Kun Zen on kovilla

Kun Zen on kovilla

Täytyy sanoa, että selailtuani aamun uutiset ja muun maailman tuuppaaman materiaalin, olen aika sanaton. Suomen Euroviisuveto on ihan omaa luokkaansa, sitä luokkaa, jonka huumori ei oikein tavoita – mutta huom – yritän ymmärtää kansaani. Costa Ricassa kuollut rotta lennonjohtotornissa pysäytti liikenteen kahdeksi tunniksi. Hajuhaittaa ja kärpäsiä. Entä kolmannessa kotimaassa? Bernissä mies tuhosi puistoalueella moottorisahalla 150-vuotiaan lehmuksen sellaiseen kuntoon, että se piti kaataa.

Näiden jälkeen en enää muista, oliko minulla jotain suunnitelmaa siitä, mitä kirjoittaa luontokuvien pohjalta. Jotain herkkää ja ilahduttavaa, ehkä rauhoittavaa. Mutta zen on mennyttä.

Tänään tarvitsen hengitysharjoituksia ja muistutuksia siitä, että maailmassa on tehty ja tehdään taidetta, on ihmisiä, jotka ovat lahjakkaita, joilla on sanottavaa ja on myös niitä, jotka sitä arvostavat. Höpöily on sekin tärkeää, mutta roskaa ja älyttömyyttä tuntuu pursuavan joka suunnasta. Tuutteja vain on aina enemmän ja kaikkien ulottuvilla.

Tästä päästään viihteeseen ja kyllä, olen viihteen suuri kannattaja. Mutta hyvän. Toivon, että se ei ole kuoleva sara, vaan yhä jaksetaan ja pystytään panostamaan älykkääseen dialogiin, hauskoihin ja ilahduttaviin ja elähdyttäviin sarjoihin, elokuviin, kirjoihin, niihin joiden jälkeen olo on kevyt ja hattarainen, eikä murskaantunut ja lohduton. Ja kyllä, olen myös katharsoivan viihteen – sekä taiteen – kannattaja. Saa olla räiskettä ja räminää, mutta ei mäiskäistynä ruudulle sen kummemmin suunnittelematta.

Ja taiteesta viihteen kautta luontoon: se on elähdyttävää, palauttavaa, rauhoittavaa, aina laadukasta. Siis kunhan kukaan ei ilmesty paikalle sen moottorisahan tai muun tuhosuunnitelman kera.

Tuulitukka, ei kun siis kukka.
Flying in the wind.
Täällä tuoksuu valkosipuli, siis karhunlaukka kukassa. Ja siis kuva ei ole vinossa, portaat ja puut kylläkin, myös maasto.
It smells like garlic, but it´s the blooming ramsons.
Kuivissa kohdissa kukkii.
In the dry spots there´s life.
Ehkä jotain tulossa?
Maybe something coming up?
Nättiä ja rauhoittavaa.
Beautiful and so peaceful.
Illan viimeisiä säteitä.
Last sunbeams of the evening.
Pääosassa lemmikeistä taaimmaisin, joka yrittää kurkistaa muiden takaa.
The pretty flower behind the others is a bit shy, but trying to be the star of the foto.
Vihreän-punainen lehtikatto.
Green and red leave ceiling.

En resumen: Viendo las noticias de hoy, está claro que la gente está loca y viendo mis fotos la naturaleza creo que lo mejor para el Zen es ir y quedarse en el bosque. Para siempre.

Kurzgesagt: Die Nachrichten sind jeden Tag verrückter und wahrscheinlich das beste für das Zen wäre es in den Wald zu gehen und dort für immer bleiben.

Hetkiä kujilla

 

zuri

Toinenkin päivä tammikuuta oli vapaata, miten hieno idea juhlia Berchtoldia. En tiedä kuka Berchtold on, kirjoitan ensin Brechthold, sitten Berthold. Valkenee, ettei sitä oikein tiedä kukaan mukaan. Pyhimys ei ainakaan, kenties joku lordi, mytologian hahmo tai ehkä päivä on saanut nimensä sanaan sisältyvästä verbistä, ”kuljeksia etsimässä ruokaa”. Joka tapauksessa, vuodenvaihteen juhlien jälkeen on hetki vielä toipua, lähdetään liikkeelle, tavataan ystäviä ja syödään kenties jotain.

zuri detalji 10

Kaupungilla oli tummia ihmisryppäitä kuin jättimäisiä sieniä, kaipasivat ainakin pientä välipalaa, kahvia, hetkeä lämpimässä kuppilassa, mutta seisoivat neuvottomina ja katselivat sateenvarjojen alta ympärilleen. Paleli, varpaat olivat kosteat. Monet paikat olivat pimeinä, tuolit pöytien päällä. Sen sijaan kaupat, joiden olisi kuvitellut olevan kiinni, olivat auki. Osa seurasi ALE-kylttejä, osa jatkoi epämääräistä hampparointia Zürichin sateisilla kaduilla, toiveenaan löytää turvaisa keidas. Kasvisravintolassa oli lihaisten juhlaruokien, paistien ja fondue chinoisen, jälkeen suurin tungos, hätäisimmät ja nälkäisimmät seisoivat buffettilautasineen ulkona. Mutta makkarakioskillakin jonotettiin.

zuri detalji4

Olimme siirtyneet joulun ja uuden vuoden läpi vanhalta, suttuiselta ja täydeltä kalenterin sivulta, kokonaan uuteen almanakkaan, puhtoiselle aukeamalle. Zürich oli raikas, niin myös sade, joka pirskottui kasvoille. Annoin sen kihartaa hiukset. (Kunnes raikkautta oli liikaa ja se valui kaulaa pitkin. Silloin avasin sateenvarjon.)

zuri detalji8

111120152183

 

Kaupunki näyttäytyi erilaisena. Oli lauantai, mutta pyhä. Talvi, mutta syksy. Ei enää loppu, vaan alku. Pilvistä, harmaata, märkää, rojua juhlista, silti kaunista. Kohdalle osui talo, jossa Goethen (tiedätte kai kuka) ja Lavaterin (sveitsiläinen runoilija) ystävätär Barbara Schultess-Wolf (tärkeä persoona) oli asunut nuoruutensa ja viimeiset vuotensa. Kylttejä on siellä täällä, ovien päällä, ikkunoiden alla. Menneiden aikojen kuuluisuuksien asumuksia. Erään talon oven yllä näin kiemurtelevan käärmeen, jolla oli sormus suussaan. Sivukaduilta löytyi rauhaa ja todella monta kaunista lyhtyä. Vähän kauempaa, missä moderni valtaa vanhaa, nuorten taiteilijoiden veistoksia. Kurkkasin veistoksen läpi ja näin kaksi raamitettua kuvaa.

zuri detalji1zuri detalji3