Sveitsin turnee

Sveitsin turnee

Sain juuri sydämentykytyksiä, koska jostain syystä en päässyt blogin kirjoitusalustalle. Joka tapauksessa täällä ollaan; onneksi on kiertoteitä.

Eksoottisessa kesäflunssassa jaksan lähinnä yskimisen välillä vetää suoraksi punkalle. Siihen ei mahdu teknisten ongelmien setvimistä.

Niin ja joo, ei ole korona. Ihan normivirus. Siitä kai pitäisi olla tyytyväinen. Keuhkot on eri mieltä.

Tässä siis tiivistettynä kaikki tämänhetkiset ajatukset.

Loput kuvissa viime viikon työreissulta.

Kotikaupunki tai ainakin melkein. Zürich.
Zürich. Almost home.
Suojassa kuumuudelta.
Escaping the heat.
Luzern
Hiukkasen usvaa. Ja puiden lehdissä näkyy kuivuus.
A bit misty. And the leaves are getting yellow because of the lack of rain.
Kofeeinia tarvitsee helteelläkin, mahdollisimman tiiviissä muodossa.
One needs coffeine also in the heat, just in the most possible compact form.

Pilatuksen yläosaan jo kiivetty, vielä puuttuisi huippu.
Already got pretty high up in the mountain Pilatus, but the peak is to be climbed in the hopefully near future.

Siinäpä se, Sveitsin sosiaalisen median nro 1 tai ainakin melkein: Staubbach-putous.
There it is, the number 1 social media star of Switzerland or at least almost: Staubbach-waterfall.

Schilthornilla reittejä riittää, Northface-polku silti yhä se ainut missä käyty.
In Schilthorn there are plenty of paths, but still the only one where I have hiked is the Northface-path.
Vuorennoita, öh siis, -neito.
The maiden of the mountain. Or witch. Whatever you see in the picture.

Jäätikkö ja joki.
A glacier and a river.
Bern.
Uimarit Aaren särkällä.
Swimmers on the reef of Aare.
Vanha suklaatehdas.
An old chocolate factory.
Gruyèresin linnan muuria.
The wall of the castle of Gruyères.
Itse linna.
The castle itself.
Genevenjärvi.
Lake Geneva.

En resumen: Tengo una gripe de verano y por eso solamente una historia de fotos, una vuelta en Suiza.

Kurzgesagt: Mich hat eine Sommergrippe erwischt, deswegen nur eine Fotogeschichte.

Uusi känny töissä solapoluilla

Uusi känny töissä solapoluilla

Ei ehkä kaikkein viisainta, mutta kuinka vaikeaa se lopulta voi olla? Siis uuden kännyn ja sen kameran käyttöönotto, heti suoraan työreissulla. Kamera-appi auki ja napsnaps. Kuvia miljoona ja kyllä sieltä käyttökelpoisia löytyy.

Tienpäällä tai siis polulla vuoristossa, Grimselin solatien maastossa, tuli mieleen, että ehkä olisi pitänyt pari muutakin juttua miettiä ennen lähtöä. Kuvien formaatti on selvästikin eri kuin edellisessä puhelimessa; pitkulaisia ja laihoja otoksia.

Heti lähtiessä Zürichistä matkalle osui kaksi massiivista tukkoa liikenteessä, mikä oli aiheuttaa dominoefektinä juoksureissun ylös vuorelle ja takaisin. Halusin auringossa ylös, ihan vain kuvausvalon takia. Niin ja olisi ollut kiva ehtiä takaisin alppijuustolaan ja juustokaupoille ennen sulkemisaikaa. Ei ehditty, mutta myivät juustot silti. Ystävällistä väkeä.

Kahvipaikassa oltiin niin myöhään, että aprikoosipiiraasta oli jäljellä vain yksi pala. Puolentoista kämmenen viipaleesta riitti molemmille; kokonaisenkin olisin haarukoinut. Ihanan ilmavaa ja aprikoosien alla reilusti mantelirouhetta.

Matkanvarrelta löytyi mustikoita, liian aikaista, mutta helteet ovat tehneet tehtävänsä. Takaisin tallatessa eväslaatikko oli tyhjä ja täyttyi marjoista. Istuin kivellä, jalat kohti rotkoa ja yritin ylettää mahdollisimman pitkälle alas, sillä siellä varvut olivat tietenkin täydempiä kuin missään muualla.

Epäilin saalista alle puoleksi litraksi, mutta se osoittautui seitsemäksi desiksi, riittävästi Mamman marjapiirakkaan sekä vielä muffinsseihinkin. Vuoden ekat alppimustikat.

Kohti vuoria Lungererseen ohi.
Lake Lungern, towards the mountains.
Moikattiin alppijuustolan possuja ja lähdettiin patikoimaan.
Said “hi” to the pigs of an alpine cheesefactory and started the hike.
Siellä pilkottaa joku jäätikkö.
There´s a glaciar.
Maadoitus käynnissä.
Grounding myself.
Taivasta.
The sky.
Ja mitenkäs etukamera pelaa?
How does the frontcamera work?
Pakolliset snäkit.
Obligatory snacks.
Lepohetki.
Time to rest.
Zoomi ei oikein riittänyt, mutta tyyppejä kiipeilemässä.
Zoom isn´t really enough, but anyway, there are some people climbing up.
Järvellä.
By the lake.
Aprikoosipiirakkaa. Apricotpie.
Mustikoita! Rotko ei näy kuvassa, mutta siellä se on.
Bilberries! The canyon doesn´t seem much in the picture, but it´s there.
Muutama jo laatikossa.
Some already in the box.

En resumen: Tal vez hubiera sido bueno probar la camara del nuevo teléfono antes de ir a un gig de trabajo en el paso de Grimsel. Pero bueno, el viaje era increible y así son una gran parte de las fotos. Y además encontrámos blueberries, suficiente para un quequito y todavía a unos muffins.

Kurzgesagt: Vielleicht wäre es gut gewesen, das neue Handy und Kamera ein bisschen mehr zu studieren bevor einer Arbeitsereise. Aber Fotos gibt es schon und Heidelbeere habe ich auch gefunden, genug für einen Kuchen und dazu noch Muffins.

Teknisiä ongelmia – onko elämää ilman puhelinta?

Teknisiä ongelmia – onko elämää ilman puhelinta?

Blogissa on pari kuvaa, se on jo plussaa. Myös se, etteivät ne ole vain puolikkaita, kuten osa ottamistani. Sillä akku, se on pullistunut, vetelee viimeisiä päiviään. Eikä uusi ole tullakseen. Luvattiin kuun lopussa, seuraavan puolivälissä, sitten yllättäin alkupuolella. Postilaatikko odottaa suu ammollaan, leukanivelet väsyneinä, eikä ohutta pakettia näy.

Upeat vaellussäät olisivat vetäneet vaikka minne, mutta ei, oli pakko miettiä puhelinjuttuja. Että mikä merkki, minkä hintainen, miksi ne on niin kauhean kalliita ja toisaalta kaikki on parempia kuin tämä vanha, joka kyllä toimisi jos olisi se uusi akku.

En haluaisi tuottaa elektroniikkaroskaa, jos sen vain voin välttää. Mutta nyt on kai pakko.

Pari viikkoa käytännössä ilman puhelinta on ollut valaisevaa. Ei tarvitse pitää yhteyttä kehenkään. Ei selata somea. Toisaalta en voi maksaa laskuja, koska akku riittää vain luurin käynnistämiseen. Olen ilman hirvittävän tärkeitä muistiinpanojani. Tosin pikkuhiljaa alan unohtaa mitä siellä lopulta olikaan. Uusia väyliä hoitaa asioita on ilmaantunut. Ja kyllä, olen kirjoittanut listoja ja tekemisiä paperille.

Koska koko ajan ei jaksa perehtyä puhelimiin, kävin juoksulenkillä, uimassa ja löysin vihdoin keinon puhdistaa kellertäviksi sekä mustaläikkäisiksi muuttuneet kaupunkitennareiden aiemmin valkoiset reunat (sappisaippua!) Grillasin munakoisoa Appelsiinejahunajaa-blogin ohjeella, tahinikastikkeella ja kevätsipulilla, mistä aina tulee kesäinen olo. Katselin ukkosrintaman lähestymistä ja toivoin löytäväni pian kännykän, jonka kameralla saisin upeat värit paremmin ikuistettua.

Juuri ennen ukkosta värit ovat hienoimmat.
The colors are incredible just before the storm.
Kontrasteja. Contrasts.
Kesän iloja.
The happy things of the summer.
Munakoisoa tahinikastikkeella, ohje tähän ja muihin herkkuihin täältä.
Zürichinjärven värejä. Colors by the lake Zurich.

En resumen: Mi teléfono viejo está apunto de estallar con la batería mala. Pero bueno, mientras estaba buscando información de uno nuevo y traté de hacer una desición, logré también hacer cosas sin el teléfono. Fui a correr, logré limpiar los bordes blancos de tennis (jabón de galón!) y cociné una de mis favoritas, berenjena en el barbeque con salsa de pasta de sésamo.

Kurzgesagt: Ohne Natel läuft nichts, das ist ziemlich klar. Aber ein neues zu finden, die Entscheidung zu treffen, das ist mühsam. Einige Fotos habe ich doch geschafft zu machen und einige andere Sachen auch, weil man nicht die Zeit am Smartphone verbringt.

%d bloggers like this: