Advertisements

Verzascan muhkean kivinen jokilaakso

Sateiden jälkeen, juuri syysloman aikaan ja viikonlopulle, pämähti muutaman päivän aurinkoinen jakso. Pläräsin kiihkeästi syksypatikka-aineistoani löytääkseni sen täydellisen paikan retkelle. Kuten kaikki muutkin Sveitsissä. Siksi pelkkä hieno luontopolku ei enää riittänyt kriteeriksi, vaan tarvittiin myös paikka, jossa oli vielä tilaa kallistaa pää yöksi tai kiva retki-idea jostain suhteellisen läheltä, ilman yöpymistarvetta.

Pitkään olen haikaillut Sveitsin italiankieliselle alueelle Tessiiniin, Verzasca-laaksoon. Vielä kesän lopulla lämpötilat olivat niin huikeita, että oli mentävä korkeammalle, sinne missä aurinko paistaa, mutta ilma ei tukahduta. Tänään oli juuri sopiva päivä kohota kiemuraista tietä Lavertezzoon ja heittää reppu selkään. Andiamo!

Siinä se on: Ponte dei salti. /So this is it: Ponte dei salti
Kaikki haluaa kuvan kiviltä. /Everybody wants a picture on the stones.

Ystävämme Ivano kertoi, ettei kukaan ennen käynyt Verzascassa tai edes tiennyt siitä. Nyt porukkaa tulee Milanoa myöten bussilasteittain ihailemaan keskiaikaista Ponte dei salti siltaa, jota roomalaisten sillaksikin kutsutaan, ja sen ympäristön kallioita, kiviä, kristallinvihreää vettä. Tämäkin on sosiaalisen median ansiota tai vika, ihan kuinka vain. Pienille kylille varmaankin myös yksi tienestin lähde.

Jätämme massat kiville ja sillan ympäristöön ja Verzasca-joen vasemmalta puolen löydämme Sonognoon ohjaavat kyltit. Tästä lähtee reilun neljän tunnin patikointi.

Perhe lounastauolla, tulen teossa./A family with kids havin a lunchbreak and making a fire.
Taloksi vähän ikkunaton./ A house? A store?
Kristallinkirkasta vettä. /the water is cristalclear.
Keltaiset merkit vievät aivan asumusten keskeltä. /The trail goes between the houses. Follow the yellow marks.

Polku on koko matkan kivistä, kas kummaa, ja tuntuu seuraavana päivänä sisäreisissä. En tiedä kuinka koikkelehdin, mutta myös Lapissa tunturipolun jälkeen reisissä oli hapot samoissa paikoissa. Rankkaa ei ole missään vaiheessa, edes niissä “tosi tiukoissa portaissa”, mutta loppua kohti lonkankoukistajat alkavat hyytyä. Nilkoille kunnon korkeat vaelluskengät olivat hyvät, mutta tämä reitti olisi kuitenkin pehmeämpien ja kevyempien kenkien matka. Myös pöydän alle pari viikkoa sitten jäänyt isovarvas muistutteli lopussa olemassaolostaan.

Noin tunnin tallaamisen jälkeen väki on vähentynyt merkittävästi. Vastaan tulee enimmäkseen saksaa puhuvia sveitsiläisiä, jotka tervehtivät minua Grüezillä. En näytä “Buongiorno“-ihmiseltä. Aldo näkee jonkun repussa Suomen lipun ja herättää sekaannusta sanomalla “Päivää!”

Alkupätkällä on upeita kohtia lepotauolle. Kivisiltä rannoilta nousee savua; lapsiperheet ovat tulleet kunnon eväiden kanssa. Valmiilla nuotiopaikoilla on puita, muuten risukkoa riittää ja materiaalia on taatusti yhden lounaan verran.

Joen varrella puista roikkuu juttuja, jotka ymmärrän taiteeksi. Tämä on myös taidepolku. Ehkä hauskaa lapsille etsiä kummallisia juttuja matkan varrelta tai niille, jotka kävelevät vain pienen pätkän.

Näyttää aivan uskomattomalta!/This doesn´t look real!
Löydätkö pariskunnan kuvasta? /Can you find the couple in the picture?

Mitä lähemmäs Sonognoa edetään, sitä suurempia järkäleitä joesta löytyy. Kamera ei tajua niiden kokoa. Kuvissa luulee katsovansa pikkukiviä. Salakuvaan pariskunnan loikoilemassa yhdellä massiivisella lohkareella perspektiivin takia.

Tarkoitus on pysähtyä syömään joko keskellä reittiä tai sen toisessa päässä. Edellisen illan myöhäinen tukuisa ateria pitää meidät voimissa, eikä tule nälkä. Ja tuo on lause, jota en koskaan kuvitellut kirjoittavani. Minulla on aina nälkä, patikoimassa tai kirjoituspöydän ääressä. Jossain vaiheessa alan kompastella ja päätetään pitää pieni levähdyshetki. Kuvan hyytynyt ilme kertoo viimasta, joka puhalsi joen yllä. Takana joku tytteli hyppelee uikkarit päällä; minä kietoudun heti mandariinin syömisen jälkeen takkiin. Aldon mielestä on yhä sikakuuma.

Jäätynyt hymyilyn yritys. /A frozen attempt to smile in a cold wind.
Syksy on koittanut mustikkaviljelyksille. /Fallcolors in the blueberrybushes.
Hyljätty kylä. /A abandoned village.
Oksiston muodostaman kaaren alta näkymä koivikkoon. / Under the arc of trees a view to the birch-trees.
Champignon tämäkin. Myrkyllistä sorttia./ Like the frenchspeaking guy said, beautiful champignon.
Vanhan sillan alla raudan värjäämiä kiviä. / Under the old bridge some iron colored stones.

Puolivälin jälkeen ruskaa näkyy enemmän. Vaikka Tessiinissä luonto on Zürichiin verrattuna hyvinkin trooppisen oloista, Aldon mielestä ihan Costa Ricaa, on tässä laaksossa Lappi-fiilis. Kukapa olisi uskonut, että vuorten keskeltä löytyy joki, jonka rantojen puusto on pääasiassa koivikkoa!

Jään kuvaamaan matkan ainutta kärpässientä. Takaa tulee ranskaa puhuva mies, joka kaatuu lähes rähmälleen. Matkaseura nauraa hervottomasti ja mies selittää, että “champignon” harhautti katsomaan polulta sivuun.

Mitä löytyy laakson viimeisestä kylästä? Tietty jääkiekkokaukalo. /So, what do you find in the last village of the valley? Of course a hockeyrink.
…ja kirkko. /…and a church.
Sonogno

Reitti on hyvin merkitty, mutta löytämissäni suosituksissa oli pari poikkemaa. Me seurasimme aina polkua, joka kulki lähinnä jokea. Loppuvaiheessa kivet muuttuvat punertaviksi, kuulemma raudan takia. Joki jakautui kahtia ja vasemmalla puolella on laakson viimeinen kylä, Sonogno. Luulen tulevani pieneen kylään, jossa on ehkä yksi ravintola ja siinä kaikki, mummeli siellä, toinen täällä. Vähän ennen saapumista kuulen tuttua ääntä, enkä tajua sitä todeksi. Kyllä. Kiekko läiskähtää kaukalon seinään. Sonognon sivustalla aukeaa tekojääkaukalo ja siellä on peli meneillään.

Ivanon mielestä koko paikka on ihan feikki. Kylää on tekohengitetty erilaisilla aktiviteeteilla. Jääkiekko on nykynuorisolle, turisteille tarjotaan taidetta, juustoa ja käsitöitä. Sveitsiläisiä koululaisia käytetään katsomassa, kuinka ennenvanhaan elettiin.

Ulkouuni./Oven outside.
Leipuri ja hänen leipänsä. /Baker and his bread.

Aurinko on jo laskenut vuorten taa. Kävelemme kylän raittia ja ravintolan edessä viiniä maisteleva vällyihin pynttäytynyt väki hörähtää naurun, epäuskon ja kauhistuksen mölähdykseen, kun kävelemme sortseissa ohi. Minä, myöskin vilukissa, en ymmärrä. Kintut kiehuvat vielä patikoinnista.

Lähellä virtaa lämmintä ilmaa. Raitilla on ulkoilmauuni. Leipuri kyselee, että mistäs sitä ollaan ja että mitenkäs saunan kanssa Suomessa on, sehän poistaa toksiineja. “Ai ja sinäkö taas olet Costa Ricasta, ihan mahtava maa, minulla oli tyttöystävä Palmaresissa”. Ostamme vehnä- sekä spelttileivän ja Costa Rica -lisänä saamme vielä yhden kaupan päälle. Oli ilmeisesti ollut kiva tyttöystävä. Nyt miehellä on guatemalalainen vaimo, jonka kanssa vaihdamme pari sanaa.

Laakson päästä pääsee pois joko jalan tai postibussilla. Pimeä on tulossa, joten odottelemme tunnin verran bussia. Automaatista saa vuohenjuustoa, mutta linkkuveitsi oli jäänyt autoon. Brutaalisti taittamalla ja puremalla saadaan särvintä juuri uunista tulleen leivän päälle. Kun bussikuski avaan ovet, olemme juuri nielaisseet viimeiset palat leipää.

Takaisin Lavertezzossa. /Back in Lavertezzo.
Illalla kivet pääsevät eroon turisteista. /In the evening the stones get rid of the people.

Lavertezzo-Sonogno about 4,5 h hike, depending how many “oh, wow!” -moments you need to appreciate the view. 14 km, 509 m ascent, 169 descent. Season: May-October

En resumen: Ticino es una mezcla de norte y sur. Este camino desde Lavertezzo y Ponti dei salti, por el río Verzasca es muy bonito por las piedras enormes, lijadas por el agua verde, que fluye con mucha fuerza. La ruta termina en Sonogno, el último pueblo en el valle.

Kurzgesagt: Endlich in Verzasca! Nach dem Anfang in Lavertezzo und Ponte dei salti, der Weg ist ziemlich ruhig. Wunderschön, grünes Wasser, enorm grosse Steine und eine Landschaft, wo man Tropen und Norden sich einender mischen.

Advertisements

Oranssia lämmikettä

Mietin lenkillä, voisinko juosta jalkapallon kokoisen kurpitsan kanssa metsän läpi kotiin. Epämukavuus ja visio siitä, kuinka kompastuessa kurpitsa lentää kaaressa pöpelikköön, posahtaa haljetessaan ja räjähtää tuhannennuuskaksi, jätin sen kuitenkin ostamatta.

Juckerfarm Jonassa. /Juckerfarm, a pumpkin place in Jona

Näitä paikkoja on matkalla muutama, eräänlaisia pop-up kohtia, joihin kasataan syksyn tullen kurpitsoita, viereen ilmestyy metallinen kassa ja siitä voi sitten hakea haluamansa kaiverrettavaksi, keitettäväksi, paistettavaksi tai vain koristeeksi ulkopöydälle.

Loppu lenkki menee kurpitsan kuvat silmissä. Uunissa viipaleina, aah. Täytettynä, aah. Risotto, aah. Keitto, mm…

Ennen joulua haalin ikkunalaudan ulkopuolelle monta kurpitsaa varastoon, jotta niitä riittäisi mahdollisimman pitkään. Venytän kautta ja toivon, että uusi alkaisi pian. Siihen nähden kummallista, etten itse ole yrittänyt kasvattaa kurpitsoja. Vesi- ja hunajamelonitkin onnistuivat, miksei kurpitsa. Raapustan muistiinpanon kalenteriin huhtikuun kohdalle pohdittavaksi.

Kurpitsakeitto on vielä tekemättä, muita olen tänä syksynä ehtinyt jo kokata. Sitä syödään meillä niin usein, että jossain vaiheessa perhe alkaa muikistella. Keitot ovat muutenkin olleet jonkun aikaa pannassa, sillä tyttären viisaudenhammasoperaatio pisti syömään sauvasekottimella tehtyjä ruokia parin viikon ajan. Eivät ole maistuneet sen jälkeen.

Mutta nyt, sateen lotistessa ja lämpötilojen hiipuessa paksu soppa alkaa houkutella.

Sama väri, eri maku kuin kotona. Herkullista yhtäkaikki./Same color, different taste as at home. But delicious.

Kurpitsakeitto:

  • myskikurpitsaa 800 g
  • 1 peruna
  • 1 iso sipuli
  • loraus öljyä
  • muskottia, korianterijauhetta, valkopippuria
  • kasvislientä
  • kermaviiliä tai kasviskermaa
  • krutonkeja

Kuori kurpitsa ja poista siemenet. Jos se tuntuu hankalalta, voit myös laittaa sen uuniin joksikin aikaa ja sen jälkeen homma käy kätevämmin, samoin pilkkominen.

Pilko sipuli, kuullota hetki. Pistä peruna palasina perään, samoin kurpitsa. Päälle vettä sen verran, että kasvikset peittyvät ja kasvisliemijauhetta tai mitä käytätkään, sen verran kuin vesi vaatii.

Ripottele mausteita ja korianteria saa laittaa moninkertaisen määrän muihin mausteisiin verrattuna.

Kun kurpitsa ja perunat ovat pehmeitä, pistä sekaan lusikallinen-pari kermaviiliä tai kasviskermaa loraus. Edellinen tuo pientä hapokkuutta, josta pidän. Soseuta sauvasekottimella. Jos keitto on liian paksua, lisää vähän vettä. Maista. Lisää mausteita tarvittaessa. Niitä pitää laittaa reilusti.

Deluxe-versioon voit paahtaa krutonkeja eilisestä leivästä. Öljyä, valkosipuli ja leipäkuutioita. Päälle mustapippuria ja halutessasi suolaa. Ripottele lautasella keiton päälle. En guete!

Näissä on jotain eläimellistä. /These look like some sort of animal.

En resumen: Es la epoca de calabazas y ayotes. De eso hago sopa, risotto, calabaza rellena y a veces solo en tajadas cocinado en el horno. Riquísimo!

Kurzgesagt: Mein Lieblingsessen im Herbst, Kürbis! Kürbisrisotto, gefüllter Kürbis, Kürbissuppe, Ofenkürbis in Spalten – einfach herrlich!

Herkkuja vegaanikahvilassa

Mies istahti pöytään, selvästi toimistosta tulossa ja nälkäinen. Yhdellä lautasella täytetty sarvi, toisella kermaleivos ja vieressä marjainen kakkupala. Sarvi katosi miehen suuhun parilla haukulla. Paikalle kiiruhti hymyilevä nainen. Yksi leivos hänelle, toinen miehelle. Pusuttelua ja ulos.

Me taas istuimme pitkään ja hartaasti. Lokakuun ensimmäinen, harmaita pilviä taivaalla. Välistä paistoi aurinko kummallisen kesäisenä. Kahvila Sprösslingin ovet olivat selällään ja silti hikoilin, mietin siirtymistä auringottomaan tuoliin. Mutta olihan jo alkuilta, ei tätä kauan kestäisi.

Feikki-lohileipä ja marjateetä / Mock salmon sandwich and fruittea.

Muutaman kuukauden ikäisessä Zürichin ensimmäisessä täysin vegaanisessa kahvilassa Schaffhauserplatzilla tunnelma rauhoittui pikkuhiljaa. Kadun toisella puolen Gnädingerin kahvila-konditoria ja tämä uusi, amerikkalaisen ketjukahvilan tilalle tullut Gnädingerin jälkikasvu, Spörssling, näyttivät vetävän aivan yhtä lailla kahvittelijoita. Toiselta puolen kaupunkia tuli puoli ratikallista väkeä varta vasten vegaanikahvilaan. Vanhempia lapsineen, iäkkäitä pariskuntia, nuorisoa.

Olin jo aiemmin maistellut feikki-lohileivän marjateen kera. Suolaisuus vähän järkytti ja myös se, että öljyinen porkkana, joka halusi olla kala, luiskahteli jatkuvasti sämpylän välistä syliin. Laitoin silmäni kiinni ja koin lohihetken. Tämä oli parempaa, kuin lähikauppani tarjoama aina vähän epäilyttävältä maistuva aito lohi. Sitä vain mietin, että jos on täysvegaani, haluaako maistella kalanmakua vai onko se jotenkin outoa.

Listoilla on myös feikki-munaleipä sekä -kuivalihaleipä, erilaisia purkkeja täytettynä vihanneksilla ja höysteillä sekä jugurttityyppisiä marja-siemen -annoksia. Ja sitten tietysti ne leivonnaiset. Väittävät vegaanin taivaaksi.

Houkutteleva vai? / Looks tempting, or what do you think?

Oli leivonnainen minkälainen tahansa, niitä mättäessä tulee aina jossain vaiheessa mietittyä rasvan ja sokerin määrää. Spörsslingin tuotteista puuttuu eläinperäinen synti, joten sekasyöjälle ne ovat piirun verran parempi vaihtoehto. Joten niitä voi syödä useammin ja enemmän, lipsahdan ajattelemaan. Kahvila ei ole kuitenkaan mikään terveysruokala, vaan tähtäimessä on nautinto. Eläinperäisiä tuotteita ei täältä löydy, vain kahvimaitoa, jos joku sitä kaipaa ja erikseen pyytää.

Kahvilassa juoksentelee lapsia ja he löytävät heti koivikon vierestä kirjakasan. Yksi pöytä on tavallista matalampi. Sekin varmaan pienille kahvila-asiakkaille tarkoitettu.

Lämmin feikki-kinkku-sarvi on maukas. Oli myönnettävä, etten olisi osannut huomata kinkunkorviketta, ellei se olisi lukenut kyltissä. Jaamme sarven, koska donitsitkin houkuttelevat. Tämä ei ole mikään kevytkahvikeikka. Olinhan lenkistä uupunut ja kaipasin tömäkkää vahvistusta, perustelin.

Makeita donitseja ja feikki-kinkkusarvi. / Some sweet donuts and mock ham croissant.

Jälkkäriksi otin salted caramel -donitsin ja tytär praliiniversion. Rakenne oli aika tiukka, eikä sitä minusta aivan voi pistää raaka-aineiden piikkiin. Mutta maku oli hyvä. Pientä kateutta herätti se, että praliinidonitsissa oli sisälläkin täytettä, karamelliversiossa pelkkää pullaa. Myöhemmin seuraamme liittyi omenapiirakka, josta sen syöjällä oli ongelmia löytää omenaa. Se oli sekoitettu pieninä kuutioina taikinaan. Piirakka kuitenkin maistui.

En ole siirtymässä vegaaniksi, jos joku sitä nyt pohtii, mutta iloitsen vaihtoehdoista. Kahvila on sisustettu vanhoilla pöydillä ja tuoleilla sekä koivunrungoilla, seinät ovat modernia tyyliä. Ei siis mikään ihmeellinen kaikenkaikkiaan, mutta kuitenkin viihtyisä. Wlan pelaa ja se tuo selvästikin läppärityöntekijöitä ja istuskelijoita. Lähellä on myös vegaani kauppa Eva´s Apples ja suosittu second hand putiikki The New New. Keskittymä tuo tukea; samat ihmiset liikkuvat näissä kolmessa.

Praliinidonitsissa on sisälläkin jotain! / In praline donut there´s also some stuff inside!

Kahvilaan tullessa sanoin vitsinä, että tässähän on hyvä rivistö meille, jotka syömme sveitsiläisen lehmän maidosta tehtyä juustoa. Ensin kahvilan edustalle aurinkoon välipalalle ja sitten suora siirtymä parin metrin päähän, viereisen kutsuvan näköisen pizzerian pöytään illalliselle. En ollut yksin ajatukseni kanssa, sillä kahvilan nälkäinen pariskunta teki juuri näin. Lautasella oli enää puolikas pizza, kun me kävelimme kohti ratikkaa.

En resumen: En Zurich abrieron la primara cafetería vegana, Sprössling, hace unos meses y parece ser un éxito. Ya hemos probado el pancito de salmón falso, donuts de caramelo y de praline y queque de manzana. Todo sin próductos de origen animal. Un buen lugar de cafecitos y dulces pecaditos para cualquiera.

Kurzgesat: In Zürich gibt es seit einige Monaten ein vegenes Café in Schaffhauserlplatz, Sprössling. Wir haben schon Veganes Sandwich mit falschem Lachs aus Karotten, Donuts mit salty caramel und Praline und ein Stück Afpelkuchen probiert. Alles mit rein Pflanzlichen Produkten. Ein super Ort für ein Kaffee und etwas feines für alle.

Korkeanpaikan sieniterapiaa

Via Malan, Huonon Tien -reitti ei ehkä kuitenkaan ollut niin paha kuin mitä kuvailin, sillä selvästikin jäi aikaa pysähdellä ja miettiä sieniasioita. Tai ehkä se on vain sitä syksyfanatismia, joka puski päälle. Joka tapauksessa sienisilmä pysyi avoinna, huolimatta vieressä olevasta pudotuksesta ja jännityksestä, että pysyisinkö polulla.

Lupaava alku./This was a nice start.
Suuntana Hohen Rätien./Here we go!

Pysähdyin polulla keskittyneesti. Sitten käänsin päätä sivulle, nenää ylös, jotta katse tavoittaisi rinnettä paremmin. Silmät tekivät pari tutkaliikettä kuin marmorikuulat konsanaan; selvä juttu, kohta tarkastettu, ei saalista. Nenä alas, pää takaisin etenevään linjaan. Hetken pohdinta, onko liikkeenjälkeinen balanssi paikoillaan ja vasta sitten askel eteenpäin.

Olen nimittäin niitä, jotka vaikkapa pyöräillessä luovat katseen sivulle ja sen katseen mukana kääntyy myös kulkuneuvo. Fiksuna ihmisenä tietenkin tiedostin sen ongelmat kiperässä maastossa ja toimin sen mukaisesti. Ulkopuolisesta vaikutin mitä luultavimmin pätkältä hidastetusta filmistä, kenties liikunnallisesti rajoitteiselta tai puolittain eksyksissä, väärälle tielle lähteneeltä turistilta.

Merkitty sieni./Marked mushroom.

Onnittelin kuitenkin itseäni moisesta hermojen hallinnasta. Sen sijaan hermot olivat mennä sillä hetkellä, kun tajusin rinteen olevan niin jyrkkä, että vaikka siellä olisi kilon herkkutatti, en pääsisi sitä hakemaan. Pohdin monenmoisia metodeja, kuten juomapullolla heittämistä tai takilla huiskaisua. Mutta niidenkään avulla ei sientä saisi paria metriä kauempaa. Sitäpaitsi putoavan sienen lisäksi niskaani rapisisi pullo ja/tai takki, mikä sekään ei olisi lisännyt turvallisuutta. Joku näistä olisi päätynyt alas laaksonpohjalle turkoosinvihreänä kimmeltävään veteen tai sitä ympäröivään kivikkoon. Mitä luultavimmin minä, varmaankin tatti kädessä ja voitonriemu silmiin jähmettyneenä.

Lautasantenni-sieni./A satellite-dish-mushroom.
Outoja tötteröitä. /Weird cones.

Matkalle osui muutama kummallinen sieni, joita yritin siinä samaten kapealla polulla tietenkin googlata puhelimesta. Ei tullut tulosta. En ollut koskaan, siis muistaakseni, nähnyt tähtimäisiä kuukusia, jotka myöhemmin osoittautuivat maatähdiksi. Toinen kummallisuus oli rykelmä oransseja tötteröitä, joiden näkemisestä ilahduin ja tunsin jo lähes kantarellikastikkeen maun suussani ja heti perään pettymyksen karvaan hapon. Vieläkään en tiedä mitä ne ovat, mutta viehättäviä yhtä kaikki.

Laakson toisella puolen kiekaisi täsmällisin väliajoin kukko. Käsittämätöntä, että se kuului tänne asti. Mutta samalla metodilla toiminee jodlaus kommunikaatiometodina alpilta toiselle. Se sai vatsassa aina pienen naurun hyrskähdyksen, joka taas oli omiaan pienentämään polun jännitystä. Kuten myös hämähäkki, joka oli silmieni korkeudella rungossa, jonka otin käsikynkkään turvapuukseni. Katselin hämähäkkiä hetken silmiin, kunnes Aldo muistutti, että jos tämä olisi Costa Ricassa, otus olisi tarantella ja kuten meille kerrottin, se hyppäisi metrinkin verran ärsytettäessä. Epäilen sveitsiläisten hämähäkkien olevan vähemmän aggressiivisia kuin trooppisten serkkujensa, mutta kuka tietää. Hämähäkki nenällä kuka tahansa saattaisi suistua selälleen rotkoon. Joten otin sivusta tuon kuvan ja pahoittelen laatua. Ei siinä ruvettu kauheasti zoomaamaan.

Elävä otus. /A living creature.
Kuin oppikirjasta suoraan. / Directly from a book.

Siinä polkua rinteen puolen lihaksiset krampissa tallatessani muistelin välillä Lappia ja sieltä löytyneitä sieniä. Selvästikin nämä vuoristomaisemat muistuttavat olosuhteiltaan pohjoista, sillä samoja, hiukkasen matsutakea muistuttavia yksilöitä löytyi myös täältä.

Niin että sienivoimalla tuli tallattua, perille asti. Terapeuttisia nuo kummalliset eläväiset. Kiitos niille.

Näissä on jotain eläinmäistä./These were also interesting.
Söpö. /So cute.

En resumen: Caminando a la par del guindo, hacia Viamala, hice pequeñas pausas para apreciar la naturaleza. Y paré también, ya que soy uno de esos, que moviendo la cabeza, sigue el cuerpo, que en este lugar no podía pasar. Con estas sesiones de terapia de hongos, llegué a pensar en algo bonito, bajar el pulso que se había subido por el temor y en vez de terminar en el valle de pronto, pude caminar hasta el destino planeado.

Kurzgesagt: Auf dem Weg Richtung Viamala, neben den Hang, habe ich kleine Pausen gemacht um die Umgebung zu schätzen. Auch, weil ich bei der Bewegung vom Kopf mit dem Körper folge und das wäre auf diesem Weg nicht wirklich gesund gewesen. Mit den Therapiepausen habe ich mich an etwas schönes konzentriert, der Puls ist tiefer geworden und anstatt ins Tal plötzlich zu rutschen, konnte ich den geplanten Ziel laufend erreichen.

Kontallaan vuoristopolulla

Kynsien alle tunkeutui jotain syksyn sientä, käsiin tihtaantui mustaa rasvaisen oloista kivimateriaalia ja käsivarsiin pisti joku, johon en ehtinyt kiinnittää huomiota. Ehkä nokkonen, ehkä karhunvatun piikki. Olin vuoristopolulla, enkä edes kovin korkealla, täysin linkussa kuin haitari. Jalat, nilkat, polvet, yläkroppa paketissa ja rinteen puoleiset lihakset kramppasivat. Yritin tahdonvoimallakin kestää paikoillani, olla lipsahtamatta muutaman kengän levyiseltä polulta suoraa pudotusta alas.

Tämä tuntui reitin varsinaiselta alulta, joen ylitys. /The actual start, crossing the first river.
Sils.

Mikään ei kestänyt paikoillaan. Heinät olivat ohuita, kivet liuskaa, polku mutaista tai lieriviä kiviä. Aivot sanoivat, että leveyttä polulla on riittävästi, niin että ihminen pystyy hieman keinuenkin tämän selvittämää; pahemmissakin paikoissa ollaan oltu, monesti. Toisaalta aivot rekisteröivät hallitsemattoman liikkeen fataaliuden. Siksi lihakset kramppasivat ja kynnet tarrasivat maa-aineeseen entistäkin tiukemmin.

Oltiin siis patikoimassa väliä Thusis-Veia Traversina-Viamala. Perjantai ja 13 päivä ja reitti vie Via Malaan, huonolle tielle. Nousua noin puoli kilometriä, vähän vähemmän alas päin. Helppo nakki. Matkalla vielä pari linnan tapaista ja lopussa palkinnoksi upea kuilu.

Nuorisomaja; täällä haluan ehdottomasti nukkua yön./Youth hostel, where I´d like to spend a night!
Kiva terassi ja ylimmässä huoneessa voisin myös yöpyä./Nice terrace and what do you think of the highest room?

Lähdettiin liikkeelle Thusisin asemalta ja pyörittiin kuin pöntöt viittaviidakon ympärillä löytämättä heti sitä oikeaa suuntaa. Sama linja jatkui. Kaupunkialueella kyltit olivat melko olemattomat ja suurin osa näytti vastakkaiseen suuntaan. Ilman karttaa olisimme varmaankin tehneet ylimääräisiä lenkkejä.

Joen yli ja Silsin kylään. Se vaikutti herttaiselta vuoristonäkymineen ja ylöspäin lähtevä polku lupaavalta, leveältä, ruohoiselta. Ensimmäinen linna olikin nuorisomaja, jossa ehdottomasti haluaisin joskus viettää yöni.

Hohen Rätien linnan aluetta, eikä ketään missään. /Hohen Rätien castle area and no one there, only us.
Pari kaveria löytyi. /We found some friends, though.
Puiden alla on eväspaikkoja ja tulisija vierailijoille./Under the trees there are tables and fireplace for the visitors.
Lounasta ja lepoa. /Some snacks and recovery.
Laaksossa lähtöpiste, Thusis. /Down in the valley Thusis, where we came from.

Nelisen sataa korkeusmetriä ylempänä, seuraavan linnan paikkeilla oli pidettävä ruokapaussi. Burganlage Hohe Rätien on yksityisomistuksessa, mutta yhtäkaikki Unescon maailmanperintölistoilla ja avoinna yleisölle. Infokylteissä kehotettiin pitämään sekä lapset että nuoriso kurissa, sillä linnan pihalta on suoraa pudotusta 250 metriä lähes joka suuntaan. Ja linnakoira Pacolle kannattaisi puhua, se haluaa vain tulla tervehtimään.

Huutelimme Pacoa, sillä maassa oli koiran lelu, mutta koko alue oli tyhjillään, ei ketään missään, vain pitkäkarvaisia ja pitkäsarvisia lehmiä. Löysimme kassan, johon pyydettiin laittamaan 5 Fr per nenä sisäänpääsymaksuksi. Sen vierestä pääsimme kurkistamaan toistatuhatta vuotta vanhaa kasteallasta ja kirkkoa. Näillä hoodeilla ovat yöpyneet roomalaiset, pyhiinvaeltajat ja kauppiaat.

Älä mene polulle keväällä tai sateen jälkeen. Eli nyt oli sopiva hetki./So, don´t go in Spring or after rain. Now should be the time.
Tästä lähtee, polku jyrkkenee. Ei paha./Here we go, the steep part. Not bad.
Toiselta puolen katsottuna. Polku kulki vastapäistä jyrkännettä myöten. /This is on the other side, we came along the cliff.

Linnapihan puiden varjossa oli nuotiopaikka ja retkeilijöille levähdysmahdollisuus. Tuntui yleellistä kattaa eväät pöydälle ja istua tuolille. Nautimme paitaa kuivattavasta tuulenpuhalluksesta, hymyilimme ja nauroimme.

Retki jatkui metsätietä, joka muuttui tieltä eroavaksi poluksi varoituskyltteineen. Vielä naureskelin, että nyt täytyy olla paha paikka, kun puhutaan omasta vastuusta ja epäsuorasti kehotetaan keväällä lumien sulaessa ja sateiden jälkeen pysyttelemään muilla poluilla. Kävelin kieli keskellä suuta, juuriseen polkuun keskittyen. Toisella puolen oli niittyä, joten ei hätää.

Hätä tuli siinä vaiheessa, kun missään ei ollut mihin tarttua. Siis mitään paikallaan pysyvää. Yritin psyykata itseäni ajattelemalla äskettäin näkemääni videota kielekkeeltä, jossa tyypit istuivat harjanteen päällä yksi jalka yhdellä puolen, toinen toisella. Tietenkin turvavarustein. Tämä on paljon parempi, vakuutin. Sitten siirryin ajattelemaan Kirstiä, lapsuuden kaveriani, joka oli juuri selvittämässä Saksassa Via Ferrataa, alppireittiä, joka kulkee seinämää ylös, kiivetään tikkaita, kytketään köydet koukkuihin ja siellä sitä rotkoa vasta onkin.

Ei auttanut. Erona oli se, että edellämainituilla oli ne turvaköydet. Minulla ei.

Tähän jamaan päätyy, kun valitsee väärät reitit. Ja kuvittelin, ettei loppuosa voisi olla enää niin jyrkkää. /So, this is the state after the bad parts on the way. And I thought that the rest couldn´t be that bad.
Porras-riippusilta. Hyvin paikallaanpysyvä. /Famous pendant bridge with stairs. Very stable.

Reitillä oli vain kourallinen väkeä, he kävelivät rennosti askeltaen. Yritin tajuta, miksi tämä tällä kertaa otti näin koville. Edellisen päivän lenkki ja pyöräily oli jättänyt jäljet lihaksiin, ne olivat väsyneet, eivätkä kovin luotettavat jarrutus ja reagointimielessä. Siinä ensimmäinen virhe. Olimme myös kiivenneet tämän matkan varrella jo aiemmin nelinkontin rinnettä ylös, oikaisseet siksak-polkuja, sillä ne menivät paikasta, josta oli ropissut kiviä. Sekin tuntui kropassa.

Lisänä vaikea suhde vaelluskenkiin, tarkemmin sanottuna luottamuspula. Ne on tarkoitettu juuri tällaisiin paikkoihin, pitäisi tarrata maastoon. Ja juuri kun astun, kenkä luiskahtaa. Sitä kuvitellen olin nyt tässä jamassa. Lähes kyykyssä, yksi jalka takana, toinen edessä, kroppa kääntyneenä puolittain seinämään. Hivutin eteenpäin sentti sentiltä ja toivoin, että olisin jo kaksi metriä pidemmällä.

Taas irtoaa hymy. Jostain kummallisesta syystä näytän nuoremmalta kuin lähtiessä. Luulin, että kävisi päinvastoin. /Here again able to smile. Something very weird happened on the way, somehow I got younger. I thought it would be the other way round.
Autotunnelin korjaus meneillään. /There´s the tunnel for traffic. Guys working on it.
Ja me toisella puolen. Tässäkin olisi ylläpidon paikka./And we on the other side. Here would be also a place to do some maintenence work.

Näitä kohtia tuli muutama lisää, loput oli vain 150 prosenttista keskittymistä. Kivisiä jokia valui alas vuorenseinää ja polku oli kadonnut ja mutainen jatke reunalla oli vähän liikaa saarelaisen mantelitumakkeelle, joka hälytti hyperaktiivisena lähes koko loppureitin ajan.

Siihen nähden riippusilta, joka toimi portaina ja laskeutu 20 m alemmalle kielekkeelle oli todellinen antikliimaksi. Sillä on kuulemma kansainvälistä mainetta ja käydään kauempaakin katsomassa. No juu. Olihan se kiva.

Viamalan nähtävyyden eli kuilun luona pohdittiin mennäkö sisään vai riittäisikö vilkaisu ulkopuolelta. Sisään tietenkin, kun tänne asti oli tallattu. Kintut aiemmasta tutisten yli 300 porrasta alas kuohujen keskelle, vihreää ja sinertävää vettä, miljoonia vuosia hiotuneita kiviä, joen pohjaa, seinämää katsomaan.

Viamala Canyon
Hammastikulta näyttävä on paksu puunrunko. /That stick is a big tree.
Ja roikkuva kivi on meidän makuuhuoneen kokoluokkaa./And the hanging stone is about the size of my bedroom.

Takaisin Thusisiin oli alunperin tarkoitus kävellä, toista hiukkasen kevyempää reittiä, mutta päätettiin kuitenkin kiivetä vain postibussin kyytiin. Ihmettelin kahvilanpitäjälle pitkää taukoa aikataulussa. Kaksi tuntia olisi odoteltava. Hän huikkasi kaverilleen, iäkkäälle herrasmiehelle, joka kuulemma olisi juuri menossa samaan suuntaan ja voisi heittää meidän asemalle, kunhan saisi kahvinsa juotua.

Oltiin vaikuttuneita ystävällisyydestä. Ihan joka turistikohteesta tuskin otetaan patikkaretkeläisiä mukaan omaan autoon. Mies viittasi matkalla kädellään ylöspäin. “Tuolla tekin olitte.” Suoran kiviseinämän nokassa nökötti kivilinna. Meidän lounaspaikka.

En resumen: Thusis-Veia Traversina-Viamala es una ruta, donde no vuelvo. Al cañon – ok, pero en carro al parqueo al frente. Tuve que colgarme de las hierbas y hongos para no caerme por el guindo. El camino no era tan angosto, pero faltaba confianza en las botas y un pequeño error en el movimiento hubiera sido fatal. – O sea, nunca más.

Kurzgesagt: Thusis-Veia Traversina-Viamala ist einen Weg, wohin ich nie zurück gehe. Zum Viamala Schlucht, wieso nicht, aber mit dem Auto. Ich musste von den Pilzen und Gräser hängen, so dass ich nicht nicht den Hang herunter rutschte. Das Hirn sagte, alles sei ok, aber auch, dass alle Falsche bewegungen fatal wären. Also, da war es klar: nie wieder.

Sveitsin vetävin kunta, meidän kunta

Ruusuiset näkymät Zollikonista/Rosy view from Zollikon

Viikkolehti Weltwoche pistää Sveitsin kunnat vuosittain paremmuusjärjestykseen vetovoimaisuuden mukaan ja – tsadaa – meidän Zollikon oli tällä kertaa ykkösenä.

Maassa on monta parempaakin paikkaa, siitä ei ole epäilyksiä, mutta voiton salaisuutena on kuulemma se, ettei kunta jäänyt missään viidessä kriteerissä aivan hännille. Zollikonissa eletään hyvin, työmatkat ovat lyhyet, töitä löytyy, kierrätys pelaa ja turvallinen asua. Niin ja tänne paistaa ilta-aurinko, sitä kadehditaan järven toisella puolen.

Tehdäänpä pieni kiertokävely, niin näytän vähän paikkoja. Aloitetaan rannasta, kunnan matalimmasta kohdasta. Kaupunki eli Zürich häämöttää oikealla ja sinne pääsee junalla reilussa viidessä minuutissa, laivalla vartissa. Kukatkin on laiturilla hoidettu, vaikka kunnan kassassa on vajetta ja selvästikin muita istutuksia on tänä vuonna vähän laiminlyöty.

Tästä pääsee laivalla Zürichiin./You can take here a boat to Zürich.
Suomalainen kone päätyi Zürichinjärveen Zollikonin edustalle./A Finnish plane crashed in front of Zollikon

Suomalaisia ja zollikonilaisia yhdistää lento-onnettomuus. Suomalaiskone päätyi järveen kunnan edustalle syyskuussa, vuonna 1920.

Dufourplatz, ehkä kunnan hektisin piste./Five street intersection.

Zollikon on puolittain rinteessä eli mäkiä riittää. Nousu järveltä bussien risteyskohtaan Dufourplatzille saa pulssin kivasti nousemaan. Tästä lähtee ylöspäin Bergstrasse, jonka varrella on palokunta, pankkeja, apteekki ja muita palveluita.

Jyrkät mäet eivät välity kuvassa, mutta tässäkin oli haastetta./Some local challenges, steep roads.

Zollikonista löytyy melkein kaikkea ja se mitä ei ole, on taatusti kunnanrajan toisella puolen Zürichissä. Mutta meillä on oma museo, kirjasto, vanhainkoti, sairaala, kouluja – paitsi lukio.

Kunnan museo. /Local musem.
Täytyyhän kunnalla on virasto. Se on tässä. / Municipality for all the burocracy.
Zollikonissakin sataa joskus. Tämä on koulun piha-aluetta./Yeah, well, it also rains sometimes in Zollikon. This is the schoolyard.
Kunnan sali erilaisille tapahtumille, kirjasto ja ravintola. /Library, restaurant and a hall for different happenings.

Keskustan aukion ympäristössä on kirkko, kodintarvikeliike, verhoiluputiikki, muutama ravintola, juustokauppa, luomukauppa, supermarketti, kioski, pankki ja konditoria. Kultakauppa pisti aarteet pakettiin ja sulki ovensa jokunen aika sitten. Se varmaan kyllästyi jatkuviin ryöstöihin joulun alla.

Ravintola, juustokauppa ja luomuputiikki./Restaurant, cheeseshop and a shop that sells organic stuff.
Pittoreski piste kylällä./This is the cute part of the village.
Kahvipaikka ravintola Rösslin edustalla/Coffeeplacen in front of the restaurant Rössli.

Kuvateknisesti Zollikon on haastava, sillä sekä talot, katot että kadut ovat aina vinossa johonkin suuntaan ja jos eivät, niin kuvaaja pitää kameraa vinossa. Herttaisia yksityiskohtia kuitenkin löytyy, vaikka ensinäkymältä ne eivät ehkä osu silmiin. Moni vanha talo on väistynyt tieltä ja tilalle on tullut moderni laatikko lasiseinämillä.

Tuolla olisi kiva nukkua. /I´d like to have that as my sleepingroom.
Yksi viheriöivimmistä taloista./One of the very decorated houses.
Lempitalojani, myöskin vanhaa osaa. /Also from the old part of Zollikon.

Kylällä on myös eläimensä: kanoja, kaksi vuohta ja lehmiä, jotka kiertävät niityltä toiselle. Lisänä metsän eläimistö, joista osa vierailee myös pihoilla: kettu, supi, kauris, mäyrä…

Kuvan vuohella, Fionalla, olisi oma pieni kivivuoristo, mutta se ei suostunut poseeraamaan sen yllä, vaan oli vakuuttunut siitä, että taskuissani olisi joku kuiva leivänkannikka. Ei ollut. Herkkujen tuonti nimittäin ei ole sallittua. Felixille ja Fionalle saivat vatsakipuja, kun kyläläiset toivat ties mitä tuliaisia. Vieressä asuvat myös kanat. Niiden toisella puolen katolisen kirkon pastori ja sivustalla asuttavat taloa buddhalaiset.

Fiona haluaa herkun. /Fiona wants a treat.

Matala verotus, asuntoja löytyy ja vapaa-ajanmahdollisuudet moninaiset, siinä useampi plussa Zollikonille. On tenniskenttiä, uimahalli, rantauimala, koiraurheiluyhdistys, miesten jumppayhdistys, teatteriyhdistys ja toistakymmentä muuta yhdistystä, joita sveitsiläiset rakastavat. Ja sitten se metsä. Mäkiä, tasaista, puroja, pieniä jokia. Deluxe-lenkkipolut, aivan lähellä, joillakin kodin vieressä.

Luontoa riittää, kilometritolkulla./Natures deluxe paths for joggers.
Varjoisilla poluilla purojen läheisyydessä on kuuminakin päivinä hyvä liikkua./Small streams maintain the cool in hot days.

Miten on, vakuuttaako Sveitsin paras kunta? Kun kunnanjohtaja kysyi, mitä haluaisin tänne vielä lisää surrasi päässä pelkkää tyhjää. Mutisin jotain vähän kivemmasta kahvilasta, sellaisesta modernista olohuoneesta. En osannut haluta mitään järkevää. Enkä oikein vieläkään, asiaa pohdittuani. Ainut pyyntöni on, ettei uimahallin tilalle rakennettaisi luksusasuntoja. Koko asujaimistoa, vauvasta vaariin, palveleva halli on yksi elämänlaadun takaajista kunnassa. Sen laadun, josta sijoittumisen ykköstilalle pitäisi edustaa.

Pilvettömänä päivänä täältä näkyisi lumipeitteiset Alpit./Without the clouds you could see some snow coverd Alps.

En resumen: Zollikon lo elegieron como el municipio más atractivo de Suiza. Si empezás de la primera foto arriba, podés hacer una vuelta en en el pueblo, desde el lago, hasta los bosques.- Qué te parece?

Kurzgesagt: Zollikon ist laut Weltwoche, die attraktivste Gemeinde der Schweiz. Wenn du mit dem ersten Foto oben fängst an, kannst du einen Rundgang vom See bis den Wälder mit mir machen. – So, was meinst du?

Kuin tatti paikallaan – pakkoloma liikunnasta

Kaksi viikkoa liikuntakieltoa oli enemmän kuin olin odottanut. Toki oli hyvä, että pääsin huonoon jamaan päässeestä luomesta eroon, mutta että tikit. Ei hikoilua, ei suurempia liikkeitä tai venytystä.

Kaksi viikkoa hirveästi aikaa, kauheasti energiaa, mielettömästi tekemisiä ja tuloksia, ajattelin. Tekisin kaikkea sitä, mitä en ollut saanut muina aikoina tehdyksi.

Siihen se on pulpahtanut. / There it is.

Ensimmäinen viikko menee mieli hukassa. Suunta on jotenkin kateissa. Että mihin. Ja milloin. Suuret lihakset huutelevat: koska tulee liike, se isompi ja tiukempi? Väsymys on karmea, nukun päiväunia, aamulla pidempään, enkä sittenkään ole hereillä.

En muista, koska olisin ollut yhtä pitkään liikunnatta ilman, että olisin ollut sairas. Lomamatkoillakin kävellään, tullaan ja mennään, uidaan, kiivetään. Selkä tuntuu jäykältä, mutten uskalla venytellä, sillä tikit ovat selkärangan vieressä.

Toisella viikolla aivot virkistyvät, enkä nuku enää niin paljon. Ehkä tähän voisi tottua, tuumin. Alkaa poikia ideoita, enemmän kuin tavallisesti. Teen kävelylenkkejä hikoilupausseilla. Lämpötila nousee kolmenkymmenen lähelle ja vetäydyn jokien äärelle raikkaisiin ja varjoisiin uomiin.

Kuin hiuskoristeita. Flamecotyylisiä. /These look like something you would put to decorate your hair. Flamenco style.

Toisaalla kasvaa lahosieniä ja joitakin tuntemattomia pikkusieniä. Kauniita, mutta ei niistäkään ole pannulle. Vierestä löytyy mylläykset, tunneleita joka suuntaan. Kettujen pesiin on tietääkseni yleensä sisäänkäynti ja varauloskäytävä. Tässä on kolme pesää lähekkäin. Reissun tulos: laitan silmät kiinni ja näen metsän maanläheisiä värejä. Bonuksena nivustaipeen punkki.

Hyvin tuore, ehkä tältä päivältä?/Very fresh, maybe grown today?
Täällä asuu luultavasti kettuperhe./I think here lives a fox-family.

Yritän sienestystä rankkasateen jälkeen. Mäessä joudun löyhyttelen ja nostan paitaa, ettei hiki valuisi. Metsän keskellä lasken sen jälleen takaisin, sillä näköjään sveitsiläismetsässäkin on hyttysiä. Teemme kartoitusta metsänpohjasta, sillä sieniä on vain muutama, eivätkä nekään syötäviä. Yhdessä kohtaa aluskasvillisuuden sijaan on vain ruskeita lehtiä. Joka paikassa muualla karhunvatukkoa, joka tarttuu housuin, repii reikiä koipiin ja estää etenemisen. Huono metsä, perhe ja minä toteamme.

Viikko tuntuu yhä rammalta. Päivää ennen tikkien poistoa pokka pettää. Kaivan esiin jumppamaton ja varovasti kokeilen joogaa, pilatesta. Puoli tuntia myöhemmin totean, että kunto taitaa laskea näillä vuosilla eksponentiaalisella vauhdilla. Nousen matolta tutisevana, mutta kuin uutena ihmisenä. Olen jälleen radallani, oikealla tiellä.

Tasakattoisia sieniä. /Flat mushrooms.

En resumen: Tuve dos semanas sin poder hacer ejercisio. Resultado: me sentí primero un poco perdida, en vez de tener energía, dormía más y estába en todo caso cansada. Los musculos estában intranquilos y cuando los llevé a pasear en treinta grados, no pude evitar de sudar, justo lo contrario que órdenó del médico. En todo caso el paseito era refrescante y aunque no encontrámos hongos para la cena, vimos cólores bonitos del bosque. Y traje a casa un regalito – una garrapata en mi pierna.

Kurzgesagt: Zwei Wochen ohne Sport, sagte die Ärztin. Resultat: in der erste Woche extreme Müdigkeit, anstatt viel Energí. Die Muskeln waren unruhig und ich habe sie pilzeln gebracht. In circa 30 Grad war es unmöglich nicht zu schwitzen, ganz gegen der Anordnungen. Es war doch erfrischend und obwohl wir keine Pilze für Abendessen fanden. Resultat: am Abend beim Augenschliessen sah ich die schöne Farben vom Wald. Und habe jemanden nach Hause gebracht: eine Zecke.

Kesä kuin lapsena

Urbaani kesä oli se juttu. Käyskentelyä kuumilla tuoreelta asvaltilta tuoksuvilla kaduilla, kahvia torikahvilassa, konsertteja ulkosalla. Hiipuvan illan tuntu, kun kaikki oli vielä alkamassa. Kuiskuttelut pimeässä, lämpimät kalliot, pyöräilyt kasteisessa yössä.

Hilja kipaisi Kotkan metsään hetkeksi.
Sieniä ei ollut lainkaan. Näimme muutaman, tämä oli ainut syötävä.
Tatti pannulle.
Sammalta on kosketettava.

On se vieläkin, nautin kesäkaupungista. Herneistä torilta, jäätelöstä. Siitä, kun vaatteita vähennetään ja tuuli pyyhkii jalkoja. Kaupunkijuhlista. Suomessa merilman puhalluksesta, Sveitsissä kirkkaasta järvivedestä. Pikkuhiljaa tummenevista illoista, niistä, jolloin vielä voi istuskella ulkosalla ilman takkia ja on haettava kynttilä, koska ei näe enää edes lepakoita.

Oli säitä.
Olen varma, että nämä elävät heti kun kääntää selän.
Kuivaa jäkälää, kuin aseteltuna kanervien edustalle.
Kuivakan suon vihreää partaa.

Metsästä, luonnosta, on kuitenkin tullut vieläkin tärkeämpi osa kesää. Pitkät housut jalkaan punkkeja ja piikkisiä kasveja vastaan, suojaamaan polvia, jos jalka lipsahtaa. Reppu ja eväät, veitsi, aurinkorasva, vettä. Toisinaan ilman kannettavaa, vain nopea käväisy vihreään. Löydän matkalta aarteita, kuvaan kaikkea mitä löytyy ja ihailen muotoja ja värejä. Joko värit ovat vuosien aikana kirkastuneet tai silmäni avautuneet. Nauran kummallisuuksille, kunnioitan kekseliäisyyttä.

Vesi, se tärkeä elementti.
Saaresta löytyi muhkeita ruusunmarjoja.
Meijän lahti. Rauha ja värit!
Huussistakin katsottuna maailma on kaunis. Saaressakin on metsää.
Saaren sveitsiläinen detalji ikkunaluukussa.

Niin Sveitsissä kuin Suomessa luonto on lähellä. Suomessa laajemmin ja laakeemmin. Sveitsissä kaupunkioloissa se on pientä, mutta joka puolella. Muualla ärhäkkäämpää ja kohoilevaa. Silti yhtä helposti häviän pois polulta, sujahdan kohtaan, joka tuntuu hyvältä.

Ja taas nämä värit!
Kalastushommat ovat myös tärkeitä.
Hän halusi tehdä ruusunmarjahilloa. Kerroin, kuinka lapsena pistimme kaverin niskaan niiden siemeniä. Ilmaista kutituspulveria.
Ruusunmarjasatoa.

Kuulin, että siistissä metsässä verenpaine laskee, sekaisessa myös, mutta ei niin paljon. Mikä metsä se siivottu metsä on, ajattelen? Hoidettu metsä on tietysti hyvinvoiva, mutta siivotulle metsälle on oma sanansa: puisto. “Sveitsissä ei ole oikeita metsiä”, sanoi tytär. On kyllä, mutta lähimetsät ovat niin pieniä. Ja sveitsiläiset niin ahkeria. Muurahaisten tapaan on tehty polkuja kaikkien kaupunkien lähellä olevien metsin läpi, ristiin, rastiin. Kaatuneet rungot pilkottu ja laitettu kauniisti pinoihin, kokojärjestyksessä. Parhaat metsät löytyvät vähän syrjästä. Ne, missä sammalet peittävät kaatuneet rungot, kuivista oksista roikkuu naavaa.

Niiden etsimistä jatkamme. Siellä, täällä ja tuolla. Astumme mättähälle ja hengitämme vihreää.

Patikkaretki Leglerhüttelle osa 2

Stausee Garichti-Leglerhütte (2273 m)

Osa lounaan eväistä jätettiin varmuuden vuoksi paluumatkalle toista paussia varten. Paluureittiä ei vielä ollut päätetty ja jos valitsisimme pidemmän, saattaisi energiantarvetta tulla vielä myöhemmin ja jotain pitää olla eksymisenkin varalta.

Päivä oli ihanteellinen, teepaidassa oli hyvä kävellä, hiki valui, ihoon piti sivellä viisikymppistä aurinkorasvaa, mutta lämpö ei ahdistanut. Tuuli puhalteli ja voimia oli ihan eri tavalla kuin edellisellä patikkareissulla Melchseellä.

Viimeistä tuntia viedään. /The last hour of the hike.
Vasemmalla pieniä ihmisiä. Kivet vyöryivät oikealta kohti järveä. /On the left tiny people. The stones were rolling from the right hand side towards the lake.
Ensimmäinen tapaaminen lumen kanssa. Virkistävää./First meeting with the snow. Very refreshing.

Noin 500 korkeusmetrin paikkeilla edessä olevalta kiviseltä rinteeltä kuului kuminaa, vyöryä ja ropinaa. Kivenlohkareita kieri alas, useamman minuutin ajan, mutta silmä ei tavoittanut kohtaa. Polku ei ollut lähelläkään paikkaa, mutta sinnekin asti oli joskus tavaraa tullut. Taas olisi tarvittu niitä kotiin jääneitä kiikareita.

Näillä paikkein tuli myös vastaan ensimmäinen polkua peittävä lumikerros. Oli pakko upottaa kiehuvat kämmenet valkoiseen viilennykseen. Kohta oli tasainen, vaikkakin upottava. Ylempänä pari muuta lumikenttää vähän haastavampia. Rinteessä liuskamaista hankea mentiin erilaisilla varovaisilla tyyleillä. Vastaan tuli porukkaa lenkkareissakin, yrittivät sipsuttaa kaatumatta, toisistaan kiinni pitäen, vauva rinkassa. Fiksuilla oli sauvat. Osa laski peppumäkeä ja kaksi koiraa liukui mahallaan.

Melkein ylhäällä! Laaksossa Glarus./Almost up! Down there is Glarus.
Kivisimmässäkin paikassa on kukkia./Even in the most stoney part, there are always some flowers.
Viimeiset metrit ylöspäin. /Last meters to hike uphill.

Maasto oli jyrkimmillään viimeisillä metreillä, sillä Leglerhüttelle päästäkseen on kiivettävä vuorenharjanteen yli. Oikealla puolen avautui näkymä Glarusin laaksoon, vasemmalla oli kivikkoista seinämää ja lunta.

Leglerhüttellä istahdettiin hetki lepuuttamaan koipia ja ihailemaan maisemia. Oli pakko saada lisää juotavaa ja jaettiin pala sitruunakakkua. Majalla on majoitusmahdollisuudet ja alkoi hiukkasen kaduttaa, ettei ollut tehty varausta. Neljän hengen huone kerrossänkyineen näytti kutsuvalta Seuraavan aamun sää olisi kuitenkin sateinen, enkä halunnut jatkaa matkaa pilven sisällä. Illallisesta ja yöpymisestä veloitetaan n. 80 frangia per nenä.

Maali näkyvissä! Leglerhütte keskellä kuvaa. /The goal is there! Leglerhütte in the middle of the picture.
Kuivuvien lakanoiden takana: Edelweiss! Ruukussa, mutta kuitenkin…/Behind the drying laundry: Edelweiss! In a flowertop, but anyway…
Röpöläistä vuorenhuippua. /Some interesting mountain strucktures.

Hütteltä lähtee reittejä moneen suuntaan, mutta suurin osa marssi takaisin samaa polkua. Niin mekin. Alunperin oli ajatuksissa tehdä kiertolenkki ja palata Ängiseen kautta, uida virkistykseksi ja jatkaa matkaa. Se olisi kuitenkin tarkoittanut vielä kahta sataa korkeusmetriä lisäksi ja kilometrejäkin taisi olla enemmän. Tyttärellä kuumotti mielessä ne mustikat ja alkoi näyttää siltä, että viimeiselle kuplahissille laaksoon saattaisi tulla hoppu. Mustikat voittivat uimisen ja lähdettiin laskeutumaan alaspäin.

Pieni lätäkkö majan edustalla. /Small pond in front of Leglerhütte.
Alppihuussi. Sisävessakin löytyi./Alpine toilet. There was one inside too.
Tie Leglerhüttelle jää rakennuksen taakse. /The path to Leglerhütte is behind the building.

Sen verran muutimme paluureittiä, että käytiin katsastamassa järven vastakkaisen rannan mustikkamättäät. Purkkiin oli jo ropissut reilusti ihan kypsiä marjoja. Kokonaissaalis oli lähellä litraa. “Nuo on hyviä jälkkäriksi, joko kerman kanssa tai ilman!” kannusti ohikulkija. Tytär taas sanoi, että on vähän yhtä hyviä asoita kuin itsekerätyt marjat. Minä luultavasti olisin samanikäisenä ruvennut hommaan innokkaasti rahapalkan toivossa. Mutta syönyt kyllä tyytyväisenä äidin tekemää piirakkaa.

Osa mustikoista oli pakko jättää varpuihin, mutta ehdittiinpä hissille, toiseksi viimeiseen. Jalan matkaa olisi tullut vielä tunnin verran lisää, aikamoista siksakkia rinnettä alas. Ei mikään kriisin paikka, todettiin. Vielä olisi riittänyt pattereita ja olihan meillä vielä eväitäkin, kahvia ja marjoja.

Jälleen patojärvellä!/Almost back!
Mustikoita, mahtavaa!/Blueberries, yeah!
  • Nousua: 699 m
  • Laskua: 726 m
  • Aikaa kului varsinaiseen patikointiin reilu 4h
  • Korkein piste: 2299 m
  • Kilometrejä: n. 12

En resumen: Después del almuerzo tuvimos unas sorpresas en el camino. Mala: una avalancha de piedras. Más o menos: varios puntos de nieve. Positiva: encontrámos en el final muchos arándanos! – En total subimos 699 m, bajámos 726 m, tiempo caminando más o menos 4 h, el punto más alto 2299 m, kilómetros más o menos 12.

Kurzgesagt: Nach der Pause hatten wir einige Überraschungen auf dem Weg. Unangenehme: Erdrutsch. Nicht so schlimme: mehrere Orte mit Schnee. Positive: viele Blaubeeren. Zum Schnluss sind wir 699 m aufgestiegen, 726 m abgestiegen, 4 Std und circa 12 km gelaufen und der höchste Punkt war 2299 m.

Patikkaretki Leglerhüttelle osa 1

Stausee Garichti-Leglerhütte (2273 m)

Olen pitkään haaveillut patikkaretkestä, joka veisi jollekin alppimajalle. Tällä tarkoitan niitä, jotka ovat huipulla, vain jalan saavutettavissa, omassa ylhässä yksinäisyydessään. Se vaatii pientä suunnittelua ja hyvää säätä ja kaiken pitäisi natsata. Ensin lumen pitää sulaa suurelta osin pois, perheen aikataulujen osua yksiin ja kunnon olla myös kaikilla sen sorttinen, että päästään perille ja alaskin, vammoitta.

Patojärvi, jonka äärimmäiseestä päästä aloitettiin retki./Reservoir, where you get with the cableway and where we started the journey.
Hämähäkki mustikkansa kera. /A spider protecting its blueberry.

Tälle kerralle en saanut istutettua yöpymistä, sillä sää oli hyvä vain päivän. En ole niin kokenut vuoristoihminen, että lähtisin sumussa tai pilven roikkuessa rinteellä, etsimään polkuja takaisin tai liukastelemaan liukkaille kivipoluille. Joten päädyin eestaas-reissuun. Lähtöpiste oli Glarusissa, Zürichistä reilun tunnin matkan päässä.

Alusta alkaen tiedot sekä poluista että muuten olivat hiukkasen epämääräisiä. Ensinnäkään Kies-Mettmen, kuplahissin lähtöpaikka, oli navigaattorille tuntematon paikka. Siispä lähimpään kaupunkiin, Schwandeniin, missä tuli ensimmäinen huti kaupungin viidakkomeressä. Oli kaikenlaisia yliviivattuja ja oransseja kylttejä ja vasta muutaman u-käännöksen jälkeen päästiin yksikaistaiselle tielle, joka johti “Chiesin” kuplahissin luo. Sekin on hyvä muistaa, että nimistä on erilaisia kirjoitusasuja.

Yksikaistaisen tien alkuun on merkitty ajat, jolloin postibussi tulee vastaan, eikä muu liikenne mahdu reitille. Henkilöautoille on muutama ohituskohta ja toivoin, ettei ainakaan meidän tarvitsisi peruuttaa vastaantulevan takia. Tietä reunusti muutama puupölli, joista tuskin olisi turvaa, jos ratinkääntäjä erehtyisi liikkeissään.

Glarus, mistä naapurimme on kotoisin. /The valley of Glarus.
Oikealla, vuoren toisella puolen on määränpäämme, Leglerhütte./On the right side, over the mountain, is our goal, Leglerhütte.

Asemalla alppitorvensoittaja viritteli käheitä säveliään, ehkä eläkeläisryhmän iloksi, ehkä kansallispäivän takia. Nousu hissillä patojärvelle kesti vain muutaman minuutin, mutta oli suolaisen hintainen. Täällä eivät paikalliset alennuskortit kelpaa.

Rehevän luonnon ensimmäinen yllätys oli Garichtin patojärven (tunnetaan myös nimellä Mettmensee) sivulla sininen mustikkamätäs. Tytär oli jumittua lähtöviivoille, hän ei olisi millään raaskinut jättää arvomarjoja varpuihin.

Sormet sinisinä tallattiin loivasti nousevaa maastoa ylöspäin. En ilmeisesti vieläkään osaa tulkita karttoja niin, että tajuaisin, kulkeeko patikkapolku lopulta reunalla vai reunustaako sitä vakaa ja lavea maasto. Reittiä oli kiva nousta, sillä parin kengän levyiset polut rotkon vierellä puuttuivat täältä kokonaan. Siis rentoa tallaamista. Pulssi kyllä nousi, sillä korkeusmetrejä kertyi 700.

Polku kulkee alppitilan läpi./The path goes through this alpinefarm.
Tästä vasemmalle. On varmistettu, että sen huomaa myös se, joka tuijottaa vain jalkojaan./So, even if you only look your feet, you might also notice that the path goes left.

Pienet pojat olivat lapioiden kanssa polulla luomassa lehmänlantaa sivuun. Olivat tulleet läheiseltä alppitilalta mönkijällä. Polku kulki tilan läpi ja varmaankin poikien pikkuveli lakaisi tomerana laatoituksia puhtaaksi. Pöydälle oli ladottu valmiiksi pakattuja juustoja. Varmaankin perässä tulevalle ryhmälle.

Laakson laveus ja rehevyys, kosteus ja vehreys, muistutti Costa Ricaa ja sen sademetsien peittämiä vuoria. Tunsimme koko perhe olevamme kotona.

Lounaspaikka. Kauniit näkymät ja todella rauhallista./Lunchplace. Very nice view and really peaceful.
Leiri. /Our camp.
Lapista tuotua superruokaa. Tuli vasta maistettua, kun päivämäärit oli jo ylitetty./I got these from Lappland and now, that they already expired, eat one.
Niin nälkä, että haluaisin tuupata koko voileivän yhdellä kertaa suuhun. /Can´t open my mouth enough to shove the whole sandwich in. Really hungry.
Ja tämä alppikukka on….? /And this alpine flower is…?

Toista tuntia tallattuamme, noin 300 korkeusmetriä takamme, todettiin, että nälkä kolkuttelee. Pienen joen toiselta puolen löytyi hiukkasen kostea pikkuniitty, ennen kivikkoa. Siihen katettiin pöytä. Vakiintuneet eväät mukana: voileivät, porkkanoita, kurkkua, tomaatteja, kananmunat, pähkinöitä ja herkkuja. Sillä retki, jolla ei ole herkkua, on tylsä retki. Kahvikuppi eli termarin kansi, jouduttiin jakamaan, sillä varsinaiset retkikupit unohtuivat kotiin. Samoin kuin kiikarit. Hieman närästi, sillä lähimailla kovaäänistä vihellystä pitäviä murmeleita olisi ollut kiva tarkastella lähempää.

Seuraavassa osassa: kuvia ylhäältä, kuinka ylitimme lumikentät ja ehdittiinkö takaisin viimeiselle hissille…

Ja taas mentiin! /And off we go!

En resumen: capitulo 1 de nuestro caminito a la cabaña alpina Leglerhütte (2273 m sobre el nivel del már). Aquí se puede subir los 700 metros de altura sin muchas preocupaciones, si tiene buenos zapatos y no le importa sudar. Hay que llevar la camara, binoculares, mucho para tomar y alguna merienda. Uno de los mejores rutas, que hemos encontrado. En el próximo post más detalles y fotos de arriba. Y a ver cómo fue la bajada.

Kurzgesagt: Der erste Teil von der Wanderung zum Leglerhütte (2273 m ü. das Meer) im Glarus. Hier kann man ganz gemütlich hinauflaufen, wenn man gute Schuhen hat und schwitzen mag. Eine Kamera, ein Fernglas, viel zum Trinken und Proviant sollte man mittenehmen. Das ist sicher eine von den schönsten Wegen wo wir gelaufen sind. In den 2. Teil und wie es weiter gegangen ist und Fotos von oben.

%d bloggers like this: