtoehdot. Ja kallistuin rullajäätelöön, ehkä litrahinnaltaan maailman kalleimpaan vaihtoehtoon.

sf festival ice cream rolls 4 p

Rullaati-rullaa

 

Jono oli pitkä ja jäätelön käsityönä valmistus hidas prosessi. Katoksen alla oli vieläkin kuumempi kuin auringossa; hiki lorisi pohkeitakin pitkin ja puolihuomaamattomasti yritin pyyhkiä sitä toisella koivella. Ja minä sentään vain seisoin. Jäätelömaakarit hakkasivat oreo-keksejä ja marjoja muruksi ja pyyhkivät otsaansa. Ehkä rankin duuni tällä festivaalilla.

Pyöreälle levylle laitettiin ensin makua antavat ainekset ja sitten luraus maustettua maitoa tai kermaa. Massaa levitetään kuin lettua sen hyytyessä ja rullat höylätään irti lastalla. Syöjälle rullista on vain haittaa, ne ovat ensin liian kovia ja vähän ajan päästä pelkkää sulanutta jäätelöä. Mutta se prosessi!

Kävelin ratikkapysäkkiä kohti rullat purkissa; viilein eväin olisi mukavampi matkustaa. Anteliaasti annoin kateellisten luoda silmäyksiä jäätelööni, kun kurvasimme ihan väärään paikkaan, ratikkavarikolle. Saimme käskyn pistää tossua toisen eteen seuraavaan yhteyskohtaan. Matkustusohjelmaan oli tullut yksi muutoselementti lisää, ratikkakolari.

sf festival ice cream rolls 5 p

Tadaa – valmista tuli, rullat purkissa

En resumen: En el Street Food Festival de Zurich hacía tanto calor, que en total la multitud de comidas internacionales no me atrajo. Pero probé un heladito de rollos artesano. El proceso es facinante y el sabor rico, pero en total los rollos no son muy faciles de comer y cuando se derrite, sólo es helado derretido. Y mucho más caro que normalmente.

Kurzgesagt: Am Wochenende muss man wirklich entschlossen sein, um Street Food Festival in Zürich zu erreichen. Zuerst gibts keine Trams direkt zum Areal wegen des Gleisbaus und dazu kommt es die Hitze, mögliche Kollisionen, Menschen Menge und wenn man da ist, die Warteschlangen und nochmals die Hitze. Zum Glück gibts Glace und speziell die Ice Cream Rolls. Supershow zu schauen, die Rolls schmecken fein – obwohl der Preis total übertrieben ist. Aber ok, es ist Handarbeit…

Jyvät purkkiin Zero waste -putiikissa

Edon pienessä saaressa ja vielä pienemmällä perheen mummon, abuelan, hiekkaluodolla, jota koristivat kookospalmut, tajusin olevani paratiisissa. Ei tarvinnut uida väljemmille vesille etsimään koralleja ja värikkäitä kaloja. Riitti, että pisti pään rannassa veteen ja katseli.

foifi 1 p

Tästä sisään.

foifi 3 p

Foifi, ihanteena jätteetön myynti.

foifi 14 herkkupurnukat p

Nämäkin on jotenkin hyviä. Olisko luomua tai muuten vain ihan, noh, purkkaa.

Tiedättehän ne muovilauttakuvat, jotka jokin aika sitten ilmestyivät ruuduillemme? Ne ovat juuri tuolta, Keski-Amerikan Hondurasin edustalta, Roatanin saaren lähettyviltä. Siinä välissä kun minusta tuli aikuinen ja lapseni kasvoi samaan ikään kuin minä olin silloin uidessani kirkkaudessa, meri täyttyi roskasta.

Nykyisessä kotikunnassani alettiin kerätä kaiken muun kierrätyksen lisäksi myös muovit omaan säkkiin ja kauhistuimme sitä määrää. Luulin, että noin puolet olisi muovia, mutta sitä onkin suurin osa. Sadan litran säkki täyttyy alta aika yksikön, vaikka valitsen kaupasta sen pahvirasian muovisen sijaan.

foifi 12 purkit rivissä p

Purkkivalikoimaa. Täynnä tai tyhjänä.

foifi 11 soodapurkki p

Tässä täytetään pesuainepurkkia, olisiko soodaa tms.

Torilla hinnat ovat korkeammat kuin kaupassa, tosin tuotteet parempia – ja muovittomia. Mutta mitä tehdä salaattikerälle jääkaapissa, ettei se ole seuraavana päivänä lounaalla nahkea leprake? Osa vihanneksista säilyy kaupassa nykyisin ostettavissa olevissa kestopusseissa, sipulin puolikkaat ja muut jämät laitan vanhoihin muovipurkkeihin, jotka varmaankin kestävät loppuikäni. Uudet ovat lasista.

foifi 10 papui p

Papuparatiisi.

foifi 9 ch quinoa roggen p

Suomalaiset eivät vielä ole löytäneet tänne. Ruispönikkä on ihan täynnä.

foifi 7 mylly p

Foifissa jokainen asiakas on mylläri.

Kelmuriippuvaisuus on toinen ongelma. Siihen löysin avun Foifista, Zürichin ensimmäisestä Zero waste -kaupasta. Suuren mehiläisvahaliinan suolaiselta hinnalta, 15 Fr, suljin silmäni ja ajattelin niitä muovilauttoja. Liina tuntuu kovalta käsissä, mutta kehon lämmön avulla se muovautuu salaattikulhon ympärille ja suojaa sisältöä.

foifi 5 saippuat p

Pesuaineita luonnon aineksista.

foifi 8 hammasharjat o

Sähköhammasharjan vastakohta.

Kiertelin Foifissa hurmaantuneesti hymyillen, enkä ollut ainut. Täällä ollaan lähempänä aitoa tuotetta; tunnelma on kuin vanhanajan kaupassa. Pastat, pavut, jyvät, karkit, pesuaineet, kaikki voit ostaa suoraan purkkiin. Jos omaa ei ole mukana, hyllystä löytyy kaikkia kokoja. Suomalaiselle on ruista, costaricalaiselle musta- ja kidenypapuja, tyttärelle pastaa. Janoiselle patenttikorkilla varustettuja pulloja, joiden materiaalin nimen ehdin jo unohtaa, mutta se on kevyempää ja ohuempaa kuin tavallinen lasi. Ja myös metallipillejä, puuvartisia hammasharjoja, ekologisia pesuaineita.

Putiikissa tykätään myös lähituotteista, jotka tuodaan myyntiin pyörällä, jos mahdollista. Vihannesnurkkauksessa on myös “rumia vihanneksia”, joiden hinta määrittyy omantunnon mukaan.

foifi 13 yleis p

Eväspurkkeja.

foifi 4 bürsteli p

Muovisten pillien tilalle metalliset. Älä käytä pakkasella.

foifi 16 pullot p

Putelit estämään nestehukkaa.

Ettei meininki olisi liian hyveellistä, on tarjolla myös hanasta -lasipullosta- omaa olutta, giniä ja viinä. Näin myös voileipiä sekä hapantaikinaan tehtyjä ruisleipiä. Pienessä kiireessä tehty visiitti oli aivan liian lyhyt; tänne on tultava kauppalapun kera ja kaverin kanssa kahville, oleilemaan, tutkimaan. Sillä kauppa on myös kahvila. Zürichin alueen suomalaisen designin ystäville se on myös kätevässä paikassa; samalla voi käydä katsomassa viereisen Helsinki designin ikkunat. Tai ehkä piipahtaa sisäänkin.

foifi 15 tiski p

Tiskiltä löytyy teetä monta sorttimenttiä.

En resumen: Yo nadé hace años cerca de Roatán en aguas claras como el cristal, donde ahora flota la alfombra de plástico. Para tratar de reducir la cantidad de plastico que usamos hoy en día es un reto, pero en eso nos ayudan las tiendas de Zero waste. En Foifi en Zurich es como regresar en las tiendas antiguas; todo se puede comprar en frascos – sin plástico.

Kurzgesagt: Vor vielen Jahren habe ich in der Karibik im Kristalklaren Wasser Korallen und farbige Fische gesehen, dort, bei der Insel Roatán (Honduras), wo jetzt einen Teppich aus Plastik schwebt. Weniger Plastik zu benutzen ist eine Herausvorderung, aber machbar. Da hilft z.B. Zero Waste Läden, wie Foifi in Zürich. Da kann man eine Dose direkt ausfüllen, mit Bohnen, Getreide, Schoggi, Putzmittel etc. Und auch einen Kafi mit lokalem Gebäck und eine Atmosphäre von einem Laden von vergangenen Jahren mit modernen Twist geniessen. 

Liian monta palaa suklaata

Tuosta noin, ihan suvereenisti, sen enempää pohdiskelematta, käytin 18 Sveitsin frangia, jotakuinkin 16 euroa suklaaseen. Olihan se pakkotilanne. Piti saada blogiin parempi headeri tai siis ylipäätään kuva. Alkuperäisessä kuvassa poseerasi supermarketin halvin, tumma taloussuklaa. Ihan pätevästi ja tyylillä, sanoisin. Tämänpäiväisen hienostuneen suklaan hinnalla olisin saanut näitä peruslevyjä sitäpaitsi 10 kappaletta. Kaksi kiloa.

headeri blogi 1

Kun viime viikolla kohelsin ulkoasun kanssa, jouduin pakkorakoon ja käyttämään varastosta vanhoja kuvia. Wieniläiskonvehdit olivat myös ihan ok, ei siinä mitään, mutta en pitänyt kuvan valaistuksesta ja sitäpaitsi pala suklaata ei kyllä viittaa konvehteihin, jos ollaan tarkkoja. Joten kirjoitin kalenteriin punaisella kynällä tiistain kohdalle: “suklaakauppa!”. Ja tiistaina marssin asemalle, ajoin junalla 7 minuuttia Stadelhofenille ja sujahdin määrätietoisin askelin lempikauppaani Stadelhofenilla.

Jos haluaa kallista sveitsiläistä suklaata, on Zürichissä tarjolla Sprünglin, Teuscherin, Honoldin ja Läderachin tuotteita, muun muassa. Hartaan empiirisen tutkimuksen jälkeen olen päätynyt nimeämään lempikaupakseni Läderachiin, jonka hinta-laatusuhde on paras. Näitäkään suklaita ei pistellä kuin leipää nälkään – ellei ole kultarannikon miljonääri, jolle kaviaari shampanjan kera on kulunut snäkki – vaan pienissä määrissä nautinnoksi. (Jos suklaa ei kiinnosta, niin Läderach on myös oiva pakopaikka helteillä, lämpötila liikkeessä on aina mukavan viileä.)

headeri blogi 2

Wieniläinen konvehti ja hymyn loihtija

Sain 250 g suklaapussukkani lisäksi matkaevääksi vaaleanpunaisen wieniläiskonvehdin.  Ruusunlehden värisen kuoren alla on kakkukerrosten välissä vadelmaista täytettä. Täällä osataan homma. Ei kukaan lähde huonotuulisena putiikista, josta saa elegantteja maistiaisia mukaan.

Kuvaan valitut suklaat ovat irtolevysuklaata, siis jättimäisiä suklaalevyjä, joista myyjä murtaa haluamasi palasen. Naapurin Sylvia kertoi jonain mennenä vuonna käyneensä kaupassa ja kauhistelleensa esillepanoa. “Sanoin niille, että mitä jos joku aivastaa tai yskii, sehän on todella epähygienistä!” Tosin niin kaikki muutkin elintarvikkeet ovat esillä tiskissä. Suklaata vain ei olla totuttu näkemään ilman paperia.

headeri blogi 3

Siinä niitä on. Suklaapaloja.

Tuoresuklaan valikoimissa juuri nyt eniten kiinnostaa tummasuklaa-mustaviinimarja ja karamelli-krokantti. Pistaasi taas on aina hyvää tumman suklaan kanssa. Toivoakseni niitä löytyy myös pikkupussukasta.

Ja kuinkas ollakaan. Kun saan otettua kuvat, puraistua palan valkosuklaisesta pistaasi-mantelipalasta, joka maistuu vahvasti sitruunalle, ei suklaa kiinnosta enää ollenkaan. Vika ei ole suklaan, vaan ylipäätään makean. Kaivan hapankorppulaatikon ja viistän päälle Gruyèreä. Ehkä blogin nimi pistäisi vaihtaa palaksi juustoa?

En resumen: Soy chapa. (Le cambié el formato a mi blog en la semana pasada, antes de que estaba seguro que si lo ni siquiera quiero. En eso se me perdió la foto de header y ya que el blog se llama “Un pedazo de chocolate”, tuve que ir a comprar una bolsita de chocolates para la nueva foto. También tuve que degustar un bonbón vienes. Y pensé seguir con cada uno de los chocolates arriba en la foto. Pero de pronto ya no quería nada dulce. Sino que empezé pensar en cambiar el nombre del blog: Un pezado de queso.)

Kurzgesagt: Es war nicht wirklich extra gemacht, diesen neuen Look vom Blog, sondern nur ein Plan für die Zukunft. Der Plan war nur plötzlich online und das Blog ohne Header. Deswegen musste ich zum Schoggiladen. Deswegen musste ich ein Wiener Konfekt degustieren. Deswegen wollte ich einen kleinen Stück von allen Sorten oben im Foto probieren. Deswegen dachte ich, Süsses nie mehr. Und deswegen mache jetzt Pläne für einen neuen Namen für mein Blog: Ein Stück Chäs.

Porkkanapiiras sveitsiläisittäin

Miten tässä käykään aina näin. Suunnitelmissa oli läjä kuvia mahtavista maisemista, patikkapoluilta ja keltaisilta niityiltä, järven kimmellystä ja raitista ilmaa (kyllä senkin saa kuvissa näkymään, jos oikein yrittää). Alun kankeudesta huolimatta pääsimme polulle, sää suosi – mutta puhelin unohtui autoon (tästä on jo tulossa blogin uusi teema: kaikki mitä unohdin). Eli ei kuvia. Ei reittisuunnitelmaa. Ei lounaspaikan nimeä.

porkkanakakku 7

Mietin pitäisikö jännittää, löydänkö palatessani penkiltä kännykkäni, jossa on puoli elämääni puolisuunniteltuna. Vai kenties jopa kiihdyyttää pieni paniikki ja maalailla mielikuvaa auton avoimista ovista, myllätystä takapaksista, varastetuista osasista (saako autosta nykyisin edes mitään irti?). Sitten totesin, että ei, ei kannata. Auto jäi Sveitsissä hyvin toimeentulevan hiljaisen kaupunginosan kadun varrelle. Ketään ei yksi kännykkä kiinnosta. Varsinkaan vanha. Ainakaan täällä. Toivottavasti. Eihän?!

Eikä kiinnostanutkaan. Siellä se oli penkillä, tulikuumana auringosta, mutta toimivana. Reittikin löytyi kylteistä, joten vahinkoa ei tapahtunut. Paitsi että postauksen kuvat jäi saamatta. Ja koska yleensä, jos en saa kirjoitettua liikkeestä, vaihdan siihen tarvittavaan energiaan. Tällä kertaa porkkanapiirakkaan.

 

porkkanakakku 1

Tästä se lähtee: piirakka pohja ja rahkaa päälle. Vähän erilainen rahkapiirakka.

Naapurin Sylvia puhui usein porkkanakakusta. Aluksi oletin sen olevan jotain makeaa, mutta piirakka olikin suolainen. Suhtauduin ajatukseen vähän turhan nuivasti. En osannut nähdä syytä, miksi paistaa taikinapohja porkkanaraasteella. Oli siinä kuulemma vähän muutakin.

Ensimmäistä pääsimme maistamaan jonain menneenä pääsiäisenä brunssilla alapihalla. Ja piiras todellakin oli jotain muuta kuin aineidensa summa. Herkullista, rapeapohjaista.

This slideshow requires JavaScript.

Sitten Sylvia ei enää jaksanut tehdä piirakkaa. Ja supermarketin lehdessä oli ohje, joka vaikutti samansuuntaiselta. Syntyi Bündnerfleisch-Rüebliwähe, porkkanapiirakka kuivakinkulla.

Pohjan päälle tulee rahkaa, raastettua porkkanaa, persiljaa ja sveitsiläistä kovaa, parmesaanin tyyppistä Sbrinz-juustoa. Pyysin juustokaupasta 3 ruokalusikallista valmiiksi raastettuna ja sain kauniin vihreän pussin lehmänkellolla varustettuna. Sbrinz on kuulemma aina sveitsiläisten lehmien maidosta valmistettua ja sitä väitetään yhdeksi Euroopan vanhimmista juustoista. Sbrinzin alkumuotoa valmistivat aikanaan näillä main keltit, siis paljon ennen ajanlaskua.

porkkanakakku 2

3 ruokalusikallista juustoa juustokaupasta.

Historialla maustetun piirakan päälle tulee paistamisen jälkeen vielä lisukkeeksi sveitsiläistä ilmakuivattua kinkkua. Ei varmaan pakollista, mutta antaa sille oman makunsa ja lisäproteiinia, jos ravinnon se puoli sattuu kiinnostamaan. Kylän apteekkarin mukaan myös oiva keino parantaa hemoglobiinia.

Piirakan kanssa tarjoilimme valkoviiniä. Toimii ilmankin.

Ei tullut Sylvian piirakkaa, mutta hyvä vaihtoehto omaan piirakkavalikoimaan. Kokeilun jälkeen saatan jonain kesäiltana auringonlaskun paikkeilla kutsua Sylvian testaamaan leipomustani. Kommenteista sitten lisää jossain tulevassa blogissa. Siis jos on jotain kerrottavaa.

porkkanakakku 6

Salaatti on vähän basic, mutta tuoretta.

En resumen: Mi vecina hacia un pastel de zanahoria riquísima y yo quería probar algo parecido. Tiene quark encima de la pasta, perejil y zanahoria rayada. Lo especial es que se le pone queso Sbrinz, uno de los quesos más antiguos de Europa. Se dice, que ya los celtas produjeron algún tipo de Sbrinz. Además, despues de hornear, se lo decora con jamón secado al aire – por su puesto, también suizo. Y les recomiendo; este pastel sabe más rico, que la suma de los ingredientes.

Kurzgesagt: Ich wollte eine Rüebliwähe machen, wie Sylvia, meine Nachbarin. Mein Rezept war eigentlich von der Zeitung, mit geriebenen Rüebli, Quark, Petersilie aber auch mit Sbrinz – einer von den ältesten Käsen des Europas, sagt man. Dazu noch nach dem backen, ein bisschen Bündnerfleisch. Nicht wie die Wähe von Sylvia, aber fein. En guete!

%d bloggers like this: