Toukokuun ajatuksia

Toukokuun ajatuksia

Teen inventaariota aivokopassa, laahmin luutulla kasaan pölyttyneitä ideoita, ajatuksia, ihan mitä vain, saadakseni kokoon jotain käyttökelpoista ja ehkä rakentavaakin.

Pieni on kasa. Ripaleita ja paljon ei-mitään.

Hajanaisia lauseenpätkiä, joista moni liittyy herkkuihin.

  • Maailmanlaajuisen epidemian aikana voi syödä kolme jälkkäriä päivässä. Varsinkin, jos sitä viimeistä haikaillessa ei muista, että kaksi on jo takana.
  • Näillä hoodeilla rennoin olento on (vieraileva) kissa. Tarkkailen tasaista hengitystä ja yritän oppia sen magmamaisesta valumatyylistä auringon lämmittämällä ulkorappusella. Zen-tila on lähellä. Minullakin.
  • Kesää on turha odotella. Se on jo täällä. Lupiinien kukat rehottavat auki, etanat lipuvat nälkäisinä armeijoina ruohon poikki rangosta kohti seuraavaa vehreää kasvia. Luontoa ei kiinnosta helle tai aurinkotuolit. Se vain puskee läpi, kun on aika. Sinnikkyydessä on opittavaa.
  • Tästä tulee mieleen seuraava: omistautuneisuus. Onko sitä enää vai huiskimmeko vain läpi elämän? Meidän talon seinää koristavat punainen ja keltainen köynnösruusu, joiden sadasta kukasta tuuli pöllyttää ilmoille tuoksua. Värit toistuvat puutarhassa ja kertovat talon entisen isännän kuulumisesta Zürichin seppien kiltaan, jonka viiristä löytyvät samat värit. Mitä värejä minun kukkapenkissäni pitäisi olla? Mille olen omistautunut elämässäni? Liittyykö siihen joku väri?
  • Vihreä. Sen sävyjä on keväällä enemmän kuin koko vuonna. Ihana lehtikaton tuore, kirkkaan herkkä, lähes läpinäkyvä vihreä valoa vasten on lempivärini. Ja sammaleen tumma, männynneulasen sävy. Ja ne muut siltä väliltä.
  • Totean, etten taida olla ole omistautunut millekään asialle. Pitäisikö? Lasketaanko samoilu luonnossa, jos se hyödyttää vain minua?
  • Oliko banaanikakkua vielä?

Seuraavat ajatukset liimautuvat toisiinsa, ei niistä ole eriteltäviksi.

Päätän siirtyä mielipiteisiin. Jospa minulta löytyisi sellainen, kannanotto johonkin akuuttiin aiheeseen.

Joo. Ei sittenkään.

En resumen: Sólo unos pensamientos esporádicos:

  • Durante una pandemia mundial está justificado comer tres postres por día, especialmente si empezando el terzero uno no se acuerda que ya había bajado dos.
  • El gato (del vecino) es el ejemplo perfecto del estado zen. Se cae como magma por una escalera, relajado y durmiendo.
  • Dedicación. Todavía existe? En el jardín hay rosas amarillas y rojas, los colores del gremio de los herreros, en que pertenecía nuestro vecino. Cuáles colores deberían florecer en mi jardín?
  • Verde. En la primavera hay mil tonos de verde. Caminar en la naturaleza se considera como dedicación, aunque sólo aprovecho yo?
  • Habrá todavía queque de banano?

Kurzgesagt: Nur einige diffuse Gedanken:

  • Während eine Pandemie ist es ok drei Desserts zu essen, besonders, wenn man beim dritten schon vergessen hat, dass zwei schon im Bauch sind.
  • Die (nachbar) Katze ist ein Beispiel vom Zen. Entspannt und schlafend trieft er langsam die Treppen herunter.
  • Hingabe. Gibt es noch? Im Garten die Rosen sind rot und gelb, weil unser Nachbar ein Mitglied er Schmieden Zunft war. Welche Farben sollte ich in meinem Garten haben?
  • Grün. Im Frühling gibt es tausend verschiedene Töne. Das ist meine Farbe.
  • Gibt es noch Bananenkuchen?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: