Patikkasesonki pakettiin

Patikkasesonki pakettiin

Lokakuun lopussa se on loppu. Osa hisseistä pysähtyy odottelemaan seuraavaa kautta, joko talvea tai peräti kesää. Ihmiset vetäytyvät koteihinsa tutkimaan talvikauden varusteiden tilannetta. On syksyn loppu, eikä talvi ole vielä saapunut.

Mutta sitä ennen, viimeisenä viikonloppuna, aurinko paistaa ja pakkaan reppuun evästä, vaatetta, vara-akun ja aurinkovoiteen huulille. Ilmeisesti puoli Sveitsiä on halunnut tarrata mahdollisuuteen, sillä Wilderswilissä vaunut ovat tupaten täynnä. 126-vuotias hammasratasjuna nitisee liitoksistaan, kun änkeän kankkuni köyryn mummon ja pullean herran väliin. Aldo pääsee toisesta ovesta sisään, samoille kohdille riviä kauemmas. Yritän kaivaa puhelimesta lippuja, jotka ostin sovelluksella ja ne ovat ovat jossain toisaalla kuin kotiseudun arkipäivän liput. Räplään puhelinta, kondyktoori vai lieneekö peräti kuljettaja, ähkii vieressä. Hän ei tiedä näistä jutuista mitään ja kanssamatkustajat nytkyvät omituisesti. Oletettavasti hihittelevät, mutta en ehdi kiinnittää siihen huomiota, sillä käyn systemaattisesti kaikki sovelluksen paikat läpi.

126-vuotias junavanhus täydellisessä kunnossa./126 years old train, in perfect condition.

Liput löytyvät ja juna lähtee matkaan kymmenisen minuuttia myöhässä. Osa näistä minuuteista minun takiani. Hitaasti puksutellen juna kiipeää ylös. Epäilen, että meitä on liikaa. Jos jarru pettää, menemme kovaa kyytiä hornankuuseen. Mummo vieressä torkahtaa. Ei tunnu kova puupenkki haittaavan. Välillä pysähdymme jättämään muutaman ihmisen täysine ostoskasseineen keskellä vuorta olevalle talolle. Grätli-tunnelin jälkeen lumihuiput ovat yhtäkkiä siinä ihan edessä. Puhdas, uusi lumi loistaa auringossa.

Ylöspäin menossa, juna ja asema tuolla alhaalla. /Hiking up, the train and the station somewhere down there.
Ensimmäinen pysähdys, Daube. /First stop by Daube.
Muitakin paikalla. /There are other people too.
Vau mikä väri! /Oh, the color!

Schynige Platten asemalta lähdemme tallaamaan kuuden kilometrin, reilun 300 korkeusmetrin lenkkiä. Tänään painopiste on nautinnolla, rauhallinen kauden päätös upeissa kulisseissa.

Polku on kapea, savinen ja pudotus melkoinen. Edellä oleva pariskunta jarruttelee ja pyörtää ympäri. Toisaalta, ylempänä polkua nousee nainen kyynärsauvoilla ja monta huterassa kunnossa olevaa vanhusta. Näyttävät niiltä, jotka ovat koko ikänsä vetäneet näitä mäkiä.

Ensimmäinen etappi on nopeasti saavutettu ja kaivan heti eväät esiin. Matkaa on kaikenkaikkiaan tehty sen verran, että maha murisee. Koko kesä on treenattu repun täyttämistä ja tässä on tulos: suolaisia vihanneksilla maustettuja kuivia pipareita, pähkinöitä, kuivahedelmää Costa Ricasta ja mandariineja. Puolet menee heti ja ihmettelen, miten en edes voileipiä tehnyt.

Reitti upealla näkymällä Brienzerseelle. /The path with a great view to Brienzersee.
Thunersee toisessa suunnassa. /Thunersee on the other direccion.

Räpsin kuvia pyörien puolelta toiselle. Ohut yläpilvi ja jonkunlainen utu lähestyvät. Se tietää muutosta säähän. Seuraavaksi päiväksi ja viikoksi on luvassa sadetta. Tänne on tulossa lunta. Nyt maisemat ovat käsittämättömät. Aivot yrittävät prosessoida korkeuseroja ja joka kerta kun katse kohtaa Brienzerseen upean vihreän, päästän vingahduksen. Tänne on tultava kesällä uudelleen, silloin kun alppikukat ovat loistossaan ja huippujen väliin jäävällä kattilamaisella tasangolla juoksentelee murmeleita. Nyt ne ovat jo vetäytyneet pesiinsä. Yksi vihellys kuuluu, mutta ketään ei näy.

Alkumatkan polku kulkee kivisen alueen reunaa myöten. /The path goes horizontal on the upper part of the stony area.
Jäätikkö huippujen välissä. /A glacier in between the peaks.
Murmeleiden kotiseutua. /The homeland of the marmots.

Lupasin itselleni monen monta patikkareissua tälle vuodelle. Osa suunniteluista jäi tekemättä, mutta kipusimme vuoristomajalle, kävelimme joen, järvenkin vartta, Alppien loisteessa, kivisten ja lumisten vyöryjen läpi. Saldo on hyvä, sillä aina lähdettiin, kun sää ja muut menot sen sallivat. Plussaa myös siitä, ettei retkiltä tullut tappioita. Muutama naarmu ja todella saviset vaelluskengät kuuluvat kuvaan.

Aika monta ruksia kesältä karttaan. / The hikes of this summerseason.

Kun patikoimme eteenpäin, kivikentän rotkon puolelta ilmestyy pojan pää. Isä tulee perässä. Kuka sitä tavallista polkua viitsisi mennä, kun jyrkännekin tarjolla. He ovat tulleet alkumatkan kattilan keskellä kulkevaa reittiä ja kenties käyneet makkaranpaistossa sienten keskellä. Nopealla vilkaisulla näen vain kiviä, mutta hei, niistähän tulee ulos lapsia. Leikkikentällä on lapsen kokoisia jättisieniä ja luonnonkiviä, sekä nuotiopaikka.

Alppikukka, Silberdistel./Alpine flower, Silberdistel.
Löysin täydellisen kiven jolle istahtaa. /Found a perfect stone to sit.
Leikkikenttä. Löydätkö sieniä? Tulisijan? Ihmisiä?/A playground. Can you find the mushrooms? Fireplace? People?

Mutkan takana pähkäilemme toisen pariskunnan kanssa, että onko tämä se takaisinpäin vievä käännekohta vai vieläkö jatketaan. Päätämme mennä eteenpäin, sillä kilometrejä puuttuu vielä. “Kyllä se tästä”, mies rauhoittelee kumppaniaan. He pyyhkäisevät reitin sivuun eväille. Päivää on vielä käveltäväksi.

Polulla on yhtäkkiä portaat alas. Sieltä näen toiset kyltit. Tämä on se paikka, josta voi joko jatkaa neljä tuntia eteenpäin tai kaartaa takaisin asemaa kohti. Istahdamme hetkeksi toiselle snäkkipaussille ja pähkäilemme, kääntääkö selkä vihreälle järvelle vai lumihuipuille. Järvi häviää kisan. Auringossa on lämmin; ehkä viimeisiä päiviä teepaidassa.

Tietenkin vuorella on lehmänkelloja soitettavaksi./Of course there are cowbells to play.

Takaisin Schynige Platten aseman paikkeilla on taas nälkä, vaikka reitti tuntui lyhyehköltä. Halutaan syödä herraskaisesti, emmekä mene itsepalvelutiskille, vaan nousemme ravintolan terassille. Siellä vallitsee stressi ja viime hetkien paineet. Huidomme vartin verran ja saamme lopulta eteemme rasvaisimman ja mauttomimman röstin ikinä. Kananmunakin on jäänyt laittamatta päälle, koska varastot on kuulemma tyhjät. Huomisesta alkaen ravintola on kiinni kevääseen asti. – Ensi kerralla otetaan kunnon eväät mukaan. Kahvitermaria myöten.

Auringonlaskua odotellessa. / Waiting for the sunset.
Viimeinen juna laaksoon./The last train to the valley.

Pilvet lipuvat auringon eteen ja tulee viileä. Emme sittenkään jää odottelemaan auringonlaskua, vaan puksuttelemme junalla laaksoon. Wilderswilin kylässä haluan vielä katsoa vanhojen talojen välistä kohoavaa kirkkoa ja löydämme puisen katetun sillan, joka luo täydelliset raamit syksyn väreille.

Kotimatkalla teen inventariota ja mietin listaa ensi kesälle. Niin monta polkua vielä kulkematta.

Puusilta Wilderswilissä, josta matkamme alkoi./A bridge in Wilderswil, where our journey began.
Syksyn värejä sillan alta katsottuna. / Autumn colors.

En resumen: El último caminito de la temporada! Todavía una vez antes del invierno, subió un tren de 126 años al monte. Caminamos por los bordes de la montañas en sol y con una vista increible en Schynige Platte. Y ahora lo que sigue, es pasar el invierno haciendo una lista de los próximos destinos.

Kurzgesagt: Das letzte Mal mit dem 126 Jährigen Zug hinauf! Dann ist es fertig – im Winter kommt hier niemand. Oder vielleicht schon, aber nicht mit dem Zug. Die letzte Wanderung vom Sommer Saison war zum geniessen, in T-Shirt und mit herrlicher Aussicht auf Brienzersee und auf die andere Seite auf Eiger, Mönch und Jungfrau.

Palmujen keskellä Sveitsissä

Puolen päivän paikkeilla tilanne oli vielä tämä: makailin punkalla läppärin kera ja etsin yöpymisvaihtoehtoja Tessiinissä, Sveitsin italiankielisellä alueella ja Alppien eteläpuolella. Piti päästä syyspatikalle ja yksi sopiva kohde oli Verzasca, josta ehdinkin jo raportoida edellisessä postauksessa. Keskellä syyslomaa tilanne oli haastava, varsinkin, kun Sveitsin pohjoisemmissa osissa vettä oli tullut rivakkaan tahtiin monta päivää putkeen. Sääkartta näytti viikonlopulle aurinkoista ja zürichiläiset tajusivat, että se oli joko nyt tai ensi vuonna. Oli pakattava laukut ja kiidettävä vauhdilla maan eteläosaan tankkaamaan syksyn viimeisiä, varmasti lämpimiä auringonsäteitä.

Tilaa näytti olevan vain luksushotelleissa. Löysin lopulta kivan ja edullisemman vaihtoehdon vähän reitin sivusta. Aldo katsoi karttaa ja totesi, ettei tuonne kyllä mennä, kun lähellä on iso järvikin. Tottahan me asetumme Lago Maggioren rannalle. Vuoristolaiseksi miehen suhde vesistöihin on melko addiktiivinen, joten siihen ei ollut paljon sanomista. – Vieläkin kauemmas patikan aloituspisteestä? Aivan hullua, ajattelin.

Tänne varattiin huone…./This is where we got the reservation…
…ja tänne päädyttiin./…and this is where we ended.

Neljä tuntia myöhemmin, Porto Roncossa kirkkaassa paisteessa ja laineiden liplattaessa en enää ollut hullun kannalla. Kallistuin kohti tyytyväisyyttä, lähestyin euforiaa. Valittu paikka, Residenzia Bettina oli tien yläpuolella mäessä, palmujen takana, bougainvillean kätköissä. Tässä oli Costa Rica -fibaa, sillä sielläkin asuin talossa, jota ympäröivät useat lilahtavat bougainvilleat. Olisin halunnut ottaa niitä mukaani, mutta valitettavasti ne eivät olisi kasvaneet silloisessa asuinpaikassani, Tampereen Härmälässä. Eikä minulla kyllä ollut pihaakaan.

Hotellin respan mukaan varaamassamme huoneessa oli “valtava casino“, siis sotku, joten meidät ohjattiin tien toisella puolen, aivan rannassa olevan Posta al Lagoon. 2h ja keittiö pienellä terassilla. Ovesta avautui järvi, seinustalla viiniköynnös. Niin kotonakin, mutta oli tämä silti jotenkin hienoa.

Kuu nousee./A moon rising.

Ihan vieressä oli portaat kirkkaaseen järveen ja kaduin heti ettei uikkareita ollut matkassa. Muutaman kymmenen metrin päässä pysähtyi myös Lago Maggiorella risteilevä laiva. Tästä pääsisi minuuteissa Brissagon saarelle, jossa on subtrooppisen leppeä ilmasto ja kasvitieteellinen puutarha. Italia alkaa yhden kylän päässä. Ulkomaakin siis lähellä, jos tulisi äkillinen tarve päästä rajan toiselle puolen.

Illalla istahdimme hetkeksi hotellin ravintolan terassille. Valoja alkoi tuikki siellä täällä ja tumman vuoren huipun takaa alkoi kumottaa valo. Täysikuu nousi nopeaa tahtia ja teki meille upean shown. Hotellin emäntä oli siitä yhtä ylpeä kuin olisi itse järjestänyt tapahtuman ja torui siinä ohi mennen juomavalintaamme. Olut ei kuulemma yhtään sopinut tähän iltaan, näin upea kuu olisi vaatinut pullon Merlota.

Nautittiin valtaisa herkullinen ateria ystävien kanssa./Enjoying a huge, delicious dinner with friends.

Tapasimme myöhemmin tessiiniläiset ystävämme heidän vakioravintolassaan, jonka nimen unohdin suuresta ruokamäärästä hämmentyneenä. (Löytyi: Trattoria Er Pipa Montecarassossa) Ravintolan alakerrassa maapohjaisessa kellarissa asiakkaat saavat itse käydä valitsemassa ja maistamassa ruokaan soveltuvan viinin. Söimme suositusten mukaisesti sesonkiruokaa, riistaa ja vihanneksia lähiseudulta, joka sopii myös omaan vähäisen lihankulutuksen eettisiin raameihin. Ruoka oli todella herkullista – Zürichin ravintoloissa harvoin tätä luokkaa.

Posta al Lago

Kotona ulkona nautitut aamupalat ovat olleet mennyttä kesää jo toista kuukautta, mutta Tessiinin aurinko oli vielä terässään. Terassiaamiainen tuntui luksukselta siitäkin huolimatta, että kahvi oli todennäköisesti Sveitsin surkeinta.

Nämä olivat viimeisiä päiviä, kun kahvikuppien kilinä ja puheensorina herättelisi matkustavaisia. Hotelli nukkuu talviunta lokakuun lopusta maaliskuulle

Reissun pääkohde oli Verzascatal, patikka Lavertezzosta Sonognoon. Locarnon ja Lavertezzon väliseltä matkalta löytyy myös se paikka, jossa James Bond Golden Eye -elokuvassa hyppää 220 m korkealta Verzasca-padolta. Skippasin benji-hypyn, mutta pato oli kuitenkin nähtävä.

Tuosta alas kuminauhan varassa, miten olisi? / 007 Bungy Jump – how about that?

Hotelli oli siis Porto Roncossa. Kadun toiselta puolen löytyi portaat ylös kohti keskustaa, Ronco sopre Ascona, Ronco Asconan yläpuolella. 800 kappaletta näitä keskiajalla taivaan portaiksi kutsuttuja askelmia kuulemma on. Uskottiin, että ylhäällä odotti itse Isä Jumala ja siksi sinne rakennettiin San Martinon kirkko.

Kirkon pihalta on upeat maisemat Asconaan, niemen toisella puolen olevaan Locarnoon, Brissagon saarille, Italiaan. Kiertelimme hyvin pienen ja tiuhaan rakennetun vanhan kylän kujilla ja tajusin tarvitsevani vessan. Heti. Ohitin reippain askelin pastellisävyiset talot, pittoreskit ikkunat kukkineen, viehättävät sisäänkäynnit ja lisää kujia ja mietin mahdollisuutta soittaa ovikelloa. Buongiorno, pääsisikö toilettiin? Mutta koska ollaan Sveitsissä, jossain oli pakko olla siisti yleinen vessa. Kioskin mies ystävällisesti osoitti ihan vieressä olevaa toista kirkkoa. Sen vierestä löytyi Chiese Madonna delle Grazie ja sen kupeesta mukavuuslaitokset. Grazie a Dio!

Yksi Tessiinin patikkareiteistä, joita puntaroin ennen lähtöä, olisi päätynyt tänne Roncoon. En saanut myytyä ehdotusta, sillä 900 m nousu ja 1400 m alastulo ei kuulemma kuulostanut rennohkolta syyspatikalta. Nyt kun olimme rinteessä, se vaikutti erittäin houkuttelevalta. Tulisimme vielä takaisin näille seuduille.

Roncosta näkymä kohti Asconaa./ A view from Ronco towards Ascona.
Chiesa San Martino
Ronco sopre Ascona
Ei ollenkaan huonot maisemat kirkkopihalta./ Not bad this view from the chirchyard.

Verzascan patikka oli takana ja portaat tuntuivat reisissä, mutta maisemat olivat niin huumaavat, että päätettiin vielä kävellä Asconaan San Martinon kirkon tasolla rinteessä kulkevaa tietä. Luonto vaikutti hyvinkin trooppiselta, Aldon mukaan Arenalin tulivuoren ympäristössä näyttää juuri tältä, köynnösmäisiä kasveja, rehevää vihreää, palmuja. Vain apinat puuttuivat.

Hotelli matkan varrelta. Täältä katsoen suht viehko, järveltä käsin karmea järkäle./ A Hotel on the way. From this point of view pretty attractive, from the lake -awful building.
Näkymä Asconasta – jossain tuolla rinteessä kulkee kävelemämme tie. / A view from Ascona. Somewhere there on the mountain is the path we walked.

Osa tiestä oli vanhaa jo roomalaisten käyttämää polkua. Kastanjat kierähtelivät kenkien alla ja aurinko lämmitti välillä niin, että hiki tuli hihattomassa paidassakin, toisinaan tuuli löyhäytti jostain viileää ja takki oli suljettava ja tapailin kaulahuivia. Toistelimme vähän väliä itseämme muistuttaen, että tämäkin on sitä maata, jonka kansalaisia me myös olimme. Hämmentävää.

Asconassa oli meneillään juoksukilpailu, kenties puolimaratoni? Edellisenä iltana juostiin kymmentä kilometria Locarnossa. Ovat kovia kisaamaan, nämä tessiiniläiset. Pääskyset liitelivät järven yllä ja tuntui kesältä. Rantabulevardilla oli syötävä jäätelö, gelato, joka ei kyllä ollut odotetun vertainen. Muhkea kylläkin.

Vuoret! / Oh those mountains!
Ascona
Doppio
Gelato.

Asconan kaupunki hotelleineen ei ollut lopulta kovinkaan kiinnostava, joten suuntasimme laivalle ja kohti Porto Roncoa. Kotia kohti oli lähdettävä ajoissa, sillä lomaruuhkaa olisi taatusti jossain vaiheessa. Kunhan ei vain Bernhardin tunnelia edeltävällä kiemuraisella vuoristotiellä ja ylämäessä.

Laivalla Porto Roncoon. /A boat ride to Porto Ronco.

Siispä kokka kohti Bellinzonaa, linnan ohi, vuorten läpi ja pohjoiseen. Arrivederci, Ticino!

Linna siellä, toinen täällä, joka puolella linnoja./ A castle hier, castle there, castles everywhere.

En resumen: Después del paseito a Verzasca, pasámos un día tranquilo conociendo los lugares cerca del Lago Maggiore. Ascona, Porto Ronco, Ronco s./Ascona – es como estar en el tropico. Un poco más fresquito, pero palmeras y la vegetación en general parece mucho a Costa Rica. Aquí nos queda otro caminito sin hacer, tal vez en el verano próximo!

Kurzgesagt: Nach dem Wanderung in Verzasca, wollten wir nur in der Sonne spazieren, gelato essen und die Aussicht geniessen. Ascona, Porto Ronco, Ronco s./Ascona – erstaunlich, wie ähnlich die Natur in Vergleich zur Tropen sei. Ab und zu konnte man sich vorstellen in der nähe Arenal, in Costa Rica zu sein. Es fählt nur ein Vulkan.

Verzascan muhkean kivinen jokilaakso

Sateiden jälkeen, juuri syysloman aikaan ja viikonlopulle, pämähti muutaman päivän aurinkoinen jakso. Pläräsin kiihkeästi syksypatikka-aineistoani löytääkseni sen täydellisen paikan retkelle. Kuten kaikki muutkin Sveitsissä. Siksi pelkkä hieno luontopolku ei enää riittänyt kriteeriksi, vaan tarvittiin myös paikka, jossa oli vielä tilaa kallistaa pää yöksi tai kiva retki-idea jostain suhteellisen läheltä, ilman yöpymistarvetta.

Pitkään olen haikaillut Sveitsin italiankieliselle alueelle Tessiiniin, Verzasca-laaksoon. Vielä kesän lopulla lämpötilat olivat niin huikeita, että oli mentävä korkeammalle, sinne missä aurinko paistaa, mutta ilma ei tukahduta. Tänään oli juuri sopiva päivä kohota kiemuraista tietä Lavertezzoon ja heittää reppu selkään. Andiamo!

Siinä se on: Ponte dei salti. /So this is it: Ponte dei salti
Kaikki haluaa kuvan kiviltä. /Everybody wants a picture on the stones.

Ystävämme Ivano kertoi, ettei kukaan ennen käynyt Verzascassa tai edes tiennyt siitä. Nyt porukkaa tulee Milanoa myöten bussilasteittain ihailemaan keskiaikaista Ponte dei salti siltaa, jota roomalaisten sillaksikin kutsutaan, ja sen ympäristön kallioita, kiviä, kristallinvihreää vettä. Tämäkin on sosiaalisen median ansiota tai vika, ihan kuinka vain. Pienille kylille varmaankin myös yksi tienestin lähde.

Jätämme massat kiville ja sillan ympäristöön ja Verzasca-joen vasemmalta puolen löydämme Sonognoon ohjaavat kyltit. Tästä lähtee reilun neljän tunnin patikointi.

Perhe lounastauolla, tulen teossa./A family with kids havin a lunchbreak and making a fire.
Taloksi vähän ikkunaton./ A house? A store?
Kristallinkirkasta vettä. /the water is cristalclear.
Keltaiset merkit vievät aivan asumusten keskeltä. /The trail goes between the houses. Follow the yellow marks.

Polku on koko matkan kivistä, kas kummaa, ja tuntuu seuraavana päivänä sisäreisissä. En tiedä kuinka koikkelehdin, mutta myös Lapissa tunturipolun jälkeen reisissä oli hapot samoissa paikoissa. Rankkaa ei ole missään vaiheessa, edes niissä “tosi tiukoissa portaissa”, mutta loppua kohti lonkankoukistajat alkavat hyytyä. Nilkoille kunnon korkeat vaelluskengät olivat hyvät, mutta tämä reitti olisi kuitenkin pehmeämpien ja kevyempien kenkien matka. Myös pöydän alle pari viikkoa sitten jäänyt isovarvas muistutteli lopussa olemassaolostaan.

Noin tunnin tallaamisen jälkeen väki on vähentynyt merkittävästi. Vastaan tulee enimmäkseen saksaa puhuvia sveitsiläisiä, jotka tervehtivät minua Grüezillä. En näytä “Buongiorno“-ihmiseltä. Aldo näkee jonkun repussa Suomen lipun ja herättää sekaannusta sanomalla “Päivää!”

Alkupätkällä on upeita kohtia lepotauolle. Kivisiltä rannoilta nousee savua; lapsiperheet ovat tulleet kunnon eväiden kanssa. Valmiilla nuotiopaikoilla on puita, muuten risukkoa riittää ja materiaalia on taatusti yhden lounaan verran.

Joen varrella puista roikkuu juttuja, jotka ymmärrän taiteeksi. Tämä on myös taidepolku. Ehkä hauskaa lapsille etsiä kummallisia juttuja matkan varrelta tai niille, jotka kävelevät vain pienen pätkän.

Näyttää aivan uskomattomalta!/This doesn´t look real!
Löydätkö pariskunnan kuvasta? /Can you find the couple in the picture?

Mitä lähemmäs Sonognoa edetään, sitä suurempia järkäleitä joesta löytyy. Kamera ei tajua niiden kokoa. Kuvissa luulee katsovansa pikkukiviä. Salakuvaan pariskunnan loikoilemassa yhdellä massiivisella lohkareella perspektiivin takia.

Tarkoitus on pysähtyä syömään joko keskellä reittiä tai sen toisessa päässä. Edellisen illan myöhäinen tukuisa ateria pitää meidät voimissa, eikä tule nälkä. Ja tuo on lause, jota en koskaan kuvitellut kirjoittavani. Minulla on aina nälkä, patikoimassa tai kirjoituspöydän ääressä. Jossain vaiheessa alan kompastella ja päätetään pitää pieni levähdyshetki. Kuvan hyytynyt ilme kertoo viimasta, joka puhalsi joen yllä. Takana joku tytteli hyppelee uikkarit päällä; minä kietoudun heti mandariinin syömisen jälkeen takkiin. Aldon mielestä on yhä sikakuuma.

Jäätynyt hymyilyn yritys. /A frozen attempt to smile in a cold wind.
Syksy on koittanut mustikkaviljelyksille. /Fallcolors in the blueberrybushes.
Hyljätty kylä. /A abandoned village.
Oksiston muodostaman kaaren alta näkymä koivikkoon. / Under the arc of trees a view to the birch-trees.
Champignon tämäkin. Myrkyllistä sorttia./ Like the frenchspeaking guy said, beautiful champignon.
Vanhan sillan alla raudan värjäämiä kiviä. / Under the old bridge some iron colored stones.

Puolivälin jälkeen ruskaa näkyy enemmän. Vaikka Tessiinissä luonto on Zürichiin verrattuna hyvinkin trooppisen oloista, Aldon mielestä ihan Costa Ricaa, on tässä laaksossa Lappi-fiilis. Kukapa olisi uskonut, että vuorten keskeltä löytyy joki, jonka rantojen puusto on pääasiassa koivikkoa!

Jään kuvaamaan matkan ainutta kärpässientä. Takaa tulee ranskaa puhuva mies, joka kaatuu lähes rähmälleen. Matkaseura nauraa hervottomasti ja mies selittää, että “champignon” harhautti katsomaan polulta sivuun.

Mitä löytyy laakson viimeisestä kylästä? Tietty jääkiekkokaukalo. /So, what do you find in the last village of the valley? Of course a hockeyrink.
…ja kirkko. /…and a church.
Sonogno

Reitti on hyvin merkitty, mutta löytämissäni suosituksissa oli pari poikkemaa. Me seurasimme aina polkua, joka kulki lähinnä jokea. Loppuvaiheessa kivet muuttuvat punertaviksi, kuulemma raudan takia. Joki jakautui kahtia ja vasemmalla puolella on laakson viimeinen kylä, Sonogno. Luulen tulevani pieneen kylään, jossa on ehkä yksi ravintola ja siinä kaikki, mummeli siellä, toinen täällä. Vähän ennen saapumista kuulen tuttua ääntä, enkä tajua sitä todeksi. Kyllä. Kiekko läiskähtää kaukalon seinään. Sonognon sivustalla aukeaa tekojääkaukalo ja siellä on peli meneillään.

Ivanon mielestä koko paikka on ihan feikki. Kylää on tekohengitetty erilaisilla aktiviteeteilla. Jääkiekko on nykynuorisolle, turisteille tarjotaan taidetta, juustoa ja käsitöitä. Sveitsiläisiä koululaisia käytetään katsomassa, kuinka ennenvanhaan elettiin.

Ulkouuni./Oven outside.
Leipuri ja hänen leipänsä. /Baker and his bread.

Aurinko on jo laskenut vuorten taa. Kävelemme kylän raittia ja ravintolan edessä viiniä maisteleva vällyihin pynttäytynyt väki hörähtää naurun, epäuskon ja kauhistuksen mölähdykseen, kun kävelemme sortseissa ohi. Minä, myöskin vilukissa, en ymmärrä. Kintut kiehuvat vielä patikoinnista.

Lähellä virtaa lämmintä ilmaa. Raitilla on ulkoilmauuni. Leipuri kyselee, että mistäs sitä ollaan ja että mitenkäs saunan kanssa Suomessa on, sehän poistaa toksiineja. “Ai ja sinäkö taas olet Costa Ricasta, ihan mahtava maa, minulla oli tyttöystävä Palmaresissa”. Ostamme vehnä- sekä spelttileivän ja Costa Rica -lisänä saamme vielä yhden kaupan päälle. Oli ilmeisesti ollut kiva tyttöystävä. Nyt miehellä on guatemalalainen vaimo, jonka kanssa vaihdamme pari sanaa.

Laakson päästä pääsee pois joko jalan tai postibussilla. Pimeä on tulossa, joten odottelemme tunnin verran bussia. Automaatista saa vuohenjuustoa, mutta linkkuveitsi oli jäänyt autoon. Brutaalisti taittamalla ja puremalla saadaan särvintä juuri uunista tulleen leivän päälle. Kun bussikuski avaan ovet, olemme juuri nielaisseet viimeiset palat leipää.

Takaisin Lavertezzossa. /Back in Lavertezzo.
Illalla kivet pääsevät eroon turisteista. /In the evening the stones get rid of the people.

Lavertezzo-Sonogno about 4,5 h hike, depending how many “oh, wow!” -moments you need to appreciate the view. 14 km, 509 m ascent, 169 descent. Season: May-October

En resumen: Ticino es una mezcla de norte y sur. Este camino desde Lavertezzo y Ponti dei salti, por el río Verzasca es muy bonito por las piedras enormes, lijadas por el agua verde, que fluye con mucha fuerza. La ruta termina en Sonogno, el último pueblo en el valle.

Kurzgesagt: Endlich in Verzasca! Nach dem Anfang in Lavertezzo und Ponte dei salti, der Weg ist ziemlich ruhig. Wunderschön, grünes Wasser, enorm grosse Steine und eine Landschaft, wo man Tropen und Norden sich einender mischen.

Oranssia lämmikettä

Mietin lenkillä, voisinko juosta jalkapallon kokoisen kurpitsan kanssa metsän läpi kotiin. Epämukavuus ja visio siitä, kuinka kompastuessa kurpitsa lentää kaaressa pöpelikköön, posahtaa haljetessaan ja räjähtää tuhannennuuskaksi, jätin sen kuitenkin ostamatta.

Juckerfarm Jonassa. /Juckerfarm, a pumpkin place in Jona

Näitä paikkoja on matkalla muutama, eräänlaisia pop-up kohtia, joihin kasataan syksyn tullen kurpitsoita, viereen ilmestyy metallinen kassa ja siitä voi sitten hakea haluamansa kaiverrettavaksi, keitettäväksi, paistettavaksi tai vain koristeeksi ulkopöydälle.

Loppu lenkki menee kurpitsan kuvat silmissä. Uunissa viipaleina, aah. Täytettynä, aah. Risotto, aah. Keitto, mm…

Ennen joulua haalin ikkunalaudan ulkopuolelle monta kurpitsaa varastoon, jotta niitä riittäisi mahdollisimman pitkään. Venytän kautta ja toivon, että uusi alkaisi pian. Siihen nähden kummallista, etten itse ole yrittänyt kasvattaa kurpitsoja. Vesi- ja hunajamelonitkin onnistuivat, miksei kurpitsa. Raapustan muistiinpanon kalenteriin huhtikuun kohdalle pohdittavaksi.

Kurpitsakeitto on vielä tekemättä, muita olen tänä syksynä ehtinyt jo kokata. Sitä syödään meillä niin usein, että jossain vaiheessa perhe alkaa muikistella. Keitot ovat muutenkin olleet jonkun aikaa pannassa, sillä tyttären viisaudenhammasoperaatio pisti syömään sauvasekottimella tehtyjä ruokia parin viikon ajan. Eivät ole maistuneet sen jälkeen.

Mutta nyt, sateen lotistessa ja lämpötilojen hiipuessa paksu soppa alkaa houkutella.

Sama väri, eri maku kuin kotona. Herkullista yhtäkaikki./Same color, different taste as at home. But delicious.

Kurpitsakeitto:

  • myskikurpitsaa 800 g
  • 1 peruna
  • 1 iso sipuli
  • loraus öljyä
  • muskottia, korianterijauhetta, valkopippuria
  • kasvislientä
  • kermaviiliä tai kasviskermaa
  • krutonkeja

Kuori kurpitsa ja poista siemenet. Jos se tuntuu hankalalta, voit myös laittaa sen uuniin joksikin aikaa ja sen jälkeen homma käy kätevämmin, samoin pilkkominen.

Pilko sipuli, kuullota hetki. Pistä peruna palasina perään, samoin kurpitsa. Päälle vettä sen verran, että kasvikset peittyvät ja kasvisliemijauhetta tai mitä käytätkään, sen verran kuin vesi vaatii.

Ripottele mausteita ja korianteria saa laittaa moninkertaisen määrän muihin mausteisiin verrattuna.

Kun kurpitsa ja perunat ovat pehmeitä, pistä sekaan lusikallinen-pari kermaviiliä tai kasviskermaa loraus. Edellinen tuo pientä hapokkuutta, josta pidän. Soseuta sauvasekottimella. Jos keitto on liian paksua, lisää vähän vettä. Maista. Lisää mausteita tarvittaessa. Niitä pitää laittaa reilusti.

Deluxe-versioon voit paahtaa krutonkeja eilisestä leivästä. Öljyä, valkosipuli ja leipäkuutioita. Päälle mustapippuria ja halutessasi suolaa. Ripottele lautasella keiton päälle. En guete!

Näissä on jotain eläimellistä. /These look like some sort of animal.

En resumen: Es la epoca de calabazas y ayotes. De eso hago sopa, risotto, calabaza rellena y a veces solo en tajadas cocinado en el horno. Riquísimo!

Kurzgesagt: Mein Lieblingsessen im Herbst, Kürbis! Kürbisrisotto, gefüllter Kürbis, Kürbissuppe, Ofenkürbis in Spalten – einfach herrlich!

Herkkuja vegaanikahvilassa

Mies istahti pöytään, selvästi toimistosta tulossa ja nälkäinen. Yhdellä lautasella täytetty sarvi, toisella kermaleivos ja vieressä marjainen kakkupala. Sarvi katosi miehen suuhun parilla haukulla. Paikalle kiiruhti hymyilevä nainen. Yksi leivos hänelle, toinen miehelle. Pusuttelua ja ulos.

Me taas istuimme pitkään ja hartaasti. Lokakuun ensimmäinen, harmaita pilviä taivaalla. Välistä paistoi aurinko kummallisen kesäisenä. Kahvila Sprösslingin ovet olivat selällään ja silti hikoilin, mietin siirtymistä auringottomaan tuoliin. Mutta olihan jo alkuilta, ei tätä kauan kestäisi.

Feikki-lohileipä ja marjateetä / Mock salmon sandwich and fruittea.

Muutaman kuukauden ikäisessä Zürichin ensimmäisessä täysin vegaanisessa kahvilassa Schaffhauserplatzilla tunnelma rauhoittui pikkuhiljaa. Kadun toisella puolen Gnädingerin kahvila-konditoria ja tämä uusi, amerikkalaisen ketjukahvilan tilalle tullut Gnädingerin jälkikasvu, Spörssling, näyttivät vetävän aivan yhtä lailla kahvittelijoita. Toiselta puolen kaupunkia tuli puoli ratikallista väkeä varta vasten vegaanikahvilaan. Vanhempia lapsineen, iäkkäitä pariskuntia, nuorisoa.

Olin jo aiemmin maistellut feikki-lohileivän marjateen kera. Suolaisuus vähän järkytti ja myös se, että öljyinen porkkana, joka halusi olla kala, luiskahteli jatkuvasti sämpylän välistä syliin. Laitoin silmäni kiinni ja koin lohihetken. Tämä oli parempaa, kuin lähikauppani tarjoama aina vähän epäilyttävältä maistuva aito lohi. Sitä vain mietin, että jos on täysvegaani, haluaako maistella kalanmakua vai onko se jotenkin outoa.

Listoilla on myös feikki-munaleipä sekä -kuivalihaleipä, erilaisia purkkeja täytettynä vihanneksilla ja höysteillä sekä jugurttityyppisiä marja-siemen -annoksia. Ja sitten tietysti ne leivonnaiset. Väittävät vegaanin taivaaksi.

Houkutteleva vai? / Looks tempting, or what do you think?

Oli leivonnainen minkälainen tahansa, niitä mättäessä tulee aina jossain vaiheessa mietittyä rasvan ja sokerin määrää. Spörsslingin tuotteista puuttuu eläinperäinen synti, joten sekasyöjälle ne ovat piirun verran parempi vaihtoehto. Joten niitä voi syödä useammin ja enemmän, lipsahdan ajattelemaan. Kahvila ei ole kuitenkaan mikään terveysruokala, vaan tähtäimessä on nautinto. Eläinperäisiä tuotteita ei täältä löydy, vain kahvimaitoa, jos joku sitä kaipaa ja erikseen pyytää.

Kahvilassa juoksentelee lapsia ja he löytävät heti koivikon vierestä kirjakasan. Yksi pöytä on tavallista matalampi. Sekin varmaan pienille kahvila-asiakkaille tarkoitettu.

Lämmin feikki-kinkku-sarvi on maukas. Oli myönnettävä, etten olisi osannut huomata kinkunkorviketta, ellei se olisi lukenut kyltissä. Jaamme sarven, koska donitsitkin houkuttelevat. Tämä ei ole mikään kevytkahvikeikka. Olinhan lenkistä uupunut ja kaipasin tömäkkää vahvistusta, perustelin.

Makeita donitseja ja feikki-kinkkusarvi. / Some sweet donuts and mock ham croissant.

Jälkkäriksi otin salted caramel -donitsin ja tytär praliiniversion. Rakenne oli aika tiukka, eikä sitä minusta aivan voi pistää raaka-aineiden piikkiin. Mutta maku oli hyvä. Pientä kateutta herätti se, että praliinidonitsissa oli sisälläkin täytettä, karamelliversiossa pelkkää pullaa. Myöhemmin seuraamme liittyi omenapiirakka, josta sen syöjällä oli ongelmia löytää omenaa. Se oli sekoitettu pieninä kuutioina taikinaan. Piirakka kuitenkin maistui.

En ole siirtymässä vegaaniksi, jos joku sitä nyt pohtii, mutta iloitsen vaihtoehdoista. Kahvila on sisustettu vanhoilla pöydillä ja tuoleilla sekä koivunrungoilla, seinät ovat modernia tyyliä. Ei siis mikään ihmeellinen kaikenkaikkiaan, mutta kuitenkin viihtyisä. Wlan pelaa ja se tuo selvästikin läppärityöntekijöitä ja istuskelijoita. Lähellä on myös vegaani kauppa Eva´s Apples ja suosittu second hand putiikki The New New. Keskittymä tuo tukea; samat ihmiset liikkuvat näissä kolmessa.

Praliinidonitsissa on sisälläkin jotain! / In praline donut there´s also some stuff inside!

Kahvilaan tullessa sanoin vitsinä, että tässähän on hyvä rivistö meille, jotka syömme sveitsiläisen lehmän maidosta tehtyä juustoa. Ensin kahvilan edustalle aurinkoon välipalalle ja sitten suora siirtymä parin metrin päähän, viereisen kutsuvan näköisen pizzerian pöytään illalliselle. En ollut yksin ajatukseni kanssa, sillä kahvilan nälkäinen pariskunta teki juuri näin. Lautasella oli enää puolikas pizza, kun me kävelimme kohti ratikkaa.

En resumen: En Zurich abrieron la primara cafetería vegana, Sprössling, hace unos meses y parece ser un éxito. Ya hemos probado el pancito de salmón falso, donuts de caramelo y de praline y queque de manzana. Todo sin próductos de origen animal. Un buen lugar de cafecitos y dulces pecaditos para cualquiera.

Kurzgesat: In Zürich gibt es seit einige Monaten ein vegenes Café in Schaffhauserlplatz, Sprössling. Wir haben schon Veganes Sandwich mit falschem Lachs aus Karotten, Donuts mit salty caramel und Praline und ein Stück Afpelkuchen probiert. Alles mit rein Pflanzlichen Produkten. Ein super Ort für ein Kaffee und etwas feines für alle.

%d bloggers like this: