Advertisements

Liian monta palaa suklaata

Tuosta noin, ihan suvereenisti, sen enempää pohdiskelematta, käytin 18 Sveitsin frangia, jotakuinkin 16 euroa suklaaseen. Olihan se pakkotilanne. Piti saada blogiin parempi headeri tai siis ylipäätään kuva. Alkuperäisessä kuvassa poseerasi supermarketin halvin, tumma taloussuklaa. Ihan pätevästi ja tyylillä, sanoisin. Tämänpäiväisen hienostuneen suklaan hinnalla olisin saanut näitä peruslevyjä sitäpaitsi 10 kappaletta. Kaksi kiloa.

headeri blogi 1

Kun viime viikolla kohelsin ulkoasun kanssa, jouduin pakkorakoon ja käyttämään varastosta vanhoja kuvia. Wieniläiskonvehdit olivat myös ihan ok, ei siinä mitään, mutta en pitänyt kuvan valaistuksesta ja sitäpaitsi pala suklaata ei kyllä viittaa konvehteihin, jos ollaan tarkkoja. Joten kirjoitin kalenteriin punaisella kynällä tiistain kohdalle: “suklaakauppa!”. Ja tiistaina marssin asemalle, ajoin junalla 7 minuuttia Stadelhofenille ja sujahdin määrätietoisin askelin lempikauppaani Stadelhofenilla.

Jos haluaa kallista sveitsiläistä suklaata, on Zürichissä tarjolla Sprünglin, Teuscherin, Honoldin ja Läderachin tuotteita, muun muassa. Hartaan empiirisen tutkimuksen jälkeen olen päätynyt nimeämään lempikaupakseni Läderachiin, jonka hinta-laatusuhde on paras. Näitäkään suklaita ei pistellä kuin leipää nälkään – ellei ole kultarannikon miljonääri, jolle kaviaari shampanjan kera on kulunut snäkki – vaan pienissä määrissä nautinnoksi. (Jos suklaa ei kiinnosta, niin Läderach on myös oiva pakopaikka helteillä, lämpötila liikkeessä on aina mukavan viileä.)

headeri blogi 2

Wieniläinen konvehti ja hymyn loihtija

Sain 250 g suklaapussukkani lisäksi matkaevääksi vaaleanpunaisen wieniläiskonvehdin.  Ruusunlehden värisen kuoren alla on kakkukerrosten välissä vadelmaista täytettä. Täällä osataan homma. Ei kukaan lähde huonotuulisena putiikista, josta saa elegantteja maistiaisia mukaan.

Kuvaan valitut suklaat ovat irtolevysuklaata, siis jättimäisiä suklaalevyjä, joista myyjä murtaa haluamasi palasen. Naapurin Sylvia kertoi jonain mennenä vuonna käyneensä kaupassa ja kauhistelleensa esillepanoa. “Sanoin niille, että mitä jos joku aivastaa tai yskii, sehän on todella epähygienistä!” Tosin niin kaikki muutkin elintarvikkeet ovat esillä tiskissä. Suklaata vain ei olla totuttu näkemään ilman paperia.

headeri blogi 3

Siinä niitä on. Suklaapaloja.

Tuoresuklaan valikoimissa juuri nyt eniten kiinnostaa tummasuklaa-mustaviinimarja ja karamelli-krokantti. Pistaasi taas on aina hyvää tumman suklaan kanssa. Toivoakseni niitä löytyy myös pikkupussukasta.

Ja kuinkas ollakaan. Kun saan otettua kuvat, puraistua palan valkosuklaisesta pistaasi-mantelipalasta, joka maistuu vahvasti sitruunalle, ei suklaa kiinnosta enää ollenkaan. Vika ei ole suklaan, vaan ylipäätään makean. Kaivan hapankorppulaatikon ja viistän päälle Gruyèreä. Ehkä blogin nimi pistäisi vaihtaa palaksi juustoa?

En resumen: Soy chapa. (Le cambié el formato a mi blog en la semana pasada, antes de que estaba seguro que si lo ni siquiera quiero. En eso se me perdió la foto de header y ya que el blog se llama “Un pedazo de chocolate”, tuve que ir a comprar una bolsita de chocolates para la nueva foto. También tuve que degustar un bonbón vienes. Y pensé seguir con cada uno de los chocolates arriba en la foto. Pero de pronto ya no quería nada dulce. Sino que empezé pensar en cambiar el nombre del blog: Un pezado de queso.)

Kurzgesagt: Es war nicht wirklich extra gemacht, diesen neuen Look vom Blog, sondern nur ein Plan für die Zukunft. Der Plan war nur plötzlich online und das Blog ohne Header. Deswegen musste ich zum Schoggiladen. Deswegen musste ich ein Wiener Konfekt degustieren. Deswegen wollte ich einen kleinen Stück von allen Sorten oben im Foto probieren. Deswegen dachte ich, Süsses nie mehr. Und deswegen mache jetzt Pläne für einen neuen Namen für mein Blog: Ein Stück Chäs.

Advertisements

Porkkanapiiras sveitsiläisittäin

Miten tässä käykään aina näin. Suunnitelmissa oli läjä kuvia mahtavista maisemista, patikkapoluilta ja keltaisilta niityiltä, järven kimmellystä ja raitista ilmaa (kyllä senkin saa kuvissa näkymään, jos oikein yrittää). Alun kankeudesta huolimatta pääsimme polulle, sää suosi – mutta puhelin unohtui autoon (tästä on jo tulossa blogin uusi teema: kaikki mitä unohdin). Eli ei kuvia. Ei reittisuunnitelmaa. Ei lounaspaikan nimeä.

porkkanakakku 7

Mietin pitäisikö jännittää, löydänkö palatessani penkiltä kännykkäni, jossa on puoli elämääni puolisuunniteltuna. Vai kenties jopa kiihdyyttää pieni paniikki ja maalailla mielikuvaa auton avoimista ovista, myllätystä takapaksista, varastetuista osasista (saako autosta nykyisin edes mitään irti?). Sitten totesin, että ei, ei kannata. Auto jäi Sveitsissä hyvin toimeentulevan hiljaisen kaupunginosan kadun varrelle. Ketään ei yksi kännykkä kiinnosta. Varsinkaan vanha. Ainakaan täällä. Toivottavasti. Eihän?!

Eikä kiinnostanutkaan. Siellä se oli penkillä, tulikuumana auringosta, mutta toimivana. Reittikin löytyi kylteistä, joten vahinkoa ei tapahtunut. Paitsi että postauksen kuvat jäi saamatta. Ja koska yleensä, jos en saa kirjoitettua liikkeestä, vaihdan siihen tarvittavaan energiaan. Tällä kertaa porkkanapiirakkaan.

 

porkkanakakku 1

Tästä se lähtee: piirakka pohja ja rahkaa päälle. Vähän erilainen rahkapiirakka.

Naapurin Sylvia puhui usein porkkanakakusta. Aluksi oletin sen olevan jotain makeaa, mutta piirakka olikin suolainen. Suhtauduin ajatukseen vähän turhan nuivasti. En osannut nähdä syytä, miksi paistaa taikinapohja porkkanaraasteella. Oli siinä kuulemma vähän muutakin.

Ensimmäistä pääsimme maistamaan jonain menneenä pääsiäisenä brunssilla alapihalla. Ja piiras todellakin oli jotain muuta kuin aineidensa summa. Herkullista, rapeapohjaista.

This slideshow requires JavaScript.

Sitten Sylvia ei enää jaksanut tehdä piirakkaa. Ja supermarketin lehdessä oli ohje, joka vaikutti samansuuntaiselta. Syntyi Bündnerfleisch-Rüebliwähe, porkkanapiirakka kuivakinkulla.

Pohjan päälle tulee rahkaa, raastettua porkkanaa, persiljaa ja sveitsiläistä kovaa, parmesaanin tyyppistä Sbrinz-juustoa. Pyysin juustokaupasta 3 ruokalusikallista valmiiksi raastettuna ja sain kauniin vihreän pussin lehmänkellolla varustettuna. Sbrinz on kuulemma aina sveitsiläisten lehmien maidosta valmistettua ja sitä väitetään yhdeksi Euroopan vanhimmista juustoista. Sbrinzin alkumuotoa valmistivat aikanaan näillä main keltit, siis paljon ennen ajanlaskua.

porkkanakakku 2

3 ruokalusikallista juustoa juustokaupasta.

Historialla maustetun piirakan päälle tulee paistamisen jälkeen vielä lisukkeeksi sveitsiläistä ilmakuivattua kinkkua. Ei varmaan pakollista, mutta antaa sille oman makunsa ja lisäproteiinia, jos ravinnon se puoli sattuu kiinnostamaan. Kylän apteekkarin mukaan myös oiva keino parantaa hemoglobiinia.

Piirakan kanssa tarjoilimme valkoviiniä. Toimii ilmankin.

Ei tullut Sylvian piirakkaa, mutta hyvä vaihtoehto omaan piirakkavalikoimaan. Kokeilun jälkeen saatan jonain kesäiltana auringonlaskun paikkeilla kutsua Sylvian testaamaan leipomustani. Kommenteista sitten lisää jossain tulevassa blogissa. Siis jos on jotain kerrottavaa.

porkkanakakku 6

Salaatti on vähän basic, mutta tuoretta.

En resumen: Mi vecina hacia un pastel de zanahoria riquísima y yo quería probar algo parecido. Tiene quark encima de la pasta, perejil y zanahoria rayada. Lo especial es que se le pone queso Sbrinz, uno de los quesos más antiguos de Europa. Se dice, que ya los celtas produjeron algún tipo de Sbrinz. Además, despues de hornear, se lo decora con jamón secado al aire – por su puesto, también suizo. Y les recomiendo; este pastel sabe más rico, que la suma de los ingredientes.

Kurzgesagt: Ich wollte eine Rüebliwähe machen, wie Sylvia, meine Nachbarin. Mein Rezept war eigentlich von der Zeitung, mit geriebenen Rüebli, Quark, Petersilie aber auch mit Sbrinz – einer von den ältesten Käsen des Europas, sagt man. Dazu noch nach dem backen, ein bisschen Bündnerfleisch. Nicht wie die Wähe von Sylvia, aber fein. En guete!

Henkkaritta ulkomailla eli pyöräretki Liechtensteiniin

Kelasin mielessä repun sisältöä: avaimet, puhelin, pähkinöitä, aurinkorasvaa, huulirasvaa, aurinkolasit. Olin suhteellisen ylpeä siitä, että tällä kertaa vesipullo oli täytetty ja myös mukana, eikä keittiön pöydällä. Puolivälissä matkaa kohti itäistä Sveitsiä, vai lieneekö koillista, joka tapauksessa, tajusin, että lompakko sen sijaan oli kotona. Lähdin liikkeelle ilman rappeniakaan (paikallinen sentti) ja sen lisäksi olin ilman henkkareita ja kohta rajan toisella puolen, vierailla mailla tietymättömillä. Hiukkasen déjà vu -olo; näin on tainnut käydä pari kertaa aiemminkin.

liechtenstein linna 1 p

Siellä se on: Liechtenstein.

Aldo lupasi kuitenkin piffata ruuat ja todistaa henkilöllisyyteni tarvittaessa. Silti oli hiukan orpo olo. En tahdo muista ottaa urheilullisiin aktiviteetteihin koskaan rahaa, koska salille lähden saman repun kera ja aina ilman lompakkoa.

liechtenstein kaupungintalo kai 3 p

Vaduzissa oli vilskettä. Pyöräilijöitä ja muita hampparoijia.

liechtenstein puusilta 2 p

Kanaalin toiselle puolen päästiin puusillan yli.

liechtenstein reitti

Rehevää. Ja vuoria.

Liechtensteinin ja Sveitsin eteläisen rajan paikkeilla jätettiin auto kylään, jonka nimeä kumpikaan ei pistänyt merkille. Toivoimme reitin järjestäjien painottaneen tiukkaa johdonmukaisuutta suunnittelussaan ja johdattavan meidät takaisin samaan pisteeseen. Tosin parkkialue oli reitin ulkopuolella.

Liechtenstein on niitä paikkoja, ettei sinne suuremmin ole asiaa. Pääkaupunki Vaduz on hetkessä nähty ja kultaharkot sekä suuremmat käteisvarat voi tallettaa Zürichissäkin pankkiin. Autolla olemme hurauttaneet ruhtinaskunnan läpi ja katsastaneet linnat ulkopuolelta. Tutustuimme silloin lounaalla vanhukseen, joka kertoi olevansa Chäser. Olimme sen verran noviiseja näillä main, että luulimme kyseessä olevan kaninkasvatuksen (jänis=Hase, juusto=Chäs (sv. saksa)). Ilmankos kommunikaatio vähän takkusi.

liechtenstein kukkaketo ja vuoret

Ach, niin kaunista.

Tänään ajoimme pyörillä Vaduzin paikkeilta pohjoiseen ja tarkastimme tilukset. Siistiä ja hiljaista oli. Kuin Sveitsiä, mutta erilaisin puistonpenkein ja rekkarikyltein. Eikä Sveitsin presidentillä ole linnaa vuoren kupeessa.

Vaduzin keskustassa meitä oli hämmentävä joukkue; kolme bussillista japanilaisia turisteja ja iso lauma pyöräilijöitä. Taidemuseo vaikutti uudelta ja mielenkiintoiselta. Näin myös kyltin, jonka mukaan eräs rakennus kuuluu Liechtensteinin yliopistolle. Siis ruhtinaskunnassa, jossa on vähemmän asukkaita kuin Kotkassa, on oma yliopisto.

liechtenstein sapuska

Fitnesslautanen kalkkunalla ja keskiaikainen ritarin varras.

Lounaan koittaessa en ollut enää ihan varma olimmeko jo palanneet Sveitsiin vai ajelimmeko yhä ruhtinaan mailla; lehmät ja pellot näyttivät samalta joka puolella. Mutta ei, ulkomaanmatka jatkui. Ruokaa tarjoilivat liechtenstanilaiset yhdistykset. Oman annokseni kokosi ja grillasi Liechtensteinin jodlauskerho.

sveitsiläinen linna 4 p

Kappas, taas löytyi linna.

werdenberg 5 p

Näitä katuja olisi ollut kiva kuljeskella ajan kanssa. Tässä kohtaa emme vielä tienneet mitään takana olevasta linnasta.

werdenberg järvi ja linna 8 p

Werdenburgin linna ja linnan järvi.

+25 ja vastatuuli oli oikeastaan aika mukava pyöräilykeli. Vuoret pysyivät etäisinä ohuen usvakerroksen takana. Siellä täällä eteen ilmestyi linna tai rauniot. Kylissä mummelit ja ukkelit vilkuttelivat oletettavasti vakkaripenkiltään ja puutarhoistaan. Olivat tulleet katsomaan viikonlopun showta, ohi ajavia pyöräilijöitä.

Reitti oli kevään ensimmäisiin sunnuntaiajeluihin juuri sopiva; nousua vähän ja lyhyesti. Yhteensä koko lenkistä kertyi noin 50 kilometriä.

