Spagettijäätelöä ja sammakoita

6. August 2025 By suklaasyomari in Allgemein, Elämänlaatu, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Retkeily, ulkoilu, Urheilu, vastuullinen matkailu Tags: 26 Summit Challenge, Basel, Liestal, Liestal Aussichtsturm, Sissacherflue, Spagettijäätelö 4 Comments

Kolmas kuiva päivä – jotka siis tähän asti olivat osoittautuneet kuitenkin melko kosteiksi – joten liikkeelle. Reppu selkään ja menoksi, vaikka yritti ripotella ja taivas näytti ukkostavalta.

Juna vei Baselin suuntaan Liestaliin. Pikkuruinen historiallinen keskusta oli viehkeä, mutta me kiiruhdettiin sen läpi sähköpyöräjoukkoa väistellen kohti vierestä nousevaa vuoren seinämää.

Ensimmäisten 40 korkeusmetrin jälkeen viikkojen sateet tiivistyivät teepaitaan. Oli pakko hengähtää. Painostavuus lupaili ukkosta.

Metsä oli vähän rönttöistä ja riippaantunutta. Mutta se ei haitannut, koska piti keskittyä askeltamaan. Hyvä päivälenkki joka tapauksessa; melkein 600 vertikaalimetriä sai hapen vaihtumaan keuhkorakkuloissa.

Näin punaisia pyöreitä hedelmiä tai marjoja ja tarkastin kasviäpillä mistä on kyse. Aldo oli sitä mieltä, että sovellus ei toimi, sillä se väittää kaikkia puiden marjoja kirsikkaluumuiksi. Toinen vaihtoehto on, että niitä on montaa sorttia ja nyt satoaika.

Neljän tunnin aikana nähtiin kolme yksittäistä kävelijää ja neljän pyöräilijän joukko, mutta Liestahlin näkötornin luona nousi savu useasta nuotiopaikasta ja leikkikentällä oli täysi meno. Torniin oli karuselliovi ja sen piti avautua 50 rappenilla. Pussista löytyi sopivat kolikot, mutta ovi ei liikahtanutkaan. Jatkettiin matkaa muristen.

Polun poikki juoksi kiireinen hiiri, päivän suurin eläin. Linnuista ei ollut muuta merkkiä kuin höyhen polulla. Aldon mukaan se oli kyyhkysen: “Siinä kaikki, mitä rauhasta on enää jäljellä.” Kolmas löytö oli puun kolosta kurkisteleva sammakko, sellainen vähän jäykempi tapaus.

Lounaspaikka löydettiin pellon sivusta. Istahdettiin puun alle syömään munakoisopyreleivät ja muuta snäkkiä traktorishowta katsellen. Yksi kasasi heinät pitkiksi riveiksi, toinen kävi noukkimassa. Jälkimmäinen oli melkein loppusuoralla, kun kuului kova kolahdus ja homma pysähtyi. Mies yritti ronkkia jotain pitkällä metallityökalulla, kokeili uudelleen, toistamiseen ja luovutti. U-käännös ja pellon poikki tutkimaan vauriota.

Sissacherfluella istahdettiin hetki katselemassa maisemaa. Alpit olivat peitossa, mutta Baselin korkeat tornitalot häämöttivät horisontissa. Tuuli tuntui hyvältä ja istahdettiin hetkeksi lepotuoleihin. Korkeusmetrit oli kasassa, tästä lähdettiin alas Sissachiin.

Sissach vaikuttaa vanhalta teollisuuskylältä, jossa on vielä entisajan tunnelmaa. Wieniläistyylisen kahvilan ovelta näkyi hopeinen kassakone 1900-luvun alusta. Silti hohto oli poissa, paikassa toimi pop-up ja koko paikka vähän rämppääntynyt. Talojen väriskaala vaihteli kirkkaan sinisestä keltaiseen, mikä ei myöskään ole ihan tavallista, ainakaan meilläpäin. Istahdettiin hetkeksi toisen kahvilan terassille jätskille, sillä menusta löytyi spaghettijäätelö, Spaghetti Eis, jota olen viimeksi syönyt teininä Sussen kanssa jossain päin Saksaa. Hyvin saksalainen tuote siis, ei mikään normijuttu sveitsiläiskahviloissa.

26 Summit Challenge etenee ja jospa säät olisivat nyt hetken sillä mallilla, että päästäisin oikein kunnon vuoristoon. Pisteitä on koossa 11 ja kiinnostavimmat paikat vielä käymättä.

Liestalin historiallinen keskusta.
*The historic center of Liestal.*

Pakko puhallella hetki ennen jatkamista.
*A short break to breath.*

Nämäkin kirsikkaluumuja.
*These are also cherryplums.*

Liestalin torni, jonne ei noustu.
*The tower, where we didn´t climb.*

Rauhasta on jäljellä vain yksi höyhen.
*This feather is all that´s left of peace.*

Lounas puun alla.
*Lunch under the tree.*

Voikku nro 1: munakoisomössöä ja tomaattia.
*The sandwich number 1: aubergine stuff with tomato.*

Vähän erikoisempi paikka katsoa näköalaa.
*A bit strange place to look the view.*

Huipulla, Sissacherflue.
*On the peak*/*Sissacherflue.*

Rypäleet vähän heikossa hapessa.
*The grapes in a bit bad shape.*

Yllätys puun kolossa.
*A surprise in a treehole.*

Sissachissa on värikkäitäkin taloja.
*In Sissach they use bright colors.*

Spagettijätskiä, maistuisko?
*What about spaghetti ice cream?*

En resumen: La caminata en canton Basel, de Liestal a Sissach. Subimos y sudamos y por su puesto fuimos a un cafecito con heladito en el final.

Kurzgesagt: Man muss nicht sehr hoch wandern um wirklich zu schwitzen. Schon von Liestal nach Sissacherflue ist genug.

Sveitsin Patagoniassa

23. July 2025 By suklaasyomari in Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Sveitsi, ulkoilu, vastuullinen matkailu Tags: 26 Summit Challenge, Fürenalp, Little Patagonia 2 Comments

Sattui niin, että olin työjuttuja varten Engelbergissä. Fürenalpista lähtevän reitin varrelta löytyi myös 26 Summits Challengen kyltti, joten sain sieltä pisteen edellisten kaveriksi. Kasassa on 9 ja vielä olisi tallattavaa. Asunnonetsintäprojekti valitettavasti häritsee vuorilla juoksentelua.

Vettä virtasi puroissa ja putouksissa; maasto oli vehreää ja huiput teräviä, ainakin ne jotka suostuivat tulemaan esille. Sumu vaimensi äänet ja aavemainen kellojen kalke kantautui sieltä täältä. Sää oli yhtä pilveä, mutta juuri sitä luokkaa, että luulen näkeväni maahisia tai ainakin vuorikauriita kivien paljastuessa ja valkoisten huttujen lipuessa huippujen ohi.

Ainoat eläimet, jotka lopulta kohtasin, olivat vuohet ja lehmät. Ja perhosia. Niin ja yhden pedon. Musta kissanpentu tarpoi määrätietoisesti ihan ihan pantterina kättäni kohti ja yritti metsästää sen. Pelastin itseni toisaalle ja peto juoksi painimaan lauman toisen pikkuisen kanssa.

Ahoi, vuoria näkyvissä.
*Mountains in sight!*

Hän metsästää. Minua.
*He/she is hunting. Me.*

Tuttuja patikkapolulla.
*Acquaintances on the hiking trail.*

Stäuberin putous
*The Stäuber waterfall*

Tonkat ja kellot rivissä.
*The bells and milk churns on the line.*

Vielä joen yli.
*One more bridge to exceed.*

En resumen: otro punto para el 26 Summits challenge. A esta caminata cerca de Engelberg se le dicen la pequeña Patagonia.

Kurzgesagt: Noch ein Punkt in 26 Summits challenge. Die Wanderung in “little Patagonia” fängt an bei Fürenalp.

Mistä se onni löytyykään?

16. July 2025 By suklaasyomari in Allgemein, Elämänlaatu, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Retkeily, Sveitsi, terveys, ulkoilu, Urheilu, vastuullinen matkailu Tags: 26 Summit Challenge, Menzingen, Sihlbrugg, Sihlwanderung Leave a comment

Menzingenin päätapahtuma sunnuntaina: pari outoa tyyppiä reput selässä pyöri keskustaa ympäri. Syy: ohjeet, kyltit ja tekniset apuvälineet osoittivat kukin omaan suuntaansa.

Polku löytyi, mutta katosi jälleen niityn tullen.

Nurmirinteessäkään ei reittiä näkynyt ja valuin tennareilla alas tielle. Ainakin suunta oli oikea.

Pienestä kappelista löytyi osuva lause: Onnea tulee etsiä matkanvarrelta, ei määränpäästä, minne matka päättyy.

Maaseutuhan on viehättävää ja monin paikoin kasvoi kirsikkaluumuja, joita en ole koskaan maistanut (listoille).

Sihl-joen tunnelien korkeus vaihteli ja suojasin kädellä päätä, katto oli kivisen muhkurainen. Jokihan on kaunis, muttei kovin puhdas, joten pulahdus jäi kotirantaan.

Loppuvaihessa käveltiin kapoisaa rantapolkua ja joen toisella puolella rinteessä nähtiin kaksi henkilöautoa. Olivat törmänneet toisiinsa Hirzeliin vievällä kiemuraisella tiellä ja sinkoutuneet alemmas kohti jokea. Paikalla oli yhä paloautoja ja poliiseja.

Sihlbruggin teollisuusalueen luona yritettiin bussiin, joka veisi Baarin asemalle. Jollain käsittämättömällä logiikalla pysäkki oli toinen kuin se, jonka kyltissä luki Banhof Baar, joten tehtiin ylimäräinen maaseututurnee Neuheimiin ja takaisin.

Zürichissä olin valmis vastaanottamaan asiaankuuluvan mainosjätskin. Jakajia ei näkynyt missään, joten oli pakko kaivaa kuvetta. Mustikka-vanilja vetosi suomalaiseen sydämeen, costaricalaiseen vaniljasandwich.

26 Summits Challenge 6/26

Melkein jatkettiin tietä. Polku vie kohti metsää.
*Almost took the wrong road.*

Metsästä kumpuilevalle maaseudulle.
*From the forest to hilly countryside.*

Sen verran liukas nurtsi, ettei lenkkarit pitäneet rinteessä.
*A bit slippery with runningshoes.*

Pikkuruinen kappeli hyvällä sanomalla.
*A small chapel with a good message.*

Pyöräilijät suuntasivat oikealle, me vasemmalle.
*The cyclists went to right, we to the left.*

Joku on puraissut kirsikkaluumua.
*Somebody has tasted the cherryplum.*

Tunneleita matkalla.
*Some tunnels on the way.*

Kuvat on kuin vekkulasta.
*The pictures are kind of weird.*

Itse joki nätti, muttei kovin puhdas.
*Pretty river but not very clean.*

Välillä tunneli on vain puoliavoin galleria.
*The half open gallery part of the tunnel.*

Lopussa jätski seisoo, vai miten se menikään.
*In the end there´s almost always an icecream.*

En resumen: El rio Sihl fluye hacia Zürich y nosotros hicimos una caminata desde Menzingen hasta Sihlbrugg. No nos tocó la lluvia prometida y en el final había un helado, así que todo bien. (Esta vez no era gratis).

Kurzgesagt: Der Wanderweg am Sihl, zwischen Menzingen und Sihlbrugg, ist schön und der angesagte Regen ist irgendwohin anders gegangen. Zum Schluss gab es Glace, natürlich.

Kahvilla veijareita ja linnunpesiä

9. July 2025 By suklaasyomari in Allgemein, Elämänlaatu, patikointi, Retkeily, Ruoka, Sveitsi, ulkoilu, Urheilu, vastuullinen matkailu Tags: 26 Summit Challenge, Appenzeller Ausserrhoden, Hundwiler Höhe Leave a comment

Appenzeller Ausserrhodeniin on viikkokausia luvattu viikonloppujen iltapäiväksi ukkosta. Tänään päätin, että okei, tulkoon ja lähdettiin ajoissa, päämääränä olla autossa ennen salamointia.

Kasasin kamat vauhdilla ja näytti ihan pätevältä läjältä. Yksi tekijä puuttui, nimittäin lompsa. Käteistä saattaisi tarvita huipulla kahvinpuutteeseen ja tänään olisi matkalla syytä noudattaa tieliikennesääntöjä, koska mukana ei myöskään ollut henkkareita.

Me nopsajalkaiset pyyhällettiin Hundwiler Höhin ympyräreitti reilusti oletettua nopeammin. Oli ihanan viileää verrattuna kotilämpötiloihin, pilviäkin, sumua ja tuulta. Ei mikään varsinainen turistikohde; monenmontaa lehmää moikattiin matkanvarrella ja muutamia muita paikallisia.

Ei siis mitään ihmeitä, mutta kauniita niittyjä, kumpuilevaa, aina viehättävää Appenzelliä. Kahvitauolle olisi kaivattu hedelmäpiirasta, mutta tarjolla oli valtavia keksejä, Spizbueb (veijari) ja Vogelnestli (linnunpesänen), laakson konditoriasta. Purkka toisen päällä oli hämmentävä.

Kotimatkalla pysähdyttiin perinteisesti tutkimaan maatilan automaattilokerikkoa. Mukaan lähti kolme kiloa perunoita/3 Fr ja kaksi isoa laatikkoa munia (en muista hintaa). Tavan supermarketissahan perunat on aina pestyjä. Nyt oli valinta edessä, pestyistä maksat puolitoista frangia enemmän. Päätin jynssätä itse pottuni.

Zürichissä vallitsi ikihelle, jonka pikaista romahtamista 20 astetta viileämmäksi osasimme vielä vain unelmoida. Joten kotona reput nurkkaan, uikkarit päälle ja jorpakkoon.

26 Summit Challenge /osa 5

Ja kuvasta puuttuu…? Lompakko.
*And the missing thing is…?* *A wallet.*

Ensimmäinen kohtaaminen.
*First encounter of the day.*

Apilaniittyä ja kukkuloita.
*Cloverfields and hills.*

Hämähäkkien valtaama viitta.
*Spiders had found the sign.*

Kuivaheinää lehmille.
*Dry lunch for the cows.*

Utua ilmassa ja huippuli näkyvissä.
*Some mist in the air and the peak is there!*

Päivän gourmet.
*The gourmet of the day.*

Tokavikat lehmät.
*The penultimate cows.*

Pitelen joutessani tätä seinää.
*Holding the wall.*

Etsi kuvasta polku.
*Find the path in the picture.*

En resumen: Por fin en Appenzeller Ausserrhoden y nisiquiera vino la tormenta prometida. Una vuelta de muchas vacas.

Kurzgesagt: Endlich in Appenzeller Ausserrhoden und sogar ohne das angesagte Gewitter.

Selkäkramppi ja 18 siltaa

25. June 2025 By suklaasyomari in Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Retkeily, Sveitsi, ulkoilu, Urheilu, vastuullinen matkailu Tags: 26 Summit Challenge, helle, sillat, St Gallen, St Galler Brückenweg Leave a comment

Koska Appenzelliin ei taaskaan päästy ukkosen takia, ajeltiin junalla sinne minne myräkkä ei ylettänyt eli St. Galleniin. Itään siis kuitenkin. Junamatkaa riitti sen verran, että avasin Blévitan Flammkuchen piparipaketin ja tuomio oli välitön: maistuu nahistuneelle sipulille. Ensi kerralla palaan jälleen timjami-merisuolakomboon.

Siinä istuessa, maisemia katsellessa tunsin kuinka lapaluun ja selkärangan välissä joku pieni lihas kramppasi niin voimallisesti, etten tahtonut saada henkeä. Ilmastointi, hellepäivien ilo, oli tuhota koko retken. Yritä siinä sitten täyttää keuhkot raikkaalla maalaisilmalla, kun selkä ei anna periksi. Seuraavana päivänä oli olkapäätkin jumissa pelkästä raivokkaasta yrittämisestä.

Reitti oli ihan omaa luokkaansa ja neljäs 26 Summits Challengen poluista. Mentiin St. Gallenin maaseutua, välillä piipahdettiin kai Aargaussakin, 18 sillan ali, yli ja vierestä. Ensimmäinen, yksi Euroopan korkeimmista, nähtiin ensin ylhäältä käsin, sitten alhaalta. Vuosisatoja vanhat katetut sillat, osa luostareiden rakentamia, ovat aina viehkeitä. Mutta rautatiesillan uhkeat pylväät ja talot sen alla luovat uskomattoman kontrastin.

Sillan katveessa Sitter-joessa oli niukasti vettä, siihen sai silti upotettua kintut lounaan ajaksi. Kannatti, sillä sen jälkeen edessä oli St. Gallen Open Air -festivaalin rakennustyömaa-alue ja löyhkäävä vedenpuhdistusalue.

Lopun kiertotie sai vähän kiertämään, mikä ei liene ollut tarkoitus. Reitti päättyi pysäkille, missä SBB:n sovellus pisti nousemaan bussiin, ajamaan pysäkin välin ja palaamaan samaa reittiä takaisin toisella bussilla. St. Gallenin asema löytyi, mutta olin niin jäätelön tarpeessa.

Ja koska edellisen reissun perusteella tästä on tullut jo perinne, josta en luovu, otin Zürichissä hangottelematta vastaan jätski nro 2:n eli mainosjätskin. Pähkinäinen ja karamellinen, kymmenen pistettä.

Sunnuntaina löysin jalasta kohdan, jossa oli varmaankin ollut punkki ja toisen eläväisen ylempää reidestä. Joko ne olivat St. Gallenin tuliaisia tai sitten seuraavan päivän pyöräilyltä lähiseudulta. On aika kaivaa punkkisuihke esille.

Nämä ei vakuuta.
*Didn´t get impressed.*

Ensimmäinen silta, yksi Euroopan korkeimmista.
*First bridge, one of Europe´s highest ones.*

Heti alussa linnan ravintola.
*For the start a castle restaurant.*

Vanhan katetun sillan yllä toinen moderni.
*Old and new bridge.*

Kaksi katettua siltaa vierekkäin, ylhäällä se moderni.
*Two old bridges and the modern one some where up on the sky.*

Huonossa hapessa, mutta nätti.
*In bad shape but cute.*

Taas olisi vuosisatoja vanhaa siltaa ja modernimpaa rautatiesiltaa tarjolla.
*A hundred years old bridge and a bit more modern one.*

Tuli ylitettyä kantonien raja.
*From one canton to another one.*

Tämä olisi talo, jossa kirjoittaa kirja “Rautatiesillan alla”. I
*n this house you could write a book called “In the shadow of the railway bridge”.*

Meidän pieni muikea patikkaseurue.
*Yeah, that´s our little hiking group.*

Piti laittaa kelmuun, kun eivät mahtuneet eväslootaan.
*Didn´t have a suitable sandwich box, so plastic it is.*

Hetki jalat jorpakossa ja jopa taas jaksaa.
*Totally energized* *after having the feet in the river for a moment.*

Vielä pääsee festivaalirakennelmien läpi.
*Just in time to pass the festival area.*

Kiertotiekyltti oli kyllä ihan vikapaikassa.
*A sign, which you don´t notice.*

Asemalta eväs junaan.
*A snack to the train.*

Ja vielä toinen erittäin arvostettu mainosjätski kävelymatkalle bussipysäkille.
*And another one, a free advertisement one, on the way to the busstop.*

En resumen: La vuelta de los 18 puentes en St. Gallen se puede también hacer en los 30 grados. Al menos, si uno en el camino se mete los pies en el rio y en el final se recompensa con un heladito. O dos.

Kurzgesagt: Den St. Galler Brückenweg kann man auch in der Hitze wandern. Es gibt Wälder und ein Fluss zum Abkühlung und zum Schluss kann man immer sich eine Glace gönnen. Oder zwei.

Mansikkatorttua alppitilalla

18. June 2025 By suklaasyomari in Allgemein, Elämänlaatu, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Retkeily, Sveitsi, ulkoilu, vastuullinen matkailu Tags: 26 Summit Challenge, Alpwirtschaft Furggelen, Furggelenstock, Schwyz 2 Comments

Idässä olikin yllättäin luvassa ukkosta, helle oli painostava ja Aldolla flunssan rippeitä, joten vaihdoin lennosta retkisuunnitelmia kevyempään ja sateettomaan.

Kuumuus hidasti matkantekoa aika lailla, oli pakko pitää juomapausseja vähän väliä. Oltiin siis Grosse Mythenin vieressä Furggelenstockin lenkillä, keskellä Sveitsiä Schwyzissä. Grosse Mythen on monien suosikki; parin tunnin nousu siksakkia ylös kivistä seinämää on haaste, muttei niin paha, etteikö siellä olisi ajoittain ruuhkaa ja ylhäältä on komeat maisemat.

Repussa oli lisäenergiaksi loput Hennan ja Maken tuomista marmeladeista, joilla saatiin potkua nuutuneeseen oloon. Furggelenstockin huipun virkistävässä tuulessa syötiin myös hummus-kurkkuvoileivät ja pieniä tomaatteja. Näin kuumalla on pakko olla reilusti pientä energiapitoista syötävää, pähkinöitä, suolaisia pipareita ja kuivahedelmiä, sillä jopa sandwichien kanssa on tuskaa, vatsa ei vain ota vastaan.

Mutta sen sijaan kakkujen kanssa ei ollut ongelmaa. Alpwirtschaft Furggelessa oli paras kakkupöytä, jonka olen näillä alppitiloilla nähnyt. Yleensä tarjolla on porkkanakakkua, hedelmäpiiraita tai Linzertortea plus paikallisia erikoisuuksia, mutta nyt oli jopa tuoreista mansikoista kaakkunen. Plussaa myös siitä, että ulkopöydissä oli aurinkorasvaa. Varjot piti laittaa yltyvän ja ukkosta ennustelevan tuulen takia kiinni ja korkealla palaa aikayksikössä ilman voidetta.

Reitillä oli kaksi varsinaista nousua ja niiden välissä “pohjoismaista suomaisemaa”, mikä kyllä piti paikkansa. Suovilla ja mutainen polku ja mustikanvarvut olivat kuin suoraan sielt meilt päin, vain hyttyset ja paarmat puuttuivat. Mustikoita ei ole luvassa, kukat olivat kuivaneet nuppineulanpään kokoisina.

Loppupäässä ohitettiin lammaspaimenet koirineen. Lampaita oli varmaankin satoja, aitauksen sisällä ja metsässä puiden alla varjossa. Siinä samalla kun juteltiin lampaille, alkoi taivaan sininen vaihtaa väriä ja jostain kuului vaimeaa jyminää. Valkohuippuisten päällä ukosti ja vaikka olin tarkistanut, ettei täällä pitäisi edes sataa, näytti siltä että sieltä se ukkonen nyt kuitenkin tulisi. Edessä oli vielä viimeinen nousu ja tahdin kiristäminen tuntui lopussa jo melko mahdottomalta, oltiin ihan mehuttomia. Pidettiin muutama hengähdystauko ja aivan lopussa saatiin muutamia sadetippoja ja kuinka ollakaan, ukkosrintama siirtyi rinteestä poispäin.

Jossain vaiheessa oli pakko ottaa lippis päästä, niin hiki oli, ja laitoin sen repun hihnaan tietäen riskit. Reppu oli otettava selästä joka juomatauolla ja silloin lippis olisi vaarassa. Kotona tajusin, että sinne jonnekin se jäi. Ostanko uuden? En. Jäljellä on toinen hengittävä juoksulippis, mutta se on musta, mikä ei helteellä ole se paras väri. Ehkä seuraavalla kerralla ponnistelen hiukkasen enemmän ja laitan sen tarvittaessa reppuun tai ainakin kunnolla kiinni.

Grosse Mytheniin vie siksakkipolku, mitä tuskin kipuan.
*Grosse Mythen, where I probably won´t climb.*

Sokeria koneeseen.
*Sugar to the mashine.*

Lämpö näkyy käsissä.
*The heat shows in hands.*

Furggelenstockin huippusella.
*On the small peak of Furggelenstock.*

Asiaankuuluva voileipäkuva. *The obligatory sandwich picture.*

Yli kukkulan, läpi metsien ja soiden.
*Over the hills and far away.*

*Alpwirtschaft Furggelenstock* eli kahvipaikka.

Vahva meikki tällä pikkuruisella kisulilla.
*This small kitty had strong eye-makeup.*

Tuulinen kahvipaussi.
*Windy coffeebreak.*

Etummainen kakkupala ei näytä yhtä hehkeältä kuin toinen, mutta se on vain varjon syytä.
*Both cakes were delicious.*

Alppiruusut kukassa.
*The alpine rhododendron blooming.*

Tämä on kuulemma pohjoismaista suomaisemaa.
*This is supposed to be nordic style swamp.*

Kuvan virallinen nimi “El padre”, koska Costa Ricassa isänpäivä.
*The official name of the picture “El padre”, ´cause it´s father´s day in Costa Rica.*

Valtavan määrän ensimmäinen lammasporukka. First group of the enormous area of the lamb.

Pikkuinen lepäilee.
*The small one is resting.*

Kipin kapin hissille.
*Gotta hurry to the gondola.*

En resumen: El calor era ya como en Guanacaste, cuando subimos a Furggelenstock. Se me perdió mi gorra, pero en el cafecito en una finca alpina comimos el queque de fresa más rica de todos los caminitos. Y en el final tuvimos que casi correr cuesta arriba, pero no nos alcanzó la tormenta. Así que buena vuelta en total.

Kurzgesagt: Es war fast zu heiss bergauf zu laufen, als wir richtung Furggelenstock wanderten. In der Alpwirtschaft Furggelen haben wir uns eine Kaffeepause gegönnt und es gab megafeine Erdbeertorte. Irgendwann habe ich meine Kappe verloren und zum Schluss mussten wir wegen des Sturmes rennen. Sowieso eine super Wanderung.

Kultakuula, kärppiä ja linna

4. June 2025 By suklaasyomari in Allgemein, Elämänlaatu, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Retkeily, Sveitsi, ulkoilu, Urheilu, vastuullinen matkailu Tags: 26 Summit Challenge, Esterli, Hallwil, helle, kärppä, Schloss Hallwil 2 Comments

Lenzburgista Hallwiliin vievä huippuhaasteen 2/26 reitti kuulosti sopivalta hellepäivän retkeltä, mutta homma oli hyytyä jo alkuvaikeuksiin, sillä junathan eivät kulkeneet meiltä kaupunkiin ratatöiden takia. Ylimääräisetkin bussit olivat täynnä kuin sardiinipurkit ja epäilin etten mahtuisi reppuineni sisään. Tungettiin vatsaa sisään vetäen – ja ovet sulkeutuivat.

Matka-aikataulu meni uusiksi ja meille jäi aikaa lorvehtia Zürichin pääasemalla. Hallissa on usein toreja ja tapahtumia, nyt se oli tyhjää täynnä. Keskellä kumotti jotain kultaista: La boule d´or centenaire. Olen jo pari kertaa etsinyt kultakuulaa sitä löytämättä, nyt se osui heti silmiin. Epäilen, ettei se ole aina näkyvillä. Joka tapauksessa tämä sveitsiläisen performanssitaiteilija Dieter Meierin teos on sadan vuoden projekti ja kultainen pallo otetaan esille tänä aikana kahdeksan kertaa ja sitä lieritetään 12 metrin pituinen matka. Seuraava kerta on 2033, jos ketä kiinnostaa. Elokuun 28 päivä. Merkatkaa kalenteriin.

Koska aikaa junan lähtöön oli yhtä aikaa, haettiin voisarvet. Siinä natustellessa hoksattiin raiteilla Churchillinkin käyttämä ajopeli, punainen nuoli, Rote Pfeil, sveitsiläinen junaklassikko vuodelta -30. Viehkeä menneen ajan tunnelmaa hohtava juna vei kerran meidätkin Alppien yli Locarnoon. (Tämä muuten insipiroi lukemaan uudelleen Agatha Christien dekkareita. Idän pikajuna jne.)

Kohteessa eli Lenzburgissa ensimmäisenä silmiin osui tietenkin se Lenzin Burg eli linna, jossa vietettiin myös Suomen satavuotista itsenäisyyttä. Muutama minuutti kaupunkia ja oltiin jo niin maalla, että polun vieressä oli kärppäkerrostalo. Kimeät vinkaisut ilmoittivat tunkeilijoista ja rei´istä kurkisteli kärppiä, yksi siellä, toinen täällä, kolmas toisaalla. Yritin ottaa videota, sillä kuviin otukset ovat aivan liian nopeita, mutta siinäkin vain vilahtaa jotain ruskeavalkoista.

Metsässä oli ihanan raikasta, maalaisteillä aurinko porotti niin, että aloin epäillä ukkosta. Matkalle osui Esterlin 45 metrin näkötorni, jonne kiivettiin eväille. Alhaallakin olisi ollut penkki pöytineen, mutta oltiin sitä mieltä, että voileivät maistuvat paremmalta 19 kerrosta ylempänä Alppi- ja järvimaisemassa ja puhaltelevassa tuulessa.

Eichbergin “huipulla” eli kukkulalla juotiin kalliit kahvit hotellin terassilla. Yli viisi frangia kupposellisesta maaaseudulla on minusta jo melko hävitöntä. Olin ajatellut ottaa sumpit termariin, mutta päädyin ylimääräiseen vesipulloon. Nyt kadutti.

Hallwilin linnan luona eli haastereitin päätypisteessä oli sama rahastusmeininki. Edes vallihaudan ympäröimän linnan pihalle ei päässyt ilman maksua. Me jatkettiin budjettimatkailijoina Boniswiliin ja aseman Volg-supermarkettiin. Kaksi jätskiä 7 frangia.

Iltapäivän +30 astetta tuntui ja kun oltiin takaisin Zürichissä ja kadulla tarjottiin mainosjätskiä, käsi ojentui automaattisesti. Miten niin olin syönyt hetki sitten edellisen? Hyvin upposi tämäkin.

Kukkulaista tämä maasto.
*Hilly surroundings.*

Viiden lammen reitti. *Five pond route.*

Hallwilin järvi ja näkyyhän siellä Alpitkin.
*The lake of Hallwil. And the Alps.*

Omistajan elkein tornissa.
*The lady of the tower.*

19 kerrosta alas.
*19 floors to the ground.*

Joko tässä on vakaa tekemisen meininki tai sitten katse kertoo mielipiteen torniin noususta.
*Either he is determined to continue or not very happy of the tower visit.*

Polttopuut ojennuksessa.
*Firewood in Swiss style.*

Hallwilin linna häämöttää.
*The Hallwil castle in sight.*

Jätskit, loppu hyvin. Ice cream and all is good.

En resumen: Caminata Lenzburg-Boniswil era mucho más de lo que esperaba. Vimos Alpes, visónes, sudamos montones y disfrutamos de la sombra del bosque y hasta nos vino un helado gratis.

Kurzgesagt: Die Wanderung Lenzburg-Boniswil war viel mehr als erwartet. Grüne Wälder, Hermeline, fast zu viel Sonne und sogar gratis Glace.

Baselista Appenzelliin tuulettumaan

21. May 2025 By suklaasyomari in Allgemein, Elämänlaatu, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Retkeily, Sveitsi, ulkoilu, vastuullinen matkailu Tags: 26 Summit Challenge, Appenzell, Kronberg Leave a comment

Olin Baselissa Euroviisujen finaalipäivänä kirjoittamassa ja kuvaamassa juttua ja olo oli sen jälkeen kuin olisin kieppunut päivän Haminan kaupungissa. Jotta tämä avautuisi muillekin kuin Kymenlaaksolaisille, niin pää on kuin Haminan kaupunki viittaa sen ympyrämäiseen kaavoitukseen.

Joka tapauksessa Baselista Haminaan ja Haminasta Appenzelliin, mikä puolestaan toimii vastalääkkeenä pääpyörällä-tilassa. Siitepölyä oli ilmassa aivan järkyttävästi ja senkin takia oli hyvä lähteä vähän korkeammalle.

Kronberg on tuttu paikka, mutta se löytyi myös 26 Summits-haasteen kohteista. Huippu oli ensimmäinen jolle noustiin ja pisteitä on nyt siis kasassa yksi. Kesäinen haaste vie paikkoihin, jotka ovat vähän suosituimpien reittien sivussa ja usein ne ovat myös sellaisia, ettei muuten tulisi mentyä. Viime vuonna taidettiin patikoida 14 reittiä eri puolilla Sveitsiä.

Appenzell on kauniisti ja vihreänä kumpuilevaa itäistä Sveitsiä, ehkä yksi lempipaikoistani päiväretkille. Kronbergiltä näkyy joka suuntaan, Bodeninjärvelle ja Saksaan, Itävaltaan, Säntis- ja Hoher Kasten -vuorille. 7 km oli juuri sopiva edellisen päivän hurlumhein jälkeen. Matkalla tallattiin juurakkoista metsäpolkua, niittyä, portaita sekä leveähköä maalaistietä. Lähes 800 korkeusmetriä takasi, että tuli hoidettua aerobinen treeni samalla.

Appenzellin lehmät vasikoineen eivät välttämättä ole aitauksessa, mikä saa aina vähän varpailleen. Meidän kohtaamat lehmät olivat kuitenkin aivan rauhassa omissaan, nauttivat heinikon suojasta ja pilkahtelevasta auringosta.

Huipulle nousun loppuvaiheessa ärhäkkä tuuli töni askelta ottaessa. Pikkuisen lisää voimaa ja olisin ollut kumossa kupeessa. Kronbergin huipun terassilla yritettiin piiloutua lasiseinämän taakse suojaan, mutta auringosta huolimatta hytisytti. Teki mieli jätskiä, tilasin silti vähemmän kylmää Schlorzifladenia, piirakkaa, jonka täyte on kuivatuista päärynöistä tehtyä pyrettä. Ei ehkä ihan lempparini, mutta paikallinen ja energiatasot palauttava. Terassille kaikui musiikkia hissiaseman puolelta. Pari miestä soitteli Schwyzerörgeliä, täkäläistä pieni hanuria ja jodlasi voimalla. 12 pistettä täysillä eläytymisestä!

Ylös vielä yli 600 vertikaalimetriä, ei uskoisi.
*Still more than 600 vertikal meters up; doesn´t look like that.*

Gasthaus, kirkko ja huipulle.
*Gasthaus, church and to the summit.*

Pyhän Jakobin ts. Jaakon kappeli.
*St.Jacob´s chapel.*

Alppikatkerot vähän supussa tuulessa ja puolipilvisessä säässä. Gentiana acaulises a bit shy on a windy day.

Dryas octopetala kääntyy tunturilapinvuokoksi, mutta ei ihan natsaa ympäristön kanssa.
*Mountain Aven or is it Alpine Aven?*

Edessä Säntis sääasemineen muineen (sieltä kirjassa Rikostarinoita maailmalta). Säntis in front.

Hissi tulee hakemaan.
*The gondola comes to pick us up.*

Haloo, kuka hakisi huipulta?

6. November 2024 By suklaasyomari in Allgemein, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Retkeily, Sveitsi, ulkoilu, Urheilu, vastuullinen matkailu Tags: 26 Summit Challenge, adventure, art, Glarus, Nüenchamm, outdoors, photography, syksy, syyspatikka, travel, writing 1 Comment

Viikonloppuna piti päästä pois jatkuvasta sumuisesta pilvivaipasta. Huippuhaasteen sivustolle kirjautuminen tökki yhä, mutta kohteiden tiedot oli vapautettu.

Nüenchammin lähelle, Zürichinjärvestä seuraavan Walenseen yläpuolelle pääsee vajaassa tunnissa. Aamupalaa ei tarvinnut kiirehtiä ja uumoilin, että päivästä tulisi stressitön, aurinkoinen ja yhtä nautintoa. Juuri sopiva patikkakauden lopussa.

Kurkiaura ja ensin 16 mustavalkoista haikaraa pellolla, sitten 26 seuraavalla kostealla niityllä toimivat lupaavina enteinä. Tuolihissin luona ei ollut ketään muita kuin henkilökunnan henkilö, mikä sekin laskettiin plussiin.

Se, että säätietojen mukaan alin lämpötila oli seudulla seitsemisen astetta, osoittautui vääräksi siinä vaiheessa rinnettä, kun jalka alkoi lipsahdella. Varjossa oli kuuraa ja seinämä, jota polku kipusi, aika lailla kasviton, heinää ja pikkukukkia lukuunottamatta. Kiviä ja heinäisiä askelmia täytyi varoa; ne olivat myös liukkaita joko jatkuvasta kosteudesta, huurteesta tai mutakerroksesta. Jossain vaiheessa päätin kaivaa vaellussauvan avuksi, niillä main, kun polku kapeni entisestään ja pehmeänsavisen maan päällä oli jäätä. Kengät painoivat askel askeelta enemmän, mutakerros pohjassa kasvoi ja pito väheni.

Autiomökillä hankalin osuus oli selvitetty. Joku näytti yöpyneen penkillä viltin alla. Näissä maisemissa olisi kiva herätä. Täällä voisin odotella pelastajaa tai kevättä, jos en uskaltaisi alas, ajattelin.

Loppupätkä oli kuin lumessa tarpomista ylämäessä, rankkaa ja yhtä luiskahtelua. Nüenchammin huipulla olin hämmästynyt siitä, etten kierinytkään mutarullana rinnettä alas. Olin siis yhä hengissä.

Maisemathan oli aivan mahtavat, huippuja joka suuntaan, sininen järvi, pehmeä pilvivaippa alapuolella. Nälkä ei ollut yhtään, ehkä ylimaallisen keskittymisen syytä, mutta syötiin silti leivät. Ristin luona energinen nuorten miesten porukka lankutti ja teki punnerruksia. Itse keskityin eväisiin. Matkalla oli yritetty saada lisäpotkua Glarusin päärynäleivonnaisesta, mikä on käytännössä pelkkää hedelmäsokeria kuidulla.

Vieressä kohosi rosoisen kivinen Mürtschenstock, puolisen kilometriä korkeampi kuin Nüenchamm. Uhkeasta vuoresta tuli mieleen Pizzo Leonen viereinen huippu. Se oli Ticinon välimerellisissä maisemissa kylmän ja karun oloinen. Kuvista en sitä tunnetta enää tavoita.

Siinä murkinoidessa mietin, etten ole varma selviänkö alasmenosta. Polku näytti todella kapealta ja jos se olisi samaa luokkaa ja yhtä liukas kuin nousu, joutuisin varmaankin etenemään istualtaan. Epäilin joutuvani lopettamaan sesongin pelastushelikopterin kyydissä. “Haloo, auttaisiko joku? Miä en nyt kyl uskalla tulla täältä alas.”

Vaikka kosteaa mutaa kertyi kenkien pohjiin senttikaupalla ja sitä piti kaivaa pois kaviokoukulla, siis vaellussauvalla, loppureitillä voin jo katsella maisemiakin, siis seuraavan askeleen kohdan lisäksi. Huomasin myös, että kädetkin olivat kurassa ja osa vuorta lähti mukaan kynsien alla.

Toisella puolen vuorta avautui pumpulinen pilvipeite. Aurinko lämmitti kasvoja ja syksy tuntui hyvältä. Kuljimme metsän läpi ja Walenseellekin oli purjehtinut pilviä illan tullen. Otettiin parit kuvat ihan rauhassa, kunnes tuli mieleen, ettei hissi ehkä kuljekaan auringonlaskuun eli viiteen asti. Viisi minuuttia ennen aseman sulkeutumista istuttiin kyytin tuoliin numero 52. Hissi on kuulemma Sveitsin hitain. Livuimme varjosta kohti sumukerrosta, hiljaisessa ja viilenevässä illassa. Viileä värisytti, kun kintut rentoutuivat. Kotona kaataisin kuppiin kuumaa kaakaota, päällä tietenkin kermatötterö.

Tuon kolon jälkeen ollaan voiton puolella.
*After that hole, we are almost there. Emphfasis on almost.*

Pahin osa ohi.
*The worst part is done.*

Autiomökistälöytyy penkki, pöytä ja viltti.
*In the shelter hut there´s a table, bench and a blanket.*

Nüenchamm 1904 m. Pilvien alla Zürichinjärvi.
*Nüenchamm 1904 m. Lake Zürich under the clouds.*

Huipulla puumerkit kirjaan.
*Some words to the summitbook.*

Kannatti nousta Nüenchammin huipulle. *It was worth to climb to the top* *of Nüenchamm.*

Huipulta näkyi yhdellä puolen Churfirstenin huiput ja muut. *Churfirsten and other peaks on one side of the top.*

Mürtschenstock (2441 m). Ja minä.
*Mürtschenstock (2441 m). And me.*

Niin upeat kontrastit! Pehmeää ja jylhää.
*Such beautiful contrasts!* *Soft and rugged.*

Walenseen ylläkin illan tullen pilviä.
*In the late afternoon there was suddenly clouds also over the lake Walen.*

Laskeuduttiin hiljaisuudessa sumuun.
*Going down in silence.*

En resumen: Muy resbaloso, mucho barro y vistas increibles en Nüenchamm. Estoy felíz, que llegué a casa entera.

Kurzgesagt: Es war super rutschig, viel Schlamm und die Aussicht unglaublich!

Siis minne oltiinkaan menossa?

9. October 2024 By suklaasyomari in liikenne, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Retkeily, Sveitsi, ulkoilu, vastuullinen matkailu Tags: 26 Summit Challenge, Aargau, Baselland, Geissfluegrat, Solothurn, syksy Leave a comment

Aurinkoinen päivä ennen saderintamaa tarkoitti sitä, että päivä olisi tietenkin vietettävä ulkona. Autolla ei päästäisi minnekään, koska katupyöräilyn MM-kisat tukkivat kunnan tiet, joten junaan ja pois Zürichistä. Kymmenen minuuttia jonnekin, kai luoteeseen päin ja oltiin aivan sumussa. Kukkulat, jotka olin valinnut kohteeksi, olivatkin sumuvyöhykkeellä ja ai juu, ehkä syksyllä olisikin parasta mennä mahdollisimman korkealle, kaiken hutun yläpuolelle.

Aaraussa tarkistin kartasta, että missä tämä kaupunki sijaitseekaan. Aseman edessä, siinä mistä bussit lähtevät, meidät vastaanotti railakas kiroilu, muutoin paikka vaikutti rauhalliselta. Pysäkin luona inforuutu näytti bussin lähtöajaksi ihan jotain muuta kuin sovellus, mutta satunnaisesti tavattu ja ystävällinen kuski kehotti luottamaan jälkimmäiseen ja matka jatkui juohevasti.

Sitä mukaa, kun bussi niitti korkeusmetrejä kiemuraisella tiellä, kohosi luokkaretkitunnelma. Auringon säteet löysivät läpi pilvien ja kun odottelimme kahden valtavan traktorin säätöä edessämme kapealla tiellä, kuului jo nauruntirskahduksiakin. Kaikilla kyydissäolijoilla oli reput selässä, tarve päästä polulle.

Me jäimme pois bussista kaarteen pysäkillä, muut jatkoivat matkaa. Maaseudun, lampaiden ja vihaisen koiran jälkeen selän takana näkyi kohoavan pieniä tötterömäisiä kukkuloita. Ylhäällä, harjanteen kapean polun alussa, oli selvästikin tykätty illanviettopaikka, oli nuotiota, rispaantunut lippu ja toive, että oltaisiin hissukseen.

Paikasta pari metriä alemmas, puunrunkojen välistä sujahti hiiri. Se nakersi tyytyväisenä rungolla kasvavia kellertäviä, pieniä pyöreitä sieniä. Koiran lähestyminen säikähdytti hiiren ja minäkin jatkoin matkaa. Tovia myöhemmin vastaan alkoi tulla tuttua porukkaa bussista. Hei mutta mehän jo tunnetaan!

Matkalla selvisi, ettei tämä ollutkaan lenkki vain Aargaun kantonissa, vaikka sieltä harjannepolulle, Geissfluegratille, lähdettiinkin. Betonimerkit vuosisatojen takaa kertoivat, että oltiin siirrytty Solothurniin ja lopulta Basellandin kantoniin. Luulin myös, että Aargaun kantonin korkein kohta, jota oltiin metsästämässä, oli reitin korkein piste, mutta ei. Solothurniin mentiin ylämäkeä.

Rungosta löytyi metallilaatikko ja kirjanen, jonne pistää puumerkit Aargaun huipun kunniaksi. Edellinen kävijä, siis Randy, oli kirjoittanut huterilla harakanvarpailla näin: “Tämä on Aargaun korkein kohta, mutta näkymät eivät ole kovin kauniit.” Randy osoittautui noin kuusivuotiaaksi, joka juoksenteli metsäpolkua meidän edellämme ja oli pettynyt, ettei huippu ollutkaan niin huippu. Minä myös.

Matkan varrella Chalet Saalhöhen edustalla kaasutti tyylikäs autovanhus, jonka ratin kääntäminen selvästikin vaati kaiken voiman kuskilta. Mietin kuinka se nousee mäkeä ylös; hyvin näytti kiihdyttävän.

Berghaus Schaffmattin luona annettiin periksi kahvihampaan kolotukselle. Hatusta eli 26 Summits Challengen listoilta vedetty reitti oli kiva syyskävely paikassa, jonne en koskaan muuten olisi tajunnut lähteä. Ilmassa tuoksui omena, syksyn lehdet ja otettiin askel kohti punakeltaisia värejä.

Introvertti lammas vetäytyi omiinsa. An introvert sheep.

Tästä alkaa harjannetta myötäilevä polku.
*This is the starting point for a ridgewalk.*

On ollut kävijöitä.
*There has been some traffic.*

Joku on aina puhelimella.
*Someone always with the phone.*

Täältä löytyy huipun kirjanen.
*Here you can find a peak book.*

Kivi merkkinä Aargaun korkeimmasta pisteestä.
*A stone as a mark of the highest place in Aargau.*

Ollaan Solothurnissa.
*We are in Solothurn.*

Sieni ja lehti – asetelma.
*A mushroom and a leave arrangement.*

En resumen: Esta vez no subimos muy alto, pero pasamos los cantones de Aargau, Solothurn y Baselland.

Kurzgesagt: Das mal sind wir nicht sehr hoch gewandert, aber durch drei Kantone.

	Löytyykö joulu torei… on Talvikautta odotellessa
	Talvikautta odotelle… on Rapukävelyä harjanteella
	suklaasyomari on Syksyä Alpeilla
	Jael on Syksyä Alpeilla
	suklaasyomari on Lahjatatti ja mustikoita

Pala Suklaata

Liisa Helve-Sibaja

Tag Archives: 26 Summit Challenge