Olen ajanut junalla useasti Morteratsch-jäätikön ohi kaakkoisessa Sveitsissä ja hinku päästä jalan seudulle oli aikamoinen. Kovat helteet ja kuivuvat järvet, uutiset sulavista jäätiköistä pistivät vauhtia suunnitelmiin. Se on mentävä nyt tai pian jäljellä on vain valokuvat.
Kesämatkailua jarruttaa se, että töitä on näinä kuukausina vähän ja kulujen pitäisi pysyä minimissä. Junasta käsin olin päättänyt, että haluan yöpyä Bernina Hospizissa, joka on Ospizio Bernina -aseman yläpuolella 2300 metrissä. Paikka on kätevä liikkumisen suhteen, liikkeelle pääsee tietenkin jalan, mutta myös junalla tai postibussilla. Itse hotelli on majatalotasoa, huoneessa perusjutut kuten lakanat, pyyhkeet ja pesuallas; suihkut ja vessat ovat yhteiskäytössä. Hintaan sisältyi aamupala ja sveitsiläisittäin koko paketti hyvä.
Morteratschille tultiin matkapäivänä ja meillä oli hyvin aikaa tutkia aluetta. Jäätikön läheisyyteen pääsee hiekkatietä, mikä tarkoittaa, että liikkeellä oli paljon porukkaa, pyöristä patikoitsioihin ja lenkkeilijöihin. Sen jälkeen alkaa polku, joka nousee kivikkona ylemmäs ja vie lopulta perille jäätikön nk. kielen luo.
Aldo lähti omille teilleen, ajatteli kai kiertää loivemman kivikon kautta. Minä seurasin kiltisti merkittyä polkua ja stressasin härkäpäisen puolison saavan osuman vierivistä kivistä. Jäätikön kielen tasolla päätin pyörtää takaisin ja lähteä katsomaan, että missä Aldo luuraa. Onneksi miehellä oli keltainen paita ja se pisti kivikossakin silmään.
Reissun kolmantena päivänä meidän oli tarkoitus kävellä Alp Grümiin, juoda kahvit ja jatkaa sieltä eteenpäin kohti Cavagliaa tai sateen sattuessa palata hotellille. Reitti lähti Ospizio Berninan juna-aseman luota seuraten Lago Biancoa. Upean kirkkaan turkoosista patojärvestä oli iso osa kuivilla. Lehmien ja niittyjen välissä kulkevan hiekkatien jälkeen poikkesimme harjannepolulle, mistä avautuivat maisemat toiselle lähiseudun jäätiköistä, Palülle. Ylätasangon ja lehtikuusien jälkeen pysähdyttiin Alp Grümin yläpuolella kahville ja mehevälle juustokakulle. Maisemat oli sitä luokkaa, että oli vaikea päättää katsoako alas Poschiavon järvelle vai jäätikölle.
Energiatasojen tasaannuttua päätettiin jättää Cavaglia väliin ja lähteä takaisin Morteratschille. Aldoa oli jäänyt kaivertamaan se, ettei hän ollut päässyt aivan jäätikön viereen.
Kiviä vyöryi jatkuvalla soitolla molemmin puolin kanjonia ja itse jäätikkö oli kivimurskan ja valtavien murikoiden peittämä. Jäätikön päälle on näissä olosuhteissa riskialtista nousta, eikä sinne pitäisi mennä lainkaan ilman asiaankuuluvia lisävehkeitä.
Sivussa näkyi jääluola, jossa sveitsiläinen muusikko To Athena lauloi huhtikuussa pianon, sellon ja viulun säestyksellä. Sen voit katsoa linkistä. Tapahtuma oli Greenpeacen ja vuoristo-oppaiden toteuttama ja sillä halutaan huomoita jäätiköiden vetäytymiselle.
A man choosing his path.
Getting nearer of the glacier´s tongue.
Our snackplace.
The glacier canyon from a bit higher view point.
There it is. The black dots are people.
An ice cave.
Bianco is also dry.
Palü glacier.
One of the best cheesecakes ever!
En resumen: Teniamos que ir donde Morteratsch, uno de los glaciares que se están derritiendo.
Kurzgesagt: Wir mussten zum Morteratsch, bevor es zu spät ist.
Pala Suklaata 