Mihinkään en lähtis, vaikka sais

Mihinkään en lähtis, vaikka sais

Pehko sen kun kasvaa, mutta ei sillä niin väliä, minä sen kun käärin nutturaan uusia kierroksia. Muutenkaan en korona-rajoituksista ole milläsäkään. Ravintolat kiinni? Ei haittaa, mieluisampaa ja halvempaa sapuskaa syntyy omassa keittiössä. Vaatekaupat kiinni? Sama se, en muutenkaan ostele vaatteita kuin pakossa. Sosiaalinen elämä pyörii ruudulla? Ei mitään uutta. Pyörin kaiket päivät kotona villasukissa? Aika tavallista. Keskityn syömiseen, nukkumiseen, jonkinlaiseen fyysiseen puristukseen ja töihin? Kuulostaa normiarjelta.

Ei ihan toivotunlainen. / Not quite I´d wish it to be.

Silti tämä viikko on kuin joulu, elämän alku tai kevättä laululintusin. Pohdin minne menisin ensin. Tatuoisinko pikkuvarpaan, värjäisinkö kevään värit kuontaloon, eikö yleislääkärillekin olisi jotain asiaa, nauloja, niitä tarvitsen ehdottomasti johonkin vielä hahmottamatta jääneeseen projektiin ja pihalle lisää kuutoittain multaa ja taimia, vaikka tyttären siemenistä kasvattamat ovat jo tuottaneet kasveja yli ryytimaan neliömäärän, solariumista voisin hakea rusketuksen, nyt kun aurinko on pilvien peitossa – ei silti, että sitä harrastaisin -, fysioterapiassa voisin valittaa, no jotain, aina löytyy kivistävä paikka.

Mutta oikeastaan tämmöinen olen. / But actually this is how I am.

Hengästyn mahdollisuuksista, tästä se lähtee. Rajoituksia on löyhennetty ja lisää pesee parin viikon päästä, silloin aukeavat peruskoulut. Kai.

Elän muutaman päivän korona-elämää lievemmillä rajoituksilla ja huomaan, että se on sitä yhtä samaa. Ei eroa edelliseen kuuteen lockdown-viikkoon. En sittenkään ole hakenut tatuointeja, värjännyt tukkaa tai edes leikkauttanut, rimpauttanut lääkärille, ostanut rakennustarvikkeita, käynyt puutarhaliikkeessä, solariumissa tai fysioterapiassa. Istun kotona läppärin edessä tukka silmillä, pehmeissä vaatteissa, villasukat jalassa. Hampaat on kyllä pesty ja harkitsen harjan käyttämistä. Vieressä kahvia, ulkona sadetta. Seuraavana ohjelmassa ruuanlaittoa, iltapäivällä lisää kahvinjuontia, työntekoa, kenties multaisen maan kuopsutusta ja myöhemmin etäpilatesta. Kaikki hyvin. Enkä tarvitse mitään lisää.

En resumen: Ya están abiertas las peluquerías. Pero que pereza. Mejor dejo así como está y sigo tomando café, aquí, tranquila en casa.

Kurzgesagt: Die Coiffeursalons sind jetzt im vollen Gang. Aber kei Luscht…lieber bleibe ich ruhig zu Hause und trinke weiter Kaffee.

3 responses

  1. Hyvältä näyttäää tukkasi noinkin. Täällä kampaamot saivat avata ovensa tällä viikolla 7 viikon jälkeen, ja jokaisella oli heti työtä tiedossa, mutta säännöt ovat hygieeniaan liittyen tosi tiukat. Leikkelin itse vähän omaa kuontaloani, ja odotan vielä vähän ennenkuin menen kampaajalleni. Muutenkin melkein 2 kk jälkeen kivijalkakaupat saivat avata ovensa, mutta ei kauppakeskuksiss olevat kaupat. Ajattelinkin mennä tuon pitkän tauon jälkeen Tel Avivin keskustaan katsomaan miltä siellä näyttää , mutta odottelen ensi viikkoon. Täällä höllennettiin rajoituksia, mutta samalla pelätään toista aaltoa. Täällä oli tänään itsenäisyyspäivä, ja ulkonaliikkumiskielto, mutta ainakin eilen , itsenäisyyspäivän aattona, nuoret pitivät paljon ääntä kodin edessä olevassa puistossa,vaikka ei saisi. Hyvää Vappua Liisa.

    Like

  2. Täällä on myös kampaamoissa työntekijöillä sekä asiakkailla oltava maskit ja kaikki pinnat ja työkalut pitää joka asiakkaan jälkeen desinfioida yms. Nyt juuri kerrottiin, että ravintolatkin saisivat alkaa vähän availla toukokuussa, mutta saa nähdä. Se toinen aalto saattaa tulla heinäkuussa ja sitähän ei kukaan tietenkään toivo. – Mutta kaikesta huolimatta me täällä availlaan vappuna simapulloja ja paistellaan munkkeja, viis luvatusta sateesta. Sisätiloissa ja omissa oloissa. Hyvää vappua sinullekin!

    Like

Leave a comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.