Eikä mennyt kuin kymmenen vuotta.
Santiagon tien ensimmäistä osuutta Sveitsissä, siis Konstanzista Einsiedelniin kutsutaan nimellä Schwabenweg ja sille lähdettiin Riikan kanssa 20016. Välillä projekti unohtui kokonaan, sitten tajusin, että nämä ovat hyviä välikausireittejä ja lopulta saatiin kudottua kokoon koko pätkä. Yhteensä kilometrejä on noin 90. Alun jälkeen mukana oli kerran myös Sari ja loppupätkän olen taivaltanut Aldon kanssa.
Sadepäivien välissä oli luvassa puolittain aurinkoista, mutta huolissani yllättävästä nollakelistä pakkasin reppuun toppaliivin, pipon, pannan, kalastajanhanskat ja ohuemmat käsineet. Kaikkiin tilanteisiin; mäkeen, tasaiselle, hikoilun jälkeen ja tuuliseen kohtaan.
Marraskuun kylmimpänä aamuna startattiin vahvan pilvipeiton sisällä ja lähdettiin junalla kohti kirkasta valoilmiötä, todellisia raamatunsäteitä Zürichinjärven toiseen päähän Rapperswiliin. Asemalta käveltiin kaupungista poispäin, järven toiselle puolelle vievää puusiltaa pitkin. Kirkkaan auringon väikkeessä uiskenteli satoja vesilintuja nokikanasta tuntemattomiin siivekkäisiin. Osa torkkui pää siiven alla, toiset noukkivat pylly pystyssä herkkuja matalasta rantavedestä. Aurinko lämmitti yllättävän tiukasti ja tuntui heti päälaessa – samaan aikaan, kun piti varoa puusillan huurteisia ja liukkaita varjokohtia.
Toisella puolen kaupunkialueen jälkeen alkoi nousu kohti Etzelin solaa. Huipulla oltiin jo käyty aiemmin ja sinne johti useampi porras. Tällä kertaa reitti kurvasi sivukautta armollisempaa tietä läpi metsän. Treenimielessä huiputus olisi kannattanut, nyt halusin vain nähdä tämän uuden polun.
Sauvat olivat repussa, koska tiedettiin juurakkoisesta osuudesta. Lehtien päällystämänä polku on kavalan liukas ja juurien välissä oli luonnollisesti kosteaa mutaa. Olin myös varautunut jäähän, jota oli yllättäin vasta solan kesäisellä puolen ja todella niljaisen niityn rinteessä.
Välileivät syötiin rauhaisalla nuotiopaikalla metsän keskellä. Puolet maisemasta oli huurteessa, auringossa kylpevä vihreänä. Nurkan takana oli makkaratikut, siivousvälineet ja seinällä puukaapissa vieraskirja, johon kirjattiin puumerkit. Sen vieressä hyllyllä olevan vehkeen käyttötarkoitus ei avautunut ilman älyapua. S trögi oli pienoismalli selkään laitettavasta telineestä, jonka päällä on vuoristossa ja maaseudulla kuljetettu vaikkapa juustokiekkoja.
Jatkettiin eteenpäin. Viereisen vajan seinässä kehotettiin avaamaan silmät, kaikki on kaunista, Macht die Augen auf, alles ist schön! Polku vei pirskahtelevan puron viertä. Kostea kylmä meni ytimiin. Auringon säteet yrittivät tumman metsän läpi ja sulattaa huurretta. Karhunvatukko höyrysi. Valo oli kuin satukirjasta maailmasta, sieltä missä menninkäiset kurkistelevat puiden takaa.
Etzelin solan korkeimman kohdan taituttua toiselta puolen löytyi lelluvia pilvenhuituloita, siintäviä lumihuippuja, sinisenä vastavalossa kumottavia pienempiä, teräviä huippuja. Maaseudun voimakas tuoksu tuntui suussa asti, mutta oli pakko hengittää rivakasti ylämäessä.
Etzelin 1117 rakennetun paholaisensillan luona ilmeni, että tämä olikin Paracelsuksen syntypaikka. Keskiajalla elänyt lääkäri poltti Baselissa torilla sen ajan oppikirjat ja meni omia teitään. Alkemistia ja luonnonfilosofinakin tunnettua miestä pidetään toksikologian isänä.
Sihlinjärvi, jota ei tule sekoittaa Siilinjärveen, vaikka äännetäänkin samalla lailla, kimmelteli sekin iltapäivän auringossa lumihuippujen reunustama. Santiagon tie luonnollisesti kulkee kappelilta kirkolle ja jos mahdollista, niin luostarille, kuten Einsiedelnissä.
Benediktiiniluostarin kirkko on yksi koristeellisimmista, joissa olen käynyt Sveitsissä. Sen keskellä oleva Musta Madonna korvasi aikanaan tulipalossa tuhoutuneen Maria-patsaan ja vuosien kuluessa sen kasvot mustuivat öljylamppujen ja kynttilöiden savusta, josta nimi. Musta Madonna vietiin 1700-luvulla toisaalle turvaan Ranskan vallankumouksellisilta, kaivettiin maahan talteen ja jouduttiin myöhemmin restauroimaan. Uudistettu lookki, vaaleat kasvot, eivät seurakuntalaisia miellyttäneet ja vanha väri palautettiin.
Euroopassa Mustia Madonnoja on satoja ja yksi on myös Keski-Amerikan Costa Ricassa Cartagon kirkossa, La Basílica de Nuestra Señora de los Ángeles. Aldon mukaan Costa Ricassa kaikilla madonnoilla on ilmestystausta, kertomus ihmeestä. Einsiedelnin Madonna on siis tylsä.
Tätä johtopäätöstä lievitettiin kahvila Tulppaanissa. Lämmin metsämarjakakku kerman ja jätskin kanssa palautti uskon jalkojen kykyyn jatkaa asemalle. Ja pyydämme anteeksi pöydän alle kengistä pudonneita mutalohkareita.
Seuraavalle etapille lähdetään, kunhan kevät koittaa ja Geneveen pitäisi päästä ennenkuin seuraavat 10 vuotta tulevat täyteen.
Tässä vielä osuudet:
1.osa Konstanz-Märstetten
2.osa Märstetten-Tobel
3.osa Tobel-Fischingen
4.osa Fischingen-Steg
5.osa Steg-Rapperswil
6.osa Rapperswil-Einsiedeln
















This is where Paracelsus was born.







En resumen: He(mos) completado la primera parte del Camino de Santiago en Suiza (lo llaman el Camino Suabo), desde Constanza hasta Einsiedeln, en total más o menos 90 kilómetros. Y tengo que confesar que la última etapa, de Rapperswil a Einsiedeln (17,7 km, 768 m de desnivel positivo) ha sido mi favorita. Hacía frío, brillaba un sol perfecto y el día era increíblemente bonito.
Kurzgesagt: Der Schwabenweg von Konstanz bis Einsiedeln ist jetzt geschafft! Und ich muss ein Geständis machen: der letzte Teil ab Rapperswil (17,7 km, 768 Höhenmeter) hat mir am meisten gefallen. Die ersten Zeichen vom Winter waren da, es war kalt, sonnig und wahnsinnig schön.










































































































































