Kyllä, aion jakaa reseptin. Mutta sen tehdäkseni, joudun ylittämään Trumpin maalailemaa Meksikon muuria korkeamman esteen, nimittäin reseptinolouden.

Lukiossa olin Sivistyksen Soihtu -nimisen lehden ylpeä päätoimittaja. Julistin, että teen pamflettia, koska se kuulosti syvälliseltä ja intellektuellilta, mitä pidin tavoiteltavana. (Enkä todellakaan tiennyt pamfletin merkitystä.) Rehtori sattui sitten kysymään, että ”onks tää joku naistenlehti, jossa on ruokaohjeita?” Järkyttyneenä torjuin molemmat mahdollisuudet, sillä naistenlehti tarkoitti jotain vähempiarvoista, huonoa ja epäintellektuellia. Pahinta oli, että Sivistyksen soihdusta saattoi löytyä joku resepti.

Siitä eteenpäin oli selvää, että reseptejä oli kartettava, jotta uskottavuus ei kärsisi. Onneksi aikuisena uskottavuus on kärsinyt jo niin moneen otteeseen useammastakin syystä, ettei pari ruokaohjetta – tai ylipäätään mikään – hetkauta sitä suuntaan tai toiseen.

Kouluajoilta on myös mielikuva ruokalasta: pikkelsikurpitsaa lautasen reunalla tai pikkelsikuutioista sekoitettuna lantturaasteeseen, eikä se ole omiaan herättämään ruokahalua. Erilaisten laatikkoruokien maassa on hämmästyttävää, ettei kurpitsasta tajuttu koskaan tehdä laatikkoa tai keittoa. Vasta Sveitsissä tajusin, että tässä on kyse gourmet-ruuasta.

Suomen kurpitsabuumi täytti jokunen vuosi sitten blogit resepteillä ja jostain sieltä taitaa olla tämäkin alunperin peräisin. Ohje vaihtelee sen mukaan, mitä kotoa löytyy, mutta ilman valkosipulia, suolaa ja öljyä en rupeaisi hommaan. Hanki myös kurpitsa, jonka maku miellyttää eniten makunystyröitäsi.

Myskikurpitsa on keittoon loistava, mutta täytettäväksi hankala, koska tilaa on vähän. (Sen voi kyllä leikata pitkittäin ja täyttää puolikkaat.) Tällä kertaa täytin Hokkaido-lajikkeen kurpitsan. Kansi leikataan irti, siemenet kaavitaan pois ja sisus valellaan öljyllä ja sinne hierotaan reilusti valkosipulia ja maun mukaan suolaa. Kurpitsa laitetaan uuniin (45 min – 1h) pariin sataan asteeseen.

Sillä aikaa laita öljyä ja punasipulia, tavallista sipulia tai purjoa pannulle. Lisää sipulin pehmennyttyä esim. maissia. Juuri ennen täyttämistä sekoita joukkoon fetaa (voi olla myös maustettua), loraus balsamicoa, muskottia, pippuria ja korianteria. Rosmariini antaa myös hyvän säväyksen. Tarkista suola.

Laita kurpitsa takaisin uuniin pariksi kymmeneksi minuutiksi kannen kera.

Syö joko lisukkeena tai pistele ihan vain tuollaisenaan pääruokana, kenties maukkaan maalaisleivän kera.

En resúmen: Una calabaza rellena es una de mis comidas favoritas: Primero hay que cortar “el sombrero”, vaciar las semillas y poner aceite, ajo + sal adentro. Después se cocina la calabaza en el horno durante 45 min (o una hora) a 200 grados celcius. Mientras tanto, se frie en una sartén cebolla y cuando la calabaza ya está, se añade granos de maís y queso feta, un poco de balsámico, nuez moscada, pimienta, culantro en polvo y romero bien picado y si hace falta, sal. Se pone la calabaza rellena con su sombrerito devuelta al horno y después de 20 minutos está lista para disfrutar!

Kurzgesagt: Gefüllter Kürbis ist einer meiner favoriten. Zuerst den Hut abschneiden und die Kernen entfernen. Öl, salz und Knoblauch hineintun und 45 Min – 1 Stunde im Ofen backen (200 Grad). Inzwischen Lieblingszwiebel im Öl braten und zum Schluss Mais und Feta, Balsamico, Koriander (Pulver), Rosmarin und Muskatnuss (+Salz falls nötig) dazugeben. Den Kürbis einfüllen und mit dem Hut noch 20 Minuten im Ofen garen und dann geniessen!