Advertisements

Delémont ja kolme roomalaista

 

Samaan aikaan, kun Sissi Korhonen ajaa ystävänsä Madalinan kanssa läpi Keski-Amerikan, väistelee levottomuuksia, kestää aurinkoa, sadetta, kertyviä kilometrejä, me poljemme sellaisen peruslenkin Sveitsin länsiosassa.

 

delemont bandi 2 p

Delémontin aseman edustalta, pyöräilijöiden keskeltä, löytyi bändi.

 

Maisemista puuttuu eksotiikka, tänne eivät kanna lumihuippuiset vuoret ja tullessa nähdyt rauniot sekä kumpuilevan vehreä jokiseutu jää selän taakse. Kohdalle osuu sveitsiläisittäin aika mitäänsanomatonta seutua, sekalaista asutusta, peltoa, sähkövoimala, eikä matkaakaan kerry kuin 34 kilometriä, vajaa 300 m nousuja. Nössöä meininkiä, mutta olkoon, kun oli viikonloppu, emmekä oikeastaan olleet jahtaamassa seikkailuja.

Puolipilvinen sää takasi virkeän olon, siitäkin huolimatta että edellisiltana oltiin juhannusjuhlissa ja aamulla herättiin aikaisin laittamaan aamiaista Saksan junaan kiiruhtavalle tyttärelle. Tällä reitillä ei ollut ylilyöntejä, ei pituudessa, korkeudessa, mahtavuudessa tai epämukavuudessa. Sitä kai sanotaan sunnuntaipyöräilyksi.

Delémontista olemme lähteneet aikaisemminkin, luultavasti samalle reitille, mutta toisaalta epäilen että ohjelmaa oli muutettu, sillä en muistanut siitä kuin loppuosan. Toinen vaihtoehto on, etten edellisellä kerrallakaan vakuuttunut maisemista ja olin aktiivisesti unohtanut lähes koko lenkin. Pisimmän mäen kohdalla alkoi muisti pelata. Tässä olin vetänyt syvään henkeä aiemminkin.

delemont kaupungin ulkop B 11

Delémontin arkkitehtuuria, kaupunkia ympäröivää asutusta.

delemont kartta p

Punainen reitti, sitä seurasimme.

delemont maaseutua maissia talo 3 p

Juran maaseutua.

 

Pellon vierustalla ohitimme kolme roomalaista, täydellisissä sotisovissaan. Metalli kilkatti ja haarniskan välistä roikkui hikisiä hiuksia. Nämä tyypit tuskin pääsivät perille asti, siis jos suuntana oli Delémontin linna. Nestehukka saattoi kaataa heinikkoon jo seuraavan kilometrin aikana.

Bassecourtissa oli markkinat meneillään ja lounaaksi löytyi paistettua puronieriää perunoilla. Tilaamisen jälkeen oltiin Aldon kanssa yhtä mieltä, että Sveitsin ranskankieliseen osaan ei ole paluuta, ellei ranskan fraasit ole sujuvina mielessä, ainakin yhdellä meistä ja mieluusti sillä, joka on kieltä joskus opiskellut. Saksa kuulosti tosi juntilta, varsinkin ranskalla höystettynä, vastaukset olivat nihkeitä eikä englanti toiminut ollenkaan.

delemont paussipaikka silta pyorat 6 p

Lounaspaikka, Bassecourt.

delemont ruoka 7 p

Paikallista gourmeta. Yllätyin kalan tuoreesta mausta. Ei mikään päivänselvyys.

 

Matkan varrella käytetyin lausahdus oli taatusti “Atenttion!”, jota vanhemmat huutelivat tiellä oikealta vasemmalle ja taas takaisin vaappuen ajaville lapsilleen. Ranskan läheisyydestä kertoi kielen lisäksi patonki ohikulkijan repussa ja runsas punaviinin nautiskelu reitin varrella. Punaviiniä emme siis maistelleet me, vaan perheet puutarhoissa, aperolla istuskelevat terasseillaan, kyläläiset ravintoloiden edustojen pöydissä.

Mäessä sähköpyöriin tukeutuvat suihkasivat ohi kiitäen, me muut etenimme hitaasti hikoillen, polkaisu polkaisulta tietoisempina reisilihaksistamme. Kukkulan päällä odotti auringossa hopeisena kimmeltävä Gruyèren tankkiauto. Pyöräilijät hakivat kertakäyttökuppeihin jotain, jota ilahtuneena kuvittelin vaniljaiseksi jäätelöpirtelöksi, sitten epäilin kauhistuneena maidoksi, sillä jotain maitotuotettahan sen piti olla. “Eau!” huusi  auton edustalla letku kädessä istuva viiksikäs mies laiskasti. Hörppäsin nestettä omasta pullostani ja käänsin pyörän alamäkeen. Siis tankkiautollinen vettä. Pelkkää vettä. Gruyèren vettä.

delemont tankkiauto 8 p

Juotavaa janoisille.

delemont viljaa kukkia 5 p

Rikkaruohoja ja ravintoa, sulassa sovussa.

 

Takaisin Delémontiin, Juran kantonin pääkaupunkiin, saavuimme kaarevasta sisäänkäynnistä. Reitti on nyt muistissa kristallin kirkkaana. Hyvä päivä, mutta tämä on nyt nähty.

 

delemont muurin lapi kaupunkiin 9 p

On löydetty takaisin; tämä on yksi sisäänkäynneistä Delémontin kaupunkiin.

 

En resumen: Hicimos una vuelta en bici en Jura, en la parte oeste de Suiza (vea el mapa arriba), saliendo de Delémont. La ruta no era muy increible, más bien mediocre, pero un buen día y mucho aire fresco. 34 km, 300 m de diferencia de altura, una porción de pescado con papas y un muffin.

Kurzgesagt: Wir waren mit dem Velo unterwegs, dieses Mal eine Strecke in Jura. Nicht ein wahnsinnig schöner Weg, eher mittlemässig, aber genug frische Luft und bewegung für die Muskeln. 34 km, 300 Höhenmeter, eine Portion Saibling Filets und einen Muffin.

Advertisements

Just meneillään

 

KIRJALLISET TYÖT: Terveisiä tietokoneen syövereistä! Olen jossain syvällä, siellä missä on pitkä teksti, monta kiemuraa, toiset maisemat ja eri ihmiset. Sitten kun väsyn, pysähdyn miettimään liian pitkäksi ajaksi ja alan tiedostaa ympäristön olemassaolon, haistaa kahvin, kuulla lintujen laulun, suljen ruudun ja avaan toisen. Sen, jolla suunnittelen lyhyen tähtäimen asioita, tämän viikon töitä, kysymyksiä suomalaisesta kirjallisuudesta. Tehokkaasti olen jälleen työssä, nuupahtanut olemus innostuu, lähetän tehtäviä, hoidan homman. Siirryn kolmanteen ruutuun, siihen missä on Lapin kurssit ja päivä päivältä mietittävää.

Jossain välissä tajuan, että ympärilläni kuluu kesä ja että sitä pitäisi varmaankin viettää. Muistan viime vuoden kesälistan, asioista joita en vieläkään ole Zürichissä kokenut, tehnyt, nähnyt, muusta Sveitsistä puhumattakaan. Ja lisäksi ihan ne perusjutut: järveen pulahdukset, piknikit, retket, jäätelön syönti. Viimeistä olen harjoittanut ahkerasti, mutta muuten kesäily on huonolla tolalla.

 

kesäblogi 3 kedon kukka p

Kedon kukka.

 

PIHAHOMMAT: Kirjoitustöiden välissä hain puutarhalta pari kukkaa, istutin toisia takaisin siihen kohtaan missä niiden pitäisi kasvaa. Keltaiset auringonhatut ovat vähän kurittomia, karanneet laumana järvinäkymän puolelle, itse valitsemalleen kohdalle. Niillä on selvästikin oma tahto.

-PESÄNRAKENNUS: Kesästä kertoo kuitenkin uusi vuokralaisemme. Viikunapuussa suurten lehtien alla on pesä. Minkä, se on vielä vähän häpeäksemme hämärän peitossa. Lintu on mustarastasta pienempi, saman mallinen, ehkä vähän laihempi ja ruskea. Aldo nimesi sen ensin Punoksi, sillä lintu aivan häpeämättömästi käyttää hyväkseen punaviinimarjapensaan antimia, vaikka istumme vieressä. Sen jälkeen kun huomasimme sen olevan emo, vaihtoi Aldo sille espanjankielen mukaisesti feminiinin päätteen. Puna on tilkinnyt pesänsä sammalen ja heinien lisäksi myös muovin suikaleella. Tämä kuva olkoon meidän osuutemme muovimanifestissa. Sitä on maailmassa liikaa ja joka paikassa.

 

kesäblogi 2 puna

Puna pesässään.

 

-LUONTOKUVAUS: Napsin kuvia myös pihan kasvustosta ja niin heräsi tyytymättömyys sekä kameraan, tietokoneeseen että kuvankäsittelyohjelmaan. En tietenkään osaa sanoa missä näistä on vikaa, mutta kesän kirkkaat punaiset eivät toistu vähimmässäkään määrin luonnosta tänne luonnottomaan ympäristöön. Mur.

