Miltä joulukuu tuntuu?

Miltä joulukuu tuntuu?

Vasta ollaan elelty viikko vuoden 2022 joulukuuta ja samaan aikaan kun ruumis istuu läppärin edessä, kuorii perunoita tai imuroi, liitelen todellisuudesta toiseen itseni yläpuolella.

Vastatakseni heti alkuun omaan kysymykseeni: sekopäiseltä. En varmaan ole ainut, jolla on meneillään päässä useita tapahtumalinjoja, yksi arjen kaava, toinen meneillään oleva projekti, kolmantena tuleva, neljäntenä joulukinontulossa, viidentenä kauppalista ja viidentenä kaikki muu tapahtuva, hoidettava ja muistettava sekä muistutettava. Tekemiset ovat vaihtaneet paikkaa, aikaa ja muotoa kuin pahaisessa videopelissä jatkuvasti kiihtyvällä vauhdilla.

Heti aamun aluksi siivosin puhelimelta tuhat kuvaa, laitoin ne asiaankuuluviin arkistoihin ja tuntui siltä kuin olisin pessyt hampaat. (Olenko pessyt hampaat?!) Järjestystä, sitä tarvitaan.

Tänään ei ole kiire minnekään, se on mahtavaa. Kuvia plärätessä tajuan, että aivan, keskiviikkoisinhan olen yleensä päivitellyt blogia, postaillut retkikuvia.

Rutistelen otsaani, en millään muista mitä tein kolme-neljä päivää sitten. En ainakaan retkeillyt. Aivan. Lauantaina eteisessä oli metrien pituinen jono kasseja ja pusseja, kierrätystavaraa metalliin, lasiin, muoviin, epämääräistä sälää ja pois raivattavaa. Sveitsilänen lauantai. Kierrätyskeskukseen, apteekista kodin karanteenihuoneeseen lisää koronatestejä potilaalle, torilta lanttuja, joita ei lopulta ollutkaan, kauppaan, toiseen.

Sunnuntaina retkeilin sittenkin, virtuaalisesti, kun starttasin uuden reissun Sveitsin italiankieliseen Ticinoon. Sää oli siihen sopivin; Zürichinjärvellä leijui sumua ja pilviä, sitä kylmää massaa, josta ei erota kumpi on kumpaa. Illan koitosta ennen kävin lenkillä ja jossain vaiheessa kaduin sitä lievästi. Pää oli selkeä hapetuksen jälkeen ja vaikka olin kietoutunut villapeittoon, ääni tahtoi kadota. Kylmä oli puraissut kurkkuun.

Viikonlopusta ei siis ole kuvia. Paitsi pari lenkiltä. Nämä löytyivät kamerasta putsauksen jälkeen.

Ehkä jo tänään mietin jouluasioita. Päivän työt peruuntuivat, mistä olen vain tyytyväinen. Mutustelen pipareita, juon kahvia ja selkeytän oloa. Kyllä. Kuorin mandariinin ja annan tuoksun elävöittää.

Yksi viimeisiä puita, joissa on lehdet.
One of the last trees with leaves.
Kylältä löytyy jouluinen kuvakulma.
Found Christmas in our village.
Tämä on Zürichin joulukuuta.
This is December in Zurich.
Ja näin syntyy itsenäisyyspäiväksi karjalanpiirakoita. Huom. läppäri biojäteastian päällä.
This is how a Finn celebrates independence day. Baking. And watching president´s party (laptop on a compost can…)
Näillä joulun tunnelmaan.
With these cookies towards Christmas feeling.

2 responses

  1. Vähän samalla kaavalla joulukuu alkaa ja etenee, kylläkin pari astetta pienemmällä volyymilla kuin sinun joulukuusi tuntuu alkaneen 😀 Ehkäpä ollaan taas normaalissa loppuvuodessa parin rauhallisemman jälkeen. Maailma yrittää monesti tulla valmiiksi ennen uutta vuotta 🙂

    Liked by 1 person

    • Näinhän se on! Kaikkea odottamatonta on tullut eteen ja ropisee koko ajan, kuten koronapotilaan hoivaamista ja muuta, mutta ei siinä mitään, jos ei valmista tule nyt niin sitten seuraavan vuonna. Tärkeintä on jaksottaa hommia niin, että ehtii vähän myös fiilistellä joulujuttuja! Ja haluaisin myös ainakin päiväreissulle vuorille…(jos saa toivoa)

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: