Hellepaussi

Hellepaussi

Heräsin ihanaan aamuun – pilviä! Miten hyvältä tuntuu viileämpi aamu, ulkona yli kymmenen astetta vähemmän ja sisällä, no asteen verran.

Viikonloppuna mittari pyyhki punaisella, näillä seuduin kai jossain 35 asteessa. Nyt istuin rauhassa lehteilemässä aamun uutisia, siemailen kahvia, enkä tunne tarvetta mennä enää ikinä minnekään.

Helteellä on kaksi mahdollisuutta, joko pysytellä järvessä tai nousta pariin tuhanteen metriin vuorille. Mietin viikonloppuna jälkimmäistä, mutta koska otsoniluvut olivat nekin korkeat ja autossa istuminen on kuumassa ja ruuhkassa karmeaa, päätin jäädä istumaan pimeään kotiin. Ikkunat kiinni, verhot kiinni, luukut kiinni.

Naputtelin rästijuttuja kokoon, siivosin vessan, luin lehtiä. Tein kyllä ihmiskokeen, kävin kaupassa jalan. Otin reissusta kuvan todisteeksi ja ruusut osuivat korvan taa. Vielä tällä hetkellä kännykän kamera jaksoi ottaa kokonaisia kuvia.

Kadut olivat tyhjät, torillakin vaimeaa. Mäen jälkeen kaupan viileys tuntui ihanalta. Myös niistä sadasta muusta, jotka ovat ostoksilla. Puoli kylää on paennut kylmäaltaiden äärelle.

Kuumimpana hellepäivänä selviää, ettei kännykkääni ole tarkoitettu näihin olosuhteisiin. Se kuumenee kaikista toiminnoista ja saan otettua vain puolikkaita kuvia – ja ruutu pimenee. En halua luopua vanhasta toimivasta, tähänhän saa tilattua uuden akun. Niitä löytyy Zürichistä kolme. “Otetaanko kaikki?” kysyy Aldo. Nauran – ja kadun hetkeä myöhemmin. Ehkä luuri kestää vielä pidempään kuin uusi akku. Ehkä elokuun kuumassa tarvitsen seuraavan.

Zürichinjärven rantakadulla eletään kuin Floridassa, porukkaa suihkaa uikkareissa tai kylpytakki auki lepattaen, pyyhe olkapäillä kohti vihreää viileää. Varjot on kysyttyjä ja vedessä yllättäin tilaa. Rantojen uimalat sen sijaan ovat ihmismassoja, tungosta. Niissä on palveluja, suihkut ja syötävää.

Eräänä kuuman päivän aamuna (tulihan se kuuma selväksi?) olin sitä mieltä, että jos olen käynyt lenkillä Costa Ricassa rannalla, se onnistuu myös Zürichissä. Tosin Tyynellämerellä jolkottelin aamukuudelta, nyt kello oli jo puoli yksitoista. Läiskin aurinkorasvaa ja katua pitkin metsään. Kanjonissa kulkevaa jokivartta oli ihana kulkea, juoksusta oltiin aika kaukana, mutta väliäkö sillä. Täällä olivat kai ne loput zürichiläiset. Varjossa, matalassa joen lirussa asteli kiveltä veteen ja taas kivelle vanhempia lapsineen, nuotiopaikoilla leiskui tuli ja ylempänä pikkuruisen järven vieressä niityllä oli sama meininki.

Ylimmässä pisteessä vilja- ja heinäpeltojen keskellä auringossa sen sijaan ei ollut ketään. Aika nopeasti ymmärsin miksi. Ilma ei liikkunut ja kuumuus musersi. Pää ei ollut vielä niin paistunut, etteikö se olisi osannut muistuttaa järven viileydestä. Siispä suoraa tietä alas veteen.

Puolivälin jälkeen vesipullo oli tyhjä, jano karmea. Oli kurvattava lähimmälle lähteelle, mistä kertyi lisäkilometrejä. Mutta vesitankkauksen jälkeen oli hyvä.

Järven laineissa kelluessa vielä parempi. Sen sijaan nousu mäkeä ylös kotiin karmea. Paljasjaloin kävely oli vielä siedettävää järven tasolla, mutta mitä ylemmäs mentiin, sitä kuumempi oli asvaltti. Juoksin kantapäillä viimeiset metrit ja melkein talon portilla oli pakko vetää hätäisesti kengät jalkaan. Ei enää senttiäkään asvaltilla tai edes kivilaatoilla. Sain poltettua jalkapohjat niin, että ne olivat arat vielä seuraavanakin päivänä.

Illalla huomasin, että tilanne olkapäissä ja yläselässä oli toinen kuin olin kuvitellut. Läähmin paksun kerroksen viilentävää rasvaa. Hihaton lenkkipaita oli siis huono idea, voiteista huolimatta.

Nyt ikkunat ovat levällään, ovet myös. Kuulen sateen ropinan. Tunnen kuinka ajatus kirkastuu ja toivon ihmettä, joka elvyttäisi puhelimen. Jos on asiaa, lähetä minulle sähköpostia.

Mie.
Me.

Ei ole terassilla kahvittelijoita.
No coffeedrinkers at the terrasse.
Monenlaista vihreää. Melkein keltaista.
Different greens, almost yellow.
Joutsenpariskunta oli liikkeellä poikasineen. A swan family was on the way with its offspring.
Auringonlasku kuin Saharasta.
A sunset like in Sahara.
Liljat tykkää kuumasta.
These lilies don´t mind the heat.
Putouksen äärellä on raikasta.
Refreshing by the waterfall.

Arkea 35+ asteessa

Kun mittarin asteet vain nousevat, käperrytään meillä kuin etanat kotilon suojaan. Aamulla aikaisin yön läpi auki olleet ikkunat kiinni, ikkunaluukut kiinni, markiisit auki, verhot kiinni. Seuraavan kerran ne avataan silloin, kun lämptila ulkona ja sisällä on samoissa.

Melchsee

Meistä kukaan ei nauti kovin kuumasta, ei edes Aldo, syntyperäinen costaricalainen. Toisaalta ei kyllä kärsitäkään. Mutta silloin meillä ei siivota, eikä tehdä uuniruokia ja muutkin kokkailut hoidetaan lyhyellä kaavalla.

Kuumimpina aikoina on parasta mennä joko alas tai ylös. Kellari on viileä ja kaivannut järjestelyä jo vuosikausia. Useampi viikko superhelteitä ja tulosta alkoi syntyä. Vieläkään ei olla ihanteellisessa tilassa, mutta jotain on tapahtunut.

Mehikasvit tykkäävät myös vuoristosta. /These guys grow also in the mountain.
Jonkun sortin alppivuokkoja. /Some alpine anemones.
Kasvit loistivat auringossa. /The colours of the plants were beautiful.

Koska kellarissa ei jaksa lopulta olla kovinkaan monta päivää, lähdettiin vaihteeksi korkealle. 2000 metriä merenpinnan yläpuolella osoittautui sekin helteiseksi. Melchseen yläpuolella Bonistockin Höhenweg, harjannetta kulkeva reitti, oli yhtä paahdetta ja ilma tuntui tunkkaiselta hengittää. Silti vuorella oli toistakymmentä astetta viileämpää kuin kotona.

Matkalla oli rapakiveä, liuskakiveä, lohkareita, kalliota, hiekkatietä ja alhaalla järven yhdellä puolen peräti asvalttia. Polku kulkee sivilisaation yläpuolella, alppikukat kukoistavat ja silti paikka on jotenkin liian lähellä rakennettua maisemaa.

Kaikki selvää! / Ok, now we know.
Snäkkipaussi./ Time for a snack.

Ylhäällä oli tilaa, eikä muita kieliä kuulunut kuin sveitsinsaksaa. Mitä nyt joku outo joukko puhui suomea ja espanjaa sekaisin.

Matkan varrelta löytyi hyödyllistä tietoa; selvisi sekin, että tästä olisi 12 tunnin lentomatka San Joséseen, Costa Ricaan.

Keskellä polkua makaili lehmiä, joiden suhteellisen nuoret vasikat nojautuivat äitiensä kylkiin. Ne olisi pitänyt kiertää kaukaa, mutta minkäs teet, kun vieressä on rotko ja toisella mahdotonta ryteikköä. Oli mentävä välistä.

Nätti. /Nice.
Karvainen kukka. /Some hairy plants.

Pulssia nostatti myös se, että toiset vesipullot jäivät kotiin ja vuoristokuppilasta ostettu juoma maksoi 6 frangia, 5,5 euroa. Yksi euro sakotettiin kortin käyttämisestä. Mutta nesteytettynä oli parempi jatkaa.

Mie. /Yeah, that´s me.
Lehmiä tiellä. /Some cows on the way.
Vasikka katsoo epäluuloisesti. /I´m sure this calf was mean.

Polku vei kohti edessä nousevaa hammasmaista, liian pientä huippua. Vuoristoreissuilla äänestetään ja se jota pelottaa tai väsyttää, päättää suunnan. Tämän huipun voi ohittaa sivua kiertävää polkua pitkin. Sekään ei sovi korkeista paikoista kärsiville, mutta on hyvä kävellä, eikä vaadi kiipeilyä.

Tästä lähtee, kohti vihreää kukkulaa./ Ok, so here we go towards the green peak.
Halkeillutta kiveä. /Some stones that before were a rock.
Polku toisella puolen kukkulaa./The path on the other side of the peak.
Kahvipaussi./ Coffeebreak.
Suovillaa./ This is like alpine wool flying in the air.

Eväät syötiin ennen alaspäin lähtöä. Annettiin kintuille hetki levähtää, katseltiin maisemia. Täältä näkee aina Saksaan asti, luin jostain.

Kritiikkiä tuli reitin suhteen kuumuudesta. Olisi pitänyt olla puita, jonkunlaista varjoa. Seuraavan pakopaikan tulisi olla vieläkin korkeammalla tai ainakin metsässä.

Sukkelasti alaspäin. / Down we go!

En resumen: Cuando hace 35+ grados, hay que o ir al sotano o a la montaña. Entonces, primero ordenamos el caos en la frescura del sotano y después subimos al monte. Lástima, el plan no sirvió muy bien. En 2000 metros hacía también calor. Pero al menos era más fresquito que en Zurich.

Kurzgesagt: Was macht man mit 35+ Grad? Entweder in den Keller oder in den Bergen gehen. Wir haben zuerst unten aufgeräumt, aber das wird schnell langweilig. Nachher braucht man frische Luft, die man in 2000 m finden sollte. Dort war es eigentlich nicht so kühlt wie gewünscht, aber trotzdem viel besser.

%d bloggers like this: