Tai niin ainakin sanotaan. Että kylmyys, joka Sveitsiä hyytää, tulisi Siperiasta. Vähän on asennoitumisongelmia, sillä mittari näyttää -3,1. Naapureilla pakkasta on aina pari astetta enemmän. Kuten myös sääkartoilla. Mutta alle kymmenestä asteesta on joka tapauksessa kyse.

”Scheiss Kälte!” puhistaan kaupungilla. Ei tunnu loppuvan koskaan, onhan sitä jatkunut jo muutaman viikon. Karvahatut ja pipot ovat syvällä päässä. Lunta on kaupunkiseudulla vähän. Harmaita teitä viiruttavat suolaraidat.

Siellä missä vesi virtaa vapaana, on kylmän yön jälkeen aina uusi talvinen taideteos. Pitsiä, röpelöä, puikkoja, jäätunneleita.

Metsässä sataa jäähileitä. Pakkanen sumulla huurtaa kaiken, lehdet, hämähäkkien seitit, neulaset, kulmakarvat. Jos on aivan hiljaa, kuuluu helinää. Hileet kilahtelevat toisiinsa.

En resúmen: Dicen que es el frío de Siberia, que nos sopla en el centro de Europa. Yo me imagino  algo, como -45 en ese caso. Donde nosótros el termómetro es terco y sólo enseña un par de grados bajo cero. Pero sea de donde sea el frío, nos hace  obras de arte en la naturaleza.

Kurzgesagt: Man sagt es sei Sibirische Kälte, was in Mitteleuropa hersscht. Ich würde mir in diesem Fall -45 vorstellen. Unser Thermometer ist stur, es zeigt nie mehr als -3. Aber es ist gleich, woher die Kälte kommt. Es macht Kunst in der Natur.