 

kesäblogi 4 kirsikat p

Kirsikat roikkuvat maahan asti. Ja ovat oikeasti kirkkaan punaisia.

 

-OPPIMINEN: Se hyvä puoli monessa tekemisessä on, että tulee opittua. Varsinkin kantapäämetodilla. Sunnuntai-aamuna olin suhteellisen unitokkurassa laittaessani kahvimaitoa kattilaan kuumenemaan. Sumuisilla silmilläni havaitsin murenia levyllä ja pyyhkäisin ne pois. Tuloksena rakkulaiset sormenpäät. Aamupalan söin käsi vesikupissa. Onneksi on costaricalaista taikarasvaa, jonka ansiosta sormista saa yhä jäljet, jos sattuisi tarvitsemaan. Kokemuksesta viisastuneena muistan nyt, että aamuisin kaikenlainen siivous- ja järjestelytyö on vaarallista. Erityisesti ennen aamukahvia.

Toinen oppitunti on eiliseltä. Älä koskaan yritä paistaa Camembertiä. Vaikka reseptissä lukisi. Tein vauhdilla gourmet-salaattia, johon paistettiin lisukkeeksi hetki oliiviöljyssä kuivakinkkuun käärittyjä kapeita meloninlohkoja ja sen jälkeen vielä pähkinärouheella kuorrutettuja juustoviipaleita. Tulos: pari todella onnettoman näköistä kalapuikkoa ja loput sulanutta massaa pannulla. Täydellinen kombinaatio kiirettä, nälkää ja frustraatiota.

 

kesäblogi hortensia

Hortensiasta tulee mieleen piirileikki.

 

-ELOKUVAT: Jos haluaa tilaa ja rauhaa, niin helteellä sekä jalkapallon MM-kisat on ihanteellinen hetki mennä elokuvateatteriin. Tuli nähtyä ranskalainen Albert Dupontelin Au Revoir La-Haut. Hyvin merkillinen, traaginen ja kaunis elokuva. Yksi niistä, jonka jälkeen pitää jälleen päästä ihmisten joukkoon, sinne missä on elämää.

kesäblogi leffateatteri

Leffaa odotellessa.

 

En resumen: Saludos desde el mundo que vive en mi computadora. Mientras tanto, alrededor se está pasando el verano. (De vez en cuando dejo los deberes literarios y salgo a trabajar en el jardín, tomar unas fotos y saludar a nuestro nuevo vecino que tiene ahora un nido en el higo.) Lo bueno en varios proyectos y mucho trabajo es, que hay momentos de aprender. Como cuando traté de quitar unas boronas del disco de la cocina. No se hace eso dormida ni antes de tomar el café. Resultado: dedos quemados. Descubrí también, que el verano es un buen momento ir al cine, no hay nadie, especialmente si hay un partido del mundial.

Kurzgesagt: Es ist zu leicht am Computer arbeiten und nicht bemerken, dass Sommer vorbei geht. Deswegen muss ich ab und zu ins Garten. Oder sogar in die Stadt. Und wenn alle entweder auf einer Terrasse oder am Strand sitzen, bin ich in einem Kino. Herrlich, speziell während des WM:s.

 

Lappiin! Töihin!

Lapissa kuulemma vedetään toppatakkeja päälle; neljä lämmintä. Zürichissäkin ilmestyivät kevytoppikset katukuvaan, onhan pilvistä ja satelee. Se, että on +19 ei vaikuta asiaan. Näin myös kombon sortsit ja toppis.

Lämmin alkukesä siis vetäisee henkeä päivän, pari, ja minulla sisällä villasukat. En ole ronkeli lämpötilan suhteen, sillä viime päivät olen istunut tiukasti läppärin äärellä ja kasannut kurssimateriaalia. Lähtö Lappiin alkaa olla jokusen viikon päässä ja kaikkien narujen päät pitäisi saada kerättyä yhteen nippuun. Vielä ovat aika levällään.

Etelän tyttönä en olisi koskaan uskonut lähteväni Lappiin, ainakaan töihin ja varsinkaan oltuani toistakymmentä vuotta Sveitsissä. Mutta kombinaatio on vähintäänkin ideaali. Pääsen maisemiin, jotka aina olen halunnut nähdä, saan itse suunnitella kurssin opetusosan, tehdä yhteistyötä kivojen ihmisten kanssa ja siis – lähden Ivaloon! Zürichiläiselle vähintään yhtä eksoottista, kuin Zürich ivalolaiselle. Tässä ollaan siis menossa sinne missä porot tulee terassille, hyttyset on varpusen kokoisia, maisema yhtä jänkää ja olen lähempänä Barentsimerta kuin koskaan!

Poroja / Rentiere

Kurssille tulee suomea opiskelleita aikuisia, jotka kaipaavat käytännön treeniä eli jos teillä sattuu olemaan kotimaassa tai ulkomailla puolisoita, sukulaisia, kavereita, tuttavia, joiden suomi kaipaa ahkeraa ja intensiivistä päivitystä, niin mukaan vain! Käymme vaeltamassa, tutustumme saamelaiskulttuuriin, lavennamme suomi-tietoutta, retkeilemme, kalastamme, syömme hyvin ja tietysti saunomme.

Olen listannut itselleni kurssimateriaalin lisäksi tarvittavia matkatavaroita, kuten B-vitamiini, seinään laitettava hyttyskarkote ja antihistamiini, vaelluskengät, -housut, -takki. Eiköhän siinä ole ne tärkeimmät. Plus puhelin ja laturi, jotta saan kuvattua Ivalon ympäristön, pohjoisen kasvuston, järvet ja ne hyttyset kaikista mahdollisista kuvakulmista.

Urhon grilliltä / Aus Urhos Grill

 

Selvitettävää myös riittää. Jos B-vitamiinista on hyötyä, niin onko sen oltava joku tietty B-vitamiini vai käykö kaikki? Onko sääski ja hyttynen sama asia? Onko Lapissa heinäkuussa oikeasti kesä? Miltä 20 km vaellus Lapissa tuntuu verrattuna 20 vaellukseen Sveitsissä? Olenko valmis kohtaamaan poron? Jämähdänkö selkosuomeen kahden viikon kurssin jälkeen? Pettääkö pokka ja alanko höpöttää vauhdilla kotkaa, jota kukaan ei ymmärrä? Saanko vierotusoireita punttisalista ja mäkijuoksusta? Tarkenenko uida pohjoisen järvessä? Osaanko vielä uida? Missä matkaliput on, ne jotka tilasin kauan sitten? Miksi sähköpostissani on näin paljon tavaraa? Joko saa lähteä? Miksei? Kai sentään voin jo alkaa pakata?

Talo rinteellä - Haupthaus am Hang

KUVAT/PICTURES: lappian.com

En resumen: Si sabés un poco finlandés, pero quisieras practicar más, esta es la oportunidad perfecta. En Laponia, en Ivalo, hay cursos intensivos, donde – además de estudiar – hacemos caminitos, vamos a conocer más la cultura local y pescamos. Estoy muy emocionada por tener la oportunidad de ser la instructora del curso. Y aunque soy finlandesa, para mi va a ser la primera vez tan en el norte.

Kurzgesagt: Falls dein Finnisch ein bisschen übung braucht, hier gibts eine Möglichkeit in wunderschönen nördlichen Landschaft in Lappland zu lernen, wandern, fischen, schwimmen, einheimische Kultur kennenlernen. Ich werde die Lehrerin sein und muss ein Geständis machen: ich war noch nie so hoch in Norden.

 

 

Jäätelö rullalla

 

Päivän tekniset haasteet alkoivat jo aamukahvilla, kun yritin unisilla silmillä keskittyä vain edessä siintävään järveen, kottaraisiin ja höyryävään kuppiin, mutta ylhäällä, alapihalla, asunnon läpi, juoksenteli radiopuhelimiin tehokkaasti ja innokkaasti huuteleviin kaapelityyppeihin. Yrittävät asentaa taloon jotain mitä emme halua ja kertoivat tarvitsevansa vain pääsyn pihan pisteisiin. Kuinka ollakaan, se tärkein paikka löytyi sittenkin kirjahyllyn takaa. Sen, jossa on lattiasta kattoon metreittäin luettavaa.

 

sf festival 1 p

Ruuan lisäksi Street Food Festivaalilla on kirpparikamaa, lähinnä vaatteita.

 

Tyypit pääsivät kirjatalkoisiin ja sekoittivat aakkosjärjestykseni välittömästi, ohjeista huolimatta. Ajattelin, että veisin rätin sekä hengityssuojaimen, sillä hyllyä ei ole siivottu aikapäiviin tai ehkä sittenkin vuosiin. Mutta lokonen hyllyn taakse syntyi yllättävän nopeasti ja miesjoukko hajosi kuin varpusparvi pihalle, taloon, yläkerran naapureille, sinne tänne.

Sain nettiyhteydenkin takaisin ja ehkä nyt myös ladattua kuvat tälle sivulle. Kävin nimittäin viikonloppuna pikaisesti katsomassa mitä Street Food Festival Zürichissä tänä vuonna tarjoaa. Ei ollut enää heinäsirkkoja ja terveysruokia, vaan sveitsiläisiä juustoja ja alppimakarooneja, muiden jo aiemmin nähtyjen, tiibettiläisten taikinanyyttien, hollantilaisten ranskalaisten ja muiden tarjoomusten lisäksi. Ja suurehko korealaisia ruokia esittelevä alue, jonne on vielä palattava.

sf festival 2 p

Näyttää Zürichin slummilta, totesi mies. Ei, vaan trendikäs festarialue.

 

En ollut kyllä varautunut liikennekaaokseen, joka sai mehut irti jo menovaiheessa; raideremontin vuoksi matkaa tehtiin hitaasti ja useammalla liikennevälineellä. Ratikkaa odotellessa pieni 140-senttinen mummeli, minua kyynärpäähän, punaisin korvakoruin ja silkkipaidoin, sadatteli kuuluvasti, käyttäen termiä, joka kovasti muistuttaa suomalaista “katso”-sanaa, katsoi minua ja nauraa virnisteli ja jatkoi litaniaansa. Olimme kaikki hikisiä, väsyneitä odotukseen, mutta hyväntuulisia.

 

st festival ice cream roll 3 p

Tässä syntyy äärettömällä nopeudella jäätelöä.

 

Bonuksena tänä vuonna on alueen kirppari. En tiedä kuinka myyjät kestävät hellettä, mutta vaatteiden harras tutkiminen auringon porotuksessa ei lopulta ehkä johda muuhun kuin nestehukkaan ja sumeaan päähän. Olisin halunnut vain uimaan, mutta koska täällä oltiin, kävin vielä tarkastamassa kaikki kylmät ruoka- ja juomavaihtoehdot. Ja kallistuin rullajäätelöön, ehkä litrahinnaltaan maailman kalleimpaan vaihtoehtoon.

sf festival ice cream rolls 4 p

Rullaati-rullaa

 

Jono oli pitkä ja jäätelön käsityönä valmistus hidas prosessi. Katoksen alla oli vieläkin kuumempi kuin auringossa; hiki lorisi pohkeitakin pitkin ja puolihuomaamattomasti yritin pyyhkiä sitä toisella koivella. Ja minä sentään vain seisoin. Jäätelömaakarit hakkasivat oreo-keksejä ja marjoja muruksi ja pyyhkivät otsaansa. Ehkä rankin duuni tällä festivaalilla.

Pyöreälle levylle laitettiin ensin makua antavat ainekset ja sitten luraus maustettua maitoa tai kermaa. Massaa levitetään kuin lettua sen hyytyessä ja rullat höylätään irti lastalla. Syöjälle rullista on vain haittaa, ne ovat ensin liian kovia ja vähän ajan päästä pelkkää sulanutta jäätelöä. Mutta se prosessi!

Kävelin ratikkapysäkkiä kohti rullat purkissa; viilein eväin olisi mukavampi matkustaa. Anteliaasti annoin kateellisten luoda silmäyksiä jäätelööni, kun kurvasimme ihan väärään paikkaan, ratikkavarikolle. Saimme käskyn pistää tossua toisen eteen seuraavaan yhteyskohtaan. Matkustusohjelmaan oli tullut yksi muutoselementti lisää, ratikkakolari.

sf festival ice cream rolls 5 p

Tadaa – valmista tuli, rullat purkissa

En resumen: En el Street Food Festival de Zurich hacía tanto calor, que en total la multitud de comidas internacionales no me atrajo. Pero probé un heladito de rollos artesano. El proceso es facinante y el sabor rico, pero en total los rollos no son muy faciles de comer y cuando se derrite, sólo es helado derretido. Y mucho más caro que normalmente.

Kurzgesagt: Am Wochenende muss man wirklich entschlossen sein, um Street Food Festival in Zürich zu erreichen. Zuerst gibts keine Trams direkt zum Areal wegen des Gleisbaus und dazu kommt es die Hitze, mögliche Kollisionen, Menschen Menge und wenn man da ist, die Warteschlangen und nochmals die Hitze. Zum Glück gibts Glace und speziell die Ice Cream Rolls. Supershow zu schauen, die Rolls schmecken fein – obwohl der Preis total übertrieben ist. Aber ok, es ist Handarbeit…

%d bloggers like this: