Heräsin juuri liian aikaisin, liian lyhyen yön jälkeen. Parin päivän tiukka kesäflunssa on päästämässä otteestaan ja kuten aina, tauti päättyy huonosti nukuttuun yöhön. Kroppa ylilevännyt ja aivot käyvät ylikierroksilla.

Mietin mitä kuvia laittaisin tähän, sillä niiden piti olla Elsassin viinialueelta. Sieltä, missä kuvittelin pyöräileväni helteessä valkoinen paita tuulessa lepattaen. Valkoinen, koska oli valkoviinin päivä, kerrottiin ohjesivustolla. Lenkki olisi ollut lyhyehkö ja matkalla linnoja, niitä viiniviljelyksiä, pittoreskeja kyliä ja tusinoittain mahdollisuuksia nauttia viileää valkoviiniä.

En koskaan sotke urheilua ja valkoviiniä, mutta Elsassin osalta olisin tehnyt poikkeuksen. Olisin aloitellut päivää ranskalaisilla voisarvilla, pyöräillyt hiukkasen kuvitellakseni kiemuraisilla maalaisteillä, maistanut pikkuisen alueella tuotettua rypälejuomaa ja jossain vaiheessa syönyt monen lajin aterian ranskalaisella aksentilla.

Suunnittelimme lähtöä iltasella, yöpymistä jossain niistä pienistä kylistä. Tapahtumaan osallistui viime vuonna 40 000 pyöräilijää, joten kyliäpahasten muutaman huoneen hotellit ja peräkamarit saattoivat olla tupposen turvoksissa meistä vierailijoista. Joten ehkä sittenkin olisi pitänyt lähteä aamulla varhain, silloin kun ruuhkat eivät olisi vielä täyttäneet Baselin rajanylityspaikkaa.

Lopulta kuitenkin istuskelin kuumeisen yön jälkeen kurkkukivusta irvistellen aamiaispöydässä kotona. Helteiden ansiosta sentään pihalla. Ei tämäkään niin paha ole, ajattelin, kääriytyneenä villuriin ja jalat visusti villasukissa. Elsass jäi taas haaveeksi, kuten monena menneenä vuotena. Mutta kerran sinnekin vielä mennään.

Valkoviinin sijaan maistelin hanavettä ja heitin suuhun aina väliin palan inkivääriä. Rouskuttelin sen vauhdilla ja nielaisin. Siitä jää sisäinen kuumotus, jonka parantavaan voimaan uskon enemmän kuin mihinkään muuhun flunssalääkkeeseen.

Päiviltä ei ole raportoitavana nerokkaita ideoita, joita olisin luonut sairasvuoteella tai muuta henkevää, kenties syvälle luotaavaa tai ehkä vain suunnitelmia kesälle. Ei, ei niin mitään. Viikonloppu on päässä vain yhtenä sumuna, jonka yllä roikkui helle, se mistä en saanut otetta. Makasinhan paksun peiton alla ne samaiset villasukat jalassa.

Kuumeiseen tajuntaani tunkeutui siis vähän, mutta pihalla pyörivä ketunpentu sai huomioni. Meillä on pelkoon ja arkuuteen pohjautuva suhde, joka lienee molemminpuolinen. Kettu tietää, ettei se ole toivottu, mutta käy silti väijymässä pöydältä pudonneita muruja. Me taas ihastelemme pienokaista ja toivomme, ettei sillä ole kapia ja ettei se levittäisi myyräekinokkia vieressä kasvaviin punaviinimarjoihin.

Kuumeiselle aamupalalle avautui myös ensimmäinen kämmenen kokoinen, hunajaiselta tuoksuva ruusu. Työnsin nenäni melko lähelle sisäänhengittääkseni kesäistä aromaterapiaa, mutta tällä kertaa jättäen kuitenkin pienen välimatkan. Edellisellä tuoksuttelulla olin vetää sieraimeeni metallinvihreän kukkakuoriaisen.

Tänään hyvästelen sairasvuoteen ja kuorin villasukat jalasta. On aika alkaa miettiä uusia retkiä, kesäjuttuja, henkeviä tuotoksia ja tutustua helteeseen.

En resumen: En vez de andar en bici, estaba en la cama con una gripe de verano. Así que no hay fotos del area de vino en Alsacia, si no que de nuestro jardín.

Kurzgesagt: Anstatt mit dem Velo in Alsass zu fahren, war ich im Bett mit Sommergrippe. Deswegen gibt es Fotos nur vom Garten.