Advertisements

Hellyyttä ja heleyttä pohjoisen luonnosta

Yhteistyössä Sisucas Boutique

Kävin lukioaikaisella kosmetologillani parin vuosikymmenen jälkeen. Hän suhtautui asiakkaaseensa, kuten asiakkaaseen suhtaudutaan. Ammattikuntaan kuuluvalla ystävällisyydellä ja hellällä otteella. Paitsi sitten kun käytiin asiaan eli ihon varsinaiseen puhdistukseen. Kosmetologi oli vanhan koulukunnan kannattaja. Mitä kivuliaampi ote, sitä parempi tulos. Lopuksi hän laittoi sanojensa mukaan kevyen meikin ja lähdin asioille. Tavaratalon vessassa vilkaisin peiliin ja kiljaisin. Takaisin katsoi Halloween-hahmo.

Iho oli taatusti sentin verran turvoksissa, kirkkaan punainen ja silmämeikki, no jaa, ei omaa tyyliäni. Hoidon jossain vaiheessa, siinä kun iho alkoi muuttaa väriä ja koostumusta, kosmetologi totesi, että nyt hän muistaakin minut. Ei ollut kuulemma koskaan uransa varrella tavannut ketään yhtä herkkäihoista.

Turvotus laski ennen pitkää, mutta muutoin iho on vuosien jälkeen ihan yhtä herkkä kuin ennenkin. Joten, uusien tuotteiden testaajana en ole mikään aivan helppo tapaus. Olen hylännyt kaikki mullistavat uutuudet, joissa on tehoaineita ja tyytynyt hajuttomiin, mauttomiin, perustuotteisiin, peruspakkauksissa.

“Hei, sähän olet se Liisa!” totesi myyntipöydän takaa Maarit, Zürichin joulutorilla pari vuotta sitten. Tällä kertaa tunnisteena ei toiminut iho, vaan nimeni. Maarit oli saanut tuoreena Sveitsiin muuttaneena lainaksi kirjani Hausfrau – Kotona Sveitsissä ja olimme kirjoitelleet messingerissä.

Maarit oli tuonut torille suomalaista sertifioitua luonnonkosmetiikkaa Choicelta. Hän kertoi tehneensä töitä sen kanssa yli seitsemän vuotta ja vakuuttuneensa laadukkuudesta. Tuoksuttelin voiteita hiukkasen skeptisenä. Tuotteet sopivat erittäin herkkäihoisillekin ja Suomessa yksi suurin jälleenmyyjäryhmä on apteekit. Ehkä tämä oli se, joka sai uskaltautumaan ihmiskokeeseen. Vaikka kyseessä siis oli silmänympärysvoide, jotka kaikkein useimmin olivat aiheuttaneet itselleni allergisia oireita. Tai sitten vain Maaritin ihanan raikas olemus, iloinen hehkeys, jonka luonnollisesti uskoin tarttuvan itseeni voiteen mukana.

sisucas 4 choice pullot

Rutistettua silkkipaperia muistuttava silmänympärysihoni tykkäsi kiinteyttävästä voiteesta. Ja minä siitä, että sitä voi laittaa päivän mittaan pikkuisen lisää ja se imeytyi samantien jättämättä rasvaista jälkeä. Herkkäihoisena en ole enää jaksanut kiinnittää käyttämieni tuotteiden tylsyyteen kovinkaan paljon huomiota, mutta onhan se pientä luksusta, että hyllyllä on kaunis pakkaus valkoisen perustuubin sijaan.

Joulutorin jälkimaininkeina Maarit Dessibourg ja hänen sveitsiläinen miehensä perustivat nettikauppa Sisuccaan. Boutiquen tarina alkoi kuitenkin oikeastaan pohjoisessa, eikä suinkaan Sveitsissä, mistä käsin sitä nyt pyöritetään. Maarit ja Guillaume nimittäin tapasivat Lapissa. Luonto, kauneus ja hyvinvointi ovat yhteisen yrityksen kulmakiviä. Itsestä voi huolehtia ja samalla tehdä kestävämpiä, luontoa vähemmän kuormittavia valintoja ja näitä Sisucas myös haluaa tukea.

sisucas 3 maarit

Maarit Dessibourg

 

Nettikaupassa on pieniä brändejä ja kosmetiikkan lisäksi luomuteetä, lisäravinteita, pestävä meikinpuhdistushanska ja korujen puhdistustuote. Sain Maaritilta  kokeiltavakseni Choicen tuotteita. Sen jo tiesinkin, ettei niissä ole keholle haitallisia kemikaaleja tai synteettisiä hajusteita. Ne ovat myös vegaanisia, eikä niitä ole testattu eläinkokein. Choice on muuten ottanut myös askeleen muovittomaan suuntaan: merkiltä löytyy ensimmäinen täysin biohajoava voidepakkaus, jossa ei ole lainkaan mikromuoveja.

sisucas 5 roikkuva kassi

Päädyin hurjastelemaan ja testaamaan 24 h kasvovoidetta Sensitive-voiteen sijaan. Epäröin tuoksua, mutta sen viehkeä mangon vivahde vie minut täysin Costa Ricaan anoppilaan, mangopuun alle ruohikolle. Kermainen voide tuntuu kasvoja hyväilevältä ja se imeytyy hyvin. Mangovoide onkin ensimmäinen, johon monille tuoksuille herkistynyt nenäni tai ihoni eivät reagoi negatiivisesti. Ei turvonneita, vuotavia silmiä, ei kirkkaan punaisia poskia. Voiteen levittäminen aamuisin on ihon hellimistä parhaimmillaan. Zürichin veden suuri kalkkipitoisuus kuitenkin kuivattaa pintaa ja yöksi ihoni kaipaa vielä lisäkosteutusta.

Voiteen alle laitoin Maaritin ohjeiden mukaan Choicen seerumia, joka suojaa, hoitaa ja vahvistaa ihoa. Seerumi tuntuu virkistävältä ja sitä voi käyttää myös ohuella silmänympärysiholla. Se auttaa syysryppyjen ilmaantuessa, kun sisäilma on kuivaakin kuivempaa patterien hohkatessa.

 

sisucas 9 pakkaukset pihalla p

Hieman jännittyneenä testasin myös Choice Duo kuorivaa naamiota. Kaikki, missä on ollut termi “kuoriva” on ollut pannassa teini-iästä lähtien. Se on tarkoittanut turvotusta ja lähinnä vahinkoa iholle. Tässä ei ole kuitenkaan mitään kuorivia rakeita, vaan hedelmähappoja. Kosteuttajana toimii mustikka. Naamiota laitetaan muutama pisara kerran pari viikossa. Ja sen tulisi vaikutusajan jälkeen heleyttää, poistaa kuollutta ihosolukkoa ja heleyttää. – Ja kuinka kävi? Iho tuntui pehmeältä ja kosteutetulta. Rauhoittuneelta.

sisucas 7 teet 2

Syksyisin olo tuppaa varsinkin iltapäivisin kallistumaan nuutuneeseen suuntaan. Kuumat juomat ovat minulle kuin pieniä lämmittäviä ja ilahduttavia keitaita. Vuosikalenterin viimeisten sivujen paikkeilla itsestäni kuoriutuukin teen suurkuluttaja. Pöydällä tietokoneen vieressä on aina kuppi kuumaa. Vanhassa talossa lämmityksen sielunelämä on jopa sitä usein rassaavalle mekaanikolle selvästikin salaisuus. Tuplavillapaidan lisäksi jäätyneet jäseneni kaipaavat tukea, jota löydän teestä. Kofeiinittomat vaihtoehdot ovat tarpeen, jotta sormet pysyisivät vapisematta näppäimistöllä, mutta harmauden taittamiseksi, tarvitsen vielä lisäboostia mustalta teeltä.

sisucas teelajit vaaka

Afloat With Folkboat, Barefoot Biking ja Polar Night Cap

 

Sisuccaan valikoimissa on Nord-T:n luomuteetä, kaikki lisäaineettomia luonnontuotteita. Maistelin kolmea sorttia: Barefoot Biking, Afloat With Folkboat ja Polar Night Cap  ja ulkosuomalaisena täytyy sanoa, että olen myyty aina, kun raaka-aineista löytyy kotimaisia aineksia, metsien hedelmiä. Suosikikseni nousi näistä Barefoot Biking, jossa on mustaa teetä, metsämustikoita, vadelman lehtiä ja kuusen kerkkää. Iltajuomaksi valitsisin ehkä kuitenkin Rooibos-pohjaisen, tyrneillä ja koivun lehdillä maustetun Polar Night Capin. Ja iltapäivän lämmikkeeksi taas mansikan, koivunlehtien ja nokkosen lisäksi yllättäin lakritsanjuurella maustetun Afloat With Folkboat.

PS. Sisucas tarjoaa blogin lukijoille 15% alennuksen kaikista tuotteista koodilla “sisucas 15”.

Sisucasta voit myös seurailla Facebookissa ja Instagramissa #sisucasboutique.

sisucas 11 tee ja sortit 2 edestä

En resumen: Les interesan productos finlandeses? Vean la página de Sisucas un boutique web nueva. Ofrecen márcas pequeñas, con quienes los dueños Maarit und Guillaume, comparten los valores importantes: bienestar y belleza. Que cuidemos a nosótros y también a la naturaleza.

Kurzgesagt: Hättest du interesse an finnischen Produkten? Auf der Website von Sisucas, eine Boutique von Maarit und Guillaume, findest du kleine Marken, mit denen sie die wichtigen Werte, das Wohlbefinden und die Schönheit teilen. Wir sollten uns und die Natur pflegen.

Advertisements

Tatti siellä, valmuska täällä eli kuinka hurahdin sieniin

Käpöttelin Lapin Ivalossa hiekkatietä pitkin ja yhtäkkiä tiesin minne matka jatkuisi. Tämä on oikea suunta – kohti satoa. Johan se näkyi maamerkeistäkin. Tatit kutsuivat.

sienet 9 tattimerkitty tie

Hyvistä sienipaikoista ei puhuta. Sujahdetaan vain salakähmäisesti tumma takki päällä mahdollisimman tummien kuusien lomaan, huomiota herättämättä. Ja palataan kori täynnä, ilme muikeana, mutta ei rehentelevänä. Kateus herää henkiin joka tapauksessa.

Jatkoin kuitenkin samaa reittiä ja odotin seuraavaa merkkiä. Nämä kasvoivat keskellä tietä. Vierivieressä, toistensa lomassa. En tiennyt mitä lajia ovat. Syyssienien heimoa, oletan.

sienet 8 tiellä

Tänä toisena vuoden puolikkaana olen päässyt kolmesti syksyyn ja ruskaan. Ensin punertavaan Lappiin, sitten keltaisena hohtavaan Kotkaan ja nyt odottelen maiseman kellerrystä Zürichissä. Sveitsissä on surkeat olosuhteet sienille, kuivaakin kuivempaa. Silti kuulemma lähimailla tuuppaa erityisesti tatteja.

sieni 11 joku sieni 2

Mutta voi pojat, miten Lapissa oli sieniä. Juuri sammalikosta tai jäkälän keskeltä putkahtaneet ovat herttaisia, mutta kiinnostavimpia ovat kypsään ikään ehtineet, muodoltaan vääristyneet tai nakerretut yksilöt. Ei tietenkään syömismielessä, vaan ihan vain esteettisesti.

sieni 13 joku sieni 3

sieni 14 joku sieni 4

otsamo 16 kärpässieni

Käyn metsässä kuin taidenäyttelyssä. Kuvaan kaikki ja haistelen maastoa nuuskutellen. Tunnen metsänpohjan pehmeyden ja kompastelen välillä juuriin. Makaan melkein mahallani ja annan kosteuden imeytyä polviin. Ihan sama. Kuvakulma on mahtava.

sienet 2 kangassienet

Kangassienet saattoivat saada takiani kolhun itsetuntoonsa. En keränneet yhtäkään, silloin kun olin liikkeellä korin kanssa, koska olevinaan oli parempiakin tarjolla. Mutta ovathan ne niin sympaattisen näköisiä. Mikä siinä lie.

sieni 15 sieniä kannossaLepotauolla istahdin mättähälle. Kuulostaa helpolta, mutta oli tehtävä töitä löytääkseen kohdan, jossa ahterin alla ei  olisi sieniä tai marjoja. Kivilläkin kasvoi puolukoita ja mustikoita.sienet 4 koivetMakailin hetken taivasta katsellen ja ottaen energiaa maastosta. Eli selkää rentouttaen. Kehitin myös uuden selfie-lajin: sienilfie. Tämä oli se hetki, jolloin aloin epäröidä höpertymistä metsän ominaistuoksujen huumaamana.

sienet 3 sienielfieMutta kierähtäessäni vatsalleni tajusin, että puolukan varpujen korkeudelta on mahtavat näkymät. Shampanjalaseja muistuttavat pikarijäkälät ovat aina olleet suosikkejani.

sieni 12 puolukka ja jakalaasienet 6 pun sienisieni 10 joku sieni 1sieni 7 puolukka paallaEn lopulta löytänyt yhtään himoitsemaani tattia. Johtunee siitä, että reissuseuralaiseni olivat tyhjentäneet paikat. Ja kenties myös siitä, etten lopulta kulkenut syötävän, vaan metsän lumon perässä.sienet 2 tatitEn resumen: Fui en Laponia en el otoño al bosque. Y regresé con una canasta llena de fotos de hongos.

Kurzgesagt: Ich war im Herbst im Wald in Lappland. Und habe kiloweise Pilze gesammelt. Genauer gesagt, Fotos von Pilzen.

 

 

 

Suomalainen dekkari sveitsiläisin kytköksin

 

Olen pitänyt itseäni dekkari-imurina, siitä lähtien, kun avasin ensimmäiset Agatha Christien klassikot. Sveitsissä lukutahti hidastui ja uusia ilmestyi ilman, että tajusin niitä metsästää, enkä oikein kestänyt kärryillä kirjailijoistaakaan, varsinkaan suomalaisista. Päätähdiksi yöpöydälläni nousivat Sue Grafton ja Donna Leon. Intensiivinen Nordic Noir vetosi jollain lailla, muttei todellakaan iltalukemisena.

helena kirja auki p

Lukemista lentokoneessa.

 

Jossain vaiheessa palasin taas etsimään uutta luettavaa ja viime aikoina ulkosuomalaiset ovat alkaneet vallata alaa dekkaripuolella. Edellinen lukemani oli Anu Patrakan Huomenna sinä kuolet ja nyt sain käsiini Helena Väisäsen Kuoleman tuoksun.

Päähenkilönä Helena Väisäsen kirjassa on rikoskomisario Saara Joho. Uusi naisnäkökulma on tervetullut Leena Lehtolaisen Maria Kallion ja suomalaista kirjallisuutta hallitsevien monien miesetsivien rinnalle.

Naisetsivät ovat usein yksineläjiä, kuten Sue Graftonin Kinsey Millhone ja sama pätee Saara Johoon. Syynä ei kuitenkaan ole ammatti tai yksinäisen suden luonne vaan traaginen lähimenneisyys. Lieneekö siinä myös syy, miksi Saara suhtautuu vaaraan lähes välinpitämättömästi tai ainakin ensi säikähdyksen jälkeen huoletta. Se katkaisee hiukan myös sitä jännitystä, jonka lukija olisi voinut kokea.

 

 

Saara Joho on todellinen nuuskija, sillä tavallisten tutkimusmetodien apuna hän käyttää hyväksi hajuyliherkkyyttään. Hajumuisti tuo vihjeitä ja auttaa myös eteenpäin. Se myös tekee Saarasta rikoskomissariona persoonallisen. Vaikka vaistot ovat tärkeässä asemassa, se ei syö päähenkilön uskottavuutta järkeilyssä.

Luin kirjan suurimmaksi osaksi lentokoneessa ja matkalukemisena se oli loistava, kuten dekkarit parhaimmillaan ovat. Ne vievät helposti alusta lähtien mukaansa ja pistävät pinnistelemään juonenkäänteiden myötä. Muistan lukeneeni artikkelin, jonka mukaan lentokoneessa keskittyminen on paineesta johtuen vaikeaa ja huomaan nyt, että yksityiskohdat jäivät hieman epäselviksi. Tämä siis menee omaan piikkiini, ei kirjan. Kirjasta se sen sijaan kertoo monipuolisista käänteistä.

helena kirja teksti lähis p

 

Sveitsissä asuvalle lukijalle viitteet Zürichiin ovat tietenkin hauskoja seikkoja. Helena Väisänen on elänyt pitkään näillä seuduin ja kytki juoneen useita yhteyksiä nykyiseen kotimaahansa. Lyhyitä Sveitsissä tapahtuvia rikoskertomuksia Helena on jo kirjoittanut aiemminkin; niitä on julkaistu mm. Joulukalenteri-kirjassa. Kirjan loppu on avoin ja se viittaa vähän siihen, että jatkoa olisi tulossa, Zürichiin sijoittuen.

Plussia ja miinuksia? Kokonaisuutena Kuoleman tuoksu on toimiva dekkari. Ihmettelin sitä, kuinka hyvin hän käytti lääketieteellisestä tutkimuksesta tarpeeksi syvänä elementtinä kertomatta siitä lopulta kovinkaan paljon. Vakuutti siis tavallisen lukijan. Dialogi taas on ajoittain hyvinkin kaurismäkeläisen jäykkää, jopa teennäistä. Jäin makustelemaan lauseita ja omaksi yllätykseksenikin tavallaan viehätyin siitä, että ne eivät olleet lainkaan arkikieleltä kuulostavia.

En resumen: La primera novela policiaca de la escritora Finlandesa Helena Väisänen. Por el momento sólo en finlandés, pronto en Alemán – y quien sabe, tal vez en el futúro en español.

Kurzgesagt: Der erste Krimi von Helena Väisänen. Im Moment nur auf Finnisch, bald auch auf Deutsch!

Syyspäivä Otsamo-tunturilla

Olin pakannut syyskuuta varten laukkuun villasukkia, eri paksuisia fleecejä, villapaidan, hanskat, pipon ja buffin. Sveitsistä katsottuna Lapissa näytti olevan kylmä. Inarissa Otsamon juurella kuoriudun takista ja hörpin vettä. On lähes kesä.

otsamo 2 pitkospuut p

Tämä on sitä kesää, jonka kuvittelin kohtaavani heinäkuussa. Silloin vastassa olivat ne huimat 30 astetta ja paarmat. Tänään raikas sää, ruskaiset värit, sienet, mustikat, puolukat ja variksenmarjat.

otsamo 1 kyltti p

Otsamo on 481 m korkea tunturi, kymmenisen kilometriä Inarin kirkonkylältä. Meidän koti on Sveitsissä 473 m meren pinnan yläpuolella. Kauppareissulla nousen siis korkeammalle kuin tuo tunturi. Eikä siinä mitään, täältä en etsi korkeusmetrejä, vaan pohjoisen maisemia, poroja ja karuutta.

otsamo 3 vaeltaja keltasessa

otsamo 4 vaeltaija rinteess

Aurinkolasit jäivät ottamatta mukaan. Parikymmentä vuotta Sveitsissä saattaa saada aikaan hämmentäviä muistihäiriöitä. Kuten, että miltä korkeudelta aurinko Suomessa paistaa syyskuussa. Tai paistaako se ylipäätään. Ja jos niin millä intensiteetillä. Raapustan muistikirjaan “Lasit välttämättömät. Aurinko paistaa suoraan aivoon. Rypyt syvenevät.”

otsamo 5 maisemaa ylempää

Otan useita videoita lähestyessäni huippua. Värit ovat kauniit, valo kuulas. Kivinen loppunousu saa sveitsiläisetkin hengästymään. Pidän kameraa vakaasti ja paneeraan mielessäni sille pituutta laskien. Mökillä tarkistan otokset. Yksi lähtee jaloistani ylös huitaisten. Toiseen tunkeutuu vieraita vaeltajia. Kolmas on niin nopea, etteivät silmät kestä perässä. Löytyy jälleen yksi asia, jossa olisi parantamisen varaa.

 

otsamo 7 mie tukka hulmuten

Ylhäällä tuuli tuivertaa niin tehokkaasti, että on laitettava takkia päälle. Nostan katseen kohti huipun päivämökkiä ja ehdin nähdä muutaman sekunnin spektaakkelin. Tunturin yli juoksee upeasarvinen yksinäinen poro. Ajattelen, miten upea kuva siitä tulisi sinistä taivasta vasten. Poro on siinä vaiheessa jo kadonnut alamäkeen.

otsamo 14 mökki

otsamo 10 päivämökki (2)

Päivämökkiin on ahtautunut patikkaporukkaa. Jotkut laittavat tulta nurkan kamiinaan. Aika perusmökki, mutta tarpeeseen kylmällä ja sateella.

 

otsamo 8 maisemaa ylhäältä käsin

otsamo 15 mustikanlehtiä

otsamo 13 höyhen ja kaarnikka

Ylhäältä löytyy luonnon asetelma, jossa on voimaa ja herkkyyttä. Sitä tarkastellessa on todettava, että höyhenessä on parempi design kuin suomalaisessa tukassa. Tästä olisi pitänyt olla se video. Molemmat lepattavat tuulessa vauhdikkaassa liikkeessä, mutta kuvassa höyhen poseeraa ihan coolina. Minun hiukseni taas yrittävät riistäytyä päästä.

otsamo 11 sämppy ja minä

Lounaspaikka löytyy mättäiden ja kivien luota, upealla näköalalla. Puraisen sämpylää hiuksilla. Yritin kovasti olla istumatta kaarnikoiden päälle. Sen jälkeen ainakin istua kevyesti survomatta. Marjoja on sakeana. Ei täällä ainakaan nälkään kuolisi, jos eväät joutuisivat karhun kitaan tai unohtuisivat jänkälle. Napsin mustia marjoja jälkiruuaksi ja ihmettelen, miksi en koskaan aiemmin ole niitä sen kummemmin noteerannut.

otsamo 12 kaarnikka

otsamo 9 kärpässienet p

Alastulomatkalla keräämme marjoja, mustikoita ja puolukoita. Kaikki maistuvat vielä makeilta, kylmä ei ole puraissut. Yhtäkkiä olen yksin. Muut ovat menneet matkojaan. Kuppini on täynnä, eikä ämpärin kantajaa näkömailla. “Mut eihän näitä siis voi jättää tänne…” parkaisen, mutta kukaan ei vastaa. Ne voi sittenkin jättää sinne. Kaikki ne varvut täynnä suuria mustikoita. Riivin käteeni vielä kourallisen ja syön ne seisten ja syöksyn muun porukan perään. Eivät ne kaukana ole. Vain kyyristyneinä, mättäiden keskellä, aamumarjoja haalimassa.

otsamo 17 mustikat

En resumen: Un buen caminito al Otsamo, cerca de Inari, muy en el norte de Finlandia, en el ultimo día tibio del otoño. Mucho viento, 1 reno, sol, arándanos y una vista espectacular.

Kurzgesagt: Einen Ausflug nach Otsamo, in der Nähe von Inari, ganz hoch im Norden Finnlands. Es war vielleicht der letzte warme Herbsttag. Viel wind, 1 Rentier, Sonne, Blaubeere und super Aussicht!

Suomalainen Sveitsissä: Helena Väisänen

Ulkona auringossa, siinä valkoisena hohtavan Zürichin oopperatalon lähettyvillä siemailemme kuplivaa ja keskustelemme Sveitsissä elämisestä. Niin ajattelimme Helenan kanssa. Mutta sää kylmeni, kiireet tulivat väliin. Helenakin lähti kirjakiertueelleen Suomeen ja niin siinä kävi, että homma oli hoidettava sähköpostitse. Onneksi sitä ennen ehdimme rupatella Winterthurissa Jaakko Melentjeffin kirjatilaisuudessa. Hukkuneet oli juuri ilmestynyt sveitsiläisen pienkustantamon Antium Verlagin kääntämänä saksaksi ja Helena juonsi tilaisuuden. Pian tämän jälkeen saimme kuulla, että myös Helenan uunituore kirja Kuoleman tuoksu ilmestyy käännöksenä sveitsiläisille kirjamarkkinoille.

-Mistä lähtien olet asunut Sveitsissä?

  • Muutin Suomesta v. 1994 ensin Saksaan. Siellä asuin ja työskentelin fysioterapeuttina puoli vuotta. Lapsuudenystäväni lähetteli minulle työpaikkailmoituksia Sveitsistä ja niinpä aika pian vaihdoinkin. Katselin karttaa ja minusta Altdorf näytti olevan lähellä Zürichiä, niin hain sinne ja pääsinkin. Olin tuolloin tottunut pitkiin matkoihin, joten vaikkei Altdorf ja Zürich ihan kyljikkäin olekaan, huomasin vasta myöhemmin miten pitkä tuo matka on.

-Miksi Sveitsi?

  • Kun valmistuin fysioterapeutiksi, haaveilin kahden vuoden ulkomaan oleskelusta. Vaihtoehtoina olivat Saksa, Sveitsi ja Englanti. Sain paikan Saksasta. Sveitsi on kaunis ja pieni maa. Se veti puoleensa. Vuoret tekevät maasta upean. Ihan ensimmäinen vaellukseni Sveitsissä tein kahden suomalaisnaisen kanssa Grindelwaldissa. Sen jälkeen oli selvää, että tahdon tänne.

helena vaeltaa 2 p

-Onko Sveitsi päätepiste vai onko joku muu maa mielessäsi, kenties Suomi?

  • Mieheni ei osaa suomea, joten emme ainakaan ihan kokonaan muta Suomeen. Välillä haaveilemme talosta Espanjassa, mökkielämästä. Ja aina vain toteamme, että asunpaikkamme on kaunis. Vierailemme kumpikin Suomessa lähes vuosittain. Minä käyn ainakin kerran vuodessa, monesti useamminkin.

-Minkälaiset ovat arkikuviosi?

  • Arkikuviot sisältävät liikkumista, työskentelyä kraniosakraali- ja fysioterapiassa. Toimin yksityisyrittäjänä. Näiden lisäksi kirjoitan intensiivisesti.

helena winti 1 p (2)

-Minkälaisena koet suomalaisen osan Sveitsissä?

  • Suomalaisia arvostetaan edelleen Sveitsissä. Aiemmin maailmansotien jälkeen suomalaisten sisukkuus ja pienen valtion taistelut nähtiin sankaritekoina. Nykyisin tuo kuva lienee jo haihtumassa. Mutta suomalainen koulusysteemi ja eksoottisuutemme on arvossa. Oma asemani lienee riippuvainen itsestä. En usko, että kovinkaan moni ajattelee minua suomalaisena. Tosin sveitsiläisiä kiinnostaa suomalainen politiikka.

helena talvisella vuorella p

-Kolmen kärki Sveitsistö?

  • Kolmen kärki: Vuoret, vaellusreitit ja luonto 😉. Tai sitten: Luonto, joukkoliikenne ja riippumattomuus.

-Kaipaatko jotain Suomesta?

  • Oltermanni pääsi taas loppumaan. Sitä toki läheisiä ihmisiä kaipaan myös.

 

 

Kuvat vuorilta Helenan omasta albumista.

Sarjan edellisissä osissa esiteltiin: Riika Östberg, Marika Rosenius ja Laura Missuray

En resumen: Hace algunas decadas de Finlandia salió una fisioterapeuta – ahora vive en Suiza y es además escritora de novelas policíacas.

Kurzgesagt: Vor einigen Jahrzehnten ist eine finnische Physiotherapeutin von ihrer Heimat ausgewandert. Jetzt wohnt sie in der Schweiz und ist Schriftstellerin geworden.

%d bloggers like this: