Advertisements

Vaaterista suorin jaloin juhliin

Niin se on, että kun on fysiikka romuimmillaan, hyvää tekee laittaa kukkamekko päälle ja lähteä ihmisten ilmoille. Näin vakuutin itselleni. Ensimmäinen juhlakenkä jalassa levisin lattialle, toisen jälkeen olin juuri syntyneen kirahvin olotilassa, hutera ja vailla tukea.

p ja a 1 p

Testing, testing…

Koska kaupunki on junamatkan päässä ja sitä edeltävät ensin kotiportaat ylös katutasolle, vaativahko alamäki ja vielä vaativammat 100 porrasta kohti asemaa, kokeilin vakautta kotioven edustalla. Korko keinahteli leikkaamattoman ruohikon päällä, vaapuin puolelta toiselle. Mitä jos alamäessä hyytelön pidolla varustetut reiteni pettäisivät? Mitä jos en saisikaan jarrutettua? Mitä jos herrasmies vierelläni katselisi talitinttejä, eikä huomaisi, kun kiertyisin eteenpäin, rullaisin ihmispallona portaita alas, tien yli, aseman tunneliin ja -putuf- pysähtyisin seinällä olevaan mainostauluun?

p ja a 4 p

p ja a 5 p

p ja a 6 p

p ja a 7 p

Suljin silmäni hetkeksi, mielikuvaharjoittelin itseni pilatekseen, jossa en ollut käynyt viikkoihin, yritin paikallistaa syvät vatsalihakset ja kaiken mahdollisen kehoa koossa pitävän lihaksiston. Mietin kuinka toteuttaa juhlissa päivärytmiäni “yksi osa pystyssä, kaksi osaa vaaterissa”. Ilta-auringossa oli vain unohdettava kaikenlainen raihnaus ja lähdettävä eteenäpäin. Kai kavaljeeri kantaisi taksille. Tai ainakin tilaisi kottikärryt.

p ja a 8 p

Vauhdikas serenadi syntymäpäiväpariskunnalle, Annelle ja Pirmille

Juhlapaikalle pääsin köpöttävin askelin, joita mummelitkin olisivat ihmetelleet, mutta olinhan sentään yrittänyt peittää kalmankalpeutta sudilla ja ainakin yrittänyt ottaa asenteen, jolla kävellään hyväntuulisen leppoisasti kevätillassa kohti syntymäpäivää, ilman kiirettä, tietäen päämäärän olevan saavutettavissa ennen pitkää ja matkan olevan sitäkin tärkeämpi.

Zürichin upean Brockenhausin, kirpputorin, korttelin päädyssä Amboss Rampen ovella tajusin, että matkalla ei sittenkään ollut väliä, vaan päämäärällä. Paikka oli kuin venäläinen nukke, tilan takaa avautui toinen, kaikissa juhla, kepeä ilo ja musiikkia.

p ja a 10 p

p ja a 12 p

p ja a 13 p

p ja a 11 p

Baarin pöytiä pitelivät laatikot pulloineen; täällä myydään perinteistä zürichiläistä Amboss-olutta. Taaempana olevan teollisen hallimaista ruokasalia koristivat vanhat peilit, puhelimet, taulut, lamput, urkuharmooni. Ei mitään pompöösiä tai jäykkää; vain hurmaavaa ja sielukasta.

p ja a 14 p

Hehkeä sankaritar mustassa mekossaan ja sankari vaaleanpunaisen ruusun sävyisessä paidassaan olivat tuoneet mukanaan pari sataa vierasta, hyvää ruokaa ja reggae-bändin. Puolilta öin  isäntä viritteli juhlijoille yöpalaa, kinkkua, juustoja, hummusta, päärynäleipää ja hedelmiä. Ja minä ihmettelin kuinka olinkaan pysynyt pystyssä tanssilattialla. Ettei sentään olisi mennyt överiksi, sen yhden ja ainoan tanssitun biisin jälkeen pysyttelin baarijakkaralla ja pitelin kiinni tiskistä, etten olisi valunut liukkaan mekkoni kera lattialle.

p ja a 15 p

p ja a 16 p

Tanssilattialla oli vielä täyttä, kun astuimme hiljaiselle kadulle. Koskaan ennen en ole poistunut juhlista juusto molemmissa käsissä. Saimme lähtiäisiksi aimo kimpaleet kahdelta eri vuoristoalueelta, juhlien isännän mukaan aamupalalle.

Leppeässä yössä tajusin, ettei oloni ollutkaan enää niin hutera. Kevätflunssan lääkelistaan, heti inkiväärin, kurkuman ja hunajan jälkeen olisi listattava hyvät juhlat.

En resumen: Después de una gripe de primavera, lo que a uno finalmente cura, es una buena fiesta! Gracias Anne y Pirmin!

Kurzgesagt: Nach einer Frühlingsgrippe, was schliesslich heilt, ist eine gute Party! Danke Anne und Pirmin!

Advertisements

Hienostunut hetki kirjasalongissa?

Kaupunkiin on tullut kirjasalonki, mikä kuulostaa hiukan pölyttyneeltä, romanttiselta, hatuilta ja käsineiltä, sikareilta ja iltapäivä-sherryltä. Ehkä myös pikkuisen Agatha Christie -tyyppiseltä murhatapaukselta ja juoninnalta. Älykkötapaamisilta ja ryhmittymiseltä.

Mikään näistä ei sovi yhteen businesskaupunki Zürichin kanssa, mutta juuri siksi paikka on niin odotettu ja tarpeellinen. Salonki on osa kulttuuritaloa, Kosmosta, josta puhutaan urbaanina kokemustilana. Bistro, kirjasalonki sekä -kauppa, elokuvateatteri, auditorio ja baari muuttuvat joustavasti kulttuuritilaisuuksien kotipesäksi.

kirjasalonki 1 portaat p

Tästä ylös, hoppelihop

kirjasalonki 2 lauteet p

Ja jos jalka ei nouse, lauteilla on aina kohta johon jäädä lepäämään. Kirjatkin on valmiina.

Odotin kirjasalongin olevan pieni kirjakauppa parilla sohvalla ja löysin kaupungin parhaan oleskelutilan. Alvar Aallon suunnittelua muistuttava sisäänkäynti tai ainakin skandinaavisella fiballa maustettu hallimainen portaikko, jossa tuoksui sauna ja oli myös lauteet, oli jo täysin uutta silmälle. Yläpäässä avautui portaikkoa reunustava suuri, valoisa tila; sohvia, pöytiä, nojatuoleja ja kaikenikäistä porukkaa viettämässä aikaa.

Täällä siis saa olla, tehdä töitä, lukea kirjaa, funtsia, kokoontua, neuvotella. Eikä oleskelusta veloiteta. Sivussa on baari, mutta missään ei lue ostovelvollisuudesta. Sen sijaan vitriini on sen verran vetoava, että jossain vaiheessa, siinä kun aivoissa hurina alkaa lähestyä ajatuksen ja unen rajaa, on noudettava ravintoa mielelle ja vatsalle.

kirjasalonki 3 sohva p

Siihen vain soffalle istumaan.

kirjasalonki 3 kahvi p

Ihan kuin olisi vähän hienommalla retkellä. Voikku voipaperissa.

Tarjolla on kolmea sorttia sandwichejä, raakakinkku, vegaani ja kananmunavaihtoehto. Ja suolaisia piiraita, lähes pilvenpehmeää suklaapalakaakkua ja iltaa kohti aperokupposia, valtavia oliiveja, leipätikkuja. Kirjaa lehteillessä voi nauttia lasillisen viiniä pikkusyötävän kanssa.

kirjasalonki 6 astronautti kirjat p (2)

Tilasta löytyy sieltä täältä oudohkoja tyyppejä, kuten tämä maalaava (?) astronautti.

kirjasalonki 8 tyypit p2

Nämä ovat niitä tavallisempia tyyppejä. Kahvitaukolaisia.

 

 

Istun nojatuolissa läppäreineni, kun ohitse kulkee mies, piiloutuen lehden taakse. Hänen perässään konttaa ensin yksi konttausiän ohittanut lapsi. Sen jälkeen toinen, samaten polvillaan edeten, isompaa sorttia. Ja vielä kolmas, taatusti jo koululainen. Kirjahyllyn luona pariskunta läprää kirjoja ja joku nainen tulee kysymään löytyisikö hänen kaipaamaansa opusta. Muutoin on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Ikkunapöydässä nakutetaan ja tuijotetaan tietokoneen ruutuja ja vilkuillaan puhelinta. Kenelläkään ei ole kirjaa kädessä. Minä sentään ajattelen niitä. Salongin kirjat ovat ehkä pikemminkin rekvisiittaa – jonka voit halutessasi lunastaa itsellesi.

kirjasalonki 9 lauteet ja bistro p

Lauteilta voi katsella mitä alakerran bistrossa tapahtuu.

Kotiin kävellessäni tiedän löytäneeni itselleni toimiston ja henkisen kodin. Katu jolla kävelen, on minulle uusi. Täällä kohtaa vanha ja juuri valmistunut Zürich. Palaan kirjasalongista kotiin kuin ulkomailta, virkistyneenä ja tarmokkaana.

En resumen: Tenémos en Zurich un salón de libros! Me parece, que me ha venido la oficina lo que he esperado. En Kosmos, un lugar de cine, comida, arte, discuciones y bien estar, voy a estár sentada en las escaleras de madera (que huelen a sauna o Finlandia) o tal vez en un sofá, escribiendo, leyendo, tomando cafécitos. Gracias Zurich!

Kurzgesagt: Endlich haben wir ein modernes und urbanes Wohnzimmer in der Stadt! Im Buchsalon vom Kosmos, ein Haus für Kultur, Diskussionen und neuen Gedanken, werde ich auf dem Sofá oder auf dem Holztreppen (die nach Sauna oder nach Finnland riechen) sitzen, geniessen, schreiben, lesen, Kaffee trinken. Danke Zürich!

Winter Wonderland Switzerland

Sveitsin matkailunedistämiskeskuksesta, päivää! Samalle viikolle mahtui siis todellakin -10 ja +10 astetta. Ja se tarkoitti jään ja lumen muuttumista virtaavaksi vedeksi, luonnon taideteoksiksi.

talvisveitsi 4 p

Alkuvaiheessa, kukkulalle noustessa, luulin meneväni talviselle lenkille. Sumua, lunta, matalia asteita, hanskoja, pipo ja reilusti vaatetta.

talvisveitsi 6 p

Katu oli puhdas ja suolan valkoiseksi värjäämä. Metsässä tossu upposi lumeen. Epäilys kevättä kohtaan suuri.

Pari sataa metriä korkeammalla, joen pientareella vesi virtasi iloisesti ja tänne paistoi lämmin aurinko, sieltä mistä kukkulan yli yletti ja poskia nipistellyt tuuli oli palannut takaisin Siperiaan.

Joki solisi ja oli yhtä taideteosta;  juoksulenkistä tahtonut tulla mitään. Oli pakko pitää pausseja, napsia tuhat kuvaa, ulvahdella sisäisesti, jestas, miten kaunista, aah ja ooh, ihanaa miten aurinko porottaa, pysähtyä ottaman säteitä kasvoille, laskeutua joen jäälle ja kurkistaa jäämuodostelmien sisälle.

talvisveitsi 7 joki p

Tossun alla oli alas viettävä jäinen tie ja pää kääntyneenä kohti kauneutta. Oho, hups, -tilanteita syntyi muutama.

talvisveitsi 2 p

Intron jälkeen tässä teille valitut palat. Ja Luonto: anteeksi. Kamera ei osannut tallentaa luomuksiasi, estetiikkakerroin on matalahko, silmä näki kyllä toisin.

talvisveitsi 10 allas p

Tänne olisin halunnut pulahtaa. Saunasta.

talvisveitsi 9 jää p

Aivan selvästi torvijäkälän talviversio.

talvisveitsi 8 p

Vesi on niin kirkasta, että jokitaimenetkin näkyisivät. Ovat kaiketi piilossa.

En resumen: La primavera nos vino en un día, en velocidad turbo.  Logré capturar unos imagenes de la naturaleza justo antes que el hielo y la nieve se derritió. Fui a correr al bosque y resulta, que llegué en una exposición de arte natural.

Kurzgesagt: -10 und +10 in einer Woche. Die Geschwindigkeit mit der die Frühling gekommen ist, war unglaublich. Gerade an dem Tag Zwischen Winter und Frühling war ich joggen und habe eine wunderbare Naturspektakel gefunden.

Kuinka vältellä karnevaalia

On melkein tarkalleen 19 vuotta siitä, kun jätin matkalaukkuni Sveitsiin, muistaakseni vastaanotin pienen muuttokuorman ja lähdin saman tein Costa Ricaan. Kuukauden päästä uskalsin tulla takaisin katsomaan, että mihinkäs se patja tulikaan laitettua. Verhottomaan makuuhuoneeseen ja asuntoon, jossa kaikui.

Silloin olin autaan tietämätön helmikuun tapahtumista, kuinka olisin voinutkaan, olinhan vasta ymmärtänyt, että koti on tässä pisteessä. Ensin oli selvitettävä, mistä saa kahvia, leipää ja juustoa. Vasta sen jälkeen voi laajentaa piiriä kaupunkiin, Zürichiin, asti.

etelaamerikkalaiset pieni

Eteläamerikkalaiset pistivät karnevaaliin vauhtia.

Joka vuosi näin uutisista, että Luzernissa ja Baselissa karnevaalia, Fasnachtia, juhlittiin isosti. Zürichissä kadulla näkyi paperisilppua, joskus ohitin torvenkantajan tai väsyneen näköisen kulkijan kirjavissa vaatteissa. Se pisti silmään harmaan-mustassa kaupungissa, jossa talvisin kääriydytään maiseman väreihin. Mutta kukaan ei puhunut karnevaalista.

Jossain vaiheessa havahduin siihen, että Costa Rican vieraat vietiin Fasnacht-iltana katsomaan menoa, mutta itse en ollut silloinkaan mukana. Yleensä homma meni niin, että joko lapsi oli vielä pieni ja väsymys suuri, meillä sairastettiin talviflunssia tai kohdalle osui hiihtoloma ja reissu.

prinsessa ja lohikaarme pieni

Andien ponchojen välistä löytyi prinsessa ja lohikäärme.

Sunnuntaina heräsi poikkeukseen. Emme olleet lomailemassa, lapsesta oli tullut nuori ja kaupungissa karnevaali. Pistin päälleni paksuimman takin; järveltä hohkasi kylmää sumua ja viimaa, joka olisi voittanut pahat hengetkin.

Auer näytti pitävän otteessaan vain yleisöä, kulkueen tyyppejä se ei lamaannuttanut. En saanut selville hahmojen taustoja, mutta mukana liikehti peikkoja, paholaisia ja ties mitä röllejä. Luulisin, että sieltä löytyi myös pääsiäisnoidan serkkuja. Ainakin garderobi oli tutun näköinen.

marimekkonoidat pieni

Olisivatko nämä marimekko-noitia ja kuppikakkutyttöjä?

noidat pieni (2)

Noitia tai jotain sinnepäin ja vihreästä hahmosta en kyllä osaa sanoa.

paasiaisnoidat pieni (2)

Nämä ovat kyllä ihan pesunkestäviä noitia.

vihrea hirvio kuvassa pieni

Hän poseeraa.

Zürichin karnevaali on pieni ja jää myös kevään kiltojen kulkueen, Sechseläutenin, jalkoihin. Fasnachtista kuulemma puuttuu jännite. Jos edes eliitti olisi marssimassa, kuten Sechseläutenissa, mutta ei. Kuka tahansa voi osallistua kulkueeseen, työläiset ja ulkomaalaisetkin.

Zürichin Fasnacht on monista joutavanpäiväinen juhla. Katolisissa kaupungeissa karnevaali edeltää paastoa, protestanttisessa Zürichissä taas ei paastota, eikä juhla ole muutenkaan sidoksissa kirkkoon. Paitsi että jossain vaiheessa kirkko kielsi juhlinnan.

bonk pieni

He jakelevat ruusuja. Ja sytyttävät jotain.

iloinen bonk pieni

Näilläkin oli hyvä meininki.

Osalla väestöä tuntuu olevan silti tarvetta ja halua irrotella rooliasuissa nollakelissä. Palelin jonkun aikaa ja harkitsin Glühweinin tai kuuman makkaran ostamista, ihan vain käsieni lämmikkeeksi. Mutta koska varpaat olivat kylmemmät kuin sormet, eikä makkara mahdu lenkkitossuun patteriksi, jätin viimeisten marssijoiden jälkeen kadun, jota peitti kirjava paperisilppukerros.

Päivää myöhemmin kaikki oli kuten aina. Ihmiset harmaa-mustissa ja katu puhdas. Monien karnevaaliasusteena oli siivousvälineitä, luuta ja vessaharja. Mutta ei niitä taidettu sittenkään käyttää puhtaanapitoon, sillä vessaharjalla sekoitettiin katsojien hiuksia ja luudalla heitettiin silppua ilmaan, kasvoille ja niskaan. Jostain tunki silti epäily, että ehkä juhlijoita vaadittiin korjaamaan jälkensä. Mutta ei, ei sentään, ei edes Zürichissä.

meksikol aikuiset flamenco

Tässä vaiheessa hämmennyin, lipun mukaan ovat meksikolaisia, mutta tanssi muistutti erehdyttävästi espanjalaista flamencoa.

meksikol flamenco

Tämä tyttö oli ylpeä edelläkävijä ja kaikki liikkeet varmasti hanskassa.

En resumen: En el frío de Zurich también se celebra el carnaval, aunque es pequeño. Después de 19 años en Suiza, llegue a visitarlo por la primera vez. Vean las fotos!

Kurzgesagt: In der kälte von Zürich feiert man auch die Fasnacht. Nach 19 Jahren in der Schweiz habe ich jetzt das erste Mal ZüriCarneval besucht. Schaut mal die Fotos!

 

Tarjosimme vieraille sadetta, lunta ja lumivyöryjä

Meille pölähti kaksi tyttöä tropiikista, Keski-Amerikan Sveitsistä, lukion päättäneitä reppureissulaisia. Kokemassa vapautta, junamatkoja, muita maita, muita kieliä ja muin tavoin. Matkapäiväkirjoihin oli jo kertynyt kuvia, lippusia ja lappusia sekä muistiinpanoja monelta viikolta; Sveitsi oli välipiste ennen Italiaa, Espanjaa ja kotia.

ticas luzern lokit

Järviseudun lokit katselevat maisemia.

ticas luzern muuri

Luzernin kaupungin muuria

Aikaa oli vähän, vain viikonloppu ja siitäkin haukkasi osan heidän toisen tuttavansa ylitsepääsemätön tarve viedä teinit tutustumaan Zürichin oopperaan. Saksankielinen kiertokävely ei oikein avautunut costaricalaisille ja sitäpaitsi kotimaan pääkaupungin San Josén Teatro Nacional on kauniimpi, totesivat tytöt.

 

Me puolestamme lupasimme majapaikan, fonduetä, pyykinpesun sekä päivän auringossa hohtavilla Alpeilla. Näin siis jokunen viikko sitten. Myrskyrintaman vyöryessä toinen toisensa jälkeen Euroopan yli, toivomuksena oli, että jos edes pääsisi vuorelle, ei tarvitsisi edes auringon paistaa. Perjantaina näytti siltä, että viikon ainut sateeton päivä osuisi juuri sunnuntaille. Lauantai-iltana mahdollisista kohdepaikoista informoitiin, että voisitte kyllä pysyä kotona; myrskyä luvassa yöllä, lumisaateessa ei näe mitään, kuplahissien toimintaa ei taata ja lumivyöryvaara on ylimmillään.

 

ticas luzernin torni

ticas luzern marroni

Kuumat kastanjat lämmittivät käsiä. Vieraista ne oli aika kummallisia, vaikka muistuttavat tropiikin pejibayea, persikkapalmun hedelmiä vai mitä lienevätkään.

ticas luzern ovinäkymä

Kun kylmä ja märkä on ulkona, ei haittaa.

Sunnuntaina otettiin rauhallisesti, syötiin aamupalaa ja lähdettiin ajelemaan kohti Luzernia. Ehkä edes auton ikkunasta näkyisi vuori. Mutta ei. Mistään ei olisi voinut edes arvata, että lähellä on Alppi. Ilma oli valkoista höttöä, kaatosadetta, vuorilla tuuppasi pari metriä uutta lunta. Idylliset kylät näyttivät vettyneiltä ja surullisilta, Luzernissa kävelivät vain turistit olkapäät kiinni korvissa, paksuin kaulaliinoin ja sateenvarjoin. Mutta kaupunki oli tyttöjen kokemuslistalla ja heitä ei haitannut sade. Suklaakauppakin oli auki.

ticas luzern kahvipaikka

Kahvipaikka. Koristeltu karnevaalimaskein.

Paluumatkalla poikettiin Hirzelissä Pikku-Heidin luojan Johanna Spyrin parin huoneen museossa. Paikkaa pitävä mummeli, Johannan sukulainen, kuvittelimme, kiikutti meille paperilautasella suklaakakkua. Ulkona alkoi tipahdella sormenpään kokoisia lumihiutaleita rauhalliseen tahtiin. “Ihan oikeaa lunta, siis todellista lunta,” hihkui toinen tytöistä. Eikö aiemmin matkalla satanut lunta? “Satoi, mutta sellaista väkivaltaista lunta, joka meni tuulessa sivuttain, tämä on aitoa!”

Siitäkin saatiin ruksi kokemuslistalle. Italian junaan nousi kaksi matkalaista pakaasit täynnä puhtaita vaatteita ja ajatukset jo toisella puolen Alppeja.

En resumen: Nos vinieron un par de backpackers de Suiza Centroamericana. Y en vez de enseñarles los Alpes Suizos blancos, brillando en el sol, como habiamos prometido, estuvimos adentro de una nube grande. Lluvia, viento, más viento, menos viento, más lluvia y en las montañas varios metros de nieve, peligro de avalancha seria. Pero algunas cosas si pudimos ver de la lista de las muchachas. Y lo mas importante: en el pueblo de la escritora de la pequeña Heidi, Johanna Spyri, empezó a caer nieve muy bonito. Según las muchachas: la nieve de verdad.

Kurzgesagt: Wir hatten einen Besuch aus der Schweiz von Mittelamerika. Ein paar Backpackers die die Alpen sehen wollten. Un gerade dann, wenn es regenete. Es regnete mehr, es gab Sturmwind, meterweise Neuschnee in den Alpen und hohes Lawinengefahr. Man konnte gar nicht sagen wo die Bergen sind, so viel hat es geregnet. Aber Luzern fanden wir schon. Und Schokolade. Auf dem Weg zurück nach Zürich, im Dorf von Johanna Spyri, gab es einige schöne Schneeflocken. Richtiger Schnee, meinten die Mädchen.

 

Suomalainen Sveitsissä: Riika Östberg

Sveitsi-noviisilla Riika Östbergillä on takana on vasta puolisen vuotta uudessa kotimaassaan. Riika toivoi, että tapaisimme Zürichissä paikassa, mistä saisi gluteenittomia ja vegaaneja leivonnaisia, joten pääsin -jälleen kerran- esittelemään Miyukon. Mangavaikutteisessa kahvilassa Sveitsi tuntui olevan kaukana, mutta sittenkin vain oven toisella puolen. Chai- ja Matcha-Latten, kahden kahvin, suklaaleivonnaisen ja sarven voimin rupattelimme elämästä Zürichissä ja ylipäätään Sveitsissä. Ja juttuahan riitti; ohi taisi hurahtaa niin aamukahviaika kuin lounaskin ja me nökötimme yhä takahuoneen pienenpienen pöydän ääressä.

Mistä lähtien olette asuneet Sveitsissä?

Mies, Paavo, tuli tammikuussa ja me Idan (15) ja Edithin (13) sekä Manu-koiran kanssa kesäkuun lopussa. Jäin myymään talon ja lapset kävivät koulua lukuvuoden loppuun. Itse jäin virkavapaalle omasta työstäni toimintaterapeuttina lasten psykiatrialla.

riika kahvittelu

Riika sai toivomansa vegaanin ja gluteenittoman suklaakaakkusen. Minä taas matcha latten, jota en todellakaan halunnut, mutta juuri siksi vahingossa höpötyksen lomassa tilasin.

Miksi Sveitsi?

Heti kun kuulimme, että miehelle olisi Sveitsissä töitä, niin ajateltiin, että ”Joo!”. Muun maan kohdalla olisi saateltu epäillä, että ehkä joku menee pieleen, mutta tässä tapauksessa ei tullut sellaista oloa. Lasten koulujen takia ajankohta oli ehkä huono, mutta suhtauduimme muuttoon avoimesti ja positiivisesti.

Olen aina toivonut, että koti voisi olla ulkomailla. Saksan kielestä taas ajattelin, että ou nou…Mutta toisaalta, muutkin ovat oppineet kielen, miksi en minä.

Onko Sveitsi päätepiste vai onko mielessä palata Suomeen tai kenties suunnata jonnekin aivan toisaalle?

Me olemme kaikille vaihtoehdoille avoimia. Ehkä Sveitsistä tulee pysyvä kotimaa. En näe estettä jäämiselle, mutta en myöskään toiseen maahan muutolle. Lapset toivoisivat englanninkieliseen maahan.

chai latte

Chai latte oli mausteinen ja juuri sopiva talvipäivän rupattelun kyytipojaksi.

Miten vietät arkesi?

Ruokaa laitan, siivoan… Arjessa aikaa kuluu paljon ihan lasten koulunkäynnin tukemiseen.

Kodin ulkopuolisia aktiviteetteja on vähän, mutta lasten koulussa ollessa pyrin tapaamaan ystäviäni. Ystäväpiiri koostuu lähinnä muista suomalaisista; samassa tilanteessa olevien kanssa löytyy aina yhteistä puhuttavaa ja tekemistä.

Olen myös ohjaajana suomenkielisessä vauvamuskarissa joka toinen viikko ja käyn viikoittain mamu-naisten Living in Zürich -kurssia. Kurssi on tarkoitettu naisten integraation helpottamiseksi ja eri kieliryhmille on omat kurssinsa, ranskaksi, englanniksi, espanjaksi, venäjäksi, arabiaksi…Kursseja on ollut kaupungissa jo 20 vuotta. Joka kerralle on oma teemansa, puhutaan mm. jätehuollosta, finanssiasioista, siitä minkälaisia ihmisiä sveitsiläiset ovat, politiikasta, historiasta, maantieteestä…Kurssi maksaa 60 frangia ja jos tunneilla käy ahkerasti, summan saa takaisin lahjakorttina, jonka voi käyttää vaikkapa kielikurssiin.

riika totoro

Kahvilan rekvisiittaa:  Totoro lienee tuttu ainakin Hayao Miyazakin elokuvien ystäville.

riika elämän viisaus

Miyuko jakaa myös elämänviisauksia.

Miltä tuntuu olla suomalaisena Sveitsissä?

Heti alussa tuli shokki julkisissa liikennevälineissä, tuli paniikki, etten ymmärrä mitään mitä puhutaan. Käänsin kylttien tekstejä ja pysäkkien nimiä. Nyt kun olen sorinan keskellä, ymmärrän ehkä sanan sieltä täältä, en kaikkea, mutta se ei haittaa.

Kielestä tuli ahdistus, tuntui, että pitäisi ymmärtää. Mutta siitä selvitään, jos ei muuten niin käsimerkein. Zürichissä pärjää englannillakin. Ja suomen kieli kyllä tunnistetaan, monet osaa pari sanaa suomea.

Jos verrataan muista maista esim. etelämmästä tuleviin ulkomaalaisiin, niin onhan suomalaisena täällä hyvä olla. Olen nyt havahtunut siihen, että olen todellakin maahanmuuttaja, mamu. Mutta tosi hyvässä asemassa.

riika miyukon edessä

Riika löysi Zürichistä auringon kajeen. (Ja kuvaaja valokuvausteknisen ongelman…)

Kolmen kärki Sveitsistä?

  1. Lämpö. Kesällä tullessa se oli jotenkin uskomatonta, koko ajan on lämmintä, tuntui ettei se lopu ollenkaan. Suomessa juhannuksena istuttiin toppatakeissa.
  2. Me asumme Neu-Oerlikonissa, missä on betonitaloja, lasiseiniä ja seutu on rumaa, mutta luonto on silti ihan lähellä, muutaman sadan metrin päässä. Kävelen tuntikausia metsässä koiran kanssa, vaikken mikään vaeltaja olekaan.
  3. Joko julkinen liikenne tai se, että meitä on koko ajan kädestä pitäen ohjattu. Koulujärjestelmä on hyvin erilainen kuin Suomessa, en tiedä vielä onko se huonompi vai parempi, mutta täällä ei anneta tipahtaa kyydistä, opettaja pitää huolta, että me tiedämme asioista ja että teemme kaiken ajallaan.

Mitä kaipaat Suomesta?

  1. Ystäviä.
  2. Gluteenittomia ja vegaaneja ruokia.
  3. Työtä! Tykkäsin työstäni, koin olevani hyödyksi ja autoin ihmisiä.

 (Sarjan edellinen osa löytyy täältä)

 En resúmen: Me topé con Riika Östberg, quien ha vivido con su familia apenas algunos meses en Zurich. Lo que le más gusta en Suiza por el momento es el calor en el verano, transporte público, naturaleza que está muy cerca y que los guian, a toda la familia, muy bien en la escuela.

Lo que le hace falta de Finlandia son los amigos, comida vegana y sin gluten y su trabajo.

 Kurzgesagt: Riika Östberg und ihre Familie sind Neulinge in der Schweiz. Sie wohnen in Zürich erst seit ein halbes Jahr, aber haben schon einiges erfahren. Was ihr sehr gefällt ist die wärme im Sommer, ÖV, Natur und wie die Lehrerin in der Schule um die ganze Familie gekümmert hat und schaut, das sie gut informiert sind und alles rechtseitig machen.

Was sie vermisst, sind die Freunden, veganes und glutenfreies Essen und ihre Arbeit.

Yksi lämmin ilta elokuussa

Siirryin sekavan viikonlopun ja vielä sekavamman yön jälkeen pihatoimistoon. Kaadan lisää kahvia kuppiin ja toivon sen aktivoivan synapsit, sillä juuri nyt päässä on vain mytty matoja, sinne tänne luikertelevia ajatutusten lankoja.

Taivas on pilvetön, järvi kimmeltää vihertävänä ja lähes tyynenä, lämpötila kohdallaan, harmaahaikara narskahtelee ja etsii kaarrellen otsaansa, siis tarkoitan oksaansa johon istahtaa. Toivon puutarhapöydän olevan ekonomisempi, ekumeenisempi, äh, ergonomisempi kuin kirjoituspöytäni, joka on menneiltä ajoilta, jolloin ei tunnettu tietokoneita ja näyttöjä.

Sillä niskaa viilsi yöllä, ilman ja tyynyn kanssa. Saan saman aikaan treenaamatta kuten myös treenaamalla. Ehkä Wirbel on jumissa. Mikä Wirbel onkaan suomeksi? Niin juuri, nikama. Niillä paikkein kun olin mytännyt tyynyn seinän ja sängyn väliin, tyytynyt helteiseen yöhön ja makasin kuin Kleopatra sarkofagissa, alkoi laahaus. Ehkä naapuri jälkikasvuineen vetää patoja sisältä pihalle, koska ei saa unta kuumassa? Ehkä varas laahaa löytämiään aarteita säkissä pakoautoon? Ehkä murhaaja hinaa ruumiita puiden kätköön?

happening 8 winti

Näillä rokkasi. Winterthurilainen bändi, nimestä ei tietoa.

Ja sitten se nosturi. Piippausta ja kitinää, rakennusääniä. Kello oli kahden ja kolmen välillä, kaikkialla pilkkopimeää. Kymmenen jälkeen romuajien perään voisi usuttaa poliisin. Mutta mihin usutat, kun yhtäällä haukkuvat hermostuneet koirat, toisaalla (niin missä?) metelöi se nimetön joku ja tekemällä jotain, jolle ei sillekään ole nimeä.

happening winti mummeli ja muut

Winterthurilaisen bändin yleisöä. Kaikki sukupolvet edustettuina.

Viikonlopun epäjärjestys oli oikeastaan hallittua kaaosta. Piti varmistaa, että jälkikasvu lähtisi Berliiniin pensseleiden ja piirustusvihkojensa kera ynnä muiden kamppeiden kera, ja se vaati tiettyä suunnittelua. Ja sitten se kesän loppu. Elo-syyskuussa tamburiinin rytmi alkaa paukuttaa entistä nopeammin, tapahtumaa lykkää joka kulmalta, on festivaalia, kaupunkijuhlaa, korttelipirskeitä, kujajuhlia ja taidetapahtumaa.

happening 9 winti

Katufestivaalieväs:possuvarras.

Jos lähtisimme ajoissa, ennättäisimme kolmiin juhliin, pohdin silloin ja niistin nenää. Flunssa on siinä vaiheessa, että koti kyllästyttää ja ajatus tungoksesta 30 asteessa laittaa palaamaan viileiden lakanoiden väliin. Iltasella laskeskelen viikonloppuja, mietin elokuun lämpimiä, melkein trooppisia öitä ja niiden hiipumista. Päättäväisesti tuuppaan nenäliinat laatikkoon ja kipaisemme junalle. Jos ei muuta, niin Sannan Suomi-kuvat käyn katsomassa, sitten saan tulla kotiin, puhelen itselleni. Heikintalon Sanna on Sveitsiin asettunut valokuvaaja, se, joka otti myös minusta kuvat kirjaani varten.

happening 7 wc

Vessavuoro odotellessa voi ehkä taiteilla?

Huomaan olevani toista kertaa lyhyen ajan sisällä Winterthurissa. Korttelijuhlissa on kotoinen meininki, selvästi talojen asukkaita ja lähiporukkaa. Kaupungista puuttuu Zürichin cooliutta tavoitteleva ilmapiiri ja turistit. Winterthuriin ovat kerääntyneet kuvataiteilijat, muusikot ja valokuvaajat. Pirskeiden julkinen vessa onkin taideateljee. Myös se kertoo paikasta.

happening 13 zuri (2)

Zürichissä pirskeet olivat seuraavalla tasolla. Enemmän ääntä, juotavaa ja porukkaa.

happening 11 zuri

Niederdorf ja Dörflifest.

Junassa Zürichiin en todellakaan jaksa enää mennä muualle kuin kotiin. Mutta asemalla virkistyn, ehkä sittenkin käymme katsomassa Niederdorfin Dörflifestiä. Aukiolla pulloista kaadetaan juomia puolihuolimattomasti, melkein lasiin. Musiikki osuu tärykalvoon ja tungokseen ei mahdu. Rosenhofin sisäpihalla soittaa kolmen miehen bändi suoraan New Yorkista, laulajalla punaiset kiiltonahkaiset teräväkärkiset kengät, joista Leningrad Cowboyskin olisi ylpeä. Tyypeillä on musiikki ja eläytyminen hanskassa, mutta kuka olisi lainannut äänimiehen tai edes toimivat vahvistimet?

Kaduilla on enemmän ihmisiä kuin päivällä harvoin. Istahdimme tyveneen ja sivustan rauhaan katselemaan kaupungin profiilia. Kolmannet juhlat saivat jäädä. Tämäkin riitti, kaksi kaupunkia, kaksi erilaista tunnelmaa. Yksi lämmin ilta elokuussa.

happening 10 zuri

Kyllä. Tämä on Zürich.

En resumen: En agosto viene el momento de entender que ahorita se acaba. El verano. Y de pronto hay fiestas por todo lado. Cada barrio, ciudad, festival, hasta calles tienen sus fiestas. Tratámos de ir a tres de una vez. Logramos visitar uno en Winterthur, vimos las fotos de Finlandia de Heikintalon Sanna y tomámos el zarpe en Zürich, pero el tercero tuvimos que dejar para otro día. O para otro año.

Kurzgesagt: Im August kommt das Moment der Realität. Es sind die letzten Tagen des Sommers. Alle wollen noch feiern, es gibt Dörflifest hier, Gassenfest da, Chilbi und Festivales, überall ein Fest. Wir haben versucht 3 auf einem Tag zu besuchen. In Winterthur sind wir durch den Strassenfest gelaufen um die Fotos aus Finnland von Heikintalon Sanna zu sehen und dann noch in Zürich durch Dörflifest gewandert, aber das dritte mussten wir für einen anderen Tag lassen. Oder für nächstes Jahr.

Kesänautintoja

Street Food Festivalille, kohti myrskyä ja ukkosta, vaikka tornado imaisisi nuudelit ja jäätelöä koristaisi rakeet, ajattelimme ja päätimme olla kokonaan huomioimatta ylle vyöryvää säätä.

17-07-05-08-30-24-365_deco

Festivaali löysi uuden kodin Hardturmin alueelta.

Suunnittelin täyttäväni blogin kauniilla iltakuvilla, joissa eriväriset pyöreät lamppuketjut koristavat helminauhana sirkusmaista, satumaista aluetta, pienet metallihäkkyröihin tehdyt nuotiot lämmittävät palelevia käsiä (koska on enää parikymmentä lämmintä helteen jälkeen), ihmiset rupattelevat raukean rauhaisina, vatsat täynnä moninaisia makuja ympäri maailman. Mutta ennen auringonlaskua mustat pilvet räväyttivät sen koko illan uhkaavana leijuneen sisältönsä syöjien päälle. Ison katoksen alle mahtui suurin osa; sade tuskin kestäisi kauan. Sitä en tiedä, mitä yhdelle reunalle kyhätyille harsokattoisille ja patjallisille lepolavereille, kuin trooppisille oaaseille, tapahtui. Ehkä niistä tuli vesisänkyjä?

17-07-03-15-59-54-784_deco

Onneksi siinä vaiheessa olimme jo valmiita tallustelemaan hitaasti, ruokaa sulatellen kohti ratikkaa. Vähän jäi kaivelemaan, että nachojen guacamole oli loppunut jo alkuillasta. Avocadosalsaa oli sentään jäljellä. Ja ne chilikastikkeet! Habanero oli todellakin sitä mitä piti, eikä säälistä laimennettu. Sitruunamarinoitu kala, Ceviche, oli perulaiseen tapaan tarjoiltu, perunoiden ja bataatin kera.

17-07-03-15-59-18-400_deco

Olisin halunnut japanilaisia annoksia, joissa oli kaikissa jotain pyöryköitä, en tiedä mitä, mutta silti tuli tarve maistaa niitä; ehkä ensi kerralla. Samalle listalle jäi myös ceviche-kojun musta kasvisburgeri. Kamerunilaisten kohdalla tuoksui niin vetoavasti, että tarvitsin välittömästi alkupaloja, näitä ei lykättäisi toiseen kertaan.

Kasvissamosat eivät olleet niitä esteettisimpiä, vähän muhkuisia ja paperilautasella värittömiä uppopaistoksia, mutta niin hyviä! Taikinassakin oli rutkasti mausteita, eikä selvästikään ollut käytetty mitään puolivalmisteita. Olisi ehkä pitänyt maista myös kokonaista grillattua kalaa, tilapiaa, sekin tuoksui herkulliselta. Nämä tyypit selvästi osasivat asiansa ja sitäpaitsi kojussa oli torin paras meininki, annokset syntyivät musiikin ja tanssin lomassa.

Kupillinen vietnamilaista nuudelikeittoa katosi alta aikayksikön, samoin kreikkalainen kasvispita. Pita oli pehmeä ja ainekset kirkkaan raikkaita. Pieni kommunikaatio-ongelma oli syntyä, kun sipulit jäivät puuttumaan, eikä Zwiebel ollut kreikkalaiskokille tuttu sana. Elekielellä sain renkaat annoksen päälle.

Jälkkäriosastolla teki mieli maistaa kaikkea, rullajäätelöä, mustaa jäätelöä, myös perinteiset leivonnaiset, éclair ja macarones houkuttelivat. Lopulta päädyttiin espanjalaiseen churros con chocolate annokseen, joka oli hervoton. Se jäi kahdelta syöjältä kesken, vaikka churrot olivat rapeita ja suklaa ihanan paksua. Dippaus muuten on vaativa laji; paidasta näki, että oltiin käyty ruokafestareilla.

17-07-03-15-55-35-781_deco

Epäilen, että churrojen paistaja on oikeasti flamencotanssija.

17-07-03-15-54-51-510_deco

17-07-03-15-54-16-563_deco

Moni kuppikakku päältä kaunis.

Näitä kuppikakkujakin oli lopulta pakko vielä maistaa, mutta ikiaikuinen sanonta piti paikkansa. Todella viehättäviä – ja tylsän makuisia. Pohja oli tavallinen voilla tehty vaniljamuffinsi, raskas ja tympeä. Ja päällä jonkinlainen voikreemi, josta puuttui tuorejuuston kirpeys.

Vaikka lauantaina oli vatsa täytetty, sunnuntain koittaessa nälkä närästi jo aika tavalla ja olimme valmiita seuraavaan herkuttelusessioon. Tähän kohtaan oli tarkoitus laittaa kuvia kesäisen lounaskonsertin runsaasta ja värikkäästä buffetista, ikäänkuin sinetiksi parin päivän herkuttelusta, mutta ilmeisesti ahneus teki tepposet. Yhtään kuvaa ei ole, edes itse viemästäni kakusta. Kuvaamisen sijaan keskityin huolella ja antaumuksella täyttämään lautasta ja saaliin syömiseen.

Viulunrakentajan kesäkonsertin buffetin tarjosi ateljee, jälkkärit toivat vieraat. Ohjeeksi sain vain, että kakku saisi mieluusti olla neliömetrin kokoinen. Pellillinen omenarahkakakkua sai täyttää tämän tehtävän. Muuten tarjolla oli läjäpäin juustoja, melonia, mozzarella-tomaatti -vartaita, kuivakinkkuja, salamia, couscous-salaattia, leipiä, meloneja, mansikoita ja kirsikoita, kokonaisia porkkanoita ja vihannestikkuja.

Mutta siis, aperoa edelsi musikaalisia herkkuja. Itse konsertti joutui siirtymään surkean sään vuoksi puutarhasta sisälle. Vanhan myllyn pihakatoskaan ei riittänyt; kosteus oli liikaa jousisoittimille.

17-07-03-15-53-16-758_decoKesäisen ulkokonsertin viehättävyys on juuri se paikka lammaskarsinan läheisyydessä, joten vinttisali latisti hiukkasen tunnelmaa. Kvartetti soitti paletillisen klassista, Elgaria, renessanssimusiikkia ja argentiinalaisia tangoja. Siinä vaiheessa kukaan tuskin enää muisti kaivata puutarhaa. Viulunrakentajan koira on selvästi konserttikoira, se paukutti lattiaan hännällä tahtia ja lauloi tangon loppuun oman unisen soolonsa.

17-07-03-15-52-30-471_deco

Miele nauttii musiikista. Vieressä isäntä, joka aina pukeutuu sukkia myöten Marimekkoon.

En resumen: Un fin de semana de muchos sabores, para el oído y para el paladar. (Street Food Festival y un concierto de verano donde el luthier.)

Kurzgesagt: Eine Wochenende mit vielen Aromen, für das Ohr und für die Zunge. (Street Food Festival und ein Sommerkonzert beim Geigenbauer.)

 

Ulkoilmaoopperan tärkeimmät elementit: viini, piknikkori ja aurinko

Ulkona +30 ja risat, sisällä ehkä pari astetta vähemmän. Ikkunaluukut kiinni istun läppärin edessä ja varustaudun Oopperaa kaikille -tapahtumaan. Varmuuden vuoksi kävin tätä ennen dippaamassa itseni kolmesti järveen. Valitettavasti ylämäki kotiin aiheutti putousmaisen hikoilukohtauksen ja kotona turvassa ajattelin jo, etten enää lähde ulos. Tai ehkä sittenkin, mutta vasta lokakuussa.

En ole käynyt Zürichin oopperassa yhtä monta kertaa kuin olisin halunnut, sillä liput perheelle ovat samaa luokkaa kuin lento Suomeen ja vaakakupissa kyllä jälkimmäinen voittaa. Mutta nyt, kansanjuhla yhdistettynä Verdin oopperaan, tällä kertaa olisin tikkana paikalla.

Oopperassa ollaan tietoisia, että sen edustalle kerääntynyt väki ei ehkä ole kaikkein sivistyneintä oopperamielessä. Facebookiin ilmestyy tiedonhaluisille simppeli versio Naamiohuvien, Un ballo in maschera, juonesta. Playmobilhahmoilla leikitystä versiosta ymmärrän, että kyse on Ruotsin kuninkaasta Kustaa kolmannesta, Ulrikasta ja Renatosta. Kolmiodraamaa siis.

un ballo in maschera facebook

Olen mielestäni varustautunut koitokseen hyvin, kun läksytkin on tehty. Puen housut joilla on hyvä istua maassa ja sujautan kassiin vesipullon, puhelimen ja rahapussin. Ohelma alkaa puoli kuusi. Kymmenen minuttia sitä ennen marssin Sechseläuten aukiolle oopperan eteen. Kaksi kolmannesta aukiosta on täynnä. Osa porukasta istuu niiden muutaman äärimmäisellä laidalla olevan puun alla, loput sivelevät aurinkorasvaa ja asettelevat aurinkohattuja.

Paikalle valuu kokonaisia perheitä vauvasta vaariin, piknikkorien ja ruokakassien kera, viininjäähdyttimet käsissään, kylmän valkoviinin kaula ulos kurkottaen. Lähes kaikilla on jo edellisvuosilta oopperan taiteltavat tuolit pussukassa olkapäällä. Niitä saa ostaa viidellätoista frangilla. Vaihtoehtona on oopperan viltti, 5 Fr.

oper für alle sechseläutenplatz1

Valkoinen rakennus taustalla: Zürichin ooppera

Tajuan, että olen liian aikaisin paikalla. Varsinainen ooppera alkaa vasta pari tuntia myöhemmin. Aukiolla on sietämättömän kuuma ja käyn viereisessä marketissa ostamassa jätskin. Kuten varmaan puolet niistä, jotka ovat tulossa ulkoilmaoopperaan. Seison varmaan vartin kassajonossa ja ihmettelemme edessäni olevan naisen kanssa yhtä tyhjää kassaa. Eikö siihen löydy ketään rahastamaan vaikka vain jätskiostoksilla olevia? Lopulta nainen pääsee maksuhommiin ja kassa tervehtii yleismaailmallisella “Hallo”:lla. Minulle sama kassa sanoo “Bonsoir!” Häh? Vastaan “grüezibonsoir”. Ihme etten lisää vielä “moi!” Painelen vauhdikkaasti sähköportaita ylös painostavaan ulkoilmaan.

Käyn jätskin kera tarkastamassa tilanteen. Aukio täyttyy. Ja lähden seuraavalla junalla kotiin.

oper für alle sechseläutenplatz2

Kotona yritän käyttää odotteluajan tehokkaasti ja pesen kylpyammeen. Tajuan, etteivät varusteluni koitokseen olleet sittenkään normimittaiset, tyylikkyydestä puhumattakaan. Päätän sivuuttaa tyylin ja pakkaan marimekon kangaskassiin peiton, jolla on ennenkin istuttu maassa, evääksi suolaisia kokojyväpipareita ja Gruyere-lohkoja. Surrautan vielä smoothiepurkkiin juoman vesimeloonista, hamppuproteiinipulverista ja limetistä. Maistuu karmealle ja väri on erehdyttävästi hometta muistuttava. Mutta kylmää ja virkistävää iltapalaksi helteellä.

Otto kaksi: jälleen kymmenen minuttia ennen alkua olen paikalla. Mietin monta litraa tämä ihmismassa on hikoillut sillä aikaa, kun olin kotona suhteellisen viileässä.

Poliisi on myös paikalla. Ja ambulanssit. En pidä itseäni hysteerisenä, kun mietin mistä suunnasta mahdollinen väkijoukkoon ajaja tulisi. Päätän etsiä istumapaikan vastakkaiselta puolelta. Enkä halua 10 000 ihmisen väkijoukon keskelle.

Ei silti että pääsisinkään. Kävelen massan reunaan ja totean, ettei tässä ole juuri valinnan ongelmaa. Aukio on täynnä ja sitä rajoittaa yhdeltä puolen kulkevat raitiokiskot, toisaalla autotie. Istun toiseen ääripäähän, ainoaan kohtaan minne mahdun ja näkymä on tämä:

oper für alle sechseläutenplatz3

Minä täällä, missä ooppera? Avaan eväsboksini ja narskuttelen juustoa. Hörppään smoothiani ja päätän juoda sen kokonaan, niin pääsen siitäkin tuskasta ja saan nesteytytettyä itseni. Vieressä lapsiperheen vaippaikäiset silmäterät kuopsuttavat puita ympäröivää hiekkamaata tehokkaasti. Aivastan ja ihmettelen, miten oopperan laulu ei ylitä hiekan rahinaa. Toisaalta vieressä eteeni availlaan tehokkaasti klappituoleja ja järjestellään mukavuuksia, viinipullo on avattu ja heitä naurattaa tilanne, jossa itse tapahtumaa ei näe ja siksi he jatkavat juttelua. Istun jalkakäytävän reunalla ja päätän kirjoitella kaupungin toisella puolen olevalle tyttärelleni. Välillä nousen katsomaan mitä skriinillä tapahtuu. En saa mitään tolkkua.

oper für alle sechseläutenplatz4

Volyymi ympärillä kasvaa, poliisi tarkistaa jonkun nuoren miehen papereita, autot huristelevat ja ohikulkevat iloiset tyypit ottavat osaa oopperaan kiekumalla. Varttia myöhemmin tytär on vieressäni ja lähdemme kotiin. Seuraavana päivänä luen lehdestä miten mahtava tapahtuma oli, kuinka oopperaa seurattiin Luganossakin ja kuinka tähdet tulivat parvekkeelle tervehtimään ulkona näytöstä seuraavia.

Kenelle ulkoilmaooppera oli sitten tarkoitettu? Köyhille? Piheille? Kansalle? Ohikulkijoille? Niille jotka eivät koskaan muuten tulisi oopperaan? Epäilen, että kaikkia näitä oli paikalla ja varmaan myös niitä, joista tulee uusi oopperasukupolvi. Ja varmaan myös niitä, jotka periaatteessa pitävät oopperasta, mutta käyvät harvoin. Mutta väitän, että ulko-ooppera vaatii enemmän omistautumista asialle kuin lippujen osto sisänäytökseen. Kaiken pitää natsata: ajoituksen, sään, nesteytyksen ja ravinnon. Mutta Oper für alle ei ehkä sittenkään ole oopperaa kaikille.

En resumen: Opera para todos, así se llama en Zürich el evento en Sechseläutenplatz. Transmitieron la opera de Verdi, Un ballo in maschera, abajo del cielo azul y que llegó a ser? Una fiesta de verano. Vinieron familias desde bebés hasta los abuelos con canastas de picnic, con botellas de vino, cobijitas y sillas plegables de opera de los años anteriores. La plaza se llenó tanto, que cuando yo vine, ya no había campo en ningún otro lado que en el otro extremo. Había estudiado el complot en facebook, donde la opera de Zürich había hecho un videillo jugado por los muñequitos de Playmobil. Un triángulo amoroso iba ser. Por dicha sabía al menos eso ya que no vi la pantalla, ni oí la música. La próxima vez voy a ver opera adentro en la opera y de mi propia silla, preferiblemente cerca del escenario.

Kurzgesagt: Opern für alle, so heisst es. Ich hatte meine Uftzgi gemacht, das Playmobil-video von dem Opernhaus über Un ballo in maschera in Facebook geschaut, das heisst, optimal vorbereitet. Das Wetter war fast zu perfekt, die Leute mit piknik-Körbli und Zürich Opernhaus -Klappstühlen wanderten Richtung Sechseläutenplatz. Zwei Stunden später, nach dem Vorproggram, war der Platz voll und ich am Rand, sitzend auf dem Trottoir. Leider konnte man weder Musik hören noch Bildschirm sehen. Das nächste Mal Oper lieber im Opernhaus. Mit reserviertem Platz.

 

 

Zürichin kahvilat osa 1: vietnamilaista kahvia ja sconesit japanilaisittain

Yleensä se menee niin, että kun kintut on löperöinä ja pakko saada kahvia ja heti, ei mitään kivaa paikkaa tunnu olevan missään. Tai kun vieraiden kanssa pitäisi löytää se täydellinen paikka, jossa a) olisi kaupungin parhaat maisemat, b) joka tarjoaisi sataprosenttisen makunautinnon paikallisen kulttuurin ja henkilökohtaiset preferenssit yhdistäen, ja c) vastaisi “kivan paikan” kriteereihin, käy muisti aivan tyhjillä. Yhtäkkiä ei mieleen tule muuta kuin ne ketjukuppilat, jos sitäkään. Siksi uusi projekti: kategorisoin käymäni kahvilat ja listaan ne puhelimeen. Sieltä sitten näppärästi valitsen, kun kofeiinitaso on päässyt laskemaan uhkaavan alhaiseksi ja aivotoiminta on nollilla.

cranh caphe terassi

Granh Caphên katuterassi ei jää jalankulkijoiden jalkoihin.

Zürichin kauppakadun Bahnhofstrassen luksusmerkkien päässä eli lähellä järveä on vuosikaudet ollut hiljaista. Paradeplatzin perinteistä ja aina tupaten täynnä olevaa Sprüngliä lukuunottamatta, Jimmy Choon, Diorin ja Tiffanyn ympäristössä ovat perinteisesti kukoistaneet pankit, eivät kahvilat. Toukokuussa ovensa avasi kuitenkin Granh Caphê. Aasialaistyyppisiä ravintoloita on joka kulmalla, mutta väittäisin, että tämä on kaupungin ensimmäinen vietnamilainen kahvila. Jota nimestä huolimatta kutsutaan myös deliksi.

cranh caphe filtterikahvi

Tämä on vietnamilainen filtterikahvi.

Granh Caphên edustalla on zürichiläisittäin harvinaisen leveä jalkakäytävä ja reilusti tilaa pöydille. Iltapäivän helteessä varjoisalla katuterassilla istuu enemmän porukkaa kuin sisällä. Ohi römistelee ratikoita, muuten paikka on rauhallinen ottaen huomioon, että ollaan kaupungin ytimessä.

cranh caphe ikkuna2

Ikkunasta voi pitää silmällä ratikkaliikennettä ja turistilaumoja.

cranh caphe rainbowrolls

Rainbowrolls. Ilo silmälle.

Kahvila on pop-up -tyyppinen, sillä on kaksi vuotta aikaa kukoistaa, sen jälkeen rakennus menee täysremonttiin. Väliaikaisuus näkyy ehkä siinä, että kaupan toisesta päästä avautuu lasiseinä ja ovi Gross Couture -liikkeeseen. Kahvia siemaillessa voi samalla valita ikkunassa roikkuvista iltapuvuista mieleisensä. Kätevää.

cranh caphe yleis sisä

Kuppilassa oli tilaa.

Iltapäivällä ruokalistasta löytyy pientä syötävää, joista osa on vasta “tulossa”. Nyt kahvin seuraksi tarjottiin joko sandwichiä tai rainbowrolls. Valitsin jälkimmäisen ravuilla ja kokeeksi vietnamilaisen kahvin kondensoidulla maidolla. Kahvi oli kuin karkki, voimakas ja todella makea. Hinta sen sijaan oli suolainen; 6 frangia desin juomasta, mikä on kallis jopa Bahnhofstrassella. Rullien 9 Fr sen sijaan on normaalin rajoissa.

cranh caphe hylly

Vietnamilaista kotiin vietävää.

cranh caphe kallopullot

Näissä ei olekaan vietnamilaista, vaan meksikolaista juomaa. Arvannette mitä.

Aivan toiselta puolen kaupunkia, Beckenhofstrasselta, löytyy japanilaishenkinen Miyuko, jonka myös laittaisin aasialaisten kahviloiden sarjaan. Oikeastaan Les gourmandises de Miyuko on kulttuurien sekamelska. Nimessä on ranskaa ja japanilainen nimi, joka ilmeisesti viittaa mangaan, sisustuksessa japanilaista söpöilyä, kahvilan perustaja on sinertävätukkainen saksankielinen sveitsiläinen ja toinen Miyuko-kahvila on avattu – minnekäs muualle – muodikkaaseen Reykjavikiin, Islantiin.

miyuko ulko2

Siinä niin nätisti vierekkäin: sveitsiläinen Wirtschaft ja Japanila.

miyuko taulut kukatZürichissä varaus on avainsana. Ihan kaikessa. Leffaliput, pöydät ravintoloihin, kinkku jouluksi ja ystäväni Pian mukaan myös ruokakaupasta ruodot ja päät kalakeittoon – tai jäät ilman. Miyukoon on turha yrittää ilman pöytävarausta, varsinkaan viikonloppuna. Torstaina niitä oli lauantaille jäljellä “muutama”. Varauksen voi tehdä netin kautta, kunhan ensin hyväksyy tiukat säännöt myöhästymisestä ja valitsee valmiiksi menú-vaihtoehdon. Jo edellisellä kerralla kaikesta ulkoisesta herttaisuudesta huolimatta kahvilassa leijui jonkinlainen ankaruus. Seurani mielestä tarjoilijat olivat pelottavia.

miyuko kakku

Laktoositon mutta graafinen kaakku.

miyuko cappuccino

Ihan tavallinen capuccino.

miyuko taulu

Edellisestä kerrasta viisastuneena päädyin nyt ihan tavalliseen capuccinoon. Miyukon plussaksi on laskettava se, että kakkuja saa myös vegaanisena ja laktoosittomina, kuten myös kaikkia juomia. Tällä kertaa sconesit (brittiläistä alkuperää) olivat uunissa liian kauan ja pieni pettymys. Sortteja oli myös yksi vähemmän. Kahvi tuotiin sveitsiläiseen tapaan ensin ja syötävät myöhemmin. Kuiva scones olisi vaatinut huuhteluksi toisen kupin kahvia. Kahvista ja syötävästä pulitettiin noin 16 Fr.

miyuko scone annos

Teelusikallinen hilloa ja kuivahtaneet sconesit, mutta kermaa on riittävästi.

miyuko syöty

Valituksesta huolimatta kaik´mäni.

En resúmen: Nunca se me ocurre donde podría haber una buena cafetería (bonita, con algo rico de comer y con una buena vista) en Zürich, cuando urgentemente haga falta. Entonces, ahora hago una lista en categorías en mi teléfono. Las dos primeras son en alguna manera asiaticos: la cafetería vietnamita, Granh Caphê,  y la cafetería en el estilo manga japonés, Les gourmandises de Miyuko.

Kurzgesagt: Es fällt mir nie in Züri ein Café ein, wenn es notfallsmässig nötig wäre. Deswegen mache ich mir jetzt eine Liste auf dem Handy. In der Kategorie “praktisch asiatisch” gibt es jetzt zwei: contemporary Vietnam Deli Granh Caphê und Les gourmandises de Miyuko mit Japan-Flair.

%d bloggers like this: