Sori, Cauma-fanit

Sori, Cauma-fanit

Välillä osuu eteen houkutuksia. Paikka vetää ja kiehtoo, kuvia vilisee silmissä ja tekee mieli lähteä, vaikka taustalla koputtelee muistutus: ei välttämättä sittenkään ole sitä mitä luulet.

Cauma-järvi Flimsissä on yksi niistä. Pettymysten polku kaikenkaikkiaan.

Hyvään retkeen kuuluu ainakin yksi linna. /A good trip must have a castle on the way.
Patikkapolun alusta löytyi ponitila. /Hiking by a ponyfarm.
Kaunista utua tai varmaankin vesihöyryä ja vilahdus Cauman vihreästä. /Some pretty haze and a short glimpse of the creen color of Cauma-lake.

Retken jälkeen katson kuvia läppärin näytön kokoisina ja mietin, että ehkä sittenkin ymmärsin koko patikan väärin. Siellähän on selvästi ihanaa.

Paikat huurteessa! /Frosty stones.
Kasvit jäässä. /The frozen plants.
Alaskanko sitä tultiin? (Tummat pisteet ovat ihmisiä.) /Is this Alaska or what? (The small dots are people)
Vuorta kateissa. Lieneekö ollut ihminen vai luonto asialla. /Some mountain gone. Is this humanmade or was it nature?
Pieni maatilan ylängöllä. /A highland with a small farm.

Cauma ja Cresta ovat pikkujärviä molemmat ja edellisen maine oli selvillä. Se näkyy sosiaalisessa mediassa vihreänä, ihannejärvenä. Arvasin, että vaikka on pakkasta ja marraskuu, ihmisiä olisi liikkeellä. Siitä eteenpäin kuvittelin jatkavani pikkupolkua toiselle järvelle, jossa olisi vähemmän liikennettä. No ei.

Reinin kanjonia. /Rhine Canyon from above.
Pikkuruiset karitsat etsivät lämpöä toisistaan. /These very small baby lambs were looking for warmth.
Päästiin Crestalle. Pieni, söpö ja täynnä. /Got to Cresta-lake. Small, cute, and crowded.
Tällä puolella Crestaa on vielä hetken aurinkoa./The only side of Cresta which still has sun for a moment.

Järvet ovat pikkuruisia, ja Caumalla on myös infrastruktuuria. Ei palveluissa ole mitään vikaa, tietenkään, paikka on varmasti kesällä lapsiperheiden paratiisi, mutta mielessäni järvimaisema kumotteli rakentamattomana. Siihen kuvaan ei kuulu iso terassiravintola, uimala-alue ja leikkikenttä. Minä kun halusin vain luontoa.

Noh, toisaalta, päiväkävelyksi mukiinmenevä. Maisemista löytyi kauneutta, emmekä saaneet koronaa. Menisinkö uudelleen? En. Enkä lähtisi ylipäätään ajamaan toista tuntia tämän lenkin takia. Samalta seudulta löytyy kiinnostavampiakin reittejä.

Rauhallinen järvenpinta. /Peaceful waters.
Tää ei aukea millään. / The thermo got stuck.
Lounasnäkymät. Tyyppi parkkeerasi ainoan aurinkoisen penkin viereen. /This was our lunchview. The guy parked beside the only sunny bench on this side of the mountain.
Saatiinhan sitä kahvia. /Long longed coffee.

En resumen: No creas las fotos increibles de la media social. Cuanto más bonitas, tanto más gente, más infraestructura, menos naturaleza. Lagos Cauma y Cresta son bonitillos, pero hay muchos otros lugares en Suiza, donde vale más la pena de ir a hacer una camintata.

Kurzgesagt: Nicht an den super Fotos in Social Media vertrauen. Je bezaubernde die Bilder, desto mehr Leute, Infrastruktur – und weniger Natur. Die Seen Cauma und Cresta sind schön, aber es gibt viele andere Orte in der Schweiz, wo es sich mehr lohnt zu wandern.

Kesän patikat: upea, tylsä ja loco

Kesän patikat: upea, tylsä ja loco

Kävi sitten niin, että ennen oranssinpunaisen ja keltaisen ruskan värittämiä kullanaurinkoisia päiviä lykkäsi talvella. Ne polut, joille olin menossa näinä päivinä ovat kiinni. Alppimajatalot pistivät lapun luukulle: nähdään kesällä.

Nyt sitten mutristelen otsaa ja murisen. Aika monessa kivassa paikassa tuli silti käytyä ja reppu heilahti selkään jo ennen virallisen patikkakauden aloitusta, sillä jos talvi tuli piiru verran liian aikaisin, samoin teki kesä.

Koska ollaan äänestysten luvatussa maassa, pistin perheen laittamaan kesän retket järjestykseen ja etsimään niistä kolme: paras, tylsin ja se loco, ja näistä jälkimmäisistä ei meillä ole ollut puutetta, tuurilla selvitettyjä patikoita tuntuu aina osuvan kohdalle.

Paras: Surettatal, Surettaseen ja Flüeseen

Valitan Zermatt ja Matterhorn – teillä ei ollut asiaa ykkössijalle. Sen sijaan itä-Sveitsi on näköjään kovassa huudossa, varsinkin Sufersin seutu. Hilja tykkäsi eniten Surettatalin retkestä, sillä metsä lupasi mustikkaa, matkalla oli jännitystä, upea kurkistus kalliolta vihertävään järveen ja lopussa mystinen maahisia kuhiseva lammikkoympäristö (ei ole todisteita, mutta vannon, että kohta oli erityinen.) ja sitten se lumoava Suretta-laakso, jota ympäröi lumihuiput ja läpi virtasi raikas joki. Myöhemmin kuulin, että näillä seuduin hiipparoi myös susia. Jaahas.

Surettatal

Aldo taas tykästyi Suretta-järvien alueeseen. Koska pääsi soutelemaan. Ja uimaan. Vuoristossa syntyneelle miehelle vesi on sittenkin tärkeä elementti.

Surettasee

Minä taas kallistuin Flüeseen puoleen. Ei hissejä, ei väkijoukkoja, ei kuppiloita. Vain kiveä, vuoria ja järviä. Tuulta, erämaafiilistä. Maailman ääri. Lähtöpiste viimeinen kylä laaksossa. Mahtavaa.

Flüeseen

Tylsin: Forstseeli

Kun katson kuvia Forstseeliltä Appenzellistä, se näyttää kutsuvalta ja ihanalta, mutta sittenkin. Kaikki olemme yhtä mieltä. Tämä oli tylsähkö patikka. Alkupätkä maaseudun tilojen läpi oli viehkeää, mutta nousu niittyjen poikki kulki sähkölinjojen alla, metsä oli joutavanpäiväistä, resuista ja noh, vain hikistä. Pienellä järvellä vallitsi väenpaljous, joka pakotti eteenpäin, seuraava pätkä oli kapea ja jyrkkä, toisella puolen pyyhki tuuli. Tämä jälkimmäinen osa oli mukavampi, kumpuilevia niittyjä, näkymät Säntisille ja muille Appenzellin vuorille, kukkaniittyjä, lehimiä ja vuohia. Mutta silti. Järven seutu oli pettymys.

Forstseeli

Patikka a lo loco: Surettatal

Hurjin, hulluin tai päättömin, täysin loco, oli myös Hiljan ykköseksi äänestämä Surettatal. Siitä olemme kaikki yksimielisiä. Alkupätkä oli leveää metsätietä, joka pieneni lopulta poluksi ja muuttui ylhäällä puolentoista kengän levyiseksi vuohen kulkureitiksi, jolla olin ongelmissa ja jouduin pitämään aluskasvillisuudesta tiukasti kiinni. Hiljasta se oli mahtavaa ja Aldo keskittyi katsomaan, että kaikki pysyvät polulla. Tämä oli kyllä mahdottomin polun pätkä ikinä, eikä edes kovin pitkä osuus. Mutta sen jälkeen, juuri kun pääsin jo hengähtämään, edessä oli lumivyöryesteet ja merkki maalattu sen runkoon. Polkua ei näkynyt missään. Yläpuolelta ei päässyt kulkemaan, joten roikuimme rakenteissa ja etenimme juuri telineen alapuolelta, kuin apinat konsanaan. Sitten tuli stoppi, eteenpäin ei päässyt niin millään. Oli palattava merkin luo. Pyörin laitteineni ja paperisine ohjeineni hetken – ja löysin seuraavan merkin visusti heinien alle piiloutuneena. Siitä nousi pienenpieni polku ylöspäin, niin ovelasti, ettei kukaan meistä sitä huomannut. Tällä polulla tuli koko kesälle riittävä adrenaliinipiikki. Mutta koko reitti oli yhtä yllätystä, siitä myös pisteet.

Surettatal

En resumen: Votamos por la mejor caminita del verano, pero cada uno tenía su favorita. La de Hilja: Surettatal, de Aldo: Surettaseen, la mia: Flüeseen. La más aburrida: Forstseeli. La más loca: Surettatal. Y tu favorita?

Kurzgesagt: Wir haben über die beste Wanderung des Sommers abgestimmt, aber es gab keine klare Nummer 1. Für Hilja die beste war: Surettatal, fürAldo: Surettaseen, für mich: Flüeseen. Die langweiligste: Forstseeli. Die loca: Surettatal. Und dein Favorit?

Jäätikkö sulaa, seinämät murenevat

Jäätikkö sulaa, seinämät murenevat

Olen viime vuosina tarjonnut suomalaismedioille juttua jäätiköiden tilanteesta monta kertaa. Ei ole kelvannut. Zürichissä on jäätikköeksperttejä, Sveitsistä löytyy geologeja, lumitutkimusta ja vaikka mitä, mutta ei.

Olen pompotellut mielessäni erilaisia syitä, kuten sitä, jäätiköt ovat Suomesta kaukana, tilanne muuttuu uutiskäsityksen mukaan hitaasti tai että ilmastonmuutokseen ja sulamisiin ollaan jo turruttu.

Bettmeralp. Sataa. Vaelluskeli ei ole aivan sitä mitä toivottiin. /Bettmeralp. Not really an ideal day for hiking.
Ylöspäin mennessä keli parani ja pilvet väistyivät Aletsch-jäätikön yltä./But going up the weather got better and the clouds gave us a chance to see Aletsch.
Tästä lähdettiin ennen kohti Märjelenseetä. Vyöry muutti tilanteen. /This is where you used to start the hike beside the glacier towards Märjelensee.
Hyvin viitoitettu polku. Tai raput tässä tapauksessa. /Well signed path. Or stairs, in this case.

Maallikkona rohkenen joka tapauksessa uskoa, ettei huoli jäätiköistä ole liioiteltua. 40 prosenttia Euroopan makean veden varoista on Alpeilla.

Olen käynyt Alppien suurimmalla jäätiköllä Aletschilla useasti, tarkemmin sanottuna kulkenut sen sivustaa. Parinkymmenen vuoden aikana jäämassa on kutistunut niin paljon, että rantu näkyy sekä vuoren kyljessä ja pituudessa. Ennen sitä riitti pitkälle kaukaisuuksiin, nyt häntä on patikkareitiltä nähtävissä.

Täällä ei ole ketään. Ihanan rauhallista. /There´s nobody here, wonderful and very peaceful.
Uusi polku Märjelenseelle. /The new path towards Märjelensee.
Yksityiskohta. /A detail.
Snäkkihetki. Kannatti, sillä lounasta löytyi vasta illalla. /Had to have a snack. Well done, since we never found a place to have lunch, till the evening.

Viimeisten 30 vuoden aikana pituus on lyhentynyt reilun kilometrin verran, korkeus 300 metriä. Kun jäätikkö sulaa, tulee vuoresta hutera. Kolme vuotta sitten seinämää rohistui Moosfluhn kohdalta jäätikölle päin vieden osan suosituista poluista.

Meille uusi kukka. Näyttää apilan ja kimalaisen risteytykseltä. /A flower we had never seen before. Looks like a crossover of a bumblebee and clover.
Pilvet tulossa takaisin./Ok, the clouds are coming again.
Ja yhtäkkiä ne olivat taas poissa. Värit ovat älyttömän puhtaat. /And then they are gone. The colors are really clean and bright.

Harjanteella Bettmerhornista Riederalpiin on tehty uusia patikkapolkujen reitityksiä murenevan reunan takia. Huomaamme tänä kesänä useita syviä ratkeamia polun vierellä, niin syviä, ettei pohjaa näy. Jäätikön puoleiselle reunalle on rakennettu kivistä aita, sen on tarkoitus estää pääsy kokonaan alueelle.

Hyvääkin tässä on, vakuutetaan. Luonto pääsee uudistumaan rauhassa, kun ihminen pysyttelee kauempana.

Kivenhalaaja. Kun energiaa ei ole enää mihinkään muuhun. Tässä pisteessä ollaan kaikki jo todella nälkäisiä. /A tree hugger. When that´s all you have energy for. At this point we´re all hungry.
Takaisin Bettmeralpissa. Yhä sataa. /Back in Bettmeralp, still raining.
Ja lounas-illallisen jälkeen taivas kirkastuu. /And after lunch-dinner – the sky clears up.

En resumen: El glaciar más grande de los Alpes, Aletsch, ha perdido mucho de su tamaño. Se ve en lo largo y las marcas en las paredes de las montañas enseñan donde solía llegar. Las grietas en la cumbre son hondos y han tenido que cerrar algunos caminos. Unos se fueron con una avalancha de piedra, otros están cubiertos de piedra.

Kurzgesagt: Man weisst, dass die Gletscher immer kleiner werden, aber was da beim Aletsch passiert ist besorgniserregend. Es gibt tiefe risse neben den Wanderwegen und einige Teile sind ganz gesperrt. Die Wände sind instabil geworden. Denen fehlt die eisige Stütze.

Luontoretki nähtävyydellä: Creux du Van

Luontoretki nähtävyydellä: Creux du Van

Viimeisessä kurvissa ennen Noiraiguen kylää eteen piirtyi länsi-Sveitsin Grand Canyon. -Siis mitä?? Näkyykö tuo jo autotieltä?

Retken kliimaksilta oli katkaistu kaula.

Mutta hei, oltiin siis niin pitkällä, että odotettu kiviseinämä oli tuossa, jokusen kivenheittämän päässä.

Creux du Van on ollut pitkään saavuttamaton kohde. Ensimmäisillä askelilla polulla tulivat mieleen kaikki mahdolliset kliseet. Otto kolme. Kolmas kerta toden sanoo. Tästä se lähtee. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Täst miä lähen, hihkas kotkalaine vuorella.

Älä anna vaatimattoman ilmeen pettää, asemalta saa myös suklaata ja Absinttia. /Don´t let the humble look deceive: this is a station, but you can also get chocolates and Absinthe.
Viittaa Ranskan läheisyyteen./I think this gives you a hint we are near French border.
Polku, kivinen ja hikinen./The path is stoney.

Ranskankielisillä seuduilla on tullut käytyä niukasti, sillä vuoria ja kukkuloita on lähempänäkin. Tänne olen silti halunnut jo kauan, jotakuinkin yhtä pitkään kuin olen Sveitsissä asunut. Tai ainakin puolet siitä ajasta, sillä epäilen, etten tiennyt koko muodostelman olemassaolosta ennen tyttären kouluaikaa.

Tämä luonnon amfiteatteri, jota me nyt 2000-luvulla ihastelemme, on esihistoriallisen meren jäänteitä. Kalkkikerrostumia ovat muovanneet jäätiköt ja joet. Ilmasto alueella on erityinen; metsät ja arktisen alppi-alueen kasvusto kukoistaa. Kivimuurin rotkon puolella kulkeva polku on suurelta osin suljettu, luonnonsuojelusyistä.

Vasemmalla porukkaa tauolla. /Can you see the people resting on the left?
Lounastauko./Lunchbrake.
Pieni vesimeloonia muistuttava hämähäkki. /A small spider, that looks like watermelon.

Siksakspolkua, kivistä ja tietenkin jyrkästi nousevaa ylös, kivireunaman tasolla ylängöllä taivastelua ja sitten taas alas. Ne, jotka karttavat ponnistelua, tulevat suoraan kokemuksen ääreen tai tässä tapauksessa reunalle, autoin ja bussein. Reittejä on monia.

Kiviaidan toisella puolen kulkeva polku on suljettu./The path on the other side of the stonewall is closed.
Tyypit reunalla. /Some guys on the cliff.

Olen siinä mielessä rajoittunut, että luontoretkellä pääosassa mielestäni pitäisi olla luonto. En kaipaa luonnolta säväyttäviä näytöksiä, ihan vain pelkkä polku metsässä riittää. Putoukset, järvet ja joet ovat tietty plussaa, joita mielelläni ihastelen, jos niitä kohdalle sattuu.

Tallaan mieluiten reiteillä, joilla on niukasti väkeä. Virran mukana valuminen ei vastaa mielikuvaani rentouttavasta ulkoilusta. Vuoristossa on toki hyvä, että kanssakulkijoita on samoilla tienoilla; se tuo jonkinlaista turvallisuudentunnetta. Ihmisjono sen sijaan ahdistusta.

Sveitsissä on suuri paletillinen toinen toistaan upeampia paikkoja. Porukkaa saapuu ylenmäärin katsomaan ja kuvaamaan, ikuistamaan ja ihmettelemään. Creux du Van on yksi niistä, varsinkin viikonloppuina ja loma-aikana. Ylös kivuttiin peräkkäin kuin köyhän talon porsaat. Kaikki mahtuivat kuitenkin polulle, ei siis täystungosta.

Tässä kohtaa pääsi myös aidan toiselle puolen. /Here you can also go to the cliff-side of the wall.
Toisella puolen näkyisivät Alpit, jos usva sallisi. /To the other side there´s a view to the Alps – or were, if there wasn´t any haze.

Toiselta puolen kaarimaista kivimuodostelmaa valitsimme pidemmän alastuloreitin – ja olimme yhtäkkiä lähes yksin.

Emme ole ainoastaan epäsosiaalisia, vaan pandemia-aikoina yksin samoamisella on puolensa. Myös luonto näyttäytyy erilaisena kuin joukossa vaeltaessa. Edessä lenteli kymmenittäin perhosia, linnut uskaltautuivat lähemmäs. Sen sijaan ilveksiä, vuorikauriita tai gemssejä ei näkynyt. Epäilen, että kukkulan päällä oli liikaa liikettä ja ihmisen hajua. Rusakotkin pysyttelivät etäällä. Näitä pitkäkorvia en ole nähnyt Sveitsissä vielä kertaakaan.

Porukkaa snäkillä kaaren toisessa päässä. /People picnicing in the other end of the half circle.
Kuivuvan kukan väri on melkein metallinen. /The color of this drying flower are almost metallic.

Voiko turistikohde siis olla luontomatkailua? Lähteekö luontoihminen turistipaikkaan tai turistikohteita bongaava luontoon?

Sveitsin vaellusreitit eivät suinkaan kaikki kulje vuorilla tai metsissä, niitä on myös läpi asuttujen alueiden, kaupunkien ja kylien. Itselleni lähin patikkapolun merkki löytyy parin sadan metrin päästä kodista ja johdattaa asemalta kylän läpi kohti metsää ja muita polkuja.

Toisinaan kuljen maaseutukylien keskellä, joskus korkealla vuoristossa, usein lähimetsissä. Turistikohteeksi valjastettu upeus ei ehkä vetoa kaikkiin, mutta jotkut on vain nähtävä. Kuten Creux du Van.

Aivan silmät sikkurassa kuumassa auringossa./Totally blinded by very hot sun.
Ainut tapaamamme petoeläin./The only beast we met.

En resumen: En oeste de Suiza hay una formación de piedra, que parece a una mitad de un anfiteatro, Creux du Van. Los glaciares y ríos han dejado esta forma tan rara para nosótros para asombrarnos – y para subir.

Kurzgesagt: Creux du Van wollte ich seit langem besteigen. Als Ziel ist es anders. Dieses Naturspektakel sieht man schon vom unten, aber es lohnt sich auch hinauf zu steigen. Unterwegs hat man eine Chance den Steinstruktur von der Seite und näher zu schauen und vielleicht sieht man auch einen Steinbock.

Alppijärviä metsästämässä

Alppijärviä metsästämässä

Katselen tässä pihalla, siis kotona, Zürichinjärveä. Oikealla kirkkaan sinisenä, vasemmalla turkoosivivahteisena. Ennen ukkosta sen väri vaalenee, opaalin väikkyväksi, väriksi, johon haluaisin upota.

Sisäinen harakka haluaisi omistaa tuon sävyn, tallentaa johonkin, pitää omana. Tyydyn katselemaan sitä, ahmimaan silmilläni ja toivon sen jäävän mieleeni, siis ikuisiksi ajoiksi.

Huomenna ihastelen jo uutta turkoosinvihreää, vai liekö silti sama? Ei tarttunut edellispäivän sävy sittenkään mieleen.

Syksyn tietää siitä, kun järvi muuttuu metallisen siniseksi, siihen syntyy tummia, mutta kirkkaita sävyjä.

Ja pilvisinä päivinä järvi on kuin kaikki muukin: harmahtava.

Penkki jota ei käytetty. /A bench we didn´t use. Wangersee 2205 m
Polku kohti edessä näkyviä kukkuloita. /A road towards the hills.
Ylös siksakkia jonossa./ Zigzag-path up, in a row.
Herkkä alppikukka. /A very fragile alpine flower.
Kivistä ympäristöä, mutta hyvin jalka nousee. /Rocky ground, but getting up.

Zürichistä itään mennessä, heti tunnelin jälkeen, avautuu tajunnan räjäyttävä vihreänturkoosi. Walensee on yksi upeimmista Sveitsin järvistä – kunnes törmäät niihin muihin.

Alpeilla pieninä opaalihelminä kimmeltävät järvet saavat värinsä mineraaleista, bakteereista, levistä, hiekasta ja mudasta. Arkista, mutta huumaavaa.

Lumoutunut järvestä sekä sen ympäristöstä./Fascinated of the lake and it´s surroundings. Wildsee 2493
Kuka löytää parhaan taukopaikan? /So, who finds the best place for where to rest?
Kuksasta voimaa seuraavan nousuun./ Kuksa is actually from Lapland, but seems to work also in higher altitudes.
Valko-puna-valkoinen merkki johdattaa eteenpäin. /The white-red-white -mark shows, where the path goes.

Kiveä vasten värit korostuvat tai ehkä hapenpuutteen vuoksi korkealla vain vaikutun kaikesta enemmän. Mutta värit ovat kirkkaammat ylhäällä. Viiden järven vaelluksella Pizolissa haluaisin jäädä toiselle järvelle, Wildseelle 2495 metrin korkeuteen hengailemaan. Seinämät vain ovat jyrkät, taukopaikat kivikkoa ja väkeä niin, etten tiedä onko kiviä vai ihmisiä enemmän.

Päätän, että tämä järvi on ykkönen. Sveitsin upein. Etäinen ja ylpeä, sillä sen jyrkät seinämät eivät päästä ihmistä lähelle. Rannoista ei ole puhettakaan.

Seuraava järvi! /There´s the next lake!

Schottenseellä pyörrän sanani. Istun rannalla ja mupellan Quiche Lorrainea, kinkkupiirakkaa, ryyppään kahvia kuksasta. Haluaisin viipyillä. Vesi kutsuisi, mutta niin tekee myös polku. Reittiä riittää, on jatkettava matkaa, että ehdimme viimeiseen hissiin kohti laaksoa.

Schottensee on lähestyttävämpi alppijärvi. Se ei ole niin jyrkkä ja ankara, vaan leppeä olemukseltaan ja kutsuu oleskeluun. Monet ottavat litteän kiven käteen ja yrittävät heittää leipiä. Seitsemän on paras tulos.

On hieman jarruteltavaa, ennenkuin ollaan järven rannassa./Need to do some braking, before getting down to the lake. Schottensee 2335 m
Lähempänä väri vaihtelee, valosta riippuen. /Nearer the color changes, also depending of the light.
Vielä naurattaa./Still laughing.
Taiteilijalle oiva paikka, hyvin maalauksellinen. /This is a place for an artist. Very picturesque.

Schwarzee on nimensä mukaisesti musta tai ainakin tumma. Tässä ei kukaan enää hihku innosta, mutta kamerat räpsyvät, sillä ympärillä on louhikkoista maastoa, lunta ja järven virta ylitettäväksi. Täälläkin juomme kahvit, sillä edessä on taas mäki. Laaksossa on jotain rauhoittavaa, samoin järvessä, tyyneyttä, jota Wildseellä ei ollut. Ihmekös tuo, sillä johan nimikin sanoo, että se on villi paikka.

Ja yhtäkkiä olemme pilven ympäröimiä. /And suddenly we are in a cloud.
Onneksi pilvet päättävät leijua muualle. /Luckily the cloads decide to float some where else.
Neljännellä järvellä on vielä lunta. /4. lake has still some snow around. Schwarzsee 2368 m
Järvimaisemien kauneudesta jähmettyneitä vaeltajia, otaksuisin. /These stoneguys are probably the hikers, who got astonished of the view.

Viimeisen järven ohitan suvereenilla otteella: onhan näitä jo nähty. Vilkaisen selkäni taa, ehkä tämä kulma on parempi. Juuri kukaan ei pysähdy täällä. Järvi-parka jää huomiotta, sillä jalat ovat väsyneet, hissille vielä matkaa. On se kaunis, ei sillä. Mutta ei pyörryttävän upea.

Täältä näkee Bodenjärvenkin. Minä vain kenkäni. Polku muuttui kapeaksi ja oli kallellaan kohti ikuisuutta. /From here you can see even the Lake Constance. I only saw my shoes. The path got narrow and tilted to the infinity.
Kukaan ei jaksanut kiinnostua tästä järvestä. Se oli vihertävä ja kaunis, ihan hyvä järvi. Mutta ikävästi se viimeinen. /Nobody was very interested in this one. It was a totally fine and nice lake, though. Just unfortunately the last one. Baschalvasee 2174 m

En resumen: Los lagos en los Alpes tienen unos colores impresionantes. En la vuelta de cinco lagos en Pizol mi favorito era el segundo, Wildsee en 2495 metros. Bordes y picos filudos, imposible de acercar, pero vea el color! Pero en el próximo, en el lago de Schotten, me sentía mejor. El lago invita a quedarse un rato, a contemplar en lo verde. Y descansar un rato las piernas cansadas.

Kurzgesagt: Alpseen haben farben, die ich nirgendwo anders gesehen habe. Grün, blau, türkis; jeder See mit eigener Mischung von der Farbpalette. 5-Seen-Wanderung in Pizol gibt fünf Beispiele von Opalfarbe bis dunkel blau. Und alle Farbtöne sind lebendig, sie verändern sich mit der Bewegung der Wolken und Sonne.

Appenzellin metsälammella

Appenzellin metsälammella

Plärään talvella tutkimusteni tuottamaa kasaa patikkapaikoista ja huokaan. Joko ne ovat vielä liian korkealla, kaukana tai uuden määritteen saaneita: koronakieltojen takana.

Hissit ja junat alkavat kulkea vasta ensi viikosta, joten jos haluaa ylös, sinne on tallattava omin voimin. Koska edellinen reissu meni aika äärirajoille ajallisesti ja sietokyvyllisesti, etsin nyt paikkaa lähempää ja pikemminkin mukavaa kuin haastavaa retkipaikkaa.

Tästä kulkevi tie. / The path goes through a farm.
Polku yli aidan. / The path goes over the fence.
Tämän vuoksi vuorilla on ihanaa. / This is why it´s wonderful in the mountains.
Alppien kullero. / Alpine globeflower.

Appenzell on ihana ja sen tietävät kaikki muutkin. En halunnut kulkea jonossa Seealpseelle tai sen ympäristöön, sillä niin valtavan kaunis kuin järvi onkin, sinne vie kansainvaellus, eikä vähiten Instagramin takia.

Joten lähdemme Forstseelle, josta kukaan ei ole kuullut. Auto jätettiin Eggersteiniin, josta myöskään kukaan ei ole kuullut. Ollaan syvällä maaseutua, kylässä on maatila toisen vieressä. Reittiohjeet ovat kuulemma hyvät, ei tarvitse gpx-tietoja tai virittää kelloa näyttämään reittiä, näin vannottiin.

Yksinäinen lehmä. /A solitary cow.
Kyltit kertovat että olemme oikealla tiellä. /Signs tell we´re on the right path.
St Gallenin kaupunki, Lichtenstein ja Itävallan vuoristoa yhdellä kertaa. /The town of St Gallen, Lichtenstein and Austrian mountains.
Yli aidan -hop- / Hop over the fence.

Heti ensimmäisessä risteämässä joudumme arpomaan. Ylös kääntyvän reitin lähtöpiste heittää yli puolella kilometrillä ja melkein lähdemme kiertämään ympärilenkkiä päinvastaiseen suuntaan. Niin myös naisporukka meidän edellä. He palaavat takaisin ja liittyvät meidän letkaan.

Polku nousee niittyjen poikki, näemme St Gallenin kaupungin laaksossa. Tyttären mielestä liian urbaania, että olisi kaunista. Minua huimaa, kun näen aina Bodenjärvelle asti, yli Lichtensteinin ja Itävallan vuoristoon, jossa varmaankin ukkostaa, niin mustaa on maisema.

Hetki meditoida, kuunnella tuulta ja kaskaiden laulua. /A place to meditate, to listen the wind and cicadas.
Lila alppikukka kuuluu orkideoihin, Dactylorhiza Majalis / The violet flower, Dactylorhiza Majalis, belongs to the orchideas.
Alppikukka tämäkin, Hugblätterige Kugelblume, Globularia Corditolia. / This is also a alpine flower, Globularia Corditolia.
Välissä karhunlaukkametsää. / A forest full of ramsons.

Niityillä kulkee lehmiä ja tiedän, että jossain susi on saanut äiti-lehmät hermoheikoiksi, mikä aiheuttaa kahnausta vaeltajien ja karjan välillä. En tietenkään muista missä. Toivon, ettei se ole täällä.

Lehmä lähtee perään. Se on kuitenkin ystävällismielinen ja vaikuttaa haluavan taputtelua. Tie vie lehmien välistä, navettapihan poikki, yli aidan. Ihmisille on tehty pieni koroke, jotta loikkaaminen onnistuisi kätevämmin.

Forstseeli
Alppien ruiskukka. / Alpine cornflower.
Hyvin pieni pahka./ A very small burl.

Yhä ylös yrittää ja kohtaamme muutaman kanssakulkijan. Teemme poikkeaman reitille kiipeämällä ristin luo niemimäiselle kukkulalle. On rauhallista, sirkat sirittävät äänekkäästi ja tuuli puhaltaa. Alkaa viluttaa. Menemme metsän sisään.

Tässä kohtaa voisin olla kotipoluilla, niin samalta luonto näyttää. Olemme hieman tylsistyneitä. Ei jännitystä, ei ylenpalttista kauneutta. Vain mäkeä ylös. On hiki ja nälkä. Syödään sitten järvellä, tehdään tulet, paistetaan vaahtokarkkeja, lupailen.

Itävallan puolelle kertyy pilviä. / Austrian mountains gather clouds.
Kirkkaan vihreä tie metsään. / Suddenly very green forest path.
Vihdoin kahvia! / Finally coffee!

Järvellä vedän sanani takaisin. Järvi osoittautuu pikemminkin lammeksi ja se on kansoitettu. Nuorten aikuisten porukka on yöpynyt, heillä on kotilomaiset nukkumapaikat viritettynä puiden väliin ja telttakin. Kaikki nuotiopaikat on varattuna. En saa edes hyvää kuvaa lätäköstä, sillä porukkaa on kaikkialla.

Jatkamme matkaa. Jospa sitten, kun olemme ylempänä, löytäisimme kohdan vain meille.

Polku kapenee, jyrkkenee ja muuttuu vuoristopatikkapoluksi. Pysähdyn, energiat on lopussa. Syön pari hapanta ja makeaa karkkia. Muuta en viitsi alkaa kaivaa polulla.

Tätä alppikukkaa en ole nähnyt koskaan ennen, enkä löydä sille nimeä. / This flower is new to me.
Lehmät matkalla kohti jyrkännettä. /Cows going towards the precipice.
Alppimökki. / A alpine hut.

Reitti on yksioikoinen: ensin noustaan ylös, huipulla tie kääntyy alas ja se on siinä. Ja kuten olisi pitänyt arvata, huipulla tuulee. On paljon viileämpi kuin edellisinä päivinä ja vaikka olen varautunut takin ja fleecin kera, palelee. Joudun laittamaa hupun päähän. Istahdamme alas viettävälle niitylle kahville.

Ohikulkijat huutelevat matkan päässä lehmille. Ihmettelemme, että miksi. Selviää, että kantturat ovat tiellä.

Leivät on syöty ja tavarat pakattu, olemme lähtemäisillämme eteenpäin. Lehmät käyvät jonoon ja lähtevät laukkaamaan meitä kohti. Minne ne ovat matkalla? Onko tämä hyökkäys?

Seuraava alppitila. / Next alpine farm.
Aika avata meloni. Huono meloni. /Time to open the melon. A bad melon.
Appenzellin vuoria / The mountains of Appenzell

Lehmät menevät vierestä täyttä vauhtia kohti alaspäin tiukasti viettävää rinnettä. Joku niitä vetää sinne. Aita on edessä, joten kovin pitkälle ne eivät pääse. Ehkä siellä on erityisen herkullista ruohoa ja se pätkähti lehmille mieleen juuri sillä hetkellä.

Tämä puoli vuoresta on niittyä, pieniä tiloja, vuohia ja lehmiä. Katselemme Alpsteinin vuoristoon, kohti Säntisiä ja jylhiä huippuja. Ne keräävät mustia pilviä, joiden ei kyllä pitäisi sataa tänään.

Maalaistie vie alaspäin ja sutjakkaasti kohti pitkäkarvaisia vuohia. Vieressä on maalaistalo, jonka pihalla on meneillään kahvihetki. Vähän pitemmällä istahdamme tuulettomaan kohtaan lämpimälle niitylle kukkien keskelle. Leikkaamme meloonin kahtia. Se tuoksui hyvälle ja lupasi nesteytystä sekä energiaa. Karmea pettymys. Hedelmä on yhtä aikaa raaka ja fermentoitunut. Laitamme sen palasina laatikkoon ja pureskelemme kuivia keksejä.

Eggenstandenissa olemme hieman pöllämystyneitä. Ei yhtään kriisitilannetta, ei vaaraa eikä eksymistä. Että tämmöinen retki vaihteeksi.

Ystävällismielinen vuohi. /A friendly goat.

Minusta: Pätkä tylsähköä, resuista metsää, lammella liikaa ihmisiä, todella kaunista maaseutua, älyttömästi lehmiä ja vuohia,

Hiljasta: Hikinen mutta hyvä.

Aldosta: Vaihtelevaa maisemaa, niittyjä, vuoria, järviä. Mennessä näimme alavaa laaksoa, palatessa vastassa uhkaavat vuoret, tummat pilvet.

Appenzellin arkkitehtuuria. /Appenzell architecture.

Eggerstanden – Bildstein – Forstseeli – Alp Heieren – Eggli – Eggerstanden

8,5 km, 2h 30, 450 m up, 450 m down

En resumen: Para variar un paseito en Appenzell, sin peligro y sin perdernos. En el laguito Forstsee, a donde el camino nos llevó, había en total demasiada gente para querer quedarse. Era un poco decepcionante pero no totalmente inesperado.

Kurzgesagt: Zum Abwechslung eine Wanderung ohne Gefahr und verlaufen. Am Forstseeli in Appenzell gab es zu viele Leute um da bleiben zu möchten, was enttäuschend, aber nicht ganz überraschend.

Surettaako Surettatalissa?

Surettaako Surettatalissa?

Vastaan heti kysymykseeni: ei. Surettatalissa hymyilytti ja kovasti. Ja huokailutti koko paikan ihanuus. Kuin satukirjasta konsanaan.

Mutta ennen kuin päästiin vuoristolaaksoon asti, oli taitettava taivalta, pidettävä taukoa ja halailtava aluskasvillisuutta, sillä reuna veti puoleensa. Siksi maa-ainesta kertyi matkalta peukalon kynsien alle aika lailla. En luottanut pelkkään puskaan, vaan junttasin peukalot rinteen pintakerrokseen niin syvälle kuin pystyin. Turvatapiksi.

Hinterrhein, ensimmäinen joki ylitetty.
First river on the way, Hin
terrhein.

Oltiin siis retkellä, Sufersin kylästä ylöspäin, jolla en tarkoita pohjoista, vaan rinnettä ylös. Vihertävän patojärven ympäristö, missä kylä sijaitsee, itä-Sveitsissä, St. Bernardinon solaa kohti matkattaessa aivan Italian rajan tuntumassa, oli jotensakin hämmentävää. Luonto oli isoa, sivilisaatio periaatteessa pientä, toisaalta valtavaa. Kylän vaatimattomuus jäi teiden ja rakennustöiden varjoon, pato oli järjetön mahtavuudessaan. Ja toiseen suuntaan katsottaessa tästä kaikesta ei tarvinnut tietää mitään. Me poistuimme metsätietä ylös ja näimme vain mustikkamättäitä, kirkkaanvihreinä ja kukkivina.

Reitti ei selvästikään ollut mikään turistikohde. Kylässä oli paikkaa parin vieraan kulkuneuvolle ja polulla tyhjää. Järven reunustalla kalastettiin ja hlapsiperheet paistoivat makkaraa. Ylempänä tapasimme alussa kaksi seuruetta, teiden haarauduttua ja vieläkin ylempänä enää yhden ja Surettatalissa vain lehmille ja lampaille paikkoja valmistelevia tyyppejä. Olimme niin ajoissa, ettei edes karjan kesäloma alpilla ollut alkanut.

Alkupätkälle osui tämmöinen mökki. Istahdettiin muina patikoitsijoina murkinalle.
Found this cottage on the way und had lunch sitting on a real table.
Evästä.
Some provisions.
Kahvii.
Coffee
Leipää.
Sandwich.

Olimme myös viikkoa ennen varsinaisen patikkakauden alkua. Talvi oli hento, siksi uskaltauduimme. Etsin tarkoituksella paikan jossa olisi vähän porukkaa, tiedätte miksi. Perhe halusi metsään, sitäkin löytyi. Vuoristovaellusmerkkejä oli maalailtu uudelleen, se kertoi valmistautumisesta kauteen. Juuri siellä missä sitä olisi kaivattu, suuntamerkki oli yhä hetteikön peittämä ja haalistunut.

Alkumatka oli vähitellen kohoavaa metsätietä, joka muuttui kapeammaksi metsäpoluksi ja lopulta kinttupoluksi, josta koitti epämääräinen alppikauriin mentävä reitti. Menimme karhunkävelyä, nojauduimme reunan vastaiseen heinikkoon, tarrasimme sen minkä kykenimme varvukkoon. Edellisenä päivänä oli satanut ja parhaimmillaan puolentoista kengän levyinen polku ei sallinut huonoa askelta.

Saatoin jopa sanoa, että lähdetäänkö takaisin. Pyörsin välittömästi sanani, sillä alaspäin olisi ollut vielä vaikeampi mennä. Puhisten ja keskittyen pääsimme ensimmäiselle lumivyöryesteelle, metalliselle ja vakaalle kehikolle. Istahdettiin hetkeksi lepuuttamaan väsyneitä lihaksia ja pohdittiin jatkoa. Siinä kohtaa näytti siltä, että olisi mentävä telineen alta, mutta heinäinen höttö oli onneton astua. Roikuimme metallissa ja kiitin salitreeniä, tässä kestäisin, vaikka jalat lähtisivät alta.

Tie Hevosen päälle.
The way to Ross Chopf.
Tänne oltiin kavuttu alhaalla näkyvästä Sufersista.
Got already pretty high from the village below.
Ei ole tämäkään huono näkymä.
Not that bad this view either.

Telineen toisessa päässä polkua ei enää ollut. Roikkuen ja varovaisesti palasimme telineen yläpuolelle. Tutkin Suunnon näyttämää reittiä ja katselin taaksepäin, löysin viitan kätköistä, toisen ylempää. Olimme harhautuneet alas, kun piti lähteä ylös.

Patikkareitin ohjeissa kehuttiin matkan monipuolisuutta. Kyllä, sitä se oli. Järveä, lukemattomia puroja, jokia, haastetta, leveää polkua, kipuamista, laaksoa, alppia, lunta. Kaikki muu ohjeissa olikin pielessä. Kartalla reitti kehotettiin kulkemaan vastapäivään, ohjeistuksessa myötäpäivään. Alku oli suunnasta riippumatta outo, mainittua siltaa ei ole olemassakaan.

Kivisempi osuus. Polkua tämäkin.
The path is a bit stony.
Pientä ihmettelyä ilmassa. Että mihin ja miten.
A moment of slight wondering – where to and how??
Merkki piilossa. Onneksi löytyi.
Found this mark finally.

Lounaspaussi tuli pidettyä hyvissä ajoin, olimme voimissamme haasteellisella pätkällä. Kahville oli pysähdyttävä vähän ennen alppilaaksoon saapumista. Vaikeampi pätkä vaati veronsa. Onneksi oli naapurin tekemiä pipareita ja termoksessa sumppia.

Matkalla on myös näköalapaikka, jonne kannattaa kavuta. Ross Chopf, hevosen pää, on kallio kuusien keskellä, jolta avautuu näkymä patojärvelle ja Sufersia reunustaville vuorille. Tähän asti reitti Sufersin eteläpuolelta lähtien on helppokulkuinen ja syykin selvisi viittakyltistä. Zürichin kaupunki on sponsoroinut patikkapolkujen kunnostusta. Tuli mieleen, että voisivat ehkä pistää muutamat frangit lapiotyöhön tästä eteenkin päin, jotta kaupunkilaiset eivät lipsahtaisi polulta. Syy, miksi Zürich on laittanut varojaan tänne kaukaiselle vuorelle, kimmeltelee alapuolella. Ilmeisesti kaupungin energialaitos saa täältä vesivoimaa.

Tässä jo hymyilyttää. Tai ainakin vielä.
Here smiling again. Or is it still?
Toinen sellainen hetki, etten ole ihan varma mikä on polkua ja mikä ei.
Another moment of uncertainty. What is path and what is not?
Täs vain kokeilen, et pysyykö paikallaan. Pysyyhän se.
Testing, if the stone is still or in move.
Viehkeä lammikko, jonka ympäristöstä löytyi lumiraja.
Found some snow and a pond or is it a lake?
Reunakoristeita.
Decorations on the shore.

Suunnon kanssa oli tällä kertaa vähän taas säätämistä. Kellon heikkous on sen akku. Patikka olisi ohjeiden mukaan pitänyt selättää reilussa neljässä tunnissa, mutta kuvaus-, ruoka- ja muine pausseineen meillä meni seitsemän tuntia, varsinaiseen liikkeelläoloon ehkä kuusi. Yleensä on pysytty viittojen ja muiden ohjeiden antamissa ajoissa, joskus oltu nopeampia. Ehkä tämäkin reitti on joskus ollut sellaisessa kunnossa, että sen pystyy reippaasti kävelemään.

Taidetta luonnossa. Esteettinen asetelma.
Art in nature. Very esthetic.
Tässä piti taas arpoa, että mistäs sitä menis.
Again a moment on uncertainty. The way is where?
Jossain matkan varrella, kaunis hetki.
Somewhere on the way, a beautiful moment.
Pimeässä metsässä luulin näitä raaoiksi mansikoiksi. Taitavat olla käpyjä?
In the dark forest I thought these were tiny strawberries. But maybe small cones?

Suunnon akku siis tyhjeni puolessa välissä. Vara-akku oli onneksi matkassa, sillä epämääräisyystekijöitä oli tällä reissulla niin paljon, että kaipasin Suunnon reititystä. Ilman sitä tuskin olisimme päätyneet Surettataliin, vaan olisimme pyyhkäisseet kylttejä seuraamalla jo aiemmin kohti Sufersia.

Kivikkoisen taipaleen jälkeen tuli ensimmäinen satukirjahetki. Roikkuvien kuusenoksien alla väikkyi pieni järvi tai lampi, tiedä häntä. Pintaa peitti siitepöly, rantaa reunusti roina, varmaankin sulavan lumen mukana valunutta metsää. Lunta oli läikkinä sivuilla ja valo oli ihmeellinen. Jos jossain, täällä asuisi maahisia.

Kahvitauko. Ihan ollaan voittajia.
Coffeebrake. Definitely survivers.
Surettatal. Kamera oli valo-olosuihteissa ongelmissa. Mutta aivan ihana laakso.
Surettatal. A bit difficult for camera, too much contrast. But a beautiful, beautiful place.
Surettabach

Tästä eteenpäin taival oli jälleen mukavaa, kivistä mutta kuitenkin tavallista metsäpolkua. Nousimme pimeähköön metsään, ohitimme avoimen portin. Edessä oli aurinkoinen niitty, keltaisia kukkia auringossa, taustalla huumaavan valkoisena hohtava vuori. Kuusiverhon jälkeen näimme laakson koko komeudessaan. Rinteillä elää vuorikauriita, niittyjä laiduntaa kesällä karja. Purossa ui nuijapäitä ja käki kukkui äänen kaikuen seinämästä toiseen. Tiesin laaksosta, mutten osannut odottaa mitään tällaista. Surettabach virtasi voimakkaana ja ylitimme sillan. Tämä oli kääntöpiste.

Melkein padolla.
Almost by the dam.

Kello oli jo paljon, mutta onneksi valoisaa riittää iltayhdeksään. Vuorilla tulee aikaisemmin kylmä, kun aurinko katoaa rinteen taa. Alaspäin kuljimme hämäävästi Schwarzwaldin läpi. Luulin, että se sijaitsee vai eteläisessä Saksassa. Mutta ei, tämäkin oli mustaa metsää ja ansaitusti.

Palasimme järven padon yli ja hetken luulin että joutuisimme kiertämään järven pidemmän kautta. Suunto vei meidät kuitenkin rakennustyömaalle, pätkän tietä, mutta niin näyttivät patikkakyltitkin.

Kirkon kello näytti seitsemää ja Sufersin kylä alkoi juuri jäädä varjoon. Olimme perillä.

Sufers-Ross Chopf-Surettatal-Schwarzwaldchopf-Sufers, 12,5 km, 6 h

Kylä vuoren katveessa. Jälleen Sufersissa.
Village by the mountains. Back in Sufers.
Kirkon kello näyttää seitsemää.
It´s time to go home.

En resumen: un paseo más, a Surettatal, cerca de la frontera de Italia. Este tenía de todo: calle de bosque, caminito, senderito, peligro a la par del gindo, nos perdimos, encontrámos un laguito, un montón de plantas de arándano, y como el clímax del día, un valle alpino con un rio y montaña de nieve. Y lo mejor: no nos topámos con casi nadie.

Kurzgesagt: Eine Wanderung nach Surettatal hatte ein bisschen mehr Überraschungen als gewünscht, z.B. ein Teil des Pfades, wo es fast keinen Platz für beide Füssen gab und der Hang, der zu nah und zu steil war. Aber es gab auch Bilderbuch Momente. Nach dem dunklen Wald war Surettatal etwas wunderschönes. Schneeberg im Hintergrund, grüne Wiese mit Blumen, kristalklares Wasser im Bach. Es hat sich gelohnt, dieses Schwitzen und leiden am Hang.

Zürichin huipulle

Zürichin huipulle

Ikinä en ole kiivennyt minkään paikan korkeimmalle huipulle. Luulisin. Tai ehkä Kotkassa Haukkavuorelle, 72 metriä merenpinnan yläpuolella.

Zürichin korkeimmalle huipulle Schnebelhornillekaan ei ole tullut kavuttua, sillä onhan meillä kunnon Alppejakin tarjolla. Se on silti ollut patikkalistoillani jo pitkään, kevätkohteena, silloin kun korkeammalla on lunta, mutta vaelluskengät alkavat levottomina kaivata poluille.

Tästä se lähtee!
Here we go!
Mihin? Seuraa matoa.
Were to? Follow the worm.
Muita tielläliikkujia.
Fellow creatures.

Korona ja lockdown tekivät tehtävänsä ja yhtäkkiä kaikki kotipihan ulkopuolinen vaikutti mahdollisuudelta seikkailuun. Patikointi on Sveitsissä ollut sallittua koko pandemian ajan, kunhan ei lähde kauas kotoa, läähätä kanssakulkijan niskaan ja välttää riskipaikkoja, ettei vie sairaaloiden kapasiteettia.

Siispä Schnebelhornille. Sortsit jalkaan, reppu selkään. Polku lähti Stegin asemalta itä-Sveitsissä. Muutama sata metriä katua ja käännyimme polulle, jyrkästi metsään, läpi niittyjen.

Tämmöistä maalaismaisemaa.
Countryside, pretty idyllic.
Kukkuloita. Luontoa.
Hills. Nature.

Painostavan kuuma sai hien pintaan välittömästi. Olin ottanut mukaan takinkin, saattaahan tulla viileä ja olin ihan väärässä. Johdin Aldoakin harhaan ja hän, tropiikin mies ja talvellakin kuumissaan, noitui jo autossa pitkiä housujaan. Sortsit oli onneksi mukana ja ne hän vaihtoi ne heti alkunousun jälkeen, yleisönä kaksi nuorehkoa lehmää, jotka äännähtelivät kannustavasti.

Olin laittanut reitin Suunnon urheilukelloon ja onneksi, sillä sanallinen ohjeistus ja viitat eivät olleet yksiselitteisiä. Vuorella risteilee muutenkin useita polkuja ja tämä oli vain yksi suositus. Yritin laittaa kello paussille siksi aikaa, kun Aldo vaihtoi varustustaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kotona huomasin, että kello ei ollut tallentanut matkaa tämän pysähdyksen jälkeen. Hiukan harmitti, sillä olisin halunnut reitin kartalle. Ehkä seuraavalla kerralla muistan laittaa päälle automaattisen paussitoiminnon.

Turvaväli.
Keeping distance.
Tämä olisi voinut olla Costa Ricasta. Väli-Amerikan Sveitsistä.
Somehow this could be from Costa Rica, known as Switzerland of Central America.
Jalka nousee kepeästi.
Going up, up, up…

Kellosta viis, ilma oli upea, mäkeä riitti, väkeä taas ei. Rinteiltä näkyy aina Bodenjärvelle ja Alpeille, myös Itävallan lähimmille huipuille asti. Ilmassa oli tänään jotain huttua; vuoret kumottivat silti horisontissa.

Mitä ylemmäs nousimme, sitä enemmän oli edessä porukkaa ja myös takana. Välit pysyivät hyvinä, jossain vaiheessa vastaan tuli jokunen patikoitsija. Meidät ohitti myös pari maastopyöräilijää, aikamoisia tyyppejä. Reitti ei ole vaikea, mutta keuhkot ja lihakset saavat kyytiä jalankin, puhumattakaan että pyörällä. Yli puolivälin jälkeen maasto alkoi olla niin kivistä ja jyrkkää, että edessä oleva pyöräilijä antoi periksi, nosti pyörän selkään ja nousi loppumatkan menopeliään kantaen.

Zürichistä, myös Zürichin kantonista, tulee mieleen kaupunkiseutu, tiheys, mutta myös pellot ja risteilevät tiet. Tämä polveileva maasto oli rehevää ja maaseutumaista. Vuorella olimme uudelleen alkukeväässä; kotona jo ohi mennyt hedelmäpuiden kukinta oli täällä vielä vauhdissa. Toisaalta oli myös kuin Suomen kesä, maastossa kukki kieloja ja käki kukkui lähes koko matkan.

Poistuttiin reitiltä ja kiivettiin tällekin ristille.
Left the main path to hike up to this hill too.
Niin kaunista!
So beautiful!
Menee se pyörä selässäkin.
Some ride a bike, some carrie.

Kukkulan huipulla, 1292 metrissä, tuuli ja parveili väkeä. Kylttien vieressä oli risti ja siinä pieni kaappi, jonka huomasin vasta kuvasta. Kaapista löytyy kirja, jonne huipun saavuttanut voi laittaa puumerkkinsä.

Väkeä lojui pitkin poikin niittymäisessä rinteessä lepäilemässä. Toisella puolen vuorta on kaksi ravintolaa, koronan vuoksi vielä kiinni, joten eväät oli tuotava itse. Nuotiopaikoilla räiskyi tulet ja puhe sorisi.

Kaukana siintää Bodenjärvi. Luulisin.
From here you can see Lake of Constance. I think.
Huipulla! 1292 m Schnebelhorn.
On the top of Schnebelhorn, 1292 m.

Kuten kuvasta näkyy, olin tietenkin mätsännyt kynsilakan värin kuppiin. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin myös juomapullon korkkiin sekä repun sisällä olevaan lenksuun.

Vinolla kedolla oli hyvä makailla, liiankin hyvä. Alpit siinsivät, ihmiset vertailivat jalkojensa vapina-astetta, nuotion käry yskitti ja jalalleni laskeutui kärpänen.

Snäkkiä esille ja heti.
Looking for a snack.
Nypy oikealla on vuoren huippu.
On the right hand side the peak.
Mätsäävät värit.
Nailpolish and cup – almost the same color, naturally.
Levällään kuin Jokisen eväät.
Never gonna get up.
Siel ne pilkottaa. Alpit.
There they are, the Alps.
Polku lähtee alas vasemmalla grillaavien ja oikealla istuvien välistä.
The path goes down between the guys barbecueing on the left and the other groups sitting on the right hand side.

Alastulo oli jyrkän, kivisen ja huteranilkkaiselle koordinaatiivisesti haastavan alkupätkän jälkeen helppoa astella. Jossain vaiheessa loppui vesi, siis jälleen näitä vuoden ensimmäisten patikoiden ongelmia. Sitä pitää olla liikaa, vaikka Sveitsissä on pitkin poikin juomapisteitä. Loppuvaiheessa löysimme aivan uuden lähteen, kutsuvasti virtaavine vesineen, mutta varustettuna “Ei juomavettä”-kyltillä.

Tällä puolen Schnebelhornia oli maataloja, kanoja, vuohia, lampaita ja jotain todella outoja otuksia. Olisi pitänyt olla kiikarit, jotta olisi nähty tarkemmin, mutta nämä näyttivät pieniltä sarvipäisiltä laihoilta lehmän ja vuohen välimuodoilta, joilla oli hevosen häntä. Siis mitä häh?

Juomatilanne ratkesi, kun olimme jo takaisin Stegissä. Maauimala oli saanut avata kioskinsa ja porttinsa, vaikkei uimaan päässytkään. Ostettiin vettä ja myyjä esitteli innokkaasti “tosi hyviä mantelisarvia” ja muita myytäviä. Ruohikolle olisi voinut jäädä istuskelemaan, toisin Zürichin kaupungin alueella, mutta “saatte tietysti jatkaa matkaakin”, totesi kioskin mies. Ystävällisiä nämä stegiläiset.

Steg-Schnebelhorn-Tierhag-Sennhütte-Steg

17 km, 5 h 30, n.700 m ylös, n. 700 m alas

Niin kesäistä.
Summerly feeling.
Muhkea kana tervehtii meitä.
A big boy. Or actually a girl.
Herttaisia, nuoria yksilöitä.
So cute, young ones.
Vuori päivässä piristää.
Niin kirkas kullero, ettei kamera pysty tarkentamaan.
So bright color, that the camera can´t focus.

En resumen: En Suiza, pandemia o no, ir de excurciones en la naturaleza está permitido, mientras uno no se va lejos de casa o a lugares de riesgo. Por eso subimos al punto más alto del cantón Zurich, Schnebelhorn, 1292 m.

Kurzgesagt: Zum Glück darf man jetzt wenigstens wandern. Der perfekte Moment den höchsten Berg kanton Zürichs, Schnebelhorn, zu erobern.

Jalat lumessa, kasvot auringossa

Jalat lumessa, kasvot auringossa

Talvi ilman lunta ei tietenkään käy päinsä. Siis minun talveni. Ellei olla tropiikissa. Pakattiin reput ja kohti valkoista tai ainakin sitä, missä pitäisi olla talvinen Alppi.

Leudot päivät ja alavalla maalla kukoistava kevät kertoi siitä, että pitää nousta korkealle, eikä sielläkään välttämättä ole toivotut olosuhteet. Otin mukaan liukuesteet, varmuuden vuoksi, sillä mikään ei ole niin epämukavaa, kuin vuorilla liukastelu.

Kuplahissin aseman tuntumilla oli rauhallista ja lumetonta. Ehkä korona oli verottanut kävijöitä tai sitten se epäilys lumikerroksen paksuudesta.

Melchsee Frutt ei ole kesällä lempimpaikkani, sen kaavoituksessa on jotain mätää. Pieneen paikkaan on tuotu sivilisaatio epäesteettisesti, eikä sitä pääse kunnolla pakoon patikkapoluillakaan. Mutta talvella tilanne on toinen, lumi pehmittää näkymää.

Zürichistä tänne ajaa reilussa tunnissa, julkisilla kestää tuplasti. Läheisyys ja kaikenpuolinen mukavuus on plussaa. Helppo paikka tulla nopeasti piipahtamaan auringossa ja talvessa. Talvipatikkareitti on päiväretkelle lyhyehkö, mutta sopii nautiskelijoille, heikkokuntoisille ja lapsiperheille. Pulkka- ja kelkkaväkeä olikin liikkeellä aikalailla. Matkaa kertyi vajaa kymmenen kilometriä, nousua 245 m ja laskua 175 m.

Melchsee on myös pilkkijöiden lempipaikka.

Auringon sokaisemana yritin tähdätä kuvia erilaisista kokoonpanoista. Kaikista tuli enimmäkseen huonoja tai katastrofaalisia.

Murtsikkaladuilla oli ilmeisen hiki, sillä tyyppi toisena oikealta on ilman paitaa. Ei, en ottanut varta vasten kuvaa, vaan hän liukui asetelmaani.

Ruokapaikka näkyvissä. Hiki oli myös kävellessä. Riisuin paitasilleen ja muistin sivellä aurinkorasvaa, sillä edellisenä vuonna poltin kalmankalpeat talvikämmeneni.

Ruokaa. Terassilla oli myös yllättäin reilusti tilaa. Tätä on odoteltu, istahtamista talviseen alppiaurinkoon sapuskan ääreen. Nautinnon makua.

Gerstensuppe eli ohrakeitto on perinteinen ruoka, jossa yleensä on vihannesten lisäksi myös kuivalihaa. Selvästi kasvissyöntitrendi painaa, sillä tänä vuonna olen nähnyt monessa paikassa vegiversioita, joihin saa halutessaan lisukkeeksi esim. nakkeja. Niin myös täällä. Keitto on paksua ja maukasta, ehdottomasti hyvää talviruokaa.

Ja taas eteenpäin. Paikoin pilkotti ruoho ja tällä puolella kukkulat olivat jäisen kimaltavia. Luminen tie oli kuitenkin kovaa käveltäväksi.

Muhjua tuli vastaan vasta järven sivulla. Täällä on puhaltanut myös tuuli, sillä reuna oli kuin marenkikuorrutetta.

Varjo alkoi tavoittaa seutua. Aurinko laski nopeasti vuoren taa ja muurahaismainen ihmisvirta lähti kohti hissejä. Pilkkijätkin lopettelivat päivän sessiotaan, selvästi vastahakoisesti. Pari tyyppiä istui eräänlaisessa snowmobiilissa, jonka jälkimmäisessä vaunussa oli teline ongille. Vain kaksi oli raaskinut jättää jään, loput vielä vetkuttelivat varjossa.

Hissiaseman vierestä ostin vielä mukaan kimpaleen Alppijuustoa illan juhliin viemisiksi. Suoraan isännältä ja ainakin taatusti lähituotantoa, maito kenties lehmistä, joita tapasimme kesän patikkareissulla.

En resumen: La primera vuelta en la nieve en este invierno! Un día perfecto en Melchsee-Frutt: sol, nieve, jaspia y lo mejor, poca gente.

Kurzgesagt: Der erste Winterspaziergang auf Schnee, wenn in Zürich schon die Frühling herrscht. Ein super Tag in Melchsee-Frutt: Sonne, Schnee, Essen und das beste: wenig Leute.

Tammikuun ulkolounas

Tammikuun ulkolounas

Tämä on se päivä, kun herään lähestyvään tietoisuuteen Trumpista. Hän ja minä olemme muutaman päivän ajan saman maan rajojen sisällä. Gretakin on läsnä. Ilmasto yrittää suorituspaineissaan käyttäytyä normaalisti ja pistää mittarit miinuksen puolelle. Ja koska on talven kylmin aamupäivä, tietenkin päätän, että tänään on myös se päivä, jolloin luonnollisesti haluan lounasta ulkona.

Jätämme, tytär ja minä, työmaat levälleen, pesemme kädet, kaivamme paksuja vaatteita, lämmintä ja pulleaa kaapista, vintiltä, missä ne lienevätkään.

Värit ovat herkän hennot / Subtle colours.

Pudistelen repusta hämähäkit ja haluaisin tietenkin vuorille, olisihan siellä tarjolla aurinkoa ja lunta, mutta kotosalla taas kaikenlaista jarruttavaa, kuten velvollisuuksia ja supistelevia keuhkoputkia.

Keitämme kananmunat, kaivamme kaapeista sen mitä löytyy. Aika hyvin kertyy aineksia, kyllä tällä pääsee lähimmälle aurinkoiselle nuotiopaikalle. Sillä nyt ei tallata kuin lähimaastoon, vuori sekin, mutta kotikylällä, pellon ja metsän reunassa.

Heitämme kaupan kautta ja ärrymme siitä, ettei intolerantille ole laktoositonta makkaraa, siis edes kasvissellaista. Emme nälissämme ja ulkoilmainnostuksessamme keksi muutakaan mukaan otettavaa, joten reppuun menee yksi tavallinen bratwurst ja yksi kasviscervelat, perusmakkaran kopio ja tarvittavia entsyymejä laktoosin pilkkomiseen.

Kävisikö savustettu lounas? / What about smoked lunch?
Kauhee duuni, tarvii vaahtokarkkei. /So much work – need a marshmallow. And a couple more.
Onnellisuus vaatii vain ruokaa./Food brings happiness.

Puolivälissä alkaa olo ja mieli lämmetä. Värit ovat kauniit, maasto sokerikuorrutettua. Ohitamme kävelyllä olevan naisen ainakin neljästi, kun jäämme ottamaan kuvia ja taas lähdemme matkaan. Pitäähän tikasta yrittää ottaa kuva. Ei onnistu, koska lintu on jatkuvassa liikkeessä energiantarpeessaan.

Nuotiopaikalla tarkastamme saaliin: mukaan saatiin haalittua vain kosteita tai märkiä oksia. Sytyshomma ei sekään luonnistu. Aurinko lämmittää, silti kylmä hohkaa. Kun kaikki materiaalit on käytetty, olemme valmiita palaamaan kotiin ja alapihalle, ehkä sinne jo paistaisi aurinko. Takka, olemme tulossa, virittäydy valmiiksi!

Leiri./Camp.
Lounas tuloillaan./Lunch coming.

Uhkaavat taikasanat toimivat ja tuli päättää sittenkin pysytellä hengissä. Minä juoksentelen kuin ahkera koira lähimaastossa ja haalin lisää kosteahkoa tai puolikuivaa poltettavaa. Nälissämme ja uskomatta nuotion pitkäikäisyyteen iskemme heti kiinni jälkiruokaan. Paahdettuja vaahtokarkkeja, niitä on saatava.

Tahmea ja makea piristää. Levittelen eväitä pöydälle, jolle pöytäliina ei olisi tehnyt pahaa. Bambuliinat, joihin olin käärinyt kananmunat ja tomaatit eivät ole kovinkaan esteettisiä.

Ruokaa ja heti!/Some food and now, please!
Tarkkailja./Somebody´s whatching you.
Järjestystä metsään!/Order in the woods!

Kaksi varista aloittaa lähestymisvalmistelut sillä hetkellä kun rapistelen leipäpussia. Murut ja perunankuoret käyvät kaupaksi. Heistä tulee uskollisia ystäviä aina metsän reunaan asti, jonne ne seuraavat meitä.

Nuotiomateriaalia on kotimatkalla tarjolla läjäpäin. Kukapa olisi arvannut, että tällä tiellä on jopa pinottuja puita, risukasojen lisäksi.

Kasvot auringosta ja viileästä hohkaten saavumme kotikortteliin. Kuin pitemmältäkin retkeltä. Aidan välistä pilkistää ruusunmarja ja kaunis ruusu. Sekin on tullut lämmittelemään aurinkoon.

Tammikuun ruusu./A January rose.

En resumen: Qué se hace en el día más frío del año? Se sube al monte cercano, hace fogata y almuerza afuera en el sol. Por su puesto.

Kurzgesagt: Was macht man am kältesten Tag des Winters? Läuft hinauf auf dem Hügeli, macht feuer und hat Mittagsessen draussen in der Sonne. Natürlich.

%d bloggers like this: