Metsä oli muuttunut luistinradaksi, jota riitti koko jokivarren verran. Edellisestä liukastelusta ja pakon edessä vetäytymisestä reitiltä edellisviikolla oppineena olin ottanut mukaan juoksuun sopivat liukuesteet. Kumisissa osissa on metallikierrettä, joka tarraa jäähän, mutta joustaa hölkätessä. Luottamuksen syntymiseen meni silti hetki, sillä kun silmät näkevät jäätä, menevät lihakset jarrutusmoodiin.

Seuraavana päivänä olimme päätyneet sumun läpi Appenzellin ytimeen, Urnäschiin. Tiesin, ettei lunta juuri olisi, pakkasta kylläkin. Tottahan jäätä riitti – ja varsinkin ylämäkiin. Heti ensimmäisen nousun jälkeen tuli lyhyt jäinen osuus talon takana olevassa rinteessä. Talvivaelluskengätkin tuntuivat epävarmoilta ja oli pakko kaivaa repusta nastat.

Aldo porskutteli eteenpäin tavallisilla vaelluskengillään, eikä kuulemma ollut ongelmaa. Vasta kun asvalttipätkä muuttui jääradaksi, kokeili hän raskaansarjan vehkeitä, joilla todennäköisesti pysyy pystyssä kaikissa olosuhteissa. Ero oli huima. Jalka tarrasi kunnolla kiinni maastoon ja se helpotti matkantekoa huomattavasti, sillä mäki jyrkkeni jatkuvasti.

Berghaus Osteregg oli reitin ainut avoinna oleva kuppila. Ruohikon ympäröimä hiihtohissi oli kiinni, silti paikka alkoi täyttyä. Reippailijoita oli joka lähtöön ja auringossa ne nautiskelijat. Istumapaikkoja ei enää ollut sisällä eikä ulkona, mutta talon sivulta löytyi pöytä ja tuolitkin, jotka saimme tuoda terassille. Otin palan suklaakakkua kahvin kaveriksi ja voi miten herkullista se oli. Epäilen, ettei taikinassa juuri ollut muuta kuin pähkinäjauhoa ja suklaata. Ei liian makeaa, mutta juuri sopivasti suussasulavaa.

Kipusimme vielä loput muutama sata korkeusmetriä ja ylhäällä odotti yllätys; vihreä ruoho. Istahdimme kevääseen ja katselimme talvea vastakkaisella Säntisin vuorella samalla kun söimme voileivät.

Alaspäin tullessa oli vain muutama lyhyt jäinen pätkä ja kokeilin paria vaihtoehtoista tyyliä, istuen ja kiertäen. Hyttysiä lenteli siellä täällä ja Urnäschin kylällä oli siellä täällä kissoja nautiskelemassa auringosta. Niitä tuskin lumettomuus haittaa, mutta jos saa toivoa, niin pienikin lumimyräkkä kelpaisi. Kiitos.

En resumen: A veces el invierno se ve así. Poca nieve, mucho hielo.

Kurzgesagt: Manchmal sieht der Winter so aus. Wenig Schnee, viel Eis.