Advertisements

Keittiössä tapahtuu: luomuhuulirasvaa ripauksella poron tuoksua ja mökkinaisten hikeä

huulirasva 2 öljyt

Öljymäisiä aineksia projektiin.

 

Lapin kuumuudessa ehdimme puuhastella kaikennäköistä, kuten luonnonkosmetiikkaa. Huuliin levitettävät tuotteet päätyvät osittain suuhun ja sitä myöten elimistöön, joten luomuaineksista tehty huulirasva kuulosti mainiolta.

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, etten itse tehnyt projektissa muuta kuin ihmettelin ja kuvasin. Virallisena dokumentoijana yritin syöksyä kameran kanssa useamman kokin väliin, sivuun, tavoittaa kuvakulmaa yläpuolelta, polttamatta itseäni ja aiheuttamatta vaaratilanteita.

huulirasva 7 putkilot

Putkilot, jotka olisi täytettävä.

Täällä sitä sulateltiin hämäräperäisiä aineita, keiteltiin ja hämmennettiin, keskellä kangasmetsää ja jänkän vieressä. Puuttuivat vain luonnon yrtit ja Lapinnoita-myytti olisi herännyt tuvassa henkiin.

Keittiön ilme oli kädenkäänteessä muuttunut laboratoriomaiseksi. Valmiissa tuotepaketissa oli kaikki aineet ja teko-ohjeet. Karite- ja kaakaovoi näyttivät muruiselta pastalta, mehiläisvaha kellertäviltä linsseiltä.

huulirasva 3 välineet

Laitetaanko tähän poron sydän? Metsästäjän kynsi? Kenties jäkälän DNA:ta?

 

Jos kuvaa vesihauteessa sulavaa mehiläisvahaa tai mitä tahansa höyryävää, kannattaa ottaa huomioon, että vesihöyry a)polttaa b)sumentaa linssin. Aika monta kertaa jouduin vetäytymään takaisin, kuivaamaan linssin ja aloittamaan alusta lähestymisen kohti kuvauskohdetta.

huulirasva 5 höyrytys 2

Kokki hämmentää vauhdilla, jotteivät vahalinssit paakkuuntuisi.

 

Saman huomasi pääkokki, joka sukkelasti etsi itselleen lämpöä torjuvan hanskan kokeiltuaan hommaa ensin paljain käsin ja todettuaan, ettei pannulapusta ole mihinkään. Projekti ei ollut pitkäkestoinen, eikä periaatteessa vaikea, siitä vain sulattaa ainekset, sekoittaa aromaattista öljyä mauksi ja tuoksuksi ja valmista tuli. Ongelmaksi kuitenkin koitui se, että rasva on nestemäisenä todella kuumaa, kylmetessään eli kaadettaessa jähmettyy nopeasti ja siksi hommaan tarvitaan useampi käsipari sekä ripeää toimintaa.

huulirasva 6 öljyä sekaan kaksi kokkia

Hämmentää, hämmentää ja joukkoon eteerisiä öljyjä.

 

huulirasva 8 putkitus

Mustakäsi, tavallinen käsi ja varakäsi, kaikki tarvittiin putkitusvaiheessa.

 

Rasvat saatiin kuitenkin putkiloihin ja putkilot jäähtymään ilman kaatumisia ja katastrofeja. Makuna oli kesähelteeseen sopivasti valittu mansikka. Epäilin, että joku saattaisi erehtyä puraisemaan pötköstä palan, koska luonnonkosmetiikkaahan pitäisi voida syödä. Tämä huulirasva tuskin kuitenkaan päätyy karkinkorvikkeeksi, maku oli sen verran kitkerä. Mutta rasva tuntuu hyvältä huulilla, ei sisällä lisäaineita ja tuoksuu herkulliselta.

huulirasva 10 valmiit putelit

Siinä ne nyt sitten on ja odottavat jäähtymistä.

En tiedä kuinka monta huulirasvaa yleensä tavallinen ihminen vuodessa kulutettaa, mutta vaikka olisi hyvinkin rohtuneet huulet, tämä paketillinen on liikaa. Yhdestä annoksesta riittää siis kavereillekin ja voihan niitä jakaa vaikka pikkujoululahjoina. Sillä talvi ja kuivien huulien aika tulee – ennen pitkää.

huulirasva 12 rasvametsä 2

Saanko esitellä: luomuhuulihoide Ivalon metsistä, ripauksella poron tuoksua ja mökkinaisten hikeä.

En resumen: En Laponia hicimos cremas orgánicos de labios. Salió bien: nadie se quemó y en el final la mayoría de los ingredientes estában adentro de los tubitos. Además tenémos ahora crema de labios para todo el año.

Kurzgesagt: Wir haben organische Lippenpflege in Lappland gemacht. Es ist super gegangen: niemand hat sich verbrannt und die meisten Zutaten waren zum Schluss drin in den Röhrchen. Dazu haben wir jetzt Lippencreme für das ganze Jahr.

 

Advertisements

Napapiirin pohjoispuolella: Karhunpesäkivi ja Kiilopää

karhunpesäkivi 6 kivi p

Taifoni. Kukapa uskoisi.

-Kävinpä rapautumisonkalossa.

-Ai missä?

-Hiidenkirnun kaltaisessa tafonissa.

-Siis…avaisitko tota vähän?

-No, kivenkolossa.

Se ei kyllä ollut mikä tahansa kivenkolo, vaan maailman ainoa jääkauden aikana siirtynyt ontto lohkare. Ainakin näin väitetään.

karhunpesäkivi 1 p

Sisäänmenoaukko oli tiukka, ulostulo piirun verran vaativampi. Sen verran mutainen myös, että kyselin huolestuneena lounaspaikan pukeutumisetikettiä. Jouduin nimittäin liukumaan istualtani, osittain pitkälläni kiven alta pois. Reppu selässä ei kannata yrittää, sillä kantamuksesta pääsee helpommin eroon pysytyssä, kuin ahtaassa aukossa maaten.

This slideshow requires JavaScript.

Kiven sisällä näytti siltä, miltä kuvittelen kuun pinnan olevan. Onteloiselta, Emmentalia muistuttavalta. Luola oli niin suuri, että isokin ihminen mahtuu mainiosti seisomaan.

Legendan mukaan mies etsi suojaa ja luikahti luolaan. Aamulla hän heräsi, karhu vieressään. Siitä paikan nimi. Epäilen kyllä sen alkuperää, sillä luolan aukko ei vaikuta karhun kokoiselta. Voihan tietysti kyseessä olla ollut pieni karhu tai kenties karhut ovat notkeampia ja kissamaisempia kuin olen ymmärtänyt.

karhunpesäkivi 5 maisema p

Karhunpesäkiveltä jatkui vielä portaat ylemmäs, mistä voi luoda katseen kohti Inarijärveä ja tuota pientä vesistöä, jonka nimeä en tiedä. Järviä enemmän ihailin mittaamatonta vehreyttä, jota jatkuu äärettömiin. Sateen jälkeen tuoksui neulasille, vähän sienelle ja polulla mustikanvarvuissa roikkui keräämättömiä marjoja.

karhunpesäkivi 4 kanto ja sammal p

Sammal kukki.

 

karhunpesäkivi 15 lounasravintola

Lounas näköalalla.

 

Uroteon jälkeen täytyy tietty syödä. Ja koska Sveitsissä hyvät näkymät tarkoittavat lähes aina vaatimatonta ruokaa, en odottanut suuria Wilderness Hotelli Inariltakaan. Valtavat ikkunat avautuvat suoraan Inari-järvelle. Tällä on tajuttu moderni tyylikkyys, jopa kliseet on osattu laittaa esille raikkaasti, myös ruokalistassa.

Olin hervottoman nälän kera liikkeellä ja halusin testata nyhtökauraburgeria. Sveitsissä quornit ja muut ovat ruokavaliossa vanhoja tuttuja, mutta nyhtökauraa olin päässyt vain kerran maistamaan. Annos oli herkullinen, salaatti siemennäkkärillä samoin, lisäpisteitä täydellisestä tuoreudesta.

karhunpesäkivi 7 lounas salaatti

Aluksi salaattia, marinoitua sipulia ja siemennäkkäriä.

karhunpesäkivi 8 lounas nyhtöburgeri p

Nyhtökauraburgeri ja tietty perunoita. Kuvasta voi tulkita nälän, kuva on räpsäisty sen enempää tarjoomuksia asettelematta.

 

Karhunpesäkivi löytyi Ivalosta pohjoiseen. Ivalosta etelään taas Kiilopää. Vajaa tunti ja tunturissa oltiin. Ei mikään varsinainen erävaellus, mutta jokaiselle tasolle sopiva näköalapaikka erämaahan. Sveitsiläisestä näkökulmasta vuori saattoi olla hilpeänhauska termi Kiilopään yhteydessä, mutta näitä metsiä, vihreän ja sinisen sävyjä, pehmeästi kumpuilevaa karua maastoa ylhäältä katsellessa vakavoituu keskieurooppalainenkin. Ei ole vertailukohtaa.

karhunpesäkivi 9 kiilopää

Taustalla kumottaa Kiilopää. Tässä ei erätaitoja tarvita, huipulle vie selkeä polku levähdyspaikoin.

karhunpesäkivi 11 kiilopää 3

Puurajalla.

karhunpesäkivi 10 kiilopää 2 p

Meiän porukka.

 

Sinisenä kumpuilevat Nattastunturit olivat terävämpikärkisempiä kuin muut maiseman kohoumat. Perheen costaricalainen näkisi niissä tulivuoriainesta. Paikalliset taas nuoren naisen rinnat; yhdenmukaisuus oli kyllä havaittavissa.

 

karhunpesäkivi 13 kiilopää 5 nattaset

Nattaset.

 

Istuimme huipulla aimo tovin. Katseltiin ja hengitettiin luontoa. Olisin halunnut ottaa teltan, evästä ja kadota tunturin taa. Mennä jonnekin kauas ja pitkälle. Muistutin itselleni, että sinne kyllä pääsinkin, tosin lentokoneella. Zürichiin. Oli suomi-kurssien viimeinen päivä.

karhunpesäkivi 14 kiilopää mie

Yksin huipulla. Tämä on hämäystä, oikeasti porukkaa oli reilusti.

karhunpesäkivi kiilopää 5 huippu

Huipun huippu. Tai muinainen hauta.

En resumen: Cerca de Ivalo, en muy norte de Finlandia, hay también lugares, donde hacer unos paseitos cortos. Norte de Ivalo queda una cueva del oso, una piedra donde uno puede meterse; la salida es más complicado. Al lado sur Kiilopää, una montaña finlandesa, que se puede subir en menos de una hora, pero ofrece un paisaje de más de 50 kilómetros de puro páramo y bosque laponés.

Kurzgesagt: In der Nähe von Ivalo (Lappland, Finnland), gibt es natürlich lange Strecken zum Wandern, aber auch kürzere Ausflugsmöglichkeiten. Nördlich findet sich Bärenhöhlenstein, wo man hinein kann, aber rauskommen komplizierter ist. Südlich kann man auf Kiilopää in weniger als eine Stunde – mit unendliche Aussicht in die Wildnis.

 

 

 

 

 

 

Suomi-kurssi Lapissa

 

kurssi 1 kuksat

Taikajuomaa. Saksa kääntyy suomeksi.

 

Hiukan pöllämystyneinä kippaamme kuksasta Annen tehtailemaa taikajuomaa. Magiikka on siinä, että se vaihtaa kielen suomeen. Tai niin ainakin on tarkoitus. Viikon ajan suomea saksaa äidinkielenään puhuville, joka päivä oppitunti, vaihtelevia suomalaiseen kesään istuvia tekemisiä, sinivalkoista sapuskaa ja kulissit, joista etelämmässä asuvat saavat vain uneksia, keski-eurooppalaisista puhumattakaan.

 

 

kurssi 2 maisema

Tätä aavaa maisemaa!

 

kurssi 15 luokka

Luokkahuone valmiina opetukseen. Vain oppilaat puuttuvat. Ovat luultavasti uimassa.

 

kurssi 6 leirilaisia ja muita illallisella

Iltapalaa ilta-auringossa. Huom, kukaan ei läiski hyttysiä.

 

Muutama tunti Ivalossa ja porolaskuri raksuttaa kymmenen kohdalla. Isäntäpariskunta Anne ja Pirmin ovat asettaneet asumuksensa rinteeseen, josta näkyy kaksi järveä ja hehtaareittain metsää. Tilusten tarkastuksessa selviää, että lähimailla liikkuu karhu, joka on kuorinut useita mäntyjä vaalean kellertäviksi ja jättänyt kyntensä jäljet runkoon. Tieto herättää hermostunutta naurua. Rauhoitumme, kun kuulemme, ettei kukaan yleensä näe otsoa, vaan se menee omia menojaan.

Ahmoja emme edes osaisi arastella. -Ai täällä on niitä? Sekin on peto, käy porojen kimppuun, eikä edes välitä syödä saalistaan. Mitä jos lenkillä näytän ahman silmään sarvettomalta porolta, mietin. Lopulta käyn Lapin helleaallossa muutoinkin vain kerran juoksemassa. En näe yhtään nelijalkaista eläintä. Lömpsyttelen todennäköisesti niin kuuluvasti, että otukset kaikkoavat edeltäni. Tiellä höyryävät tuoreet poron papanat. Niissä istuu kärpäsiä.

 

kurssi 16 kotiporo 2

Poro oli seinustalla varjossa lepäämässä ja häiriintyi meidän saapumisesta.

 

kurssi 5 poro pihalla

Tämä taas jolkotteli autotallin ja talon välistä, meistä piittaamatta.

 

Kunnon eräleirillä on tietenkin tiipii. Kurssilaiset ja Pirmin pystyttävät seipäät ja virittävät kankaan sen päälle. Ilta-auringossa ja lämpötilan keikkuessa kolmenkympin tienoilla sytytämme sen tulisijassa ensimmäistä kertaa pienen nuotion. Savu kohoaa yläosassa olevasta aukosta taivaalle, aivan kuten on tarkoitus.

 

kurssi 12 tiipiissa tulet

Ensimmäisellä savukiehkuralla tiipii on otettu virallisesti käyttöön.

 

kurssi 12 tiipiin ovesta nakyma

Tiipiistä avautuvat näkymät.

 

Olen aina puhunut etelän ihmisen tapaan lakoista, mutta pohjoisessa yritän ottaa aktiiviseen sanavarastooni hillan. Lapin hillasuo helteellä kuulostaa paukamilta, hikoilulta, ärtymykseltä, kaatuneelta ämpäriltä ja ärräpäiltä. Uhmaamme kaikkea sitä ja lähdemme kumisaappaat lonksuen suopursujen sekaan, reidet ja käsivarret paljaina. Pääseehän sitä pois, jos tulee tarve, ajattelemme. Paarmat pyörivät ympärillä, hyttysiä ei missään. Ei koko aikana Lapissa. Selvisin koko parin viikon reissusta muutamalla hyttysen syömällä. Paarmat ovat toinen juttu, syömiä kertyy parikymmentä, paarmalajien koko kirjo. Suurimman osan paukamista saan puolustuskyvyttömänä meloessa.

 

kurssi 17 hilla

Lakkahan se siinä. Tai hilla. Tai suomuurain. Miten vain.

 

kurssi 11 hillassa

Saalista kertyy. Ja huomatkaa, paljaat sääret, joita ei peitä hyttysmatto.

 

Hillasuolla käynti tuo uutta väriä aamupuuroon. Marjojen omalaatuinen suon ryydittämä maku, jossa on hiukkasen suopursua, kenties sammalta ja vähän seisovan veden vaikutusta, tuntuu uppoavan leiriläisiin. Ainakin marjat syödään mukisematta. Koska niiden arvoa ylistetään ja onhan marjankeruu sekä saaliin syönti tärkeä osa suomalaista tapakulttuuria.

 

kurssi 14 aamupala

Aamupala. Lapin koristeilla.

 

Vaihdamme päiväksi toisen järven rannalle. Täälläkään ei ole ketään. Ei mökin mökkiä, ei kalastajia, ei porukkaa uimassa. Vain me, mäntyjä, kivikkoa, kutsuvaa vettä ja törkeästi paarmoja. Mukaan otetaan puhallettava kanootti, jolla kurssilaiset pääsevät laskemaan verkot ja melomaan rantoja tutkien. Paistamme makkaraa, samoilemme, syöksymme aina uudelleen veteen vilvoittelemaan. Vesi on kirkasta ja melkein lämmintä. Meitä tulee katsomaan otus, joka pikasella vilkaisulla vaikuttaa kimalaiselta, mutta onkin kuoriainen. Pelaamme mölkkyä, kunnes on taas liian kuuma. Makkarat paistuvat. Pannukahvin kanssa on pullaa. Muutama vetäytyy kangasmaastoon torkuille, joku kuvailee kivellä istuen. Järvivesi kimmeltää.

 

kurssi 7 kamat puussa

Löysin kamppeilleni naulakon.

 

kurssi 8 kanoottiretki

Siel hyö menee. Verkot on laskettu.

 

kurssi 10 otokka

Tapaaminen. Aivan uusi ötökkälaji meille.

 

 

kurssi 9 pulla ja kuksa

Päiväkahvit luonnossa.

 

Kurssi on shokkiannos kulttuuria, tapoja ja kieltä. Ja kun siihen lisätään hernekeitto, muikku- ja lanttukukko, poronkäristys, kaalilaatikko, itse kalastettu paistettu kala, kaalikääryleet ja leipäjuusto on viikon jälkeen taatusti pidemmällä suomalaisuudessa kuin pohjoiseen tullessa.

Ivalon korkeudella olen itsekin tuntosarvet pystyssä; mitä tämä on? Tuttua vai vierasta? Tunnistan kesän tuoksuja, mäntymetsän, vanamot, saunan ja veteen pulahduksen, kaalikääryleen tuoksun. Ja mietin kuinka pohjoisessa olenkaan, tunnen konkreettisesti olevani Norjan, Ruotsin ja Venäjän välissä. Kuinka kummallista on se, että porot tulevat aamiaispöydän viereen syömään ruohotupsuja, miten matalia tunturit ovat ja kuinka silti hikoilen huipulle päästessäni, miten koivusta onkaan monta eri versiota, mitä pohjoisemmassa sitä pienempiä ja kitukasvuisempia.

 

kurssi 19 ope

Opettajakin saa käydä uimassa. Välillä myös soutelemassa. Virallisesti tarkastamassa sinilevätilateen, todellisuudessa nauttimassa järvituulesta ja hiljaisuudesta.

 

kurssi 20 ahvenet

Ahvenet saunapalaksi. Koukkuteknisistä syistä muutama kala menetti päänsä ennen aikojaan.

 

Unen lomassa käyn joka yötön yö katsomassa valoisaa taivasta.  22.7 aurinko käväisee ensimmäisen kerran horisontin alapuolella ja yö alkaa syödä päivää suurin haukkauksin. Parissa päivässä se on jo tuntien mittainen.

 

kurssi 17 uimapaikka

Tämä lienee puolen yön paikkeilla. Uimaranta. Zoomailin niin innoissani, että kompuroin ja olin erittäin lähellä pudottaa kameran kalanruuaksi.

 

kurssi 18 illan kajo

Vielä aurinko ei laske, mutta läheltä pitää.

En resumen: En el curso de finlandés en Ivalo, Laponia, el idióma se cambia después de tomar un trago de la bebida mágica. Durante una semana sólo se habla finlandés. Además pescamos, comemos comidas tradicionales, nadamos, vamos a sauna, hacemos paseítos en el bosque, recogemos bayas, saludamos a los renos, conocemos cultura laponesa y por su puesto, nos divertimos!

Kurzgesagt: Nach dem Zaubertrank, sprechen alle unsere Kursteilnehmer Finnisch, wenigstens während eine Woche in Ivalo, Lappland. Wir fischen, saunieren, schwimmen, essen traditionelle finnische Gerichte, zählen Rentiere, pflücken Beeren, wandern und klar, haben Spass!

Lapin tunturissa

lemmenjoki 1 joenkielinen tunturi p

Siellä se häämöttää, ihka aito tunturi.

Lapissa kasvaa itsetuntemus, se on tullut näinä päivinä selväksi. Tajusin olevani perinpohjainen tunturinoviisi, kliseineen kaikkineen. Kuvittelin vielä äskettäin, että Lappi alkaa Kuusamosta, jänkä on tundraa ja tunturit helppo nakki. Yliarvioin tunturipäivän hyttystilanteen ja aliarvioin paarmat.

Lapin raikas ilma saa myös ajattelemaan hyödyllisiä asioita. Oivalsin nimittäin anagrammin: Lappi ja Alppi muodostuvat samoista kirjaimista. Maan kohoumia molemmissa. Yhdessä pehmeälinjaista kaarevaa, toisessa terävää ja jyrkkää.

Uskoin olevani supertreenattu näille kukkuloille. Lihakset ovat tottuneet jyrkkään menoon, silti kivisen polun patikointi 30 asteessa paarmojen surratessa ympärillä toi jälkilöylyinä ihan uudenlaisia tuntemuksia. Mielenkiinnolla lähdin tallaamaan Joenkieliselle Lemmenjoen kansallispuistossa ja aika mehuttomana tulin takaisin.

lemmenjoki 2 laaja maisema tunturin ymparisto p

Lääniä riittää tarvottavaksi.

lemmenjoki 3 kyltti huipulla p

Joenkielisen huipulla. Ei ruuhkaa, muttei yksinäistäkään.

 

Huipulta näkyi niin kauas, etten edes osaa sanoa. Joka suuntaan. Yhtäällä kumpuili enemmän, se oli varmaankin Norjaa. Olisin voinut tarkistaa sen komppassista, mutta siinä vaiheessa halusin vain keskittyä eväisiin. Maisema oli sinisen vihreää, karua. Kuukkeli siellä, toinen täällä. Ei lumihuippuja missään ja silti niin ankaraa, jylhää todellisuutta.

lemmenjoki 4 tyypit tauolla huipulla p

Tauko.

 

Evästauolla oli aika hiljaista porukkaa. Laastaroitiin kantapäitä, annettiin hien kuivua tuulessa. Pillimehu maistui lapsuudelta ja auringossa nestemäiseksi muuttunut suklaa piti nuolla paperista irti.

 

lemmenjoki 5 evaat p

Retkievästä. Pillimehu, suklaatia, sämppy, kananmuna ja bansku.

lemmenjoki 6 kivitornit huippu p

Paussi herättää ihmisessä luovuuden.

 

Joenkieliselläkin rakennellaan kivistä patsaita. Niitä näkyy myös Alpeilla. Luonto oli hiljaa. Yhtään elävää poroa ei tällä reitillä näkynyt. Yksi ehkä ahman raatelema makasi raatona koivujen ja mäntyjen keskellä. Papanoita, sekä hirven että poron, oli ripoteltuna koko matkalle.

 

lemmenjoki 7 lemmenjoki laaja p

Siellä siintää Lemmenjoki. Vaskooleja ei tullut tällä kerralla mukaan.

lemmenjoki 8 lampi p

Nämä värit!

 

Patikkaporukassa oli myös Sveitsistä tulleita kielileiriläisiä. Matkalta poimittiin uusia sanoja: käpy, vanamo, koivu, tunturi, paarma. Helle teki tepposet, käpyä kerrattiin aika monta kertaa. Vanamoa ei kukaan varmaan enää muista.

 

lemmenjoki 9 syttyjen pilkkomista p

Nuotion viritystä.

 

lemmenjoki 11 kahvitauko p

Tauko paikallaan.

lemmenjoki 10 kuksa p

Sumppi kuksassa.

 

Lemmenjoen Sotkajärvellä laskeuduttiin portaat alas veden lähelle ja viriteltiin pannukahvia varten tulet. Viimeinen päivä ennen tulentekokieltoa ja roihuavia maastopaloja. Nytkin jäkälä oli niin kuivaa, että se narskui vaelluskenkien alla kuin pakkaslumi. Alla olevan kuvan harjanteen sivulla tulvajärvi oli kuivanut joskus keväällä. Jäljellä oli vain kivinen louhikko.

 

lemmenjoki 12 harjanne p

Harjanteella.

 

Jotakuinkin 17 kilometriä tuli tallattua. Monenmonta litraa hikoiltua. Taatusti tusina vihreän sävyjä nähtyä.

Yksi tunturi on käyty, monta erämaan sopukkaa katsomatta.

En resumen: Las fotos son del caminito en Laponia, parque nacional de Lemmenpuisto. Subimos en una montañita laponesa, Joenkielinen, en un calor de 30 grados, con una cantidad innecesaria de tábanos, unos bichos necios volando alrededor de uno hasta que podían morder un hueco en la piel. Vimos un montón de diferentes tonos de verde, paisaje hasta Noruega y kilómetros y kilómetros de bosque.

Kurzgesagt: Die Fotos sind vom Nationalpark Lemmenpuisto (Lappland), wo wir auf einem kleinen Finnischen Berg, Joenkielinen, wanderten. +30 Grad und genug Bremse. 17 km, viel schwitzen, dutzende Grüntöne, Aussicht bis Norwegen und kilometerweise Wald.

 

Delémont ja kolme roomalaista

 

Samaan aikaan, kun Sissi Korhonen ajaa ystävänsä Madalinan kanssa läpi Keski-Amerikan, väistelee levottomuuksia, kestää aurinkoa, sadetta, kertyviä kilometrejä, me poljemme sellaisen peruslenkin Sveitsin länsiosassa.

 

delemont bandi 2 p

Delémontin aseman edustalta, pyöräilijöiden keskeltä, löytyi bändi.

 

Maisemista puuttuu eksotiikka, tänne eivät kanna lumihuippuiset vuoret ja tullessa nähdyt rauniot sekä kumpuilevan vehreä jokiseutu jää selän taakse. Kohdalle osuu sveitsiläisittäin aika mitäänsanomatonta seutua, sekalaista asutusta, peltoa, sähkövoimala, eikä matkaakaan kerry kuin 34 kilometriä, vajaa 300 m nousuja. Nössöä meininkiä, mutta olkoon, kun oli viikonloppu, emmekä oikeastaan olleet jahtaamassa seikkailuja.

Puolipilvinen sää takasi virkeän olon, siitäkin huolimatta että edellisiltana oltiin juhannusjuhlissa ja aamulla herättiin aikaisin laittamaan aamiaista Saksan junaan kiiruhtavalle tyttärelle. Tällä reitillä ei ollut ylilyöntejä, ei pituudessa, korkeudessa, mahtavuudessa tai epämukavuudessa. Sitä kai sanotaan sunnuntaipyöräilyksi.

Delémontista olemme lähteneet aikaisemminkin, luultavasti samalle reitille, mutta toisaalta epäilen että ohjelmaa oli muutettu, sillä en muistanut siitä kuin loppuosan. Toinen vaihtoehto on, etten edellisellä kerrallakaan vakuuttunut maisemista ja olin aktiivisesti unohtanut lähes koko lenkin. Pisimmän mäen kohdalla alkoi muisti pelata. Tässä olin vetänyt syvään henkeä aiemminkin.

delemont kaupungin ulkop B 11

Delémontin arkkitehtuuria, kaupunkia ympäröivää asutusta.

delemont kartta p

Punainen reitti, sitä seurasimme.

delemont maaseutua maissia talo 3 p

Juran maaseutua.

 

Pellon vierustalla ohitimme kolme roomalaista, täydellisissä sotisovissaan. Metalli kilkatti ja haarniskan välistä roikkui hikisiä hiuksia. Nämä tyypit tuskin pääsivät perille asti, siis jos suuntana oli Delémontin linna. Nestehukka saattoi kaataa heinikkoon jo seuraavan kilometrin aikana.

Bassecourtissa oli markkinat meneillään ja lounaaksi löytyi paistettua puronieriää perunoilla. Tilaamisen jälkeen oltiin Aldon kanssa yhtä mieltä, että Sveitsin ranskankieliseen osaan ei ole paluuta, ellei ranskan fraasit ole sujuvina mielessä, ainakin yhdellä meistä ja mieluusti sillä, joka on kieltä joskus opiskellut. Saksa kuulosti tosi juntilta, varsinkin ranskalla höystettynä, vastaukset olivat nihkeitä eikä englanti toiminut ollenkaan.

delemont paussipaikka silta pyorat 6 p

Lounaspaikka, Bassecourt.

delemont ruoka 7 p

Paikallista gourmeta. Yllätyin kalan tuoreesta mausta. Ei mikään päivänselvyys.

 

Matkan varrella käytetyin lausahdus oli taatusti “Atenttion!”, jota vanhemmat huutelivat tiellä oikealta vasemmalle ja taas takaisin vaappuen ajaville lapsilleen. Ranskan läheisyydestä kertoi kielen lisäksi patonki ohikulkijan repussa ja runsas punaviinin nautiskelu reitin varrella. Punaviiniä emme siis maistelleet me, vaan perheet puutarhoissa, aperolla istuskelevat terasseillaan, kyläläiset ravintoloiden edustojen pöydissä.

Mäessä sähköpyöriin tukeutuvat suihkasivat ohi kiitäen, me muut etenimme hitaasti hikoillen, polkaisu polkaisulta tietoisempina reisilihaksistamme. Kukkulan päällä odotti auringossa hopeisena kimmeltävä Gruyèren tankkiauto. Pyöräilijät hakivat kertakäyttökuppeihin jotain, jota ilahtuneena kuvittelin vaniljaiseksi jäätelöpirtelöksi, sitten epäilin kauhistuneena maidoksi, sillä jotain maitotuotettahan sen piti olla. “Eau!” huusi  auton edustalla letku kädessä istuva viiksikäs mies laiskasti. Hörppäsin nestettä omasta pullostani ja käänsin pyörän alamäkeen. Siis tankkiautollinen vettä. Pelkkää vettä. Gruyèren vettä.

delemont tankkiauto 8 p

Juotavaa janoisille.

delemont viljaa kukkia 5 p

Rikkaruohoja ja ravintoa, sulassa sovussa.

 

Takaisin Delémontiin, Juran kantonin pääkaupunkiin, saavuimme kaarevasta sisäänkäynnistä. Reitti on nyt muistissa kristallin kirkkaana. Hyvä päivä, mutta tämä on nyt nähty.

 

delemont muurin lapi kaupunkiin 9 p

On löydetty takaisin; tämä on yksi sisäänkäynneistä Delémontin kaupunkiin.

 

En resumen: Hicimos una vuelta en bici en Jura, en la parte oeste de Suiza (vea el mapa arriba), saliendo de Delémont. La ruta no era muy increible, más bien mediocre, pero un buen día y mucho aire fresco. 34 km, 300 m de diferencia de altura, una porción de pescado con papas y un muffin.

Kurzgesagt: Wir waren mit dem Velo unterwegs, dieses Mal eine Strecke in Jura. Nicht ein wahnsinnig schöner Weg, eher mittlemässig, aber genug frische Luft und bewegung für die Muskeln. 34 km, 300 Höhenmeter, eine Portion Saibling Filets und einen Muffin.

Just meneillään

 

KIRJALLISET TYÖT: Terveisiä tietokoneen syövereistä! Olen jossain syvällä, siellä missä on pitkä teksti, monta kiemuraa, toiset maisemat ja eri ihmiset. Sitten kun väsyn, pysähdyn miettimään liian pitkäksi ajaksi ja alan tiedostaa ympäristön olemassaolon, haistaa kahvin, kuulla lintujen laulun, suljen ruudun ja avaan toisen. Sen, jolla suunnittelen lyhyen tähtäimen asioita, tämän viikon töitä, kysymyksiä suomalaisesta kirjallisuudesta. Tehokkaasti olen jälleen työssä, nuupahtanut olemus innostuu, lähetän tehtäviä, hoidan homman. Siirryn kolmanteen ruutuun, siihen missä on Lapin kurssit ja päivä päivältä mietittävää.

Jossain välissä tajuan, että ympärilläni kuluu kesä ja että sitä pitäisi varmaankin viettää. Muistan viime vuoden kesälistan, asioista joita en vieläkään ole Zürichissä kokenut, tehnyt, nähnyt, muusta Sveitsistä puhumattakaan. Ja lisäksi ihan ne perusjutut: järveen pulahdukset, piknikit, retket, jäätelön syönti. Viimeistä olen harjoittanut ahkerasti, mutta muuten kesäily on huonolla tolalla.

 

kesäblogi 3 kedon kukka p

Kedon kukka.

 

PIHAHOMMAT: Kirjoitustöiden välissä hain puutarhalta pari kukkaa, istutin toisia takaisin siihen kohtaan missä niiden pitäisi kasvaa. Keltaiset auringonhatut ovat vähän kurittomia, karanneet laumana järvinäkymän puolelle, itse valitsemalleen kohdalle. Niillä on selvästikin oma tahto.

-PESÄNRAKENNUS: Kesästä kertoo kuitenkin uusi vuokralaisemme. Viikunapuussa suurten lehtien alla on pesä. Minkä, se on vielä vähän häpeäksemme hämärän peitossa. Lintu on mustarastasta pienempi, saman mallinen, ehkä vähän laihempi ja ruskea. Aldo nimesi sen ensin Punoksi, sillä lintu aivan häpeämättömästi käyttää hyväkseen punaviinimarjapensaan antimia, vaikka istumme vieressä. Sen jälkeen kun huomasimme sen olevan emo, vaihtoi Aldo sille espanjankielen mukaisesti feminiinin päätteen. Puna on tilkinnyt pesänsä sammalen ja heinien lisäksi myös muovin suikaleella. Tämä kuva olkoon meidän osuutemme muovimanifestissa. Sitä on maailmassa liikaa ja joka paikassa.

 

kesäblogi 2 puna

Puna pesässään.

 

-LUONTOKUVAUS: Napsin kuvia myös pihan kasvustosta ja niin heräsi tyytymättömyys sekä kameraan, tietokoneeseen että kuvankäsittelyohjelmaan. En tietenkään osaa sanoa missä näistä on vikaa, mutta kesän kirkkaat punaiset eivät toistu vähimmässäkään määrin luonnosta tänne luonnottomaan ympäristöön. Mur.

 

kesäblogi 4 kirsikat p

Kirsikat roikkuvat maahan asti. Ja ovat oikeasti kirkkaan punaisia.

 

-OPPIMINEN: Se hyvä puoli monessa tekemisessä on, että tulee opittua. Varsinkin kantapäämetodilla. Sunnuntai-aamuna olin suhteellisen unitokkurassa laittaessani kahvimaitoa kattilaan kuumenemaan. Sumuisilla silmilläni havaitsin murenia levyllä ja pyyhkäisin ne pois. Tuloksena rakkulaiset sormenpäät. Aamupalan söin käsi vesikupissa. Onneksi on costaricalaista taikarasvaa, jonka ansiosta sormista saa yhä jäljet, jos sattuisi tarvitsemaan. Kokemuksesta viisastuneena muistan nyt, että aamuisin kaikenlainen siivous- ja järjestelytyö on vaarallista. Erityisesti ennen aamukahvia.

Toinen oppitunti on eiliseltä. Älä koskaan yritä paistaa Camembertiä. Vaikka reseptissä lukisi. Tein vauhdilla gourmet-salaattia, johon paistettiin lisukkeeksi hetki oliiviöljyssä kuivakinkkuun käärittyjä kapeita meloninlohkoja ja sen jälkeen vielä pähkinärouheella kuorrutettuja juustoviipaleita. Tulos: pari todella onnettoman näköistä kalapuikkoa ja loput sulanutta massaa pannulla. Täydellinen kombinaatio kiirettä, nälkää ja frustraatiota.

 

kesäblogi hortensia

Hortensiasta tulee mieleen piirileikki.

 

-ELOKUVAT: Jos haluaa tilaa ja rauhaa, niin helteellä sekä jalkapallon MM-kisat on ihanteellinen hetki mennä elokuvateatteriin. Tuli nähtyä ranskalainen Albert Dupontelin Au Revoir La-Haut. Hyvin merkillinen, traaginen ja kaunis elokuva. Yksi niistä, jonka jälkeen pitää jälleen päästä ihmisten joukkoon, sinne missä on elämää.

kesäblogi leffateatteri

Leffaa odotellessa.

 

En resumen: Saludos desde el mundo que vive en mi computadora. Mientras tanto, alrededor se está pasando el verano. (De vez en cuando dejo los deberes literarios y salgo a trabajar en el jardín, tomar unas fotos y saludar a nuestro nuevo vecino que tiene ahora un nido en el higo.) Lo bueno en varios proyectos y mucho trabajo es, que hay momentos de aprender. Como cuando traté de quitar unas boronas del disco de la cocina. No se hace eso dormida ni antes de tomar el café. Resultado: dedos quemados. Descubrí también, que el verano es un buen momento ir al cine, no hay nadie, especialmente si hay un partido del mundial.

Kurzgesagt: Es ist zu leicht am Computer arbeiten und nicht bemerken, dass Sommer vorbei geht. Deswegen muss ich ab und zu ins Garten. Oder sogar in die Stadt. Und wenn alle entweder auf einer Terrasse oder am Strand sitzen, bin ich in einem Kino. Herrlich, speziell während des WM:s.

 

Lappiin! Töihin!

Lapissa kuulemma vedetään toppatakkeja päälle; neljä lämmintä. Zürichissäkin ilmestyivät kevytoppikset katukuvaan, onhan pilvistä ja satelee. Se, että on +19 ei vaikuta asiaan. Näin myös kombon sortsit ja toppis.

Lämmin alkukesä siis vetäisee henkeä päivän, pari, ja minulla sisällä villasukat. En ole ronkeli lämpötilan suhteen, sillä viime päivät olen istunut tiukasti läppärin äärellä ja kasannut kurssimateriaalia. Lähtö Lappiin alkaa olla jokusen viikon päässä ja kaikkien narujen päät pitäisi saada kerättyä yhteen nippuun. Vielä ovat aika levällään.

Etelän tyttönä en olisi koskaan uskonut lähteväni Lappiin, ainakaan töihin ja varsinkaan oltuani toistakymmentä vuotta Sveitsissä. Mutta kombinaatio on vähintäänkin ideaali. Pääsen maisemiin, jotka aina olen halunnut nähdä, saan itse suunnitella kurssin opetusosan, tehdä yhteistyötä kivojen ihmisten kanssa ja siis – lähden Ivaloon! Zürichiläiselle vähintään yhtä eksoottista, kuin Zürich ivalolaiselle. Tässä ollaan siis menossa sinne missä porot tulee terassille, hyttyset on varpusen kokoisia, maisema yhtä jänkää ja olen lähempänä Barentsimerta kuin koskaan!

Poroja / Rentiere

Kurssille tulee suomea opiskelleita aikuisia, jotka kaipaavat käytännön treeniä eli jos teillä sattuu olemaan kotimaassa tai ulkomailla puolisoita, sukulaisia, kavereita, tuttavia, joiden suomi kaipaa ahkeraa ja intensiivistä päivitystä, niin mukaan vain! Käymme vaeltamassa, tutustumme saamelaiskulttuuriin, lavennamme suomi-tietoutta, retkeilemme, kalastamme, syömme hyvin ja tietysti saunomme.

Olen listannut itselleni kurssimateriaalin lisäksi tarvittavia matkatavaroita, kuten B-vitamiini, seinään laitettava hyttyskarkote ja antihistamiini, vaelluskengät, -housut, -takki. Eiköhän siinä ole ne tärkeimmät. Plus puhelin ja laturi, jotta saan kuvattua Ivalon ympäristön, pohjoisen kasvuston, järvet ja ne hyttyset kaikista mahdollisista kuvakulmista.

Urhon grilliltä / Aus Urhos Grill

 

Selvitettävää myös riittää. Jos B-vitamiinista on hyötyä, niin onko sen oltava joku tietty B-vitamiini vai käykö kaikki? Onko sääski ja hyttynen sama asia? Onko Lapissa heinäkuussa oikeasti kesä? Miltä 20 km vaellus Lapissa tuntuu verrattuna 20 vaellukseen Sveitsissä? Olenko valmis kohtaamaan poron? Jämähdänkö selkosuomeen kahden viikon kurssin jälkeen? Pettääkö pokka ja alanko höpöttää vauhdilla kotkaa, jota kukaan ei ymmärrä? Saanko vierotusoireita punttisalista ja mäkijuoksusta? Tarkenenko uida pohjoisen järvessä? Osaanko vielä uida? Missä matkaliput on, ne jotka tilasin kauan sitten? Miksi sähköpostissani on näin paljon tavaraa? Joko saa lähteä? Miksei? Kai sentään voin jo alkaa pakata?

Talo rinteellä - Haupthaus am Hang

KUVAT/PICTURES: lappian.com

En resumen: Si sabés un poco finlandés, pero quisieras practicar más, esta es la oportunidad perfecta. En Laponia, en Ivalo, hay cursos intensivos, donde – además de estudiar – hacemos caminitos, vamos a conocer más la cultura local y pescamos. Estoy muy emocionada por tener la oportunidad de ser la instructora del curso. Y aunque soy finlandesa, para mi va a ser la primera vez tan en el norte.

Kurzgesagt: Falls dein Finnisch ein bisschen übung braucht, hier gibts eine Möglichkeit in wunderschönen nördlichen Landschaft in Lappland zu lernen, wandern, fischen, schwimmen, einheimische Kultur kennenlernen. Ich werde die Lehrerin sein und muss ein Geständis machen: ich war noch nie so hoch in Norden.

 

 

Jyvät purkkiin Zero waste -putiikissa

Edon pienessä saaressa ja vielä pienemmällä perheen mummon, abuelan, hiekkaluodolla, jota koristivat kookospalmut, tajusin olevani paratiisissa. Ei tarvinnut uida väljemmille vesille etsimään koralleja ja värikkäitä kaloja. Riitti, että pisti pään rannassa veteen ja katseli.

foifi 1 p

Tästä sisään.

foifi 3 p

Foifi, ihanteena jätteetön myynti.

foifi 14 herkkupurnukat p

Nämäkin on jotenkin hyviä. Olisko luomua tai muuten vain ihan, noh, purkkaa.

Tiedättehän ne muovilauttakuvat, jotka jokin aika sitten ilmestyivät ruuduillemme? Ne ovat juuri tuolta, Keski-Amerikan Hondurasin edustalta, Roatanin saaren lähettyviltä. Siinä välissä kun minusta tuli aikuinen ja lapseni kasvoi samaan ikään kuin minä olin silloin uidessani kirkkaudessa, meri täyttyi roskasta.

Nykyisessä kotikunnassani alettiin kerätä kaiken muun kierrätyksen lisäksi myös muovit omaan säkkiin ja kauhistuimme sitä määrää. Luulin, että noin puolet olisi muovia, mutta sitä onkin suurin osa. Sadan litran säkki täyttyy alta aika yksikön, vaikka valitsen kaupasta sen pahvirasian muovisen sijaan.

foifi 12 purkit rivissä p

Purkkivalikoimaa. Täynnä tai tyhjänä.

foifi 11 soodapurkki p

Tässä täytetään pesuainepurkkia, olisiko soodaa tms.

Torilla hinnat ovat korkeammat kuin kaupassa, tosin tuotteet parempia – ja muovittomia. Mutta mitä tehdä salaattikerälle jääkaapissa, ettei se ole seuraavana päivänä lounaalla nahkea leprake? Osa vihanneksista säilyy kaupassa nykyisin ostettavissa olevissa kestopusseissa, sipulin puolikkaat ja muut jämät laitan vanhoihin muovipurkkeihin, jotka varmaankin kestävät loppuikäni. Uudet ovat lasista.

foifi 10 papui p

Papuparatiisi.

foifi 9 ch quinoa roggen p

Suomalaiset eivät vielä ole löytäneet tänne. Ruispönikkä on ihan täynnä.

foifi 7 mylly p

Foifissa jokainen asiakas on mylläri.

Kelmuriippuvaisuus on toinen ongelma. Siihen löysin avun Foifista, Zürichin ensimmäisestä Zero waste -kaupasta. Suuren mehiläisvahaliinan suolaiselta hinnalta, 15 Fr, suljin silmäni ja ajattelin niitä muovilauttoja. Liina tuntuu kovalta käsissä, mutta kehon lämmön avulla se muovautuu salaattikulhon ympärille ja suojaa sisältöä.

foifi 5 saippuat p

Pesuaineita luonnon aineksista.

foifi 8 hammasharjat o

Sähköhammasharjan vastakohta.

Kiertelin Foifissa hurmaantuneesti hymyillen, enkä ollut ainut. Täällä ollaan lähempänä aitoa tuotetta; tunnelma on kuin vanhanajan kaupassa. Pastat, pavut, jyvät, karkit, pesuaineet, kaikki voit ostaa suoraan purkkiin. Jos omaa ei ole mukana, hyllystä löytyy kaikkia kokoja. Suomalaiselle on ruista, costaricalaiselle musta- ja kidenypapuja, tyttärelle pastaa. Janoiselle patenttikorkilla varustettuja pulloja, joiden materiaalin nimen ehdin jo unohtaa, mutta se on kevyempää ja ohuempaa kuin tavallinen lasi. Ja myös metallipillejä, puuvartisia hammasharjoja, ekologisia pesuaineita.

Putiikissa tykätään myös lähituotteista, jotka tuodaan myyntiin pyörällä, jos mahdollista. Vihannesnurkkauksessa on myös “rumia vihanneksia”, joiden hinta määrittyy omantunnon mukaan.

foifi 13 yleis p

Eväspurkkeja.

foifi 4 bürsteli p

Muovisten pillien tilalle metalliset. Älä käytä pakkasella.

foifi 16 pullot p

Putelit estämään nestehukkaa.

Ettei meininki olisi liian hyveellistä, on tarjolla myös hanasta -lasipullosta- omaa olutta, giniä ja viinä. Näin myös voileipiä sekä hapantaikinaan tehtyjä ruisleipiä. Pienessä kiireessä tehty visiitti oli aivan liian lyhyt; tänne on tultava kauppalapun kera ja kaverin kanssa kahville, oleilemaan, tutkimaan. Sillä kauppa on myös kahvila. Zürichin alueen suomalaisen designin ystäville se on myös kätevässä paikassa; samalla voi käydä katsomassa viereisen Helsinki designin ikkunat. Tai ehkä piipahtaa sisäänkin.

foifi 15 tiski p

Tiskiltä löytyy teetä monta sorttimenttiä.

En resumen: Yo nadé hace años cerca de Roatán en aguas claras como el cristal, donde ahora flota la alfombra de plástico. Para tratar de reducir la cantidad de plastico que usamos hoy en día es un reto, pero en eso nos ayudan las tiendas de Zero waste. En Foifi en Zurich es como regresar en las tiendas antiguas; todo se puede comprar en frascos – sin plástico.

Kurzgesagt: Vor vielen Jahren habe ich in der Karibik im Kristalklaren Wasser Korallen und farbige Fische gesehen, dort, bei der Insel Roatán (Honduras), wo jetzt einen Teppich aus Plastik schwebt. Weniger Plastik zu benutzen ist eine Herausvorderung, aber machbar. Da hilft z.B. Zero Waste Läden, wie Foifi in Zürich. Da kann man eine Dose direkt ausfüllen, mit Bohnen, Getreide, Schoggi, Putzmittel etc. Und auch einen Kafi mit lokalem Gebäck und eine Atmosphäre von einem Laden von vergangenen Jahren mit modernen Twist geniessen. 

Winter Wonderland Switzerland

Sveitsin matkailunedistämiskeskuksesta, päivää! Samalle viikolle mahtui siis todellakin -10 ja +10 astetta. Ja se tarkoitti jään ja lumen muuttumista virtaavaksi vedeksi, luonnon taideteoksiksi.

talvisveitsi 4 p

Alkuvaiheessa, kukkulalle noustessa, luulin meneväni talviselle lenkille. Sumua, lunta, matalia asteita, hanskoja, pipo ja reilusti vaatetta.

talvisveitsi 6 p

Katu oli puhdas ja suolan valkoiseksi värjäämä. Metsässä tossu upposi lumeen. Epäilys kevättä kohtaan suuri.

Pari sataa metriä korkeammalla, joen pientareella vesi virtasi iloisesti ja tänne paistoi lämmin aurinko, sieltä mistä kukkulan yli yletti ja poskia nipistellyt tuuli oli palannut takaisin Siperiaan.

Joki solisi ja oli yhtä taideteosta;  juoksulenkistä tahtonut tulla mitään. Oli pakko pitää pausseja, napsia tuhat kuvaa, ulvahdella sisäisesti, jestas, miten kaunista, aah ja ooh, ihanaa miten aurinko porottaa, pysähtyä ottaman säteitä kasvoille, laskeutua joen jäälle ja kurkistaa jäämuodostelmien sisälle.

talvisveitsi 7 joki p

Tossun alla oli alas viettävä jäinen tie ja pää kääntyneenä kohti kauneutta. Oho, hups, -tilanteita syntyi muutama.

talvisveitsi 2 p

Intron jälkeen tässä teille valitut palat. Ja Luonto: anteeksi. Kamera ei osannut tallentaa luomuksiasi, estetiikkakerroin on matalahko, silmä näki kyllä toisin.

talvisveitsi 10 allas p

Tänne olisin halunnut pulahtaa. Saunasta.

talvisveitsi 9 jää p

Aivan selvästi torvijäkälän talviversio.

talvisveitsi 8 p

Vesi on niin kirkasta, että jokitaimenetkin näkyisivät. Ovat kaiketi piilossa.

En resumen: La primavera nos vino en un día, en velocidad turbo.  Logré capturar unos imagenes de la naturaleza justo antes que el hielo y la nieve se derritió. Fui a correr al bosque y resulta, que llegué en una exposición de arte natural.

Kurzgesagt: -10 und +10 in einer Woche. Die Geschwindigkeit mit der die Frühling gekommen ist, war unglaublich. Gerade an dem Tag Zwischen Winter und Frühling war ich joggen und habe eine wunderbare Naturspektakel gefunden.

Pupu ja hornankattila

Pupu avasi oikean silmänsä ja nosti vasemman korvan pystyyn. Silmä näki lankkukaton, jonka välistä pilkisti aurinko. Svuuh, svaah. Verho heilui tuulessa. Svuuh, svaah. Kohina vaivasi. ”Pistäkää se pesukone pois päältä,” ärähti Roosa-pupu ja käänsi kylkeä. Kone jatkoi pesuaan. Pupu kierähti takaisin selälleen. Vasen silmä räpsähti auki. Sekin näki lankkukaton. Ilma maistui suolalta. Pupu pomppasi pystyyn. Vihdoin perillä! Tämän täytyi olla Costa Rica!

Roosa-pupu juoksi Tyyntämerta kohti käpälien ulkosyrjillä, heikka poltti riivatusti, mutta veteen oli päästävä. Sieltä ne tulivat, svuuh, svaah, valtavat aallot. Se pysähtyi kunnioittavan välimatkan päähän. Kuohupäästä jäljelle jäänyt, säyseä vesi kosketti sitä keveästi ja vetäytyi sitten pois. ”Tuo haluaa leikkiä,” ilahtui pupu.

Playa Granden tuulet pyyhkivät pitkin rantaa, puhalsivat hiekkapilven ja Roosa-Pupun kohti etelää. Olivia, tyttö, jonka taskussa pupu oli viettänyt lentomatkan, sai viime hetkellä ystävänsä korvasta kiinni. ”Huh, se oli melkein menoa,” yski Roosa-Pupu. Olivia ravisteli siitä loput hiekanmurut pois.

 

Tällaista lomaa se oli kaivannut. Pupu juoksenteli tyrskyissä, kellui laguuneissa ja jahtasi rantahiekassa erakkorapuja. Keskipäiväksi se siirtyi varjoon, pitkäjalkaisen lomamökin alle riippukeinuun. Tuuli heilutteli miellyttävästi. Ylhäältä terassilta kuului kahahdus. Joku laahautui pitkin lattiaa, pudotti jotain painavaa ja levitteli sisältöä. Roosa-Pupu pongahti riippukeinussa tikkusuoraksi ja oli hengittämättä. Varkaita! Se hyppäsi keinusta ja hiipi ylös kurkistamaan, vaikka oli pieni ja vähän arka puppeli. ”Jestas, tuohan on lohikäärme!” Otus oli metrin mittainen, sillä oli vaarallisen näköinen harjas ja pitkä häntä. Ja se söi Olivian banaaneja.

puppeli ja iguani

Suomi-puppeli tropiikissa.

Ei autuaan näköinen peto voi olla paha, mietti Roosa-Pupu ja päätti olla pyörtymättä pelosta. ”Hei, se kuiskasi. ”Mitä, hä?” pyöri lohikäärme häntänsä ympäri ja yritti nähdä puhujan. Roosa-Pupu veti itsensä viimeiseltä rappuselta ylös. ”Sitä vain, että oletko sinä lohikäärme?” se rohkeni kysymään. Otus katseli sitä kummissaan.”No, señorita, mielestäni olen iguani.” Se jauhoi banaania. Kuoret valuivat leukapielistä lattialle. ”Hyvä, en ollutkaan ihan valmis kohtaamaan lohikäärmettä. Ehkä vähän isompana,” mietti Roosa-Pupu. ”Minä olen Roosa ja kotoisin Suomesta. Kuulun froteepupujen lajiin, tarkemmin sanottuna yökavereiden sukuun,” se esittäytyi. ”Jaahas. Vaikutat aika turistilta. Voisin näyttää vähän paikkoja, jos kiinnostaa,” ehdotti iguani. ”Minä olen muuten Paco. Hyppää kyytiin,” se huikkasi. Roosa-Pupu tarrasi sen harjaksiin ja veti itsensä ylös. Paco teki parit punnerrukset, syöksyi portaisiin ja laskeutui kuin mahakelkka rantahietikolle.

Paco tarpoi kuumassa hiekassa. Sitä ei vaivannut porottava aurinko. Roosa-pupun korvia kuumotti. Paco pysähtyi hetkeksi. ”Kastele pää, se auttaa!” Vedessä näkyi jotain pyöreää. Roosa-Pupu kahlasi syvemmälle ja upotti päänsä tyrskyyn. Sitä tuijotti kaksi pinkeää silmää. Pupu juoksi takaisin kuivalle maalle. ”Joku katsoi minua,” selitti pupu hätäisenä. ”Pyöreä, ufon kokoinen, neljä jalkaa.” Pacoa nauratti. Se oli merikilpikonna, joka odotteli rantavedessä hämärää, päästäkseen turvallisesti munintapuuhiin.

Aurinko laski nopeasti ja hiekkakärpäset alkoivat nipistellä. Ihmisen mittainen ja hirven painoinen kilpikonna veti itseään hiekkasärkkää kohti. ”Kuule, minä haluaisin tulivuorelle. Olivia, se tyttö, jonka luona minä asun, luki koulukirjasta, että Costa Ricassa on niitä paljon.” kertoi Roosa-Pupu. ”Sinne on matkaa, mutta merikilpikonnan avulla se saattaisi onnistuakin,” mietti Paco. Tuntien uurastamisen jälkeen kilpikonna oli saanut ämpärillisen pingispallojen näköisiä munia turvaan hiekan alle ja kääntynyt jälleen kohti merta. ”Pikkuiset ovat nyt sitten jemmassa, ” aloitti Paco keskustelun tullen lähemmäksi konnaa. ”Toivottavasti jokunen selviytyy mereen asti,” huokaisi emo. ”Meitä ei ole enää monta. Iso osa munista joutuu linnunruuaksi tai kaupiteltaviksi toreille.  Mutta ei auta huolia, täytyy jatkaa matkaa.”  ”Ottaisitko kyytiläisen? Minulla on pohjoisesta vieras, joka haluaisi tulivuorelle.” Paco kysyi ja lisäsi: ”Sinä kun olet kokeneempi uimari.” ”Tuommoinen hippiäinen kyllä voi istua kuorelleni. Kestääkö se merenkäynnissä mukana, on taas toinen asia,” pohti kilpikonna.

Roosa-Pupu tarrasi tiukasti kiinni. Konna lupasi uida pinnassa ja lipui veteen. Suuntana oli pohjoinen ranta. Hopeaviiru valaisi taivasta; tähdenlento. ”Toivon, että pääsen kurkistamaan kraateriin, laavasuihkun kotipesään,” Roosa-Pupu mutisi. Paco ui perässä, pää veden alla liukuen, tehden hännällä uintiliikkeitä.

Kilpikonna jätti kaverukset aamulla rannalle ja palasi kuohuihin. Paco ja Roosa-Pupu pudistelivat enimmät vedet yltään ja lämmittelivät auringossa. ”Jatketaanpas eteenpäin,” kehotti Paco. ”Tuonne,” se nyökkäsi. Rantatien reunassa oli pieni tori. Peräkärryistä myytiin avocadoja ja meloneja. Paco lähti juoksemaan torikauppiaiden ohitse, pupu harjassa roikkuen. Se pysähtyi kauimmaisen peräkärryn luo ja sujahti suojapeitteiden alle. Tämä auto veisi oikeaan suuntaan.

Tie oli kiemurainen ja Roosa-Pupua alkoi pyörryttää. Se tuli peitteen alta haistelemaan raikasta ilmaa. ”Kuule, mistä arvasit, että auto ajaisi vuoristoon?” ”Kärryn kyljessä on tarra ja kuvassa tulivuori,” se vastasi haukotellen.

Roosa-Pupu katseli puiden latvoja, pilviä. Auto pysähtyi. ”Paco,” se töni iguania hereille. ”Tämä on ihan väärä paikka, ei täällä ole tulivuorta, vaan lehmiä ja talo. ”Minkäs teet,” mutisi Paco yhä silmät kiinni. ”Ehkä mañana, se mumisi ja alkoi kuorsata. ”Nyt lohikäärme hereille!” karjaisi Roosa-Pupu niin kovaa kuin froteepupusta lähtee. ”Sinä se jaksat hoputtaa,” valitti Paco. ”Hyvä on.” Paco kurkisti kärryn laidan yli. He olivat juuri siinä missä pitikin. Se hymyili tyytyväisenä ja hiukkasen omahyväisesti.

Roosa-Pupu epäili, että Paco huijasi. Tulivuorta ei näkynyt missään. Pelkkää ylämäkeä ja metsää. Sitä suututti koko hölmö iguani. Puista kuului huutelua. Roosa-Pupu vilkaisi ylös. Apinoita. Ne liikahtelivat hermostuneina, tähtäsivät heitä hedelmillä. ”Kyytiin!” huusi Paco ja lähti jolkottamaan vuorenrinnettä. Apinat huutelivat riemuissaan. Tunkeilijat oli karkoitettu.

puppeli ja rapu

Kaikenlaisia vörniäisiä sitä rannalta löytyykin. Ja sanddollar, hiekkadollari, kuin koru.

Polun pää häämötti. Oli saavuttu metsävyöhykkeeltä aukealle. ”Tämä on jähmettynyttä laava,” Paco näytti Roosa-Pupulle. ”Ihanko totta!” hihkaisi pupu ihastuneena ja hyppäsi maahan iguanin selästä. Se halusi teputella laavarinnettä ylös omin käpälin. Paco suuntasi kohti lähintä kukkulaa. ”Odotas, kun näet,” se myhäili. Ylhäältä avautui näkymä turkoosin siniselle laguunille. Ei laava, ei kipinöitä. Roosa-Pupu tajusi, että häntä oli huijattu. ”Eikö täällä olekaan mitään kiehuvaa?” se kysyi pettyneenä. Paco ei vastannut, vaan lähti kipuamaan kapeaa harjannetta. Roosaa huimasi. Molemmin puolin oli rotkoa. Sen tassut lipesivät hiekkamurujen päällä. Mutta jos kerran Paco jatkoi eteenpäin, niin silloin kyllä pupukin.

Roosa-Pupu ei muistanut koipiensa koskaan tutisseen näin paljon. Toisaalta, se oli aina halunnut tulivuorelle. Päättäväisesti se otti yhden askeleen kerrallaan, hengähti ja astui jälleen eteenpäin. Kraaterin liepeillä se tunsi pienen tärähdyksen ja syvyyksistä nousi savupilvi. Sitten toinen. Tulivuorella oli hikka. Se oli sittenkin elävä! Roosa-Pupu kurkisti kraaterin sisälle ihastuneena. Höyryävä hornankattila. Maa järähti jälleen. Paco näytti levottomalta. Vuori oli liian liikkuvainen. ”On lähdettävä. Jos laavamassa alkaaa purkautua, meidän käy kanttuvei,” iguani huusi pupulle. ”Mutta katso, tuolla on pieniä savupiippuja; niistä puskee höyryä. ”Kyytiin vain,” Paco hoputti. ”Tämä iguani lähtee nyt, se huusi ja alkoi astella harjannetta alaspäin. Paco taisi olla tosissaan. Roosa-Pupu vilkaisi viimeisen kerran kraateriin, otti pienen laavakiven ja juoksi Pacon perään.

Ilta hämärsi niiden laskeutuessa rinnettä alas. Roosa-Pupu yritti karistaa mielestään öisen viidakon vaarat. Ja sitä enemmän sille tuli niitä mieleen. Kissapedot, tarantellat, käärmeet. ”Paco, kai me ehdimme yöksi kotiin?” ”Playa Grandelle? Ehei. Mutta tässä on hyvä yöpaikka.” Iguani kiipesi puuhun. Oksanhaarassa oli kolo. Puuh! Paco puhalsi ötökät pois, riuhtoi lehtiä ja taputti ne pehmeäksi pesäksi. ”Por favor, señorita,” se osoitti punkkaa. Pupu asettui pitkäkseen. Paco kävi viereen oksalle. Ne kuuntelivat öisen metsän siritystä ja tulivuoren kuminaa.

Kun Roosa-Pupu heräsi aamulla, ei Pacoa näkynyt oksalla. Ei myöskään viereisellä, ei alhaalla, eikä ylhäällä. ”Mihin se iguani hävisi, jätti minut yksin viidakkoon,” höpötteli Roosa-Pupu ja läpsytteli käsivarsillaan itseään lämpöiseksi. ”Hrr…” sen hampaat kalisivat. Ei tullut mieleen, että tulivuorella olisi näin kylmä. Sitä lämmitti sentään oma vaaleanpunainen turkki. ”Pacooo!” se huhuili. Maassa lojui jotain harmaanvihreää. Paco. Sen kehon lämpötila oli laskenut yöllä liikaa ja ote oksasta pettänyt. Pupu hyppäsi sen viereen. Se ei näyttänyt vahingoittuneelta, mutta ei kovin elävältäkään. Sen sijaan se tuntui viileltä. Roosa-Pupu yritti lämmittää kaveriaan. Mutta pieni pupu on kovin huono peitto isolle iguanille. Trooppiset lehdet saivat toimittaa lämmikkeen virkaa.

Pupu tutkaili ympäristöä etsien lisää peittoaineksia. Banaani! Toinen! Nekin kävivät saaliista. Varmaankin apinoiden jäljltä, se ajatteli ja pisteli suuhunsa hedelmää. Se jatkoi etsintöjä saniaisia nostellen. Mutta alla kulki vain muurahaisvana, jokaisella kirkkaanvihreä lehdenpala leukojen välissä. Roosa-Pupu törmäsi johonkin pehmeään ja lämpöiseen. ”Ihan rauhallisesti,” se ajatteli, ”sen ei tarvitse olla mitään pelottavaa, onhan viidakoissa mukaviakin pehmoisia asioita, kuten minä.” Roosa-Pupu tunsi kostean hengityksen kasvoillaan. Villisika. ”Hei, minä olen Charlie,” se sanoi mörisevällä äänellä. ”Minä taas Roosa-Pupu.” Sitä kauhistutti, mutta se muisti silti hyvät tavat. ”Hauska tavata!” ”Samat sanat!” mörähti sika. ”Mikäs se tuo tuommoisen epelin tulivuoren juurelle?” kysyi Charlie. ”Loma, ihan vain turistina olen täällä,” selvitti Roosa-Pupu. Se tuumi hetken ja päätti ottaa riskin. ”Kuule, nyt kun on juteltu jo nämä tärkeimmät, voisinko pyytää palvelusta?” se kysäisi. ”No mikä ettei,” totesi Charlie auliisti.

puppeli pystykuva 2

Puppeli kotimaassa. Ehkä kuva keväiseltä piknikiltä.

Charlie ymmärsi hädän. Se ei ollut mikään kovin fiksu, mutta villisian karvan alla sykki lempeä sydän. Se pyyhkäisi kärsällään lehdet pois Pacon päältä, avasi sen suun ja puhalsi höyryävän lämmintä ilmaa Pacon sisuksiin. Sitten se rojahti iguanin viereen. Siinä ne kyhnöttivät tovin. Roosa-Pupu istui kyykyssä Pacon edessä ja yritti nähdä elonmerkkejä. Charlie nousi ylös ja vaihtoi puolta.”Voi, hyvä ystävä, yritä nyt herätä,” pupu puheli hermostuksissaan. ”Nyt voisi auttaa sapuska,” sanoi Charlie. Banaani! Roosa-Pupu raotti kuorta. ”Jo olet otus, jos pystyt vastustamaan tätä makeutta,” Roosa-Pupu sanoi. ”Mmm…nälkä,” sanoi Paco ja raotti silmiään.

Paco tepasteli lämmetäkseen hieman lisää. Charlie vei ne oikopolkua päätien varteen taukopaikalle. ”Mikä näistä menee Playa Grandelle?” kyseli eräs señora bussien vieressä. ”Tuo keltainen,” huikkasi samaa kyytiä odotteleva mies. Matkalaukut, surffilaudat ja kanahäkit oli lastattu katolle. Bussi oli puun varjossa. Sen oksalta Paco hyppäsi Roosa-Pupu selässä tavaroiden sekaan. ”Adios, Charlie, kiitos kaikesta!” huikkasi Paco lähtiäisiksi. Charlie röhkäisi ja kääntyi kannoillaan metsään.

Tuntien notkuvan ja heiluvan matkanteon jälkeen Paco ja Roosa-Pupu olivat takaisin tutulla rannalla. Vähän merisairaina, mutta perillä. Paco juoksi ennätysvauhtia perheensä luo ja sujahti kotikoloonsa. Ja Roosa-Pupu Olivian tuttuun taskuun, laavan kappale käpälässään. Se ei ollut aivan varma, mutta saattoi olla, että tuliperäinen kivi oli yhä vielä lämmin.

 

En resumen: Este es un cuento mio de un conejo peluche finlandés, Roosa, que llega a la Playa Grande en Costa Rica. Nunca a visto unas olas tan grandes, ni hablar de los bichos raros que viven allá. Se topa con una iguana y van juntos en una aventura al Rincón de la Vieja, ya que el conejito quiere ver un volcán de verdad.

Kurzgesagt: Das ist meine Geschichte über ein Kuschelhase, der  in den Ferien nach Costa Rica fliegt. In Playa Grande findet sie – Roosa heisst sie – die grösste Wellen und verschiedene komische Tiere. Mit einem Leguan macht sie ein Abenteuer auf einen Vulkan. Roosa hat nämlich ein echtes Berg mit innerem Feuer noch nie gesehen.

%d bloggers like this: