Viime vuonna lumi tuli vuorille jo syyskuussa ja siitä oppineena panikoin, että taas käy niin. Pitäisi nimittäin vielä päästä hakemaan kuvamateriaalia lumihuippujen keskeltä, mutta jalat vahvasti hiekkapoluilla, ei hangessa.
Bernin Alpit on varmaan se, minne kerran elämässään Sveitsiin tuleva suuntaa. Itse suhtaudun Jungfraujochin seutuun pikkuisen varauksella, sillä onhan siellä upeaa, mutta ne massat, jonot, bussilastilliset väkeä…
Trafficjam in Grindelwald in the morning.
Behind the cablecar there´s zipline, if you like to fly to the valley.
In First there´s also a Cliff walk.
Viikon sääkartta alueella näytti vain yhtä suotuisaa päivää, joten kamat reppuun ja menoksi. Parit ylimääräiset akut, gimbal eli kuvauskahva ja muu tarpeisto kuormajuhdalle (Aldo) ja evästä sen verran ettei pyörryttäisi ensimmäiseen mäkeen.
Jo Firstin köysiradan kuulutuksissa kuului kansainvälisyys. Vilkkaasta turismista kielivät myös jonotusajasta kertovat taulut. Matkan välipysäkeillä on tekemistä kaikenikäisille ja sorttisille matkaajille, on leikkikenttiä, potkulautoja, jonkinlaisia mäkiautoja ja ylhäällä myös zipline eli alas voi myös suihkata köysiradalla roikkuen tai peräti vatsallaan vaakatasossa, jos niin haluaa.
First with it´s panorama terrace.
Towards the clouds and lake.
Just take the picture, don´t care about the lightning.
Ensimmäinen etappi Bachalpseelle oli leveää hiekkatietä ja porukkaa siedettävä määrä. Järveltä eteenpäin merkit muuttuivat vuoristopatikkareitiksi, mutta koko matka oli rotkotonta ja helppo kävellä. Ellei siis oteta lukuun jyrkkyyttä.
Suurin osa porukasta jäi järvelle, joten tunnelma rauhoittui mukavasti. Lehmät olivat tyyniä ja poseerasivat vähän kyllästyneen oloisina.
But we´ll continue our way.
Risteyksessä pistämme seuraavan vaihteen päälle ja viimeinen nousu vie Faulhornille, pyöreähkölle vuorenhuipulle 2681 metriin. Iäkäs nainen epäröi kaltevuutta ja tulevia reunoja. Patikkakumppani toteaa, että jos huippaa, niin käännytään takaisin. Eivät luovuttaneet, vaan pääsivät ylös asti.
The higher we hike, the better the view.
I see some very suspicous movement down there.
Lakanat liehuivat tuulessa kuivumassa. Toisella puolen vuorta oli pelkkää pilvimassaa, kunnes kävi puhallus – ja yhtäkkiä olikin näkymät alas turkoosille Briezin- ja Thuninjärvelle.
Olimme sellaisella lohkareella, että rakennejuttuja ei huvittanut alkaa pohtia. Tai maanjäristyksiä.
Faulhorn, peek ahoy!
On the snowline, obviously.
Over the snowline.
Laundryday in the Gasthaus.
Majatalon ravintolan terassi oli vinossa alaspäin, tajusin, ja sisäelimet yrittivät yhtäkkiä pitää kiinni ruumiista, etteivät valuisi laaksoon.
Vieressä vegaaninainen vaikeroi ruokalista edessä ja taipuu lopulta keittoon, jossa siinäkin oli kermaa. Lista oli lyhyt, eikä hanavettä pyytäväkään saanut haluamaansa. Täällä ei nimittäin ole juoksevaa vettä. Kaikki tuodaan helikopterilla.
Lake Brienz appeared behind the clouds.
Yes, it´s Switzerland.
It´s windy on the peak.
Lake Thun on the left, lake Brienz on the right.
A traditional snack: a soup with two sausages.
Alas oli vajaan kilometrin verran laskeutumista, suht kivikkoista. Ketään ei näy missään. Jostain lohkareiden lomasta alempaa kuului kirkas jodlaus. “Tää on niin Sveitsi-klisee koko paikka!” Myöhemmin odoteltiin postibussia Bussalpilla ja lojuin lepotuolissa lumivuoria tuijotelleen, vettä siemaillen. Vierestä katetulta terassilta kantautui jälleen jodlaus. Se on samainen Sämi, postibussikuski, joka viettää vapaapäiväänsä. Hän kertoi olevansa 48-kertainen Sveitsin jodlausmestari. Uskon, sillä äänen hallinta on aivan käsittämätön.
Here we go, about 1 km downhill. Vertical meters.
Up on the peak, there´s the gasthaus.
Stuffdelivery to the gasthaus.
Weird peak.
A compact flower setting.
Näillekin poluille on juuri nyt ehkä paras aika tulla, sillä syyslomat eivät ole vielä alkaneet ja massaturismi odottelee. Suomalainen pääsee lentäen Sveitsiin, jos taskussa on EU:n koronatodistus. Sen lisäksi on täytettävä maahantulolomake. Koronapassi avaa ovet myös ravintoloiden sisätiloihin, museoihin, konsertteihin, leffaan yms. Sitä tarvitaanko passia myös vuoriston hisseissä tulevana talvena, ei vielä ole päätetty.
Bus Alp quite near.
This little guy did as tought, didn´t move, till we got on our way.
Eveningsun by the lake Brienz.
En resumen: Estas pensando en venir a Suiza? Si no venís de un país de alto riesgo, no hay ningún problema. Sólo hace falta un certificado de Covid y un formulario de entrada. En realidad, por el momento el asunto está mejor que desde hace tiempo, no hay montónes de turistas y los suizos tampoco tienen vacaciones. Y si querés seguir planeando, ve mis fotos del blog.
Kurzgesagt: Gerade jetzt ist es fast perfekt in der Schweiz zu reisen – es gibt keine grosse mengen von Touristen und die Schweizer haben auch keine Ferien. Schau mal die Fotos im Blog – wer kann die Bergen nicht besuchen wollen?!
Pala Suklaata 
Hei! Tämä oli jo vähän vanhempi postaus, mutta kiitos siitä, oli mielenkiintoista lukea. Olen nimittäin täysin rakastunut Alppeihin ja Itävallan Alppien jälkeen haluaisin paremmin tutustua Sveitsiin. En ole maassa aiemmin käynyt paitsi kerran puolen viikon lomalla Luganossa. Mutta vuoden päästä kesällä olisi tarkoitus tehdä matka Sveitsiin 🙂
Koska tärkemmät jutut minulle olisi upeat Alppimaisemat, postikorttimaisemat alppikylineen ja myös mahdollisuus kevyeen vaeltamiseen niin olen ajatellut Grindelwaldia tukikohtana, josta voisi tehdä retkiä lähialueille. Olisiko se sinusta hyvä kohde vai onko ihanassa Sveitsissä muitakin varteenotettavia kohteita? Tärkeää olisi myös hyvä junayhteys ja saisi olla kuitenkin sen verran eläväinen paikka, että muutamia ravintoloita ja kauppoja kylältä tai kaupungista löytyisi. Todennäköisesti matka olisi kesällä, mutta onko kevät ja syksy vaihtoehtoisesti parenpaa aikaa, jos pitäisi valita?
Kiitos jo etukäteen, jos ehdit vinkata!
Satu
LikeLike
Hei Satu! Alpeilla ihan mikä paikka tahansa vähän ylempänä on hyvä tukikohta, sillä maa on pieni ja infrastruktuuri loistava. Mutta Grindelwald on Bernin Alpeilla tosi kätevä. Siinä on lähimatkan päässä useita hienoja kohteita ja ihan kylältä lähtee patikkareittejä. Jos kiinnostaa, niin mun Reppu ja reitti, patikkapolkujen Sveitsi -kirjasta voit tsekata vinkkejä tai lukea vain matkakuumeessa :). Se siis löytyy sekä kirjakaupasta että myös kirjastoista. Keväällä en lähtisi, sillä monet paikat on heinäkuulle vielä talviteloilla. Se tarkoittaa, että kaikki hissit eivät ole käytössä ja vuorilla on lunta, varsinkin rinteiden pohjoispuolella. Grindelwaldin ympäristössä on paljon korkeita huippuja ja parissa tuhannessa metrissä saattaa olla lunta vielä heinäkuun alussakin, mutta silloin yleensä pääsee jo kulkemaan. Kylällä on kaupat ja ravintolat, siellä on maauimala ja urheilukeskus plus junayhteys hyvä, muutamalla vaihdolla, mutta sujuva, siis jos lentää Zürichiin ja jatkaa sieltä matkaa.
LikeLike