Reissun idyllisin paussipaikka löytyi Werdenbergistä. Kaupungin linnan ympäristöä järvineen ja viiniviljelyksineen olisi ollut kiva käydä tutkimassa vähän tarkemmin, mutta jätimme sen toiseen kertaan ja keskityimme jätskiin veden äärellä. Richard Straussin oopperassa Ruusukalvajeeri on muuten prinsessa Marie Thérèse von Werdenberg. Lieneekö Strausskin joskus pyöräillyt näillä seuduilla.

werdenberg softis 7 p

Puoliksi syöty jäätelö. Softis, jos jotakuta kiinnostaa.

En resumen: Una vuelta en bici de Suiza a Liechtenstein: 49 km, al menos 4 castillos, una comida preparada por el club de jodel (no tengo ni idea como se escribe en español. Yodel?) de Liechtenstein, un heladito y muchos rayos de sol.

Kurzgesagt: Eine Velotour Schweiz-Liechtenstein: 49 km, wenigstens 4 Burgen, ein Mittagsessen gekocht vom Jodelclub Liechtenstein, eine Glac399e und vielen Sonnenstrahlen.

 

Ruisherkkuja ulkomaille

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Finland

Jos pitäisi miettiä yksi erittäin suomalainen maku, se olisi ruis. Ja vaikka tästä varmaankin leiskahtaa kipakka väittely, ruisleipä ei maistu missään niin kodilta, kuin Suomessa. Ei edes Sveitsissä, vaikka Wallisin ruisleipä hyvää sekin on.

Silloin tällöin rouskuttelen ikävääni Finn Crispejä, hapankorppuja, mutta puolet tavallista kapeampia. Hapankorput olivat lapsena aina leipäkorin aatelia. Niitä ilmestyi harvemmin näkkärin ja ruisleivän seuraksi. Himoitsin leipien happamuutta ja rakennetta. Päälle ei tarvittu kuin Floraa ja kaveriksi Aku Ankka.

taste of finland 1 laatikko p

Tässä niitä on! Laatikollinen ruisherkkuja!

Kun kuriiri toi Sveitsiin kotiovelle laatikollisen erilaisia mukavasti hampaissa rutisevia ruistuotteita, tajusin, etten tunne niistä kuin kaksi, ne perinteiset hapankorput ja Väinämöisen Palttoonnapit. Olen siis asunut ulkomailla niin kauan, että välissä on ehtinyt syntyä jo ainakin yhdeksän uutta ruisrouskua. Koska kevät leikki kesää, tehtiin kauniin illan kunniaksi ruisbileet.

taste of finland 10 rieskalautanen ylä p

Ruismaistiaisia kevätillassa.

Nopeassa improvisoinnissa huono puoli on se, että ajatus saattaa lentää hiukkasen eri rataa kuin toteutus ja niinhän siinä kävi, että päällysteiksi noudetut taimen-päärynät (lajike on saanut nimen kuvioistaan) ja Bünderfleisch, sveitsiläinen kuivakinkku, unohtuivat avattujen ruispussukoiden ja laatikoiden sivuun. Kattauksesta tuli siten juusto-kasvis -painotteinen.

taste of finland 3 eri tuotteet p

Nämä löytyvät Rye-paketista.

Ruissipsejä voisin napsia (ja napsinkin) ihan ilman mitään, mutta sipaus yrttijuustoa ja pikkutomaatti tai sipulin idut tuovat niille terävyyttä sekä mehukkuutta.

Hapankorpuille, sekä niille perinteisille että tummille, maltaisille, laitoin voimakasta sveitsiläistä (luonnollisesti) Gruyère-juustoa; eikä syntynyt minkäänlaista makujen taistoa, vaan toimiva kombinaatio. Arkena saattaisin laittaa päälle kurkkua, mutta tähän kattaukseen se tuntui liian tavanomaiselta.

taste of finland 9 kattaus laaja p

Suomimakuja Zürichinjärvellä

Paketista riittää isompaankin ruishimoon, kevään ja kesän juhliin tai retkievääksi. Rye-lahjalaatikossasa on viittä sorttia ruissipsejä, palttoonnappeja, rieskanäkkäreitä, kahdenlaisia hapankorppuja sekä ruislastuja.

Lautaset tyhjentyivät kolmeen henkeen jo ennen auringonlaskua. Raadin costaricalaisjäsen, vaikkakin vehnän ja maissin luvatusta maasta ja täysin valkoisen leivän syöjä, piti eniten tummasta hapankorpusta, koska se kuulemma muistutti hänen lempisuomalaisherkkuaan, saaristolaisleipää. Miinusta tuli palttoonnapeille kuminasta. Ei kuulu hänen lempimausteisiinsa.

taste of finland 11 ruislastulautanen ja käsi p

Oliko tässä juustossa Välimeren vai joitakin muita yrttejä? 

Loppuraati oli yhtä mieltä suosikeistaan: ykköseksi tulivat sourcream ja makea chili ruissipisit. Ensinnäkin siksi, että maut olivat uusia ja toisaalta ne istuivat kivasti perjantai-illan tunnelmaan. Myös jälkiuunilastut, jotka ovat jo ulkomuodoltaan hauskoja, minikokoisia leipäviipaleita, nousivat suosikkikategoriaan, eivätkä vaadi mitään täytettä, ehkä sipaisun levitettä. Niitä tavallisia hapankorppuja kukaan muistanut päivänselvyytenä edes mainita; nehän ovat luottoruistuotteita ja aina ykkösiä.

taste of finland 12 lähis p

Sipsiin mahtuu puolikas pikkutomaatti. Tai vaihtoehtoisesti vaikkapa yksi ravun pyrstö.

Jos tarjoaisin näitä vieraille, laittaisin valmiiksi vain muutamia, sillä kosteus pehmentää rukiin. Ja viereen erikseen päällysteet ja leipäset tai sipsit, mistä jokainen voisi itse rakentaa haluamansa kombinaation. Rukiiseen makuun istuisi tietysti myös lohi tai vaikka guacamole, vaikka jälkimmäinen perinteisesti maissin kaveri onkin.

taste of finland 12 lastut ja sipsit lähis

Sipulin idut olivat ärhäköitä maultaan, mutta piristivät tuorejuustoa.

Taste of Finland on helsinkiläinen yritys, joka panostaa suomalaisuuteen. Nettikaupasta voi tilata maailmalle yksittäisiä tuotteita tai valmiita paketteja, joko pelkkää makeaa (Blackbox on täynnä salmiakkia!), vain suolaista tai vanhoja tuttuja hernekeitosta Juhla Mokkaan koti-ikävää pehmentämään.

Saattaisin lähettää paketillisen Suomea lahjaksi Costa Rican perheellekin. Muikkuja tomaattikastikkeessa, salmiakkia ja paketti vaalea paahtoista kahvia – taattu extreme-kokemus keskiamerikkalaisille!

 

Taste of Finland tarjoaa muuten teille blogin lukijoille koodilla “PALASUKLAATA” 15% alennuksen verkkokauppansa tuotteista. Tarjous on voimassa toukokuun loppuun saakka.

taste of finland 10 rieskalautanen p

Siitä sitten vain, olkaa hyvä!

taste of finland 8 ruissipsit p

Kuitumäärältään lähes terveyssipseiksi luokiteltavia. Siis minusta.

En resumen: Les interesan chips o pansitos de centeno finlandeses?  Taste of Finland les ofrece a mis lectores internacionales un descuento de 15% de sus productos (el codigo es “PALASUKLAATA” en la tienda web).

Kurzgesagt: Hättest du interesse auf roggen Chips oder andere finnische köstlichkeiten? Roggen produkten schmecken übrigens sehr fein mit Gruyère! Taste of Finland bietet meinen Leser-n/-innen einen Rabatt von 15% im Webshop an mit dem Code “PALASUKLAATA”.

Sarjakuvafestarit eli mahtava tekosyy matkata Luzerniin

Keväällä iskee aina reissutarve ja onneksi on Luzernin sarjakuvafestivaali Fumetto; se tulee kuin tilauksesta oikeaan aikaan.

Heti näyttelyn ensimmäisestä salista löysin itseni. Siis jos olisin eläin. Tämä olisi ilmeeni:

fumetto 2 harmaa pupu

Urs Meilen Rabbit Portrait lähikuvassa

Varhaiskevään tukkoinen hellepäivä oli niistää mehut heti ensi kättelyssä, mutta onneksi kaupungissa on lähteitä ja kahviloita. Luzern tarjoaa festivaalille muutenkin hyvät kulissit. Yltiökauniiden maisemien vastakohtana on sarjakuvan rosoinen maailma.

fumetto 16 kuohut ja linna

Vihreä vesi alkaa janottaa.

Festivaalikeskuksessa pyörii aina paljon porukkaa, on apetta, välikahvia ja festivaalikamaa. Piirtäjät myyvät omia töitään ja oheistavaraa, merkkejä, kasseja, kortteja, koruja…Suomalaiset eivät olleet niin esillä kuin aiemmin, mutta Ville Rannan L’exilé du Kalevala näytti olevan hyllyssä.

 

fumetto 9 festivaalikamaa

Olis kassii, pussukkaa, paitaa, mitä sais olla?

fumetto 21 merchandice

….ja sit tietyst niit sarjakuvii, kuvii ja piirustuksii.

Koska olin valmistautunut Fumettoon surkeasti, kaikki oli yllätystä. Kuten se, että yksi sisäpiha esitteli latinalaisamerikkalaista sarjakuvaa. Vaikka meidän perhe on jotakuinkin 2/3 costaricalainen, emme tunteneet Edward Brendsin töitä ennakolta. Tai olleet ylipäätään koskaan kuulleet nimeä. Shame on us.

fumetto 10 volcan

fumetto 13 sisäpiha

Täl seinäl oli tämmösii juttui.

fumetto 11 lattarisarjakuva

“Tiedän, sanopa muuta, olet oikeassa, elämä on yksi absurdi  haava.” (En valitettavasti tiedä tämän piirtäjää)

fumetto 12 edward brenes cr

Costaricalaista tuotantoa

Satelliittinäyttelyt oli ripoteltu pitkin kaupunkia ja myös päänäyttelyiden perässä sai juosta kilometrikaupalla. Kellarimaisen varastotilan sisällä keskustan ulkopuolella oli ihana viilennellä ylikuumentuneita jalkoja. Eikä sarjakuvissakaan ollut mitään vikaa. Oikeastaan Miroslav Seculic-Strujan työt olivat päivän mielenkiintoisimpia.

fumetto 17 bunkkeri

Miroslav Seculic-Strujan tuotanto seinillä viileässä

Kellaritilasta jatkettiin vielä matkaa poispäin keskustasta, ohi eksoottisten vihannesmyymälöiden, pitkin likaisia katuja, kylttien mukaan kohti Baselia, rämppääntyneiden talojen viertä. Tähtäimessä “street art”. Kuumien kilometrien jälkeen, toiselta puolen rautatietä joen partaalta löytyi tämä:

fumetto 18 street art

Balz Bosshard tuli  tänne väripurkkeineen taatusti autolla. Tai ainakin pyörällä.

Ei oltu vaikuttuneita. Odotin ainakin kymmenien metrien katutaidetta, mutta että yksi työ. Ja taisi siinä vieressä oli joku pieni toinenkin. Tässä vaiheessa näin enää jäätelönkuvia silmissäni ja olin vähällä heittäytyä jokeen viilentymään.

fumetto 18 luzern linna ja muuri

Luzernin vanhaa muuria tornin ja Alpin kera. Torniin en vieläkään ehtinyt kiivetä. Vielä yhden kerran.

Psykologisesti mielenkiintoista, että vuorien katseleminen viilentää kiehuvaa oloa. En silti päässyt pakkomielteestäni saada jäätelöä, ennenkuin edessäni oli 2 suurta palloa keksillä ja ananaskirsikalla koristeltuna.

fumetto 20 luzern pilatus

Onhan Luzernista pakko laittaa jokunen turistikuva. Pilatus ja Sveitsin lippu ovat klassikot.

Iltasella luovimme aasialaisturistien ohi kohti illallista joen rannalle. Niin kuvittelimme. Kaikilla veden äärellä olevilla pöydillä oli varatut kyltit tai niissä istui jo porukkaa nauttimassa alku-illan drinkkejä. Oli turha yrittää etsiä kivaa ravintolaa hyvällä pöydällä, enää oli kyse vain pöydästä. Saimme ehkä sen viimeisen vapaan ja jäimme odottelemaan ruokaa. Söin korista kaikki leivät. Join veden. Kirjoittelin viestejä. Ihastelimme maisemaa. Kävimme läpi päivän annin. Väsyin. Olin todella nälkäinen. Epäilin valuvani tuolilta pöydän alle ja mietin olisiko se oikea tapa saada ruokaa. Maata voipuneena suu auki ja ripsiä heikosti räpytellen.

Tunnin päästä, sen jälkeen kun naapuripöydässä oli tilattu, syöty  kaksi eri ateriaa, maksettu ja poistuttu, saimme annoksemme. Parsarisotto ei ollut huonon näköinen, ollenkaan, mutta vahvisti säännön: älä koskaan tilaa mitään, mikä kotona on herkullista.

fumetto 21 illallinen

Koska aterioinnin yllä leijui ärtynyt musta pilvi, ravintolapäällikkö piffasi juomat. Ensi kerralla tilaan odotteluun pullon kalleinta viiniä. Ja otan kassiin omat alkusnäkit.

En resumen: Luzern en un día de primavera asoleado es muy bonito, un poco demasiado bonito. Por eso es un buen lugar para un festival de caricaturas. El paisaje, que parece a un escenario, se topa con el mundo áspero de comics. Y, por cierto, tenían esta vez también obras de dibujantes latinoamericanos, hasta de un tico, Edward Brends.

Kurzgesagt: Luzern im Frühling ist sehr schön, sogar ein bisschen zu schön. Und deswegen auch einen guten Ort für ein Comics Festival. Die kulissenhafte Landschaft trifft sich mit der karge Welt von den Comics. Und übrigens, dieses Mal gab es auch Werke von lateinamerikanischen Zeichnern, auch von einem costarricanern, Edward Brends.

Vaaterista suorin jaloin juhliin

Niin se on, että kun on fysiikka romuimmillaan, hyvää tekee laittaa kukkamekko päälle ja lähteä ihmisten ilmoille. Näin vakuutin itselleni. Ensimmäinen juhlakenkä jalassa levisin lattialle, toisen jälkeen olin juuri syntyneen kirahvin olotilassa, hutera ja vailla tukea.

p ja a 1 p

Testing, testing…

Koska kaupunki on junamatkan päässä ja sitä edeltävät ensin kotiportaat ylös katutasolle, vaativahko alamäki ja vielä vaativammat 100 porrasta kohti asemaa, kokeilin vakautta kotioven edustalla. Korko keinahteli leikkaamattoman ruohikon päällä, vaapuin puolelta toiselle. Mitä jos alamäessä hyytelön pidolla varustetut reiteni pettäisivät? Mitä jos en saisikaan jarrutettua? Mitä jos herrasmies vierelläni katselisi talitinttejä, eikä huomaisi, kun kiertyisin eteenpäin, rullaisin ihmispallona portaita alas, tien yli, aseman tunneliin ja -putuf- pysähtyisin seinällä olevaan mainostauluun?

p ja a 4 p

p ja a 5 p

p ja a 6 p

p ja a 7 p

Suljin silmäni hetkeksi, mielikuvaharjoittelin itseni pilatekseen, jossa en ollut käynyt viikkoihin, yritin paikallistaa syvät vatsalihakset ja kaiken mahdollisen kehoa koossa pitävän lihaksiston. Mietin kuinka toteuttaa juhlissa päivärytmiäni “yksi osa pystyssä, kaksi osaa vaaterissa”. Ilta-auringossa oli vain unohdettava kaikenlainen raihnaus ja lähdettävä eteenäpäin. Kai kavaljeeri kantaisi taksille. Tai ainakin tilaisi kottikärryt.

p ja a 8 p

Vauhdikas serenadi syntymäpäiväpariskunnalle, Annelle ja Pirmille

Juhlapaikalle pääsin köpöttävin askelin, joita mummelitkin olisivat ihmetelleet, mutta olinhan sentään yrittänyt peittää kalmankalpeutta sudilla ja ainakin yrittänyt ottaa asenteen, jolla kävellään hyväntuulisen leppoisasti kevätillassa kohti syntymäpäivää, ilman kiirettä, tietäen päämäärän olevan saavutettavissa ennen pitkää ja matkan olevan sitäkin tärkeämpi.

Zürichin upean Brockenhausin, kirpputorin, korttelin päädyssä Amboss Rampen ovella tajusin, että matkalla ei sittenkään ollut väliä, vaan päämäärällä. Paikka oli kuin venäläinen nukke, tilan takaa avautui toinen, kaikissa juhla, kepeä ilo ja musiikkia.

p ja a 10 p

p ja a 12 p

p ja a 13 p

p ja a 11 p

Baarin pöytiä pitelivät laatikot pulloineen; täällä myydään perinteistä zürichiläistä Amboss-olutta. Taaempana olevan teollisen hallimaista ruokasalia koristivat vanhat peilit, puhelimet, taulut, lamput, urkuharmooni. Ei mitään pompöösiä tai jäykkää; vain hurmaavaa ja sielukasta.

p ja a 14 p

Hehkeä sankaritar mustassa mekossaan ja sankari vaaleanpunaisen ruusun sävyisessä paidassaan olivat tuoneet mukanaan pari sataa vierasta, hyvää ruokaa ja reggae-bändin. Puolilta öin  isäntä viritteli juhlijoille yöpalaa, kinkkua, juustoja, hummusta, päärynäleipää ja hedelmiä. Ja minä ihmettelin kuinka olinkaan pysynyt pystyssä tanssilattialla. Ettei sentään olisi mennyt överiksi, sen yhden ja ainoan tanssitun biisin jälkeen pysyttelin baarijakkaralla ja pitelin kiinni tiskistä, etten olisi valunut liukkaan mekkoni kera lattialle.

p ja a 15 p

p ja a 16 p

Tanssilattialla oli vielä täyttä, kun astuimme hiljaiselle kadulle. Koskaan ennen en ole poistunut juhlista juusto molemmissa käsissä. Saimme lähtiäisiksi aimo kimpaleet kahdelta eri vuoristoalueelta, juhlien isännän mukaan aamupalalle.

Leppeässä yössä tajusin, ettei oloni ollutkaan enää niin hutera. Kevätflunssan lääkelistaan, heti inkiväärin, kurkuman ja hunajan jälkeen olisi listattava hyvät juhlat.

En resumen: Después de una gripe de primavera, lo que a uno finalmente cura, es una buena fiesta! Gracias Anne y Pirmin!

Kurzgesagt: Nach einer Frühlingsgrippe, was schliesslich heilt, ist eine gute Party! Danke Anne und Pirmin!

Taidekoulun satoa

Tervetuloa taidenäyttelyyn! Sveitsin joustava koulusysteemi, jota itse kylläkin pidän lähinnä monimutkaisena, on mahdollistanut sen, että nyt tiedän mitä graafisille aloille valmistava kurssi pitää sisällään. Ja että sellainenkin pitää käydä.

pfolionäyttely 14 p

Tytär on suuntautunut mm. luonto-objekteihin.

pfolio näyttely 3 p

Meillä tykätään ötököistä.

Kursseja on eri pituisia, riippuen siitä onko töissä, päätoiminen opiskelija vai onko tarkoitus ainoastaan kasata portfolio.

pfolio näyttely 1 pp

Tästä mennään kouluun.

portfolio näyttely 16 p

Töiden esittelyä.

Tällä puolentoista vuoden kurssilla olivat yhdessä yläkoulun päättäneet nuoret ja ammattia vaihtavat aikuiset. Läsnäolo tunneilla oli suhteellisen vapaata ja usein annettiin mahdollisuus omien töiden tekoon; missä niitä sitten halusikaan toteuttaa. Osa varmaan toteutti ihan jotain muuta. Esimerkiksi toiveitaan lepopäivästä kahvilassa kavereiden kanssa tai kotona viltin alla lepäillen.

pfolionäyttely 13 p

Valmiita portfolioita sai myös lehteillä.

pfolio näyttely 2 p

Kurssiin kuului myös parin viikon reissu Berliiniin hakemaan taidevaikutteita, haistelemaan elämää, kokemaan suurkaupungin tunnelmaa. Joku oli kasannut matkalla tehdyistä töistään painetun päiväkirjasen, muutamat keskittyivät biletyskulttuuriin ja toivat mukanaan laajan kokoelman sumuisia klubimuistoja. Ilmeinen kohokohta kaikin puolin.

pfolionäyttely 7 p

Luokka.

portfolio näyttely uetliberg

Koulun ympäristöä.

Taidekoulut tuppaavat olemaan keskellä teollisuusaluetta tai ainakin urbaanissa harmaudessa, niin tämäkin. Mutta ikkunasta on näkymä Zürichin kotivuorelle. Siis olisi, jos talojen takaa näkyisi. Ehkä ideana on se, että mitä karumpi ympäristö, sen varmemmin tulee luoneeksi eskapismiin soveltuvaa taidetta. Tai ainakin tarve käyttää värejä. Ainakin kontrasteja.

pfolionäyttely 10 p

pfolionäyttely 8 p

pfolionäyttely 11 p

 

Miten sitten tästä eteenpäin? Osa hankki oppisopimuskoulutuspaikan, jotkut hakivat korkeakouluihin, muutamat aloittavat portfoliokurssin uudelleen ja jatkavat paikkansa ja tyylinsä etsimistä. Kaikilla taskussa upeat portfoliot, paletillinen metodeja kuinka toteuttaa tulevia töitä sekä kassillinen sfäärejä avaavia taiteellisia näkemyksiä.

 

pfolionäyttely 9 p

Mielipiteiden vaihtoa koulusta ja töistä.

pfolionäyttely 6 p

En resumen: En Suiza para entrar en el mundo del arte, en muchos casos antes de los estudios universitarios o una prófesion gráfica, es necesario primero ir en un curso general de diferentes técnicas y hacer un portafolio. Las fotos son de la exposición final del curso en SKDZ. (Entre ellas, varias obras de mi hija).

Kurzgesagt: Hier gibt es Fotos von der Portfolioausstellung der SKDZ (auch einige Werke von meiner Tochter). Der Kurs vorbereitet die junge Talente für die Studien z.B. in einer Hochschule oder für eine Lehre.

Tapahtumatasaus

Jäin junasta pääseman maanalaiselle laiturille, samalle kuten aina. Kaikki tarvikkeet mukana, kirja, vihko, opetussuunnitelma. Lähdin oikealle, kävelin tovin, ehkä sittenkin väärä suunta, käännyin takaisin, harpoin junan viertä. Siis mistä juna oli tullut? Mihin suuntaan se oli menossa? Mihin minun piti mennä? Vieressä olevat portaat kutsuivat, kylttejä en sumuisessa päässäni edes tajunnut katsoa. Ylhäällä totesin olevani väärässä päässä asemaa. Sekin korjautuisi, kun vain kävelisi. Ja minähän kävelin, sumuineni, kaikkineni.

paasiainen koppa p (2)

Meille laskeutui yläkerrasta pääsiäiskori.

paasiainen munakori p

Tämäkin on pääsiäiskori.

Kävin pitämässä suomentunnin ja jälkeenpäin heräsin epäilemään, ettei lohkeavaa yskääni ja niistämistäni sittenkään tervehditty ilahtuneesti velvollisuudentuntoani ylistäen. Ajattelin Edith Södergrania ja muita runoilijoita sekä edesmennyttä naapuriani, jotka viettivät pitkiä aikoja keuhkoparantolassa. Ehkä minutkin pitäisi kärrätä alpille makailemaan viltin alle aurinkoon.

paasiainen tulen aaressa p

Lämmittelyä

paasiainen brunssi p

Pääsiäisen brunssia

Tallustin ratikkapysäkille penkille. Kylmänväreet tulivat tasaiseen tahtiin. Aivan viereen istahti pariskunta matkalaukkuineen, lentokentän tagien kera. “Tässä me nyt istutaan kuin vanha pariskunta,” mies tokaisi suomeksi. Väreet pitivät minua otteessaan, enkä jaksanut sanoa mitään. Ajatella kyllä. Hyvin maailmankansalaisilta näyttivät. Eivät vanhoilta, eivät nuorilta, vaan ihmisiltä, joilla on suunta.

paasiainen muna p

Mutta siellähän on muna.

Kotona kääriydyin huopaan ja annoin periksi kuumeelle. Pääsiäisestä tämä lähti. Perinteinen pihabrunssi sai sadetta ja kylmää, mutta onhan talossa pihalla takka, joka hohkaa kuumaa. Sain pöytään sen minkä halusin, sitruunakakun, yrttifocaccian, marinoituja katkarapuja ja keitettyjä kananmunia. Istuin kääriytyneenä paksuun talvitakkiin ja pitkät kalsarit jalkojen lämmikkeenä. Luonto nauroi ja lykkäsi kaksi päivää myöhemmin parikymmentä astetta lämmintä. Tautinen kehoni otti mallia ja nosti lämpötilat sekin.

Tänään tasailen oloa. Syön sitä sitruunakakkua, vaikken maista mitään ja katselen ikkunasta kevättä.

paasiainen eiertutchi p

Ennenkuin kananmuna syödään, sillä isketään vieruskaverin kananmunaa. Kun molemmat päät on murskana, on aika kuoria sisus esille.

En resumen: En el fin de semana tuvimos un buen brunch de pascua en el jardín en el frío – y hoy que ya por fín llegó la primavera, estoy en la cama con una gripe.

Kurzgesagt: Osterbrunch in der Kälte und Grippe mit schönem Wetter. Wunderbar.

 

Jospa perustaisin utopian Alpille

Sitä vain mietin, että kun Suomesta lähdettiin viime vuosisadalla vaikka minne ja perustettiin ihanneyhteisöjä, utopioita, mielessä parempi elämä ja oma Suomi kivemmissä olosuhteissa, niin ajattelin mikä ettei, voisinhan minäkin.

Tarkemmin ajateltuna esimerkiksi Argentiinan aarniometsä kuulostaa helpommalta paikalta, mutta koska sattumoisin olen jo Sveitsissä, niin eiköhän pysytä tämän maan mahdollisuuksien sisällä.

Silloin aikanaan pistettiin nyssäkkään kupariset kahvipannut ja muut tarve-esineet, tätä nykyä mukaan tuskin tarvitaan paljon. Onhan meillä ikeat ja suomalaistuotteita tarjoavat nettikaupat, niistä sitten vain kännykällä tilataan ainekset omaan pieneen kotimaahan keskellä vierasta valtiota.

keltainen puu oksat p

keltainen puun kukka p

Minun utopiassani saisi ihan suosiolla olla vuodenajat, ei siinä mitään. En kaipaa pelkkää lämpöä ja auringon porotusta, mutta en olisi pahoillani siitä, että kevään puhtoiset ja kirkkaat kukat loistaisivat koko ajan tasaisesti nurmellani. Siitä saisi voimaa ja arkipäivän estetiikkaa. Talvi on luonnollisesti toinen juttu, silloin maillani lepäisi paksu ja muheva kerros lunta.

Utopiani perustaisin Alpille, huolimatta olosuhteiden hankaluudesta. Ja koska se olisi utopia, se kuulostaisi ensin ihan mahtavalta ja toimivalta ja lopulta luultavasti hyytyisi omaan mahdottomuuteensa. Joka tapauksessa, Finopia syntyisi korkealle vuorten väliin jäävään katveeseen, siihen järven viereen. Pihapiiri olisi kuin suoraan Mauri Kunnaksen kirjasta, olisi tupa, aitta, sauna, tietenkin, ja ulkohuussi, kanoja tepastelelmassa ja aamiaisella tuoreita munia. Ehkä pyytäisin Maurin tekemään siitä myös kirjan, jonka itse kyllä kirjoittaisin, hän saisi piirtää kuvat.

Meitä utopialaisia olisi monensorttisia: it-alan osaajia, graafisen alan suunnittelijoita, itseänsä työllistäviä etätyöläisiä, jotka riipin raapin toisivat rahaa yhteisöön. Koska painottaisimme myös fyysistä työtä, meillä olisi pihalla lampaita ja vuohia, ne pitäisi ruokkia ja hoitaa ja käsityöläisinä työstäisimme villasta paitoja, huopaleluja, tossuja, koruja ja niitä myisimme laaksossa toreilla ja turuilla sekä turisteille, jotka patikkaretkillään tulisivat syömään tarjoamiamme korvapuusteja ja loimulohta. Ja tietenkin meiltä löytyisi B&B saunan kera. Siinä olisi puuhasteltavaa myös vieraille; jostain pitäisi riipiä saunaan puita, jyrkiltä vuorten rinteiltä.

primeli ulkona p

Me keittäisimme kahvia puuhellalla ja lukisimme iltaisin kirjoja tuvan lämmössä. Tai reippailisimme vuoren toiselle puolen, ylös ja alas, tekisimme pilates-liikkeitä, jotta keskivartalon pito olisi taattu, eikä kohtalokkaita horjahduksia, “ups, oho” tilanteita kävisi. Talvella nukkuisimme murmeleina paksujen untuvapeittojen alla ja laskisimme kelkalla tai suksilla alas laaksoon pikku-Heidin tapaan.

Siinäpä vasta elämää. Tosin tarkalleen ajateltuna, jotain tämänsuuntaista elän jo nyt. Kevätkukat ovat aukeamassa, illalla luen kirjaa (Paul Austerin New York -trilogiaa tällä hetkellä), parin korttelin päässä on vuohia ja kanoja (ei minun, mutta kuitenkin), korvapuusteja syntyy heti kun ostan hiivan ja vuorenkin kupeessa ollaan, vaikkei se oikeasti ole kuin kukkula. Enkä väitä tätä utopiaksi ja paremmaksi elämäksi. Ihan vain elämäksi.narsissit pEn resumen: Los finlandeses salieron en el siglo pasado a varios lugares en el mundo para vivir mejor en sus utopias finlandesas. En mi utopia viviría tal vez aquí en Suiza en un Alpe. Tendría una finca finlandesa, con ovejas y gallinas y por supuesto un laguito y sauna. Les ofrecería B&B, comida finlandesa, sweateres y productos de felpa a los turistas. Casi siempre habría flores de primavera, tan brillantes y bonitas. En el invierno dormiría como una marmota abajo de mi cobija de plumas y habría nieve hasta la mitad de las ventanas. De vez en cuando bajaría como Heidi o su abuelo con un trineo o esquies al valle. Así sería la vida en mi utopia. Y resulta que casi ya es así. Sólo me falta el sauna. Pero las flores de primavera están floreciendo, ovejas y gallinas hay cerca, no míos, pero en todo caso, y vivo a la par de algo, a la que llaman una montaña, aunque es un cerro. No es vida mejor que en algún otro lado. Sólo la vida.

Kurzgesagt: Die Finnen sind in 1900 zu verschiedenen Orten ausgewandert, in einer Finnische Utopie zu leben. Meine Utopie würde ich wahrscheinlich auf einer Alp gründen (weil ich schon in der Schweiz bin). Ich würde einen Bauernhof auf finnischer Art haben, mit Schafe und Hühner und natürlich einen kleinen See mit Sauna. Da würde ich für die Touristen B&B, finnische Zimtschnecken und vielleicht geräucherter Lachs, Produkte aus Schaafwolle offerieren. Im Winter unter dem Daunendecke schlafen, wie ein Murmeltier und weil es meterweise Schnee gäbe, ab und zu ins Tal wie Heidi (oder der Grossvater) mit einem Schlitten fahren. So wäre mein Leben. Und fast so ist es schon jetzt. Es fählt nur ein sauna. Aber die Frühlingsblumen sind am blühen, Schafe und Hühner gibts in der Nähe (nicht meine, aber trotzdem) und ich wohne neben etwas, das man einen Berg nennt, obwohl er eigentlich einen Hügel ist. Es ist nicht besseres Leben als irgendwo anders. Nur Leben.

 

 

 

Suomalainen Sveitsissä: Laura Missuray

Treffit Zürichin oopperatalossa kuulostaa elegantilta ajanvietolta, hiukkasen elitistisen kulturellilta. Mutta kun kaksi kotkalaista pääsee kanttiinissa kahvikupin ääreen, juttu lentää, siät ja miät sinkoilee ja on yhtä kotoisaa kuin kesäaamuna Kotkan torilla possokahvilla.

Oopperalaulaja Laura Missurayn (os. Jokipii) kanssa välipalatauolla on hänen tyttärensä Vilja (6 v.), joka värittelee kirjaa. Esikoulu oli peruttu tältä päivältä ja tyttö tulee mielellään mukaan seuraamaan äidin harjoituksia. Aamulla treenattiin Wagnerin Lentävää hollantilaista.

Zürichin Fällandenissa asuvaan perheeseen kuuluvat myös Edith (4 v.) ja unkarilainen puoliso Janos (laulaja/suntio).

laura missuray kahvilla p

Oopperalaulajan kotikolo töissä: pukuhuone ja oma peilipöytä.

Kuinka kauan olet ollut Sveitsissä ja miksi juuri tämä maa?

LAURA: Tultiin elokuussa 2010, vastanaineina. Me olimme menneet Kotkassa toukokuussa naimisiin, asuttiin Budapestissa ja kävimme häämatkalla Egyptissä. Vaihdoin vain kotona laukun ja tulin samantien Zürichiin koelauluun, kipeänä kuin koira.

Lähdin, koska Budpestissa asuessani olin valmiiksi lähempänä Keski-Euroopan pelipaikkoja. Suomesta työnhakuun lähteminen oli jo yksin taloudellisesti hankalampaa. Ykkössopraanojen paikkoja on tosi harvoin missään auki ja Zürichin oopperatalo on maineikas maailmalla. Ajattelin että ei se ota eikä anna, käyn kokeilemassa. Kaksi päivää henkitorven tulehduksessa kähisin ja ihme kyllä sain paikan. Oli aika kova paikka lentää takaisin Budapestiin ja sanoa tuoreelle aviomiehelle, et miä muutan nyt Zürichiin. Sen jälkeen oli aika haipakkaa; myytiin asunto ja elokuussa asuttiin jo täällä.

PALA SUKLAATA: Oliko sinulla mietittynä valmiiksi, että haluaisitko esimerkiksi Lontooseen, Milanoon tai Zürichiin…?

LAURA: Ei, ajattelin, että joskus päätyisin Saksaan. Koivukosken Jouko (Kotkan kaupunginorkesterin silloinen kapellimestari) sanoi aina, että lähde maailmalle, lähde pois isompiin ympyröihin. Ajattelin, että mikset siä tykkää minusta… Tais se kuitenkin tykätä. Jouko on ollut musiikillisen elämäni suurimpia kulmakiviä, omien vanhempieni lisäksi.

PALA SUKLAATA: Minua Jouko vain heitti musiikkiopiston orkesterissa tahtipuikolla.

LAURA: Ehkä se halusi sinustakin eroon.

(PALA SUKLAATA AJATTELEE: Taatusti soitin vain todella epätahdissa. Tai sitten unohduin unelmoimaan.)

LAURA: – Alunperin unelmani oli olla solisti jossain pienessä saksalaisessa talossa, tehdä operettia ja oopperaa. Aloitiin laulun opiskelun teini-ikäisenä; ammattia ei enää ole olemassa samanlaisena kuin silloin. Ei enää mennä pieniin taloihin ja lähdetä kehittymään pienistä rooleista isoihin ja olla 30 vuotta samassa paikassa. Solistitkin palkataan nykyään vain pariksi vuodeksi tai jopa pelkästään produktiokohtaisesti ja olet matkalaukun kanssa koko ajan jossain. En minäkään aloittanut laulunopiskelua toivoen, että saisin kuoropaikan jostain, vaan kaikki aloittavat sooloura mielessään. Mutta Zürichin oopperatalo on niin maineikas, on uskomattomia solisteja; kyllä paikka on lottovoitto. Puhumattakaan siitä, että tänä päivänä vakituinen työpaikka on arvokas, oli ala mikä tahansa. Ja mulle on aina ollut selvää että haluan perheen. Enkä osaa kuvitella elämää , jossa olisin erossa lapsista pitkiä aikoja, tai että he joutuisivat matkustamaan paljon mukanani kaupungista toiseen. Olin kuitenkin esiintynyt työkseni erilaisilla kokoonpanoilla melkein 15 vuotta ja kiertänyt kirkonkyliä kaikenmaailman keikoilla, eikä se riittänyt elannoksi.

Onko Sveitsi päätepiste vai haluaistko palata Suomeen tai kenties suunnata jonnekin toisaalle?

LAURA: En ole henkisesti ollenkaan valmis siihen että tämä olisi päätepiste. Mutta totuus on se, että minulla on eläkevirka. Ja myös minun miehelläni. Hän sai tänä vuonna, oltuaan seitsemän vuotta Sveitsissä, vakituisen paikan ja se on iso asia perheelle.

Minä en ole henkisesti vielä oikein kotiutunut Sveitsiin. Minulla on paljon perhettä ja läheisiä Kotkassa, joita kaipaan hirveästi. Ja sitten on paljon sellaisia kulttuurieroja, jotka on jokseenkin isoja. Mutta sitten isommassa mittakaavassa elämäni on täysin tätä oopperataloa ja kun on pienet lapset…Tämä työ vie ison osan elämästä, kun on kaksi vuoroa joka päivä, viisi tai kuusi kertaa viikossa. Toisaalta työ on aika samaa, teki sitä missä tahansa. Ehkä salaa toivon, että lapset lähtisivät myöhemmin Suomeen opiskelemaan ja itse voisin ehkä seurata tai muuttaa sinne sitten eläkkeellä. En tiedä, aika näyttää. Se on vähän sellaista rimpuilua.

PALA SUKLAATA: Niin, me olemme olleet Sveitsissä jo parikymmentä vuotta ”toistaiseksi”.

 LAURA: Minä asuin Budapestissä tätä ennen puolitoista vuotta ja silloin oli todella vaikeaa jättää Suomi. Enää en ole niin sidoksissa. Nyt kun kotipaikan on jättänyt kahdesti, niin kyllä minäkin voisin lähteä minne vain. Lasten ja sveitsiläisen koulujärjestelmän rankkuuden takia joskus katselen Kansallisoopperan sivuja, että olisiko paikkoja auki. Mutta toisaalta täytyy ajatella koko perhettä, mies joutuisi aloittamaan kaiken alusta koska ei puhu suomea. Ja kyllähän se koti sinne muodostuu missä se lähin perhe on.

Miten vietät arkesi?

LAURA: Mopon selässä matkalla oopperalle, näyttämöllä tai matkalla oopperalta kotiin ja sen jälkeen iltapäivällä leikkikentällä. Ja sitten illalla takaisin oopperalle ja kotiin kun kaikki jo nukkuu. Maanantaisin menen Saksaan kauppaan. Ennen käytiin koko perheen voimin samalla reissulla uimassa, mutta nyt kun tytöt ovat sidoksissa pakollisen päiväkotisysteemiin, se luksus on jäänyt pois.

laura missuray 2 p

Miten kotkalainen istuu Zürichiin? Entä suomalainen Sveitsiin?

LAURA: Kuorossa on 60 ihmistä eikä yksikään ole sveitsiläinen, joten eri kansallisuuksien tuntemukset ovat käyneet tutuiksi. Sen olen huomannut, että pohjoismaalaisena on helpompaa, kuin esim itäeurooppalaisena tai eteläeurooppalaisena tai saati sitten, jos jostain kauempaa.

Työyhteisöön oli tosi helppo sujahtaa sisälle. Työ yhdistää niin paljon ja kaikki ollaan ulkomaalaisen kengissä.

Me olemme aina asuneet samassa paikassa, kylä on pieni ja tykkään siitä. Mutta kyllä minä leikkikentällä ensimmäisinä vuosina katselin paikallisten, suljetun ringin, selkiä. Minulla on paljon hyviä ystäviä, silti vasta nyt on ystäväpiiriin tullut sveitsiläisiä. Suomalaisiin muuten suhtaudutaan yleensä positiivisesti. Se myös auttaa, että puhuin saksaa jo kun tulin.

Zürich on myös hyvän kokoinen paikka. Budapest on kaunis ja turistina ihana paikka, mutta me asuimme keskustassa ja se oli vähän liikaa. Zürichistä löytyy ison kaupungin hyvät puolet ja kuitenkin pienen ja intiimin kaupungin hyvät puolet. Zürichin tempo on minusta kiva, vaikka me maalla asummekin. 25 minuutissa ajaa vespalla kotiovelta oopperan ovelle.

laura missuray 6 p

Kolmen kärki Sveitsistä?

LAURA: -Luonto, se on aika mahtava. Ja on niin hauskaa, että kun astun ovesta ulos, edessä on kunnan ruohonleikkurit eli lampaat ja vuohet; siinä kunnantalon pihalla ne syövät ruohoa. Ihan mahtavaa. Luonnon arvostus on hienoa.

           –Thermalbadit. On ihanaa mennä kylpylään uimaan kun lapsiakaan ei palele. Se on sellainen meidän perheen yhteinen juttu.

          -Yleinen puhtaus. Budapest oli aika saastunut ja likainen. Alkuvuosina kaipasin hirveästi kaikkea Suomesta ja siellä oli muka kaikki paremmin, mutta nyt kun menen Suomeen, niin ensiksi iskee se likaisuus. Miksi roskia ei voi heittää kadun sijasta roskikseen? Ja miksi kauppakeskusten ja juna-asemien edustat ovat yleisiä käymälöitä? Sveitsissä kunnioitetaan ympäristöä. Yleinen siisteys on aika kivaa

 

Perhe Missuray p

Laura, Janos, Vilja ja Edith

Kaipaatko jotain Suomesta?

LAURA: Läheiset ihmiset on itsestäänselvyys, mutta jos jätetään se sivuun, niin kaipaan sosiaaliturvaa, johon lasken kuuluvaksi lääkärit, terveydenhoitopalvelut, koulusysteemin ja  päivähoidon. Jos mies ei olisi ollut niin paljon kotona, en tiedä miten olisimme selvinneet. Äitysloma 16 vk ja sen jälkeen 2 kertaa päivässä töihin. Aika vaikea olisi ollut jättää lapsia nelikuisena hoitoon kymmeneksi tunniksi ja se maksaa 3000 frangia (n. 2 500 euroa) kuussa. Kyse ei ole edes laadusta vaan päivähoidon puutteesta.

Sitten jos voisin, siirtäisin meren tänne. Se on yksi asia, minkä takia en voisi ajatella Sveitsiä  lopullisena asuinpaikkana. Kaipaan merta aivan hirveästi. Sillä on oma sielu. Joka päivä eri väri, eri tuoksu… Ahdistun sisämaassa. Vuoret täällä ovat ihania katsella, ne tekevät vaikutuksen aina kunhan sumulta näyttäytyvät, mutta mutta… Zürichinjärvi ei vaan ole meri, vaikka paikalliset siellä käyvätkin purjehtimassa.

PALA SUKLAATA: Minulle kyllä riittää, että se lätäkkö on tuossa.

LAURA: Joo, siä sen sanoit, se on lätäkkö, kotkalainen sanoo juuri noin, saimaalainen ei! Ja sitten vielä kaipaan saunakulttuuria. Jokaisessa talossa pitäisi olla sauna ja siellä pitäisi olla lupa heittää löytyä

  ♠    ♣   ♦

Kuvat  ensimmäistä lukuunottamatta Lauran omasta albumista ja teoksista Macbeth, Mahogonnyn nousu ja tuho, Medee, Naamiohuvit, Parcifal, Glitter and be gay

Sarjan edellisissä osissa esiteltiin: Riika Östberg ja Marika Rosenius

 ♠    ♣   ♦

En resumen: Sigue la serie de los finlandeses en Suiza: fui a tomar un cafecito en la opera de Zurich con la cantante finlandesa Laura Missuray. Y cuando dos mujeres de Kotka se topan, se siente como en casa. Lo que más le gusta a Laura en Suiza es, por su puesto, es la naturaleza, pero también las aguas termales (para un finlandés un lujo) y la limpieza general por todo lado. Lo que le hace falta de Finlandia es el seguro social, en lo que cuenta el sistema de salud, de educación y el cuidado al niño que es barato y garantizado para todos.

Kurzgesagt: In der Serie den “Finnen in der Schweiz”, habe ich die Opersängerin Laura Missuray zum Kaffee getroffen. Und wenn zwei Frauen aus Kotka am Tisch sitzen, fühlt es wie zu Hause und es wird viel geschwätzt. Laura gefällt es die Natur (klar!) in der Schweiz, aber auch die Thermalbads (für ein Finne luxus) und die allgemeine Sauberkeit (seltenheit in der Welt), die hier geschätzt wird. Was Sie vermisst ist die finnische Gesundheitssystem, Schule und Kinderbetreuung, günstig und allen garantiert.

 

%d bloggers like this: