Costaricalainen maissilettu

Costaricalainen maissilettu

Teen suvereenin loikan Sveitsi-aiheista ja patikoinnista Costa Ricaan ja ruokaan. Seilaaminen Euroopan ja Väli-Amerikan välillä, jos ei muuten niin ajatuksissa, johtuu parista seikasta: perheessä on sekä sikäläisiä, että täkäläisiä. Korona ei päästä sukuloimaan. Sää Sveitsissä vuorilla surkea. Ja ruuanhimo, se istuu minussa kuin tatti.

Eli tiivistettynä: jos en ole patikoimassa, alan kokkailla haikailemiani asioita. Yhteen päivään sain mahdutettua normisapuskojen lisäksi kastanjapyre-suklaakakun sveitsiläisittäin ja sen lisäksi toiselle kahville costaricalaiset maissiletut eli chorreadas.

Tästä lähdetään. /Yes, this is the starting point.
Ei toimi. /Not working.
Ei mitään outoja minimunia, vaan maissia. Tämän enempää ei herunut nestettä. /These are not some weird, tiny eggs, but corn and all the liquid I could squeese out.

Joskus kauan sitten menneisyydessä kuljin San Jose – Tyynivaltameri -väliä suht usein ja siinä matkalla tuli pysähdyttyä Maissin Juhlaan, La Fiesta del Maís -nimiseen kuppilaan. Itse paikka ei ollut ihmeellinen; moottoritien vieressä, avoin tila, kivipöydät (ainakin muistikuvissani) ja costaricalaiseen tyyliin aika kalsa ja tuulinen paikka. Mutta pöytään tuotiin lautasen kokoinen paksuhko, höyryävä lätty, jossa näkyi maissikohoumia. Päälle lusikoitiin paksua kermaviiliä, natillaa. Nälkäisenä se osui johonkin makuhermoon ja olin taivaassa.

Chorreada ei silti ole makujen ilotulitusta, täysin sen vastakohta, vaatimaton, mutta rehellinen. Se on osa costaricalaista maalaiskulttuuria, paikallisista aineksista, helppo, halpa ja täyttävä. Maissin vivahteet olivat uusia nuorelle minälle, vaikka osani olin jo oppinut vuosikymmen aiemmin Hondurasissa. Taco-kuppilat ja muut texmex-jutut olivat vierasta hapatusta, chorreadassa taas costaricalaisuuden siemen parhaimmillaan.

Chorreadaan käytetään tuoretta maissia, mikä talvisessa Sveitsissä on haastava hankkia ts. mahdotonta. Enää ei voi edes lenkillä ohimennen nyysiä maissipellon sivusta. Joten kätevänä perheenemäntänä avaan lasipurkin, josta kaadan pari kupillista maissia taikinakulhoon. Aito campesina jauhaa jyvät käsin, joten minä myös. Koska olen suomalainen, ainut hommaan sopiva väline on perunasurvin. Puukauha on myös pyöreydeltään hyvä, mutta epäilen murskaavani maissin lisäksi välineen, sillä se on hentoa tekoa.

Toinen työkalu – näyttää lupaavammalta. /Another tool – looks promising.
Loput aineet sekaan. /The rest of the ingredients to the bowl.

Käsin siksi, että maissista pitäisi saada irti neste ja kaataa se kuppiin, jotta taikinan kosteutta pystytään lisäämään vähitellen, jos se ylipäätään on tarpeen. Ei irtoa neste. Sen sijaan nahka ruttaantuu käsissä ja muuttuu punaiseksi.

Otan järeämmät aseet käyttöön ja unohdan yritykseni identifioitua satavuotisessa, sinivalkoisessa adobe-tiilitalossa asuvan costaricalaisen keittiömeininkiin. Tosiasiat esiin: olen Sveitsissä, maissi väärää ja nälkä kurniva.

Sauvasekoitin surrauttaa maissit muruksi, eikä nestettä ole juuri lainkaan. Olen tyytyväinen tulokseen.

Heitän sekaan jauhoja, munia, voita (margariinia) ja ripauksen suolaa. Väittävät, että sokeri kuuluisi mukaan, mutta koska maissit on purkista, minulle riittää niiden makeus. Chorreadasta on myös imeliä versioita, itse en niistä välitä.

Sumpit tulemaan costaricalaisittain./Costarrican coffeemaker.
Chorreadas

Taikina tirisee pannulla. En muista edes sen ulkonäköä, rakenteesta kaipaisin jotenkin tanakkuutta. Muistan väärin, mitä varmimmin. Paistamiseen suttaantuu aikaa, vaihdan jalkaa ja odottelen. Ei ole hätäisen hommaa, sillä liian aikainen kääntäminen kostautuu. Homma leviää pannulle.

Chorreadan kanssa costaricalainen valuttaa kahvin perinteiseen tyyliin. Kaivan kaapista demolaitteen ja tajuan, että se on kestävän kehityksen trendin tuleva hittituote. Kun me muualta tulevat olemme hihitelleet costaricalaiselle sukkametodille kahviasioissa, se on todellisuudessa luontoa säästävä ja hipstereillekin kelpaava filtterisysteemi. Suodatin on kankainen, metallirenkaaseen kiinnitetty ja se laitetaan jaloillaan seisovaan telineeseen, pannu alle. Omani on turistilelu, mutta välittää idean.

Jos maailma olisi raiteillaan, seisoisin pannun ja hellan ääressä ehkä Playa Grandella Guanacastessa, terassilla, kuuntelisin meren kuohuja, tönisin iguania pois mangojen luota ja suojelisin ruokaa töyhtöpäisiltä huraca-linnuilta, harakan sukulaisilta. Nyt istun ruokapöydän ääreen täällä keskellä Eurooppaa, mutta tuoksu on aito. Lastaan haarukkaan lettua, päälle reilusti natillaa. Hörppään kahvia päälle. Olen Costa Ricassa.

Seuraava minulle. /A second one for me.

En resumen: No he comido chorreads desde hace tanto tiempo, que casi no me acuerdo como son. Y ya que el mundo está como está, no puedo ir al Fiesta del Maís, aunque quiera, sino que tuve que hacer mis propias chorreadas. Y con el sabor llegue allá donde quería: a Costa Rica.

Kurzgesagt: Chorreadas sind eine Art costarricanische Mais Crêpe, würde ich sagen. Und weil es mit dem Reisen so ist wie es ist, musste ich einen Versuch zu Hause machen. – Und der Geschmack hat es geschafft: ich war da, am Pazifik, in Mittelamerika.

Sori, Cauma-fanit

Sori, Cauma-fanit

Välillä osuu eteen houkutuksia. Paikka vetää ja kiehtoo, kuvia vilisee silmissä ja tekee mieli lähteä, vaikka taustalla koputtelee muistutus: ei välttämättä sittenkään ole sitä mitä luulet.

Cauma-järvi Flimsissä on yksi niistä. Pettymysten polku kaikenkaikkiaan.

Hyvään retkeen kuuluu ainakin yksi linna. /A good trip must have a castle on the way.
Patikkapolun alusta löytyi ponitila. /Hiking by a ponyfarm.
Kaunista utua tai varmaankin vesihöyryä ja vilahdus Cauman vihreästä. /Some pretty haze and a short glimpse of the creen color of Cauma-lake.

Retken jälkeen katson kuvia läppärin näytön kokoisina ja mietin, että ehkä sittenkin ymmärsin koko patikan väärin. Siellähän on selvästi ihanaa.

Paikat huurteessa! /Frosty stones.
Kasvit jäässä. /The frozen plants.
Alaskanko sitä tultiin? (Tummat pisteet ovat ihmisiä.) /Is this Alaska or what? (The small dots are people)
Vuorta kateissa. Lieneekö ollut ihminen vai luonto asialla. /Some mountain gone. Is this humanmade or was it nature?
Pieni maatilan ylängöllä. /A highland with a small farm.

Cauma ja Cresta ovat pikkujärviä molemmat ja edellisen maine oli selvillä. Se näkyy sosiaalisessa mediassa vihreänä, ihannejärvenä. Arvasin, että vaikka on pakkasta ja marraskuu, ihmisiä olisi liikkeellä. Siitä eteenpäin kuvittelin jatkavani pikkupolkua toiselle järvelle, jossa olisi vähemmän liikennettä. No ei.

Reinin kanjonia. /Rhine Canyon from above.
Pikkuruiset karitsat etsivät lämpöä toisistaan. /These very small baby lambs were looking for warmth.
Päästiin Crestalle. Pieni, söpö ja täynnä. /Got to Cresta-lake. Small, cute, and crowded.
Tällä puolella Crestaa on vielä hetken aurinkoa./The only side of Cresta which still has sun for a moment.

Järvet ovat pikkuruisia, ja Caumalla on myös infrastruktuuria. Ei palveluissa ole mitään vikaa, tietenkään, paikka on varmasti kesällä lapsiperheiden paratiisi, mutta mielessäni järvimaisema kumotteli rakentamattomana. Siihen kuvaan ei kuulu iso terassiravintola, uimala-alue ja leikkikenttä. Minä kun halusin vain luontoa.

Noh, toisaalta, päiväkävelyksi mukiinmenevä. Maisemista löytyi kauneutta, emmekä saaneet koronaa. Menisinkö uudelleen? En. Enkä lähtisi ylipäätään ajamaan toista tuntia tämän lenkin takia. Samalta seudulta löytyy kiinnostavampiakin reittejä.

Rauhallinen järvenpinta. /Peaceful waters.
Tää ei aukea millään. / The thermo got stuck.
Lounasnäkymät. Tyyppi parkkeerasi ainoan aurinkoisen penkin viereen. /This was our lunchview. The guy parked beside the only sunny bench on this side of the mountain.
Saatiinhan sitä kahvia. /Long longed coffee.

En resumen: No creas las fotos increibles de la media social. Cuanto más bonitas, tanto más gente, más infraestructura, menos naturaleza. Lagos Cauma y Cresta son bonitillos, pero hay muchos otros lugares en Suiza, donde vale más la pena de ir a hacer una camintata.

Kurzgesagt: Nicht an den super Fotos in Social Media vertrauen. Je bezaubernde die Bilder, desto mehr Leute, Infrastruktur – und weniger Natur. Die Seen Cauma und Cresta sind schön, aber es gibt viele andere Orte in der Schweiz, wo es sich mehr lohnt zu wandern.

Karistan sumut jaloistani

Karistan sumut jaloistani

Alppien perheessä Hörnli olisi varmaankin se esikoululainen. Mittaa on näinä päivinä 1133 metriä merenpinnan yläpuolella. “Kyllä sinusta vielä iso kasvaa”, lohduttelisi Monte Rosa, nimensä perusteella äiti, jonka huippu, Doufourspitze, yltää 4634 metriin.

Silti nyppylällä on jo ihan varteenotettava vuoren persoonallisuus. Se kohoaa sukkelasti ylöspäin, sivustalla on kapeaa polkua niille, joita se kiinnostaa ja huipulta näkyy kauas.

Matkalla polun alkuun ilahdun junan värikkyydestä. / On the way towards the beginning of the path, the colorful train makes happy.
Marraskuuta Zürichissä. /November scenery in Zürich Oberland.
Noh, tämä on joki. /Yeah, well, a river.
Penkin viesti: kompurointi on osa patikointia. /The message of this bench: even stumbling is part of hiking.

Sumu velloi autotiellä matkalla vuoren juurelle. Kuvittelin seikkailua harmaan kostean villan keskellä kohti tuntematonta. “No mitäs!” pääsi patikan alkupisteessä. Yhtä aurinkoa. Sumu oli jo jäänyt alemmas. Täällä oli enää hutun rippeet.

Sydämellinen polku. /A heartfelt path.
Näkymä. / A view.
Vielä omenoita puussa./Still some apples in the tree.
Tie vie läpi maatilan. /Passing a farm.
Pehmeästi kumpuilevaa ja poimuilevaa maastoa. /The hills are round and somehow soft in this area.

Siellä se pysytteli pitkään, paksuna vaippana järven ja tasangon yllä. Meille suotiin harson läpi lämmintä aurinkoa marraskuussa.

Rinteessä on piste, jossa yhtyy kolme kantonia: Zürich, St Gallen ja Thurgau. Silti tämä on meidän zürichiläisten vuori. Ihan vain minun. Eikä kenenkään muun.

Tainnutan omistushaluisen itseni, mutta katselen silti ihmismassaa huipulla hiukkasen ärtyisästi. Olimme nousseet toiselta puolen ypöyksin. Virta patikoi suorempaa ja leveämpää tietä.

Este. /An obstacle.
Eikö tämä ole kuin taidetta?/Isn´t this like art?
Sieniä sammalvuoteella./Mushrooms on a soft mossbed.

Huttu peittää vuoristojonon niin, että horisontissa on vain aavistus teräväkärkisistä ja lumihuippuisista. Mutta siellä ne ovat. Täältä niitä on hyvä katsella. Tiedetään vuorten olemassaolosta muutoinkin, nähtiinhän ne viereiseltä ja Zürichin korkeimmalta, Schnebelhornilta.

Keskellä ja oikealla lelluvaa sumua. /In the middle and on the right you can see the floating fog.
Gasthaus Hörnli.
Auringossa. Marraskuussa. /Enjoying the warm November sun.

Selailen nyt muistiinpanojani kotona. Hörnli on mielessä paikkana auringossa. Sen huomaa myös puhelimeen kirjoitetuista lauseista. Kävellessä ja häikäistyneenä auringosta.

Bauma suoraa, 250 kai, noustu, aökoi bergwanderweg. Alas tullessa bauerhofin kohdalla reitiltä. Sivussa. Ei saa mennä pois tieltä. Ternerito, hoffladem, maksaa, jauhelihaa, tripas, munuaosia. 50 mon Stegiin.”

Kolmea kieltä ja siansaksaa, siinä ne tärkeimmät. Ei niin mitään tolkkua.

Silti väliäkö tuolla. Tärkein on tässä: Zürichissäkin voi nousta vuorelle.

Tie Stegiin. /The way to Steg.
Stegistä kulkee patikkareitti poikineen. /Steg is a place of many paths.

En resumen: También en Zurich se puede subir en montañas. Hörnli es el lugar del sol en un día de neblina.

Kurzgesagt: Auch in Zürich kann man Berge erobern. Hörnli ist der ort der Sonne an einem nebligen Tag.

Kaupunkiretki tuplarysäyksellä

Kaupunkiretki tuplarysäyksellä

Huokaisten istahdin autoon. Näin itseni Costa Ricassa Playa Grandella, meidän perheen lempirannalla. Siellä meitä juuri jaettaisiin porukoihin, te keräätte roskia noiden palmujen luota, te taas tästä, missä on merikilpikonnan jälkiä, pitäkää välimatkaa ja maskit päällä. Heikka menisi varpaan väleihin ja varoisin simpukoita, joissa on piikkejä, eivätkä pistoskohdat jalkapohjassa parane millään. Vetelisin maskin ympärille aurinkorasvaa ja paitaa selän ylle. Minä kuuluisin ryhmään, joka menee kohti Tamarindon päätä, jokiuoman lähelle, silläkin uhalla, että sinne saattaa erehtyä krokotiili. Enää en silti kahlaisi puoleen sääreen, kuten aiemmin.

Linnake modernin keskellä. / Fortress surrounded by the modern.

Playa Grandella oli siis viikonloppuna rannan siivoustalkoot. Minä sen sijaan matkalla Badeniin. Matka se sekin on, 25 km päässä kotoa. Tehtäväkin oli tärkeä, lähdimme noutamaan suklaajoulukalenteria Päivin putiikista.

Costa Rican haikailuun on syynsä. Marraskuu ensinnäkin. Sitä tuskin tarvitsee hirveästi avata. Toisaalta emme ole käyneet aikoihin. Ja nyt, matkailun jumitilanteessa, mahdollisuudet ovat entistäkin rajoitetummat.

Sveitsissä paistoi aurinko, kuin Playa Grandella konsanaan. Zürichin tökkivän liikenteen aloimme päästä reissuvireeseen. Joulun alta on peruttu yksi toisensa jälkeen tapahtumia, niitä kivoja tunnelman nostattajia. Tänä vuonna ei ole suomalaisten joulutoria, eikä kaupungin keskustan joulumarkkinoita. Badenissakin olemme usein adventin aikana piipahtaneet, sillä pienen vanhankaupungin keskellä tunnelma on lämpimän jouluisa.

Baden palkittiin arkkitehtuurisen perinnön kehittämisestä ja vaalimisesta. /Baden got a price in preservation of it´s architectural heritage.
Kaupungin poliisi on valinnut oivan kohdan asemalleen./The city police has chosen well the location.

Toni Arealin, entisen jugurttitehtaan, nykyisen taideyliopiston kohdilla aloimme lämmetä. Jees! Retki! Baden! Vierailu Suomi-tunnelmaan kotimaan kielellä!

Muutama minuutti siitä olimme liikennevaloissa. Edestä menee tien poikki ratikkaraiteet ja parinkymmenen metrin päässä on seuraavat valot. Epäilen, että valot eivät olleet synkassa, sillä muuta selitystä en keksi. Joka tapauksessa tajusin jarrutuksesta, että se ei riitä. Rekisterikilpemme taipui kohdatessa edellä ajavan perän.

Badenin ruskaa. / The fallcolors in Baden.
Kuppikakkuvahinko./Cupcake accident.
Tässä tiivistyy mielikuvani Badenista: viehättävää kaoottisuutta./This is to symbol my feelings of Baden. A bit chaotic in a cute way.

Zürich on pieni, ahdas ja liikenne nopeita ratkaisuja vauhdilla. Siihen nähden ihmeellistä, että tämä on ensimmäinen peltivaurio 20 vuoden aikana. Ja vaurioina vain pieni kolaus kuskin itsetunnolle.

Joten asioiden selvittelyn jälkeen: Baden, täältä tullaan!

Vanhankaupungin kaduilla olimme jälleen raiteillamme, kuin turistit konsanaan. Ensimmäiseen ruutuun otin katunäkymän, jossa roikkuu jouluvalot odottavina. Myöhemmin katsoin kuvaa tarkemmin. Kyllä, olin ikuistanut virastotalon ja poliisilaitoksen ympäristöineen. Tänään poliisi oli näköjään päivän sana.

Kuppikakkuja makeuttamaan elämää. /Cupcakes to sweeten your life.

Badenista en ole oikein osannut päättää mikä se on. Vanha osa on kaunista, mutta se tuntuu jääneen uuden, sekaisehkon rakentamisen keskelle puristuksiin. Ehkä pitäisi kerran tulla vain tepastelemaan. Kylpylävierailulle. Sitten tulevaisuudessa, koronan haalistuttua muistoksi.

Finnis.chin kohdalla aina unohdan kaiken muun aikomani. Sillä askeleella, kun putiikki osuu silmiini, ovat valokuvat huonoja huolimatta ikivanhoista ja kuvauksellisista rakennuksista ikkunoineen, kukkaruukkuineen ja seinämaalauksineen. Ja se suomalaisen designin liike jää lähes aina kuvaamatta. Päivi samoin. Astun sisään ja se on sitten siinä.

Cupcake 1.
Cupcake 2.
Cupcake 3.

Ovella muistutan rutiininomaisesti, että keittiöni on ahdas, kaapit liian täynnä astioita ja mitään en tarvitse. Se on julmaa, sillä jo vuosia olen katsellut riisiposliinisia kahvikuppeja sillä silmällä ja olisin valmis investoimaan pellavaisiin keittiöpyyhkeisiin, ellei niitä olisi kaapissa sata jo valmiiksi. Suomalainen loksahtaa silti Päivillä paikoilleen. Tuntuu kodilta, vaikka meidän todellisessa kodissa Zollikonissa ollaan todella kaukana suomalaisesta designista ja tyylistä. Se on kai se pohjoismainen henki, jota on välillä hyvä hengittää.

Niin, niitä kuvia. Ei ole. Sen sijaan lastasimme perheen yhteiskaahminnalla kassin täyteen suklaita, pipareita ja tietenkin sen Fazerin kalenterin, joka on yleellisyyttä ulkomailla ja varsinkin korona-tilanteessa. Ja koska Aldo on Leviksille ja marimekolle uskollinen kuulemma loppuun asti, mukaan lähti myös yksi teepaita niiden useiden reikäisten tilalle.

Kaartavalta mukulakivikadulta löysimme kuppikakkuputiikin ja meistä päivän dramaattisuus vaati lunastamaan mukaan kolme herkkua välipalaksi. Pysähdyimme Limmat-joen varteen avaamaan rasian, jossa kaikesta varovaisuudesta huolimatta oli tapahtunut liikettä. Yksi törötti päällään, toinen sivuttain, kolmas kellistyneenä. Päivän teema oli selvästikin kolarointi.

Tötterökakut saatiin laahmittua kokoon ja haukkauksen kohdilla ulkomuoto ei enää haitannut ketään. Kakkunen vatsassa oli joka tapauksessa tyytyväinen olo.

Päivi kertoi, että jouluvalojen sytytyksen ohessa olisi luvassa tunnelmaa; ehkä silloin palaamme. Luen myös joen varrella olevasta jalkakylvystä. Ohikulkija voi istahtaa penkille ja sujauttaa viluiset jalkansa höyryävään termaaliveteen ja tuijotella joelle. Sitäkin haluan kokeilla. Kunhan ajat sen sallivat.

Badenin vanhankaupungin kaduilla on kauniita yksityiskohtia./Baden has beautiful details in the old part of the town.

En resumen: Nuestro destino hoy era Baden, para ir a recoger design y chocolates finlandeses de la tienda Finnis.ch. El paseito resultó ser de dos accidentes – pero no nos dejó con mal sabor. Al carro solo se le dobló la placa y los cupcakes los disfrutamos en todo caso, un poco aplastados, pero ricos. Y regresamos a casa con una bolsa, que nos rescata la navidad. Memorias de sabores nordicos.

Kurzgesagt: Baden ist immer schön, obwohl die zwei kleine Unfälle hätten wir verzichten wollen. Schaden waren zum Glück winzig – und nach Hause sind wir mit einem Sack voll von nordische Geschmackserinnerungen von Finnis.ch gekommen.

Fondue piirakassa

Fondue piirakassa

Fondue on täydellistä lohturuokaa koronasyksyyn, jossa nökötetään yksin tuvassa ja pelätään maailman puolesta. Lämpö, rasvaisuus, viinin ja juustojen sulautuminen yhteen levittää lähikortteliin sveitsiläisen alppimajan atmosfäärin (ja pysyy kotona taatusti muutaman päivän ajan railakkaasta tuuletuksesta huolimatta), viestin siitä, että täällä ollaan mekin. Samassa jamassa.

Entä mikä on fonduen, foccaccian ja Flammkuchenin rakkauslapsi? No tietenkin fondue-foccaccia. Näin väitettiin kaupan ruokaohjevihkosessa ja siinä olin, heti ihan pakkomielteessä. Tätä on saatava ja heti. Pimeässä, sateisessa ja kylmässä syksyssä on helppo himoita näitä kaikkia. Fonduetä juuston takia. Foccacciaa suolaisen snäkin tarpeeseen. Flammkuchenia, rapeaa ja ranskankermaista.

Lupaavalta näyttää. Sipulit tuoksuvat pikkuhiljaa makeahkolta. / Looking good, onions getting ready.

Resepti vaikutti tarpeeksi helpolta toteuttaa töiden lomassa illan tullen. Vehnätaikina – ei ongelmaa, sipulit pilkottuna pannulle – järjestyy, päälle fondue-sekoitus kaupasta valmiina ja rosmariinia pihan puskasta – huiskis vaan.

Taikinaa kokoon. /Then some dough.
Tätä pitäisi laskostaa tai taitella jotenkin./How am I supposed to fold this?

Siinä vaiheessa, kun nälkä alkoi kolkutella, hapuilin taikinakulhoa ja etsiskelin hiivaa. Silmäilin reseptiä puolihuolimattomasti ja – apua! Valmistukseen tarvittaisiin yli kolme tuntia.

Aiemmat foccaccia-ohjeet olivat olleet simppeleitä ja nopeita. Tässä sekoitetaan ensin taikinan aineet ja annetaan levähtää puoli tuntia. Sitten nostellaan kulmista (mistä kulmista??) ja taitellaan – taas lepäämään puoleksi tunniksi ja sama toistetaan kolmesti. Tässä vaiheessa olin hermoraunio ja päätin käyttää oikopolkua onneen.

Menossa uuniin. /Ready for oven.

Annoin taikinan kohota aikansa ja leipaisin sen piirakaksi, sipulit olivat pehmeitä, päälle fonduejuustot ja mausteet, ja uuniin.

Erittäin tyytyväinen tässä vaiheessa./Very happy with the result, so far.

Tuoksu oli mahtava ja leipuri tyytyväinen. Veitsi kädessä iskin kiinni. Lätty oli mahdoton saada kahtia. Olin jo ottaa sakset käyttöön, mutta sahalaitainen Fiskarsiin leipäveitsi näytti tehonsa ja sain sen lopulta kappaleiksi.

Perhe jauhoi leuat väsyneiksi sen verran kuin pystyi. Resepti ei siis ole hätähousuille. Sitä, toimisiko se paremmin pitemmällä nostatusajalla ja taikinan taittelulla, en tiedä. Enkä koskaan tule tietämään. Ei minun hermoilla. Resepti päätyi kierrätyspaperien joukkoon.

Tämä vaatii erittäin päteviä hampaita. /This needs some very strong teeth.

En resumen: Hice una fondue-foccaccia, que suena una combinación extra perfecta: lo salado y pasta suave de foccaccia con todo el queso de fondue. El resultado era algo inmasticable. Y el problema era muy probablemente el cocinero. Advertencia a los que tratan cocinar lo mismo: no tomen el camino corto preparando la pasta.

Kurzgesagt: Fondue-foccaccia klingt perfekt für mich; viel Käse und Zwiebeln in der Form von einer Foccaccia. Resultat war aber sehr steif, unmöglich zu kauen. Das Problem war anscheinend die Köchin. Für die jenige die das Gleiche kochen möchten: nicht die Abkürzung nehmen bei dem Teig machen.

Kastanjaa uunissa ja keitossa

Kastanjaa uunissa ja keitossa

Kierrän kastanjoita joka syksy kuin kissaa kuumaa puuroa. Tekisi mieli, mutta…Nyt niitä oli kotona lautasella hyvähkö annos. Itse kerättyjä Motto di Dongion retkeltä, jos muistatte. Föhn-myrskyä uhmaten ja kirkolta kirkolle kävellen.

Innoissani kerroin tästä tuttavalle, joka jarrutteli. “Oliko ne maassa? Säilytitkö pitkään?” Oli ja en. “Saattavat olla täynnä matoja.” Ääh. Tuskin sentään, sillä tuulihan oli juuri pudottanut kastanjapallerot, siinä ei ollut madolla aikaa edes iskeä leukaperiään pähkinää muistuttavaan siemeneen (sillä siemenhän se on, eikö?), kun nappasin sen jo käteeni ja sujautin laatikkoon. Ja jos mato olisi ollut sisällä jo puussa, sille en voisi mitään.

Lempivärini: kastanja / My favorite color: chestnut.
Kirkkonen kastanjoiden keskellä. / A small church surrounded by chestnut trees.
Itse kerättyjä ja nyt illallista. /Picked by our own hands and now for supper.

Sain ohjeeksi upottaa kastanjat veteen. Syötävät vajoavat pohjalle, matoiset nousevat pinnalle. Omistani jouduin poistamaan kymmenisen, osan jo ulkomuodon perusteella.

Loput laitoin uunivuokaan sen jälkeen, kun olin vetänyt kuoriin ristiviillot. Täytyy sanoa, että se olisi kyllä ryhmätyötä. Ottaa ranteelle ja vaikka mille. Myös veitsen on oltava terävä – ja sormia varottava.

Uunista alkoi tulla parinkymmenen minuutin jälkeen aito tuoksu. 200 astetta ei mustaa kuoria samaan tapaan kuin hiilloksella paahtaminen, mutta yhtäkaikki, olin tyytyväinen tulokseen. Elämäni ekat paahdetut kastanjat. Luulisin. Ainakin itse kerätyt.

Kuoriessa huomasi, ettei ole ihan priimalaatua. Mutta maku, juuri sellainen kuin piti, lämmin makea, pähkinäisen rasvainen.

Lämmin kastanja. /Warm chestnut.
Nämä jäivät jäljelle. /This is all that what was left.

Söimme kastanjoita alkupaloiksi ja kurpitsarisottoa pääruuaksi. Peukaloita aterioinnin ajaan lepuutettuani kävin jälleen kuorintaurakkaan, sillä osa kastanjoista jäi syömättä. Minä en tietenkään viskaa metsän hedelmiä kompostiin. Jotain niistä on synnyttävä.

Pari päivää pohdin murun kohtaloa. En saanut kastanjoita kuorista kokonaisina niiden viilennyttyä.

Heitin kattilaan pari perunaa, purjoa, bataatin ja kastanjat. Vihanneslientä päälle, pippuria mukaan. Surautin keitoksi. Väri oli kuin kastanjapyreen, jos tiedätte, sellainen värjäämättöntä villaa muistuttava. Ei kovin kutsuva, sanoisin.

Päälle lehtipersiljaa silppuna, ehkä kevät- tai ruohosipulia, niitä ei meillä siihen hätään ollut. Maku? Mieto, purjoinen, samettisella rakenteella. Kastanjan tuomalla kermaisuudella.

Kastanjametsälle kiitos antimista. Niitä piikkejä voisi kyllä vähän miettiä. Kannan yhä yhtä niistä mukanani.

Yksi päätyi pöydälle syyskoristeeksi./One got to be part of the desk decoration.

En resumen: En nuestro viaje a Motto di Dongio recogimos castañas y los tosté en el horno para nuestra cena otoñal. Los que quedaron usé después para una crema de papa, puerro y camote. Fino y suave. Quedó algo? Solo una espina de castaña en mi dedo.

Kurzgesagt: In Motto di Dongio haben wir Marroni gefunden und ich habe sie geröstet – für unser herbstliches Abendessen. Die reste von Marroni sind zur eine Suppe verwandelt. Übrig ist nur ein Marroni Dorn in meinem Finger geblieben.

Palmurajan yläpuolelle

Palmurajan yläpuolelle

Viimeisiä vaelluspäiviä viedään. Syksy alkaa pikkuhiljaa rajoittaa, plus tämä tautinen tilanne. Jos Alppien eteläpuolen patikka Rasasta Roncoon (sopra Ascona, ei Porto) oli kauden päätösreissu, niin tätä voin talven lyhyinä päivinä makustella.

Kuivaa kastanjametsää, lehtisiä polkuja ja piikkisiä pömpelöitä talloen siksakattiin ylös taitekohtaan, jossa pysähdyttiin hetkeksi vetämään henkeä, mutta myös katselemaan Lago Maggiorelle ja pitkälle Italiaan. Aldo mietti, että tältä tuntui varmaan Vasco Núñez de Balboasta, konkistadorista, joka kipusi Panaman kannaksen yli ja näki yllättäin uuden meren, Tyynenmeren. Oltiin ehkä jo aika poikki ja vähällä hapella. Silti, on myönnettävä, että ilmassa oli suuren saavutuksen tuntua.

Rasan kylä, lähtöpiste. / Starting point, Rasa-village.
Söpö, tämä patikkapolun alku. /Very cute, indeed.
Rasa jää taakse, tallataan ylöspäin. /Leaving Rasa, going up, up, up.
Polulla on syksyväritys. /The path has falldecoration.
Suurin osa matkasta ylös tätä: jyrkkää kastanjametsää. /Most of the way up was steep chestnut forest trails.
Edessä ruska, takana lumihuiput / In front fallcolors, further away, the snowpeaks.

Pientä jyrkkää kannasta myöten kiivettiin vielä ylemmäs, Pizzo Leoneen, missä tuuli pyyhki ja yllättäin oli todella kylmä. Ei ollut hanskoja tai pipoa – Ticinossahan on palmuja, hyvä ihme. Eipä tullut mieleen, että oltiin niillä korkeuksilla, missä on talvella lunta. Viereisellä vuorella jo nyt. Siinä oli kai kylmä kohta, huippua kiersi synkeän musta pilvi.

Pizzo Leonella näkymät yhteen suuntaan. /Pizzo Leone offers incredible views to all directions.
Toinen suunta…/Another direction...
Lumihuippujen suunta (pilvien paikkeilla)./Towards the snowpeaks (further by the clouds)
Puumerkit kirjaan, perillä Pizzo Leonen huipulla. /Had to register, that we got up here.
Taivaalla on huttua, mutta eiks ole hienoa?/Some haze, but isn´t this beautiful?
Tuuli tuivertaa kylmästi ja aurinko pistää siristämään. / Really cold wind and too bright.

Tajunnan räjäyttäviin kokemuksiin lisäisin sen, etten ole koskaan nähnyt ruskaa, palmuja ja lunta yhdellä kertaa. Pizzo Leonella porukat pyöri kuin väkkärät, joka suuntaan oli erilaiset näkymät.

Jotain retken vaativuudesta kertoo se, että kuvia on lopulta aika vähän, siis verrattuna maisemien maalauksellisuuteen. Urheilukello hyytyi kylmässä, samoin vara-akku, joten detaljeja ei ole, mutta sanoisin, että pulssi tikitti aika tavalla, hiki lensi ja kintut oli lopussa melko valmiit vaaka-asentoon. Noin kilometri ylöspäin ja lähes puolitoista alas. Pituus, 14 km, ei kerro matkasta, mitään, sen sijaan aika, 5,5 h ehkä vähän enemmän.

Tällä puolella vuorta polku on helppokulkuinen. /To the other side the path is easy to walk.
Pizzo Leone jää taakse. Ei näytä kummoiselta, mutta kipuaminen toieslta puolen oli hikinen homma. /Leaving the peak of Pizzo Leone. Doesn´t look impressive on this side, but coming from the other, was a sweaty job.
Mielettömät värit!/The colors were incredible.
Omenatauko. / Applebrake.
Sama järvi Maggiore, mutta sinisen sävy vaihtuu suunnasta ja valosta riippuen./Same lake Maggiore, but different blue to this direction because of the light..

Joka tapauksessa yksi patikoiden helmistä, vaikka oltiin suht lähellä sivilisaatiota. Olen erakko tässä mielessä, pidän erämaasta. Silti oltiin sitä mieltä, että matkalla oli viehättäviä paikkoja ja useampikin kivistä ladottu talonen, johon voisimme vetäytyä kesäpäiviksi tai vaikka ikuisiksi ajoiksi. Kaukana teistä ja hulinoista, kastanjapuiden keskellä. Vuoren sylissä.

Grotto da Peo oli kiva yllätys. /Grotto da Peo was nice surprise.
Alhaalla trooppiset Brissago-saaret. /A view to the tropical Brissago islands.
Täällä kirjoittaisin muistelmani. /This is where I´d write my memoirs.
Olemme laskeutuneet kastanjametsästä palmurajalle. /We´ve walked down through the chestnut forest to the palmline.
Melkein perillä. Ronco sopra Ascona./Getting there. Ronco sopra Ascona.
Juuri ennen iltahämärää. /Just before dusk.

En resumen: Para arriba ziczagueando por los bosques secos de castañas, para abajo por potreros, trillos, pequeños pueblitos ticineses. Una de las mejores caminatas del año: Rasa-Ronco sopra Ascona. Sudando, con frio, emoción, un poco miedito, colores de otoño, montañas con nieve, palmeras. Perfecto.

Kurzgesagt: Zickzack hinauf, durch die Kastanien Wälder, bis Pizzo Leone, herunter durch die Weiden, auf den Bergwanderwegen, durch kleine Dörfer: Rasa-Ronco sopra Ascona. Schwitzend, frierend, mit Begeisterung, ein bisschen Furcht, Herbstfarben, Schneeberge, Palmen. Alles.

Todellinen sunnuntaipatikka: kastanjoita ja kirkkoja

16 kilometrin tunnelissa Alppien eteläpuolta kohti tajuamme, että tämä on eka kerta. Läpi on menty ja monesti, mutta aina junassa. Nyt körötellään hidasta kyytiä autoletkassa.

Pohjoisessa nimittäin sataa, vuorilla myös tulee lunta. Ainut nikara Sveitsin kartalla, joka näyttää poutaa, on italiankielinen kantoni Ticino.

Alppien pohjoispuolella oli tämmöinen meininki. /The situation on the north side of the Alps.
Motto di Dongio kirkkoineen ja putoksineen. /Motto di Dongio and their church.
Tie on pitkä ja tuulinen./The path is long and windy.
Äidit lastensa kera (karitsan ilme!). /Mums with babies (look at the face of the baby lamb!)

Blenion laaksossa tuuli puhaltaa niin, että tukka pöllyää. Naivisti ajattelen, että näin se on tässä kohtaa. Kanjonimainen alue Adula-Alpeilla ei ole edes korkealla, mutta ehkä ilmavirtaus on kova? Illalla katson sääkarttaa uudelleen. Ai kappas, myrskyvaroitus. Pohjois-föhn kai aloitti myrskyämisen vähän ennustettua aiemmin.

Grottoja viiniköynnösten takana./Some grotti on the way.
Sisäänkäyntiä suojeleva maalaus/Some paintings protecting the entrance.
Asumus, jonne tuotiin kylän väkeä suojaan ja lepraiset eristykseen./This is where they took the people to protect them — and the ones with lepra.
Pyhän Lucan ja Fiorenzon kirkko vuodelta 1758, edellinen tuhoutui maavyöryssä./Church of Santi Luca e Fiorenzo from 1758, after the former was destroyed by a landslide.
Ei pahat maisemat tässä kylässä. /Not bad the view in this village.

Kuljemme etunojassa tuulta vastaan suoraa tietä. Sunnuntaifiilis korostuu, sillä tällä retkellä tapaamme enemmän kirkkoja ja kappeleita kuin ihmisiä.

Motto di Dongion menneisyys on vähän rapistunutta ja nuhruista. Oletko aina halunnut ostaa grotton, viileän kivitönön rinteestä? Täällä niitä olisi kaupan. Osa murentuneena ja ilman kattoa, toiset vain ovet tiukasti kiinni ja hyljättyinä.

Ehkä voisin asua tässä. /I might be able to live here.
Hyvä tuuletus tässä mörskässä. /Good ventilation here.
Ei ihan kellari, mutta kylmähuone yhtäkaikki. /Old fashion fridge.
Brenno.

Ylitämme Brennon joen ja pian olemme kastanjametsässä. Tuuli pudottelee pistäviä palloja maahan ja keräämme taskut ja repun täyteen kastanjoita iltapalaksi. Ne muutamat ihmiset, joita päivän aikana näemme kantavat myös pussukoita ja kangaskasseja. Hekin ovat kastanjassa, nyt on se aika. Olemme jyvällä täkäläisestä elämänmeiningistä.

Lounas on niin tuulinen, että joudun vetämään hupun päähän ja kädet on jäässä. Kirkon taakse rämähtää iso oksa. Lähdemme nopeasti liikkeelle, sillä en halua jäädä puun alle.

San Remigion kirkko, myöskin roomalaista alkuperää./Church of San Remigio from Ticino Romanesque period.
Church of San Remigio

Metsässä on purosia ja pieni putous. Kuljemme Brenno-joen toista puolta, jonka varrella on useita varoituskylttejä. Joki saattaa ryöpsähtää, hyvälläkin kelillä. Viime viikkojen tulvat näkyvät, kiviä on tullut tonneittain ja puita ympäröi yhä vesi.

Läpi kastanjametsän. /Through a chestnut forest.
Tarvitset joko hanskat tai työkalun näiden avaamiseen./You need either a tool or gloves to open these.
Kastanjoita joka puolella/Chestnuts everywhere.
Lounaspenkki maisemalla. Ja kirkolla. /Lunchbench with a view. And a church.
Ei uutta eväsrintamalla./Something you´ve seen before. Our lunch.
Raikasta vettä metsässä. /A watercascade.
Viime viikkoina tapahtunutta. /Some hint of what has happened in last weeks.
Takaisin Mottoon./Back to Motto.

Aurinko on vielä vuorten yläpuolella, kun saavumme takaisin Mottoon. Päätetään heittää lähikaupungin Biascan kautta. Junalla etelään matkaavan kannattaa valita vasen puoli, sillä ikkunasta näkyy aseman vieressä ristiin suihkuava Ticinon korkein putous, Santa Petronilla.

Biascan kaupunki./Biasca-town.
Silta vie putouksen yli. /This is to cross the waterfall.
Santa Petronillan putous kivisillan korkeudella./The Santa Petronilla waterfall by the stonebridge.

Asemalta ei tietenkään pääse suoraan putoukselle, mutta ei haittaa, kävelemäänhän tänne on tultu. Nousemme kappeleiden ja kirkkojen välistä, kastanjapuiden keskeltä puoliväliin putousta. Täälläkin ihmiset kulkevat pussukoiden kanssa.

Kivisillalta on hienot näkymät laaksoon. Putous tulee vuoren onkaloiden välistä ylempää ja jatkaa matkaa kohti kaupunkia. Luonto muistuttaa Aldon mielestä tällä puolen Alppeja enemmän Costa Ricaa kuin Eurooppaa. Arkkitehtuurissakin on etelän vaikutteita. Eikä ylläpitoon satsata pohjoisen lailla. Lieneekö kyse rennommasta elämänasenteesta vai rahasta? Turismi tuskin tuo näille seuduille mitään. Mottossa kaikki eli kylän ainut ravintola oli suljettu. Ainoat roposet, jotka jätimme laaksoon, menivät kioskiin. Due gelati, per favore!

Kiipesin! Penkille…(Santa Petronillan putous)/I did it! Climbed to the bench! (The waterfall of Santa Petronilla)

En resumen: Cuando el clima está horroroso en el lado norte de los Alpes, es bueno ir a ver, que se encuentra del otro lado. Esta vez anduvimos por una ruta historica de Motto di Dongio, recogimos la castañas y subimos a la catarata cruzada de Santa Petronilla.

Kurzgesagt: Wenn das Wetter schlecht in der nördliche Seite der Alpen sei, ist es Zeit Süden zu reisen. Dieses Mal sind wir auf dem historischen Weg von Motto di Dongio gelaufen, Marroni gepflückt und zu dem Wasserfall von Santa Petronilla gestiegen.

Kesän patikat: upea, tylsä ja loco

Kesän patikat: upea, tylsä ja loco

Kävi sitten niin, että ennen oranssinpunaisen ja keltaisen ruskan värittämiä kullanaurinkoisia päiviä lykkäsi talvella. Ne polut, joille olin menossa näinä päivinä ovat kiinni. Alppimajatalot pistivät lapun luukulle: nähdään kesällä.

Nyt sitten mutristelen otsaa ja murisen. Aika monessa kivassa paikassa tuli silti käytyä ja reppu heilahti selkään jo ennen virallisen patikkakauden aloitusta, sillä jos talvi tuli piiru verran liian aikaisin, samoin teki kesä.

Koska ollaan äänestysten luvatussa maassa, pistin perheen laittamaan kesän retket järjestykseen ja etsimään niistä kolme: paras, tylsin ja se loco, ja näistä jälkimmäisistä ei meillä ole ollut puutetta, tuurilla selvitettyjä patikoita tuntuu aina osuvan kohdalle.

Paras: Surettatal, Surettaseen ja Flüeseen

Valitan Zermatt ja Matterhorn – teillä ei ollut asiaa ykkössijalle. Sen sijaan itä-Sveitsi on näköjään kovassa huudossa, varsinkin Sufersin seutu. Hilja tykkäsi eniten Surettatalin retkestä, sillä metsä lupasi mustikkaa, matkalla oli jännitystä, upea kurkistus kalliolta vihertävään järveen ja lopussa mystinen maahisia kuhiseva lammikkoympäristö (ei ole todisteita, mutta vannon, että kohta oli erityinen.) ja sitten se lumoava Suretta-laakso, jota ympäröi lumihuiput ja läpi virtasi raikas joki. Myöhemmin kuulin, että näillä seuduin hiipparoi myös susia. Jaahas.

Surettatal

Aldo taas tykästyi Suretta-järvien alueeseen. Koska pääsi soutelemaan. Ja uimaan. Vuoristossa syntyneelle miehelle vesi on sittenkin tärkeä elementti.

Surettasee

Minä taas kallistuin Flüeseen puoleen. Ei hissejä, ei väkijoukkoja, ei kuppiloita. Vain kiveä, vuoria ja järviä. Tuulta, erämaafiilistä. Maailman ääri. Lähtöpiste viimeinen kylä laaksossa. Mahtavaa.

Flüeseen

Tylsin: Forstseeli

Kun katson kuvia Forstseeliltä Appenzellistä, se näyttää kutsuvalta ja ihanalta, mutta sittenkin. Kaikki olemme yhtä mieltä. Tämä oli tylsähkö patikka. Alkupätkä maaseudun tilojen läpi oli viehkeää, mutta nousu niittyjen poikki kulki sähkölinjojen alla, metsä oli joutavanpäiväistä, resuista ja noh, vain hikistä. Pienellä järvellä vallitsi väenpaljous, joka pakotti eteenpäin, seuraava pätkä oli kapea ja jyrkkä, toisella puolen pyyhki tuuli. Tämä jälkimmäinen osa oli mukavampi, kumpuilevia niittyjä, näkymät Säntisille ja muille Appenzellin vuorille, kukkaniittyjä, lehimiä ja vuohia. Mutta silti. Järven seutu oli pettymys.

Forstseeli

Patikka a lo loco: Surettatal

Hurjin, hulluin tai päättömin, täysin loco, oli myös Hiljan ykköseksi äänestämä Surettatal. Siitä olemme kaikki yksimielisiä. Alkupätkä oli leveää metsätietä, joka pieneni lopulta poluksi ja muuttui ylhäällä puolentoista kengän levyiseksi vuohen kulkureitiksi, jolla olin ongelmissa ja jouduin pitämään aluskasvillisuudesta tiukasti kiinni. Hiljasta se oli mahtavaa ja Aldo keskittyi katsomaan, että kaikki pysyvät polulla. Tämä oli kyllä mahdottomin polun pätkä ikinä, eikä edes kovin pitkä osuus. Mutta sen jälkeen, juuri kun pääsin jo hengähtämään, edessä oli lumivyöryesteet ja merkki maalattu sen runkoon. Polkua ei näkynyt missään. Yläpuolelta ei päässyt kulkemaan, joten roikuimme rakenteissa ja etenimme juuri telineen alapuolelta, kuin apinat konsanaan. Sitten tuli stoppi, eteenpäin ei päässyt niin millään. Oli palattava merkin luo. Pyörin laitteineni ja paperisine ohjeineni hetken – ja löysin seuraavan merkin visusti heinien alle piiloutuneena. Siitä nousi pienenpieni polku ylöspäin, niin ovelasti, ettei kukaan meistä sitä huomannut. Tällä polulla tuli koko kesälle riittävä adrenaliinipiikki. Mutta koko reitti oli yhtä yllätystä, siitä myös pisteet.

Surettatal

En resumen: Votamos por la mejor caminita del verano, pero cada uno tenía su favorita. La de Hilja: Surettatal, de Aldo: Surettaseen, la mia: Flüeseen. La más aburrida: Forstseeli. La más loca: Surettatal. Y tu favorita?

Kurzgesagt: Wir haben über die beste Wanderung des Sommers abgestimmt, aber es gab keine klare Nummer 1. Für Hilja die beste war: Surettatal, fürAldo: Surettaseen, für mich: Flüeseen. Die langweiligste: Forstseeli. Die loca: Surettatal. Und dein Favorit?

Pähkinässä ja muita syysjuttuja

Pähkinässä ja muita syysjuttuja

Katselen tattikuvia, koreja täynnä sienisaaliita, purkeissa mustikoita, pöydällä piirakkaa. Meidän metsässä ei ole mustikoita. Eikä syötäviä sieniä.

Metsä on silti vihreä, pienet putoukset rytmittävät polkua ja kanjonin seinämät pitävät ilman viileän raikkaana. Lähden siis lenkille, syysmyräkkään.

Alpeilla tulee lunta, meillä puut huojuvat, natisevat ja rutisevat, vesi putsaa kasvot. Rutina kasvaa ajoittain; pakko ottaa ylämäessäkin nopeampia nopeita vetoja hengen pitimiksi. On ollut kuivaa, joku näistä vaappuvista männyistä ja lehtipuistakin saattaa rojahtaa.

Luonnon lahjoja matkalta. Tiellä pitkin poikin. /Natures gifts found on the way.
Tietenkin haluan ne, joihin en yletä. /Of course I want the ones I can´t reach. The red ones.
Tämäkin on ihan ok. /This one´s also ok.

Puistomaisella niittyalueella, huojuvan metsän ulkopuolella, tunnen olevani turvassa. Ilmasta ropisee kuitenkin kovia yllätyksiä. Ruotsalaiset roskankeräyslenkkeilevät, minä pysähdyn täyttämään taskut saksanpähkinöillä. Onneksi tilaa on reilusti, syvyyttä löytyy yllättävästi. Juomapullon vyön alla alkaa pullottaa. Sellainen kevyen pullavatsan näköinen pömppis.

Kuulostaisin joulupukin porolta, ellen tömistelisi ihmisen lailla ja kulkuset olisi kuorellisia. Tai ehkä lähentelen marakassia. Joku rytmisoitin kuitenkin. Saan kiinnostuneita katseita vatsani seudulle.

Sade loppui, mutta esteitä tiellä. Yli vai alta? /Rain is over, but there are some obstacles on the way. Over or under?
Kiva asetelma. /A very nice layout.
Pötsi kasvoi matkalla. / My belly got bigger on the way.

Pähkinöitä on alamäessä lisää, mutta tilaa ei enää oikein ole. Tuuli ravistelee lisää ja harmittelen, ettei mukana ole pussia.

Tulen omenapuille, joiden alimmat oksat ovat tyhjät. Haluaisin punaposkisia, mutta niitä on enää ylhäällä. Meidän metsässä kasvaa siis myös omenapuita. Tietenkin istutettuja, mutta silti. Tuoksuu omenapiirakalta. Tarraan pariin vihreään omenaan, yhden syön heti, vähän myöhemmin pari karhunvattua ja mietin kalorimäärän nousevan kulutuksen sijaan. Mutta hyötylenkkeily on saanut aivan uuden merkityksen. Tämä on samalla kauppareissu. Olen kuten keräilijät aikanaan.

Saalis. /The catch.
Kasvisburgeri, tomaatit pihalta, sämpylät uunista. /Vegetarian burger.Tomatoes from the garden, buns from the oven.

Kotona teen omenahyvettä kanelilla maustettuna, blondies pähkinöillä ja valkosuklaalla ja koska syksyllä tuntuu hyvältä tehdä reilusti uunijuttuja, paistan sämpylöitä ja teen kasvispihvit rakentaakseni burgerit. Sisällä on pihan satoa, valkosipulikurkkuja ja tomaattia, sekä sipulia, joka on kaupasta. Eihän kaupunkilainen voi ihan omavarainen olla. Vaikka haluaisin.

Olen selvästikin orava-vaiheessa. Vuorilla tuli lunta ja minä aloin jemmata pähkinöitä varastoon ja kerätä rasvakerrosta talvea varten. Enää voi vain toivoa, että talvi todellakin tulisi.

En resumen: En los Alpes cayó nieve y yo me puse en el modo ardilla: hay que recoger nueces y subir la cantidad de grasa en el cuerpo para el invierno.

Kurzgesagt: In den Alpen hat es geschneit und ich bin in der Eichhörnli Phase: pflücke Nüsse und versuche den Fettschicht zuzulegen.

%d bloggers like this: